Oliko työelämä oikeasti leppoisampaa esim 80-luvulla, vai onko se nostalgiaharha?

Hoitoala oli ainakin yhtä rankka ellei rankempi jo silloin.

Oli ehkä leppoisampaa mutta toisaalta työikäiset olivat myös paremmassa kunnossa ja jaksoivat työssä, raskaissakin, paremmin. Moni ala oli fyysisesti paljon rankempi kuin nykyään.

Ihmiset olivat myös vaatimattomampia arjen elintason suhteen ja ymmärsivät että kaikki työt eivät ole yhtä vaativia ja palkka on sen mukainen. Tyvestä puuhun edettiin, nykyään on enemmän kaikki tänne heti -ajattelua.

Sossun luukku oli pahin painajainen, sinne ei halunnut kukaan.

Tässähän on ollut kiinnostavia viestejä.

Yksi isoimmista ongelmista ainakin minun alalla on se, että nuoria ei enää vakinaisteta vaan pidetään "tuuraajina" vuosia, vaikka tekevät ihan vakituisesti töitä oikeasti. Se luo painetta nuorille, kun ennen vaan tyyliin käytiin opinnot ja mentiin toimistolle kyselemään töitä ja kohta olikin sitten vakityö.

Oman alan kulta-aika oli siihen 2000-luvun alkuun asti. Eräs eläkkeelle jäävä pomo kertoi, että rahaa tuli vähän liikaakin sisään, eli meni aika löysäilyksi. Toki siis työllistävä vaikutus oli iso, nykyään on ehkä max. neljäsosa työntekijöitä entiseen verrattuna. Jos oli vähän kipeä, niin toimistolla oli oma sairaanhoitaja. Jos töitä ei ollut oikein loppupäiväksi, niin sitten mentiin työkavereiden kanssa uima-altaalle ja saunomaan. Nyt ei ole uima-allasta eikä sairaanhoitajaa todellakaan.

Nostalgia on tietty aina mukana, mutta vanhoja patuja on vielä, jotka on nähneet ne "kulta-ajat". Enemmän olen kuullut sellaista kommenttia, että joku kasari ja ysäri meni vähän liiankin helpolla ja nyt työn tehokkuus ja ylipäänsä asenne on ihan eri tasolla. Riippuu varmasti alasta.

Harhaa tai luuloa, mutta kyllä työhön pääsi helpommin ja paikkakin oli hyvä ainakin rakennusalalla.

Ravintola alalla palkalla ei pärjänneet kuin portsarit ja tarjoilijat. Kokit saivat huonoa pakkaa ja vaihtoivat alaa. Itsekin tein niin. Aikaa jäi muutenkin paljon enemmän kun oli vain ma-pe 6-14 töissä 8h/pv.

Lomaa oli yhtä paljon kuin nykyään ja oli mahdollista elää ja matkustella myöskin. Vuokra oli korkea ja asunnot uusilla alueilla. Syöminen ulkona oli normaalia ja kavereiden kanssa tuli vietettyä paljon aikaa.

Laman jälkeen kaikesta tuli selviytymistä ja jupit oli kokoomuslaisia tai demarinuoria. Ei ollut kännyköitä eikä tietokoneita joista on tullut aikaa vievää ja paljon ongelmia muutenkin.

Julkisista palveluista terveyskeskukset oli auki iltaan asti 20.00 ja rahaa sai automaateista kellon ympäri. Pankissa joutui käymään maksamassa laskut joka ei ollut ongelma kun ei mennyt eläkeläisten kanssa samaan aikaan jolloin he saivat eläkkeen ja siellä oli ruuhkaa.

Hammashoito oli huonoa ja yhtä onnetonta kuin nykyisinkin. Kallista ja huonoa kuten kaikki nykyisin.

Bussit ja junat kulkivat puoleen yöhön ja turvallisesti pystyi liikkumaan niillä aina. Kuskit olivat fiksuja ja kivoja sekä heidät oppi tuntemaan kun he ajoivat samalla linjalla vuoronsa. Junissa konduktöörit tiesi asiakkaansa ja jos sattui sammumaan he herättivät oikealla asemalla. Kyllä siinä on paljon esim. Paremmasta kuin nykyisin on.

Yhteenvetona pitää sanoa 1980 luvun olleen Suomen paras vuosikymmen jota ei ole sen jälkeen nähty.

Hallitukset ja päättäjät ovat olleet moni lapsia tai eivät olleet edes syntyneet vielä silloin. Stadissa ja Vantaalla tai Espoossa kasvaneet ovat eläneet 1980 luvun nousun ja tuhon ajan josta nostalgiaa kyllä löytyy paljon. Maalta tulleilla tuskin on vastaavaa kokemusta siitä ajasta itsellään.

Koulusta ei kyllä ole hyviä muistoja. Opettajat huom. eivät kaikki olivat pilkun nussijoita ja täysiä mulkkuja naisopettajat mukaan lukien. Osaaminen perustui heidän mielivaltaa ja käskyihin. Muuhun heistä ei sitten aina ollutkaan kuin jälki istunnon antamiseen tai läksyjen antamiseen. Siellä ei oppinut juurikaan mitään ja ruokatunti oli paras ja liikunta sen jälkeen. Oli hiihtokilpailuita jne. Muuten oli siedettävää.

Yli 100000 mk vuodessa tienasi rakennusalalla hyvin ja nykyisin halpa työvoimaa tulee ex itäblokin maista joitten osaaminen on mitä sattuu sutta ja sekundaa siltä väliltä. Kalasataman tornitalot esim.

Politiikka ei kiinnostanut ketään ja siitä puhuttiin lähinnä muokattuna kirosanalla. Älä puhu politiikkaa kun tarkoitettiin älä puhu paskaa. Luottamusta niihin mulkkuihin ei ollut yhtään eikä sen jälkeenkään ole ollut. Taso laski osaamisen suhteen ja vastuuttoman toiminnan kautta 1988 lopussa jo.

Liikasen Erkki ja Holkeri Harri ym saivat juppimeininkinsä kanssa rosvota kaikilta tuhkatkin pesästä. Verot olivat korkeat ja korot halpoja kunnes lainan ottavat Juppi meiningin kupla puhkesi heiltä 1990.

Ei ollut velkaa eikä lainaa itsellä mutta eipä hyvästä koulutuksesta tai perheestä ollut niillä jupeilla lainoineen hyötyä. Osa rikastui laman seurauksena ostamalla hulppeita asuntoja pilkkahintaan Stadista. Usein ne joilla oli omaisuutta jo jemmassa tai rikkaat vanhemmat.

Lastenkodissa kasvanut ja omillaan toimeen tullut 1983 kun täytin 16 v. Elämä oli parempaa kuitenkin monissa asioissa Carrols ja leffat videot pizza jne tulivat eikä netistä ollut tietoa. Tosin Commandore 64 pelin hankin ja pelattiin sillä korpuilta pelejä. Näyttönä toimi 26' TV.

Silloin oli vähemmän älylaitteita, joten ihmisiä ei saanut heti kiinni. Moniko stressaisi faxin vieressä, saako satoja viestejä vastaanotettua ja lähetettyä. Suuressa viestitulvassa välissä oli varmaan faksaaja. Tuskin ketään laitettiin äkkiä muista töistä lähettämään kymmeniä fakseja, vai laitettiinko. Sitten taas kiireellä budjetin pariin tai palaveriin.

Vierailija kirjoitti:

Oli tosin Suomessa on edelleen todella leppoisaa ja töitä tehdään keskimäärin hyvin vähän. Ei muualla Euroopassa ole näitä 37h viikkoja joista pidetään kiinni vaan 40-45h viikko on normaali minimi.

Pelkkää tuntimäärää on turha tuijottaa; työaikaan lasketaan myös ruokatauko (vähintään tunnin, joissakin maissa jopa kaksi) eikä työtahti ole niin tappava kuin Suomessa. 

Suomessa tykätään kauhistella mm. aasialaisten koululaisten pitkiä päiviä, mutta jätetään kertomatta, että niihin sisältyy kaikenlaista kevyempääkin puuhaa, osalla (teineilläkin!) jopa torkkutunti. Kirjaimellisesti koko luokka lepää pimeässä, osa nukkuu kunnolla. Ja iltapäivästä on usein kevyempiä aktiviteetteja, kuten kulttuuria tai liikuntaa kerhomuodossa. 

Pelkkä tuntimäärä ei kerro mitään. 

Omalla alallani oli leppoisampaa, palkat paremmat ja riitti töitä, suurempi markkina ja kilpailu pienempää.

Iso ero on ainakin siinä, että 80-luvulla kokopäivätyötä tekevän perusduunarin palkalla pystyi elättämään perheen ja maksamaan asuntolainaa. Nykyään pystyy just ja just elättämään itsensä asumistuen kanssa.

Itsellä tuli stressi tutuksi jo silloin 1980-luvulla, loppupuolella. Työpaikallani (yksityinen isohko yritys) otettiin käyttöön henkilökohtainen tulosvastuu. Ilmapiiri muuttui kyllä selvästi kireämmäksi ja kilpailuhenkisemmäksi.

Pirusti ainakin rakennusalalla sattui tapaturmia verrattuna nykypäivään. Turvallisuusasiat oli muutenkin vielä lapsenkengissä ja monella oli työperäisiä sairauksia kuten kuulovaurioita ja hengitysongelmia. Samallatavoin silloinkin valitettiin kun ei rahat riitä elämiseen. Sanoihin että 90-luvun lopuu ja 2000 luvun alku finassikriisiin asti oli parasta aikaa jota itse olen elänyt.

Ainakin kuljetus alalla sähköinen seuranta on pilannut koko alan mutta siksi onkin jäätävä kuljettaja pula.Kun aloitin ennen sähköistä seurantaa työ oli oikeasti vapaampaa ja kukaan ei kytännyt selän takana.

Hoitajista oli ylitarjontaa. Kaikille ei ollut töitä, ihmeellistä ajatella etteivät kaikki valmistuneet työllistyneet.

Harjavallan sairaala?

80-luvun työelämä oli selkeämpää, ennen internettiä ja sähköpostia. Posti tai tsupparit toivat toimistoihin duunit ja toteuttavan portaat keikat joko firman oman tsupparin toimesta tai postilla.

Ihmiset tekivät työnsä työaikana ja ulkoisia häiriötekijöitä työpäivän aikana oli vähemmän. 

Omakohtaisesti pystyin omaksumaan ajatuksen, että jos firmalla menee hyvin niin minullakin menee. Tämä muuttui 90-luvun alkupuolella. Nykyään ei ole enää väliä kuinka pitkään tai kuinka hyvin olet hommasi hoitanut, lappu voi tulla käteen koska tahansa. 

Tämän perusteella olen sitä mieltä, että työelämä oli parempaa 80-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työtä sai helposti, työpaikoilla oli miellyttävää, töiden määrä kohtuullinen ja palkka hyvä.

Tämä kuulostaa juuri nostalgiaharhalta, koska ei ole eritelty mitään faktoja.

Vertaa vuoden 1988 työpäivää vuoden 2022 työpäivään, sen resursseja jne. Tämä kiinnostaa.

Ei ole mitään nostalgiaharhaa tässä muuta kuin sinun päässäsi. 1980-luvulla työpaikkaa todellakin pystyi vaihtamaan tuosta vain eikä aikaisempaa koulutusta tai aikaisempaa kokemusta muuta kuin harvoin. Nykyään vaaditaan lähes aina koulutusta ja aikaisempaa kokemusta alalta. Työpaikoilla lisäksi oli riittävästi työntekijöitä eivätkä työpaikat siksi pyörineet vajaamiehityksellä kuten nykyään.

Leppoisaa oli, äärettömän leppoisaa.

Kun lähdin, niin tilalleni palkattiin kolme ihmistä.

No eipä tarvi verrata kuin vuotta 2013 ja 2023 samassa työnkuvassa ja ero on iso. Vastuu lisääntynyt paljon, on enemmän asioita mitä pitää osata ja ehtiä tekemään, tehokkuusmittarit nostettu paljon korkeammalle, kaikkea seurataan sekunnilleen milloin leimaat itsesi kahvitauolle ja paljon saat tunnissa työsuorituksia tehtyä, ei saa enää lomia silloin kun haluaa, koska elettävä minimimiehityksellä, jne.

Niin ja palkka pysynyt samana yleiskorotuksia lukuunottamatta.

No omassa työpaikassani 2006 tehtiin työtä 3 esimiestä ja 10 alaista sekä vaihtuvia freelancereita kymmeniä. Sitten tuli yyteet ja sama määrä työtä tehdään 2 esimiestö (joille tuli lisävastuuta tksikkömme ulkopuolelta) ja 2 alaista. Etuja lähti, esim takaikortit.

Noin muuten on hyvin vähän ihmisiä, jotka olleet työelämässä 1988 ja ovat edelkeen vertailukelpoisessa asemassa 2023, joko olleet kasarilla ihan harjoittelijoita tai nyt sitten eläkkeellä.

Itsellä kokemusta ysäri-alusta ja ajalta ennen vammautumistani 2010. Ero on huima. Kenenkään aika ei mennyt kaatuviin verkkoihin, it-söhellykseen, tietoturvab varmistamiseen eikä esimiehillä ollut pakkomiellettä uudistaa kaikkea for the sake of uudistus.

Ihmisiin suhtaufuttiin kunnioittaen, lämmöllä. Oltiin tiimi, joka pysyi.

Firmalle oli kunnia-asua pitäähyvää huolta työntekijöistä, esim oli työsuhdeasuntoja jne.

Päiväkodeissa, sairaaloissa runsaasti ihmisiä töissä.

Eniten kaipaan: Joka firmassa respa ja puhelinvaihde, ihminen joka hoiti asiat asiakkaalle ja työntekijöille, kukaan ei ettinyt jostain kasvottomasta netistä tietoa, jonka voi tajuta väärin.

Parikymppiset ei kuvitelleet tietävänsä jaiken eikä viidkymppisiä syrjitty, päinvastoin kunnioitettiin.

Ja sanomattakin selvää: tällaisessa yhteiskunnassa kukaan ei osannut kuvitellakaan että joku ampuisi koulussa tai teinit tappaisivat toisiaan. Tai että joku oikeesti ottaisi kuvan takapuolestaan ja näyttäisi sen kaikille!

Aidosti parempi maailma, jota kaipaan joka päivä. Puhelimista ei koskaan loppunut akku, ne ei hajonneet eikä kadonneet ja niihin ei mennyt ollenkaan rahaa kun ei ikknä ostettu uusia.

Oli työpaikkoja vakituisia ja työntekijöitä. Kaikki ei jäänyt yhden harteille. Jotenkin homma toimi toisin kuin nykyään.

Vierailija kirjoitti:

No omassa työpaikassani 2006 tehtiin työtä 3 esimiestä ja 10 alaista sekä vaihtuvia freelancereita kymmeniä. Sitten tuli yyteet ja sama määrä työtä tehdään 2 esimiestö (joille tuli lisävastuuta tksikkömme ulkopuolelta) ja 2 alaista. Etuja lähti, esim takaikortit.

Noin muuten on hyvin vähän ihmisiä, jotka olleet työelämässä 1988 ja ovat edelkeen vertailukelpoisessa asemassa 2023, joko olleet kasarilla ihan harjoittelijoita tai nyt sitten eläkkeellä.

Itsellä kokemusta ysäri-alusta ja ajalta ennen vammautumistani 2010. Ero on huima. Kenenkään aika ei mennyt kaatuviin verkkoihin, it-söhellykseen, tietoturvab varmistamiseen eikä esimiehillä ollut pakkomiellettä uudistaa kaikkea for the sake of uudistus.

Ihmisiin suhtaufuttiin kunnioittaen, lämmöllä. Oltiin tiimi, joka pysyi.

Firmalle oli kunnia-asua pitäähyvää huolta työntekijöistä, esim oli työsuhdeasuntoja jne.

Päiväkodeissa, sairaaloissa runsaasti ihmisiä töissä.

Eniten kaipaan: Joka firmassa respa ja puhelinvaihde, ihminen joka hoiti asiat asiakkaalle ja työntekijöille, kukaan ei ettinyt jostain kasvottomasta netistä tietoa, jonka voi tajuta väärin.

Parikymppiset ei kuvitelleet tietävänsä jaiken eikä viidkymppisiä syrjitty, päinvastoin kunnioitettiin.

Ja sanomattakin selvää: tällaisessa yhteiskunnassa kukaan ei osannut kuvitellakaan että joku ampuisi koulussa tai teinit tappaisivat toisiaan. Tai että joku oikeesti ottaisi kuvan takapuolestaan ja näyttäisi sen kaikille!

Aidosti parempi maailma, jota kaipaan joka päivä. Puhelimista ei koskaan loppunut akku, ne ei hajonneet eikä kadonneet ja niihin ei mennyt ollenkaan rahaa kun ei ikknä ostettu uusia.

Onkohan aika jotenkin vääristynyt päässäsi? Edelleen on paljon ihmisiä, jotka ovat olleet töissä jo 1980-luvulla ja ovat edelleen, esimerkiksi oma äitini. Muistelen, että hän on kertonut saaneensa ensimmäisen vakituisen työpaikan vuonna 1982 tai 1983. Työelämässä hän on vieläkin eikä ole edes "virallisessa" vanhuuseläkeiässä vielä.