Lue keskustelun säännöt.
Onko muiden vaikeaa olla naisporukoissa?
Olen itse nainen ja kuvailisin itse itseäni sosiaaliseksi...mutta jostain kumman syystä menen ihan lukkoon aina kun naisia on kokoontunut yli 3 (toki tämä ei päde läheisten ystävien kohdalla). Minä en osaa yhtään jutella luontevasti tai reagoida nopeasti muiden juttuihin, vaan olen lähinnä hiljaa seinäruusuna. Tämä tapahtuu esimerkiksi töissä kahvihuoneessa, ystävien hassun hauskoissa (=vihaan näitä!!) juhlissa, kuten polttareissa, yllätyssynttäreillä, baby showereillä yms.
Mutta kun paikalla onkin vain 1-2 naista lisäkseni, olen ihan rento ja normaali oma itseni. Miesten seurassa tätä ei tapahdu, koska miehet ovat jostain syystä minulle helpompaa seuraa.
Nytkin takana aivan kamalat baby showerit. Istuin hiljaa 3h sohvalla ja "itkin verta" kaikkien muka-hauskojen leikkien ajan.
Kommentit (122)
Ryyppyporukoos mä viihryn, mutta naisporukoos pakkaa ahristamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut mm. polttareissa ja hääsuunnitteluissa mukana, babyshowereita ei omassa kaveripiirissä ole järjestetty... Ja viihdyn ihan hyvin, ei niissä mitään "naisten juttuja" puhuta vaan ihan laidasta laitaan kaikkea! En ole ekstrovertti luonteeltani vaan enemmänkin introvertti, en kauhean pätevä sosiaalisesti mielestäni koska yleensä sanon aina ääneen jos olen eri mieltä jostain jne. Silti on paljon ystäviä, enimmäkseen naisia, joiden kanssa tulen hyvin toimeen. Ehkä en vain ole naisvihaaja :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin näkee miten Androsentrismi elää ja voi hyvin. Miehet nähdään yksilöinä, naiset nähdään sukupuolittuneena ryhmänä.
Näen naiset sukupuolittuneena ryhmänä silloin, kun he selvästi käyttäytyvät niin. Kanamaiset naislaumat ovat todellisuutta, vaikka se tuntuisi kuinka ikävältä ja sovinistiselta. Myös miehet voi nähdä homogeenisenä ryhmänä vaikkapa jalkapallofaniporukoissa.
Minulla on ikää jo 50 ja olen kokenut läpi elämäni, että miehet hyväksyvät minut helpommin sellaisena kuin olen. Eivät he ole koskaan vaatineet minulta syntymäpäivänsä muistamista, loukkaantuneet jos olen soittanut Keijolle ennen kuin heille tai unohtanut etukäteen kertoa, että olen lähdössä matkalle Puolaan tms. Naiset sen sijaan keksivät loukkaantua aivan kaikesta.
Miehet yksinkertaisesti ovat suvereenimpia. Naiset aina riippuvaisia jostakin ja vaikutuksille alttiita. Näkeehän sen tästäkin ketjusta, kun heti loukkaannutaan, kun joku kertoo että näin sen koen, ja hyökätään haukkumaan kokijaa prinsessaksi ja itseään erikoislaatuiseksi luulevaksi. Miesten keskustelut verkossakin on parempia, ei tarvitse mennä kuin laudalle tai jatkoaikaan niin sen näkee. Pikkusieluisuutta ja pahansuopuutta on vähemmän.
Oman kokemukseni mukaan miehet kyllä loukkaantuvat ihan yhtälailla, mutta eivät tuo sitä esiin, koska se olisi jotenkin noloa ja akkamaista.
Mistä olet saanut loukkaantumisen selville, kun sitä ei ole tuotu esiin?
Olemalla ystävä miehelle, eikä pelkkä ison porukan jäsen. Hän ei kerro kohteelle, mutta voi avautua ystävälle.
Yhden miehen loukkaantumista ei voi yleistää tyypilliseksi kaikille, mutta joka tapauksessa miehissä on hienoa tuo, että vaikka he loukkaantuisivatkin, he eivät yritä käyttää valtaa tuohon "väärin" toimineeseen, kuten naiset. Naiset yrittävät useimmiten rangaista "väärin" toiminutta tavalla tai toisella, koska useimpien naisten itsetunto on niin heikko, ettei asian voi vain antaa olla ja ihmisen antaa olla sellainen kuin hän on. Muut naiset on saatava ruotuun!
Ihan samalla tavalla sinä et voi yleistää yhden naisen toimintaa tyypilliseksi kaikille.
Yleensä naisen itsetunto on parempi kuin miehen, ja sen takia hän voi myös sanoa ääneen tullessaan kohdelluksi huonosti.
Olet täysin väärässä tulkintoinesi.
Tietysti voin yleistää ihan mitä haluan, ei sitä kukaan voi estää. Mutta kyse ei ole yhden naisen käytöksestä, vaan kokemukseni 50 vuoden ajalta on tosiaan tuo, että enemmän naiset ovat pyrkineet käyttäytymistäni kontrolloimaan ja "opettamaan" minulle asioita antamalla näpäytyksiä tai sulkemalla ulkopuolelle. Miehet eivät koskaan.
Se olisikin hienoa, jos naiset ottaisivat avoimesti puheeksi, jos kokevat tulleensa loukatuiksi. Näin on äärimmäisen harvoin tapahtunut. Yleensä käytös vain muuttuu jäätäväksi tai pyritään antamaan opetus epäsuorasti niin että joutuu itse arvailemaan, milläköhän tavalla olen henkilöä mahtanut loukata.
Juuri näin. Käsittämättömintä on ollut nähdä töissä kolmen hengen naistiimejä, joissa joku on säännöllisesti työnnetty ulkokehälle. Kaksi muuta supisee keskenään senkin edestä, ja jopa menevät selän takana valittamaan esihenkilölle, kun ei uskalleta suoraan puhua tiimikaverille. Ei näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin näkee miten Androsentrismi elää ja voi hyvin. Miehet nähdään yksilöinä, naiset nähdään sukupuolittuneena ryhmänä.
Näen naiset sukupuolittuneena ryhmänä silloin, kun he selvästi käyttäytyvät niin. Kanamaiset naislaumat ovat todellisuutta, vaikka se tuntuisi kuinka ikävältä ja sovinistiselta. Myös miehet voi nähdä homogeenisenä ryhmänä vaikkapa jalkapallofaniporukoissa.
Minulla on ikää jo 50 ja olen kokenut läpi elämäni, että miehet hyväksyvät minut helpommin sellaisena kuin olen. Eivät he ole koskaan vaatineet minulta syntymäpäivänsä muistamista, loukkaantuneet jos olen soittanut Keijolle ennen kuin heille tai unohtanut etukäteen kertoa, että olen lähdössä matkalle Puolaan tms. Naiset sen sijaan keksivät loukkaantua aivan kaikesta.
Miehet yksinkertaisesti ovat suvereenimpia. Naiset aina riippuvaisia jostakin ja vaikutuksille alttiita. Näkeehän sen tästäkin ketjusta, kun heti loukkaannutaan, kun joku kertoo että näin sen koen, ja hyökätään haukkumaan kokijaa prinsessaksi ja itseään erikoislaatuiseksi luulevaksi. Miesten keskustelut verkossakin on parempia, ei tarvitse mennä kuin laudalle tai jatkoaikaan niin sen näkee. Pikkusieluisuutta ja pahansuopuutta on vähemmän.
Oman kokemukseni mukaan miehet kyllä loukkaantuvat ihan yhtälailla, mutta eivät tuo sitä esiin, koska se olisi jotenkin noloa ja akkamaista.
Miehistä tunteiden hallintaa olisi hyvä naistenkin opetella. Kaikkea omia tuntemuksia ei tarvitse vääntää aina kaakkoon asti muiden harmiksi.
Ja sama toisinpäin. Ihan vain siksi ettei "miehet eivät itke, mutta he tekevät itsemyrhiä" pitäisi enää niin paljon paikkaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin näkee miten Androsentrismi elää ja voi hyvin. Miehet nähdään yksilöinä, naiset nähdään sukupuolittuneena ryhmänä.
Näen naiset sukupuolittuneena ryhmänä silloin, kun he selvästi käyttäytyvät niin. Kanamaiset naislaumat ovat todellisuutta, vaikka se tuntuisi kuinka ikävältä ja sovinistiselta. Myös miehet voi nähdä homogeenisenä ryhmänä vaikkapa jalkapallofaniporukoissa.
Minulla on ikää jo 50 ja olen kokenut läpi elämäni, että miehet hyväksyvät minut helpommin sellaisena kuin olen. Eivät he ole koskaan vaatineet minulta syntymäpäivänsä muistamista, loukkaantuneet jos olen soittanut Keijolle ennen kuin heille tai unohtanut etukäteen kertoa, että olen lähdössä matkalle Puolaan tms. Naiset sen sijaan keksivät loukkaantua aivan kaikesta.
Miehet yksinkertaisesti ovat suvereenimpia. Naiset aina riippuvaisia jostakin ja vaikutuksille alttiita. Näkeehän sen tästäkin ketjusta, kun heti loukkaannutaan, kun joku kertoo että näin sen koen, ja hyökätään haukkumaan kokijaa prinsessaksi ja itseään erikoislaatuiseksi luulevaksi. Miesten keskustelut verkossakin on parempia, ei tarvitse mennä kuin laudalle tai jatkoaikaan niin sen näkee. Pikkusieluisuutta ja pahansuopuutta on vähemmän.
Oman kokemukseni mukaan miehet kyllä loukkaantuvat ihan yhtälailla, mutta eivät tuo sitä esiin, koska se olisi jotenkin noloa ja akkamaista.
Mistä olet saanut loukkaantumisen selville, kun sitä ei ole tuotu esiin?
Olemalla ystävä miehelle, eikä pelkkä ison porukan jäsen. Hän ei kerro kohteelle, mutta voi avautua ystävälle.
Yhden miehen loukkaantumista ei voi yleistää tyypilliseksi kaikille, mutta joka tapauksessa miehissä on hienoa tuo, että vaikka he loukkaantuisivatkin, he eivät yritä käyttää valtaa tuohon "väärin" toimineeseen, kuten naiset. Naiset yrittävät useimmiten rangaista "väärin" toiminutta tavalla tai toisella, koska useimpien naisten itsetunto on niin heikko, ettei asian voi vain antaa olla ja ihmisen antaa olla sellainen kuin hän on. Muut naiset on saatava ruotuun!
Ihan samalla tavalla sinä et voi yleistää yhden naisen toimintaa tyypilliseksi kaikille.
Yleensä naisen itsetunto on parempi kuin miehen, ja sen takia hän voi myös sanoa ääneen tullessaan kohdelluksi huonosti.
Olet täysin väärässä tulkintoinesi.
Tietysti voin yleistää ihan mitä haluan, ei sitä kukaan voi estää. Mutta kyse ei ole yhden naisen käytöksestä, vaan kokemukseni 50 vuoden ajalta on tosiaan tuo, että enemmän naiset ovat pyrkineet käyttäytymistäni kontrolloimaan ja "opettamaan" minulle asioita antamalla näpäytyksiä tai sulkemalla ulkopuolelle. Miehet eivät koskaan.
Se olisikin hienoa, jos naiset ottaisivat avoimesti puheeksi, jos kokevat tulleensa loukatuiksi. Näin on äärimmäisen harvoin tapahtunut. Yleensä käytös vain muuttuu jäätäväksi tai pyritään antamaan opetus epäsuorasti niin että joutuu itse arvailemaan, milläköhän tavalla olen henkilöä mahtanut loukata.
Eli sinä voi yleistää, mutta muut ei? Selvä :D Tuo kertoikin jo kaiken oleellisen :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin näkee miten Androsentrismi elää ja voi hyvin. Miehet nähdään yksilöinä, naiset nähdään sukupuolittuneena ryhmänä.
Nähdäänkö? Äijäporukka, äijien jutut, poikien ilta. Härski huumori, urheilu, autot. Jos et näistä pidä, et kuulu joukkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisvihaa ja naisvihaa. Nykyään naisvihaa on sekin, ettei näytä samanlaiselta kuin kaikki muut naiset.
Kyllähän se on ihan selvää naisvihaa, että haukkuu kaikki muut naiset tyhjästä kaakattajiksi.
Totta. Mutta itse en ole kauhean feminiininen nainen. Koen kuitenkin itseni naiseksi. Olen aika androgyyni ja hiljainen tarkkailija luonne. Moni perinteinen naistenjutuksi koettu ei yleensä kiinnosta minua. Jostain syystä tulee nykyään monesti sellainen olo, että minua pidetään jotenkin naisvihamielisinä vain sen takia, etten omista hametta tai pitkää tukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mies joten vastaukseni ei ole henkilökohtainen koska aloituksessa ei tarkoitettu meitä. Olen kuitenkin tuntenut elämäni aikana juuri tällaisia naisia, useitakin. Heille yhteistä tuntuu olevan se, että ovat ajattelevia ja keskustelutaitoisia yksilöitä eli kuulevat mitä toinen sanoo, ottavat sen huomioon ja odottavat sitä toisiltakin. Ehkä tämä on juuri se juttu miksi tuollaiset iltamat eivät kiinnosta heitä koska se on nimenomaan laumatoimintaa eikä henkilökohtaista mielekästä kontaktia kahden ihmisen välillä.
Sinä nyt ole miestä nähnytkään, mutta minäkin ihmettelen, että jos ne iltamat ei kiinnosta, miksi niihin mennään? Tuota aikaisempi kyseli ja minä kysyn myös.
Minulla on naiskaveripiiri, jossa kyllä kaikkia kuunnellaan, joku on hiljaisempi joku puheliaampi, mutta ei siihen takerruta.
No olen nähnyt kun olen katsonut peiliin. En tiedä miksi suutuit kommentistani mutta jokainen tyylillään.
Tuo nyt vaan halusi erikseen todistaa olevansa just tyypillinen kanalaumalainen. Tyhmyyden ja äänekkyyden lisäksi nämä kun harvinaisen omahyväisiä ja itseriittoisia.
Oon heränny siihen miten paljon mielenterveysongelmia 25-35 naisilla on. Enkä jaksaisi millään sitä taakkaa, elämänhallinnan ongelmia, avautumisia ja silkkaa roskaa. Miehet mielummin porukassa haluaa olla pilaamatta tunnelmaa ja mielummin pitää jutun kevyenä. Kaikista parhaimpia on sekaporukat jossa kukaan ei aloita sitä avautumista. ongelmistaan voi kyllä kertoa mutta upottamatta muita siihen vellomiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä riippuu porukasta. Mikäli toiset ovat vaan tekoripsistään keskusteleva typeryksiä tai muksuistaan puhuvia mammoja niin toki sellainen seura on raskasta
Olen mies ja ihan sama ilmiö missä tahansa porukassa, jossa itseni lisäksi muutama muu tai enemmän. Puhujia riittää ilman minuakin. Ei välttämättä ole sukupuoleen liittyvä juttu vaan sosiaalisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Lopettakaa noiden nolojen englantitermien käyttäminen ja kirjoittakaa suomea!! Ette ole VIILEITÄ, vaikka niin luulette. Odotan innolla sitä i d i o o t t i a , joka tulee tähän lässyttämään, että nO mIkÄ oN bAbY sHoWeR sUoMeKsI?! En YhTäÄn TiEdÄ, kUn Ei SiLlE oLe SuOmEnKiElIsTä TeRmIä!!!!!
2. Ei ole muita. Sinä olet ainoa🤣🤣🤣🤣
3. Miksi tästä pitää tehdä kauhea numero? Pystyn minäkin olemaan enemmän oma itseni miekkosten kanssa, mutta en kuvittele siinä olevan jotain ihmeellistä. Tiedoksi kaikille, että minulla EI OLE VELJEÄ enkä ole miekkosserkkujeni kanssa missään tekemisissä (ei johdu mistään vihanpidosta todellakaan.) Ehkä en ole oppinut olemaan serkkujen kanssa tekemisissä, koska minulla ei ole veljeä.
Muiden miekkosten kanssa on helppoa olla.
Vierailija kirjoitti:
Oon heränny siihen miten paljon mielenterveysongelmia 25-35 naisilla on. Enkä jaksaisi millään sitä taakkaa, elämänhallinnan ongelmia, avautumisia ja silkkaa roskaa. Miehet mielummin porukassa haluaa olla pilaamatta tunnelmaa ja mielummin pitää jutun kevyenä. Kaikista parhaimpia on sekaporukat jossa kukaan ei aloita sitä avautumista. ongelmistaan voi kyllä kertoa mutta upottamatta muita siihen vellomiseen.
Mikä hel.vetti on 25-35 nainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä useimmille naisille olen uhka.
En ymmärrä miksi.
Todella surullista miten rumasti tässä ketjussa naiset puhuvat toisista naisista. Ei tartte ihmetellä miksi edelleen naiset voi huonosti, kun edes oma sukupuoli ei osaa puhua toisistaan asiallisesti.
Todella kiva kasvattaa tytärtä tähän maailmaan, jossa puhutaan näin ilkeästi. Miettikää vähän sitä, että ihan itse edistätte nyt huonoja stereotypioita.
Itseä ei haittaa nais seura tai mies seura, mutta itseä haittaa nämä yli puheliaat ihmiset, joille tärkeää vain puhua itsestään. eivät lainkaan kuuntele sinua ja puhuvat päälle. Eivät ole lainkaan kiinnostuneita sinusta, vain itsestään. Ja näitä löytyy naisista ja miehistä, että vain oma ääni kiinnostaa. Olen jättänyt heidät, jos minä en kiinnosta. Minusta kyllä halutaan ystävää, mutta ei itseä kiinnosta, kun nykyään tapaan vain näitä liian puheliasta kansaa, niin ei kiinnosta enää ja jätän heidät. En tiedä, missä vika on? Yhdelle puheliaalle tästä sanoin, että voisi myös kuunnella myös minua ja huomasin hänen katseestaan, että tuli lähes kärsimätön ilme, että en jaksa? Ja tämä ylipuhelias oli auttamassa toista, siis vanhusta, niin hänen tehtävänsä oli kuunnella ja haukkui tätä vanhusta, että tosi rasittavaa vain kuunnella? Tietääkö ylipuhelias miten rasittavaa kuunnella heitä?
Vierailija kirjoitti:
Todella surullista miten rumasti tässä ketjussa naiset puhuvat toisista naisista. Ei tartte ihmetellä miksi edelleen naiset voi huonosti, kun edes oma sukupuoli ei osaa puhua toisistaan asiallisesti.
Todella kiva kasvattaa tytärtä tähän maailmaan, jossa puhutaan näin ilkeästi. Miettikää vähän sitä, että ihan itse edistätte nyt huonoja stereotypioita.
Surullistahan se on, ehkä ei omalta kannalta, vaan kun ei tulla toimeen, heikennetään taloudellisia rakenteita.
Joku johtajatyyppi aina joka pakottaa muita, vielä semmoinen ettei anna periksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin näkee miten Androsentrismi elää ja voi hyvin. Miehet nähdään yksilöinä, naiset nähdään sukupuolittuneena ryhmänä.
Näen naiset sukupuolittuneena ryhmänä silloin, kun he selvästi käyttäytyvät niin. Kanamaiset naislaumat ovat todellisuutta, vaikka se tuntuisi kuinka ikävältä ja sovinistiselta. Myös miehet voi nähdä homogeenisenä ryhmänä vaikkapa jalkapallofaniporukoissa.
Minulla on ikää jo 50 ja olen kokenut läpi elämäni, että miehet hyväksyvät minut helpommin sellaisena kuin olen. Eivät he ole koskaan vaatineet minulta syntymäpäivänsä muistamista, loukkaantuneet jos olen soittanut Keijolle ennen kuin heille tai unohtanut etukäteen kertoa, että olen lähdössä matkalle Puolaan tms. Naiset sen sijaan keksivät loukkaantua aivan kaikesta.
Miehet yksinkertaisesti ovat suvereenimpia. Naiset aina riippuvaisia jostakin ja vaikutuksille alttiita. Näkeehän sen tästäkin ketjusta, kun heti loukkaannutaan, kun joku kertoo että näin sen koen, ja hyökätään haukkumaan kokijaa prinsessaksi ja itseään erikoislaatuiseksi luulevaksi. Miesten keskustelut verkossakin on parempia, ei tarvitse mennä kuin laudalle tai jatkoaikaan niin sen näkee. Pikkusieluisuutta ja pahansuopuutta on vähemmän.
Oman kokemukseni mukaan miehet kyllä loukkaantuvat ihan yhtälailla, mutta eivät tuo sitä esiin, koska se olisi jotenkin noloa ja akkamaista.
Mistä olet saanut loukkaantumisen selville, kun sitä ei ole tuotu esiin?
Olemalla ystävä miehelle, eikä pelkkä ison porukan jäsen. Hän ei kerro kohteelle, mutta voi avautua ystävälle.
Yhden miehen loukkaantumista ei voi yleistää tyypilliseksi kaikille, mutta joka tapauksessa miehissä on hienoa tuo, että vaikka he loukkaantuisivatkin, he eivät yritä käyttää valtaa tuohon "väärin" toimineeseen, kuten naiset. Naiset yrittävät useimmiten rangaista "väärin" toiminutta tavalla tai toisella, koska useimpien naisten itsetunto on niin heikko, ettei asian voi vain antaa olla ja ihmisen antaa olla sellainen kuin hän on. Muut naiset on saatava ruotuun!
Ihan samalla tavalla sinä et voi yleistää yhden naisen toimintaa tyypilliseksi kaikille.
Yleensä naisen itsetunto on parempi kuin miehen, ja sen takia hän voi myös sanoa ääneen tullessaan kohdelluksi huonosti.
Olet täysin väärässä tulkintoinesi.
Tietysti voin yleistää ihan mitä haluan, ei sitä kukaan voi estää. Mutta kyse ei ole yhden naisen käytöksestä, vaan kokemukseni 50 vuoden ajalta on tosiaan tuo, että enemmän naiset ovat pyrkineet käyttäytymistäni kontrolloimaan ja "opettamaan" minulle asioita antamalla näpäytyksiä tai sulkemalla ulkopuolelle. Miehet eivät koskaan.
Se olisikin hienoa, jos naiset ottaisivat avoimesti puheeksi, jos kokevat tulleensa loukatuiksi. Näin on äärimmäisen harvoin tapahtunut. Yleensä käytös vain muuttuu jäätäväksi tai pyritään antamaan opetus epäsuorasti niin että joutuu itse arvailemaan, milläköhän tavalla olen henkilöä mahtanut loukata.
Juuri näin. Käsittämättömintä on ollut nähdä töissä kolmen hengen naistiimejä, joissa joku on säännöllisesti työnnetty ulkokehälle. Kaksi muuta supisee keskenään senkin edestä, ja jopa menevät selän takana valittamaan esihenkilölle, kun ei uskalleta suoraan puhua tiimikaverille. Ei näin.
Tekeekö jotkut tuota vielä aikuisenakin... Minulla oli lapsena tuollaisia "kavereita". Siksi en varmaan viihdy naisporukoissa ja muutenkin on vaikea luottaa, että ystävällisyys on aitoa. Osaa ne miehetkin, ei sillä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin näkee miten Androsentrismi elää ja voi hyvin. Miehet nähdään yksilöinä, naiset nähdään sukupuolittuneena ryhmänä.
Näen naiset sukupuolittuneena ryhmänä silloin, kun he selvästi käyttäytyvät niin. Kanamaiset naislaumat ovat todellisuutta, vaikka se tuntuisi kuinka ikävältä ja sovinistiselta. Myös miehet voi nähdä homogeenisenä ryhmänä vaikkapa jalkapallofaniporukoissa.
Minulla on ikää jo 50 ja olen kokenut läpi elämäni, että miehet hyväksyvät minut helpommin sellaisena kuin olen. Eivät he ole koskaan vaatineet minulta syntymäpäivänsä muistamista, loukkaantuneet jos olen soittanut Keijolle ennen kuin heille tai unohtanut etukäteen kertoa, että olen lähdössä matkalle Puolaan tms. Naiset sen sijaan keksivät loukkaantua aivan kaikesta.
Miehet yksinkertaisesti ovat suvereenimpia. Naiset aina riippuvaisia jostakin ja vaikutuksille alttiita. Näkeehän sen tästäkin ketjusta, kun heti loukkaannutaan, kun joku kertoo että näin sen koen, ja hyökätään haukkumaan kokijaa prinsessaksi ja itseään erikoislaatuiseksi luulevaksi. Miesten keskustelut verkossakin on parempia, ei tarvitse mennä kuin laudalle tai jatkoaikaan niin sen näkee. Pikkusieluisuutta ja pahansuopuutta on vähemmän.
Tämä!
Töissäkin tätä näkee. Työpaikassa jossa oli pelkästään naisia, työ näytti olevan monille sivuseikka ja juoruaminen ja kieroilu pääasia.
Kahvitauon jälkeenkään ei keskitytty työhön, vaan pa.kan jauhaminen jatkui koko päivän.
Siinä välissä pitivät asiakkaita vain häiriönä ja tiuskivat heille.
Minä satuin tykkäämään työstä ja asiakkaista, joten lopulta minulle lakattiin puhumasta.
En sopinut porukkaan joten minut eristettiin siitä. En ole siis vain itse sitä mieltä että olen erilainen.
Miesvaltaisessa työpaikassa oltiin kaukana tästä. Töissä oltiin töitä tekemässä ja piste.
Naisten kaveripiireissä tosiaan loukkaannutaan aivan keksityistä jutuista ja vedetään mitä erikoisempia johtopäätöksiä aivan yhdentekevistä asioista.
Miehet kysyvät suoraan ja kun vastaus tulee suoraan, asia on sillä selvä.
Jopa pihan hiekkalaatikkoporukassa äidit välillä itkevät ja riitelevät, mutta kertaakaan siellä ei ole iskät tukkanuottasilla.
Tietysti voin yleistää ihan mitä haluan, ei sitä kukaan voi estää. Mutta kyse ei ole yhden naisen käytöksestä, vaan kokemukseni 50 vuoden ajalta on tosiaan tuo, että enemmän naiset ovat pyrkineet käyttäytymistäni kontrolloimaan ja "opettamaan" minulle asioita antamalla näpäytyksiä tai sulkemalla ulkopuolelle. Miehet eivät koskaan.
Se olisikin hienoa, jos naiset ottaisivat avoimesti puheeksi, jos kokevat tulleensa loukatuiksi. Näin on äärimmäisen harvoin tapahtunut. Yleensä käytös vain muuttuu jäätäväksi tai pyritään antamaan opetus epäsuorasti niin että joutuu itse arvailemaan, milläköhän tavalla olen henkilöä mahtanut loukata.