Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Oliko työelämä oikeasti leppoisampaa esim 80-luvulla, vai onko se nostalgiaharha?
Olen mietiskellyt, että oliko se työ tosiaan silloin leppoisampaa, kuten väitetään? Että onko tosiaan niin, että nykyään työelämä on kovempaa. Oliko silloin sairaanhoitajilla helpompaa? Oliko silloin toimistotyöntekijöillä helpompaa? Entäpä teollisuudessa? Jne.
Onko tämä siis totta vai jonkinlainen nostalgiaharha, jota ajan kuluminen vääristää. En itse kommentoi puoleen enkä toiseen, kiinnostaa kuulla niiltä joilla on kokemusta.
Kommentit (1045)
Työpaikassani joillain on välillä niin vähän tekemistä että kuuntelevat työhön liittyviä Podcasteja työajalla kun ei ole muutakaan tekemistä ja ovat siis etätyössä, muuten kotona tekevät kotitöitä ja muuta silloin kun töitä on vähän, diplomi-insinööri koulutus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloit vakityöt v. 84 kirjanpitäjänä ja ei kyllä ollut leppoisampaa, jos vertaa tähän päivään, kun ei ollut teknologia apuna. Nyt voi pitää ruokatauon ja ohjelma tekee töitä, kun ennen hakkasin sormillani laskukonetta, josta olen saanut sormiini nivelkuluman ja sormet sohottaa eri suuntiin jotka oli ennen toimistotyössä yleisiä.
En kaipaa työelämässä 80-luvulle tai muutenkaan. Nykyisin elämä helpompaa.
Meillä oli kyllä kirjanpito-ohjelmat käytössä. Aloitin työt ko firmassa 1982.
Minäkin tein kesätöitä tallentajana jo 80-luvulla. Siis oli tietokoneet käytössä ja 90-luvulla laskentaohjelmat. Ohjelmat olivat helppokäyttöisempiä ja selkeämpiä kuin nykyään, siis helpommat oppia. Lisäksi toimistoissa oli vielä käytössä paperia. Työohjeita sai olla esillä paperilla. Nykyään kaikki tieto on periaatteessa koneella ja sen hakemiseen tarvitaan intraa, teamsiä, yammeria yms.
Vierailija kirjoitti:
Työpaikassani joillain on välillä niin vähän tekemistä että kuuntelevat työhön liittyviä Podcasteja työajalla kun ei ole muutakaan tekemistä ja ovat siis etätyössä, muuten kotona tekevät kotitöitä ja muuta silloin kun töitä on vähän, diplomi-insinööri koulutus.
Silloin kyse on organisaation valinnasta. Jos eivät löydä tekemistä henkilöstölleen, niin jossain on vikaa. Etätyön kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Moni saa etänä enemmän aikaan, kun työmatkoihin ei kulu aikaa, eikä muut ole jatkuvasti häiritsemässä.
Vierailija kirjoitti:
Vielä 80-luvulla työnteijän toimenkuva oli yleensä paljon suppeampi, joka asiaan oli oma työntekijänsä, joten työnmäärä pysyi kohtuullisempana. Nykyään on yhden työntekijän harteille sälytetty "kaikki" hommat, ennen niitä tekemässä oli useampi henkilö ja jokainen hoiti vain sen oman lestinsä.
Silloin ihmiset myös eli palkallaan, vaikka oli enemmän työntekijöitä. Rahoja ei juoksutettu pomojen ja omistajien taskuihin sitä tahtia kuin nykyisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli leppoisampaa. Tai sanotaanko, inhimillisempää. Eli väkeä oli enemmän, ei odotettu yhden tekevän kaikkea mahdollista, vaan oli esim. toimistoapulaisia, sihteeri, kahvinkeittäjä, jne.
Eli palkkatuloa jaettiin useammalle. Ei tehty niin kuin paperimiehet, että pyydetään helvetillisiä korotuksia, jonka seurauksena osa porukasta pitää heittää pihalle, jotta jäljelle jääville voidaan maksaa se rökälepalkka.
No -90 luvun laman seurauksena kaikki vedettiin luita myöten ja toi paskakohtelu levisi sitten muuallekin.
Seurauksena nykyinen kehityssuunta: Tietyillä aloilla liksat on niin surkeat että palkalla ei enää elä, vaan on tehtävä jotain toista, yhtä surkeaa lisäksi. Jolloin taas tulee vastaan se että vuorokaudessa on vain 24 tuntia.
AY-liike edustaa tämän ahneuden huippua. Vertaa vaikka kuluneen talven riehunta hoitoalalla. AY-liikettä kiinnostaa vain valtapolitiikka ja AY-johtajan 500 tonnin vuosiansiot. On siinä levysepän koulutuksella palkkaa?
Ihminen on ahne paska.
Myönnän kyllä. Meidän firmassa tämä ominaisuus on työnantajissa ja palkansajista molemmissa. 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan meistä ei ollut 80-luvulla samassa tilanteessa kuin nyt, joten vaikea sanoa: minä olin silloin nuori nainen, nyt olen vanha nainen. Tein silloin eri töitä kuin nyt. Silloin ei toisaalta myöskään ollut somea häiritsemässä työntekoa. Ihmiset tekivät töitään eivätkä roikkuneet puhelimellaan koko ajan.
Minä jo 90-luvulla tein samaa työtä kuin nyt ja on mennyt mielestäni sekavammaksi.
Koko työuran olen odottanut, milloin voin tuntea, että osaan tehdä työni niin että siitä voi kokea iloa. Ilon pilkahduksia onkin ollut silloin tällöin. Mutta paljon on ollut myös tunnetta, että työskentelen lähes äärirajoilla.
90-luvulla ja 2000-luvun alussa näytti vielä siltä, että työelämä olisi menossa järkevään suuntaan.
Mutta jos olisit samanikäinen nyt kuin olit 30 vuotta sitten, ehkä pärjäisit paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hain 80- luvun lopulla ravintolaan töihin, vastavalmistuneena hain useampaan paikkaan. joka paikasta tuli soitto et tervetuloa, koska voit aloittaa. 10 vuotta olin saman työnantajan palveluksessa. Työolot hyvät, työkaverit mahtavia. No nuorena jaksoi painaa duunia. Nyt ihan eri hommissa.
Varmaan riippuu paljon firmasta ja tehtävästä miten paljon hommia on mutta työpaikassani joillain on älyttömästi hommia ja joillain ei juuri mitään ja ovat kuin vapaamatkustajia ja niin on aina ollut ja tulee olemaan, ei voin kuin ihmetellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä millaista oli 80-luvulla mutta työpaikallani on kyllä joillain tosi leppoisaa nyt etätyö aikana, jotkut kollegani siivoilevat etätöissä kotonaan ja kuskailevat lapsiaan päivisin 5000-6000eur kuukausipalkalla kun töitä on aika vähän ja vaivautuvat ehkä kerran viikossa konttorille jos sitäkään. Toki joillain aloilla ja tehtävissä on varmasti hirveä kiire ja stressi.
Tuo olisi ok, jos vastapainoksi sitten joutuisivat välillä tekemään pitkää päivää ja saamaan asioita aikaiseksi omalla osaamisellaan ja vaivallaan.
Itse tiedän erään juuri yli 6000e tienaavan, jolla on jatkuvasti leppoisia päiviä, eikä paljoa tekemistä koskaan. En ymmärrä, miten pihalla hänen esimiehensä ja organisaationsa ovat, etteivät vaadi enempää. Ei kukaan voi olla niin tärkeä tekijä, että hänen annetaan olla joutokäynnillä 80% ajasta.
Miten tuo voilla mahdollista? Mikä ala kyseessä? Itselläni julkisella virastossa palkka alle n 2500 ja ei kyllä koskaan ole päiviä, jolloin ei olisi mitään tekemistä, koska tietyt tulostavoitteet pitäisi saavuttaa joka päivä. Nekin asetettu niin mahdottomaksi, että usein niihin ei yllä ilman ylitöitä. Olen menettänyt stressin ja ahdistuksen takia jo yöunet. Kaipaisin jotain vähemmän kuormittavaa työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut leppoisampaa 90-luvulla. Tietotyössä joutui matkustamaan paljon. Mutta tekemään kuitenkin usein täyden päivän asiakkaiden luona. Lisäksi tietysti yksilökohtaisia eroja mutta itse tuolloin rakensin senaikaista osaamispohjaa kovasti vapaa-aikaan työntyen. Pää oli todella sekaisin usein. Nykyään on rennompaa tekemistä vaikka työnkuva ja hallittavat asiat ovat laajentuneetkin valtavasti. En oikeastaan enää koskaan teee vapaa-ajalla mitään tai ota selvää mistään.
Siinä 70-80 luvun vaiheilla oli oli aika helppo saada töitä mutta itse työ ei ollut useinkaan leppoista oleskelemista. Itse olin tuohon aikaan ravintolassa töissä ja voin sanoa että hyvä oli jos ehti pitää ruokatauon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin töissä pankissa. Tykkäsin olla, ei mitään ongelmaa. Sitten halusin vaihtaa työpaikkaa, soitin erääseen firmaan ja pyysin saada tulla työhaastatteluun. Meni hyvin ja sain paikan. Olin siellä yli 10 vuotta, tuli paikkakunnan muutos kun perhe kasvoi.
Uudella paikkakunnalla menin suuren firman portille kyselemään töitä. Kyllä, markkinoinnin töitä hain ja sain.
Huom! viimeiset 4 vuotta ennen eläkkeelle siirtymistä tästä firmasta olivat pelkkää yt neuvotteluja ja epävarmuutta. Huh, sitä aikaa en enää halua muistella.
Muuten työvuosia muistellessa meillä oli aina kivaa, yhteisöllisyys ja kivat työkaverit säilyvät muistoissani aina.
Varsinkin se 10 vuoden periodi. Ai että !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työtä sai helposti, työpaikoilla oli miellyttävää, töiden määrä kohtuullinen ja palkka hyvä.
Tämä kuulostaa juuri nostalgiaharhalta, koska ei ole eritelty mitään faktoja.
Vertaa vuoden 1988 työpäivää vuoden 2022 työpäivään, sen resursseja jne. Tämä kiinnostaa.
Olen eri, mutta just noin se oli. Jos oli töitä vailla, ei tarvinnut sen kummemmin mitään hakemuksia väsätä, eikä mistään cv:stä edes puhttu. Sen kun otti puhelinluettelon käteen ja alkoi soitella eri paikkoihin, eikä aikaakaan kun oli työpaikka tiedossa. Tai sitten katsoi ilmoitukset sunnuntain hesarista ja haki mieleisiinsä. Ihan omasta kokemuksesta väitän että työn määrä todellakin oli paljon kohtuullisempi ja palkka hyvä siihen nähden että tuohon aikaan minulla ei ollut mihinkään ammattiin edes koulutusta. Niin. Ja tosiaan sekin että kouluttamatonkin löysi töitä helposti.
Jos nykyään pikeasti haluttais työttömyyttä vähentää, niin kannattaisi kyllä suosia tätä vanhan ajan työnhaku mallia. Unohdetaan turhat kommervenkit ja otetaan työnhakija muitta mutkitta koeajalle. Jos näyttää homma hoituvan, niin vakinaistetaan. Ei sen rekrytoinnin tarvitse olla niin monimutkaista kuin nykyään. Turhaan vaan pelottaa monet hyvät hakijat pois.
Ainakin rakennuksilla oli. Ukot joi kirkasta väkevää kahvia termoksesta ihan yleisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työtä sai helposti, työpaikoilla oli miellyttävää, töiden määrä kohtuullinen ja palkka hyvä.
Tämä kuulostaa juuri nostalgiaharhalta, koska ei ole eritelty mitään faktoja.
Vertaa vuoden 1988 työpäivää vuoden 2022 työpäivään, sen resursseja jne. Tämä kiinnostaa.
Olen eri, mutta just noin se oli. Jos oli töitä vailla, ei tarvinnut sen kummemmin mitään hakemuksia väsätä, eikä mistään cv:stä edes puhttu. Sen kun otti puhelinluettelon käteen ja alkoi soitella eri paikkoihin, eikä aikaakaan kun oli työpaikka tiedossa. Tai sitten katsoi ilmoitukset sunnuntain hesarista ja haki mieleisiinsä. Ihan omasta kokemuksesta väitän että työn määrä todellakin oli paljon kohtuullisempi ja palkka hyvä siihen nähden että tuohon aikaan minulla ei ollut mihinkään ammattiin edes koulutusta. Niin. Ja tosiaan sekin että kouluttamatonkin löysi töitä helposti.
Jos nykyään pikeasti haluttais työttömyyttä vähentää, niin kannattaisi kyllä suosia tätä vanhan ajan työnhaku mallia. Unohdetaan turhat kommervenkit ja otetaan työnhakija muitta mutkitta koeajalle. Jos näyttää homma hoituvan, niin vakinaistetaan. Ei sen rekrytoinnin tarvitse olla niin monimutkaista kuin nykyään. Turhaan vaan pelottaa monet hyvät hakijat pois.
En tiedä kuinka helppoa tai vaikeaa työsuhteen päättäminen todellisuudessa on, mutta sen tulisi kyllä olla helppoa. En usko, että siitä oikeasti olisi meille suurta haittaa. Ei työnantaja pyri hyvästä työntekijästä eroon. Juuri se, että tullaan kotoa suurin piirtein hakemaan töihin, että tule kokeilemaan pärjäisitkö tässä hommassa olisi aivan mahtavaa. Miksi tämä on ajautunut tämmöiseksi pelleilyksi mitä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työtä sai helposti, työpaikoilla oli miellyttävää, töiden määrä kohtuullinen ja palkka hyvä.
Tämä kuulostaa juuri nostalgiaharhalta, koska ei ole eritelty mitään faktoja.
Vertaa vuoden 1988 työpäivää vuoden 2022 työpäivään, sen resursseja jne. Tämä kiinnostaa.
Olen eri, mutta just noin se oli. Jos oli töitä vailla, ei tarvinnut sen kummemmin mitään hakemuksia väsätä, eikä mistään cv:stä edes puhttu. Sen kun otti puhelinluettelon käteen ja alkoi soitella eri paikkoihin, eikä aikaakaan kun oli työpaikka tiedossa. Tai sitten katsoi ilmoitukset sunnuntain hesarista ja haki mieleisiinsä. Ihan omasta kokemuksesta väitän että työn määrä todellakin oli paljon kohtuullisempi ja palkka hyvä siihen nähden että tuohon aikaan minulla ei ollut mihinkään ammattiin edes koulutusta. Niin. Ja tosiaan sekin että kouluttamatonkin löysi töitä helposti.
Jos nykyään pikeasti haluttais työttömyyttä vähentää, niin kannattaisi kyllä suosia tätä vanhan ajan työnhaku mallia. Unohdetaan turhat kommervenkit ja otetaan työnhakija muitta mutkitta koeajalle. Jos näyttää homma hoituvan, niin vakinaistetaan. Ei sen rekrytoinnin tarvitse olla niin monimutkaista kuin nykyään. Turhaan vaan pelottaa monet hyvät hakijat pois.
En tiedä kuinka helppoa tai vaikeaa työsuhteen päättäminen todellisuudessa on, mutta sen tulisi kyllä olla helppoa. En usko, että siitä oikeasti olisi meille suurta haittaa. Ei työnantaja pyri hyvästä työntekijästä eroon. Juuri se, että tullaan kotoa suurin piirtein hakemaan töihin, että tule kokeilemaan pärjäisitkö tässä hommassa olisi aivan mahtavaa. Miksi tämä on ajautunut tämmöiseksi pelleilyksi mitä on.
Sanopa muuta! Ja samaan aikaan tuskaillaan työttömyyden kanssa. Työnhakeminen pitäisi tehdä mahdollisimman helpoksi, ja samoin työsuhteen päättäminen, jos työntekijä ei olekaan sopiva. Nykyinen prosessi on ihan naurettava.
Alue: Aihe vapaa
Tuo olisi ok, jos vastapainoksi sitten joutuisivat välillä tekemään pitkää päivää ja saamaan asioita aikaiseksi omalla osaamisellaan ja vaivallaan.
Itse tiedän erään juuri yli 6000e tienaavan, jolla on jatkuvasti leppoisia päiviä, eikä paljoa tekemistä koskaan. En ymmärrä, miten pihalla hänen esimiehensä ja organisaationsa ovat, etteivät vaadi enempää. Ei kukaan voi olla niin tärkeä tekijä, että hänen annetaan olla joutokäynnillä 80% ajasta.