Lue keskustelun säännöt.
Oliko työelämä oikeasti leppoisampaa esim 80-luvulla, vai onko se nostalgiaharha?
Olen mietiskellyt, että oliko se työ tosiaan silloin leppoisampaa, kuten väitetään? Että onko tosiaan niin, että nykyään työelämä on kovempaa. Oliko silloin sairaanhoitajilla helpompaa? Oliko silloin toimistotyöntekijöillä helpompaa? Entäpä teollisuudessa? Jne.
Onko tämä siis totta vai jonkinlainen nostalgiaharha, jota ajan kuluminen vääristää. En itse kommentoi puoleen enkä toiseen, kiinnostaa kuulla niiltä joilla on kokemusta.
Kommentit (1045)
Kyllä se oli. Ihmisiä oli enemmän töissä jäi ollut kaikenmaailman seurantalaitteita jolla vahditaan, missä kuljet. Oli puhelinkopit, josta pomolle saattoi soittaa.
Matkapuhelimet oli isoja kannettavia ja painavia olkalaukkuja ja niitä oli vain päivystäjille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa-a, töissä on jo nyt niin leppoisaa, ettei se tuosta paljon leppoisammaksi enää voi muuttua. Ennen firmassa oli vähemmän koneita, eli hommst joista nyt selviää istumalla piti ennen tehdä itse käsin. Pomokin oli silloin paljon nykyistä tarkempi, nykyistä ei niin kiinnosta, jos tauot vähän venyy tai äijät lusmuilee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleinen toimistotyö oli nimenomaan leppoisampaa tai näin sanovat kaikki ne eläkeikää lähestyvät, jotka ovat olleet jo 80-luvulla töissä julkisella sektorilla. Enää 20 vuoteen tämä ei ole pitänyt paikkaansa.
Yleinen toimistotyö on siirretty halvempiin maihin. Asentajat ja muut ammattihenkilön tekevät itse kirjaukset tietosysteemeihin. Jatkokäsittelyyn hoitavat esimerkiksi intialaiset. Ennen yrityksen taloushallinnossa oli parikymmentä työntekijää. Nyt tarvitaan vain yksi.
Ei julkisen sektorin toimistotöitä ole siirretty mihinkään muihin maihin. Siellä taloushallinnossa on yksi ihminen vain siksi, että niiden 19 muun työt on siirretty niille entisille pelkkien yleisten toimistotöiden tekijöille. Se yksi on siellä vain konsultoimassa, jos ja kun nämä eivät tietenkään osaa tehdä jotain kirjanpitoa, johon heillä ei ole mitään koulutusta ennestään...
Välillisesti niin on käynyt myös julkisella puolella. Monet toiminnot on ulkoistettu, jolloin myös niiden sisältämä toimistotyö on siirtynyt ulkoistetuksi ja se teetetään siellä, missä halvimmalla saadaan.
Ei kyllä ainakaan minulle tule mieleen mitään tällaista esimerkkiä kuntatasolta. Mitään palkkoja ei lasketa eikä laskuja tiliöidä Intiassa eikä edes Virossa.
Oli, haittapuoli ainakin yksityisissä yrityksissä se että monissa työnantaja oli täys diktattori mikä ei tänä päivänä onnistuis. Silti työajan jäkkeen oli erilailla virtaa tehdä omia asioita ja osasi nauttia pienistäkin vapaista ei ollut nykyajam ressiä!!
Oli se leppoisampaa. Aloitin työt v. 1980 pankissa ja meidän huone oli tupakansavusta kankea. Viisi ihmistä samassa huoneessa ja kolme poltti tupakkaa, siinä meni vähintään puoli askia päivässä per nuppi. Oli jo silloin "liukuva" työaika ja perjantaisin pidettiin pitkä ruokis ja lopetettiin työt aika pian sen jälkeen. Ruokiksella perjaitana juotiin isot tuopit olutta ruoan kanssa, pomo myös.
Nykyisessä työssä oli juuri tulleet sähkökirjoituskoneet kun aloitin. Laskukoneen nauhat käännettiin ja pyöriteltiin uudelleen, käytettiin molemmin puolin. Töissä tosiaan oli kaikenlaista jäynää ja aikaa, välillä tanssittiin kun tuli radiosta hyvä kappalle, vietiin vaksi valssiin. Kaverin klemmarit laitettiin yhdeksi pötköksi kiinni toisiinsa. Halattiin usein työkavereita, tehtiin tiimityötä enemmän vaikkei siitä taidettu edes puhua.
Nyt jokainen painaa omassa huoneessaan omia juttuja, ei paljon tiedä toisten hommista. Pitää osata laidasta laitaan hirvittävä määrä lakeja, asetuksia, pykäliä (toki googesta löytyy mutta pitää olla hajulla kuitenkin ja osata etsiä), pitää muistaa kamalasti asioita, salasanoja, pysyä kärryillä. Vastuun kantoi ennen pomo, nyt vastuu omista hommista on jokaisella itsellään kun pomo ei tiedä juurikaan mitä me tehdään, Hänellä on omat hommansa eikä kateeksi käy. Tuntuu, että aivot käy kierroksilla yötä päivää,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lepposta oel. Ei tarvinna lahjonnoista välittää. Riitti kun kiipes tarpees korkeelle niin sai touhuta ihan mitä vuan. Nykyään ollaan niin hienotunteesia ja kaekkee.
Esimerkiksi vanhustenhoidossa oli erilaista. Asuin ihan vanhainkodin vieressä ja kävin siellä usein. Hoitajia ei ollut enempää, mutta vanhukset oli paljon parempikuntoisia. Nehän ulkoili siinä lähistöllä, istuskeli ulkona, kävivät pääosin itse vessassa ja söivät itse. Jotkut mummut kutoi sukkaa, mutta tarvitsvat ehkä hieman apua siirtymiinsä, mutta sen jälkeen pää leikkasi ja kädet toimi. Tapana oli sitten kunnon romahdettua kuolla. Nyt hoitokodit on täynnä "kasveja", joita pidetään vuodesta toiseen hengissä lääketieteen avulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleinen toimistotyö oli nimenomaan leppoisampaa tai näin sanovat kaikki ne eläkeikää lähestyvät, jotka ovat olleet jo 80-luvulla töissä julkisella sektorilla. Enää 20 vuoteen tämä ei ole pitänyt paikkaansa.
Yleinen toimistotyö on siirretty halvempiin maihin. Asentajat ja muut ammattihenkilön tekevät itse kirjaukset tietosysteemeihin. Jatkokäsittelyyn hoitavat esimerkiksi intialaiset. Ennen yrityksen taloushallinnossa oli parikymmentä työntekijää. Nyt tarvitaan vain yksi.
Ei julkisen sektorin toimistotöitä ole siirretty mihinkään muihin maihin. Siellä taloushallinnossa on yksi ihminen vain siksi, että niiden 19 muun työt on siirretty niille entisille pelkkien yleisten toimistotöiden tekijöille. Se yksi on siellä vain konsultoimassa, jos ja kun nämä eivät tietenkään osaa tehdä jotain kirjanpitoa, johon heillä ei ole mitään koulutusta ennestään...
Välillisesti niin on käynyt myös julkisella puolella. Monet toiminnot on ulkoistettu, jolloin myös niiden sisältämä toimistotyö on siirtynyt ulkoistetuksi ja se teetetään siellä, missä halvimmalla saadaan.
Ei kyllä ainakaan minulle tule mieleen mitään tällaista esimerkkiä kuntatasolta. Mitään palkkoja ei lasketa eikä laskuja tiliöidä Intiassa eikä edes Virossa.
Kun käytetään ulkomaisia resursseja, niin tiliöinti tapahtuu jo alkuvaiheessa , kun työn tai materiaalin hankintaa ehdotetaan. En tiedä, missä hoivayritysten, siivousyritysten, kunnossapitoyritysten yms toimistotyöt ja palkankaskenta hoidetaan, mutta en ihmettelisi yhtään, jos se tehdään halvemmissa maissa.
Vierailija kirjoitti:
Ei itselläni ollut ainakaan leppoisaa, mutta työ otettiin työnä ja elääkseen sitä oli tehtävä. Työn ei oletettukaan olevan mukavaa vaan sitä vaan teki valittamatta. Olin ainoa palkanlaskija tehtaassa jossa henkilöstöä n. 300.
80 luvun alussa vielä palkat laskettiin ilman tietokonetta. Tuntipalkkalaisilla kahden viikon välein palkanmaksu. 3 päivää aikaa tilin laskuun. Tuntikirjurit teki koonnin päivittäisistä tuntilapuista, jotka toimittivat laskentaan. Palkanlaskija laski bruttopalkan, katsoi verotuskirjasta veron, laski paljonko menee Ay-maksua, mahdollisia muita vähennyksiä, laski nettopalkan palkkakortille. Sitten palkka kortilta nämä tiedot kirjoitettiin palkka listaan josta jäljennöksenä tuli saajalle tilinauha. Jokaisen nettopalkasta kirjoitettiin pankkisiirtolomake johon tietenkin piti kirjoittaa henkilön nimi, tilinumero, summa. Kaikki piti olla oikein ja täsmätä. Pankkisiirrot vietiin pankkiin. Kuukausipalkkalaiset sai palkan kerran kuukaudessa. Väliaikana lopputilin laskua, uusien henkilöiden kirjaamista, sairauspäivärahan hakemuksia, tapaturmailmoituksia, ansio-, työtodistuksia, kirjanpitoa, tilastointia, puhelimessa asioiden hoitoa. Tilin laskuaika oli hermopeliä. Ylitöitä ei saanut tehdä, piti selvitä tai sitten otit tai sait lopputilin.
Työehtosopimukset piti tietenkin hallita. Ja palkka oli pieni.
Olenkohan ollut samassa työpaikassa? 🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80-luvulla eiboikein ollut mitään tilastoseurantaa. Työkaverit kyllä tiesivät kuka teki paljon ja kuka vähän mutta se tieto meni juoruabilta työtovereilta pikkupomolle joka ehkä suullisesti kertoi isolle pomolle. Pikkupomolla saattoi kuitenkin olla omat kaverinsa jota suositteli. Toisaalta isot pomot olivat miehiä ja jos taloon tullut nuori mies osasi olla oikealla tavalla aloitteellinen ja fiksu olematta liian tuttavallinen hän saattoi nousta edimiesharjoitteluun ohi muiden.
Vaikuttaa sille, että suuri osa tarinoista on näitä kuulemma- ja mutujuttuja.
Terv. työura 1968-2010
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80-luvulla työ oli helppoa siten, että työntekijöitä oli paljon enemmän. Mutta en tarjoilijana työtä tehdessä saanut hyvää kohtelua miehiltä. Esim. yksi mies rummuttaa peppuani, että se on mukamas sallittua? Ja eräs mies koski hameen alta minun alapäätäni?! Hyi helvetti! Lopetin heiltä tarjoilun, mutta Suomen valtio ei suojellut naisia lainkaan silloin, eli meillä ei ollut mitään seksuaalisen häirinnän tai koskemattomuus suojaa silloin eli vastaus ap:n kysymykseen, niin ei ollut todellakaan helppoa. Kun naisten piti suojella itseään vain siten lopettamalla tarjoilun, mutta Suomen valtiolla ei mitään oikeutta naisille, kun naisiin sai silloin koskea ja tehdä muutakin pahaa naisille?!!!
Leppoisuutta lisäsi se että töitä riitti ja saattoi vaihtaa firmaa. Tosin harvoin vaihdettiin koska senioriteettia arvostetaan.
Nykyään olet riippa ja ensimmäisenä irtisanottava jos olet ollut yli 55 talossa ja työpaikan vaihtaminen on usein ainoa tapa yletä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kasarilla ainakin itse tienasin noin 5500 markkaa ja vuokran jälkeen siitä jäi 65 prosenttia muuhun. Oli varaa autoilla ja syödä hyvin. Varmasti olisin uuden pesukoneen saanut ostettua. Nyt on netto 1800 ja en saa edes uusia vaatteita ostettua.
Minä tienasin paskakuskina 1990 7000mk kuussa, välillä tehtiin hieman ylitöitäkin omasta tahdosta, ja 30 neliön kaupungin yksiön vuokra Joensuun keskustassa oli 1100mk.
Vuokraan meni noin 15% palkasta.
Nykyisin ei edes tarvita taukotiloja enää, koska toimistoväen ei ole joko tarkoitus olla toimitolla lainkaan tai jos ovat, istua omassa loosissaan ja tehdä töitä, ei siihen mitään taukotilaa tarvita.
Ennen oli useita yhteisiä kahvitaukoja, noustiin ja mentiin yhdessä istumaan sohville kahville ja puhuttiin muusta kuin työstä, ruokatunti oli usein se tunti ja vietettiin yhdessä muualla kuin toimistolla ja ihmiset tiesivät, jos jollain oli syntymäpäivä tai muu.
Nykyään ei edes ole tuttuja työkavereita, toimistostakin puolet suljettiin, kollegat ovat intialaisia ja etätyönä tehdään kaikki työ.
Ennen oli ennen ja nyt on nyt.
Aloitin työt erään sairaanhoitopiirin palveluksessa 1987. Varsinaista työaikaa oli 29h/ viikko ja 9h viikossa sai käyttää ammattitaidon kehittämiseen esim kirjallisuutta tutkimalla , tutkimusta tekemällä tai miten itse halusi. Työpaikalla ei tarvinnut olla. Palkka maksettiin kuitenkin 38 tunnin mukaan. Nykyisin moista etua ei ole vaan opiskelu on tehtävä omalla ajalla tai viikonloppuisin ja työtahti on huomattavasti tiukempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan työpaikoilla on liikaa ruohonjuuritason työstä mitään ymmärtämättömiä kehittäjiä. Kaikkea muutetaan ja korjataan koko ajan ymmärtämättä, ettei ole mitään järkeä käyttää resursseja sellaisen korjaamiseen, mikä ei ole rikki.
Tämä! Raivostuttaa myös asiakkaana mussä vaan.
Tuntuu että keskusjohto koostuu hieman mt-ongelmaisista tyypeistö, joille tärkeintä on nostaa omaa nimeä jollain sinänsä turhalla uudistuksella sen sijaan että varmistaisi toimivan homman jatkumisen ja ijmisten työpaikan rauhallisuuden, mikä oli ennen uudennpomon tehtävä.
Ihmiset on sairaita. Ja tosiaan, eletään aikaa, jolloin ihmiset valokuvaavat omia takapuoliaan ja käyvät poistattamassa munakarvojaan ja pitävät tätä normaalina. Kumpikin turhaa ja luonnevammaista, absurdia.
Kasarilla kellekään ei tullut mieleenkään kuvata edes omaa naamaansa, fakta. Nykyidin jatkuva oman naaman kuvaaminen tuntuu todella terveeltä kun vaihtoehtona on esim kuvata kun itseä pannaan ja laittaa se kaikille nähtäväksi. Mikäs siinä, mikäs siinä, mutta sairas tää aika on.
Kukahan se mt-ongelmainen on, kun tällaiseen keskusteluun tulee kiljumaan jotain umpivinttiä munakarvoista?
Omassa työpaikassani ei ns. leppoisuus ole vuosien saatossa suuresti muuttunut suuntaan tai toiseen. Yrityksen toiminta on aina perustunut pitkälti jokaiselle määriteltyihin ja julkistettuihin tulostavoitteisiin. Kaikkea tekemistä on mitattu. Turhan tekemistä minimoitiin.
Hyviä puolia tästä on ollut se, että pärstäkertoimella ja muka-tekemisellä ei voinut pelata,
palkka ja palkkiot ovat olleet hyviä ja toimivat motivaatioina ja johdon ohjaamisvälineinä, juoruilu ja turhan puhuminen olivat minimissään,kun keskityttiin työn tekemiseen.
Aika tasa-arvoinen työpaikka verrattuna moniin muihin työpaikkoihin. Ikä, ulkonäkö, sukupuoli jopa koulutus eivät paljon rajoittaneet etenemistä, jos tulos oli kunnossa.
Mikään ei masentanut niinpaljoa kuin aamulla pimeällä töihin lähteminen ja taas oli pimeää kun pääsi työpaikalta, onneksi tuota ei ole enää minun kohdalla : )
Jos maisterin tutkinnolla pääsee nykyään kaupan kassalle tai diplomi-insinööri on rivikoodari
80-luvulla koko paperitehtaassa oli 1 DI, joka oli koko tehtaan johtaja. Nyt DI tutkinnolla pääsee siivoamaan tehtaan lattiaan.
Itse IT-alalla korkeakoulutettu. 80-luvun lopulla minä suunnittelin sovellukset, joku muu koodasi sen sovelluksen ja projektipäällikkö vastasi kaikesta. Nyt ketterä lead-kehittäjä tekee yksin kaiken tuo samassa ajassa - koska suunnittelulle ei jää riittävästi aikaa, lopputulos on sontaa.
80-luvulla sovelluksen elinkaareksi ajateltiin vähintään 10, mielummin 15 vuotta. Nyt elinkaari on 3-4 vuotta. Ei ihme että it alalla on tekijöistä pulaa...