Lue keskustelun säännöt.
Oliko työelämä oikeasti leppoisampaa esim 80-luvulla, vai onko se nostalgiaharha?
Olen mietiskellyt, että oliko se työ tosiaan silloin leppoisampaa, kuten väitetään? Että onko tosiaan niin, että nykyään työelämä on kovempaa. Oliko silloin sairaanhoitajilla helpompaa? Oliko silloin toimistotyöntekijöillä helpompaa? Entäpä teollisuudessa? Jne.
Onko tämä siis totta vai jonkinlainen nostalgiaharha, jota ajan kuluminen vääristää. En itse kommentoi puoleen enkä toiseen, kiinnostaa kuulla niiltä joilla on kokemusta.
Kommentit (1045)
Vierailija kirjoitti:
Riippuu alasta hyvin paljon.
Monilla aloilla oli henkilöstöä riittävästi ja työpäivät oli 8h ja ylitöitä sai tehdä myöskin paljon.
Palkat oli kohtalaiset ja työolot samoin.Itse menin ravintolaan töihin 16 vuotiaana 1983.
Minut otettiin siellä hyvin vastaan ja opin ammatin jos toisenkin siellä. Henkilöstö oli mukavaa ja työ vastuullista ja arvostus tuli ahkeruuden ym kautta siinä sivussa.
Olin oppisopimuksella siellä kun kouluun meno ei kiinnostanut. Hyvät kokemukset sieltä jäi.
Vaihdoin alaa rahakkammalle alalle. 1988 rakennusalalla, lamaan asti 1991 loppuun asti.
Sielläkin oli hyvä olla töissä ja palkat kohdallaan.
Palkka nousi kun osoitti osaamistaan ja ahkeruutta jne.. jäi sieltä muutama ongelma mieleen myöskin.
Johtaminen oli mielivaltaista ja työtä tekevät johtajat esihenkilöinä eivät pitäneet sanaansa ja olivat korkeimman johdon perseen nuolijoita joista kukaan ei pitänyt.
Itselläni oli hyvä ja fiksu esimies. Hän vaikutti moneen asiaan positiivisesti ja hänestä piti kaikki. Eli osaamisella ja johtamisella on väliä vielä nykyäänkin.Laman jälkeen vaihdoin taas alaa. 1990- menin taksinkuljettaja kurssille ja ajoin taksia lisätyönä siitä alkaen ensin ja päätyönä myöhemmin aina yrittäjäksi asti.
1980 luvun hullut vuodet sijoittui myös lainojen vapautumiseen jne... Kokoomus pääsi hallitukseen ja tuhon askelmerkit luotiin lähes kaikkiin toimintoihin.
Heidän kontrolliyhteiskunnan luominen oli vaikuttanut jo oppositio aikana ennen sitäkin.
Siksi voidaan puhua pahoinvointi yhteiskunnan luomisesta ja poliitikot puhuu hyvinvointi yhteiskunnasta edelleen.Lääkäriin pääsi ja osaaminen ei ollut esteenä mihinkään. Nykyisin se estää jopa työn saamisen ja koulutus ym pakot ovat johtaneet mielivaltaisen ja rakenteellisen syrjinnän syntyyn. Äänestäjiltä jäi kaikki huomioimatta vuosikausia. Vallasta tuli vastuuttomien toiminta kenttä. Katsokaa millaisia järjen jättiläisiä olette saaneet aikaan.
Koiviston ensimmäisellä kaudella oli muutosta ilmassa. Osin se tapahtuikin ja siihen se sitten jäikin.
Lastensuojelulain uudistus 1983 oli yksi.
Ainoastaan sitä ei juuri noudatettu ja ongelma ei poistunut mihinkään.
Mistä tiedän sen. No, asuin lastenkodissa 4-17 vuotiaaksi asti. Lähdin heti pois kun sain asunnon.
Eli kun koulu loppui työpaikka pelasti elämäni muista ongelmista, joita laitos oli tuhonnut jo vuosia ennen.
Nyt 40 vuotta työelämässä olleena, voin sanoa monen asian muuttuneen hitaasti ja huonommaksi monessa suhteessa. Johtaminen on pysynyt samana ja osaamista ei arvosteta lainkaan. Pelkästään koulutus takaa työtä. Seuraus mielivallan keskittämisestä vastuuttomien ja osaamattomien käsiin on rakenteellisen syrjinnän kautta käsin kosketeltava totuus hyväksikäytöstä ja työmarkkinoista. Kertakäyttö kulttuuri polttaa ihmiset loppuun ja korvaa ne uusilla.
Tämä on fakta erosta 1980- luvun eroista 2000-2023 työelämään eroista. Johtaminen on hakusessa ollut aina ja vastuun siirtäminen myöskin.
Juu tuosta suomessa nykyisin voimassa olevasta nuorten tutkintokoulutus asiasta voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon eikä siinä ole mitään hyvää sanottavaa.
Saattaa tuhota nuorten elämän jo alkutaipaleella. Eikä asiaa paranna nyt voimassa oleva uusi koulutushakusysteemi jossa nuoret uupuvat jo alkutaipaleella kun yritetään saada mahdollisimman hyvä lukion päättötodistus jatko-opintojen toivossa.
Saksassa on jo vuosikymmeniä sitten tajuttu että työ on paras opettaja ei se koulun penkillä istuminen ja pänttääminen ilman sitä käytännön osaamista. Siellä opiskellaan ammattiin työpaikalla. Erikoisuutena sekin että työpaikkaa (tutkintoa) voi vaihtaa kesken opintojen jos huomaa ettei se jo aloitettu ala olekaan se oma juttu.
Kuinka kansantaloudellisesti kerta kaikkiaan hieno systeemi ja kaikkien etu. Varsinkin sen opiskelijan/työnantajan kun uudet tulokkaat siellä työpaikalla käytännössä oppivat työn ja opintojen päättyessä ovat jo valmiita ammattilaisia.
No miten suomessa toimitaan? Nuoret pakotetaan jo teineinä valitsemaan joku ammatti mistä eivät tiedä mitään ja kesken koulutuksen sitten huomaavat ettei ookkaan mun ala. Sitten vaan uutta koulutusta putkeen ja seuraava koulutus ja taas mahdollisesti sama juttu. Tässä rumbassa tuhlataan sekä nuorten että yhteiskunnan varoja ja aikaa. Suomessa ei vaan tajuja mikä on järkevää tehokasta ja kansantaloudellisesti parasta.
Ei ole turhaan todettu että saksa on koko euroopan talousveturi siellä homma toimii oikein ja kaikkien kannalta hyödyllisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkialta saanut lukea ja kuulla, että kilpailua oli vähemmän, odotukset ja vaatimukset alempia kuin nykyään, vähemmän kiire ja stressi keskimäärin, rennompi tunnelma, vähemmän muutospainetta kokoajan, jnejne.
Vierailija kirjoitti:
Leppoisaa oli, kiire ei ollut samanlaista. IT hommissa yksi iso kauppa ja sitten vaikka rentoa oloa ja pitkää vapaata kun katteet oli vielä kohdillaan. 2 viikkoa vielä v 97 ulkomaanmatkoilla asiakkaiden kanssa. Iso lössi oli asiakkaita. Nyt ei tule oravanpyörässä kyseeseen kellekkään 3-4 pv pidemmät matkat, jos sitäkään.
Työkalujen kehitys ja koko ajan online oleminen muka tehostaa toimia, mutta aivot ja psyyke ei kyllä pysy perässä, masentuneisuus ja burnout -määrät on ihan eri luokkaa kuin 80-90 luvulla.
Nyt se on muuttunut niin että työnantaja järjestää ainakin kerran vuodessa ulkomaan matkan työntekijöilleen. Riippuu tietysti yrityksestä. Aika usein käydään työn jälkeen projekti-tiimin kanssa asiakkaan tarjoamilla muutaman tunnin aperoilla. Tämä siis keski-Euroopassa. Työnantajan kursseilla keskitytään useimmiten myös henkisen kehityksen saloihin... ettei burnout -tilanteita pääsisi syntymään. Kyllä työntekijöitä huomioidaan ja annetaan arvostusta bonuksen lisäksi. Toki vaaditaankin paljon enemmän. Kyllä työelämä on muuttunut ei se ennenkään välttämättä kaikissa töissä leppoisaa ollut. Mukavien kollegoiden kanssa työt sujuivat hyvin - kuten myös ulkomailla. Ulkomailla saa kollegoilta enemmän vertaistukea tarvittaessa kuin esim. joskus Suomessa. Lähes kaikki IT-hemmot tuntevat toisensa eri yrityksistä ja sehän auttaa mm. työpaikan vaihdossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu alasta hyvin paljon.
Monilla aloilla oli henkilöstöä riittävästi ja työpäivät oli 8h ja ylitöitä sai tehdä myöskin paljon.
Palkat oli kohtalaiset ja työolot samoin.Itse menin ravintolaan töihin 16 vuotiaana 1983.
Minut otettiin siellä hyvin vastaan ja opin ammatin jos toisenkin siellä. Henkilöstö oli mukavaa ja työ vastuullista ja arvostus tuli ahkeruuden ym kautta siinä sivussa.
Olin oppisopimuksella siellä kun kouluun meno ei kiinnostanut. Hyvät kokemukset sieltä jäi.
Vaihdoin alaa rahakkammalle alalle. 1988 rakennusalalla, lamaan asti 1991 loppuun asti.
Sielläkin oli hyvä olla töissä ja palkat kohdallaan.
Palkka nousi kun osoitti osaamistaan ja ahkeruutta jne.. jäi sieltä muutama ongelma mieleen myöskin.
Johtaminen oli mielivaltaista ja työtä tekevät johtajat esihenkilöinä eivät pitäneet sanaansa ja olivat korkeimman johdon perseen nuolijoita joista kukaan ei pitänyt.
Itselläni oli hyvä ja fiksu esimies. Hän vaikutti moneen asiaan positiivisesti ja hänestä piti kaikki. Eli osaamisella ja johtamisella on väliä vielä nykyäänkin.Laman jälkeen vaihdoin taas alaa. 1990- menin taksinkuljettaja kurssille ja ajoin taksia lisätyönä siitä alkaen ensin ja päätyönä myöhemmin aina yrittäjäksi asti.
1980 luvun hullut vuodet sijoittui myös lainojen vapautumiseen jne... Kokoomus pääsi hallitukseen ja tuhon askelmerkit luotiin lähes kaikkiin toimintoihin.
Heidän kontrolliyhteiskunnan luominen oli vaikuttanut jo oppositio aikana ennen sitäkin.
Siksi voidaan puhua pahoinvointi yhteiskunnan luomisesta ja poliitikot puhuu hyvinvointi yhteiskunnasta edelleen.Lääkäriin pääsi ja osaaminen ei ollut esteenä mihinkään. Nykyisin se estää jopa työn saamisen ja koulutus ym pakot ovat johtaneet mielivaltaisen ja rakenteellisen syrjinnän syntyyn. Äänestäjiltä jäi kaikki huomioimatta vuosikausia. Vallasta tuli vastuuttomien toiminta kenttä. Katsokaa millaisia järjen jättiläisiä olette saaneet aikaan.
Koiviston ensimmäisellä kaudella oli muutosta ilmassa. Osin se tapahtuikin ja siihen se sitten jäikin.
Lastensuojelulain uudistus 1983 oli yksi.
Ainoastaan sitä ei juuri noudatettu ja ongelma ei poistunut mihinkään.
Mistä tiedän sen. No, asuin lastenkodissa 4-17 vuotiaaksi asti. Lähdin heti pois kun sain asunnon.
Eli kun koulu loppui työpaikka pelasti elämäni muista ongelmista, joita laitos oli tuhonnut jo vuosia ennen.
Nyt 40 vuotta työelämässä olleena, voin sanoa monen asian muuttuneen hitaasti ja huonommaksi monessa suhteessa. Johtaminen on pysynyt samana ja osaamista ei arvosteta lainkaan. Pelkästään koulutus takaa työtä. Seuraus mielivallan keskittämisestä vastuuttomien ja osaamattomien käsiin on rakenteellisen syrjinnän kautta käsin kosketeltava totuus hyväksikäytöstä ja työmarkkinoista. Kertakäyttö kulttuuri polttaa ihmiset loppuun ja korvaa ne uusilla.
Tämä on fakta erosta 1980- luvun eroista 2000-2023 työelämään eroista. Johtaminen on hakusessa ollut aina ja vastuun siirtäminen myöskin.Juu tuosta suomessa nykyisin voimassa olevasta nuorten tutkintokoulutus asiasta voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon eikä siinä ole mitään hyvää sanottavaa.
Saattaa tuhota nuorten elämän jo alkutaipaleella. Eikä asiaa paranna nyt voimassa oleva uusi koulutushakusysteemi jossa nuoret uupuvat jo alkutaipaleella kun yritetään saada mahdollisimman hyvä lukion päättötodistus jatko-opintojen toivossa.
Saksassa on jo vuosikymmeniä sitten tajuttu että työ on paras opettaja ei se koulun penkillä istuminen ja pänttääminen ilman sitä käytännön osaamista. Siellä opiskellaan ammattiin työpaikalla. Erikoisuutena sekin että työpaikkaa (tutkintoa) voi vaihtaa kesken opintojen jos huomaa ettei se jo aloitettu ala olekaan se oma juttu.
Kuinka kansantaloudellisesti kerta kaikkiaan hieno systeemi ja kaikkien etu. Varsinkin sen opiskelijan/työnantajan kun uudet tulokkaat siellä työpaikalla käytännössä oppivat työn ja opintojen päättyessä ovat jo valmiita ammattilaisia.
No miten suomessa toimitaan? Nuoret pakotetaan jo teineinä valitsemaan joku ammatti mistä eivät tiedä mitään ja kesken koulutuksen sitten huomaavat ettei ookkaan mun ala. Sitten vaan uutta koulutusta putkeen ja seuraava koulutus ja taas mahdollisesti sama juttu. Tässä rumbassa tuhlataan sekä nuorten että yhteiskunnan varoja ja aikaa. Suomessa ei vaan tajuja mikä on järkevää tehokasta ja kansantaloudellisesti parasta.
Ei ole turhaan todettu että saksa on koko euroopan talousveturi siellä homma toimii oikein ja kaikkien kannalta hyödyllisesti.
Sveitsissä sama juttu, ei yksin Saksassa olla asiaa tajuttu ettei kaikista nuorista tule automaattisesti ylioppilaita - ja sitä kautta opiskellen ja kouluttautua lopulliseen ammattiin. Suomi voisi hakea mallia molemmista maista. Sveitsissä ollaan tässä aika tiukkoja.
Eräskin ruotsalaisperhe joutui muuttamaan takaisin Ruotsiin, koska jk ei olisi päässyt Sveitsissä ylioppilaaksi (johtui kieliongelmasta), mutta Ruotsissa tämä onnistui. Jatkoi opiskelua sujuvasti Yhdysvalloissa.
Työ oli lepposampaa. Toisaalta pomot oli usein täysiä mulkkuja, nykyaikana ei enää sellainen johtamiskulttuuri johtaisi kuin skandaaleihin. Hierarkia työpaikoilla oli myös voimakkaampaa vaikka työ olikin lepposampaa. Hierarkia piti jokaisen varpaillaan ihmiskunnioituksesta, jokaisella oli oma paikkansa hierarkiassa jopa samaa työtä tekevien kollegoiden kesken.
Yllättävän moni nainen myös eteni urallaan reittä pitkin. Suurin osa oma-alotteisesti. Vaikka nykyisin vain pomot nähdään syypäinä, aina ei ole ollut niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melkoisesti on muuttunut tässä lyhyessä ajassa. Ennen tehtailla kaikki esimiehet olivat kirjaimellisesti miehiä. Naispomo saattoi löytyä korkeintaan ruokalasta. Työajalla ehti tehdä päivän työt ja silti pitää kaikki tauot. Kun firmalla meni hyvin, saatiin talon puolesta kakkukahvit ja joka vuosi joululahjat sekä kesälomalahjat. Viimeinen tunti oli aina kitutunti, silloin pyöriteltiin peukaloita ja katsottiin kelloa, koska voi leimata itsensä ulos. Papereita pyöriteltiin sisäisissä postituskuorissa ja sitä arkistoitiin hyllytolkulla. Kerran vuodessa taidettiin siivota vanhimmasta päästä mappeja hävitettäväksi. Tupakkaa sai polttaa sisällä, johtoportaassa tupruteltiin sikareita työpöydän ääressä. Isojen herrojen kerrokseen/huoneisiin ei saanut mennä ilman sihteerin lupaa. Duunarille pahin syytös oli "olla taloon päin kallellaan", sillä iso kuilu erotti työntekijät ja johdon. Moni eläkeikää lähestyvä pidettiin töissä, vaikka tekemistä heille ei enää ollut. He kuuluivat kalustoon ja ansaitsivat päästä kunnialla eläkkeelle. Välillä nämä lähes eläkkeellä olevat viihdyttivät nuorempaa väkeä tarinoillaan tehtaan ja paikkakunnan historiasta. Samassa työpaikassa työskenneltiin koko suvun voimin, eläkeikään asti. Kaikki tunsivat toisensa sekä heidän sukulaisensa - ja toisten asiat myös. Tietynlainen yhteisöllisyys vallitsi.
Ostovoima oli palkoilla parempi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä vasta kesätöissä olin 80-luvun loppupuolella. Muistaakseni v. 1988 olin kotipalvelussa. Silloin ei ollut kotihoitoa ja yleisin ammattiryhmä oli kodinhoitajat. Lähihoitajia ei vielä ollut ammattina.
Sijaiset kotipalvelussa oli yläasteen lopettaneita koululaisia, siis 15-16 v. Oli se leppoisampaa kuin nykyisessä kotihoidossa, mutta työtehtävät oli erilaisia. Kun menin aamun ensimmäiseen käyntipaikkaan, keittelin liedellä puurot, tein voileipiä ja kahvia, autoin vessassa ja pukeutumisessa sekä hiusten kampaamisessa, katsoin että asiakas ottaa lääkkeensä ja odotin että hän syö, luin ääneen sanomalehteä ja istuin. Sitten tiskasin astiat, vein roskat ja lähdin pois. Toisessa paikassa aamulla samat jutut. Kolmas paikka saattoi olla 2-3 tunnin siivous. Imurointi, lattioiden pyyhintä, joillakin vietiin matot ulos ja tampattiin. Pölytkin ehti pyyhkiä pinnoilta tai harjata vessanpöntöstä roiskeet. Päivän neljäs paikka saattoi olla puilla lämpiävän saunan lämmitys ja asiakkaan saunottaminen. Silloin monella omakotitalossa asuvalla vanhuksella oli vielä pihasauna. Sitten työpäivä oli täysi. Neljä käyntipaikkaa ehti yleensä 8 tunnissa. Jos asiakas tarjosi lämpimän ruuan, hän sai siitä korvauksen, jonka kaupunki maksoi. Siis jos minä keitin vaikka hellalla ja nakkikeiton ja asiakkaan luvalla söin siitä annoksen asiakkaan seurana, asiakas sai kaupungilta ateriakorvauksen.
Minulla oli myös lapsiperhepäiviå. Silloin menin esim. suurlapsiperheeseen lapsenvahdiksi ja laitoin ruokaa ja pesin lapsia, vein ulos leikkipuistoon tai raivasin lelut lattialta ja imuroin. Sen oli tarkoitus olla lepoaikaa suurperheen äidille. Myös alle 3-vuotiaiden kaksosten tai kolmosten perheet saivat siihen aikaan samanlaista lapsiperheen kotipalvelua 1-4 kertaa kuukaudessa. Tuskin koko palvelua on enää olemassa. Kotihoidon tehtävät taitaa olla nykyisin aika hoidollisia (vanhusten kotihoitoa).
Informaatiotulva oli vähäisempää. Lankapuhelin ja faksi. Nykyisin sähköposti tulvii viestejä. Hyvä, että kaikkia ehtii edes lukea, saati hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä vasta kesätöissä olin 80-luvun loppupuolella. Muistaakseni v. 1988 olin kotipalvelussa. Silloin ei ollut kotihoitoa ja yleisin ammattiryhmä oli kodinhoitajat. Lähihoitajia ei vielä ollut ammattina.
Sijaiset kotipalvelussa oli yläasteen lopettaneita koululaisia, siis 15-16 v. Oli se leppoisampaa kuin nykyisessä kotihoidossa, mutta työtehtävät oli erilaisia. Kun menin aamun ensimmäiseen käyntipaikkaan, keittelin liedellä puurot, tein voileipiä ja kahvia, autoin vessassa ja pukeutumisessa sekä hiusten kampaamisessa, katsoin että asiakas ottaa lääkkeensä ja odotin että hän syö, luin ääneen sanomalehteä ja istuin. Sitten tiskasin astiat, vein roskat ja lähdin pois. Toisessa paikassa aamulla samat jutut. Kolmas paikka saattoi olla 2-3 tunnin siivous. Imurointi, lattioiden pyyhintä, joillakin vietiin matot ulos ja tampattiin. Pölytkin ehti pyyhkiä pinnoilta tai harjata vessanpöntöstä roiskeet. Päivän neljäs paikka saattoi olla puilla lämpiävän saunan lämmitys ja asiakkaan saunottaminen. Silloin monella omakotitalossa asuvalla vanhuksella oli vielä pihasauna. Sitten työpäivä oli täysi. Neljä käyntipaikkaa ehti yleensä 8 tunnissa. Jos asiakas tarjosi lämpimän ruuan, hän sai siitä korvauksen, jonka kaupunki maksoi. Siis jos minä keitin vaikka hellalla ja nakkikeiton ja asiakkaan luvalla söin siitä annoksen asiakkaan seurana, asiakas sai kaupungilta ateriakorvauksen.
Minulla oli myös lapsiperhepäiviå. Silloin menin esim. suurlapsiperheeseen lapsenvahdiksi ja laitoin ruokaa ja pesin lapsia, vein ulos leikkipuistoon tai raivasin lelut lattialta ja imuroin. Sen oli tarkoitus olla lepoaikaa suurperheen äidille. Myös alle 3-vuotiaiden kaksosten tai kolmosten perheet saivat siihen aikaan samanlaista lapsiperheen kotipalvelua 1-4 kertaa kuukaudessa. Tuskin koko palvelua on enää olemassa. Kotihoidon tehtävät taitaa olla nykyisin aika hoidollisia (vanhusten kotihoitoa).
Silloin ymmärrettiin ihmisen kokonaisvaltainen hoito. Nyt tehdään lääkkeenannot ym., mutta mummo jätetään selviämään yksin vaikka roskapussien keskelle? Näinkö se on?
Olen valtiolla töissä, ja täällä yli 30 vuotta olleet ja pian eläköityvät muistelee kaiholla noita aikoja. Ennen oli joka viikko tunnin liikuntaetu, kun kaikki saivat käydä työnantajan piikkiin urheilemassa. Oli koulutusmatkoja Helsinkiin ja useamman yön virkistysmatkoja. Paljon kohtaamisia kollegoiden kanssa ja muutenkin hetkiä, jotka keskeyttivät työnteon.
Nykyään kaikki ovat 8-16 tietokoneen ääressä omassa huoneessa, työ ei keskeydy ja virkistys/koulutuspäivät ovat supistuneet yhden iltapäivän kestäväksi, joka on parhaillaan etänä Teamsin välityksellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tietokoneita ja puhelimia ja nettiä ei ollut, tietomäärä oli paljon pienempi. Asiat, jotka nyt laitetaan intraan tiedoksi, tulostettiin paperille ja jaeltiin sisäpostilla kaikkialle. Palaveri järkättiin niin, että sihteeri soitti kaikki läpi ja kysyi, sopisiko to klo 14 ja jos seitsemäs osallistuja sanoi, ettei sovi, aloitettiin soittorumba alusta. Ymmärtänee helposti, että palavereja oli paljon vähemmän. Jonkun raportin tuottaminen kirjoituskoneella otti aikaa eikä sitä muokattu yhtä näppärästi kuin nykyään word tiedostoa. Joka asiaan oli oma tekijä. Paperia arkistoitiin paljon mappeihin, mutta jonkun työ sekin oli. Nykyään tällaisia avustavia henkilöitä on paljon vähemmän.
Tehottomampaa kaikki oli, mutta leppoisampaa ja hidas tempoisempaa.
Sisi toki oli puhelimia, mutta lankasellaisia, ei kännyköitä :)
Kyllä 80-luvulla oli matkapuhelimia, verkkona NMT-450. Tosin se oli vähän varakkaampien hupia...
Toki kännykkä oli keksitty, mutta ei niitä työpaikoilla ollut jokaisen työntekijän käytössä niin kuin nykyään. Jos joku oli palaverissa tai lounaalla, häntä ei tavoitettu. Kun lähti töistä, ei ollut enää tavoitettavissa. Jossain vaiheessa tuli hakulaitteita, joiden kautta näki, että joku soittaa ja saattoi vastata, jos lähistöllä oli lankapuhelin.
Degor kirjoitti:
Kaikkialta saanut lukea ja kuulla, että kilpailua oli vähemmän, odotukset ja vaatimukset alempia kuin nykyään, vähemmän kiire ja stressi keskimäärin, rennompi tunnelma, vähemmän muutospainetta kokoajan, jnejne.
Kilpailua oli minusta enemmän. Tosin olin nuori silloin. Yrityksiin otettiin monta harjoittelijaa ja keskenään sitten nokiteltiin toisiamme. Selän takana pahan puhuminen oli arkea.
Olin lukion jälkeen vuoden yhdessä yrityksessä. Siihen aikaan ei ollut pakkohakua, joten meitä oli paljon, jotka meni vuodeksi töihin miettimään minne hakeutuisi opiskelemaan. Osa jäi sille tielleen töihin eikä lähtenytkään jatkamaan opiskelua.
Minua kutsuttiin tytöksi. Nykypäivänä siitä saisi syytteet, siihen aikaan normaali käytäntö. Tein sihteerikön tehtäviä ja kirjoitin kokousmuistioita, joinakin päivinä olin puhelinkeskuksessa (siihen aikaan soitettiin aina keskukseen, ja keskusneiti yhdisti puhelut tai otti soittopyynnön). Luonnollisesti harjoittelijat keitti kahvit pomoille valmiiksi ja kävivät ovella ilmoittamassa, että nyt olisi kahvia, olkaa hyvä. Kokouksiin kannettiin viineriä leipomosta ja pitkiin kokouksiin myös suolaiset tarjoilut. Voileipiä ei sopinut tehdä itse, vaan nekin haettiin valmiina. Jos kokouksen jälkeen oli jäänyt yli tarjoilua, niitä käytiin tarjoamassa pikkupomoille, siis työnjohtajille, ihan työpöydän ääreen. Asioita myös toimitettiin. Lähden toimittamaan asioita, niin oli tapana sanoa. Se saattoi tarkoittaa ihan mitä tahansa. Hain jopa pesulasta ison johtajan pukuja polkupyörällä. Kielenkääntäjän kotoa hain jonkin englanninkielisen kirjeen käännöksiä. Pankista hain yrityksen tiliotteita johdon kokouksia ennen, sitten kopioin niitä ja laitoin valmiiksi osallistujien paikoille pöydän ääreen. Ei varmaan nykypäivänä harjoittelijat tee tuollaisia asioita.
Muutospaineita ei ollut, mutta sitten iski lama. Yhtäkkiä koko yhteiskunta oli kaaoksessa 90-luvun alussa. Olin työharjoittelussa korkeakoulun opiskeluaikaan eräässä yrityksessä, jossa irtisanottiin kymmeniä työntekijöitä. Ihmiset itki. Töissä itkivät nekin, joita ei irtisanottu. Johtaja sanoi minulle, että tämä koko roska kaatuu. Hänellä oli konjakkipullo piilossa työpöydän laatikossa ja naukkaili sieltä joka päivä. Olin paikalla kun pankinjohtaja asteli sisään ja sanoi, että pankki irtisanoo jonkin yrityslainan. Hyvä ettei käsirysy syntynyt, kun tunteet kävi kuumina. Ikinä en ole ennen sitä enkä sen jälkeen työelämässä nähnyt sellaista kaaosta. Olin varma, että yhteiskunta kaatuu, ajaudutaan kaikki nälkään ja kuolemaan. Se oli niin dramaattista ja ennakoimatonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen valtiolla töissä, ja täällä yli 30 vuotta olleet ja pian eläköityvät muistelee kaiholla noita aikoja. Ennen oli joka viikko tunnin liikuntaetu, kun kaikki saivat käydä työnantajan piikkiin urheilemassa. Oli koulutusmatkoja Helsinkiin ja useamman yön virkistysmatkoja. Paljon kohtaamisia kollegoiden kanssa ja muutenkin hetkiä, jotka keskeyttivät työnteon.
Nykyään kaikki ovat 8-16 tietokoneen ääressä omassa huoneessa, työ ei keskeydy ja virkistys/koulutuspäivät ovat supistuneet yhden iltapäivän kestäväksi, joka on parhaillaan etänä Teamsin välityksellä.
Ei nuo liikuntatunnit kyllä yleisesti tulleet käytäntöön kuin vasta 90-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa. Olen ollut silloin tyky-ohjaajana töissä eräässä kunnassa. Silloin alettiin kiinnittää enemmän huomiota työuran pidentämiseen ja tuki- ja liikuntaelinsairauksien ehkäisemiseen. Kunnat ja valtion virastot pystyivät hakemaan avustusta tyky-ohjaajien palkkaamiseen tai vaikka kuntosalin rakentamiseen työntekijöiden käyttöön. Aiemminkin oli tehty töitä toimistossa ja kirjoituskoneella, mutta tietokoneiden yleistyttyä tule-sairaudet lisääntyivät ja johtivat myös useammin pitkiin sairauspoissaoloihin ja ennenaikaisesti eläkkeelle.
Olen liikunnanohjaaja koulutuksekseltani, mutta enää meidän ammattiryhmän työpaikat eivät ole yrityksissä tai kunnan tai valtion tyky-toiminnassa. Nyt on e-passit ja smartumit, joilla tyypillisesti tuetaan liikkumista ja harrastamista. Tyky-ohjaajana kävin pitämässä taukojumppaakin, opetin liikkeitä ja tein taukojumppaohjelmia hyvin erilaisiin työyksiköihin. Nyt on Break Pro ja vastaavat taukoliikuntaohjelmat koneella.
Käytin työyhteisöjä koskenlaskuretkillä ja patikoimassa ja olipa silloin leikkimieliset olympialaisetkin kerran vuodessa (liikuntailtapäivä). Tämä tapahtui työajalla. Kun nykyisin kuuntelee ihmisten valitusta, ettei sellaista enää ole, moni työnantaja kuitenkin tukee liikuntaa esim. antamalla e-passiin rahaa 300 euroa vapaavalintaisesti käytettäväksi, mutta pääsääntöisesti vapaa-aikana eikä työaikana.
Toisaalta tyky-ohjaajana noin 3 vuotta samassa kunnassa opetti, että osa ei halua liikkua. Ihan sama mikä se suunniteltu liikuntapäivä tai liikuntatunnin sisältö oli, aina osa vastusti. Yksi työporukka oli äänestänyt, että perjantai-iltapäivisin on kuntosalilla viimeinen työtunti ja sai työnantajalta siihen luvan. Kun menin ohjaamaan kuntosalille tätä porukkaa, paikalla saattoi olla viikosta toiseen 4-5 ihmistä, vaikka olisi pitänyt olla 15. Se oli täysin maksutonta ja tunnin olisi saanut työaikaa käyttää joka perjantai, ja silti niin vähän työntekijöitä tuli paikalle. Sanotaanko näin, että aika kultaa muistot monen osalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli leppoisempaa.
Perustele, vertaile. Millä tavalla?
Eri vastaajalta: nykyään menee liikaa aikaa erilaisten tekstien kirjoittamiseen, tietotekniikkaan, tuhjään paperinpyörittelyyn jne jne se on oikeasti iso ongelma
Plus valtava stressi ettei ehdi 'hoitaa' yhtään ketään. Vain pakolliseen kerkeää ja siinä se.
Työntekijät masentuvat kiireeseen ja riittämättömyyden tunteisiin. Aiemmin työstä jäi tunne että on tarpeellinen vaikka se on rankkaa.
Palkan pienuuteen nähden aivan liian raskasta työtä henkisesti ja fyysisesti. Jos olisi ollut miesten ala alunperin niin palkka olisi x 10.
Esim ma*uja pakotetaan kouluissa kympin arvosanalla lähihoitajiksi vaikka olisi vaikka kuinka monelle alalle. Ei ole selvästi palkannousu mielessä vaan eriarvoistaminen
Oli huomattavasti leppoisampaa. Ei ollut koko ajan kiire. Oli enemmän työntekijöitä eikä ihmisistä vedetty viimeisiäkin mehuja pois. Töissä myös välillä seurusteltiin ja oli hiljaisempiakin aikoja. Nyt vaan on tehokkuus millä on mitään väliä. Ihmiset voidaan korvata, jos ei jaksa ja tipahtaa.
Olin ekoissa kesätyöpaikoissa 80-luvun puolessavälissä siivoojana. Meille oli määritelty yksikin siivouspaikka 8 tunnin alueeksi.. siihen meni pari tuntia. eli oli leppoisampaa kyllä.
Ekassa "aikuisten oikeessa" työpaikassa 1987 työtahti oli leppoisaa. ei ollu sähköposteja häiritsemässä. Ja firmassa oli erikseen työntekijä faksin hoitoon ja toinen telexin hoitoon :D
those were the days <3
Oli leppoisempaa. Pääsin työvoimatoimistosta lastentarhaan apulaiseksi ilman koulutusta.
Ei ollut palkat niin huonoja kuin nykyään. Halpatyövoiman tuonti ja tehtaiden poisvienti on romahduttanut palkkatason. Nykyään koulutetulle tarjotaan 2 tonnin töitä joka silloisessa rahassa olisi ollut huonompi kuin siivoojan palkka.
Ainakin meillä onnistuu helposti edellämaininut asiat siihen tarkoitetuilla ohjelmistoilla. Ja edelleen on assistentit, jotka tarvittaessa auttavat tai tekevät järjestelyt puolestani. Matkalaskut olen aina saanut itse tehdä ihan 90-luvulta lähtien.