Oliko työelämä oikeasti leppoisampaa esim 80-luvulla, vai onko se nostalgiaharha?

Ei pidä yleistää.

Ainakin rakennusalalla itselläni oli työkaverina latojana kaksi naista ja tulimme hyvin toimeen ja vaikka itse tein paljon muutakin siellä olimme samassa palkkaluokassa heidän kanssaan.

Kun oma palkkani nousi nousi se myös heillä. Usein nousut oli 5mk/h ja he saivat sen meidän ahkeruuden ja moniosaamisen kautta. Ei siis ollut kateutta samassa suhteessa keskenään. Ikä erokin oli iso toinen oli liki eläkeikäinen ja toinen perheellinen. Hyöty oli siis yhteinen.

Vastaavasti ravintola alalla oli leppoisa tunnelma tarjoilijoiden ja naiskokkien kanssa. Saunaillat oli vapautuneita ja silloin ei hävetty alastomuutta ym samalla tavalla kuin nykyisin. Muutos on ollut suuri nykyiseen verrattuna.

Itse pidin ilmapiiristä -80 luvulla. Nuorena oli elämä edessä ja työtä riitti jos vain halusi työtä tehdä.

Homojen kohtelukin oli suvaitsevampaa. Ravintolalla oli vähemmistöön kuuluvia ja ei siellä homoteltu kuten kouluissa.

Elämä oli kuitenkin vapautuneempaa kaikessa kuin nykyisin. Olihan silloin muutosaika Kekkoslovakian jälkeen ja siksi varmaan osa ei taida huomioida sitä.

Olihan Suomesta lähtenyt työn perässä Ruotsiin ym. maihin kun 1969 markka devalvoitiin ja työt oli kortilla 1970 luvulla. Kriisistä kriisiin silloin mentiin politiikan ym takia.

Suurin muutos tapahtui monessa asiassa 1980 luvulla ja sillä oli merkitystä kunnes kupla puhkesi 1990. Siitä alkoi ongelmat joista vieläkin Suomi kärsii lähes kaikilla työpaikoilla ja elämässä yleisesti.

Nokian nousu ja tuho olivat monille hyvää aikaa mutta kun kaikki munat oli yhdessä korissa ja osaaminen oli huonoa ja vanhaa ei ongelmilta ole vältytty.

Perusteluita. Nokia oli suurin veturi talouden kautta. Metsäyhtiöt ym teleyhtiöt alkoivat riskibisnekset ja tuhoa oli luvassa. Vanhat paperitehtaat ostettiin jenkeistä ja tappiot oli suuria. Johtaja porras ei ole osannut reagoida mihinkään uudistukseen oikein. Esim. Finnair, Fortum, kaivosteollisuus jotka on ulkomaalaisten omistuksessa, pörssi kurssit ym on sijoittajille pelikenttä joitten takia bisneksestä on kadonnut osaamista ja pitkäjänteisyyttä. Startupit ym on vastaavaa juppikultuuria kuin 1980 luvulla. Kaikki mulle heti ja nyt asenne. Jeesustelijat nostavat päätään ja saarnaajat eivät ole ymmärtäneet edes heidän aiheuttamia ongelmia vieläkään. He ammentavat oppinsa ja ideologiansa 2000 vuoden takaa. Tosin ovat varhaisia senkin suhteen.

Pompei oli vapaamielinen ja samoin Vatikaani. Petollisuus ja peittely tuli saarnaajien toimesta taas muotiin 2000 luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Kesätyökokemus 1980-luvulta. Suuressa valtion laitoksessa tehtäväni oli järjestää numerojärjestykseen erään kortiston kortteja. Tarkemmin sanottuna uusia kortteja, jotka sitten lisättiin omalle paikalleen parikymmenmetrisen toimistosalin seinän kokoiseen kortistoon.

Tällä yksinkertaisella oivalluksella sain tehdyksi reilussa tunnissa sen työmäärän, mihin vakinaisilta työntekijöiltä kului kokonainen työpäivä. Palkka oli kehno mutta homma oli taatusti leppoisaa siksi, että päivän työmäärän tehtyäni sain käytännössä tehdä loppupäivän mitä huvitti.

Ihan alkoi kiinnostaa, mitä teit loppupäivän? Todennäköisesti piti kuitenkin istua toimistolla. Kirjoititko kirjeitä kirjeenvaihtokavereille, soittelit? Kysyn ihan ilman ironiaa, sillä 80-luvulla ei ollut internetin kaltaista ajantappajaa.

Olen ollut 2000-luvulla töissä, joissa oli liian leppoisaa ja se oli mielestäni tuskaista. Tunnit ei kuluneet millään.

Vierailija kirjoitti:

Oli leppoisampaa kuin nykyään. Aamun sekä iltapäivän kahvitauot ruokatunnin lisänä, joihin mentiin aina  porukalla. Yhteishenki oli parempi kuin nykyään,ja kaikki työntekijät kuuluivat ammattiliittoon.  Joukossa oli voimaa.

Sain 80-luvulla nuorena toimistotyöntekijänä nuhteita esimieheltä, kun menin järjestämään osastokokouksen klo 14:00, jolloin oli "virallinen" kahvituntiaika. 

Vierailija kirjoitti:

Nostalgiaharha. 80-luvullakin oli niitä, jotka laiskotteli pomoina ylemmissä viroissa. Sitten oli ne, joiden oli se oikea työ tehtävä.

Sulla ei selvästi ole kokemusta pomon tehtävistä. Oman kokemuksen mukaan mitä ylemmäs hierarkiassa mennään (myös julkisella), sitä enemmän on kiire, työpäivät venyy eikä tauoista ole tietoakaan. Mielestäni tämä on ok, koska isommasta vastuusta ja venymisestä minulle maksetaankin. Mutta turha tulla sanomaan etten tee oikeita töitä. En ehkä tee samaa kuin tuotannon työntekijät, mutta omalla työlläni luon suuntaviivat ja edellytykset työnteolle niin, että muut saavat rauhassa keskittyä omiin tehtäviinsä.

Vierailija kirjoitti:

Erilaisuutta siedettiin.

Totta, porukan ulkopuolelle sulkeminen alkoi 90-luvulla. Ennen sain olla rauhassa hiljainen, mutta ei minua syrjitty. Syrjiminen alkoi vaivihkaa yläasteella ja pahentui siitä lähtien. Nyt jos lievänä autismin kirjolaisena menen kahden päivän kurssille jossa ryhmätöitä, minut on salamannopeasti lokeroitu erilaiseksi ja kohtelu on sen mukaista: kylmää. Vaikka olen iloinen, kohtelias enkä epäystävällinen lainkaan.

Kohteliaat käytöstavat on myös nykyään osalle ihan hepreaa, ne luulee että koska olen joustava ja ystävällinen, olen idiootti jota täytyy komentaa. Ei, sori, annoin vain sinulle tilaa koska selvästi halusit olla ryhmän johtaja. En ole tyhmä enkä pidä siitä miten minut lokeroidaan.

Mutta jos menet näille sanomaan suoraan tämän äskeisen lauseen, nämä tyypit suuttuvat. He saavat määrätä millätavoin minun tulee tehdä, mutta en saa heitä oikaista.  Esimerkiksi minulle sanottiin välitunnilla kun yritin rauhassa palautua ryhmätöiden kuormituksesta: tule nyt tänne ryhmään istumaan. Eli määräiltiin miten minun tulee toimia. Oli pakko todeta että ei kiitos, olen introvertti ja kuormitun ihmismassoista. Mitä jos minä olisin määräillyt heitä miten he välitunnilla istuvat, "istukaa nyt erillään ja olkaa hetki rauhassa"? Minua oltaisiin katsottu kuin vähäjärkistä, eihän toisia saa käskyttää. Niin....

Miksi komennetaan ihmistä olemaan "kuin muutkin"? Mikä siinä erilaisuudessa pelottaa? Yhtäkkiä kaikista on tullut samannäköisiä tekoripsineen, -hiuksineen ja robottimaisine hillittyine opeteltuine maneereineen. Se ei muka ole kammottavaa, vaan kammottavaa on että joku on iloinen, rönsyilevä, kohtelias ja ystävällinen. Kiltteydestä tuli kirosana, kilttejä vastaan täytyy ryhmittäytyä. Miettikää mitä aivo pe su a.

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla sai leikkisästi läpsäyttää sihteeriä persuksille tai nipistää. Nykyisin siitä seuraa rikosilmoitus.

Myös se sihteeri saattoi tarttua munista. Sekin oli ihan ok, sitten naurettiin.

Nykyään tunnetaan pakokauhua seksuaalisuutta kohtaan, vaikka ollaan olevinaan jotain liberaaleja mutta nykyliberalismi onkin kulttuurivallankumousta, ei vapaamielisyyttä.

80-luvulla olin lapsi, joten siitä en osaa sanoa. Olen työskennellyt päivähoito/varhaiskasvatusalalla 90-luvulta nykyhetkeen. Työn kuormittavuus on kasvanut valtavasti; on isommat ryhmät, huomattavasti enemmän kirjallisia töitä, tauoillakin pitää ehtiä hoitaa työasioita. Lapsetkin ovat nykyään vaativampia. Palkka on noussut hieman niiltä ajoilta kuin aloitin, mutta vain hieman; nytkin jää käteen parhaimmillaan 1900€, usein muutaman satasen alle.

No ei todellakaan  !!!   silloin piti tehdä  - töitä -   koko päivä....ruokatauko oli ainut työehtosopimuksessa oleva tauko, aamu ja itapäivätauot  kahviin ymv.  riippui talosta....ei ollut sähköposteja tai  kännyköitä, joihin työaikaansa tuhlata...omat asiat hoidettiin tauoilla...

Nyt on toisin päin, omat sosiaalisen median asiat hoidetaan aina ensin ja töitä tehdään, jos ehditään....mutta onhan se selvää, kun työt häiritsevät omaa keskittymistä omiin asioihin, niin alkaahan se ärsyttään... eikä sitä jaksa ja se alkaa masentaan  jne...ennen vanhaan pomoilla ei ollut oikeastaan muuta tekemistä, kuin vahtia, että kaikki tekivät talon hommia ja lorvijoita ei ollut...

Nykyään voi työaikaa käyttää melko vapaasti. Etätyötä saa tehdä, omia asioita voi hoitaa työpäivän aikana jne ja olennaista on vaan hoitaa sovitut asiat. Tuollainen ei onnistunut 80-luvulla, töissä oltiin tiukasti se työaika. Työn tuloksesta viis.

Mikään ei siis ole niin tylsää, kuin olla työssä, muttei ole mitään tekemistä...onneksi itsellä on aina ollut sellaiset työpaikat,   joissa hommat ei ole koskaan loppuneet,  yli 40 v, ei ole ehtinyt masentua....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla sai leikkisästi läpsäyttää sihteeriä persuksille tai nipistää. Nykyisin siitä seuraa rikosilmoitus.

Myös se sihteeri saattoi tarttua munista. Sekin oli ihan ok, sitten naurettiin.

Nykyään tunnetaan pakokauhua seksuaalisuutta kohtaan, vaikka ollaan olevinaan jotain liberaaleja mutta nykyliberalismi onkin kulttuurivallankumousta, ei vapaamielisyyttä.

En oikein tiedä mitä ihailtavaa tuossa on. Oma äitini on esimerkiksi kertonut, että hänet painostettiin seksisuhteeseen johtajan kanssa ja kun yritti lopettaa suhteen, sai potkut. Eikä tuollainen ollut kuulemma harvinaista. Itsehän olen vasta 90-luvun puolivälissä syntynyt, niin nämä siis kuulopuheita.

Vierailija kirjoitti:

Varmasti on työelämä kiristynyt.

Riippuu, keneltä kysyy - eihän nykynuoret osaa mitään - jos 25% on tuen tarpeessa ja siitä huomattava osa on adhd/masennus/nepsy - diagnoosilla, niin tällaista sitten saadaan.  

Olen ehkä boomeri henkisesti, mutta jos  tulokset globaalisti näyttävät, että liikkuminen ja sosiaalinen hengailu on vähentynyt, likinäkö lisääntynyt, lukeminen vähentynytt, keskittyminen on vaikeata. ..hmm. mistäköhän syystä.

Lasten ja nuorten pitäisi enemmän hengailla ulkona, vaikka se vanhuksia ja naisia pelottaisikin. 

Kaikkein pelottavin on 16 - vuotias, joka ei käy ulkona, ei ole romansseja, ei ystäviä - vanhemmat luulevat, että siellä se meidän Marko räpeltää koneella - tulee varmaan DI - insinööri. Todellisuudessa suoltaa vihapuhetta ylilaudalle, Piffille, Futisforumille ja Vauva.fi - sivustolle

Kaikki em. merkit näkyvät jo nyt esim. toimittajissa. Kielioppi on ihan mitä sattuu, ei osata Ranskaa, Saksaa, joten esim. ulkomaan uutiset on aika Cnn - pitoiset. Tämähän meille sopii Naton jäsenenä.  Pekka parkakin kävi jubailemassa Sudanissa ihan turhaan - olemme jatkossa kiinnostava vain Naton kautta - se ei ole mairittelevaa. Voi, miksi emme voineet jäädä tämän  armeijan ulkopuolelle?

No ei tod FudisForkalle ainakaan suolla mitäään. ennemmin snäijäriin ja instaan. ja Tokkiin..

selviytyjä -67 kirjoitti:

Ei pidä yleistää.

Ainakin rakennusalalla itselläni oli työkaverina latojana kaksi naista ja tulimme hyvin toimeen ja vaikka itse tein paljon muutakin siellä olimme samassa palkkaluokassa heidän kanssaan.

Kun oma palkkani nousi nousi se myös heillä. Usein nousut oli 5mk/h ja he saivat sen meidän ahkeruuden ja moniosaamisen kautta. Ei siis ollut kateutta samassa suhteessa keskenään. Ikä erokin oli iso toinen oli liki eläkeikäinen ja toinen perheellinen. Hyöty oli siis yhteinen.

Vastaavasti ravintola alalla oli leppoisa tunnelma tarjoilijoiden ja naiskokkien kanssa. Saunaillat oli vapautuneita ja silloin ei hävetty alastomuutta ym samalla tavalla kuin nykyisin. Muutos on ollut suuri nykyiseen verrattuna.

Itse pidin ilmapiiristä -80 luvulla. Nuorena oli elämä edessä ja työtä riitti jos vain halusi työtä tehdä.

Homojen kohtelukin oli suvaitsevampaa. Ravintolalla oli vähemmistöön kuuluvia ja ei siellä homoteltu kuten kouluissa.

Elämä oli kuitenkin vapautuneempaa kaikessa kuin nykyisin. Olihan silloin muutosaika Kekkoslovakian jälkeen ja siksi varmaan osa ei taida huomioida sitä.

Olihan Suomesta lähtenyt työn perässä Ruotsiin ym. maihin kun 1969 markka devalvoitiin ja työt oli kortilla 1970 luvulla. Kriisistä kriisiin silloin mentiin politiikan ym takia.

Suurin muutos tapahtui monessa asiassa 1980 luvulla ja sillä oli merkitystä kunnes kupla puhkesi 1990. Siitä alkoi ongelmat joista vieläkin Suomi kärsii lähes kaikilla työpaikoilla ja elämässä yleisesti.

Nokian nousu ja tuho olivat monille hyvää aikaa mutta kun kaikki munat oli yhdessä korissa ja osaaminen oli huonoa ja vanhaa ei ongelmilta ole vältytty.

Perusteluita. Nokia oli suurin veturi talouden kautta. Metsäyhtiöt ym teleyhtiöt alkoivat riskibisnekset ja tuhoa oli luvassa. Vanhat paperitehtaat ostettiin jenkeistä ja tappiot oli suuria. Johtaja porras ei ole osannut reagoida mihinkään uudistukseen oikein. Esim. Finnair, Fortum, kaivosteollisuus jotka on ulkomaalaisten omistuksessa, pörssi kurssit ym on sijoittajille pelikenttä joitten takia bisneksestä on kadonnut osaamista ja pitkäjänteisyyttä. Startupit ym on vastaavaa juppikultuuria kuin 1980 luvulla. Kaikki mulle heti ja nyt asenne. Jeesustelijat nostavat päätään ja saarnaajat eivät ole ymmärtäneet edes heidän aiheuttamia ongelmia vieläkään. He ammentavat oppinsa ja ideologiansa 2000 vuoden takaa. Tosin ovat varhaisia senkin suhteen.

Pompei oli vapaamielinen ja samoin Vatikaani. Petollisuus ja peittely tuli saarnaajien toimesta taas muotiin 2000 luvulla.

Anteeksi nyt, mutta homoja ei tosiaan katseltu 80-luvulla hyvällä. Pikemminkin jos joku paljastui olevan homo, hänet eristettiin täysin. Sitten tuli vielä HIV ja AIDS ja tilanne vain paheni vuosiksi.

Tämä kuulostaa juuri nostalgiaharhalta, koska ei ole eritelty mitään faktoja.

Vertaa vuoden 1988 työpäivää vuoden 2022 työpäivään, sen resursseja jne. Tämä kiinnostaa.[/quote]

Sähän voit tehdä esim 10 kohdan kriteerilistan, että saadaan konkretiaa tähän keskusteluun.

Vierailija kirjoitti:

Mikään ei siis ole niin tylsää, kuin olla työssä, muttei ole mitään tekemistä...onneksi itsellä on aina ollut sellaiset työpaikat,   joissa hommat ei ole koskaan loppuneet,  yli 40 v, ei ole ehtinyt masentua....

80-luvulla oli kesätöissä ja toimistoharjoittelijana sellaisiakin päiviä, ettei ollut mitään tekemistä. Se oli todella tylsää. Piti kuitenkin viettää toimistossa se säädetty työaika, ei voinut lähteä aiemmin.

Masentumisesta sen verran, ettei tekemisellä ole masentumisen kanssa yhteyttä. Se johtuu maailman hulluudesta ja elämän arvaamattomuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla sai leikkisästi läpsäyttää sihteeriä persuksille tai nipistää. Nykyisin siitä seuraa rikosilmoitus.

Myös se sihteeri saattoi tarttua munista. Sekin oli ihan ok, sitten naurettiin.

Nykyään tunnetaan pakokauhua seksuaalisuutta kohtaan, vaikka ollaan olevinaan jotain liberaaleja mutta nykyliberalismi onkin kulttuurivallankumousta, ei vapaamielisyyttä.

Kyllä tuo minusta oli hemmetin ahdistavaa. Ja se oli muka olevinaan huumoria, jota piti vaan sietää. Joidenkin mielestä se oli jopa hauskaa.

Riippuu tietysti osaksi kotikasvatuksesta. Äiti joskus sanoi, että seksijutuille nauravat ihmiset ovat jääneet jotenkin lapsen tasolle: seksi nolottaa heitä niin paljon, että sille pitää nauraa.

No isäni oli kasarilla esimerkiksi töissä erään isohkon suomalaisen firman autonkuljettajana. Käytännössä siis kuskasi johtajia asiakastapaamisiin, lentokentälle jne ja välillä tärkeitä asiakkaita myös. On kertonut, että oli päiviä jolloin ei ollut yhtään ajoa, useimmiten muutamia ja joskus harvoin sitten oikeasti kiire. Piti vain päivystää siellä yrityksen aulassa odottamassa.

Että joo, leppoisaa oli, mutta kuulemma myös äärimmäisen tylsää. Välillä oli ehdotellut, että voisi toimistolla ollessaan tehdä muutakin, niin tätä oli pidetty aivan hulluna puheena. Roolit olivat selkeät ja niistä ei poikettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli leppoisempaa.

Perustele, vertaile. Millä tavalla?

Esim. hoitoalalla oli enemmän hoitajia töissä. Äitini jäi eläkkeelle hoitoalalta 5 vuotta sitten.

Olihan vielä 2000-luvun alussakin leppoisempaa. Esim. mä olin silloin siivoojana, ja alueiden mitoitukset olivat inhimilliset verrattuna siihen, mitä oon nykytilanteesta lukenut.

Tämä! Vielä 2000-luvun alussa resurssit olivat hoitoalalla edes kohtuullisesti kunnossa. Vaikka kiirettä oli ajoittain silloinkin, niin ei se määrittänyt jokaista työpäivää ja -vuoroa. Sijaisia saatiin ja todella harvoin oltiin vajaamiehityksellä. Jos ei tuota olisi saanut itse todistaa niin ei edes uskoisi, että hoitoalalla on joskus ollut leppoisampiakin aikoja,

Kunnallisella vanhainkodilla oli meitä lukion jälkeen välivuotta pitäviä sekä sellaisia joilla oli heikko koulumenestys, työllistämistuella töissä 90-luvun alussa (eli oltiin työvoimatoimistoon ilmoittauduttu). Syötettiin, autettiin keittiöllä, ulkoilutettiin, vessatettiin, puettiin. Oli leppoisaa. Kahvitauot keittiöllä kesti iltapäivällä tosiaan tunnin, kun kaikki oli tehty.

-80 luvulla olin töissä tanssiravintolassa tarjoilija baarimestari töissä. Viikonloppuisin ravintola oli aina täynnä, mutta ravintolathan sulkeutui silloin klo 01. Kiirehän siellä oli pöytiin tarjoilussa, mutta meitä oli aina riittävästi työvuorossa. Johtaja oli luvannut, jos asiakas pyytää tanssimaan, niin saa töiden lomassa käydä. Leppoisalta työympäristöltä se tuolloin tuntui, mukavine työkavereineen ja vakiasiakkaineen, mutta ei ole tähän nykyisyydestä vertailukohtaa kertoa, koska lähdin opiskelemaan toisenkin ammatin.

Uudessa ammatissa teollisuudessa -90 luvulla, oli leppoisa esimies ja voihan sitä olla leppoisia esimiehiä nykyäänkin. Oli meillä kellokortit, jotka rullasi vuodenkin päivät päällekkäin leimaten. Ei niitä kukaan tarkistanut ja esimies sanoi, että työaikana saa hoitaa asioita, eikä minuutilleen tarvitse päivittäin töitä tehdä, kunhan jokainen vaan kantaa vastunsa ja ne työt tulee tehtyä. Ei siellä ainakaan mihinkään tappotahtiin tarvinnut töitä tehdä. Vaan eipä ole vertailukohtaa tähänkään, olen jo eläkkeellä.

80 luku oli Duomen kultakausi kaikilla tavoilla!

Mutta mietin miksi. Miksi kaikilla oli töitä???

Ylikansalliset yritykset eivät olleet vielä tulleet. Kaikilla sopivasti.