Lue keskustelun säännöt.
Asiallista keskustelua naisen haluttomuudesta?
23.07.2022 |
Kaipaisin keskusteluapua omaan ongelmaani ja kenties neuvoja pariskunnilta, jotka ovat ongelmaan löytäneet ratkaisun/parannusta. Eli olen nainen, joka oman määritelmäni mukaan täyttää kriteerit nimitykseen "haluton nainen". Omalla kohdallani tämä tarkoittaa sitä, että haluan seksiä spontaanisti itse hyvin harvoin (yleensä vain ovulaation aikaan ja sekään ei enää iässäni tule joka kuukausi) ja toisaalta halun syttyminen vaatii tapauksessani olosuhteita, joita arjessa hyvin harvoin tarjoutuu. Haluaisin haluta enemmän ja että seksuaalisuuteni olisi yksinkertaisimmin rakentunut (esim. että joskus ihan vain panettaisi itsestään ilman suuria panostuksia), mutta tätä on näemmä todella vaikea muuttaa ja tämä aiheuttaa kohtuutonta haittaa avioliitossani.
Heti kärkeen on todettava muutamat perusasiat:
1. Kun meillä harvoin on seksiä, se on minulle erittäin tyydyttävää ,joten ongelma ei ole tässä.
2. Rakastan miestäni ja meillä on oikein hyvä tasavertainen parisuhde, joten ongelma ei ole tämäkään.
3. Seksuaalisuuteni on ollut aina tällainen eikä kyse ole esim. vaihdevuosioireista (olen 44-vuotias, joten sekin voisi olla mahdollista)
Jos tämän nyt lukee ihminen, joka on tunnistaa itsensä tai puolisonsa tästä kuvauksesta, olisin hyvin kiitollinen kommenteista! Tiedostan, että seksuaalisuuteni on kehittynyt vuosikymmenten saatossa tällaiseksi ja sitä voi olla hyvin vaikea muuttaa, mutta haluaisin kyllä.
Kommentit (217)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon me teemme päivittäin asioita mitä emme erityisesti halua? Menemme lenkille vaikkei haluttais koska se tekee hyvää kropalle ja mielelle. Lenkin jälkeen on aina hyvä olo. Miksi sama ei pätisi seksiin oman puolison kanssa?
Meillä on samanlaista kuin monella täällä tänä päivänä. Viime keväänä sain kokea hetkellisen muutoksen. Olin kiinnostuneempi useita kuukausia kaikista muista asioista kuin vaimostani. En osoittanut minkäänlaista seksuaalista halua häntä kohtaan. Hän rupesi ihmettelemään ja kyselemään enkä pidä hänestä jne. Yks päivä saunassa hän ehdotti että pesisin hänet ja yritti tehdä aloitetta seksiin. Aloitin pesemisen mutta jätin kesken. Hän oli aivan äimän käkenä koska en ollut 15 vuoteen voinut vastustaa häntä.
Illalla olin jo nukkumaan menossa kun vaimo tuli makuuhuoneeseen alasti ja ei antanut mitään vaihtoehtoa. Harrastimme parasta seksiä 15 vuoteen ja hän oli ihan vauhkona.
Aloin taas käyttäytyä normaalisti ja himoita vaimoa. Hän palasi normaaliin, ei haluta. Nyt mietin, onko mun jätettävä kaikki huomiointi ja ihailu pois. Harrastettava vaikka 3kk välein seksiä jos vaimo vaikka sattuisi sekoamaan uudestaan. Pelkään vaan että siinä etääntyy kumpikin jos minäkin lopetan kaiken läheisyyden antamisen. Totutaanko me siihen vai olisiko vaimo taas halukas omaehtoisesti.
Tyhmästi toimittu. Vaimosi halusi vain varmistaa onko kaikki ookoo palatakseen sitten entiseen olotilaansa.
Kun hän tuli alasti seksiä vonkaamaan, niin sinun olisi pitänyt kysyä häneltä "eikö sinulla todellakaan ole mitään muuta mielessäsi?". Niin ikään olisit voinut vedota päänsärkyyn, sekä syvän henkisen yhteyden tilapäiseen puuttumiseen. Ja ennenkaikkea ilmoittaa hänelle että en ole yhtään sillä tuulella, ja jättää seksin sekstaamatta.
Nythän vaimosi teki juuri sen minkä vähemmän haluava suhteessa tekee. Sai seksiä juuri silloin kuin itseä halutti, ja sinä lisäseksin toiveessa olet vastaisuudessa vaimosi nöyrä palveluskoira joka singahtaa heti kun rouvat sormet napsahtaa.
Näin hallitaan parisuhdetta, ja artisti maksaa.
Sinä taasen näytät tekevän seksistä arvovaltakysymyksen. Varmin konsti lopettaa seksihalut. Ei taida olla oma parisuhde kaksinen, jos sellaista edes on.
Kyllä se yleensä nainen on se joka tekee seksistä arvovaltakysymyksen. Meilläkin rouva käyttää seksiä surutta kiristyskeinona. Jos olen jostain asiasta eri mieltä, menee haarat kiinni joksikin aikaa. Tai toimii hänen mielestään vääriin niin siitäkin seuraa rangaistus. Tee sitä ja tätä niin sitten saat seksiä. Sellaisenkin ikävän piirteen olen huomannut, että seksiä harrastetaan yleensä silloin kun häntä väsyttää eniten. Silloin voi kaiken aikaa haukotella ja toiveisiin vastata, että nyt väsyttää niin paljon ettei pysty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon me teemme päivittäin asioita mitä emme erityisesti halua? Menemme lenkille vaikkei haluttais koska se tekee hyvää kropalle ja mielelle. Lenkin jälkeen on aina hyvä olo. Miksi sama ei pätisi seksiin oman puolison kanssa?
Meillä on samanlaista kuin monella täällä tänä päivänä. Viime keväänä sain kokea hetkellisen muutoksen. Olin kiinnostuneempi useita kuukausia kaikista muista asioista kuin vaimostani. En osoittanut minkäänlaista seksuaalista halua häntä kohtaan. Hän rupesi ihmettelemään ja kyselemään enkä pidä hänestä jne. Yks päivä saunassa hän ehdotti että pesisin hänet ja yritti tehdä aloitetta seksiin. Aloitin pesemisen mutta jätin kesken. Hän oli aivan äimän käkenä koska en ollut 15 vuoteen voinut vastustaa häntä.
Illalla olin jo nukkumaan menossa kun vaimo tuli makuuhuoneeseen alasti ja ei antanut mitään vaihtoehtoa. Harrastimme parasta seksiä 15 vuoteen ja hän oli ihan vauhkona.
Aloin taas käyttäytyä normaalisti ja himoita vaimoa. Hän palasi normaaliin, ei haluta. Nyt mietin, onko mun jätettävä kaikki huomiointi ja ihailu pois. Harrastettava vaikka 3kk välein seksiä jos vaimo vaikka sattuisi sekoamaan uudestaan. Pelkään vaan että siinä etääntyy kumpikin jos minäkin lopetan kaiken läheisyyden antamisen. Totutaanko me siihen vai olisiko vaimo taas halukas omaehtoisesti.
Tyhmästi toimittu. Vaimosi halusi vain varmistaa onko kaikki ookoo palatakseen sitten entiseen olotilaansa.
Kun hän tuli alasti seksiä vonkaamaan, niin sinun olisi pitänyt kysyä häneltä "eikö sinulla todellakaan ole mitään muuta mielessäsi?". Niin ikään olisit voinut vedota päänsärkyyn, sekä syvän henkisen yhteyden tilapäiseen puuttumiseen. Ja ennenkaikkea ilmoittaa hänelle että en ole yhtään sillä tuulella, ja jättää seksin sekstaamatta.
Nythän vaimosi teki juuri sen minkä vähemmän haluava suhteessa tekee. Sai seksiä juuri silloin kuin itseä halutti, ja sinä lisäseksin toiveessa olet vastaisuudessa vaimosi nöyrä palveluskoira joka singahtaa heti kun rouvat sormet napsahtaa.
Näin hallitaan parisuhdetta, ja artisti maksaa.
Sinä taasen näytät tekevän seksistä arvovaltakysymyksen. Varmin konsti lopettaa seksihalut. Ei taida olla oma parisuhde kaksinen, jos sellaista edes on.
Kyllä se yleensä nainen on se joka tekee seksistä arvovaltakysymyksen. Meilläkin rouva käyttää seksiä surutta kiristyskeinona. Jos olen jostain asiasta eri mieltä, menee haarat kiinni joksikin aikaa. Tai toimii hänen mielestään vääriin niin siitäkin seuraa rangaistus. Tee sitä ja tätä niin sitten saat seksiä. Sellaisenkin ikävän piirteen olen huomannut, että seksiä harrastetaan yleensä silloin kun häntä väsyttää eniten. Silloin voi kaiken aikaa haukotella ja toiveisiin vastata, että nyt väsyttää niin paljon ettei pysty.
Tuollaisesta naisesta tulisi hankkiutua eroon mahdollisimman nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon me teemme päivittäin asioita mitä emme erityisesti halua? Menemme lenkille vaikkei haluttais koska se tekee hyvää kropalle ja mielelle. Lenkin jälkeen on aina hyvä olo. Miksi sama ei pätisi seksiin oman puolison kanssa?
Meillä on samanlaista kuin monella täällä tänä päivänä. Viime keväänä sain kokea hetkellisen muutoksen. Olin kiinnostuneempi useita kuukausia kaikista muista asioista kuin vaimostani. En osoittanut minkäänlaista seksuaalista halua häntä kohtaan. Hän rupesi ihmettelemään ja kyselemään enkä pidä hänestä jne. Yks päivä saunassa hän ehdotti että pesisin hänet ja yritti tehdä aloitetta seksiin. Aloitin pesemisen mutta jätin kesken. Hän oli aivan äimän käkenä koska en ollut 15 vuoteen voinut vastustaa häntä.
Illalla olin jo nukkumaan menossa kun vaimo tuli makuuhuoneeseen alasti ja ei antanut mitään vaihtoehtoa. Harrastimme parasta seksiä 15 vuoteen ja hän oli ihan vauhkona.
Aloin taas käyttäytyä normaalisti ja himoita vaimoa. Hän palasi normaaliin, ei haluta. Nyt mietin, onko mun jätettävä kaikki huomiointi ja ihailu pois. Harrastettava vaikka 3kk välein seksiä jos vaimo vaikka sattuisi sekoamaan uudestaan. Pelkään vaan että siinä etääntyy kumpikin jos minäkin lopetan kaiken läheisyyden antamisen. Totutaanko me siihen vai olisiko vaimo taas halukas omaehtoisesti.
Tyhmästi toimittu. Vaimosi halusi vain varmistaa onko kaikki ookoo palatakseen sitten entiseen olotilaansa.
Kun hän tuli alasti seksiä vonkaamaan, niin sinun olisi pitänyt kysyä häneltä "eikö sinulla todellakaan ole mitään muuta mielessäsi?". Niin ikään olisit voinut vedota päänsärkyyn, sekä syvän henkisen yhteyden tilapäiseen puuttumiseen. Ja ennenkaikkea ilmoittaa hänelle että en ole yhtään sillä tuulella, ja jättää seksin sekstaamatta.
Nythän vaimosi teki juuri sen minkä vähemmän haluava suhteessa tekee. Sai seksiä juuri silloin kuin itseä halutti, ja sinä lisäseksin toiveessa olet vastaisuudessa vaimosi nöyrä palveluskoira joka singahtaa heti kun rouvat sormet napsahtaa.
Näin hallitaan parisuhdetta, ja artisti maksaa.
Sinä taasen näytät tekevän seksistä arvovaltakysymyksen. Varmin konsti lopettaa seksihalut. Ei taida olla oma parisuhde kaksinen, jos sellaista edes on.
Tunsitko piston sydämessäsi, osuiko lähelle omaa tilannettasi ku noin ihon alle meni? "Varmin konsti lopettaa seksihalut"? Kenenkäs seksihalut tuossa lainaamassani kirjoituksessa onkaan loppuneet? Mies olisi tyytyväinen jos edes kerran kolmessa kuukaudessa olisi seksiä. Mitä hävittävää miehellä on tuossa tilanteessa, jos ilmoittaakin naiselle että eipä huvita? Seksin loppuminen? Sehän on loppunut joka tapauksessa, naisen tahdosta.
Miehen "kuuluu" sietää seksinpuutetta. Naiselle yhdetkin pakit ovat katastrofi. Reilua?
Ei en tuntenut pistoa.. En ole koskaan pitkässä parisuhteessa kärsinyt puutetta vaikka vaimon aloitteesta harrastettu seksiä. Seksi ei ole koskaan ollut arvovaltakysymys ja on ollut minulle ihan luonnollista, ettei vaimolle ole aina sopinut. Minulle taas on sopinut aina kun hän on halunnut eikä vaimon ole tarvinnut koskaan pettyä. Olen ollut vaimoni kanssa läsnä ja näyttänyt haluni aina liki päivittäin.
Tuossa edellisessä tapauksessa miehen olisi jo alunperin pitänyt tehdä jotain, että naisen seksihalut olisivat säilyneet siitä mitä ne oli suhteen alussa. Ei ole mitenkään kirkossa kuulutettu, että naisen halut katoaa vuosien vieriessä. Jos alkaa hiipumaa, niin siihen on syynsä ja kannattaa reagoida heti, eikä sitten kun on housuissa jo.
Jaa, se olikin Panomies-Paavo... No, tässä oli kysymys ihan perus-Petterien ja tavis-Timojen tapauksista, joilla ei ole semmoista mahtimelaa, potenssia ja seksihalua kuin sinulla vielä ysikymppisenäkin on. Ei heillä vaimojen pillut huuda hoosiannaa, uikuta, anele taikka karjakehtele orgasmien sarjatulituksessa kuten teillä tapahtuu. Ei näitä lerppaminien ja nettirunkkareitten tai kaappihomojen ongelmia voi millään verrata sinun laisesi mahtiorhin ylivertaisiin seksitaitoihin ja orgasmintuottokykyyn. Sama kuin vertaisi avaruusrakettia vanhaan polkupyörään...
Tavis-Taunoilla on taviksien ongelmat, ja Panomies-Paavo on seksin Lionel Messi jonka taitoja ja viisautta me tavikset voidaan vain kunnioituksesta ymmyrkäisinä etäältä ihailla.
Huudetaanpas taas kolminkertainen hei! huuto Panomies-Paavon kunniaksi!!!
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ongelman ja itselläni on kaksi parisuhdetta päättynyt käytännössä haluttomuuteeni. Vikaa oli kummassakin tapauksessa tietysti molemmissa osapuolissa, mutta kerron nyt omasta näkökulmastani, koska vain siihen voin vaikuttaa.
Lyhyesti: En ollut selvillä omasta seksuaalisuudestani. Kuvittelin, että seksi on halailua, pussailua ja sitten rakastellaan hitaasti ja ihanasti orgasmiin lopettaen. Seksille ei kuitenkaan löytynyt aikaa, se ei kiihottanut minua enkä todellakaan himoinnut miestäni. Seksielämäni hautaantui pikkulapsiarkeen, töihin ja harrastuksiin. Mies puolestaan toimi kuten iltapäivälehtien jutuissa neuvotaan, imuroi ja siivosi työpäivän jälkeen hullun lailla epätoivo silmissään, josko tänään sitä seksiä irtoaisi, kun oikein tekee kotitöitä.
Silloin harvoin, kun sain pakotettua itseni seksiin se oli kyllä kaikinpuolin hellää ja ihanaa. Mies oli tosi huomaavainen ja kyseli jatkuvasti miten voisi minua miellyttää ja kosketteleeko tarpeeksi hellästi jne. Joskus suorastaan ällötti se siirappinen lässytys.
Eron jälkeen olin kauan yksin kunnes noin nelikymppisenä tutustuin varsin, no sanotaanko dominoivaan mieheen. Tyyppi räjäytti kertapanolla käsitykseni seksistä ja rakastelusta. Ymmäsin, ettei aikaisemmissa suhteissani ollut mitään varsinaisesti vialla vaan seksuaalisuutemme eivät vain kohdanneet enkä osannut sanoittaa minkälainen seksi minut tyydyttäisi. En edes tiennyt haluavani alistua tai mitään, koska en ollut koskaan kokenut moista.
Voi siis olla, ettei ap ole vielä löytänyt seksualisuuttaan vaan tyytyy näihin yleisiin seksualisuuden raameihin mitä meille syötetään joka päivä.
Rehellisesti kirjoitettu. Arvostan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ongelman ja itselläni on kaksi parisuhdetta päättynyt käytännössä haluttomuuteeni. Vikaa oli kummassakin tapauksessa tietysti molemmissa osapuolissa, mutta kerron nyt omasta näkökulmastani, koska vain siihen voin vaikuttaa.
Lyhyesti: En ollut selvillä omasta seksuaalisuudestani. Kuvittelin, että seksi on halailua, pussailua ja sitten rakastellaan hitaasti ja ihanasti orgasmiin lopettaen. Seksille ei kuitenkaan löytynyt aikaa, se ei kiihottanut minua enkä todellakaan himoinnut miestäni. Seksielämäni hautaantui pikkulapsiarkeen, töihin ja harrastuksiin. Mies puolestaan toimi kuten iltapäivälehtien jutuissa neuvotaan, imuroi ja siivosi työpäivän jälkeen hullun lailla epätoivo silmissään, josko tänään sitä seksiä irtoaisi, kun oikein tekee kotitöitä.
Silloin harvoin, kun sain pakotettua itseni seksiin se oli kyllä kaikinpuolin hellää ja ihanaa. Mies oli tosi huomaavainen ja kyseli jatkuvasti miten voisi minua miellyttää ja kosketteleeko tarpeeksi hellästi jne. Joskus suorastaan ällötti se siirappinen lässytys.
Eron jälkeen olin kauan yksin kunnes noin nelikymppisenä tutustuin varsin, no sanotaanko dominoivaan mieheen. Tyyppi räjäytti kertapanolla käsitykseni seksistä ja rakastelusta. Ymmäsin, ettei aikaisemmissa suhteissani ollut mitään varsinaisesti vialla vaan seksuaalisuutemme eivät vain kohdanneet enkä osannut sanoittaa minkälainen seksi minut tyydyttäisi. En edes tiennyt haluavani alistua tai mitään, koska en ollut koskaan kokenut moista.
Voi siis olla, ettei ap ole vielä löytänyt seksualisuuttaan vaan tyytyy näihin yleisiin seksualisuuden raameihin mitä meille syötetään joka päivä.
Uskon, että oikeasti todella iso osa naisista olisi alistuvia seksissä, ja muutenkin. Ongelmana on, että nykyisen feminismin ja "voimaantumisen" aikakautena sellainen ei ole hyväksyttävää naiseutta. Monet naiset eivät yksinkertaisesti anna itselleen lupaa alistua, vaikka se olisi se mitä he todella haluaisivat. Monet eivät koko ikänään löydä itsestään tätä puolta, ja kärvistelevät huonoissa suhteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ongelman ja itselläni on kaksi parisuhdetta päättynyt käytännössä haluttomuuteeni. Vikaa oli kummassakin tapauksessa tietysti molemmissa osapuolissa, mutta kerron nyt omasta näkökulmastani, koska vain siihen voin vaikuttaa.
Lyhyesti: En ollut selvillä omasta seksuaalisuudestani. Kuvittelin, että seksi on halailua, pussailua ja sitten rakastellaan hitaasti ja ihanasti orgasmiin lopettaen. Seksille ei kuitenkaan löytynyt aikaa, se ei kiihottanut minua enkä todellakaan himoinnut miestäni. Seksielämäni hautaantui pikkulapsiarkeen, töihin ja harrastuksiin. Mies puolestaan toimi kuten iltapäivälehtien jutuissa neuvotaan, imuroi ja siivosi työpäivän jälkeen hullun lailla epätoivo silmissään, josko tänään sitä seksiä irtoaisi, kun oikein tekee kotitöitä.
Silloin harvoin, kun sain pakotettua itseni seksiin se oli kyllä kaikinpuolin hellää ja ihanaa. Mies oli tosi huomaavainen ja kyseli jatkuvasti miten voisi minua miellyttää ja kosketteleeko tarpeeksi hellästi jne. Joskus suorastaan ällötti se siirappinen lässytys.
Eron jälkeen olin kauan yksin kunnes noin nelikymppisenä tutustuin varsin, no sanotaanko dominoivaan mieheen. Tyyppi räjäytti kertapanolla käsitykseni seksistä ja rakastelusta. Ymmäsin, ettei aikaisemmissa suhteissani ollut mitään varsinaisesti vialla vaan seksuaalisuutemme eivät vain kohdanneet enkä osannut sanoittaa minkälainen seksi minut tyydyttäisi. En edes tiennyt haluavani alistua tai mitään, koska en ollut koskaan kokenut moista.
Voi siis olla, ettei ap ole vielä löytänyt seksualisuuttaan vaan tyytyy näihin yleisiin seksualisuuden raameihin mitä meille syötetään joka päivä.
Uskon, että oikeasti todella iso osa naisista olisi alistuvia seksissä, ja muutenkin. Ongelmana on, että nykyisen feminismin ja "voimaantumisen" aikakautena sellainen ei ole hyväksyttävää naiseutta. Monet naiset eivät yksinkertaisesti anna itselleen lupaa alistua, vaikka se olisi se mitä he todella haluaisivat. Monet eivät koko ikänään löydä itsestään tätä puolta, ja kärvistelevät huonoissa suhteissa.
Ongelma on myös siinä, että kun miehiä kasvatetaan ottamaan nainen huomioon, niin se nainen otetaan liiaksi huomioon myös sängyssä. Kun nämä kaksi asiaa yhdistyy, miehellä on aika huonot eväät. Nainen ehkä sanoo mitä haluaa ja mies tekee niin kuin nainen pyytää. Sitten pitäisi vielä itsekkin nauttia siitä seksistä, niin se on valitettavasti monen kanssa todella vaikeaa. Miehet ovat myös seksuaalisuutensa kanssa todella hukassa, koska se mistä yleensä tykkäävät on väärin, likaista tai naista alentavaa. Itsetyydytyskin on säälittävää tai olet pornorunkkari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ongelman ja itselläni on kaksi parisuhdetta päättynyt käytännössä haluttomuuteeni. Vikaa oli kummassakin tapauksessa tietysti molemmissa osapuolissa, mutta kerron nyt omasta näkökulmastani, koska vain siihen voin vaikuttaa.
Lyhyesti: En ollut selvillä omasta seksuaalisuudestani. Kuvittelin, että seksi on halailua, pussailua ja sitten rakastellaan hitaasti ja ihanasti orgasmiin lopettaen. Seksille ei kuitenkaan löytynyt aikaa, se ei kiihottanut minua enkä todellakaan himoinnut miestäni. Seksielämäni hautaantui pikkulapsiarkeen, töihin ja harrastuksiin. Mies puolestaan toimi kuten iltapäivälehtien jutuissa neuvotaan, imuroi ja siivosi työpäivän jälkeen hullun lailla epätoivo silmissään, josko tänään sitä seksiä irtoaisi, kun oikein tekee kotitöitä.
Silloin harvoin, kun sain pakotettua itseni seksiin se oli kyllä kaikinpuolin hellää ja ihanaa. Mies oli tosi huomaavainen ja kyseli jatkuvasti miten voisi minua miellyttää ja kosketteleeko tarpeeksi hellästi jne. Joskus suorastaan ällötti se siirappinen lässytys.
Eron jälkeen olin kauan yksin kunnes noin nelikymppisenä tutustuin varsin, no sanotaanko dominoivaan mieheen. Tyyppi räjäytti kertapanolla käsitykseni seksistä ja rakastelusta. Ymmäsin, ettei aikaisemmissa suhteissani ollut mitään varsinaisesti vialla vaan seksuaalisuutemme eivät vain kohdanneet enkä osannut sanoittaa minkälainen seksi minut tyydyttäisi. En edes tiennyt haluavani alistua tai mitään, koska en ollut koskaan kokenut moista.
Voi siis olla, ettei ap ole vielä löytänyt seksualisuuttaan vaan tyytyy näihin yleisiin seksualisuuden raameihin mitä meille syötetään joka päivä.
Uskon, että oikeasti todella iso osa naisista olisi alistuvia seksissä, ja muutenkin. Ongelmana on, että nykyisen feminismin ja "voimaantumisen" aikakautena sellainen ei ole hyväksyttävää naiseutta. Monet naiset eivät yksinkertaisesti anna itselleen lupaa alistua, vaikka se olisi se mitä he todella haluaisivat. Monet eivät koko ikänään löydä itsestään tätä puolta, ja kärvistelevät huonoissa suhteissa.
Mä vähän luulen, että naisten ongelmia on parikin.
Toinen tuo, ettei anna itselleen lupaa alistua vain vastaanottamaan. Mutta sen ei tarvitse tarkoittaa sitä, että miehen pitäisi olla selvästi dominoiva, voi riittää kuten vaimolleni vain se, että hän vaatii ja antaa täydet valtuudet viedä nirvanaan. Hän ymmärsi ilmoittaa tuon jo varhaisessa vaiheessa minun tehtäväkseni. Toki on eduksi jos mies tekee sen määrätietoisesti ja tietäen mitä on tekemässä. Silloin miehen tehtävä on kaivaa naisen sisäinen kiimanen eläin esiin jotta molemmat saa tyydytyksensä.
Se toinen isompi dilemma on ne miehet ja ns yleinen mielipide lahnoista naisista. Naisen pitäisi vasten luontoaan olla aktiivinen ja tehdä miehelle sirkustemppuja. Tämä on täysin riistiriidassa sen kanssa, että nainen haluaisi alistua miehen vietäväksi herätäkseen seksuaalisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ongelman ja itselläni on kaksi parisuhdetta päättynyt käytännössä haluttomuuteeni. Vikaa oli kummassakin tapauksessa tietysti molemmissa osapuolissa, mutta kerron nyt omasta näkökulmastani, koska vain siihen voin vaikuttaa.
Lyhyesti: En ollut selvillä omasta seksuaalisuudestani. Kuvittelin, että seksi on halailua, pussailua ja sitten rakastellaan hitaasti ja ihanasti orgasmiin lopettaen. Seksille ei kuitenkaan löytynyt aikaa, se ei kiihottanut minua enkä todellakaan himoinnut miestäni. Seksielämäni hautaantui pikkulapsiarkeen, töihin ja harrastuksiin. Mies puolestaan toimi kuten iltapäivälehtien jutuissa neuvotaan, imuroi ja siivosi työpäivän jälkeen hullun lailla epätoivo silmissään, josko tänään sitä seksiä irtoaisi, kun oikein tekee kotitöitä.
Silloin harvoin, kun sain pakotettua itseni seksiin se oli kyllä kaikinpuolin hellää ja ihanaa. Mies oli tosi huomaavainen ja kyseli jatkuvasti miten voisi minua miellyttää ja kosketteleeko tarpeeksi hellästi jne. Joskus suorastaan ällötti se siirappinen lässytys.
Eron jälkeen olin kauan yksin kunnes noin nelikymppisenä tutustuin varsin, no sanotaanko dominoivaan mieheen. Tyyppi räjäytti kertapanolla käsitykseni seksistä ja rakastelusta. Ymmäsin, ettei aikaisemmissa suhteissani ollut mitään varsinaisesti vialla vaan seksuaalisuutemme eivät vain kohdanneet enkä osannut sanoittaa minkälainen seksi minut tyydyttäisi. En edes tiennyt haluavani alistua tai mitään, koska en ollut koskaan kokenut moista.
Voi siis olla, ettei ap ole vielä löytänyt seksualisuuttaan vaan tyytyy näihin yleisiin seksualisuuden raameihin mitä meille syötetään joka päivä.
Uskon, että oikeasti todella iso osa naisista olisi alistuvia seksissä, ja muutenkin. Ongelmana on, että nykyisen feminismin ja "voimaantumisen" aikakautena sellainen ei ole hyväksyttävää naiseutta. Monet naiset eivät yksinkertaisesti anna itselleen lupaa alistua, vaikka se olisi se mitä he todella haluaisivat. Monet eivät koko ikänään löydä itsestään tätä puolta, ja kärvistelevät huonoissa suhteissa.
Mä vähän luulen, että naisten ongelmia on parikin.
Toinen tuo, ettei anna itselleen lupaa alistua vain vastaanottamaan. Mutta sen ei tarvitse tarkoittaa sitä, että miehen pitäisi olla selvästi dominoiva, voi riittää kuten vaimolleni vain se, että hän vaatii ja antaa täydet valtuudet viedä nirvanaan. Hän ymmärsi ilmoittaa tuon jo varhaisessa vaiheessa minun tehtäväkseni. Toki on eduksi jos mies tekee sen määrätietoisesti ja tietäen mitä on tekemässä. Silloin miehen tehtävä on kaivaa naisen sisäinen kiimanen eläin esiin jotta molemmat saa tyydytyksensä.
Se toinen isompi dilemma on ne miehet ja ns yleinen mielipide lahnoista naisista. Naisen pitäisi vasten luontoaan olla aktiivinen ja tehdä miehelle sirkustemppuja. Tämä on täysin riistiriidassa sen kanssa, että nainen haluaisi alistua miehen vietäväksi herätäkseen seksuaalisesti.
Mustavalkoista. Lahna tai sirkustemppuja. Täältä harmaalta pinnalta kysynkin, että miten olisi ihan sellainen normaali osallistuminen, kenties runkkausta, suuseksiä ja vaikka ratsastusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ongelman ja itselläni on kaksi parisuhdetta päättynyt käytännössä haluttomuuteeni. Vikaa oli kummassakin tapauksessa tietysti molemmissa osapuolissa, mutta kerron nyt omasta näkökulmastani, koska vain siihen voin vaikuttaa.
Lyhyesti: En ollut selvillä omasta seksuaalisuudestani. Kuvittelin, että seksi on halailua, pussailua ja sitten rakastellaan hitaasti ja ihanasti orgasmiin lopettaen. Seksille ei kuitenkaan löytynyt aikaa, se ei kiihottanut minua enkä todellakaan himoinnut miestäni. Seksielämäni hautaantui pikkulapsiarkeen, töihin ja harrastuksiin. Mies puolestaan toimi kuten iltapäivälehtien jutuissa neuvotaan, imuroi ja siivosi työpäivän jälkeen hullun lailla epätoivo silmissään, josko tänään sitä seksiä irtoaisi, kun oikein tekee kotitöitä.
Silloin harvoin, kun sain pakotettua itseni seksiin se oli kyllä kaikinpuolin hellää ja ihanaa. Mies oli tosi huomaavainen ja kyseli jatkuvasti miten voisi minua miellyttää ja kosketteleeko tarpeeksi hellästi jne. Joskus suorastaan ällötti se siirappinen lässytys.
Eron jälkeen olin kauan yksin kunnes noin nelikymppisenä tutustuin varsin, no sanotaanko dominoivaan mieheen. Tyyppi räjäytti kertapanolla käsitykseni seksistä ja rakastelusta. Ymmäsin, ettei aikaisemmissa suhteissani ollut mitään varsinaisesti vialla vaan seksuaalisuutemme eivät vain kohdanneet enkä osannut sanoittaa minkälainen seksi minut tyydyttäisi. En edes tiennyt haluavani alistua tai mitään, koska en ollut koskaan kokenut moista.
Voi siis olla, ettei ap ole vielä löytänyt seksualisuuttaan vaan tyytyy näihin yleisiin seksualisuuden raameihin mitä meille syötetään joka päivä.
Uskon, että oikeasti todella iso osa naisista olisi alistuvia seksissä, ja muutenkin. Ongelmana on, että nykyisen feminismin ja "voimaantumisen" aikakautena sellainen ei ole hyväksyttävää naiseutta. Monet naiset eivät yksinkertaisesti anna itselleen lupaa alistua, vaikka se olisi se mitä he todella haluaisivat. Monet eivät koko ikänään löydä itsestään tätä puolta, ja kärvistelevät huonoissa suhteissa.
Mä vähän luulen, että naisten ongelmia on parikin.
Toinen tuo, ettei anna itselleen lupaa alistua vain vastaanottamaan. Mutta sen ei tarvitse tarkoittaa sitä, että miehen pitäisi olla selvästi dominoiva, voi riittää kuten vaimolleni vain se, että hän vaatii ja antaa täydet valtuudet viedä nirvanaan. Hän ymmärsi ilmoittaa tuon jo varhaisessa vaiheessa minun tehtäväkseni. Toki on eduksi jos mies tekee sen määrätietoisesti ja tietäen mitä on tekemässä. Silloin miehen tehtävä on kaivaa naisen sisäinen kiimanen eläin esiin jotta molemmat saa tyydytyksensä.
Se toinen isompi dilemma on ne miehet ja ns yleinen mielipide lahnoista naisista. Naisen pitäisi vasten luontoaan olla aktiivinen ja tehdä miehelle sirkustemppuja. Tämä on täysin riistiriidassa sen kanssa, että nainen haluaisi alistua miehen vietäväksi herätäkseen seksuaalisesti.
Mustavalkoista. Lahna tai sirkustemppuja. Täältä harmaalta pinnalta kysynkin, että miten olisi ihan sellainen normaali osallistuminen, kenties runkkausta, suuseksiä ja vaikka ratsastusta?
Samaa kyselen minäkin.
Mitä he.vetin sirkustemppuja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ongelman ja itselläni on kaksi parisuhdetta päättynyt käytännössä haluttomuuteeni. Vikaa oli kummassakin tapauksessa tietysti molemmissa osapuolissa, mutta kerron nyt omasta näkökulmastani, koska vain siihen voin vaikuttaa.
Lyhyesti: En ollut selvillä omasta seksuaalisuudestani. Kuvittelin, että seksi on halailua, pussailua ja sitten rakastellaan hitaasti ja ihanasti orgasmiin lopettaen. Seksille ei kuitenkaan löytynyt aikaa, se ei kiihottanut minua enkä todellakaan himoinnut miestäni. Seksielämäni hautaantui pikkulapsiarkeen, töihin ja harrastuksiin. Mies puolestaan toimi kuten iltapäivälehtien jutuissa neuvotaan, imuroi ja siivosi työpäivän jälkeen hullun lailla epätoivo silmissään, josko tänään sitä seksiä irtoaisi, kun oikein tekee kotitöitä.
Silloin harvoin, kun sain pakotettua itseni seksiin se oli kyllä kaikinpuolin hellää ja ihanaa. Mies oli tosi huomaavainen ja kyseli jatkuvasti miten voisi minua miellyttää ja kosketteleeko tarpeeksi hellästi jne. Joskus suorastaan ällötti se siirappinen lässytys.
Eron jälkeen olin kauan yksin kunnes noin nelikymppisenä tutustuin varsin, no sanotaanko dominoivaan mieheen. Tyyppi räjäytti kertapanolla käsitykseni seksistä ja rakastelusta. Ymmäsin, ettei aikaisemmissa suhteissani ollut mitään varsinaisesti vialla vaan seksuaalisuutemme eivät vain kohdanneet enkä osannut sanoittaa minkälainen seksi minut tyydyttäisi. En edes tiennyt haluavani alistua tai mitään, koska en ollut koskaan kokenut moista.
Voi siis olla, ettei ap ole vielä löytänyt seksualisuuttaan vaan tyytyy näihin yleisiin seksualisuuden raameihin mitä meille syötetään joka päivä.
Uskon, että oikeasti todella iso osa naisista olisi alistuvia seksissä, ja muutenkin. Ongelmana on, että nykyisen feminismin ja "voimaantumisen" aikakautena sellainen ei ole hyväksyttävää naiseutta. Monet naiset eivät yksinkertaisesti anna itselleen lupaa alistua, vaikka se olisi se mitä he todella haluaisivat. Monet eivät koko ikänään löydä itsestään tätä puolta, ja kärvistelevät huonoissa suhteissa.
Mä vähän luulen, että naisten ongelmia on parikin.
Toinen tuo, ettei anna itselleen lupaa alistua vain vastaanottamaan. Mutta sen ei tarvitse tarkoittaa sitä, että miehen pitäisi olla selvästi dominoiva, voi riittää kuten vaimolleni vain se, että hän vaatii ja antaa täydet valtuudet viedä nirvanaan. Hän ymmärsi ilmoittaa tuon jo varhaisessa vaiheessa minun tehtäväkseni. Toki on eduksi jos mies tekee sen määrätietoisesti ja tietäen mitä on tekemässä. Silloin miehen tehtävä on kaivaa naisen sisäinen kiimanen eläin esiin jotta molemmat saa tyydytyksensä.
Se toinen isompi dilemma on ne miehet ja ns yleinen mielipide lahnoista naisista. Naisen pitäisi vasten luontoaan olla aktiivinen ja tehdä miehelle sirkustemppuja. Tämä on täysin riistiriidassa sen kanssa, että nainen haluaisi alistua miehen vietäväksi herätäkseen seksuaalisesti.
Mustavalkoista. Lahna tai sirkustemppuja. Täältä harmaalta pinnalta kysynkin, että miten olisi ihan sellainen normaali osallistuminen, kenties runkkausta, suuseksiä ja vaikka ratsastusta?
Samaa kyselen minäkin.
Mitä he.vetin sirkustemppuja?
Ymmärrättekö te ollenkaan mitä on jos nainen haluaa alistua miehen vietäväksi? Ei ole ainakaan aktiivinen. On kyllä aktiviinen siinä vaiheessa KUN naisen sisäinen eläin on saatu hereille. Sitten on parhaimmillaan tulta ja tappuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä vaimo joka ilta alottaa pienen kinastelun/riidan jotten vahingossakaan ehdottaisi seksiä kun lapset on nukkumassa. Aamulla hän on kuin herran enkeli paijailemassa ja pyytelemässä anteeksi. Hän haluaa minulta jotain päivän aikana. Illalla on taas joku asia huonosti vaikka olis miten mukava päivä ollut. Itse saa mennä nukkumaan paskalla fiiliksellä joka ilta.
Tämmöstä meillä. Ensimmäinen 5 vuotta oli jumalaisen hyvää seksiä ja vielä sillon tällön vieläkin kun sattuu vaimo olemaan sillä tuulella. Kännykän vahtaaminen tuntuu olevan nyt se kaikista kuumin juttu.
Täällä tuo alistuvan seksuaalisuutensa nelikymppisenä löytänyt. Omalla kohdallani ei voi syyttää nykyajan feminismiä tai "voimaantumista" vaan 80-luvun kasvatusta, kun piti olla niin reipas, osaava ja aikaansaava jo pienestä pitäen.
Ei saanut olla heikko vaan piti pärjätä ja suorittaa tilanteessa kuin tilanteessa hymyssä suin. Orgasmitkin teeskentelin reippaana, etten vaan tuottaisi pettymystä.
Eikä miehelle alistuminen ole mitään lahnailua vaan täydellistä luottamusta osaavaan kumppaniin. Itselleni se on ennen kaikkea kontrollista luopumista ja sitä kautta voimaantumista. Olen hyvin aktiivinen seksin suhteen nykyään, osaan kertoa mitä haluan enkä ujostele täyttää miehenkään toiveita. Olen nyt viisikymppinen ja minulla on 10 vuotta nuorempi rakastaja ja hyvin menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ongelman ja itselläni on kaksi parisuhdetta päättynyt käytännössä haluttomuuteeni. Vikaa oli kummassakin tapauksessa tietysti molemmissa osapuolissa, mutta kerron nyt omasta näkökulmastani, koska vain siihen voin vaikuttaa.
Lyhyesti: En ollut selvillä omasta seksuaalisuudestani. Kuvittelin, että seksi on halailua, pussailua ja sitten rakastellaan hitaasti ja ihanasti orgasmiin lopettaen. Seksille ei kuitenkaan löytynyt aikaa, se ei kiihottanut minua enkä todellakaan himoinnut miestäni. Seksielämäni hautaantui pikkulapsiarkeen, töihin ja harrastuksiin. Mies puolestaan toimi kuten iltapäivälehtien jutuissa neuvotaan, imuroi ja siivosi työpäivän jälkeen hullun lailla epätoivo silmissään, josko tänään sitä seksiä irtoaisi, kun oikein tekee kotitöitä.
Silloin harvoin, kun sain pakotettua itseni seksiin se oli kyllä kaikinpuolin hellää ja ihanaa. Mies oli tosi huomaavainen ja kyseli jatkuvasti miten voisi minua miellyttää ja kosketteleeko tarpeeksi hellästi jne. Joskus suorastaan ällötti se siirappinen lässytys.
Eron jälkeen olin kauan yksin kunnes noin nelikymppisenä tutustuin varsin, no sanotaanko dominoivaan mieheen. Tyyppi räjäytti kertapanolla käsitykseni seksistä ja rakastelusta. Ymmäsin, ettei aikaisemmissa suhteissani ollut mitään varsinaisesti vialla vaan seksuaalisuutemme eivät vain kohdanneet enkä osannut sanoittaa minkälainen seksi minut tyydyttäisi. En edes tiennyt haluavani alistua tai mitään, koska en ollut koskaan kokenut moista.
Voi siis olla, ettei ap ole vielä löytänyt seksualisuuttaan vaan tyytyy näihin yleisiin seksualisuuden raameihin mitä meille syötetään joka päivä.
Uskon, että oikeasti todella iso osa naisista olisi alistuvia seksissä, ja muutenkin. Ongelmana on, että nykyisen feminismin ja "voimaantumisen" aikakautena sellainen ei ole hyväksyttävää naiseutta. Monet naiset eivät yksinkertaisesti anna itselleen lupaa alistua, vaikka se olisi se mitä he todella haluaisivat. Monet eivät koko ikänään löydä itsestään tätä puolta, ja kärvistelevät huonoissa suhteissa.
Mä vähän luulen, että naisten ongelmia on parikin.
Toinen tuo, ettei anna itselleen lupaa alistua vain vastaanottamaan. Mutta sen ei tarvitse tarkoittaa sitä, että miehen pitäisi olla selvästi dominoiva, voi riittää kuten vaimolleni vain se, että hän vaatii ja antaa täydet valtuudet viedä nirvanaan. Hän ymmärsi ilmoittaa tuon jo varhaisessa vaiheessa minun tehtäväkseni. Toki on eduksi jos mies tekee sen määrätietoisesti ja tietäen mitä on tekemässä. Silloin miehen tehtävä on kaivaa naisen sisäinen kiimanen eläin esiin jotta molemmat saa tyydytyksensä.
Se toinen isompi dilemma on ne miehet ja ns yleinen mielipide lahnoista naisista. Naisen pitäisi vasten luontoaan olla aktiivinen ja tehdä miehelle sirkustemppuja. Tämä on täysin riistiriidassa sen kanssa, että nainen haluaisi alistua miehen vietäväksi herätäkseen seksuaalisesti.
Mustavalkoista. Lahna tai sirkustemppuja. Täältä harmaalta pinnalta kysynkin, että miten olisi ihan sellainen normaali osallistuminen, kenties runkkausta, suuseksiä ja vaikka ratsastusta?
Samaa kyselen minäkin.
Mitä he.vetin sirkustemppuja?
Ymmärrättekö te ollenkaan mitä on jos nainen haluaa alistua miehen vietäväksi? Ei ole ainakaan aktiivinen. On kyllä aktiviinen siinä vaiheessa KUN naisen sisäinen eläin on saatu hereille. Sitten on parhaimmillaan tulta ja tappuraa.
Ymmärretään joo. Mutta mitä ne sirkustemput nyt oli?
Vierailija kirjoitti:
Meillä vaimo joka ilta alottaa pienen kinastelun/riidan jotten vahingossakaan ehdottaisi seksiä kun lapset on nukkumassa. Aamulla hän on kuin herran enkeli paijailemassa ja pyytelemässä anteeksi. Hän haluaa minulta jotain päivän aikana. Illalla on taas joku asia huonosti vaikka olis miten mukava päivä ollut. Itse saa mennä nukkumaan paskalla fiiliksellä joka ilta.
Tämmöstä meillä. Ensimmäinen 5 vuotta oli jumalaisen hyvää seksiä ja vielä sillon tällön vieläkin kun sattuu vaimo olemaan sillä tuulella. Kännykän vahtaaminen tuntuu olevan nyt se kaikista kuumin juttu.
Kissa pöydälle.
Sen jälkeen lisää seksiä, sivusuhde tai ero.
Miksi sinäkin roikut tuommoisessa naisessa? Tuhlaat ja pilaat elämääsi.
Vierailija kirjoitti:
Meillä vaimo joka ilta alottaa pienen kinastelun/riidan jotten vahingossakaan ehdottaisi seksiä kun lapset on nukkumassa. Aamulla hän on kuin herran enkeli paijailemassa ja pyytelemässä anteeksi. Hän haluaa minulta jotain päivän aikana. Illalla on taas joku asia huonosti vaikka olis miten mukava päivä ollut. Itse saa mennä nukkumaan paskalla fiiliksellä joka ilta.
Tämmöstä meillä. Ensimmäinen 5 vuotta oli jumalaisen hyvää seksiä ja vielä sillon tällön vieläkin kun sattuu vaimo olemaan sillä tuulella. Kännykän vahtaaminen tuntuu olevan nyt se kaikista kuumin juttu.
No tuo nyt on ihan parisuhteitten peruskauraa, yhtä harvinaista kuin spagetin syöminen Italiassa. Samoin pääkivun valittelu iltapäivällä, työpäivän rasitusten kertominen ja korostaminen, tulevan päivän töitten luettelu ja aikaisen nukkumaanmenon todistelu, onhan näitä. Nämä oppii mies tunnistamaan yrityksen ja erehdyksen kautta hyvin nopeasti. Kun tämä "maaperän valmisteluselitys seksistä kieltäytymiselle" alkaa iltapäivällä, niin ajatuskuplassa miehen pään yläpuolella lukee että "joopa joo, tajuan tajuan. Eipä tuo olisi mieli tehnytkään kun viimeksi toukokuussa oli".
Vierailija kirjoitti:
Meillä vaimo joka ilta alottaa pienen kinastelun/riidan jotten vahingossakaan ehdottaisi seksiä kun lapset on nukkumassa. Aamulla hän on kuin herran enkeli paijailemassa ja pyytelemässä anteeksi. Hän haluaa minulta jotain päivän aikana. Illalla on taas joku asia huonosti vaikka olis miten mukava päivä ollut. Itse saa mennä nukkumaan paskalla fiiliksellä joka ilta.
Tämmöstä meillä. Ensimmäinen 5 vuotta oli jumalaisen hyvää seksiä ja vielä sillon tällön vieläkin kun sattuu vaimo olemaan sillä tuulella. Kännykän vahtaaminen tuntuu olevan nyt se kaikista kuumin juttu.
Koska lapset tehty, sille "jumalaisen hyvälle seksille" ei ole enää mitään tarvetta. Vaimon pääkoppa on vaihtunut asetuksesta "nainen" asetukseen "äiti". Äidin tehtävä on huolehtia lapsista ja kodista, siihen ajattelumalliin seksillä ei ole tilaa, ellei sitten äidille tule halukkuutta uuteen lapseen. Tällöin miestä tietysti tarvitaan, mutta vain väliaikaisesti.
Koti on naisen ja lapsen/lapsien muodostama yksikkö. Voi siinä mieskin asua, mutta hän on aina enemmän tai vähemmän muukalainen omassa kodissaan, ulkokehällä. Talonmiehen ja taksikuskin yhdistelmä.
Vierailija kirjoitti:
Täällä tuo alistuvan seksuaalisuutensa nelikymppisenä löytänyt. Omalla kohdallani ei voi syyttää nykyajan feminismiä tai "voimaantumista" vaan 80-luvun kasvatusta, kun piti olla niin reipas, osaava ja aikaansaava jo pienestä pitäen.
Ei saanut olla heikko vaan piti pärjätä ja suorittaa tilanteessa kuin tilanteessa hymyssä suin. Orgasmitkin teeskentelin reippaana, etten vaan tuottaisi pettymystä.
Eikä miehelle alistuminen ole mitään lahnailua vaan täydellistä luottamusta osaavaan kumppaniin. Itselleni se on ennen kaikkea kontrollista luopumista ja sitä kautta voimaantumista. Olen hyvin aktiivinen seksin suhteen nykyään, osaan kertoa mitä haluan enkä ujostele täyttää miehenkään toiveita. Olen nyt viisikymppinen ja minulla on 10 vuotta nuorempi rakastaja ja hyvin menee.
Vaimo oli 70-luvun kasvatteja kun silloin tavattiin, mutten tiedä oliko sillä merkitystä. On ollut aina kova kontrolloimaan ja vastannut aina kaikesta kotona. Mutta seksissä edellyttänyt, että miehen tehtävä on naisen tyydytys. Voi olla, että itsellä kävi tuuri hänen sisäisen eläimen herättämisessä. Syystä, että vedätin tahallani pitkää ennen kuin suostuin yhdyntään. Tuntien suutelemista ja esileikkejä, välillä kotiin ja seuraavana viikonloppuna takaisin. Lopulta hän oli aivan sekaisin kiimasta ja olisi raiskannut, jos en olisi hakenut lompakosta kumia ja suostunut ensimmäiseen yhdyntään. Toisin kuin silloiselle tyttöystävälle, niin itselle eka kerta koskaan, joten halusin sen olevan molemmille ikimuistoinen, niinkuin olikin. Dominoin ja vedätin tietämättäni saaden hänet menettämään täysin kontrollin himon viedessä menessään. Hänen orgasminsa oli jotain maagista joten tietenkin lähdin jatkossakin toteuttamaan samaa kaavaa pitkällä esileikillä vedättäen kiiman aina ihan tappiin ennen yhdyntää. Siitä lähtien marssijärjestys on ollut seksissä selvä, hän on heittäytynyt vietäväksi ja minähän olen vienyt. Kaivanut aina sen sisäisen eläimen ulos. Joskus tuntunut, että on ollut todella syvällä, mutta aina se on sieltä herännyt. Siksikin ollut välillä tuhma ja mennyt kielletylle alueelle rajoja vähän venyttäen. Dominointia sekin. Mutta kun on selvästi välillä sitä kaivannut. Ainut mitä nyt jälkeenpäin miettinyt, että olisi ilmeisesti pitänyt olla välillä viedä tuhmempi tai ainakin doninoivampi. Olisin ollutkin, mutta meillä ollut aina se rajoite, että pikaseksit ovat olleet poissuljettu juttu, syystä, ettei kaluni mahdu vaimoni pilluun ilman riittävän pitää kiihoittamista. Tämä taasen tehty aina suuseksillä. Nuorempana tuli joskus oltua rajumpi ja nopeampi ja siitä sai kärsiä sitten molemmat kun tuli hiivatulehdus pilluun. Mutta olisi ilmeisesti pitänyt olla "uhkaavampi" ja dominoivampi ennen sisääntyöntymistä, jolloi ehkä kiima olisi vaimolla ollut niin suuri, että yhdyntä olisikin onnistunut pikaisessakin. Tai sitten ei, koska vaimo aina skippasi liiat hätäilyt. Mutta oli miten oli seksiä ollut joka viikko jo 46v, joten jotain olen tehnyt oikein.
Vierailija kirjoitti:
Täällä tuo alistuvan seksuaalisuutensa nelikymppisenä löytänyt. Omalla kohdallani ei voi syyttää nykyajan feminismiä tai "voimaantumista" vaan 80-luvun kasvatusta, kun piti olla niin reipas, osaava ja aikaansaava jo pienestä pitäen.
Ei saanut olla heikko vaan piti pärjätä ja suorittaa tilanteessa kuin tilanteessa hymyssä suin. Orgasmitkin teeskentelin reippaana, etten vaan tuottaisi pettymystä.
Eikä miehelle alistuminen ole mitään lahnailua vaan täydellistä luottamusta osaavaan kumppaniin. Itselleni se on ennen kaikkea kontrollista luopumista ja sitä kautta voimaantumista. Olen hyvin aktiivinen seksin suhteen nykyään, osaan kertoa mitä haluan enkä ujostele täyttää miehenkään toiveita. Olen nyt viisikymppinen ja minulla on 10 vuotta nuorempi rakastaja ja hyvin menee.
Avaatko tarkemmin, miten alistuva seksuaalisuutesi käytännössä ilmenee? Tekeekö mies aloitteet ja vie tilannetta? Päättääkö hän, miten usein ja millaista seksiä teillä on? Tämä ei ole kettuilua vaan aito kysymys, kun kuitenkin kerrot olevasi aktiivinen ja tuot esiin, mitä haluat. Miehenä asia kiinnostaa.
Ei en tuntenut pistoa.. En ole koskaan pitkässä parisuhteessa kärsinyt puutetta vaikka vaimon aloitteesta harrastettu seksiä. Seksi ei ole koskaan ollut arvovaltakysymys ja on ollut minulle ihan luonnollista, ettei vaimolle ole aina sopinut. Minulle taas on sopinut aina kun hän on halunnut eikä vaimon ole tarvinnut koskaan pettyä. Olen ollut vaimoni kanssa läsnä ja näyttänyt haluni aina liki päivittäin.
Tuossa edellisessä tapauksessa miehen olisi jo alunperin pitänyt tehdä jotain, että naisen seksihalut olisivat säilyneet siitä mitä ne oli suhteen alussa. Ei ole mitenkään kirkossa kuulutettu, että naisen halut katoaa vuosien vieriessä. Jos alkaa hiipumaa, niin siihen on syynsä ja kannattaa reagoida heti, eikä sitten kun on housuissa jo.