Onko muiden vaikeaa olla naisporukoissa?
Olen itse nainen ja kuvailisin itse itseäni sosiaaliseksi...mutta jostain kumman syystä menen ihan lukkoon aina kun naisia on kokoontunut yli 3 (toki tämä ei päde läheisten ystävien kohdalla). Minä en osaa yhtään jutella luontevasti tai reagoida nopeasti muiden juttuihin, vaan olen lähinnä hiljaa seinäruusuna. Tämä tapahtuu esimerkiksi töissä kahvihuoneessa, ystävien hassun hauskoissa (=vihaan näitä!!) juhlissa, kuten polttareissa, yllätyssynttäreillä, baby showereillä yms.
Mutta kun paikalla onkin vain 1-2 naista lisäkseni, olen ihan rento ja normaali oma itseni. Miesten seurassa tätä ei tapahdu, koska miehet ovat jostain syystä minulle helpompaa seuraa.
Nytkin takana aivan kamalat baby showerit. Istuin hiljaa 3h sohvalla ja "itkin verta" kaikkien muka-hauskojen leikkien ajan.
Kommentit (122)
On vaikeaa olla porukoissa, ylipäätään. En sovi mihinkään, minnekään. Olen työtön ja käynyt pelkän peruskoulun, mutta harrastan mm. lukemista, kulttuuria eri muodoissaan sekä puhun useita kieliä. En tunne ketään tilanteessani olevaa, edes sinnepäinkään, ja olen jatkuvasti ulkona sekä peruskouluporukoista että kulttuuri-ihmisistä: toiseen liian "hieno", toiseen liian kouluttamaton. Eräässä harrastusryhmässä viihdyin, mutta koronan myötä se lakkautettiin eikä tilalle koskaan tullut uutta.
Elämäntyylini on, rahatilannetta ja koulutusta lukuunottamatta, melko keskiluokkainen enkä oikein tiedä mistä keskustella vaikkapa työttömien tapaamisissa/koulutuksissa. Toisaalta en edes yritä kulttuuripuolen ihmisten juttusille, koska niissä on melko sisäänlämpiävät piirit, ja viimeksi keskustelu lakkasi siihen kun jouduin paljastamaan tietämättömyyteni erään sopraanon uran vaiheista.
Olen vakavissani harkinnut erakoitumista.
Kyllä niitä sterotypioita edistävät ihan itse nämä jotka kanalaumamaisesti käyttäytyvät.