Lue keskustelun säännöt.
Onko muiden vaikeaa olla naisporukoissa?
Olen itse nainen ja kuvailisin itse itseäni sosiaaliseksi...mutta jostain kumman syystä menen ihan lukkoon aina kun naisia on kokoontunut yli 3 (toki tämä ei päde läheisten ystävien kohdalla). Minä en osaa yhtään jutella luontevasti tai reagoida nopeasti muiden juttuihin, vaan olen lähinnä hiljaa seinäruusuna. Tämä tapahtuu esimerkiksi töissä kahvihuoneessa, ystävien hassun hauskoissa (=vihaan näitä!!) juhlissa, kuten polttareissa, yllätyssynttäreillä, baby showereillä yms.
Mutta kun paikalla onkin vain 1-2 naista lisäkseni, olen ihan rento ja normaali oma itseni. Miesten seurassa tätä ei tapahdu, koska miehet ovat jostain syystä minulle helpompaa seuraa.
Nytkin takana aivan kamalat baby showerit. Istuin hiljaa 3h sohvalla ja "itkin verta" kaikkien muka-hauskojen leikkien ajan.
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin näkee miten Androsentrismi elää ja voi hyvin. Miehet nähdään yksilöinä, naiset nähdään sukupuolittuneena ryhmänä.
Näen naiset sukupuolittuneena ryhmänä silloin, kun he selvästi käyttäytyvät niin. Kanamaiset naislaumat ovat todellisuutta, vaikka se tuntuisi kuinka ikävältä ja sovinistiselta. Myös miehet voi nähdä homogeenisenä ryhmänä vaikkapa jalkapallofaniporukoissa.
Minulla on ikää jo 50 ja olen kokenut läpi elämäni, että miehet hyväksyvät minut helpommin sellaisena kuin olen. Eivät he ole koskaan vaatineet minulta syntymäpäivänsä muistamista, loukkaantuneet jos olen soittanut Keijolle ennen kuin heille tai unohtanut etukäteen kertoa, että olen lähdössä matkalle Puolaan tms. Naiset sen sijaan keksivät loukkaantua aivan kaikesta.
Miehet yksinkertaisesti ovat suvereenimpia. Naiset aina riippuvaisia jostakin ja vaikutuksille alttiita. Näkeehän sen tästäkin ketjusta, kun heti loukkaannutaan, kun joku kertoo että näin sen koen, ja hyökätään haukkumaan kokijaa prinsessaksi ja itseään erikoislaatuiseksi luulevaksi. Miesten keskustelut verkossakin on parempia, ei tarvitse mennä kuin laudalle tai jatkoaikaan niin sen näkee. Pikkusieluisuutta ja pahansuopuutta on vähemmän.
Oman kokemukseni mukaan miehet kyllä loukkaantuvat ihan yhtälailla, mutta eivät tuo sitä esiin, koska se olisi jotenkin noloa ja akkamaista.
Mistä olet saanut loukkaantumisen selville, kun sitä ei ole tuotu esiin?
Olemalla ystävä miehelle, eikä pelkkä ison porukan jäsen. Hän ei kerro kohteelle, mutta voi avautua ystävälle.
Yhden miehen loukkaantumista ei voi yleistää tyypilliseksi kaikille, mutta joka tapauksessa miehissä on hienoa tuo, että vaikka he loukkaantuisivatkin, he eivät yritä käyttää valtaa tuohon "väärin" toimineeseen, kuten naiset. Naiset yrittävät useimmiten rangaista "väärin" toiminutta tavalla tai toisella, koska useimpien naisten itsetunto on niin heikko, ettei asian voi vain antaa olla ja ihmisen antaa olla sellainen kuin hän on. Muut naiset on saatava ruotuun!
Ihan samalla tavalla sinä et voi yleistää yhden naisen toimintaa tyypilliseksi kaikille.
Yleensä naisen itsetunto on parempi kuin miehen, ja sen takia hän voi myös sanoa ääneen tullessaan kohdelluksi huonosti.
Olet täysin väärässä tulkintoinesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Naisporukan aivoton kälätys ja pälätys ahdistaa. Ei ole sijaa pohdinnoille tai syvälliselle keskustelulle. Olen sosiaalinen, mutta tykkään siitä, että rauhoitutaan myös kuunteleman, mitä toisella on sanottavaa. Näissä naiskälätysporukoissa tahtoo myös aina olla mukana kaikkein kovaäänisen monologisti, joka vie elintilan muilta.
Anteeksi mutta salaavatko miehet jotenkin nämä syvät keskustelut aina silloin kun on naisväkeä vähänkin paikalla? Kun minusta sielläkin on aina joku pätijä ja kilvenkiillottaja huokailemassa omaa älyllistä suuruuttaan. Laitan tekoviikset ensi kerralla, niin jos pääsisi näihin syviin keskusteluihin osalliseksi.
Luonto on tehnyt teistä naisista meille niin mielenkiintoisia, että kun tulette paikalle niin emme halua jauhaa korkealentoisista konsepteista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en edes lähde paikkoihin joissa joudun olemaan ison naislauman kanssa. Siellä on aina se joku joka mielellään ottaa tilan haltuun, ja muiden osa on ihastella häntä, tai olla nyt ainakin yleisönä.
Inhoan välitöntä laumautumista ja sen mukanaan tuomaa pakollista roolia.
Miesten kanssa asia on eri, koska jos olen ainoana siellä, niin olen jo lähtökohtaisesti jokin kummallisenmuotoinen palikka, ja heille tulee hyvin pian kyllä selväksi että naisjaostoon minua on turha laittaa. En nimittäin osaa koskaan ottaa sellaista roolia mikä olisi parviajattelun mielestä minulle sopiva, vaan olen kertakaikkiaan sitten kummajainen. Miehet kestävät tätä kummallisuutta paremmin. En ole oikein mies, mutta en oikein nainenkaan, joten saan olla sitten mitä satun olemaan. Naisten keskellä tämä ei onnistu, koska siellä olen väkisin yksi naisista, ja minulle sillä perusteella halutaan järjestää roolitus.
Niin, sulle siis kelpaa se lokero, jonka miesporukassa saat. Kummallinen olet varmaan vain omasta mielestäsi, muiden mielestä tavallinen tapaus, joka on sisäistänyt naisvihan.
Käyttääkö joku ihan oikeasti ja ilman itseironiaa käsitteitä kuten "sisäistetty naisviha" :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en edes lähde paikkoihin joissa joudun olemaan ison naislauman kanssa. Siellä on aina se joku joka mielellään ottaa tilan haltuun, ja muiden osa on ihastella häntä, tai olla nyt ainakin yleisönä.
Inhoan välitöntä laumautumista ja sen mukanaan tuomaa pakollista roolia.
Miesten kanssa asia on eri, koska jos olen ainoana siellä, niin olen jo lähtökohtaisesti jokin kummallisenmuotoinen palikka, ja heille tulee hyvin pian kyllä selväksi että naisjaostoon minua on turha laittaa. En nimittäin osaa koskaan ottaa sellaista roolia mikä olisi parviajattelun mielestä minulle sopiva, vaan olen kertakaikkiaan sitten kummajainen. Miehet kestävät tätä kummallisuutta paremmin. En ole oikein mies, mutta en oikein nainenkaan, joten saan olla sitten mitä satun olemaan. Naisten keskellä tämä ei onnistu, koska siellä olen väkisin yksi naisista, ja minulle sillä perusteella halutaan järjestää roolitus.
Niin, sulle siis kelpaa se lokero, jonka miesporukassa saat. Kummallinen olet varmaan vain omasta mielestäsi, muiden mielestä tavallinen tapaus, joka on sisäistänyt naisvihan.
Taas voi huomata että se itse on joka toista sanoo. Naisvihaat minua koska en tykkää isoista naisporukoista.
Miesporukka ei aseta minua lokeroon, vaan voin olla mitä nyt satun olemaan. Se että itse asetat ihmiset lokeroon ei tarkoita että muut näin tekisivät.
Minä kyllä olen tullut lokeroiduksi miesten taholta. Monta, monta, monta kertaa. Yleisin lokerointi on, että en ymmärrä tekniikasta/autoista/moottoripyöristä/rakentamisesta/historiasta(!) mitään.
Ihan vaan kun satun olemaan tällainen tissillinen, perus nätti ja hymyilevä.
Useimmat naiset eivät noista ymmärrä, eivätkä monet miehetkään. Miksi olisi järkevä ensimmäisenä olettaa, että sinä ymmärät?
Sinulla on ongelmia sukupuolisi kanssa ja pidät jotenkin naisia vähempiarvoisena ja nostat miehet jalustalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en edes lähde paikkoihin joissa joudun olemaan ison naislauman kanssa. Siellä on aina se joku joka mielellään ottaa tilan haltuun, ja muiden osa on ihastella häntä, tai olla nyt ainakin yleisönä.
Inhoan välitöntä laumautumista ja sen mukanaan tuomaa pakollista roolia.
Miesten kanssa asia on eri, koska jos olen ainoana siellä, niin olen jo lähtökohtaisesti jokin kummallisenmuotoinen palikka, ja heille tulee hyvin pian kyllä selväksi että naisjaostoon minua on turha laittaa. En nimittäin osaa koskaan ottaa sellaista roolia mikä olisi parviajattelun mielestä minulle sopiva, vaan olen kertakaikkiaan sitten kummajainen. Miehet kestävät tätä kummallisuutta paremmin. En ole oikein mies, mutta en oikein nainenkaan, joten saan olla sitten mitä satun olemaan. Naisten keskellä tämä ei onnistu, koska siellä olen väkisin yksi naisista, ja minulle sillä perusteella halutaan järjestää roolitus.
Nainen saa miesporukassa huomiota olemalla nainen. Kaikki "Olen yksi jätkistä" jutut on naisen omaa fantasiaa. Totta, miehet ei vaadi naiselta naiseksi sosiaalistumista, riittää että on nainen (fyysisesti) niin ukot käyttäytyy eri lailla.
Sama toimii molemminpäin, se on sitä biologiaa. Yksi suola elämässä, kiitos siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua aina jotenkin karmii tällaiset joidenkin naisten harjoittamat toisten naisten mollaamiset ja samalla korostetaan miesten erinomaisuutta. Ihan kuin itse olisi naisena jotenkin niin v**** uniikki ja erikoinen. Monesti näillä on myös tapana korostaa omaa ulkonäköään, että "vaikka tykkään laittaa huulipunaa ja käyttää korkkareita, niin en silti ole sellainen prinsessa" hih hih tirsk tirsk, pick me!
Tämä se itseänikin huvittaa, myös live-elämässä. Haukutaan toisten naisten tapa mollata muita samalla kun itse haukutaan kaikki naiset. Kaksinaismoralismia. Myönnän itsekin nuorena olleeni vähän sinisilmäinen hölmö, mutta kaksi tutkintoa ja työ miesvaltaisella alalla ovat karistaneet sitä ihailua ja paljon. Myös jälkikäteen tajusin aikuistuttuani, että luokallani oli jo silloin nuorena juoru-ukkoja. Mieheni on ollut työpaikalla, missä on vain miehiä ja kyllähän se yksi paikka missä oli, tuntui olleen aivan hirveä, ovet käy jatkuvasti ja ne jotka eivät ole lähteneet, eivät ole lähteneet siksi, etteivät ole löytäneet parempaa. Mieheni lähti. T. naisinsinööri (myös teknikko 80-luvulta, kun en päässyt opistoon alussa ja siksi kaksi tutkintoa).
Kyllä! Ihme myytti, ettei miehet muka juorua ja puukota toisia selkään 😂 ja että kaikki miehet olisivat hassunhauskoja huumoriveikkoja. Monesti olen myös nähnyt miesten keskuudessa sitä, että ankaraa kiusaamista peitetään "huumorilla" ja se muka on sitten niin huvittavaa ja reteetä.
Sinun näkökulmastasi asia saattaa näyttää kiusaamiselta, vaikkei se sitä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin näkee miten Androsentrismi elää ja voi hyvin. Miehet nähdään yksilöinä, naiset nähdään sukupuolittuneena ryhmänä.
Näen naiset sukupuolittuneena ryhmänä silloin, kun he selvästi käyttäytyvät niin. Kanamaiset naislaumat ovat todellisuutta, vaikka se tuntuisi kuinka ikävältä ja sovinistiselta. Myös miehet voi nähdä homogeenisenä ryhmänä vaikkapa jalkapallofaniporukoissa.
Minulla on ikää jo 50 ja olen kokenut läpi elämäni, että miehet hyväksyvät minut helpommin sellaisena kuin olen. Eivät he ole koskaan vaatineet minulta syntymäpäivänsä muistamista, loukkaantuneet jos olen soittanut Keijolle ennen kuin heille tai unohtanut etukäteen kertoa, että olen lähdössä matkalle Puolaan tms. Naiset sen sijaan keksivät loukkaantua aivan kaikesta.
Miehet yksinkertaisesti ovat suvereenimpia. Naiset aina riippuvaisia jostakin ja vaikutuksille alttiita. Näkeehän sen tästäkin ketjusta, kun heti loukkaannutaan, kun joku kertoo että näin sen koen, ja hyökätään haukkumaan kokijaa prinsessaksi ja itseään erikoislaatuiseksi luulevaksi. Miesten keskustelut verkossakin on parempia, ei tarvitse mennä kuin laudalle tai jatkoaikaan niin sen näkee. Pikkusieluisuutta ja pahansuopuutta on vähemmän.
Tämä. Luoja paratkoon jos joku sattuu tykkäämään miehistä, se on ihan kauheaa feministiselle doktriinille luontoa vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en edes lähde paikkoihin joissa joudun olemaan ison naislauman kanssa. Siellä on aina se joku joka mielellään ottaa tilan haltuun, ja muiden osa on ihastella häntä, tai olla nyt ainakin yleisönä.
Inhoan välitöntä laumautumista ja sen mukanaan tuomaa pakollista roolia.
Miesten kanssa asia on eri, koska jos olen ainoana siellä, niin olen jo lähtökohtaisesti jokin kummallisenmuotoinen palikka, ja heille tulee hyvin pian kyllä selväksi että naisjaostoon minua on turha laittaa. En nimittäin osaa koskaan ottaa sellaista roolia mikä olisi parviajattelun mielestä minulle sopiva, vaan olen kertakaikkiaan sitten kummajainen. Miehet kestävät tätä kummallisuutta paremmin. En ole oikein mies, mutta en oikein nainenkaan, joten saan olla sitten mitä satun olemaan. Naisten keskellä tämä ei onnistu, koska siellä olen väkisin yksi naisista, ja minulle sillä perusteella halutaan järjestää roolitus.
Niin, sulle siis kelpaa se lokero, jonka miesporukassa saat. Kummallinen olet varmaan vain omasta mielestäsi, muiden mielestä tavallinen tapaus, joka on sisäistänyt naisvihan.
Käyttääkö joku ihan oikeasti ja ilman itseironiaa käsitteitä kuten "sisäistetty naisviha" :D
Kyllä sisäistettyä naisvihaa voi olla, jos on saanut vaikutteita ja asenteen aikaisemmilta sukupolvelta tai muulta henkilöltä. Toisten aseenteet ja esimerkit vaikuttavat meihin kaikkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas teillä hirveitä kavereita. Ei meillä vaan ole tommoista, vaikka kuinka isolla porukalla liikuttaisiin.
Sekaporukat ovat parhaita 😊 pelkästään naisten kanssa voi mennä ärsyttäväksi kaakattamiseksi ja vertailuksi/juoruiluksi, pelkästään miesten kanssa taas liian levottomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikista parhaiten viihdyn homomiesten seurassa. Naisissa ärsyttää kilpailu ja ulkokultaisuus, heteromiehissä taas rasvaiset ja sovinistiset jutut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet puhuu joskus aika rumasti niistä hyvä jätkä naisista, kun eivät ole paikalla. Minä taas en ole se nätti porukan keksipiste, enkä hyvä jätkä vaan sellainen harmaa hiirulainen, joka kuuluu kalustoon insinööritoimistossa vähän samaan tapaan kuin ilmastointilaite se on siellä tarpeellinen ja ilman ei ehkä pärjättäisi, tai olisi ainakin vaikeampaa, mutta muuten ei paljon huomata jos ei ole työasiaa. Kun olemassaoloani ei edes muisteta, kuulen miesten jutuista ne hyvät ja huonot. Kuulen sen, kun ollaan kolmestaan hyvää pataa ja puhutaan. Mutta kuulen myös sen, kun se kolmas on lähtenyt, kuinka kaksi muuta arvostelevat hyvin tiukkaan sävyyn sen kolmannen tekemisiä, sekä työasioissa että muissa. Kuulen myös sen, kun ärsyynnytään siitä naisesta, joka katsoo kuuluvansa aina mukaan, koska on mielestään parempi kuin muut naiset. Kaikenlaista muutakin.
Vierailija kirjoitti:
Nuorena koin, että naisporukoissa on aina yksi äänekäs tyyppi joka vie kaiken tilan ja joka ei oikeastaan edes kuuntele muita vaan haluaa vain kertoa itsestään. Joskus tämä oli porukan ns. johtaja ja joskus ei. En ymmärtänyt miksi jotkut valitsevat tuollaisen "vuorovaikutuksen" itsekseen olemisen sijaan. Näyttää siltä, että näillä oman navan tuijottajilla onkin kaverit vähenneet vuosien varrella. Porukoiden mukavimmat tyypit ovat löytäneet parempaa seuraa.
Tätä samaa ongelmaanko ei ole miesporukassa?
Kyllä on. Olen tehnyt pitkän työuran miesvaltaisella alalla, samoin naisvaltaisella, niin ihan samat ongelmat, eikä kysymys ole sukupuolesta, vaan persoonasta.
Tässkin keskustelussa yritetään kaikin tavoin laittaa asiat sukupuolisidonnaiseksi, vaikka ne on ihmisen persoonaan sidottu.
Vierailija kirjoitti:
Naisporukoissa on se ongelma, että siellä puhutaan pääsääntöisesti naisten juttuja. Sisustaminen, vaatteet yms. Jos itseään ei kiinnosta nämä aiheet, niin onhan se hankalaa. Ei ahdistavaa, mutta usein puuduttavan tylsää.
Miesporukoissa on taas muut ongelmat. Parasta on pienessä seurassa ja "omankaltaisten" parissa, sukupuoleen katsomatta.
Ahaa.....En muista, että meidän kaveriporukassa olisi koskaan puhuttu sisustamisesta tai vaatteista. Ihmeellisiä olettamuksia. Kuka edes juttelee vaatteista? Miten vaatteista jutellaan? On myös huvittavaa, että vaatteetkin on nyt sukupuolitettu naisten jutuiksi. Miehet varmaan kulkee alasti.
Vierailija kirjoitti:
Sekaporukat ovat parhaita 😊 pelkästään naisten kanssa voi mennä ärsyttäväksi kaakattamiseksi ja vertailuksi/juoruiluksi, pelkästään miesten kanssa taas liian levottomaksi.
Tietäisitpä mitä kaakatusta, juoruilua ja valtataistelua tapahtuu miesvaltaisella alalta ja toistensa selkäänpuukottamasti.
Kokemusta raksalta yli 25v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin näkee miten Androsentrismi elää ja voi hyvin. Miehet nähdään yksilöinä, naiset nähdään sukupuolittuneena ryhmänä.
Näen naiset sukupuolittuneena ryhmänä silloin, kun he selvästi käyttäytyvät niin. Kanamaiset naislaumat ovat todellisuutta, vaikka se tuntuisi kuinka ikävältä ja sovinistiselta. Myös miehet voi nähdä homogeenisenä ryhmänä vaikkapa jalkapallofaniporukoissa.
Minulla on ikää jo 50 ja olen kokenut läpi elämäni, että miehet hyväksyvät minut helpommin sellaisena kuin olen. Eivät he ole koskaan vaatineet minulta syntymäpäivänsä muistamista, loukkaantuneet jos olen soittanut Keijolle ennen kuin heille tai unohtanut etukäteen kertoa, että olen lähdössä matkalle Puolaan tms. Naiset sen sijaan keksivät loukkaantua aivan kaikesta.
Miehet yksinkertaisesti ovat suvereenimpia. Naiset aina riippuvaisia jostakin ja vaikutuksille alttiita. Näkeehän sen tästäkin ketjusta, kun heti loukkaannutaan, kun joku kertoo että näin sen koen, ja hyökätään haukkumaan kokijaa prinsessaksi ja itseään erikoislaatuiseksi luulevaksi. Miesten keskustelut verkossakin on parempia, ei tarvitse mennä kuin laudalle tai jatkoaikaan niin sen näkee. Pikkusieluisuutta ja pahansuopuutta on vähemmän.
Anteeksi mutta viestisi sisältö on juuri sitä, mitä tarkoitin. Naiset keksivät loukkaantua aivan kaikesta > yleistät joidenkin naisten negatiivisen käyttäytymisen kaikkiin naisiin ja Miehet eivät vaadi koskaan syntymäpäivän muistamista > yleistät jonkun ns. positiivisen käytöksen mieheltä kaikkiin miehiin.
Sama juttu. Lisäksi en kestä yhtään sitä kaakatusta ja säksätystä millaiseksi se keskustelu tällaisessa isommassa porukassa liki poikkeuksetta muodostuu.
Yhden miehen loukkaantumista ei voi yleistää tyypilliseksi kaikille, mutta joka tapauksessa miehissä on hienoa tuo, että vaikka he loukkaantuisivatkin, he eivät yritä käyttää valtaa tuohon "väärin" toimineeseen, kuten naiset. Naiset yrittävät useimmiten rangaista "väärin" toiminutta tavalla tai toisella, koska useimpien naisten itsetunto on niin heikko, ettei asian voi vain antaa olla ja ihmisen antaa olla sellainen kuin hän on. Muut naiset on saatava ruotuun!