Lue keskustelun säännöt.
Oliko työelämä oikeasti leppoisampaa esim 80-luvulla, vai onko se nostalgiaharha?
Olen mietiskellyt, että oliko se työ tosiaan silloin leppoisampaa, kuten väitetään? Että onko tosiaan niin, että nykyään työelämä on kovempaa. Oliko silloin sairaanhoitajilla helpompaa? Oliko silloin toimistotyöntekijöillä helpompaa? Entäpä teollisuudessa? Jne.
Onko tämä siis totta vai jonkinlainen nostalgiaharha, jota ajan kuluminen vääristää. En itse kommentoi puoleen enkä toiseen, kiinnostaa kuulla niiltä joilla on kokemusta.
Kommentit (1045)
Joo, kyllä asiat oli ennen paremmin tietyillä tavoin, eikä se ole mikään nostalgiaharha. Ihan vaan siitä lähtien, että nuoret pääsi vakitöihin, ammattilaisena tienasi hyvin rahaa, osti oman asunnon ja perusti perheen. Ainakin mun mielestä 2008 oli se vihoviimeinen vuosi, jolloin kaikki muuttui.
Nykyään se on aika kikkailua, kun katson noita nuoria työntekijöitä. Koko ajan tuli perseen alla, että onko vielä töitä ja minnehän pitää muuttaa työn perässä. Vaikka ne on yleensä ottaen aiempaa paljon paremmalla osaamisella varustettuja ja asenne on 100% täysillä. Yksi nuori tyyppi juuri valitteli, että osaako hän tarpeeksi ja riittääkö töitä. Ennen olisi saanut heti vakityön ja työura olis lähtenyt siitä. Yritin sanoa, että tilanne on mikä on, eikä ole hänestä kiinni. Toi nuoriso vetää kyllä nykyään aika täysillä ja kilpailee työpaikoista tosissaan. Ihan ne perus "suorittavat" työt on tosi kilpailtuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli leppoisempaa.
Perustele, vertaile. Millä tavalla?
Töitä oli tarjolla jokaiselle ja ihmiset eivät olleet niin kireitä kuin tänä päivänä. Yhdessä tehtiin työtä ja nautittiin elämästä.Kateus oli kaukana, koska kaikki tienasivat hyvin.
kasarilla olin pieni poika vasta, mutta jos mietin oman työurani alkua niin 1990/2000 taitteessa esim bensa maksoi vähän euron päälle ja vuokra Helsingin yksiöstä oli jotain 300-400€. Nyt nämä ovat tuplaantuneet, jopa ylikin mutta missään nimessä palkkani ei ole tuplaantunut, vähän tullut lisää. Se siitä ostovoimasta.
80-luvulla kaikki tekivät oikeita töitä, eikä mitään hiiren napsuttelua.
Oli todellakin leppoisampaa.
Isäni oli työmarkkinajärjestössä työnantajapuolella töissä 1970-2010-öuvulla ja hän on sanonut, että työelämä on muuttunut täysin. Töitä oli ennen helppoa saada ja lisäksi oli paljon tyhjäkäyntiä, sittemmin on tullut tehokkuusajattelu ja otettu löysät pois työelämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen viiskymppinen ja aloittanut työurani 90-luvulla, tosin Salossa Nokialla, jonka nousukausi oli juuri alkamassa.
Olen koko ajan tehnyt erilaisia toimistotöitä ja kyllähän vaatimukset ovat nousseet ihan valtavasti. Kirjoituskoneita oli vielä kun aloitin, mutta käytännössä kaikki työ tehtiin jo tietokoneilla ja kännykät alkoivat juuri siinä vaiheessa yleistymään. Työpäivät eivät ikinä venyneet ja taukoja pystyi pitämään.
Nyt olen ollut kymmenisen vuotta samalla työnantajalla ja koko ajan kiire ja erityisesti multitaskaaminen lisääntyy. Ennen saatoin vaikka ruokatauolla soitella omia asioita vaikka kampaaja-aikaa, nyt ei jää edes sitä pientä taukoa, hyvä kun ehtii syödä.
Ystäviä on monella alalla ja jokaisen viesti on samaa. Yksi on ollut samassa hoitoalan työpaikassa koko työuransa ja ihan järkyttävää kuulla millaista siellä on. Kaupassa työskenteleminen on kiirettä aamusta iltaan ja turvallisuus on heikentynyt. Eikä johtoportaissakaan mitään leppoisaa ole.
Mutta on myös ihmiset muutenkin muuttuneet. Ollaan niin tietoisia omista oikeuksistaan tai kuvitellusta oikeuksista, että yllättävän paljon menee aikaa siihen kun jollekin asiakkaalle tai vastaavalle selvität aivan turhanpäiväisiä asioita. Ennen suvaittaisi paremmin virheitä tai sitä että asiat vaan eivät välillä mene ihan putkeen. Että ihmiset tekevät virheitä, mutta ei niitä tahallaan tehdä. Ja loukkaannutaan ja väärinymmärretään ihan tahallaan.
Kyllä oli. Esim Kouluautonkuljettaja ajeli pitkin sivukyliä ja saattoi aina välillä olla ajamattakin.
Ihan mille päälle sattui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olihan se jo sen vuoksi leppoisampaa, kun ei ollut tietsikoita ja kännyköitä, joiden sovelluksilla työnantaja pitää sinut otteessaan 24/7. Oon ihan kypsä siihen, kun koko ajan äppi laulaa viestiä työpaikalta. Tai sitten saat olla neuvomassa työkavereita koko ajan kotoa käsin. Ja ai miten paha oot, jos et oo kaikkia viestejä lukenut välittömästi. Ja tämä pienipalkkaisella duunarillakin.
Oli helpompaa, ei tarvinnut koulutuksia. Vanhat työntekijät opettivat työn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen oli paremmin. Ihmiset oli mukavampia, jotenkin rennompia - myös työelämässä. Ei ollut kilpailua kollegoiden kesken, vaan puhallettiin yhteen hiileen. Töissä oli jopa mukavaa.
Nykyään puhutaan paljon pahaa selän takana (yleensä kaikista), puukotetaan selkään ja käytetään kyynärpäätaktiikkaa. Rumaa peliä ja yleensä myrkyllinen työilmapiiri. Moni ajaa omaa etuaan ja yrittää pönkittää omaa asemaansa rumin keinoin.
Ihmisten kovuus ja ilkeys, jopa suorastaan pahuus, on lisääntynyt ja se tekee vähän joka paikasta epämiellyttävän. Eikä siihen edes tarvita montaa pahaa ihmistä, niin koko työyhteisö voi pahoin.
Usein nää pahimmat on jostain syystä vielä pomojen lemmikkejä. Ehkä ne pomot on joko sokeita tai itse samanlaisia.
Ei ennen tälläistä ollut. Tuo kaikki pätee kyllä muuallakin kuin työelämässä. Missä ollaan menty metsään?
Huonoja puolia: 90 -luvulla tytöteltiin ja vähäteltiin, pomot ja vanhemman puoleiset työtoverit huusivat ja simputtivat. Asiakkaat kourivat ja puhuivat kaksimielisiä. Nuoret olivat usein ilmaa . Kuri oli kovempi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työpaikat eivät todellakaan olleet tasa-arvoisia. Tytöttely oli yleistä. Omalla työpaikallani eräs nainen sai potkut, kun yritti tehdä ilmoitusta asiattomasta käytöksestä.
Tietynlainen yhteisöllisyys oli vahvempaa kyllä, sitä on kasarilta ikävä.
Palkan ostovoima oli pienempi, koska hinnat yleisesti suhteessa kalliimpia. Poislukien asunnot, niiden hintakehitys on ollut päinvastainen kuin esim päivittäistavaran.
Vierailija kirjoitti:
Oli todellakin leppoisampaa.
Isäni oli työmarkkinajärjestössä työnantajapuolella töissä 1970-2010-öuvulla ja hän on sanonut, että työelämä on muuttunut täysin. Töitä oli ennen helppoa saada ja lisäksi oli paljon tyhjäkäyntiä, sittemmin on tullut tehokkuusajattelu ja otettu löysät pois työelämästä.
Asiahan on itse asiassa täysin päinvastoin. Työtuntien tehokkuus laskee jatkuvasti. Epäilen syyksi sitä, että asiantuntijatkin joutuvat pyörittämään kaikenlaista hallinnollista, mikä tekee työstä silppua ja säheltämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minusta työtahti oli samaa luokkaa. Jotkut ehti kahvitunnille, toiset ei kun pöytä oli tupaten täynnä töistä. Työt kasaantuvat sille, joka nopeasti selviytyy.
Valmistuin vuonna 1980 ja työpaikan sain lokakuun lopussa (kesätyö jatkui äitiyslomasijaisuutena ja jatkui siitä eteenpäin katkeamatta). Silloin toimistossakin työskenneltiin omassa huoneessa, joka oli mukavaa ja keskittyminen helppoa. Työtoverit olivat mukavia ja kannustaviakin.
Sitten 90-luvulla siirryttiin vähitellen tietokoneisiin.
Nykyään työskennellään avokonttoreissa tai pienhuoneissa ahtaasti pöydät rivissä. Se on järkyttävää ja häiritsee keskittymistä. Huomattavasti enemmän kiusaamista, vähättelyä ja kateellisuutta, myös esimiehiltä. Onneksi voin jäädä varhennetulle eläkkeelle, mutta vielä muutaman vuoden jälkeenkin näen jatkuvia painajaisia työelämän kampittavuudesta. Ei auta, että tekee parhaansa, silloin työtoverit tulevat kateellisiksi ja esimies alkaa vähättelemään. Vaikea löytää keskitietä. Tälle pitäisi oikeasti tehdä jotakin!
Vierailija kirjoitti:
Huonoja puolia: 90 -luvulla tytöteltiin ja vähäteltiin, pomot ja vanhemman puoleiset työtoverit huusivat ja simputtivat. Asiakkaat kourivat ja puhuivat kaksimielisiä. Nuoret olivat usein ilmaa . Kuri oli kovempi
Joo, huutavat pomot olivat ihan arkea, ylipäätään johtamisen opeissa on tultu todella paljon eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen viiskymppinen ja aloittanut työurani 90-luvulla, tosin Salossa Nokialla, jonka nousukausi oli juuri alkamassa.
Olen koko ajan tehnyt erilaisia toimistotöitä ja kyllähän vaatimukset ovat nousseet ihan valtavasti. Kirjoituskoneita oli vielä kun aloitin, mutta käytännössä kaikki työ tehtiin jo tietokoneilla ja kännykät alkoivat juuri siinä vaiheessa yleistymään. Työpäivät eivät ikinä venyneet ja taukoja pystyi pitämään.
Nyt olen ollut kymmenisen vuotta samalla työnantajalla ja koko ajan kiire ja erityisesti multitaskaaminen lisääntyy. Ennen saatoin vaikka ruokatauolla soitella omia asioita vaikka kampaaja-aikaa, nyt ei jää edes sitä pientä taukoa, hyvä kun ehtii syödä.
Ystäviä on monella alalla ja jokaisen viesti on samaa. Yksi on ollut samassa hoitoalan työpaikassa koko työuransa ja ihan järkyttävää kuulla millaista siellä on. Kaupassa työskenteleminen on kiirettä aamusta iltaan ja turvallisuus on heikentynyt. Eikä johtoportaissakaan mitään leppoisaa ole.
Mutta on myös ihmiset muutenkin muuttuneet. Ollaan niin tietoisia omista oikeuksistaan tai kuvitellusta oikeuksista, että yllättävän paljon menee aikaa siihen kun jollekin asiakkaalle tai vastaavalle selvität aivan turhanpäiväisiä asioita. Ennen suvaittaisi paremmin virheitä tai sitä että asiat vaan eivät välillä mene ihan putkeen. Että ihmiset tekevät virheitä, mutta ei niitä tahallaan tehdä. Ja loukkaannutaan ja väärinymmärretään ihan tahallaan.
Minä koen kyllä, että nykyään on paljon enemmän armollisuus- ja virheistä oppii -puhetta. Vanhanajan pomot räyhäsivät virheistä naamat punaisina ja potkujen antaminenkin oli helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen viiskymppinen ja aloittanut työurani 90-luvulla, tosin Salossa Nokialla, jonka nousukausi oli juuri alkamassa.
Olen koko ajan tehnyt erilaisia toimistotöitä ja kyllähän vaatimukset ovat nousseet ihan valtavasti. Kirjoituskoneita oli vielä kun aloitin, mutta käytännössä kaikki työ tehtiin jo tietokoneilla ja kännykät alkoivat juuri siinä vaiheessa yleistymään. Työpäivät eivät ikinä venyneet ja taukoja pystyi pitämään.
Nyt olen ollut kymmenisen vuotta samalla työnantajalla ja koko ajan kiire ja erityisesti multitaskaaminen lisääntyy. Ennen saatoin vaikka ruokatauolla soitella omia asioita vaikka kampaaja-aikaa, nyt ei jää edes sitä pientä taukoa, hyvä kun ehtii syödä.
Ystäviä on monella alalla ja jokaisen viesti on samaa. Yksi on ollut samassa hoitoalan työpaikassa koko työuransa ja ihan järkyttävää kuulla millaista siellä on. Kaupassa työskenteleminen on kiirettä aamusta iltaan ja turvallisuus on heikentynyt. Eikä johtoportaissakaan mitään leppoisaa ole.
Mutta on myös ihmiset muutenkin muuttuneet. Ollaan niin tietoisia omista oikeuksistaan tai kuvitellusta oikeuksista, että yllättävän paljon menee aikaa siihen kun jollekin asiakkaalle tai vastaavalle selvität aivan turhanpäiväisiä asioita. Ennen suvaittaisi paremmin virheitä tai sitä että asiat vaan eivät välillä mene ihan putkeen. Että ihmiset tekevät virheitä, mutta ei niitä tahallaan tehdä. Ja loukkaannutaan ja väärinymmärretään ihan tahallaan.
Minä koen kyllä, että nykyään on paljon enemmän armollisuus- ja virheistä oppii -puhetta. Vanhanajan pomot räyhäsivät virheistä naamat punaisina ja potkujen antaminenkin oli helpompaa.
80-luvulla potkujen antaminen ei ollut helppoa ja yt-neuvotteluja ei juuri tunnettu. Ammattiliittojen järjestäytymisaste oli korkea.
Ei ollut leppoisaa, mutta muuten toisenlaista.
Työsuhteet olivat vakituisia ja kohtuu pitkiä.
Työnantaja noudatti lakeja ja palkitsi bonuksilla.
Työntekijät sitoutuivat työpaikkaan ja hoitivat vastuullisesti ja oma-aloitteisesti työt. Kiiretilanteissa joustettiin ja vastaavasti työnantaja jousti, jos tarvi vapaapäivän perhesyistä. Luottamus toimi puolin ja toisin. Työn laadulla oli merkitystä.
Ei ollut jatkuvia yt-neuvotteluja eikä nollatuntisopimuksia. Vaihtuvuus oli pientä.
80-luvulla töitä sai aina, kun vaan käveli paikalle ja kysyi paikan pomolta. Ei tarvinnut lähetellä mitään cv himmeleitä, joihin pitää kertoa harrastukset ja motiivit. Raha, se oli ja on yhä motiivi tehdä työtä. Suhteilla sai silloin kuin varmaan nytkin parempia työpaikkoja, mutta silloin se oli reilu peli, nykyään siinä on enemmän sukupuolikiintiöitä ja pian varmaan värilläkin on väliä.
Esimies oli pomosi, eikä se vetänyt hernettä nenään, vaikka naista mieheksi sanoitkin. Jos lomaa tai omaa aikaa tarvitsi voi ottaa huoletta lopputilin, koska uuden työpaikan saaminen oli helppoa. Nykyään suurennuslasilla tutkitaan vanhat työhistoriat...miksi olette ollut vuonna 2010 -2012 poissa työelämästä?
70- ja 80-luvuilla miehet oli vielä miehiä. Silloin ei pidetty taukoja kun oli työn aika, ja jos oli urakka niin nuoretkin kesäpojat veti itsensä äärirajoille. Mutta kyllä sitten oli komiaa kun sai tilipussin käteen.