Lue keskustelun säännöt.
Onko muiden vaikeaa olla naisporukoissa?
Olen itse nainen ja kuvailisin itse itseäni sosiaaliseksi...mutta jostain kumman syystä menen ihan lukkoon aina kun naisia on kokoontunut yli 3 (toki tämä ei päde läheisten ystävien kohdalla). Minä en osaa yhtään jutella luontevasti tai reagoida nopeasti muiden juttuihin, vaan olen lähinnä hiljaa seinäruusuna. Tämä tapahtuu esimerkiksi töissä kahvihuoneessa, ystävien hassun hauskoissa (=vihaan näitä!!) juhlissa, kuten polttareissa, yllätyssynttäreillä, baby showereillä yms.
Mutta kun paikalla onkin vain 1-2 naista lisäkseni, olen ihan rento ja normaali oma itseni. Miesten seurassa tätä ei tapahdu, koska miehet ovat jostain syystä minulle helpompaa seuraa.
Nytkin takana aivan kamalat baby showerit. Istuin hiljaa 3h sohvalla ja "itkin verta" kaikkien muka-hauskojen leikkien ajan.
Kommentit (122)
Täällä toinen samanlainen. Valitettavasti naisseura on usein kanalauma, jota en kertakaikkiaan jaksa.
Taustalla ehkä se, että sekä äitini että siskoni hallitsivat nokittelun ja henkisen nujertamisen + olivat järkyttävän äänekkäitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei nyt ole vaikeaa olla, osaan olla ihan leppoisasti, mutta en minä niistä kokoontumisista erityisesti nauti. Mielestäni ihminen on luotu sekaryhmiin. Tasapaino vaatii molemmat sukupuolet. Naisryhmissä on usein kaakatusta ja typeriä puheenaiheita. Sellaista on vaikea sietää.
Ei ole tosiaankaan pakko osallistua. Nämä "ajattelevat" naiset ovat yleensä sellaisia, että tahtovat tietää, mitä toistenkin pitäisi ajatella ja loukkaantuvat syvästi, kun heidän ajatuksiaan ei kuunnella. Eli haluaisivat kyllä olla äänessä ja heitä harmittaa, kun joku toinen on nopeampi ja hauskempi, toisia kuunnellaan mielellään ja jutuille nauretaan kompataan.
Joten joo, pysy parin kaverin kanssa ja anna meidän muiden räkättää rauhassa. Meillä on kivaa ja sulla on kivaa, kun et ole naama mytyssä meitä arvostelemassa, vaan ihan siellä omassa seurassasi.
Vierailija kirjoitti:
No ei nyt ole vaikeaa olla, osaan olla ihan leppoisasti, mutta en minä niistä kokoontumisista erityisesti nauti. Mielestäni ihminen on luotu sekaryhmiin. Tasapaino vaatii molemmat sukupuolet. Naisryhmissä on usein kaakatusta ja typeriä puheenaiheita. Sellaista on vaikea sietää.
Neuvo: pysy kotona. Miksi menet kaakatusta ja typeriä puheenaiheita kuuntelemaan? Sen vuoksi, että olet nössö, etkä uskalla sanoa, että pitäkää akat köörinne.
En mäkään viihdy. Hirveä kälätys ja hälinä. Kukaan ei edes huomaisi jos en olisi paikalla, joten eikö olisi sama olla muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen mies joten vastaukseni ei ole henkilökohtainen koska aloituksessa ei tarkoitettu meitä. Olen kuitenkin tuntenut elämäni aikana juuri tällaisia naisia, useitakin. Heille yhteistä tuntuu olevan se, että ovat ajattelevia ja keskustelutaitoisia yksilöitä eli kuulevat mitä toinen sanoo, ottavat sen huomioon ja odottavat sitä toisiltakin. Ehkä tämä on juuri se juttu miksi tuollaiset iltamat eivät kiinnosta heitä koska se on nimenomaan laumatoimintaa eikä henkilökohtaista mielekästä kontaktia kahden ihmisen välillä.
Sinä nyt ole miestä nähnytkään, mutta minäkin ihmettelen, että jos ne iltamat ei kiinnosta, miksi niihin mennään? Tuota aikaisempi kyseli ja minä kysyn myös.
Minulla on naiskaveripiiri, jossa kyllä kaikkia kuunnellaan, joku on hiljaisempi joku puheliaampi, mutta ei siihen takerruta.
Vierailija kirjoitti:
En mäkään viihdy. Hirveä kälätys ja hälinä. Kukaan ei edes huomaisi jos en olisi paikalla, joten eikö olisi sama olla muualla.
Tämä on oikeasti mielenkiintoista, voitko avata, miksi siis menet mukaan? Jos olisi sama olla muualla, miksi et vain ole, eihän kukaan pakota osallistumaan toimintaan, joka on vastenmielistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mies joten vastaukseni ei ole henkilökohtainen koska aloituksessa ei tarkoitettu meitä. Olen kuitenkin tuntenut elämäni aikana juuri tällaisia naisia, useitakin. Heille yhteistä tuntuu olevan se, että ovat ajattelevia ja keskustelutaitoisia yksilöitä eli kuulevat mitä toinen sanoo, ottavat sen huomioon ja odottavat sitä toisiltakin. Ehkä tämä on juuri se juttu miksi tuollaiset iltamat eivät kiinnosta heitä koska se on nimenomaan laumatoimintaa eikä henkilökohtaista mielekästä kontaktia kahden ihmisen välillä.
Sinä nyt ole miestä nähnytkään, mutta minäkin ihmettelen, että jos ne iltamat ei kiinnosta, miksi niihin mennään? Tuota aikaisempi kyseli ja minä kysyn myös.
Minulla on naiskaveripiiri, jossa kyllä kaikkia kuunnellaan, joku on hiljaisempi joku puheliaampi, mutta ei siihen takerruta.
No olen nähnyt kun olen katsonut peiliin. En tiedä miksi suutuit kommentistani mutta jokainen tyylillään.
Kanalauma kun kokoontuu siinä jokainen haluaisi olla se päänokkia ja huomion keskipiste
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä. Naisporukan aivoton kälätys ja pälätys ahdistaa. Ei ole sijaa pohdinnoille tai syvälliselle keskustelulle. Olen sosiaalinen, mutta tykkään siitä, että rauhoitutaan myös kuunteleman, mitä toisella on sanottavaa. Näissä naiskälätysporukoissa tahtoo myös aina olla mukana kaikkein kovaäänisen monologisti, joka vie elintilan muilta.
Vierailija kirjoitti:
No ei nyt ole vaikeaa olla, osaan olla ihan leppoisasti, mutta en minä niistä kokoontumisista erityisesti nauti. Mielestäni ihminen on luotu sekaryhmiin. Tasapaino vaatii molemmat sukupuolet. Naisryhmissä on usein kaakatusta ja typeriä puheenaiheita. Sellaista on vaikea sietää.
Yksi hyvistä miespuolisista ystävistäni kutsuu ystäväryhmäänsä "ankoiksi" "Jaa miksi ankoiksi?" "Koska ne kaakattavat!" (Opiskeli naisvaltaista alaa, ja ne muut ovat naisia). Silti tuntuu viihtyvän erinomaisen hyvin, hakee heidän seuraansa: "ensi viikolla sitten, tapaan ankat tänään" mies vaikka onkin -itse en voi sietää kaakatusta, haluan olla pienessä seurassa ja keskustella, en hälistä. Luulen että enempi temperamentti, ei sukupuolikysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekaryhmät on parempia, koska tosiasia on, että naiset on ihan saatanan tylsiä keskenään. Puheet menee niihin lapsiin ja sukulaisiin, johonkin vitunhinkutushumppa harrastuksesta jaagaamiseen. Sitten aletaan selkäänpuukottaa sitä joka ei tullut paikalle. Kun on miehiä paikalla niin naiset jaksaa esittää niiden takia ihan järjissään olevaa asiallista ihmistä, eikä päästä sitä koko olemusta rönsyilemään. Ja ne näkee heti miesten ilmeestä, että älä puhu mukuloista, harrastuksistasi, anopistasi ja avaudu taas noin paljon. Ole hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Älä mene kokoontumisiin. Ota se vähäisempi määrä. Ei kai kaikki viihdy jossain kälkätyslaumassa, jossa kukaan ei edes huomaa olemassaoloa tai ei voi vaikuttaa toiveilla mihinkään. Pinnallisuus ei sovi kaikille myös.
Ajattelen lyhyen psykologian opintoajan jälkeen, että sinulle on joskus tapahtunut, tai olet seurannut sivusta jotain ikävää naisporukassa tapahtunutta asiaa, mikä on aiheuttanut trauman. Trauman aiheuttajaa et enää muista, "harvat muistavat", mutta epämukavuudet tunne ja ahdistus jäi.
Vaivaa voi hoitaa terapiassa, tai menemällä mukaan naisporukoihin useammin, jotta se "mitään ei tapahdu" tunne saa vahvistusta. Sinun ei tarvitse muuttaa omaa käytöstäsi ja tunnettaisi mitenkään, on ok olla hiljaisempi, se vaimenee jossain vaiheessa itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen istunut vaivaannuttavissa mieslaumoissa, naislaumoissa ja sekalaumoissa. Niissä kaikissa on aina sellainen olo että en yhtään ymmärrä missä mennään tai miksi just nyt ulvotaan naurusta kun jonkun sukassa olikin reikä tai kun Matti muisti mitä metsässä kerran intissä joku sanoi.
Ehkä olet yleensäkin kotonasi enemmän pienemmissä porukoissa, joissa voi keskustella enemmän henkilötasolla? Itse pääsen jotenkin luontaisempaan kanssakäyntiin näin. Olen myös luontaisesti kuuntelija joten isossa porukassa jossa pitäisi huudella väliin ja osallistua näkyvästi, jään vain tarkkailijaksi. Eipä se oikein vuorovaikutusta ole.
Sitä en osaa sanoa miksi sinulla juuri naisten kanssa näin. Ehkä sosiaaliset normit? Itsekään en tunne että minua olisi sosiaalistettu kunnolla "naisten juttuihin", tai ainakaan siihen mitä se muille tarkoittaa. Mutta en ole kyllä miehiä lähelläkään siitä huolimatta. Oma tie sitä kai pitää raivata, ja onnekseni olen siunattu sellaisilla ystävillä jotka on samaa maata. Heistä suurin osa on naisia, joskin myös muutama mies. Ja nämä ystävyydet on syviä ja sellaisia jotka on kantaneet jo vuosikymmeniä.
En tiedä oliko näistä höpinöistä hyötyä, mutta toivottavasti löydät vastauksia.
Sosiaalista liimaakin tarvitaan.
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Naisporukan aivoton kälätys ja pälätys ahdistaa. Ei ole sijaa pohdinnoille tai syvälliselle keskustelulle. Olen sosiaalinen, mutta tykkään siitä, että rauhoitutaan myös kuunteleman, mitä toisella on sanottavaa. Näissä naiskälätysporukoissa tahtoo myös aina olla mukana kaikkein kovaäänisen monologisti, joka vie elintilan muilta.
Anteeksi mutta salaavatko miehet jotenkin nämä syvät keskustelut aina silloin kun on naisväkeä vähänkin paikalla? Kun minusta sielläkin on aina joku pätijä ja kilvenkiillottaja huokailemassa omaa älyllistä suuruuttaan. Laitan tekoviikset ensi kerralla, niin jos pääsisi näihin syviin keskusteluihin osalliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Olen istunut vaivaannuttavissa mieslaumoissa, naislaumoissa ja sekalaumoissa. Niissä kaikissa on aina sellainen olo että en yhtään ymmärrä missä mennään tai miksi just nyt ulvotaan naurusta kun jonkun sukassa olikin reikä tai kun Matti muisti mitä metsässä kerran intissä joku sanoi.
Ehkä olet yleensäkin kotonasi enemmän pienemmissä porukoissa, joissa voi keskustella enemmän henkilötasolla? Itse pääsen jotenkin luontaisempaan kanssakäyntiin näin. Olen myös luontaisesti kuuntelija joten isossa porukassa jossa pitäisi huudella väliin ja osallistua näkyvästi, jään vain tarkkailijaksi. Eipä se oikein vuorovaikutusta ole.
Sitä en osaa sanoa miksi sinulla juuri naisten kanssa näin. Ehkä sosiaaliset normit? Itsekään en tunne että minua olisi sosiaalistettu kunnolla "naisten juttuihin", tai ainakaan siihen mitä se muille tarkoittaa. Mutta en ole kyllä miehiä lähelläkään siitä huolimatta. Oma tie sitä kai pitää raivata, ja onnekseni olen siunattu sellaisilla ystävillä jotka on samaa maata. Heistä suurin osa on naisia, joskin myös muutama mies. Ja nämä ystävyydet on syviä ja sellaisia jotka on kantaneet jo vuosikymmeniä.
En tiedä oliko näistä höpinöistä hyötyä, mutta toivottavasti löydät vastauksia.
Miesvaltaiset porukat on aivan yhtä puuduttavan typeriä kuin naisvaltaiset. Ehkä ihmiset on vain typeriä ylipäätään ja sekoitettuna niistä saa hetkellisesti jotain siedettävää mitä ei halua tunkea säkkiin ja hukuttaa keskelle järveä.
Nuorena koin, että naisporukoissa on aina yksi äänekäs tyyppi joka vie kaiken tilan ja joka ei oikeastaan edes kuuntele muita vaan haluaa vain kertoa itsestään. Joskus tämä oli porukan ns. johtaja ja joskus ei. En ymmärtänyt miksi jotkut valitsevat tuollaisen "vuorovaikutuksen" itsekseen olemisen sijaan. Näyttää siltä, että näillä oman navan tuijottajilla onkin kaverit vähenneet vuosien varrella. Porukoiden mukavimmat tyypit ovat löytäneet parempaa seuraa.
Älä mene kokoontumisiin. Ota se vähäisempi määrä. Ei kai kaikki viihdy jossain kälkätyslaumassa, jossa kukaan ei edes huomaa olemassaoloa tai ei voi vaikuttaa toiveilla mihinkään. Pinnallisuus ei sovi kaikille myös.