Lue keskustelun säännöt.
Oliko työelämä oikeasti leppoisampaa esim 80-luvulla, vai onko se nostalgiaharha?
Olen mietiskellyt, että oliko se työ tosiaan silloin leppoisampaa, kuten väitetään? Että onko tosiaan niin, että nykyään työelämä on kovempaa. Oliko silloin sairaanhoitajilla helpompaa? Oliko silloin toimistotyöntekijöillä helpompaa? Entäpä teollisuudessa? Jne.
Onko tämä siis totta vai jonkinlainen nostalgiaharha, jota ajan kuluminen vääristää. En itse kommentoi puoleen enkä toiseen, kiinnostaa kuulla niiltä joilla on kokemusta.
Kommentit (1045)
Riippuu alasta hyvin paljon.
Monilla aloilla oli henkilöstöä riittävästi ja työpäivät oli 8h ja ylitöitä sai tehdä myöskin paljon.
Palkat oli kohtalaiset ja työolot samoin.
Itse menin ravintolaan töihin 16 vuotiaana 1983.
Minut otettiin siellä hyvin vastaan ja opin ammatin jos toisenkin siellä. Henkilöstö oli mukavaa ja työ vastuullista ja arvostus tuli ahkeruuden ym kautta siinä sivussa.
Olin oppisopimuksella siellä kun kouluun meno ei kiinnostanut. Hyvät kokemukset sieltä jäi.
Vaihdoin alaa rahakkammalle alalle. 1988 rakennusalalla, lamaan asti 1991 loppuun asti.
Sielläkin oli hyvä olla töissä ja palkat kohdallaan.
Palkka nousi kun osoitti osaamistaan ja ahkeruutta jne.. jäi sieltä muutama ongelma mieleen myöskin.
Johtaminen oli mielivaltaista ja työtä tekevät johtajat esihenkilöinä eivät pitäneet sanaansa ja olivat korkeimman johdon perseen nuolijoita joista kukaan ei pitänyt.
Itselläni oli hyvä ja fiksu esimies. Hän vaikutti moneen asiaan positiivisesti ja hänestä piti kaikki. Eli osaamisella ja johtamisella on väliä vielä nykyäänkin.
Laman jälkeen vaihdoin taas alaa. 1990- menin taksinkuljettaja kurssille ja ajoin taksia lisätyönä siitä alkaen ensin ja päätyönä myöhemmin aina yrittäjäksi asti.
1980 luvun hullut vuodet sijoittui myös lainojen vapautumiseen jne... Kokoomus pääsi hallitukseen ja tuhon askelmerkit luotiin lähes kaikkiin toimintoihin.
Heidän kontrolliyhteiskunnan luominen oli vaikuttanut jo oppositio aikana ennen sitäkin.
Siksi voidaan puhua pahoinvointi yhteiskunnan luomisesta ja poliitikot puhuu hyvinvointi yhteiskunnasta edelleen.
Lääkäriin pääsi ja osaaminen ei ollut esteenä mihinkään. Nykyisin se estää jopa työn saamisen ja koulutus ym pakot ovat johtaneet mielivaltaisen ja rakenteellisen syrjinnän syntyyn. Äänestäjiltä jäi kaikki huomioimatta vuosikausia. Vallasta tuli vastuuttomien toiminta kenttä. Katsokaa millaisia järjen jättiläisiä olette saaneet aikaan.
Koiviston ensimmäisellä kaudella oli muutosta ilmassa. Osin se tapahtuikin ja siihen se sitten jäikin.
Lastensuojelulain uudistus 1983 oli yksi.
Ainoastaan sitä ei juuri noudatettu ja ongelma ei poistunut mihinkään.
Mistä tiedän sen. No, asuin lastenkodissa 4-17 vuotiaaksi asti. Lähdin heti pois kun sain asunnon.
Eli kun koulu loppui työpaikka pelasti elämäni muista ongelmista, joita laitos oli tuhonnut jo vuosia ennen.
Nyt 40 vuotta työelämässä olleena, voin sanoa monen asian muuttuneen hitaasti ja huonommaksi monessa suhteessa. Johtaminen on pysynyt samana ja osaamista ei arvosteta lainkaan. Pelkästään koulutus takaa työtä. Seuraus mielivallan keskittämisestä vastuuttomien ja osaamattomien käsiin on rakenteellisen syrjinnän kautta käsin kosketeltava totuus hyväksikäytöstä ja työmarkkinoista. Kertakäyttö kulttuuri polttaa ihmiset loppuun ja korvaa ne uusilla.
Tämä on fakta erosta 1980- luvun eroista 2000-2023 työelämään eroista. Johtaminen on hakusessa ollut aina ja vastuun siirtäminen myöskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80-luvulla jotkut pystyivät isoilla rakennuksilla kantaa lautaa olkapäillä edestakaisin jopa kuukausien ajan.
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaa myös saikulla sai olla ilman, että epäiltiin sun vaan lintsaavan. Sain saikkua lonkkaleikkauksen vuoksi ja töistä soitettiin voinko olla kenties etätöissä toipumisen ajan. Vastasin EN - saikku on saikku.
Ootteko muuten huomanneet, että toisten sairastumisia epäilee AINA eniten juuri ne, jotka eivät itse koskaan sairastele? Tai jos ovat esim. kuumeflunssassa, niin mennään tartuttamaan koko työyhteisö, jotta päästään todistamaan miten ahkera sitä itse on ja ne, jotka sairaana jäävät kotiin sairastamaan, ovat vain laiskoja.
80-luvulla ei tunnettu etätyötä eikä tunnistettu sitä edes sanana.
Kun tietokoneita ja puhelimia ja nettiä ei ollut, tietomäärä oli paljon pienempi. Asiat, jotka nyt laitetaan intraan tiedoksi, tulostettiin paperille ja jaeltiin sisäpostilla kaikkialle. Palaveri järkättiin niin, että sihteeri soitti kaikki läpi ja kysyi, sopisiko to klo 14 ja jos seitsemäs osallistuja sanoi, ettei sovi, aloitettiin soittorumba alusta. Ymmärtänee helposti, että palavereja oli paljon vähemmän. Jonkun raportin tuottaminen kirjoituskoneella otti aikaa eikä sitä muokattu yhtä näppärästi kuin nykyään word tiedostoa. Joka asiaan oli oma tekijä. Paperia arkistoitiin paljon mappeihin, mutta jonkun työ sekin oli. Nykyään tällaisia avustavia henkilöitä on paljon vähemmän.
Tehottomampaa kaikki oli, mutta leppoisampaa ja hidas tempoisempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun tietokoneita ja puhelimia ja nettiä ei ollut, tietomäärä oli paljon pienempi. Asiat, jotka nyt laitetaan intraan tiedoksi, tulostettiin paperille ja jaeltiin sisäpostilla kaikkialle. Palaveri järkättiin niin, että sihteeri soitti kaikki läpi ja kysyi, sopisiko to klo 14 ja jos seitsemäs osallistuja sanoi, ettei sovi, aloitettiin soittorumba alusta. Ymmärtänee helposti, että palavereja oli paljon vähemmän. Jonkun raportin tuottaminen kirjoituskoneella otti aikaa eikä sitä muokattu yhtä näppärästi kuin nykyään word tiedostoa. Joka asiaan oli oma tekijä. Paperia arkistoitiin paljon mappeihin, mutta jonkun työ sekin oli. Nykyään tällaisia avustavia henkilöitä on paljon vähemmän.
Tehottomampaa kaikki oli, mutta leppoisampaa ja hidas tempoisempaa.
Sisi toki oli puhelimia, mutta lankasellaisia, ei kännyköitä :)
"Ennen vanhaa myös saikulla sai olla ilman, että epäiltiin sun vaan lintsaavan. Sain saikkua lonkkaleikkauksen vuoksi ja töistä soitettiin voinko olla kenties etätöissä toipumisen ajan. Vastasin EN - saikku on saikku."
Etätyötä ei tosiaan tunnistettu 80-luvulla eikä sellaisesta puhuttu, ei ollut olemassa sanaa etätyö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin noissa ikäluokissa, jotka ovat olleet työelämässä ennen 90-lukua, on paljon ammattisairauksia ja työkyvyttömyyttä ja menettäneet terveytensä, kun työturvallisuudesta ja ergonomiasta ei tiedetty mitään tai jos on tiedetty, sitä ei ollut kirjoitettu lainsäädäntöön ja yritysten voiton maksimointi tehtiin työntekijän terveyden kustannuksella ja vain harvat ovat päässeet työeläkkeelle terveenä.
Niin, nykyään ne sairaudet ovat vain muuttaneet muotoaan. Nyt sairastetaan uupumusta.
Totta, työuupumus alkaa olla nykypäivän yleisin työperäinen sairaus. Tehdään samaan aikaan montaa asiaa sähköpostit, tekstiviestit, monta erilaista tietojärjestelmää ja niiden päivityksiä ja uusien asioiden jatkuvaa opiskelua. Kiire, kiire koko ajan koska työnmäärää per henkilö lisätty aivan maximiin.
Veikkaan ettei tulevaisuudessa jakseta olla normaaliin työeläkeikään asti työssä vaan sairauseläkkeellä olijoiden määrä kasvaa moninkertaisesti ja jo aivan nuoretkin uupuvat.
70- ja 80-luvulla nuorien apupoikin tärkein tehtävä oli käydä ostamassa kaupasta kaljaa vanhemmille työntekijöille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairaalassa oli ennen leppoisempaa kun vertaa nykypäivään. Mutta toisaalta muistan kun täysin kokemattomana apuhoitajana olin yövuorossa yksin isolla kirurgisella osastolla. Nykyään meitä on 3 sairaanhoitajaa ja töitä niin paljon ettei syödä ehdi. Toki joskus on helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Sairaalassa oli ennen leppoisempaa kun vertaa nykypäivään. Mutta toisaalta muistan kun täysin kokemattomana apuhoitajana olin yövuorossa yksin isolla kirurgisella osastolla. Nykyään meitä on 3 sairaanhoitajaa ja töitä niin paljon ettei syödä ehdi. Toki joskus on helpompaa.
Muistan, kun sairaanhoitaja äitini valitteli sairaalan kiirettä 80-luvulla ja ei ehdi syömään tai pitämään taukoja...Ehkä sitten riippuu paikasta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tietokoneita ja puhelimia ja nettiä ei ollut, tietomäärä oli paljon pienempi. Asiat, jotka nyt laitetaan intraan tiedoksi, tulostettiin paperille ja jaeltiin sisäpostilla kaikkialle. Palaveri järkättiin niin, että sihteeri soitti kaikki läpi ja kysyi, sopisiko to klo 14 ja jos seitsemäs osallistuja sanoi, ettei sovi, aloitettiin soittorumba alusta. Ymmärtänee helposti, että palavereja oli paljon vähemmän. Jonkun raportin tuottaminen kirjoituskoneella otti aikaa eikä sitä muokattu yhtä näppärästi kuin nykyään word tiedostoa. Joka asiaan oli oma tekijä. Paperia arkistoitiin paljon mappeihin, mutta jonkun työ sekin oli. Nykyään tällaisia avustavia henkilöitä on paljon vähemmän.
Tehottomampaa kaikki oli, mutta leppoisampaa ja hidas tempoisempaa.
Sisi toki oli puhelimia, mutta lankasellaisia, ei kännyköitä :)
Kyllä 80-luvulla oli matkapuhelimia, verkkona NMT-450. Tosin se oli vähän varakkaampien hupia...
Leppoisaa oli, kiire ei ollut samanlaista. IT hommissa yksi iso kauppa ja sitten vaikka rentoa oloa ja pitkää vapaata kun katteet oli vielä kohdillaan. 2 viikkoa vielä v 97 ulkomaanmatkoilla asiakkaiden kanssa. Iso lössi oli asiakkaita. Nyt ei tule oravanpyörässä kyseeseen kellekkään 3-4 pv pidemmät matkat, jos sitäkään.
Työkalujen kehitys ja koko ajan online oleminen muka tehostaa toimia, mutta aivot ja psyyke ei kyllä pysy perässä, masentuneisuus ja burnout -määrät on ihan eri luokkaa kuin 80-90 luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli leppoisampaa. Paperitehtaassa olin töissä yö vuorot ja vkonloput kun töissä oltiin aina kännissä. Tupakkia sai polttaa koneen vieressä valvomossa jne. Ajat oli paremmat porukkaa oli ei tarvinnut paljon tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Yritysten ei tarvinnut siinä määrin takoa kasvua koko ajan, joten saattoi olla toimistotyöntekijöitä, jotka eivät tehneet mitään, nostivat vaan palkkaa. Ja niitä oli paljon. Esimerkiksi eri sihteereitä oli vielä, kun aloitin työt 2000, siis joka pomolla oma sihteeri suunnilleen. Siellä sitten istuskelivat talousihmisten kanssa kahvilla useita kertoja päivässä rupatellen, väliaikana saattoivat pari paperia tulostaa tai soitella puheluita. Samoin nuo talouspuolen ihmiset, ei sieltä kovin monta käppyrää saatu kuukaudessa aikaiseksi, kyllä lounaat venyivät ja kahvitunti kesti todella tunnin. Kun ei sillä ollut väliä, palkka juoksi ja kivaa oli. Nykyisin, jos ei ole tulosta, saa kenkää säästösyistä heti. Eli konkreettista näyttöä pitää olla, että työn tulos antaa firmalle lisää kasvua jotenkin. Nykyään kukaan ei käy edes kahvilla, juodaan pöydän ääressä ja lounaskin parhaassa tapauksessa siinä.
Omalla esimiehelläni oli vielä 2000-luvun alussa sihteeri. Hän kyseli usein olisiko minulla tiedossa jotain tekemistä hänelle kun työtä ei oikein ollut.
Vierailija kirjoitti:
Takaisin80luvulle kirjoitti:
Osa tarinoista kuulostaa nuoren korvaan aika uskomattomalta. Olen ollut erilaisissa määräaikais- ja osa-aikaduunissa palvelualoilla ja täytyy sanoa, että monessa paikassa ihmisestä puristetaan mehut pois ja laitetaan vain menemään. Ei muodostu työkaverisuhteita kun paiskitaan hommia ja vähän ajan päästä loppuukin jo sopimus. Töissä ollessa aikataulu on tiukka, sairaspoissaolojen vuoksi henkilöstö käy vajaalla ja jonkun on tehtävä muidenkin työt samassa ajassa, koska ylityökielto. Kaikki tietysti TESsin minimillä.
Näitä kapitalismin ja vapaan markkinatalouden ihanuuksia. Ihmisiä käytetään kuin sukkia. Edellinen hajoaa, niin uusi tilalle.
Ei ollut kommunismissakaan ihanaa. Venäjällä oli lauttureita, jotka tulivat joka päivä työpaikalleen vaikka lautta oli uponnut 25 vuotta sitten.
Ennen oli eri tehtäville omat työntekijänsä. Sai jokainen keskittyä niihin omiin tehtäviin. Nyt on sairaaloista poistettu apuhoitajat, joten sairaanhoitajat pesee potilaita tai vaihtaa vaippoja ja siihen päälle ne oikeat sairaanhoitajan työt. Jos vielä osa lääkäreiden töistä on siirretty hoitajille.
Asiantuntijatöissä on assistentit ja sihteerit poistettu ja asiantuntijat hoitaa omien töidensä ohella niitäkin eli pitää osata käyttää monia eri järjestelmiä, joita käyttää harvakseltaan, mutta joiden osaamisella joutuu kuormittamaan pääkoppaa. Niitä assistentit ennen hoiti rutiinisti päivittäin (matkajärjestelmät, kululaskut, tavaratilaukset, kokoustarjoilutilaukset, työaikakulujärjestelmät, vierailijajärjestelmät jne). Siihen päälle ne omat asiantuntijatyöt, johon kuuluu se multitaskaaminen.
Joten ei ihme, että työpäivät on hektisemmät, paljon aikaa menee muuhun kuin oikeaan työhön, johon on palkattu.
Vierailija kirjoitti:
Sitä ilmapiiriä 1970 ja -80-luvuilla on vaikea kuvat sellaiselle, jota sitä ei ole kokenut ja varsinkin - jos on lukenut ja nähnyt kaiken propagandistisen materiaalin mitä ko. vuosikymmenistä suolletaan. Täytyy muistaa, että historian kirjoittaa voittajat ja sen huomaa, kun lähihistoriasta on kyse: tavallaan käydään kädenvääntöä siitä, kenen 'totuus' on kaikkein eniten 'totta'.
Mutta yritetään: silloin oltiin suvaitsevaisempia. Kyllä, suvaitsevaisempia. Oli esim. h'omofobiaa, oli paljon, varsinkin huumorissa, naisvihaa. R'zismi ei päässyt esiin, koska Suomessa oli vielä niin vähän ulkomaalaisia, että heihin suhtauduttiin lähinnä uteliaasti. Että mitä ihmettä sinä täällä teet? Toki m'ustalaisia, h'rreja ja r'ssiä vihattiin. Mutta noin yleisesti: ihmisten virheisiin ja heikkouksiin suhtauduttiin suvaitsevaisemmin. Jos sen kiteyttäisi näin: ennen oli kovat puheet ja paljon pehmeitä tekoja. Nyt on pehmeä, anteeksipyytelevät puheet ja kovat teot.
Itse pidän erityisesti 1970-luvusta, mitä musiikkia ja mitä elokuvia silloin tehtiinkään. Vasta jälkikäteen on tajunnut, että on ollut onnekas kun on saanut elää Kylmän sodan ajan ja Suomessa. Ei mikään täydellinen ihannevaltio, olipahan vain pikkuvaltio, jonka virallinen kuva oli mitä oli ja hyvä että oli, khöm, mutta jonka kansalaiset saivat elää ja ajatella ihan vapaasti mitä halusivat. Ei heitä siitä vankilaan laitettu tai kotiarestiin. Maasta sai poistua jos halusi. Ilmapiiri oli luottavainen ja toiveikas: silloin vielä kouluttautuminen ja tunnollinen työnteko kannatti.
Näin varmaan oli. Aikuistuin 80-luvun loppupuolella hyvin köyhissä olosuhteissa ja jälkikäteen ajateltuna jopa pankinjohtaja auttoi elämän aloittamisessa säällisesti vaikka perheeni oli pahoissa taloudellisissa vaikeuksissa.
Valtion virastossa 80-luvulla viimeinen työtunti oli "kitutunti" jolloin soiteltiin sukulaisille ym että aika kului ja voi lähteä kotiin. Työt oli jo tehty siinä vaiheessa. Posti tuli kerran päivässä, ja puhelut tuli yleensä vaihteen kautta. Jos olit pois lankapuhelimen ääreltä, niin ei se mitään.
Nykyään on joustava työaika, työajan seuranta ja kaikilla paukkuu työajat plussalla, kun työtä on niin paljon että ei työaika riitä.
Sähköposti, Teams ja puhelin laulaa koko ajan ja pitää olla tavoitettavissa ja reagoida.
Työ oli leppoisampaa.
Vähemmän multitaskaamista, ja vähemmän muutoksia.
Opettelit homman ja kehityit siinä pikkuhiljaa. Yksi työtehtävä kesti yleensä aamupäivän tai iltapäivän, niin pystyit keskittymään siihen kunnolla.
Ei niin kuin nykyään että on miljoona asiaa hoidettavana, järjestelmät myllätään uusiksi muutaman kuukauden välein ja yksi muut työt keskeyttävä työtehtävä kestää 1-5 minuuttia.