Lue keskustelun säännöt.
Tytär suree vartaloaan ja koettaa jatkuvasti laihduttaa koska kokee näyttävänsä ystäviensä rinnalla lihavalta. Ihan normaalipainosa hän on, heillä vain on erinlaiset kropan mallit!
Huolestunut
22.07.2022 |
Paras ystävä on noin hyvin laiha ja linnunluinen, ei ole mikään syömishäiriö vaan äiti ja veli samaa mallia.
Minulla taas on leveä selkä ja leveät lanteet jotka ovat periytyneet tyttärelleni. Mielestäni hän ei kuitenkaan ole mikään lihava vaan muodokas. Normaalipainoinen tyttö jolla on erottuva lantio.
Tekee pahaa, kun juo vaan vettä ja närppii leipää että "mä oon niin läski".
Kommentit (244)
sivusta: vatsamakkarat ei välttämättä kerro ylipainosta. vai olinko mäkin ylipainoinen kun bmi oli alle 15?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ikinä kannata tänne palstalle mittoja kertoa. Se on ihan sama mitkä ne mitat on, niin löytyy 20 tyyppiä joiden mielestä on läski. Sen jälkeen keskitytään vain nälvimään ja "neuvomaan" kuinka syömishäiriöinen teini saisi laihdutettua.
No mitäpä siihen voi muuta vastata, kun ihminen itse ottaa aloituksensa kärjeksi, että teini on normaalipainoinen mutta pitää turhaan itseään lihavana ja sitten antaa mitat, joiden mukaan aivan objektiivisilla, lääketieteen kriteereillä lapsi on pyöreä? Onko ok leimata teini esimerkiksi kehonkuvan häiriöstä kärsiväksi, kun hän oikeasti näkee itse totuuden, että vähän ylimääräistä on?
Ap voisi vähin äänin rukata koko perheen ruokavaliota. Luultavasti paino-ongelma on perheessä muillakin, niinhän se yleensä menee. Millekään dieetille ei tietenkään lievästi ylipainoista lasta pidä laittaa.
Millä "objektiivisilla lääketieteen kriteereillä"? Jos ap:n lapsi on vaikka 16, bmi on lasten painoindeksin mukaan noin 23. Ei siis edes lievän ylipainon rajalla vaan selkeästi normaalipainossa. Pari vuotta nuorempikin olisi edelleen normaalipainoinen.
Älä yritä käyttää lääketiedettä omien sairaiden, ysärille jämähtäneiden mielipiteidesi perusteena. Toivottavasti tällä palstalla ei liiku epävarmoja teinejä.
Sä et siis ymmärrä lainkaan, että vartalonmalleja on monenlaisia ja joillakin se oma normaalipaino on lähempänä sitä normaaliBMI:n ala- ja joillakin ylärajaa? Osalla sitten siinä keskivaiheella.
Jostain syystä tosi moni kuvittelee, että mikä tahansa paino joka osuu tuohon normaaliBMI:n sisään on aina se oma normaalipaino eikä silloin voi olla ali- eikä varsinkaan painoa. Ihan sama vaikka se paino heittelisi jonkun 12 kiloa niin aina vaan ollaan ihan normaalipainoisia kun BMI on edelleen normaalin puolella.. Viis siitä, että mahassa alkaa olla makkaralle asti röllykkää ja kaksaria puskee niin peilikuva se on vaan väärässä koska BMI on edelleen normaali.
Se tosiaan ei ole vaan AP:n tyttö joka ei ymmärrä että ihmisillä on erilaisia vartalonmalleja. Tuo BMI taulukkokin tämän ottaa huomioon että ruumiinrakenne vaikuttaa painoon ja siksi monen mallisena on normaalipainoinen eikä jokainen samanmittainen paina tasan saman verran. Jostain syystä tuo on haluttu käsittää niin, että mikä vaan paino on itselle normaali jos se osuu tuon BMI:n sisään. Viis siitä omasta ruumiinrakenteesta.
Jaaha. Normaalipainoinen on siis silloin kun ei ole vatsamakkaroita? Lues vielä uudestaan normaalipainon määritelmä, mieti miksi se on määritelty ja palaa sitten asiaan.
Lopeta jo tuo asenteellinen ja yksisilmäinen öyhötys. Kyllä siinä vaiheessa on jo kaukana omasta normipainosta, kun entiset vaatteet ei mahdu kunnolla päälle (eli on sitä uutta vatsamakkaraa) ja alkaa kaksoisleukaa muodostua vaikka kuinka vielä mahtuisikin painonsa puolesta normiBMI:n sisään.
Se normaalipaino ei ole sama jokaisella ruumiinrakenteella vaan toisilla se normipaino on siellä BMI:n alarajalla ja toisella sitten ylärajalla. Ja kumpikaan ei enää ole omassa normipainossaan siellä vastakkaisella rajalla vaan on jo joko lievästi yli- tai alipainoinen vaikka paino sinänsä vielä siihen normiBMI:n sisään mahtuukin.
Mitkä entiset vaatteet? Voihan liian laihakin lihoa ja tarvita uusia vaatteita, onko hän sitten vääränkokoinen? Miten määrität normaalipainon?
Öyhöttäjä jolle vastasit ei älyä, että tytötkin kasvavat pituutta ja leveyttä aikuisuudessaan.
Laihallakin voi olla vatsamakkaroita, ei hän silti ole lihava. Varsinkin jos ei urheile. Kaksoisleuka taas kehittyy yleensä vasta tosi lihavilla.
Musta normaalipaino ei kerro vatsamakkaroista. Se sijaitsee jossain suunilleen bmi:n normaalipainon alueella. Se on se paino, mihin keho automaattisesti hakeutuu, se missä keho on tasapainossa ja hyvinvoiva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ikinä kannata tänne palstalle mittoja kertoa. Se on ihan sama mitkä ne mitat on, niin löytyy 20 tyyppiä joiden mielestä on läski. Sen jälkeen keskitytään vain nälvimään ja "neuvomaan" kuinka syömishäiriöinen teini saisi laihdutettua.
No mitäpä siihen voi muuta vastata, kun ihminen itse ottaa aloituksensa kärjeksi, että teini on normaalipainoinen mutta pitää turhaan itseään lihavana ja sitten antaa mitat, joiden mukaan aivan objektiivisilla, lääketieteen kriteereillä lapsi on pyöreä? Onko ok leimata teini esimerkiksi kehonkuvan häiriöstä kärsiväksi, kun hän oikeasti näkee itse totuuden, että vähän ylimääräistä on?
Ap voisi vähin äänin rukata koko perheen ruokavaliota. Luultavasti paino-ongelma on perheessä muillakin, niinhän se yleensä menee. Millekään dieetille ei tietenkään lievästi ylipainoista lasta pidä laittaa.
Millä "objektiivisilla lääketieteen kriteereillä"? Jos ap:n lapsi on vaikka 16, bmi on lasten painoindeksin mukaan noin 23. Ei siis edes lievän ylipainon rajalla vaan selkeästi normaalipainossa. Pari vuotta nuorempikin olisi edelleen normaalipainoinen.
Älä yritä käyttää lääketiedettä omien sairaiden, ysärille jämähtäneiden mielipiteidesi perusteena. Toivottavasti tällä palstalla ei liiku epävarmoja teinejä.
Sä et siis ymmärrä lainkaan, että vartalonmalleja on monenlaisia ja joillakin se oma normaalipaino on lähempänä sitä normaaliBMI:n ala- ja joillakin ylärajaa? Osalla sitten siinä keskivaiheella.
Jostain syystä tosi moni kuvittelee, että mikä tahansa paino joka osuu tuohon normaaliBMI:n sisään on aina se oma normaalipaino eikä silloin voi olla ali- eikä varsinkaan painoa. Ihan sama vaikka se paino heittelisi jonkun 12 kiloa niin aina vaan ollaan ihan normaalipainoisia kun BMI on edelleen normaalin puolella.. Viis siitä, että mahassa alkaa olla makkaralle asti röllykkää ja kaksaria puskee niin peilikuva se on vaan väärässä koska BMI on edelleen normaali.
Se tosiaan ei ole vaan AP:n tyttö joka ei ymmärrä että ihmisillä on erilaisia vartalonmalleja. Tuo BMI taulukkokin tämän ottaa huomioon että ruumiinrakenne vaikuttaa painoon ja siksi monen mallisena on normaalipainoinen eikä jokainen samanmittainen paina tasan saman verran. Jostain syystä tuo on haluttu käsittää niin, että mikä vaan paino on itselle normaali jos se osuu tuon BMI:n sisään. Viis siitä omasta ruumiinrakenteesta.
Jaaha. Normaalipainoinen on siis silloin kun ei ole vatsamakkaroita? Lues vielä uudestaan normaalipainon määritelmä, mieti miksi se on määritelty ja palaa sitten asiaan.
Lopeta jo tuo asenteellinen ja yksisilmäinen öyhötys. Kyllä siinä vaiheessa on jo kaukana omasta normipainosta, kun entiset vaatteet ei mahdu kunnolla päälle (eli on sitä uutta vatsamakkaraa) ja alkaa kaksoisleukaa muodostua vaikka kuinka vielä mahtuisikin painonsa puolesta normiBMI:n sisään.
Se normaalipaino ei ole sama jokaisella ruumiinrakenteella vaan toisilla se normipaino on siellä BMI:n alarajalla ja toisella sitten ylärajalla. Ja kumpikaan ei enää ole omassa normipainossaan siellä vastakkaisella rajalla vaan on jo joko lievästi yli- tai alipainoinen vaikka paino sinänsä vielä siihen normiBMI:n sisään mahtuukin.
Mitkä entiset vaatteet? Voihan liian laihakin lihoa ja tarvita uusia vaatteita, onko hän sitten vääränkokoinen? Miten määrität normaalipainon?
Öyhöttäjä jolle vastasit ei älyä, että tytötkin kasvavat pituutta ja leveyttä aikuisuudessaan.
Tarkoitin toki *aikuistuessaan, mutta myös aikuisuudessa, kuten useimmat meistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki äitinä ja naisena ymmärrän huolen ja pahan mielen lapsen kärsimyksestä. Mutta jos siirretään tunteet syrjään, on noiden mittojen mukaan ihan fakta, että teini on pyöreä.
Itse olin 18-vuotiaana 160 cm ja 45 kg, eikä tuolloin kasarilla sitä edes pidetty minään laihuutena, koska kaikki olivat samanlaisia. Nyt sitten viisikymppisenä olen siellä ylipainon rajalla eli 63 kg. Ei kyseinen teinikään tuohon painoon jää.
Vanhemmat ovat valitettavasti nykyään täysin sokeutuneita lasten ylipainolle. Moni ei edes tiedä, että lapsille on oma bmi-taulukko vaan kuvitellaan, että kun aikuisten taulukon mukaan ei olla ylipainoisia, kaikki on ok.
Kehopositiivisuudesss on puolensa, mutta ylipaino on silti terveysriski. Lasten ylipaino on kasvava ongelma. Sitä ei auta se, että vanhemmat kiistävät totuuden.
Hirveä pläski olit, olin 18-vuotiaana 170 cm ja 45 kg. Millä mandaatilla arvostelet täällä kenenkään kokoa? Melko fläsä kun olet nykyisinkin.
Mä oon nyt 81-vuotiaana ja 180-senttisenä 45kg että aika läskejä te olitte silloin! Kehtaattekin arvostella!
Juu, haudassa suun luut painaa pari kiloa. Idiootti.
Sinulla on melko suuret hampaat sitten. Jos ne siilaisi törkeyksiäsi vähän, näppis ainakin on jumittunut
Mä olin teiniässä hiukan pyöreä, 65kg ja 170cm. Olin mielestäni ihan ok mutta vanhempani alkoivat huomautella painostani. Äitini esim. totesi että mulla pitäisi olla huomattavasti pienempi farkkujen tuumakoko. Myöskin terveydenhoitaja totesi koulussa että vatsani on iso ja siitä on päästävä eroon. Lämmin kiitos kaikille mun kroppaa kommentoineille. Sairastuin anoreksiaan ja meinasin kuolla.
Muutuin iloisesta nuoresta naisesta apaatiseksi ja syrjäänvetäytyväksi. Liikunta oli pakonomaista.
Ai että olenko vähän alle 50-vuotianakaan terve? En ole. Mun on ehdottomasti mahduttava kokoon 36, muuten alkaa armoton dieetti. Olen hakenut apua mutta ilmeisesti olen niin jumissa että apua en pysty ottamaan vastaan.
Lisäksi kun olin nuori niin äitini toistuvasti toitotti että jos joskus olet raskaana niin sinusta tulee järjettömän iso etkä ikinä saa niitä kiloja tai mahaasi pois. Jäin lapsettomaksi.
Isäni on kuollut jo kauan sitten mutta äitini kanssa olen yrittänyt puhua asioista. Äiti ei näe minun tilanteeni ja hänen sanonjensa välillä mitään asiayhteyttä. Välimme ovat aika viileät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No voi jumalauta, jos nuori on 165 cm ja 62 kg on pyöreä, niin mihin tää maailma on mennyt. Ihan tavallinen on.
Mitat olivat itselläni tuota luokkaa 13-14-vuotiaana ja siihen puututtiin koulun lääkärintarkastuksessa jo 30 vuotta sitten. Nimenomaan siitä näkökulmasta, että vaikka pituuskasvu loppuu pian, kroppa kehittyy muuten vielä pitkään ja painoa tulee lisää. Itselleni ei jäänyt traumoja, mutta en kyllä kummemmin korvaani lotkauttanut, kävin telkkarin kanssa juttelemassa muutaman kerran ruokavaliosta ja liikunnasta.
Järki hoi älä jätä. Jos sinä olet 170cm ja kaverisi 150cm, niin ehkä niissä painoissakin voi olla vähän eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä noilla mitoilla AP:n tytär on pyöreähkö, tottahan tuo on. 5-8kg pois niin hyvä.
Leipä on pelkkää hiilaria ja lihottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on perheessä yks kuivan kesän orava ja yksi lanteikas, raamikkaampi tyttö. Ikäeroakin hyvin vähän, yksi vuosi. Heille on selvää että jokainen tyttö/nainen on erilainen eikä ulkonäkö ole kaikki tässä maailmassa. Me keskitytään kilpailemaan siitä kumpi saa paremman todistuksen joka vuosi ja muihin ulkonäköön liittymättömiin asioihin. Ei niitä tyttöjä tarvitse kasvattaa muiden silmiä miellyttämään vaan itseään ja omaa elämäänsä varten.
Kamalalta kuulostaa sinun kasvatusmetodisi, ei koulumenestyskään ole kaikille yhtä helppoa eikä lasta saisi ikinä arvostella ja vertailla sisarukseensa. Ihmeellistä, mikä tarve ihmisillä on kilpailuun ja omalle typeryydelle ollaan niin sokeita, että sillä vielä kerskaillaan ja ylistetään omaa paremmuutta muihin nähden.
Minä ja 18-vuotias tyttäreni ollaan saman pituisia, 166 cm. Tyttö painaa nyt 56-57 kg ja on hyvin reitevä, hoikka yläkropasta. Itse olen myös leveälanteinen ja paksureisinen. Jos mulla paino nousee yli 60 kg:n, vartalonmallin ansiosta näytän todella paksulle. Nyt saan kaiken aikaa seurata, ettei niin enää käy ja hiilareita välttelemällä & lenkkeilemällä paino pysyy noin 60 kilossa.
Tytär pitää itseään paksuna ja ruman näköisenä, vaikka hoen että on normaali ja hyvin nätti nuori nainen. Nuoret ovat armottomia itselleen ja aina vertaavat itseä muihin. Mutta toisaalta sitten on pakko tunnistaa se, että kun kasvu pysähtyy, painoa alkaa kertyä jos ruokailutavat ovat holtittomat eikä fyysinen aktiivisuus ole kummoista. Meilläkin tämän kanssa on kipuiltu vaikka miten paljon ja voi vaan toivoa, että lapselle jää sellainen automatiikka syömisen ja liikunnan kanssa tasapainoiluun, ettei mitään ylipaino-ongelmaa koskaan pääse kehittymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä käynnistyi vuosien syömishäiriö-hel vetti kun terveydenhoitaja antoi tuolloin 13vuotiaalle mukaan lapun annettavaksi äidille ja tottakai tytär luki sen, siinä olivat pituus ja paino ja verenpaine sekä saatesanat "yhtään ei kyllä tarvitsisi Ainolle tulla painoa enää". Tytsky oli 168 cm pitkä ja painoi 65kiloa, tervydenhoitajan sanojen vuoksi alkoi kuitenkin kuntoilla juosten rappusissa, polkien minun kuntopyörääni ja syöden tuskin mitään. Lopputulos: anoreksia ja pallottelua paikasta toiseen, kun pikkukaupungissa ei ollut keinoja hoitaa 45 kiloiseksi kuihtunutta teiniä. Voitte uskoa miten raivokkaan puhelun soitin tälle terkalle! Mistä tuli sitten selvittely koulun rehtori ja viranomaisten kanssa kun olin kuulemma tulossa koululle vetämään köniin. Saatoin sanoa niin, en ole varma, olin vain niin vihainen. Mitään vastuuta tämä terkka ei sanoistaan ottanut kun teki kuulemma vain työtään.
Nyt tytsky on 20vuotias ja parempaan suuntaan menty kiitos ihanan poikakaverin, mutta syömisen kanssa ongelmia luultavasti loppuelämänsä.
No huhhuh, ellen mä olisi "jo" 33-vuotias, voisin luulla meillä olleen sama terkka! :D
Minullekin terkka antoi vuosittaisen terveystarkastuksen lopuksi lapun vietäväksi äidille , ja tokihan minäkin sen luin. Siinä luki, että jatkossa äidin olisi vahdittava syömistäni todella tarkkaan, että varmasti syön tarpeeksi, ja "pakonomaista urheilua pitäisi rajoittaa"...
Totuus oli, että söin kuin hevonen, mitat oli silti 162cm ja 45kg. Harrastin joukkueurheilua, joka oli henkireikäni. En urheillut ikinä laihduttaakseni, vaan koska nautin lajista. Olen kopaltani sellainen linnunluinen, hoikka ja jäntevä "poikalantio" , yhä edelleen. Paino on koko aikuisiänkin ollut noin 49kg (poislukien raskausajat). Ja edelleen tarvitsen rankkaa urheilua, se pitää mut ihan henkisestikin paremmassa vireessä :)
Olin siis aika vihainen ja järkyttynyt tuosta lapusta. Näytin sen äidille, ja hän vain nauroi (onneksi), mutta oli kyllä myös soittanut terkalle tulikivenkatkuisen puhelun.
N33
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kerroppa ap sun lapsesi mitat niin nähdään se "normaalipaino".
Mitä ihmettä? No 165cm ja noin 62 kg jos pakko tietää. Normaalipainoinen.
Ap
Jos lapsesi on samaa mallia kuin minä eikä etenkään erikoisen urheilullinen niin kyllähän noilla mitoilla hieman pulskahko on.
Silti älä missään tapauksessa sitä hänelle kerro vaan ennemminkin ala ohjaamaan häntä aiempaa liikunnallisempaan elämäntapaan ja etenkin sellaisiin lajeihin joissa syvät keskivartalon lihakset joutuu hommiin. Lisäksi ihan tavallinen lenkkeily on tosi hyvä laji oppia jo teininä, koska sitä voi harrastaa tavallaan ihan ilmaiseksi ja missä vaan, koska vaan.
On sitten aikuisena jo valmiina elämässä liikunnallisuus ja nuo lajit kyllä auttaa muokkaamaan sitä kroppaakin parhaaksi mahdolliseksi versioksi itsestään.
Ja tietenkin jos ruokavalio on hurjan karkki, sipsi, pikaruoka ym painotteinen niin siinäkin on syytä alkaa ohjata terveellisempään suuntaan. Nuorellakin voi olla rasvamaksaa/2-tyypin diabetesta ja huonolla ruokavaliolla sellaisen varmasti hankkii viimeistään aikuisena.
Voi jumalauta tätä palstaa. Ei syömishäiriön kanssa flirttailevan, vielä kehittymässä olevan teinin kehonkuvaa paranneta sillä, että tätä aletaan kannustamaan urheilemaan. Varsinkin kun sä et tiedä ollenkaan ap:n teinin urheilullisuudesta tai ruokavaliosta - paitsi että tällä hetkellä närppii ruokaansa ja on ahdistunut painostaan, joten ruokavalio ei todennäköisesti ole pikaruokapainotteinen. Ihan älytöntä tulla selittämään tuollaista tällaiseen ketjuun. Voin kertoa, että jos kehonkuvan kanssa painivalle teinitytölle menee selittämään tuollaista, niin hänelle se on ilmiselvä merkki siitä, että myös ympäristö pitää häntä läskinä, ja on pakko laihduttaa vielä enemmän ja vielä nopeammin.
Tiedoksi sulle, että paperilla samat mitat voivat myös näyttää eri ihmisillä todella erilaisilta. Itse olen lyhyt ja mun mitat kuulostaa aina siltä, että varmaan olisin vähän pulskahko, mutta jostain syystä todellisuudessa olen hyvin sirorakenteinen ja hoikka, lukuunottamatta pientä alavatsan pömppistä, mikä nyt suurimmalla osalla naisista on. Yritin vuosikaudet kadottaa sitä aika extreme-anoreksiatyylillä, ei onnistunut, nykyään onneksi tajuan, ettei tarvitsekaan onnistua.
Nonni. Nyt sitten liikunnalliseen elämäntapaan ohjaaminen/kasvattaminenkin on jotain laihuuden ihannointia ja syömishäiriön aiheuttamista.
Voi luoja.
Liikunnallisuus on tärkeää ihan terveyden kannalta läpi elämän ja mitä nuorempana tämän omaksuu omaksi elämäntavakseen niin sen parempi. Syviä lihaksia keskivartalossa tarvitaan sitä enemmän mitä enemmän elämässä on istumista työn/opiskelun takia. Ja kun ikää tulee niin kyseisillä lihaksilla pidetään yllä hyvää tasapainoa sekä ehkäistään jopa virtsankarkailua. Näiden treenaaminen tulee ihan bonuksena kun harrastaa vaikka joogaa. Kropan liikkuvuudesta kannattaa muutenkin pitää huolta. Lisäksi ihan vaan pelkkä ryhdin paraneminen vaikuttaa huikeasti siihen miltä oma peilikuva näyttää.
Lenkkeily taasen pitää huolta aerobisesta kunnosta joka sitten on tärkeää toisella tavalla. Ylipäätään harrastukset on tärkeitä teini-iässä ettei se elämä mene sitten yhdeksi somessa ja kaupungilla notkumiseksi vaan sitä tekee jotain oikeasti järkevääkin.
Se on kuin laittaisi rahaa pankkiin kun tietynlainen liikunnallisuus kuuluu normiarkeen jo teininä. Huomattavasti helpompaa kaikin puolin kuin jos näitä alkaa vasta lähempänä keski-ikää ottaa osaksi elämää. Silloin kun yleensä on jo näitä liikkumattomuuden aiheuttamia terveysmurheitakin.
Lisäksi liikkumalla siitä omasta kropastaan alkaa tykkäämään ihan uudella tavalla. Näkee ja kokee sen mihin se pystyy niistä mahdollisista makkaroista huolimatta. Ja myös sen, ettei sitä jaksa jos ei syö.
Voi jessus, miten tyhmä ihminen voi olla.
Joo, ei tietenkään ole mitään pahaa liikunnallisessa elämäntavassa, päin vastoin. Se kuitekin on syytä oman esimerkin ja ennen kaikkea ilon kautta istuttaa lapsiin jo hyvin varhain.
TIlanteessa, jossa teinityttö horjuu syömishäiriön partaalla ei todellakaan aleta lanseeraamaan mitään liikunnallista elämäntapaa, se ei johda mihinkään muuhun kuin merkittävästi pahempiin ongelmiin. Tämän luulisi jo terveen järjen sanovan, mutta nähtävästi ei sitten millään.
Kas kun se, että SINULLE se elämäntapa on terveyttä tukeva ja hyvä ei tarkoita sitä, että se jokaisessa tilanteessa ja kaikille olisi hyvä. Ja veikkaanpa että sinä et missään nimessä olisi valmis kantamaan vastuuta siitä, jos teini näistä sinun ohjeistuksistasi sairastuisi ja liikunta menisikin pakonomaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kerroppa ap sun lapsesi mitat niin nähdään se "normaalipaino".
Mitä ihmettä? No 165cm ja noin 62 kg jos pakko tietää. Normaalipainoinen.
Ap
Onhan tuo pyöreä, vähintään 5 kiloa pitäisi saada pois jottei tulisi pullukkaa vaikutelmaa.
Sinähän et sitä vaikutelmaa näkemättä tiedä eikä sinun vaikutelmasi edes kiinnosta ketään. Ja muutaman kilon tai jonkun vaikutelman takia ei kannata ottaa sitä riskiä, että tyttö saa syömishäiriön, jonka kanssa kamppaillessa menee vuosia. Kuten ketjun kommenteista näkee, se on valitettavan yleistä.
2000-luvun alussa haukuttiin läskiperseeksi, jos sattui olemaan leveämmät lantion luut, vaikka olisi ollut alipainoinen ja timmi. Urheilua harrastava, lihaksikas tyttö oli myös "läski". Nykyajan tavoiteltu kyykkypeppu olisi ollut kauhistus.
Jos tytär todella on hoikka kuten ystävänsä ja kyse on vain rakenteesta, niin ikävä juttu, että hän kokee olevansa lihava. Mutta koeta ajatella myös puolueettomasti. Painoindeksi kertoo totuuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kerroppa ap sun lapsesi mitat niin nähdään se "normaalipaino".
Mitä ihmettä? No 165cm ja noin 62 kg jos pakko tietää. Normaalipainoinen.
Ap
Onhan tuo pyöreä, vähintään 5 kiloa pitäisi saada pois jottei tulisi pullukkaa vaikutelmaa.
Oksettavia kommentteja, vaikka varmaan trolleja ovatkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä onhan samanlainen ongelma. Paras kaveri on kuin kuivan kesän orava, kun oma tyttöni on ihan normaalipainoinen (ei edes normaalipainon ylärajoilla). Jatkuvasti yrittää laihduttaa ja sitten on surullinen, kun ei pystykään olemaan syömättä. Pari vuotta painittu tämän asian kanssa. Käynyt terveydenhoitajan ja koulupsykologin juttusillakin, mutta toistaiseksi niistä käynneistä mitään hyötyä ei ole ollut. Vertailee itseään jatkuvasti ystäväänsä. En tiedä miten saisin hänet vakuuttuneeksi, että on ihana ja kaunis tyttö. Surullista, kun 13-vuotiaana jo paineet ulkonäöstä.
Ihanaa kuulla että muillakin on vastaavia ongelmia! Vaikka eihän siinä mitään ihanaa ole, että kaunis normaalipainoinen tyttö pitää itseään lihavana ja näännyttää itseään :(
Ap
No ei, tyttö on 1,7 m pitkä ja painaa 46 kg ja kuvittelee olevansa lihava. Ei halua saada apua.
Nämä ei sulje toisiaan pois. Toki vanhemmiten sitä alkaa arvostaa kroppaansa viimeistään sitten kun tulee kremppoja ja sen ymmärtää usein jo aiemmin ettei toisten suosiolla tee todellisuudessa yhtään mitään.