Lue keskustelun säännöt.
Asiallista keskustelua naisen haluttomuudesta?
23.07.2022 |
Kaipaisin keskusteluapua omaan ongelmaani ja kenties neuvoja pariskunnilta, jotka ovat ongelmaan löytäneet ratkaisun/parannusta. Eli olen nainen, joka oman määritelmäni mukaan täyttää kriteerit nimitykseen "haluton nainen". Omalla kohdallani tämä tarkoittaa sitä, että haluan seksiä spontaanisti itse hyvin harvoin (yleensä vain ovulaation aikaan ja sekään ei enää iässäni tule joka kuukausi) ja toisaalta halun syttyminen vaatii tapauksessani olosuhteita, joita arjessa hyvin harvoin tarjoutuu. Haluaisin haluta enemmän ja että seksuaalisuuteni olisi yksinkertaisimmin rakentunut (esim. että joskus ihan vain panettaisi itsestään ilman suuria panostuksia), mutta tätä on näemmä todella vaikea muuttaa ja tämä aiheuttaa kohtuutonta haittaa avioliitossani.
Heti kärkeen on todettava muutamat perusasiat:
1. Kun meillä harvoin on seksiä, se on minulle erittäin tyydyttävää ,joten ongelma ei ole tässä.
2. Rakastan miestäni ja meillä on oikein hyvä tasavertainen parisuhde, joten ongelma ei ole tämäkään.
3. Seksuaalisuuteni on ollut aina tällainen eikä kyse ole esim. vaihdevuosioireista (olen 44-vuotias, joten sekin voisi olla mahdollista)
Jos tämän nyt lukee ihminen, joka on tunnistaa itsensä tai puolisonsa tästä kuvauksesta, olisin hyvin kiitollinen kommenteista! Tiedostan, että seksuaalisuuteni on kehittynyt vuosikymmenten saatossa tällaiseksi ja sitä voi olla hyvin vaikea muuttaa, mutta haluaisin kyllä.
Kommentit (217)
Mutta jos sille halukkaammalle osapuolelle ei riitä se että toinen alkaa haluta kun alkaa touhuta vaan hän tuntee itsensä haluttavaksi vain jos puoliso tuntee spontaania halua niin se ei silloin riitä että vain alkaa touhuta. Silloin pitäisi pakottaa itsensä haluamaan enkä vielä tähän päivään mennessä ole keksinyt kuinka se tehdään. Ensimmäisessä viestissäni tähän ketjuun sanoin että antaisin vaikka oikean käteni jos haluaisin. Minä todella haluan haluta mutta se ei vaan riitä miehelleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies vaatii, että sinä olisit kiimassa häneen, haluaisit spontaanisti? Tuo on hölmöä. Sano, että tuo on kohtuuton pyyntö.
Vierailija kirjoitti:
Mies vaatii, että sinä olisit kiimassa häneen, haluaisit spontaanisti? Tuo on hölmöä. Sano, että tuo on kohtuuton pyyntö.
Vaatiminen on ehkä väärä sana, mutta tämä on meidän ongelmamme, kyllä. Minun tulisi haluta spontaanisti, pelkkä miehen aloitteisiin vastaaminen (mitä siis poikkeuksetta teen) ei riitä. Hän ei tunne itseään halutuksi, kun minä en tunne spontaania halua.
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos sille halukkaammalle osapuolelle ei riitä se että toinen alkaa haluta kun alkaa touhuta vaan hän tuntee itsensä haluttavaksi vain jos puoliso tuntee spontaania halua niin se ei silloin riitä että vain alkaa touhuta. Silloin pitäisi pakottaa itsensä haluamaan enkä vielä tähän päivään mennessä ole keksinyt kuinka se tehdään. Ensimmäisessä viestissäni tähän ketjuun sanoin että antaisin vaikka oikean käteni jos haluaisin. Minä todella haluan haluta mutta se ei vaan riitä miehelleni.
Ok. No joo, ymmärrän kyllä tämänkin näkökulman, eli ei se haluamisen haluaminen tai siitä syttyminenkään aina tosiaan riitä. Onhan se ihanaa nähdä tai kuulla toiselta, että nyt hän on kiihottunut ja tulee kertomaan että tekisi mieli seksiä. Jos sitä ei koskaan ole, niin ei voi mitään, se tuntuu jotenkin riittämättömältä että aina pitäisi se seksidraivi polkea puoliväkisin käyntiin, vaikka se sitten hyvään seksiin johtaisikin. Toisen haluaminen, tai seksin haluaminen juuri sen toisen kanssa on sellainen parisuhteen osa, jota ilman ainakaan minä en voi väittää tulevani toimeen.
Mutta hyvät neuvot tähän taitavat olla aika harvassa. Terapeuttia on jo ehdotettu. Lääkäristä (asiantuntevasta) voisi olla apua tai voisi olla olematta, en osaa sanoa. Mites ihan ajatuksena sellainen omien seksuaalisten halujen ja mielikuvien tutkiskelu ihan yksin, ilman paineita siitä että pitäisi juuri nyt miestä varten itsensä lämmittää? Tarkoitan esimerkiksi itsetyydytystä tai ihan vaan itsensä hyväilyä sillä tarkoituksella, että hakisi sitä hyvänolontunnetta ja kiihottumista, oppisi tunnistamaan että millaisista ajatuksista ja kosketuksista syttyy. Ikään kuin mielikuvaharjoittelua tositilannetta varten. Ja tämä ehdottomasti yksin ilman mitään painetta että sen pitäisi välittömästi johtaa yhtään mihinkään. Vähän kuin sanoisit omalle seksuaaliselle minällesi käsipäivää ja hauska tutustua, voimmeko tehdä lähempää tuttavuutta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies54 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mies ja elänyt parikymmentä vuotta suhteessa, jossa nainen oli se haluttomampi. Muuten parisuhde oli ihan jees, mutta seksiä oli muutaman kerran kuukaudessa, silloin kun meni hyvin, ja loppuaikoina se väheni siitä. Määrän lisäksi ongelma oli laatu: vaimo halusi aina "hellää rakastelua puhtaissa lakanoissa, kunhan on käyty suihkussa ja pesty hampaat ja lapset on nukkumassa, ja suuseksi on hyi". Itselleni olisi kelvannut ihan vaan pikapanotkin, ja myös pitemmän kaavan mukaan leikittely, sekä erilaiset roolileikit yms yms. Ja tietty lelut jne. Ja ihan kaikkein eniten olisin halunnut hyviä suihinottoja.
Meillä suhde ajautui jonkinlaiseen noidankehään: huono seksi -> paha mieli -> huono parisuhde -> huono seksi jne.
Varsinkin suhteen loppua kohden kävin silloin tällöin helpottamassa paineitani avioliittomme ulkopuolella. Erään kerran sitten rakastuin, ja vaikkei tuo suhde sitten jatkunutkaan, huomasin että haluan enemmän kuin mitä avioliittoni tarjoaa. Erosimme noin 3,5 vuotta sitten.
Nyt minulla on naisystävä, jonka kanssa meillä on aina tavatessamme juuri sellaista seksiä, josta aikoinani avioliiton kuivina aikoina haaveilin, ja pidän kunnia-asianani pitää naisen huolellisesti tyydytettynä.
Eksäni seurusteli 3 vuotta jonkun miehen kanssa, mutta sitten mies lähti, ja minulla on kyllä teoria siihen johtaneista syistä.
Mielestäni erittäin hyvä ja kiihkoton kirjoitus vaikeasta asiasta eli seksuaalisten halujen erilaisuudesta muuten ilmeisen hyvässä parisuhteessa.
Olisi hienoa kuulla naisten kommentteja asiasta! Miten te itse näette asian - olisiko kirjoittajan vaimon pitänyt toimia jotenkin toisin? Yrittää miehensä kanssa löytää jokin kultainen keskitie? Vai onko oikein pitäytyä "omalla mukavuusalueellaan" vaikka puolison tarpeet hyvin tietäisikin?!Minä olen tässä ketjussa kirjoittanut haluttomuudestani, mutta kuinka silti meillä on seksiä lähes päivittäin - käytännössä aina kun mies haluaa - ja kuinka teeskentelen syttyväni miehen aloitteista. Silti meillä on ongelma, koska haluttomuuteni vuoksi minä en tee koskaan aloitteita. Mies ei siksi koe olevansa haluttava. Kai minun pitäisi joustaa vielä enemmän ja alkaa tehdä niitä aloitteita vaikka seksi ei ole mielessä lainkaan, saati että se mua kiinnostaisi, mutta mikä tässä kuviossa on sitä miehen joustamista?
Sinun tulisi kysyä mieheltäsi mikä saa hänet tuntemaan itsensä haluttavaksi. Ja kysyä itseltäsi haluatko miestäsi? Miten väkisin haluaminen on vaikuttanut sinuun?
Nämä asiat ovat parikohtaisia eivätkä yleisiä eli vain osapuolet itse voivat tietää vastauksia. Tosin täytyy sanoa, että miehet ovat loppujen lopuksi vähään tyytyväisiä naisiin verrattuna. Seksi ja hslutuksi tuleminen on miehelle erittäin keskeistä. Jos se puuttuu on pettäminen herkässä, vaikka suhde olisi hyvä eikä mies olisi pettämisen suhteen riskiryhmää.
Mieheni tuntisi itsensä halutuksi, jos minua panettaisi. Jos minua panettaisi siten, että kun näen mieheni, revin häneltä housut alas ja vaadin ottamaan minut siinä samassa paikassa ja hetkessä. Hankala yhtälö kun minua ei paneta ikinä. Tässä kohtaa on varmaan helppo sanoa että väärät ihmiset ovat menneet yhteen mutta yhteen on kuitenkin menty ja pitkään oltu. Meillä on hyvä liitto, ihana perhe, ja kuten todettua, seksiäkin melkein päivittäin. Se kultainen keskitie vaan meillä tuntuu olevan vain miehen mukainen tie. Onko siis niin että jos on haluton, ei kertakaikkiaan voi voittaa. Teki niin tai näin niin se ei riitä. Ongelma ei ole seksin määrä vaan ongelma on se haluttomuus. Jos olet haluton, puolisosi tulee pettämään tai jättämään, seksin määrästä tai laadusta riippumatta. Näinkö tämä pitää ymmärtää?
Kysyin sinulta miten haluamisen vaatiminen on sinuun vaikuttanut. Etkä voi vastata miehesi puolesta, se ei ole sama asia. Vastauksesi vailuttaa aika vihaiselta eli tilanteenne ei ole paras mahdollinen. Kannattaisi hakeutua ehkä terapiaan, jos noin koet, seksuaalisuus ei syty vaatimisen ja pelkäämisen ilmapiirissä.
Et voi puhua toisen puolesta, itsestä puhuminen on monelle vaikeaa terapiassa eli omaa olemista heijastetaan lähinnä toisen kautta. Silloin ollaan solmussa ja useimmiten toimintaa ohjaa jokin sellainen tunne tai asenne, minkä pohjalle seksuaalisuutta ei voi rakentaa.
Tällä tavalla oma sekoittuu toisen omaan ja syntyy ongelmallista parisuhdedynamiikkaa. Ei kuitenkaan vaikeaa ratkaista, jos suhde muuten on kunnossa kuten teillä ehkä on. Pariterapia on aika tehokasta. Joskus ihmetttelen miksei siihen hakeuduta vaikka se ei edes useimmiten ole tarpeen muutamia kertoja enempää ja positiivinen vaste tulee välittömästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies vaatii, että sinä olisit kiimassa häneen, haluaisit spontaanisti? Tuo on hölmöä. Sano, että tuo on kohtuuton pyyntö.
Vaatiminen on ehkä väärä sana, mutta tämä on meidän ongelmamme, kyllä. Minun tulisi haluta spontaanisti, pelkkä miehen aloitteisiin vastaaminen (mitä siis poikkeuksetta teen) ei riitä. Hän ei tunne itseään halutuksi, kun minä en tunne spontaania halua.
Todennäköisesti tuossa on takana ajatus siitä että miehesi pelkää ettet halua häntä oikeasti jolloin spontaani halu todistaisi päinvastaista.
Useimmiten tämäntyyppistä kuviointia syntyy riittämättömyyden tunteista, ylitulkinnoista, pettymyksistä jotka eivät ole realiteetteja ja ne ovat suht helposti purettavissa pariterapiassa. Esimerkiksi tunnekeskeinen pariterapia on erittäin twhokasta ja nopeaakin. Edellyttäen ettei suhteedssa ole isoja ongelmia kuten uskottomuutta jonka käsittely kestää kauemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies54 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mies ja elänyt parikymmentä vuotta suhteessa, jossa nainen oli se haluttomampi. Muuten parisuhde oli ihan jees, mutta seksiä oli muutaman kerran kuukaudessa, silloin kun meni hyvin, ja loppuaikoina se väheni siitä. Määrän lisäksi ongelma oli laatu: vaimo halusi aina "hellää rakastelua puhtaissa lakanoissa, kunhan on käyty suihkussa ja pesty hampaat ja lapset on nukkumassa, ja suuseksi on hyi". Itselleni olisi kelvannut ihan vaan pikapanotkin, ja myös pitemmän kaavan mukaan leikittely, sekä erilaiset roolileikit yms yms. Ja tietty lelut jne. Ja ihan kaikkein eniten olisin halunnut hyviä suihinottoja.
Meillä suhde ajautui jonkinlaiseen noidankehään: huono seksi -> paha mieli -> huono parisuhde -> huono seksi jne.
Varsinkin suhteen loppua kohden kävin silloin tällöin helpottamassa paineitani avioliittomme ulkopuolella. Erään kerran sitten rakastuin, ja vaikkei tuo suhde sitten jatkunutkaan, huomasin että haluan enemmän kuin mitä avioliittoni tarjoaa. Erosimme noin 3,5 vuotta sitten.
Nyt minulla on naisystävä, jonka kanssa meillä on aina tavatessamme juuri sellaista seksiä, josta aikoinani avioliiton kuivina aikoina haaveilin, ja pidän kunnia-asianani pitää naisen huolellisesti tyydytettynä.
Eksäni seurusteli 3 vuotta jonkun miehen kanssa, mutta sitten mies lähti, ja minulla on kyllä teoria siihen johtaneista syistä.
Mielestäni erittäin hyvä ja kiihkoton kirjoitus vaikeasta asiasta eli seksuaalisten halujen erilaisuudesta muuten ilmeisen hyvässä parisuhteessa.
Olisi hienoa kuulla naisten kommentteja asiasta! Miten te itse näette asian - olisiko kirjoittajan vaimon pitänyt toimia jotenkin toisin? Yrittää miehensä kanssa löytää jokin kultainen keskitie? Vai onko oikein pitäytyä "omalla mukavuusalueellaan" vaikka puolison tarpeet hyvin tietäisikin?!Minä olen tässä ketjussa kirjoittanut haluttomuudestani, mutta kuinka silti meillä on seksiä lähes päivittäin - käytännössä aina kun mies haluaa - ja kuinka teeskentelen syttyväni miehen aloitteista. Silti meillä on ongelma, koska haluttomuuteni vuoksi minä en tee koskaan aloitteita. Mies ei siksi koe olevansa haluttava. Kai minun pitäisi joustaa vielä enemmän ja alkaa tehdä niitä aloitteita vaikka seksi ei ole mielessä lainkaan, saati että se mua kiinnostaisi, mutta mikä tässä kuviossa on sitä miehen joustamista?
Sinun tulisi kysyä mieheltäsi mikä saa hänet tuntemaan itsensä haluttavaksi. Ja kysyä itseltäsi haluatko miestäsi? Miten väkisin haluaminen on vaikuttanut sinuun?
Nämä asiat ovat parikohtaisia eivätkä yleisiä eli vain osapuolet itse voivat tietää vastauksia. Tosin täytyy sanoa, että miehet ovat loppujen lopuksi vähään tyytyväisiä naisiin verrattuna. Seksi ja hslutuksi tuleminen on miehelle erittäin keskeistä. Jos se puuttuu on pettäminen herkässä, vaikka suhde olisi hyvä eikä mies olisi pettämisen suhteen riskiryhmää.
Mieheni tuntisi itsensä halutuksi, jos minua panettaisi. Jos minua panettaisi siten, että kun näen mieheni, revin häneltä housut alas ja vaadin ottamaan minut siinä samassa paikassa ja hetkessä. Hankala yhtälö kun minua ei paneta ikinä. Tässä kohtaa on varmaan helppo sanoa että väärät ihmiset ovat menneet yhteen mutta yhteen on kuitenkin menty ja pitkään oltu. Meillä on hyvä liitto, ihana perhe, ja kuten todettua, seksiäkin melkein päivittäin. Se kultainen keskitie vaan meillä tuntuu olevan vain miehen mukainen tie. Onko siis niin että jos on haluton, ei kertakaikkiaan voi voittaa. Teki niin tai näin niin se ei riitä. Ongelma ei ole seksin määrä vaan ongelma on se haluttomuus. Jos olet haluton, puolisosi tulee pettämään tai jättämään, seksin määrästä tai laadusta riippumatta. Näinkö tämä pitää ymmärtää?
Kysyin sinulta miten haluamisen vaatiminen on sinuun vaikuttanut. Etkä voi vastata miehesi puolesta, se ei ole sama asia. Vastauksesi vailuttaa aika vihaiselta eli tilanteenne ei ole paras mahdollinen. Kannattaisi hakeutua ehkä terapiaan, jos noin koet, seksuaalisuus ei syty vaatimisen ja pelkäämisen ilmapiirissä.
Et voi puhua toisen puolesta, itsestä puhuminen on monelle vaikeaa terapiassa eli omaa olemista heijastetaan lähinnä toisen kautta. Silloin ollaan solmussa ja useimmiten toimintaa ohjaa jokin sellainen tunne tai asenne, minkä pohjalle seksuaalisuutta ei voi rakentaa.
Tällä tavalla oma sekoittuu toisen omaan ja syntyy ongelmallista parisuhdedynamiikkaa. Ei kuitenkaan vaikeaa ratkaista, jos suhde muuten on kunnossa kuten teillä ehkä on. Pariterapia on aika tehokasta. Joskus ihmetttelen miksei siihen hakeuduta vaikka se ei edes useimmiten ole tarpeen muutamia kertoja enempää ja positiivinen vaste tulee välittömästi.
Noin mieheni on sen minulle selittänyt, hän ei ole nyt tähän ketjuun kirjoittamassa mutta kerroin sen mitä hän on minulle sanonut. En suinkaan ole vihainen, en tiedä miksi sinulle tuli sellainen mielikuva. Olen ehkä vähän toivoton, jopa epätoivoinen.
Kiitos edelliselle kirjoittajalle myös vinkeistä. Minä kuittaan tämän ketjun osalta, ei ollut tarkoitus vallata aloittajan ketjua. Hänellä on erilainen tilanne kuin minulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos sille halukkaammalle osapuolelle ei riitä se että toinen alkaa haluta kun alkaa touhuta vaan hän tuntee itsensä haluttavaksi vain jos puoliso tuntee spontaania halua niin se ei silloin riitä että vain alkaa touhuta. Silloin pitäisi pakottaa itsensä haluamaan enkä vielä tähän päivään mennessä ole keksinyt kuinka se tehdään. Ensimmäisessä viestissäni tähän ketjuun sanoin että antaisin vaikka oikean käteni jos haluaisin. Minä todella haluan haluta mutta se ei vaan riitä miehelleni.
Ok. No joo, ymmärrän kyllä tämänkin näkökulman, eli ei se haluamisen haluaminen tai siitä syttyminenkään aina tosiaan riitä. Onhan se ihanaa nähdä tai kuulla toiselta, että nyt hän on kiihottunut ja tulee kertomaan että tekisi mieli seksiä. Jos sitä ei koskaan ole, niin ei voi mitään, se tuntuu jotenkin riittämättömältä että aina pitäisi se seksidraivi polkea puoliväkisin käyntiin, vaikka se sitten hyvään seksiin johtaisikin. Toisen haluaminen, tai seksin haluaminen juuri sen toisen kanssa on sellainen parisuhteen osa, jota ilman ainakaan minä en voi väittää tulevani toimeen.
Mutta hyvät neuvot tähän taitavat olla aika harvassa. Terapeuttia on jo ehdotettu. Lääkäristä (asiantuntevasta) voisi olla apua tai voisi olla olematta, en osaa sanoa. Mites ihan ajatuksena sellainen omien seksuaalisten halujen ja mielikuvien tutkiskelu ihan yksin, ilman paineita siitä että pitäisi juuri nyt miestä varten itsensä lämmittää? Tarkoitan esimerkiksi itsetyydytystä tai ihan vaan itsensä hyväilyä sillä tarkoituksella, että hakisi sitä hyvänolontunnetta ja kiihottumista, oppisi tunnistamaan että millaisista ajatuksista ja kosketuksista syttyy. Ikään kuin mielikuvaharjoittelua tositilannetta varten. Ja tämä ehdottomasti yksin ilman mitään painetta että sen pitäisi välittömästi johtaa yhtään mihinkään. Vähän kuin sanoisit omalle seksuaaliselle minällesi käsipäivää ja hauska tutustua, voimmeko tehdä lähempää tuttavuutta?
Sekssuaalisuus on ennenmuuta suhde itseen, siksi itsen tutkiskelu on hyvä idea. Halujen eriparisuus on myös erotettava haluttomuudesta selkeästi. Oman seksuaalihistorian tutkiminen on olennainen osa terapiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies54 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mies ja elänyt parikymmentä vuotta suhteessa, jossa nainen oli se haluttomampi. Muuten parisuhde oli ihan jees, mutta seksiä oli muutaman kerran kuukaudessa, silloin kun meni hyvin, ja loppuaikoina se väheni siitä. Määrän lisäksi ongelma oli laatu: vaimo halusi aina "hellää rakastelua puhtaissa lakanoissa, kunhan on käyty suihkussa ja pesty hampaat ja lapset on nukkumassa, ja suuseksi on hyi". Itselleni olisi kelvannut ihan vaan pikapanotkin, ja myös pitemmän kaavan mukaan leikittely, sekä erilaiset roolileikit yms yms. Ja tietty lelut jne. Ja ihan kaikkein eniten olisin halunnut hyviä suihinottoja.
Meillä suhde ajautui jonkinlaiseen noidankehään: huono seksi -> paha mieli -> huono parisuhde -> huono seksi jne.
Varsinkin suhteen loppua kohden kävin silloin tällöin helpottamassa paineitani avioliittomme ulkopuolella. Erään kerran sitten rakastuin, ja vaikkei tuo suhde sitten jatkunutkaan, huomasin että haluan enemmän kuin mitä avioliittoni tarjoaa. Erosimme noin 3,5 vuotta sitten.
Nyt minulla on naisystävä, jonka kanssa meillä on aina tavatessamme juuri sellaista seksiä, josta aikoinani avioliiton kuivina aikoina haaveilin, ja pidän kunnia-asianani pitää naisen huolellisesti tyydytettynä.
Eksäni seurusteli 3 vuotta jonkun miehen kanssa, mutta sitten mies lähti, ja minulla on kyllä teoria siihen johtaneista syistä.
Mielestäni erittäin hyvä ja kiihkoton kirjoitus vaikeasta asiasta eli seksuaalisten halujen erilaisuudesta muuten ilmeisen hyvässä parisuhteessa.
Olisi hienoa kuulla naisten kommentteja asiasta! Miten te itse näette asian - olisiko kirjoittajan vaimon pitänyt toimia jotenkin toisin? Yrittää miehensä kanssa löytää jokin kultainen keskitie? Vai onko oikein pitäytyä "omalla mukavuusalueellaan" vaikka puolison tarpeet hyvin tietäisikin?!Minä olen tässä ketjussa kirjoittanut haluttomuudestani, mutta kuinka silti meillä on seksiä lähes päivittäin - käytännössä aina kun mies haluaa - ja kuinka teeskentelen syttyväni miehen aloitteista. Silti meillä on ongelma, koska haluttomuuteni vuoksi minä en tee koskaan aloitteita. Mies ei siksi koe olevansa haluttava. Kai minun pitäisi joustaa vielä enemmän ja alkaa tehdä niitä aloitteita vaikka seksi ei ole mielessä lainkaan, saati että se mua kiinnostaisi, mutta mikä tässä kuviossa on sitä miehen joustamista?
Sinun tulisi kysyä mieheltäsi mikä saa hänet tuntemaan itsensä haluttavaksi. Ja kysyä itseltäsi haluatko miestäsi? Miten väkisin haluaminen on vaikuttanut sinuun?
Nämä asiat ovat parikohtaisia eivätkä yleisiä eli vain osapuolet itse voivat tietää vastauksia. Tosin täytyy sanoa, että miehet ovat loppujen lopuksi vähään tyytyväisiä naisiin verrattuna. Seksi ja hslutuksi tuleminen on miehelle erittäin keskeistä. Jos se puuttuu on pettäminen herkässä, vaikka suhde olisi hyvä eikä mies olisi pettämisen suhteen riskiryhmää.
Mieheni tuntisi itsensä halutuksi, jos minua panettaisi. Jos minua panettaisi siten, että kun näen mieheni, revin häneltä housut alas ja vaadin ottamaan minut siinä samassa paikassa ja hetkessä. Hankala yhtälö kun minua ei paneta ikinä. Tässä kohtaa on varmaan helppo sanoa että väärät ihmiset ovat menneet yhteen mutta yhteen on kuitenkin menty ja pitkään oltu. Meillä on hyvä liitto, ihana perhe, ja kuten todettua, seksiäkin melkein päivittäin. Se kultainen keskitie vaan meillä tuntuu olevan vain miehen mukainen tie. Onko siis niin että jos on haluton, ei kertakaikkiaan voi voittaa. Teki niin tai näin niin se ei riitä. Ongelma ei ole seksin määrä vaan ongelma on se haluttomuus. Jos olet haluton, puolisosi tulee pettämään tai jättämään, seksin määrästä tai laadusta riippumatta. Näinkö tämä pitää ymmärtää?
Kysyin sinulta miten haluamisen vaatiminen on sinuun vaikuttanut. Etkä voi vastata miehesi puolesta, se ei ole sama asia. Vastauksesi vailuttaa aika vihaiselta eli tilanteenne ei ole paras mahdollinen. Kannattaisi hakeutua ehkä terapiaan, jos noin koet, seksuaalisuus ei syty vaatimisen ja pelkäämisen ilmapiirissä.
Et voi puhua toisen puolesta, itsestä puhuminen on monelle vaikeaa terapiassa eli omaa olemista heijastetaan lähinnä toisen kautta. Silloin ollaan solmussa ja useimmiten toimintaa ohjaa jokin sellainen tunne tai asenne, minkä pohjalle seksuaalisuutta ei voi rakentaa.
Tällä tavalla oma sekoittuu toisen omaan ja syntyy ongelmallista parisuhdedynamiikkaa. Ei kuitenkaan vaikeaa ratkaista, jos suhde muuten on kunnossa kuten teillä ehkä on. Pariterapia on aika tehokasta. Joskus ihmetttelen miksei siihen hakeuduta vaikka se ei edes useimmiten ole tarpeen muutamia kertoja enempää ja positiivinen vaste tulee välittömästi.
Noin mieheni on sen minulle selittänyt, hän ei ole nyt tähän ketjuun kirjoittamassa mutta kerroin sen mitä hän on minulle sanonut. En suinkaan ole vihainen, en tiedä miksi sinulle tuli sellainen mielikuva. Olen ehkä vähän toivoton, jopa epätoivoinen.
Kiitos edelliselle kirjoittajalle myös vinkeistä. Minä kuittaan tämän ketjun osalta, ei ollut tarkoitus vallata aloittajan ketjua. Hänellä on erilainen tilanne kuin minulla.
Samat vastaukset ja kysymykset toistuvat kunntilanne on jumissa, totta kai siihen tuskastuu. Selkeämmät rajat parisuhteessa ja pelkojen ja väärien uskomusten purkaminen molemmilta saavat kontaktin kuntoon. Mutta yksin parin on vaikea edetä tuossa työssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos sille halukkaammalle osapuolelle ei riitä se että toinen alkaa haluta kun alkaa touhuta vaan hän tuntee itsensä haluttavaksi vain jos puoliso tuntee spontaania halua niin se ei silloin riitä että vain alkaa touhuta. Silloin pitäisi pakottaa itsensä haluamaan enkä vielä tähän päivään mennessä ole keksinyt kuinka se tehdään. Ensimmäisessä viestissäni tähän ketjuun sanoin että antaisin vaikka oikean käteni jos haluaisin. Minä todella haluan haluta mutta se ei vaan riitä miehelleni.
Ok. No joo, ymmärrän kyllä tämänkin näkökulman, eli ei se haluamisen haluaminen tai siitä syttyminenkään aina tosiaan riitä. Onhan se ihanaa nähdä tai kuulla toiselta, että nyt hän on kiihottunut ja tulee kertomaan että tekisi mieli seksiä. Jos sitä ei koskaan ole, niin ei voi mitään, se tuntuu jotenkin riittämättömältä että aina pitäisi se seksidraivi polkea puoliväkisin käyntiin, vaikka se sitten hyvään seksiin johtaisikin. Toisen haluaminen, tai seksin haluaminen juuri sen toisen kanssa on sellainen parisuhteen osa, jota ilman ainakaan minä en voi väittää tulevani toimeen.
Mutta hyvät neuvot tähän taitavat olla aika harvassa. Terapeuttia on jo ehdotettu. Lääkäristä (asiantuntevasta) voisi olla apua tai voisi olla olematta, en osaa sanoa. Mites ihan ajatuksena sellainen omien seksuaalisten halujen ja mielikuvien tutkiskelu ihan yksin, ilman paineita siitä että pitäisi juuri nyt miestä varten itsensä lämmittää? Tarkoitan esimerkiksi itsetyydytystä tai ihan vaan itsensä hyväilyä sillä tarkoituksella, että hakisi sitä hyvänolontunnetta ja kiihottumista, oppisi tunnistamaan että millaisista ajatuksista ja kosketuksista syttyy. Ikään kuin mielikuvaharjoittelua tositilannetta varten. Ja tämä ehdottomasti yksin ilman mitään painetta että sen pitäisi välittömästi johtaa yhtään mihinkään. Vähän kuin sanoisit omalle seksuaaliselle minällesi käsipäivää ja hauska tutustua, voimmeko tehdä lähempää tuttavuutta?
Sekssuaalisuus on ennenmuuta suhde itseen, siksi itsen tutkiskelu on hyvä idea. Halujen eriparisuus on myös erotettava haluttomuudesta selkeästi. Oman seksuaalihistorian tutkiminen on olennainen osa terapiaa.
Tähän vielä lisäys että ns haluttoman on alkuun hyvin vaikea vastata kysymyksiin häneen itseensä liittyen lukuunottamatta sitä tietoa ettei häntä haluta. Toisella osapuolella onnsamaa ongelmaa eli vuorovaikutus on aikamoista varjonyrkkeilyä molempien ennakoidessa toistensa tunteita ja ajatuksia.
Itse he eivät edes huomaa asiaa vaikka siitä huomautettaisiin, koska rajat ovat niin hukassa tämän aihepiirin suhteen. Silloin ei voi haluakaan olla eikä toisen osapuolen haluttomuutta kuten edellä jokin mies kuvasi. Eli mukaan tulevat erektiovaikeudet. Toisen halua ei voi hallita, on löydettävä uusia tapoja sanoa ei. Muuten penis sanoo ei yhtä jämäkästi kuin naisenkin spontaani halukkuus.
Nostan tätä ketjua esiin. Onko ap päässyt asiassa eteenpäin ja onko halua löytynyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nostan tätä ketjua esiin. Onko ap päässyt asiassa eteenpäin ja onko halua löytynyt?
Tuon nyt tietää kysymättäkin. Jos ja kun on siinä tilanteessa kuin AP kirjoittaa, niin seksielämän totaalinen kuukahtaminen on edessä ainakin sen miehen kanssa. Veikkaisin että tässä on parisuhde muuttunut kämppäkaverisuhteeksi, jos enää yleensäkään yhdessä enää ovat. Kun seksi on ottanut kuvatunlaisen surmansyöksykierteen niin eipä se siitä enää toivu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies54 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mies ja elänyt parikymmentä vuotta suhteessa, jossa nainen oli se haluttomampi. Muuten parisuhde oli ihan jees, mutta seksiä oli muutaman kerran kuukaudessa, silloin kun meni hyvin, ja loppuaikoina se väheni siitä. Määrän lisäksi ongelma oli laatu: vaimo halusi aina "hellää rakastelua puhtaissa lakanoissa, kunhan on käyty suihkussa ja pesty hampaat ja lapset on nukkumassa, ja suuseksi on hyi". Itselleni olisi kelvannut ihan vaan pikapanotkin, ja myös pitemmän kaavan mukaan leikittely, sekä erilaiset roolileikit yms yms. Ja tietty lelut jne. Ja ihan kaikkein eniten olisin halunnut hyviä suihinottoja.
Meillä suhde ajautui jonkinlaiseen noidankehään: huono seksi -> paha mieli -> huono parisuhde -> huono seksi jne.
Varsinkin suhteen loppua kohden kävin silloin tällöin helpottamassa paineitani avioliittomme ulkopuolella. Erään kerran sitten rakastuin, ja vaikkei tuo suhde sitten jatkunutkaan, huomasin että haluan enemmän kuin mitä avioliittoni tarjoaa. Erosimme noin 3,5 vuotta sitten.
Nyt minulla on naisystävä, jonka kanssa meillä on aina tavatessamme juuri sellaista seksiä, josta aikoinani avioliiton kuivina aikoina haaveilin, ja pidän kunnia-asianani pitää naisen huolellisesti tyydytettynä.
Eksäni seurusteli 3 vuotta jonkun miehen kanssa, mutta sitten mies lähti, ja minulla on kyllä teoria siihen johtaneista syistä.
Mielestäni erittäin hyvä ja kiihkoton kirjoitus vaikeasta asiasta eli seksuaalisten halujen erilaisuudesta muuten ilmeisen hyvässä parisuhteessa.
Olisi hienoa kuulla naisten kommentteja asiasta! Miten te itse näette asian - olisiko kirjoittajan vaimon pitänyt toimia jotenkin toisin? Yrittää miehensä kanssa löytää jokin kultainen keskitie? Vai onko oikein pitäytyä "omalla mukavuusalueellaan" vaikka puolison tarpeet hyvin tietäisikin?!Minä olen tässä ketjussa kirjoittanut haluttomuudestani, mutta kuinka silti meillä on seksiä lähes päivittäin - käytännössä aina kun mies haluaa - ja kuinka teeskentelen syttyväni miehen aloitteista. Silti meillä on ongelma, koska haluttomuuteni vuoksi minä en tee koskaan aloitteita. Mies ei siksi koe olevansa haluttava. Kai minun pitäisi joustaa vielä enemmän ja alkaa tehdä niitä aloitteita vaikka seksi ei ole mielessä lainkaan, saati että se mua kiinnostaisi, mutta mikä tässä kuviossa on sitä miehen joustamista?
Sinun tulisi kysyä mieheltäsi mikä saa hänet tuntemaan itsensä haluttavaksi. Ja kysyä itseltäsi haluatko miestäsi? Miten väkisin haluaminen on vaikuttanut sinuun?
Nämä asiat ovat parikohtaisia eivätkä yleisiä eli vain osapuolet itse voivat tietää vastauksia. Tosin täytyy sanoa, että miehet ovat loppujen lopuksi vähään tyytyväisiä naisiin verrattuna. Seksi ja hslutuksi tuleminen on miehelle erittäin keskeistä. Jos se puuttuu on pettäminen herkässä, vaikka suhde olisi hyvä eikä mies olisi pettämisen suhteen riskiryhmää.
Mieheni tuntisi itsensä halutuksi, jos minua panettaisi. Jos minua panettaisi siten, että kun näen mieheni, revin häneltä housut alas ja vaadin ottamaan minut siinä samassa paikassa ja hetkessä. Hankala yhtälö kun minua ei paneta ikinä. Tässä kohtaa on varmaan helppo sanoa että väärät ihmiset ovat menneet yhteen mutta yhteen on kuitenkin menty ja pitkään oltu. Meillä on hyvä liitto, ihana perhe, ja kuten todettua, seksiäkin melkein päivittäin. Se kultainen keskitie vaan meillä tuntuu olevan vain miehen mukainen tie. Onko siis niin että jos on haluton, ei kertakaikkiaan voi voittaa. Teki niin tai näin niin se ei riitä. Ongelma ei ole seksin määrä vaan ongelma on se haluttomuus. Jos olet haluton, puolisosi tulee pettämään tai jättämään, seksin määrästä tai laadusta riippumatta. Näinkö tämä pitää ymmärtää?
Kysyin sinulta miten haluamisen vaatiminen on sinuun vaikuttanut. Etkä voi vastata miehesi puolesta, se ei ole sama asia. Vastauksesi vailuttaa aika vihaiselta eli tilanteenne ei ole paras mahdollinen. Kannattaisi hakeutua ehkä terapiaan, jos noin koet, seksuaalisuus ei syty vaatimisen ja pelkäämisen ilmapiirissä.
Et voi puhua toisen puolesta, itsestä puhuminen on monelle vaikeaa terapiassa eli omaa olemista heijastetaan lähinnä toisen kautta. Silloin ollaan solmussa ja useimmiten toimintaa ohjaa jokin sellainen tunne tai asenne, minkä pohjalle seksuaalisuutta ei voi rakentaa.
Tällä tavalla oma sekoittuu toisen omaan ja syntyy ongelmallista parisuhdedynamiikkaa. Ei kuitenkaan vaikeaa ratkaista, jos suhde muuten on kunnossa kuten teillä ehkä on. Pariterapia on aika tehokasta. Joskus ihmetttelen miksei siihen hakeuduta vaikka se ei edes useimmiten ole tarpeen muutamia kertoja enempää ja positiivinen vaste tulee välittömästi.
Noin mieheni on sen minulle selittänyt, hän ei ole nyt tähän ketjuun kirjoittamassa mutta kerroin sen mitä hän on minulle sanonut. En suinkaan ole vihainen, en tiedä miksi sinulle tuli sellainen mielikuva. Olen ehkä vähän toivoton, jopa epätoivoinen.
Kiitos edelliselle kirjoittajalle myös vinkeistä. Minä kuittaan tämän ketjun osalta, ei ollut tarkoitus vallata aloittajan ketjua. Hänellä on erilainen tilanne kuin minulla.
Onko käynyt mielessä, että saatat kuulua siihen enemmistöön naistista, joiden halut herää vain miehen herättämänä ja miehen osoittaessa halua naistaan kohtaan. Siten vaatimalla sinulta spontaania halua on miehesi täysin väärässä. Oma vaimoni on ollut aina halukas seksii, mutta on vaatinut minut selkeän halujen herättelyn. Minä ollut aina se, joka mennyt kylkeen kiehnäämään pillua jne hyväilemään, eikä nämäkään ole juuri silloin johtaneet seksiin, vaan pohjustaneet vaimon seksihaluja. Seksiä harrastetu joka viikko koko ikä, mutta harvemmin jos ollenkaan vaimon spontaanisti syntyneen halun, saati sen spontaanin hyväilyn johdosta minua kohtaan. Useimmat naiset vaan vaativat miesten liehittelyn ja halun osoituksen seksiin, jotta naisten halut herää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa uutta tutkimusta. Voin allekirjoittaa tuon 46v kokemuksesta parisuhteessa. Ikinä en ole ollut puutteessa. Mitä levänneempi ja tasapuolisemmin kohdeltu nainen sitä enemmän seksihaluja.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/tutkimus-paljasti-kuinka-naisen-sek…
Luulen, että on paljon miehiä, joille ei riitä se, että "saa" seksiä, vaan myös miehet haluavat tulla halutuiksi. Ikävä sanoa, mutta naisen haluttomuus on muutakin kuin vain seksin vähyys -ongelma miehelle.
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että on paljon miehiä, joille ei riitä se, että "saa" seksiä, vaan myös miehet haluavat tulla halutuiksi. Ikävä sanoa, mutta naisen haluttomuus on muutakin kuin vain seksin vähyys -ongelma miehelle.
Juuri näin. Tarve tuntea itse halutuksi kumppanin silmissä ei ole kiinni sukupuolesta. Sen takia haluttomuus on niin loukkaavaa ja tuhoisaa parisuhteelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että on paljon miehiä, joille ei riitä se, että "saa" seksiä, vaan myös miehet haluavat tulla halutuiksi. Ikävä sanoa, mutta naisen haluttomuus on muutakin kuin vain seksin vähyys -ongelma miehelle.
Juuri näin. Tarve tuntea itse halutuksi kumppanin silmissä ei ole kiinni sukupuolesta. Sen takia haluttomuus on niin loukkaavaa ja tuhoisaa parisuhteelle.
Tässä onkin asia, mikä naisten olisi syytä tajuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että on paljon miehiä, joille ei riitä se, että "saa" seksiä, vaan myös miehet haluavat tulla halutuiksi. Ikävä sanoa, mutta naisen haluttomuus on muutakin kuin vain seksin vähyys -ongelma miehelle.
Juuri näin. Tarve tuntea itse halutuksi kumppanin silmissä ei ole kiinni sukupuolesta. Sen takia haluttomuus on niin loukkaavaa ja tuhoisaa parisuhteelle.
Tässä onkin asia, mikä naisten olisi syytä tajuta.
Miehen haluttomuus on loukkaus naista kohtaan.
Naisen haluttomuus on miehestä johtuva reaktio, ja täten täysin ymmärrettävää ja näin ollen miehen syytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että on paljon miehiä, joille ei riitä se, että "saa" seksiä, vaan myös miehet haluavat tulla halutuiksi. Ikävä sanoa, mutta naisen haluttomuus on muutakin kuin vain seksin vähyys -ongelma miehelle.
Juuri näin. Tarve tuntea itse halutuksi kumppanin silmissä ei ole kiinni sukupuolesta. Sen takia haluttomuus on niin loukkaavaa ja tuhoisaa parisuhteelle.
Tässä onkin asia, mikä naisten olisi syytä tajuta.
Miesten se tulisi tajuta, ettei naiset ole tahallaan tuollaisia, että halujen syttyminen vaatii miehen liehittelyä. Lienee jonnekin geeneihin iskostettu liskoaivoihin. Nainen on haluton vasta sitten kun ei syty miehet liehittelyyn. Miehen se liekki pitää sytyttää suurimmalla osalla naisista ihan tunnetusti. Ei syty itsestään saati, että mies vain odottaisi ihmettä tapahtuvaksi. Tai sitten odottavan aika on pitkä.
Saitilla näyttää olevan enemmänkin naismaisia miehiä, jotka kuvittelee, että naisen pitäisi liehitellä heitä, jotta heidän halunsa heräisivät. Liekö katsoneet liikaa pokea tai käyneet maksullisissa. Tai muuten vaan ovat itseään niin täynnä. No tuolla asenteella joku toinen mies alkaa naista liehittelemään, eikä odota naiselta mitään ihmeellistä paapomista. Riittää kuin naisen on nainen ja halut syttyy miehen kiimasta. Nainen osoittaa miehelle kyllä halunsa ja rakkautensa kuin mies saa hänet ensin herätettyä
Jep