Oliko työelämä oikeasti leppoisampaa esim 80-luvulla, vai onko se nostalgiaharha?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kesätyökokemus 1980-luvulta. Suuressa valtion laitoksessa tehtäväni oli järjestää numerojärjestykseen erään kortiston kortteja. Tarkemmin sanottuna uusia kortteja, jotka sitten lisättiin omalle paikalleen parikymmenmetrisen toimistosalin seinän kokoiseen kortistoon.

Tällä yksinkertaisella oivalluksella sain tehdyksi reilussa tunnissa sen työmäärän, mihin vakinaisilta työntekijöiltä kului kokonainen työpäivä. Palkka oli kehno mutta homma oli taatusti leppoisaa siksi, että päivän työmäärän tehtyäni sain käytännössä tehdä loppupäivän mitä huvitti.

Ihan alkoi kiinnostaa, mitä teit loppupäivän? Todennäköisesti piti kuitenkin istua toimistolla. Kirjoititko kirjeitä kirjeenvaihtokavereille, soittelit? Kysyn ihan ilman ironiaa, sillä 80-luvulla ei ollut internetin kaltaista ajantappajaa.

Olen ollut 2000-luvulla töissä, joissa oli liian leppoisaa ja se oli mielestäni tuskaista. Tunnit ei kuluneet millään.

Työpaikalla piti toki olla koko työpäivä, kellokortti leimattiin työpäivän alussa ja lopussa. Mutta lyhytaikainen poistuminen omille asioille kesken työpäivän oli aivan normaalia. Esimerkiksi ne, jotka halusivat iltapäiväkahvinsa kanssa pullaa, keräsivät rahat ja lähettivät jonkun ostoksille muutaman korttelin päässä olleeseen leipomoon. Yleensä oli kaikkien ilo, jos kesätyöntekijä ilmoittautui tähän vapaaehtoiseksi. Vakituisetkaan eivät tehneet työtään täydellä teholla koko päivää, joten aikaa tarinoimiseen jäi niin heidän kuin muiden kesätyöntekijöiden kanssa. Sisäpihan penkeillä oli mukavaa paistatella päivää, ei tietenkään koko päivää mutta taukoja sopivasti venyttäen. Tenttikirjojakin ehti lukea kesätenttiin tai syksyn ensimmäiseen tenttiin. Tuohon aikaan valtiolla työpäivä oli kesällä tunnin lyhyempi kuin muun osan vuodesta.

Tästä jäi päällimmäiseksi se, että vielä muutama vuosikymmen sitten työn tuottavuudessa oli ainakin tässä tapauksessa tehostamisen varaa jopa yksinkertaisin keinoin, mutta nykytilanteessa löysien pois ottamisessa on kaikkialla tultu tien päähän. Myöhempien vuosikymmenten elämänkokemuksella ymmärrän enemmän kuin hyvin, että vakituisilla työntekijöillä ei ollut mitään syytä tsempata hommissaan enempää kuin heiltä vaadittiin, koska he olivat työurallaan ja muussakin elämässään tilanteessa "tämä oli nyt tässä" eikä heidänkään palkkansa ollut kovin paljoa kesätyöntekijän palkkaa kaksisempi.

Se, jolta kysyit

Tuo työkavereiden kanssa turiseminen ja pidemmät kahvitauot kuulostavat varmaan hirvittäviltä jollekin johtajalle tai teollisuuspampulle, mutta kummasti lisäävät työhyvinvointia ja jaksamista. Mutta joo, toi tuntikausien istuskelu ilman mitään tekemistä (varsinkin kun joutuu kuitenkin paikan päällä olemaan) on kyllä tuskaa. Ja en 80-luvusta muista juuri mitään (olin alle 4v kun 80-luku päättyi). Sen pystyn kyllä sanomaan, että ihmisten muisti on oikullinen. Isoisäni muisti käytännössä vain kaiken sen pahan, jota oli joutunut kokemaan. Tai luuli kokeneensa. Taisi olla isoisän omassa päässä tuo vinouma ja oli itse aiheuttanut suurimman osan omasta pahasta olostaan.

Maailma myös muuttuu koko ajan. Ei ollut nettiä tai älypuhelimia 80-luvulla. Elämä oli tavallaan yksinkertaisempaa. Helpompaa ymmärtää asioita, koska ongelmat olivat arkipäiväisempiä. Nyt tietoa tulee joka tuutista ja ongelmia - ainakin tuntuu olevan - enemmän kuin ratkaisuja niihin.

80-luvulla oli pitkiä ja kosteita lounaita varsinkin toimittajien kanssa, olin silloin töissä lehtitalossa. Kaikki nussivat kaikkia - tämä ei tietenkään ollut hyvä juttu. Palkka oli hyvä, työajat joustavat, miespomo oli ihana kunnes vaihtui nainen. Kaiken kaikkiaan 80-luku oli parasta.

Yritysten ei tarvinnut siinä määrin takoa kasvua koko ajan, joten saattoi olla toimistotyöntekijöitä, jotka eivät tehneet mitään, nostivat vaan palkkaa. Ja niitä oli paljon. Esimerkiksi eri sihteereitä oli vielä, kun aloitin työt 2000, siis joka pomolla oma sihteeri suunnilleen. Siellä sitten istuskelivat talousihmisten kanssa kahvilla useita kertoja päivässä rupatellen, väliaikana saattoivat pari paperia tulostaa tai soitella puheluita. Samoin nuo talouspuolen ihmiset, ei sieltä kovin monta käppyrää saatu kuukaudessa aikaiseksi, kyllä lounaat venyivät ja kahvitunti kesti todella tunnin. Kun ei sillä ollut väliä, palkka juoksi ja kivaa oli. Nykyisin, jos ei ole tulosta, saa kenkää säästösyistä heti. Eli konkreettista näyttöä pitää olla, että työn tulos antaa firmalle lisää kasvua jotenkin. Nykyään kukaan ei käy edes kahvilla, juodaan pöydän ääressä ja lounaskin parhaassa tapauksessa siinä.

Vierailija kirjoitti:

Yritysten ei tarvinnut siinä määrin takoa kasvua koko ajan, joten saattoi olla toimistotyöntekijöitä, jotka eivät tehneet mitään, nostivat vaan palkkaa. Ja niitä oli paljon. Esimerkiksi eri sihteereitä oli vielä, kun aloitin työt 2000, siis joka pomolla oma sihteeri suunnilleen. Siellä sitten istuskelivat talousihmisten kanssa kahvilla useita kertoja päivässä rupatellen, väliaikana saattoivat pari paperia tulostaa tai soitella puheluita. Samoin nuo talouspuolen ihmiset, ei sieltä kovin monta käppyrää saatu kuukaudessa aikaiseksi, kyllä lounaat venyivät ja kahvitunti kesti todella tunnin. Kun ei sillä ollut väliä, palkka juoksi ja kivaa oli. Nykyisin, jos ei ole tulosta, saa kenkää säästösyistä heti. Eli konkreettista näyttöä pitää olla, että työn tulos antaa firmalle lisää kasvua jotenkin. Nykyään kukaan ei käy edes kahvilla, juodaan pöydän ääressä ja lounaskin parhaassa tapauksessa siinä.

Valitettavasti toi myös näkyy siinä, että uupumus kasvaa, työteho laskee, saikut yleistyy jne. Kaiken kaikkiaan kurja diili, jos koko ajan pitää "tehostaa" kaikkea. Vaikka sitten hautaan asti.

Oli se!

Nyt on niin paljon "turhia Niinku-töitä"...

Toki tietosuoja ja -turvallisuusasiat ovat tärkeitä, mutta Teams-koulutuksiin menee joskus tunteja viikon työajasta kansainvälisessä konsernissa. Mutta kiva tiimi ja 100 % etätyö iso plussa

No ei ollut. Aikaan saatiin kyllä vähemmän, mutta kun jokaiseen pienenkin asian tekemiseen meni täysin kohtuuttomasti aikaa, niin yhtä kiire silloinkin oli.

Ketään sellaista henkilö ei pystynyt tavoittamaan, joka ei juuri tavoittamishetkellä istunut lankapuhelimen vieressä, ja jos ei puhelimitse tavoittanut, kommunikoitava asia piti pitää mielessä niin kauan, että oli saanut soitettua niin monta kertaa, että tavoittaminen onnistui. Puhelinsoiton vaihtoehtona ei ollut kuin lähettää kirje.  

80-luvun alussa ei ollut edes tekstinkäsittelyä, joten, kaikki viestit piti kirjoittaa kirjoituskoneella paperille ja lähettää se etanapostissa vastaanottajalle. Yksinkertaisinkaan viesti ei ollut vastaanottajalla kuin aikaisintaan 2 päivän kuluttua sen tuottamisesta, ja vastauksen saaminen kesti toiset väh 2 päivää. Firman sisälläkin sisäisessä postissa viestin lähettämiseen meni noin päivä, ja vaihtoehtona oli käydä itse se viemässä vastaanottajan pöydälle (johon siihenkin kuluu aikaa).

Paperia tuotettiin tolkuttomasti, ja paperit arkistoitiin mappeihin, joita oli hylly- ja huonekaupalla. Tarvittaessa paperit ne eivät välttämättä löytyneet, jos niitä myöhemmin tarvittiin, ja sitten niitä etsittiin päivätolkulla.

Osa tarinoista kuulostaa nuoren korvaan aika uskomattomalta. Olen ollut erilaisissa määräaikais- ja osa-aikaduunissa palvelualoilla ja täytyy sanoa, että monessa paikassa ihmisestä puristetaan mehut pois ja laitetaan vain menemään. Ei muodostu työkaverisuhteita kun paiskitaan hommia ja vähän ajan päästä loppuukin jo sopimus. Töissä ollessa aikataulu on tiukka, sairaspoissaolojen vuoksi henkilöstö käy vajaalla ja jonkun on tehtävä muidenkin työt samassa ajassa, koska ylityökielto. Kaikki tietysti TESsin minimillä.

Takaisin80luvulle kirjoitti:

Osa tarinoista kuulostaa nuoren korvaan aika uskomattomalta. Olen ollut erilaisissa määräaikais- ja osa-aikaduunissa palvelualoilla ja täytyy sanoa, että monessa paikassa ihmisestä puristetaan mehut pois ja laitetaan vain menemään. Ei muodostu työkaverisuhteita kun paiskitaan hommia ja vähän ajan päästä loppuukin jo sopimus. Töissä ollessa aikataulu on tiukka, sairaspoissaolojen vuoksi henkilöstö käy vajaalla ja jonkun on tehtävä muidenkin työt samassa ajassa, koska ylityökielto. Kaikki tietysti TESsin minimillä.

Näitä kapitalismin ja vapaan markkinatalouden ihanuuksia. Ihmisiä käytetään kuin sukkia. Edellinen hajoaa, niin uusi tilalle.

Ei ollut samanlaista kuormitusta, kun ei tarvinnut multitaskata samanaikaisesti useita erilaisia tietoteknisiä laitteita. Tänä päivänä velvoitetaan multitaskaamaan ja pitäisi whatsappailla tai olla tavoitettavissa pomolle 24h vuorokaudessa.

En ollut 80-luvulla vielä työiässä, vaan peruskoululainen, mutta yleensäkin elämänmeno oli leppoisampaa silloin kuin myöhemmin. Ennen painotettiin pitkäjännitteisyyttä ja kärsivällisyyttä, mutta nykyään on ihan päinvastoin, kaikki pitäisi saada hetipaikalla, on kärsimättömyyttä, lyhytjännitteisyyttä, maailma murenee jos jotain ei heti saakaan. Tähän vedätykseen ei olisi pitänyt kenenkään alistua, kun ensimmäinen lammas antoi periksi, sitten vedätetään kaikkia :/

Heti ja nyt kulttuuri on syynä kuormittavuuden tuntumaan.

Hopeakettu täysvalkoisissa!

En osallistunut mutta sivusta seuranneena nähnyt ettei mitään helppoa silloinkaan mutta riitti, kun omat hommansa hoiti. Nykyään se ei aina riitä.

90 luvun perntätoimostossa, pienemmällä tekniikalla toimitotyössä tavoite oli noin 5% nykysistä tavoitteista.

Kun aloitin 188 työntekiää samalla osastolla. Nykyään on 6 työntekiää ja liikaa työtä, tavoitteisiin ei pääse millään. Tekniikan kehittymin selittään osalta työntekijöiden vähenemisen, mutta väheneminen on kiihtynyt 2010 jälkeen jolloin oli vielä 30 työtekijää.

Samalla kun tavoitteet ovat karanneet, on asetettu uusia tehtäviä, eli laskujen käsittelyn oheen kuuntelet myös asiakkaiden riehumista. Ennen toinen "nykyään suljettu" osasto teki sen.

Aloitin kesätoissä 1982 ja kokopäiväisissä töissä noin 1987, konttoripuoli:

- Paperia ja lomakkeita tuotettiin käsittämättömän paljon, nuorelle 'apinantöitä' paperien sisäisissä postituksissa, lajitteluissa, mapituksissa ym. rutiineissa riitti.

- Tietokoneet tekivät isossa mittakaavassa vasta tuloaan, tarjolla oli paljon tylsää tallennustyötä,  periaatteella ota pinosta paperi, kirjoita siitä kentät nn koneeseen tallenna, ja sama uusiksi

- Poliittinen korrektius on nykyään huippuluokkaa verrattuna 80-lukuun, vi...lu, kiusaaminen, härski läppä sekä miehiltä että naisilta oli osa koulutupakettia kaikille.

- Tupakka paloi monissa konttorihuoneissa, jossain paikoissa jopa kaikkialla

- Alkoholin käyttöä työajalla ei katsottu niin pahalla, kunhan hoiti hommansa. Jotkut saattoivat käydä kaljalla kesken päivän.

- (tämä myöhemmin ysärin lopulla - 2K alussa, eri tehtävissä): koulutukseksi verhoiltuja matkoja ja huuhaa -kehitysseminaareja oli paljon nykyiseen verrattuna. Useat noita olivat käytännössä pelkkiä viihdekeikkoja.

Hoitoalalla potilaat, petaukset ja muut toiminnot tehtiin työpareina. Nopeaa ja kroppaa säästävää. Kylvettäjät pesi potilaat, siivojat siivosi, pyykkärit pyykkäsi ja keittiöhenkilökunta hoiti ruokailun. Hoitajien aika jäi pelkästään potilaille. Perushoitajille perushoito (eli myös erikoissairaanhoidossa potilaan kynnet leikattiin ja parta ajettiin) ja sairaanhoitajille sairaudenhoito (mittaukset, lääkitys, lääkärinkierto, kirjaus). Nykyään lähihoitajat hoitaa hoitolaitoksissa kaiken ja erikoissairaanhoidossa sairaanhoitajat vain sen minkä ehtivät.

Olen itse tullut työelämään 90-luvulla ja kyllä silloinkin oli leppoisempaa kuin nyt. Toki olin vastavalmistuneena varmasti vähemmän haastavissa ja vastuullisissa tehtävissä kuin nykyään, mutta kun mietin, miten koko organisaatio toimi, niin kyllä leppoisampaa oli.

Netti ja sähköposti tekivät vasta tuloaan, niitä ei käytetty niin paljon kuin nyt. Harvalla oli vielä työpuhelin tai läppäri, joten työt eivät tulleet samalla tavalla kotiin kuin nyt. Jos joku ei ihan suoriutunut kaikesta, hänen annettiin tehdä niitä asioita, joita osasi. Lähellä eläkeikää ei irtisanottu, kun ajateltiin, että päästetään henkilö "kunniallisesti" eläkkeelle. Työajalla oli aikaa suunnitella pikkujoulujen ohjelmaa. Oli yhteisiä kahvihetkiä paljon enemmän kuin nykyään. Oli normaalia käydä porukalla aamukahvilla ja iltapäiväkahvilla turisemassa niitä näitä. Järjestettiin enemmän tiimin/yksikön yhteisiä hetkiä, kahvitteluja tai pienimuotoisia juhliakin, kun jotain saatiin aikaiseksi. Tehokkuuden tavoittelu ei ollut niin huipussaan kuin nyt. Ihmiset eivät olleet niin poikki ja väsyneitä kuin nyt moni on.

Edellinen lisää:

SIhteereitä oli paljon enemmän ja he hoitivat matkavarauksia, laskuja, käytännön järjestelyjä yms. joita nyt hoitaa moni asiantuntija/päällikkö itse.

Tietotekniikka teki vasta tuloaan, kaikki työt tehtiin manuaalisesti kirjoituskone apuna, kalkeeripaperin läpi kirjoitettiin asiakirjoja ja laskuja. Työtehtävät oli tarkkaan jaoteltu kuka teki mitäkin ja työpaikoilla

vietettiin isoja juhlia, työaikana lähdettiin vaikkapa alennusmyyntiostoksille ja lounaat kestivät aika pitkään ja johtajatiimi otti oluet tai viinit työaikana. Perjantaina työpaikan jääkaapissa oli "pikkusuolaista" olutta ja viiniä ja niitä pystyi ottamaan vapaasti klo 14 jälkeen. Ihan erilaista oli työ silloin, työpaikalla pukeuduttiin siististi, naisilla hameet tai siisti housupuku, miehillä puku ja solmio. Oli hyvät pöytätavat ja kohteliaisuus, johtaja avasi aamulla oven naisväelle ja jokainen sanoi huomenta toisilleen. Lomalta palatessa tuotiin tuliaisia kahvihuoneen pöydälle ja syntymäpäivänä jokainen tarjosi kakkukahvit työkavereille. Voi aikoja.....

Ennen vanhaa myös saikulla sai olla ilman, että epäiltiin sun vaan lintsaavan. Sain saikkua lonkkaleikkauksen vuoksi ja töistä soitettiin voinko olla kenties etätöissä toipumisen ajan. Vastasin EN - saikku on saikku.