Lue keskustelun säännöt.
Oliko työelämä oikeasti leppoisampaa esim 80-luvulla, vai onko se nostalgiaharha?
Olen mietiskellyt, että oliko se työ tosiaan silloin leppoisampaa, kuten väitetään? Että onko tosiaan niin, että nykyään työelämä on kovempaa. Oliko silloin sairaanhoitajilla helpompaa? Oliko silloin toimistotyöntekijöillä helpompaa? Entäpä teollisuudessa? Jne.
Onko tämä siis totta vai jonkinlainen nostalgiaharha, jota ajan kuluminen vääristää. En itse kommentoi puoleen enkä toiseen, kiinnostaa kuulla niiltä joilla on kokemusta.
Kommentit (1045)
Petteri Orpoa saa vainota, koska hän itse pahoinpitelee kansalaisia henkisesti jatkuvasti.
älkää työntäkö häntä junan alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
90-luvun loppu ja 2000 alku oli parhautta. Kommunismi kaatui, eikä wokea oltu vielä keksitty. Some ei hallinnut ihmisten elämää ja kännykällä ei voinut muutakuin soittaa. Ihmisillä oli toivoa.
Petteri Orpo on paha ihminen joka ansaitsee tulla henkisesti vainotuksi.
Mun mielestä kasarilla jopa vaadittin jotain, nykyäään on relaa ja ihme toheloita työtovereita. Onneksi jään kohta pois työelämästä.
Työtahti oli verkkaisempaa. Mutta varsinkin reissuhommissa asiat piti oikeasti osata. Ei ollut nettiä tai puhelinta käytettävissä. Asiat vaan piti saada toimimaan itse. Pois ei viidakosta ollut tulemista ennen kuin projekti oli luovutettu. Reissut kesti pitkään kun töitä ei tehty etäyhteyksillä loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toki aivot kaunistelee mennyttä mutta ennen ei vaan ollut
niin tuloskeskeistä mitä nykyään on.
sai enempi soveltaa ja asiat toimivat yksinkertaisemmin.
töihin vaan mentiin. nykyään on sitte tietokone-yhteiskunta
tullu tilalle loputtomine kaavakkeineen ja ihmisten kaipaama
yksinkertaisuus on poissa.
puolensa ja puolensa näillä aina
Olen yläkoulun opettaja, jäin juuri eläkkeelle. Työn kuormittavuus on noussut paljon viimeisen 20 vuoden aikana.
Yksi syy tähän on kirjaamisvelvoite, joka alkoi lisääntyä n. 10 v. sitten. Esimerkiksi jos siirsin meluisan oppilaan yhdeksi tunniksi toiseen paikkaan luokassa istumaan, että hän voisi paremmin keskittyä, ja muutkin, niin minun olisi pitänyt täyttää siitä tunnin jälkeen Wilmaan oppilaan Tuki-sivuille kaavake, jossa oli 11 kohtaa. (!) Viimeinen kohta oli muistaakseni pienen ajan jälkeen täytettävä: "annetun tuen arviointi". Se sai vereni kiehumaan...
Harva opehan näitä kaavakkeita täytti muuta kuin isommista jutuista kuten luokasta poistamisesta tai puhuttelusta.
Aikaa alkoi kulua myös moniammatillisissa palavereissa jonkun ongelmissa olevan oman valvontaluokan oppilaan takia. Paikalla oli yleensä sosiaalityöntekijä, opinto-ohjaaja, kuraattori, luokanohjaaja ja usein myös erityisopettaja, vanhemman lisäksi. Kalliita palavereita siis.
Opettajille annettiin koko ajan lisää töitä, esim. vanhempainpalaverit syyslukukauden alussa ulotettiin yllättäen koskemaan myös kasiluokkalaisia, kun siihen saakka ne oli pidetty vain seiskaluokkalaisten vanhempien kanssa. Aluksi niitä vedettiin ilman eri korvausta, kunnes OAJ älähti. Kyse on 24 oppilaan luokassa 12 lisätunnista opettajalle ilta-aikaan. (Luokanvalvojan tehtävistä korvaus oli yksi tunti viikossa.)
Myös nuorten muuttuminen on tietysti kuormittanut, yleinen "keskittymishäiriintyneisyys", mutta se ei ole työnantajan syytä. Paitsi sikäli, että nykyisten hyvin monenlaisten oppilaiden aikakautena pitäisi opetusryhmiä ehdottomasti pienentää. Mutta se on se teko, johon kunnat/kaupungit harvoin suostuvat tai pystyvät. Mieluummin palkataan muutama erityisope lisää paikkaamaan työtä, jota luokanopet ja aineenopet eivät ehdi tehdä isoissa ryhmissään. Sekä koulupsykologeja auttamaan isoissa ryhmissä kiusatuiksi tulleita nuoria. Ennaltaehkäisy olisi parempi.
Monet ongelmat kuten kiusaaminen ja oppimisvaikeudet tai ujous olisivat ratkaistavissa pienemmissä ryhmissä, joissa opettaja oppisi tuntemaan oppilaat paremmin ja luokan sosiaaliset suhteet olisivat opettajan ohjailtavissa paremmin.
Sori hieman off-topic.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maaseudulta oli tullut paljon ihmisiä jotka tekivät lähinnä kesällä isomman työtaakan. Työ oli fyysisempää mutta luokkajako jota nytkin rakennetaan takasin kiihkeästi takasi joillekkin lokoisan työn. Työtaakka on nykyisin on lähinnä urakkatyötä josta ennen oli oma korvauksensa. Jos katsoo englannin ulosottomiehiä niin siihen suuntaan ollaan menossa eli silpputyöt ja pienyritykset konkkaan jos et tee 24h vrk.
Ainakin sairaanhoitajan työ oli 80-luvulla ihan toisenlaista kuin nykyään. Kahdeksankymmentäluvun alussa ei ollut tietokoneita, lääkkeitä oli käytössä hyvin vähän, toimenpiteitä tehtiin vähän ja jokaisen pienemmänkin toimenpiteen jälkeen makuutettiin potilaita päivätolkulla sairaalassa toipumassa.
Sitten alkoi ensinnäkin huima lääketieteen kehitys, tuli valtavasti uusia lääkehoitoja, kaiken maailman koneet ja härpäkkeet otettiin käyttöön osastoille, siis muutkin kuin tietokoneet. Tietokoneet olivat tietysti kokonaan oma maailma ihan ensin ja vuosi vuodelta niihin on mennyt yhä enemmän aikaa. Joku viisas laski 90-luvulla miten paljon enemmän hyötyä sairaspaikoista saa jo lyhentää hoitoa ja ta-daa, leikkaukset ja niitä muistuttavat toimenpiteet voitiin alkaa pääosin jopa tekemään polikliinisesti. Nykyään samalla potilaspaikalla voi päivän aikana olla useita potilaita. Enää toimenpideosastoilla ei kaikin paikoin ole edes sänkyjä, pelkkä tuoli potilaalle riittää. Hoitotyötä on tietysti per toimenpide yhtä paljon vähintään kuin ennenkin, se vain tehdään murto-osassa entistä aikaa.
Tuon lisäksi taas joku enemmän tai vähemmän viisas keksi, että sairaanhoitajalla voi teettää samalla lääkärin, sihteerin, potilaskuljettajan ja laitoshuoltajan tehtävät, nuo työt siirrettiin hoitajille ilman että hoitajien määrää lisättiin. Nyt hoitajan elämä ainakin isommissa sairaaloissa on lähinnä omaa eloonjäämistaistelua kun yritetään pitää ne nopeasti vaihtuvat huonokuntoiset yhä iäkkäämmät potilaat hengissä olemattomilla resursseilla. Se tiedon määrä mikä pitää hallita on ihan jäätävä.
Eikä tätä kirjoitusta pidä käsittää niin, etten kannattaisi lääketieteen kehitystä. Esimerkiksi oma isäni kuoli 80-luvun alussa ensimmäiseen sydänkohtaukseensa. Ainoa sydänpotilaan lääke oli siihen aikaan pitkä- ja lyhytvaikutteinen nitro ja onnettomat verenpainelääkkeet. Nykyään nuo viisikymppiset infarktipotilaat palaavat kuukaudessa töihin suonet rassattuina ja porskuttavat vielä kymmeniä vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla sovelluksen elinkaareksi ajateltiin vähintään 10, mielummin 15 vuotta. Nyt elinkaari on 3-4 vuotta. Ei ihme että it alalla on tekijöistä pulaa...
Vielä kun löytäisin sen pulan jostakin. T. työtön koodari (joka kyllä myös suunnittelisi)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla sovelluksen elinkaareksi ajateltiin vähintään 10, mielummin 15 vuotta. Nyt elinkaari on 3-4 vuotta. Ei ihme että it alalla on tekijöistä pulaa...
Vielä kun löytäisin sen pulan jostakin. T. työtön koodari (joka kyllä myös suunnittelisi)
Oikea työvoimapula olisi sitä mitä 80-luvulla: Voit kävellä firman ovesta sisään ja kysyä töitä, ja pääset aloittamaan heti. Jos et kaikkea osaa, on aikaa perehdyttää.
Nykyinen "pula" on pula intoa puhkuvasta alle nelikymppisestä konkarista, joka osaa kaiken valmiiksi, koska kellään ei ole aikaa kertoa mitään. Nykyiseen työelämään kelpaavat vain superihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Metsästöissä ja hakkuilla oli tyystin erilaista 80-luvulla kuin nykyään. Raskaalla sahalla tehtiin pitkät päivät töitä, ei ollut kunnon vaatteita, kuulosuojaimia tai tärinänvaimennuksia. Vanhat jäärät hakkasivat vielä pokasahalla ja kirveellä. Tukit pinottiin käsin ajourille, saisi nykymetsurit tulla moton kopista kokeilemaan miten 6 metrinen tyvitukki liikkuu lihasvoimilla. Kiintiöt oli kovia ja monesti piti laavulla ja tulilla yöpyä päivä tai jopa viikkokaupalla.
80-luvulla oli kuulosuojaimet, tärinänvaimentimet sahoissa ja ihan asialliset työvaatteet. Nykysahat on ehkä 10% silloisia kevyempiä. Kirveellä ja pokasahalla tuskin kukaan enää teki, ainakaan ammattimielessä. Se loppui jo 60-lukuun. Samoin laavuilla nukkuminen, kun laki vaati parakit tai kämpät majoitukseen. 80-luvulla metsurit liikkui autolla ja yöpyi kotonaan. Tukkeja ei myöskään tarvinut liikutella käsin kuin poikkeustapauksessa. Jos tukki jäi liian kauas ajourasta, se merkittiin kepillä ja nauhoilla, jolloin kuormakoneen kuljettaja kävi kiinnittämässä siihen vetoliinan ja veti sen kuormaajalla lähemmäs. Toinen vaihtoehto oli jättää rungon katkaisuun parin sentin pitopuu, jolloin lähempänä ajouraa oleva pölkky veti kauempana olevan kuormaajan ulottuville. Katkaisu sitten puuta maata vasten painamalla. Yleensäkin metsuri pyrkii välttämään pölkkyjen siirtämistä, puut kaadetaan valmiiksi sellaiseen paikkaan, mistä ne saa kuormattua ja vain kuitupuuta ja rankaa kasataan muutaman pöllin pinoihin.
Been there, done that.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin sairaanhoitajan työ oli 80-luvulla ihan toisenlaista kuin nykyään. Kahdeksankymmentäluvun alussa ei ollut tietokoneita, lääkkeitä oli käytössä hyvin vähän, toimenpiteitä tehtiin vähän ja jokaisen pienemmänkin toimenpiteen jälkeen makuutettiin potilaita päivätolkulla sairaalassa toipumassa.
Sitten alkoi ensinnäkin huima lääketieteen kehitys, tuli valtavasti uusia lääkehoitoja, kaiken maailman koneet ja härpäkkeet otettiin käyttöön osastoille, siis muutkin kuin tietokoneet. Tietokoneet olivat tietysti kokonaan oma maailma ihan ensin ja vuosi vuodelta niihin on mennyt yhä enemmän aikaa. Joku viisas laski 90-luvulla miten paljon enemmän hyötyä sairaspaikoista saa jo lyhentää hoitoa ja ta-daa, leikkaukset ja niitä muistuttavat toimenpiteet voitiin alkaa pääosin jopa tekemään polikliinisesti. Nykyään samalla potilaspaikalla voi päivän aikana olla useita potilaita. Enää toimenpideosastoilla ei kaikin paikoin ole edes sänkyjä, pelkkä tuoli potilaalle riittää. Hoitotyötä on tietysti per toimenpide yhtä paljon vähintään kuin ennenkin, se vain tehdään murto-osassa entistä aikaa.
Tuon lisäksi taas joku enemmän tai vähemmän viisas keksi, että sairaanhoitajalla voi teettää samalla lääkärin, sihteerin, potilaskuljettajan ja laitoshuoltajan tehtävät, nuo työt siirrettiin hoitajille ilman että hoitajien määrää lisättiin. Nyt hoitajan elämä ainakin isommissa sairaaloissa on lähinnä omaa eloonjäämistaistelua kun yritetään pitää ne nopeasti vaihtuvat huonokuntoiset yhä iäkkäämmät potilaat hengissä olemattomilla resursseilla. Se tiedon määrä mikä pitää hallita on ihan jäätävä.
Eikä tätä kirjoitusta pidä käsittää niin, etten kannattaisi lääketieteen kehitystä. Esimerkiksi oma isäni kuoli 80-luvun alussa ensimmäiseen sydänkohtaukseensa. Ainoa sydänpotilaan lääke oli siihen aikaan pitkä- ja lyhytvaikutteinen nitro ja onnettomat verenpainelääkkeet. Nykyään nuo viisikymppiset infarktipotilaat palaavat kuukaudessa töihin suonet rassattuina ja porskuttavat vielä kymmeniä vuosia.
Tässä on se kääntöpuoli, että ihminen voi elää hyvinkin vanhaksi lääkkeillä ja muilla toimenpiteillä, mutta elämänlaatu saattaa olla yli vuosikymmen helposti aivan ala-arvoista ja kamalaa.
Lääketieteen pitäisi kehittyä lisää tai sitten todeta joidenkin kohdalla, että elämänlaatu on niin heikko, että pillerit ja muu hoito pois ja pelkkää kipulaadtaria ja morfiinia.
Eettinen ongelma tästä tulisi tietenkin vastaan. Kuka on sanomaan ja arvioimaan kenen elämä on liian huonoa?
Itse olen nähnyt potilaita, joiden olen toivonut todella kuolevan pian. Ihan järkyttävää kidutusta joillekin on loppuelämä ja sitä pidetään yllä viimeiseen saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut leppoisampaa, vaikka jokaiselle työnkuvalle olikin oma tekijänsä, mutta siitä maksettiin kunnolla varsinkin, jos oli innokas pitkille työpäiville tai reissuhommille. Kunniallinen hyvä hitsari tienasi jopa 24000mk kuussa reissussa, täysiaikainen siivoojakin 7000mk, mutta koska asumiskustannukset eivät olleet 30ke kuussa kuten nykyään tuntuu palkka menevän yks yhteen menojen kanssa, duunariperhekin sai rahaa säästöön ja kasvatti useammankin lapsen.
Joka vuosi tahti vaan kiihtyy sillä täytyyhän kasvun tavoite olla aina seuraavaa vuotta parempi. Jossain vaiheessa tulee raja kyllä vastaan ja tajutaan mikä ongelma muiden ongelmien lisäksi ovat nämä loppuunpalaneet työntekijät joiden stressinsietokykyä ei saa ikinä enää palautettua.
Vierailija kirjoitti:
Joka lafkassa oli kymmenittäin työntekijöitä. Joista osa näytti voivan haahuilla ympäriinsä juoruamassa.
Nyt näitä on supistettu, jos on lafkaa ollenkaan tai esimerkiksi verotoimistot sun muut, vain parina päivänä paikkakunnalla ja pari liikkuvaa työntekijää.
Netti "pilannut" senkin, jos nyt jotain kysyttävää verohallinnolta olisi niin sähköposti on kätevä, ei sinne enää tarvitse kävellä
Vierailija kirjoitti:
90-luvun loppu ja 2000 alku oli parhautta. Kommunismi kaatui, eikä wokea oltu vielä keksitty. Some ei hallinnut ihmisten elämää ja kännykällä ei voinut muutakuin soittaa. Ihmisillä oli toivoa.
Joo se oli hienoa aikaa koodaajanörtille. Tietotekniikka oli jo käytännössä samalla tasolla kuin nykypäivänäkin, mutta internet ei ollut vielä pilalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka lafkassa oli kymmenittäin työntekijöitä. Joista osa näytti voivan haahuilla ympäriinsä juoruamassa.
Nyt näitä on supistettu, jos on lafkaa ollenkaan tai esimerkiksi verotoimistot sun muut, vain parina päivänä paikkakunnalla ja pari liikkuvaa työntekijää.Netti "pilannut" senkin, jos nyt jotain kysyttävää verohallinnolta olisi niin sähköposti on kätevä, ei sinne enää tarvitse kävellä
Nykyään on se trendi, että kaikki asiakaspalvelu minimiin jopa puhelimella tavoitettavat. Tärkeät virastot supistavat aukioloaikojaan ja palvelut keskittyvät isoihin kaupunkiin.
Kyllä on vaikea löytää joidenkin lafkojen puhelinnumeroita ja s-postia pitäisi kaikkien osata laittaa ja käyttää älypuhelinta. Täällä on elossa vielä paljon ihmisiä joille se on vaikeaa ja aina ihmisryhmiä, joille se on vaikeaa esim. Jotkut kehitysvammaiset.
Vierailija kirjoitti:
Leppoisuutta lisäsi se että töitä riitti ja saattoi vaihtaa firmaa. Tosin harvoin vaihdettiin koska senioriteettia arvostetaan.
Nykyään olet riippa ja ensimmäisenä irtisanottava jos olet ollut yli 55 talossa ja työpaikan vaihtaminen on usein ainoa tapa yletä.
Itse, kun jäin uskollisesti samalle työnantajalle palvelemaan tätä, sain kuulla pomoltani epäilyksen, että olen niin luokattoman paska työntekijä, ettei muut firmat halua minua palkata. Että olen heillä töissä vaan siksi, etten pääse muualle sen sijaan, että haluan omistautua työlleni ja olen mielelläni pitkäaikainen vakionaama.
No, totesin, että jos asia on näin, niin tehdään sitten niin. Vaihdoin työpaikkaa. Saivat etsiä uuden työntekijän tilalleni.
"En tiedä mitään asiasta, jota ketju käsittelee. Pakko silti kommentoida."