Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oliko työelämä oikeasti leppoisampaa esim 80-luvulla, vai onko se nostalgiaharha?
Olen mietiskellyt, että oliko se työ tosiaan silloin leppoisampaa, kuten väitetään? Että onko tosiaan niin, että nykyään työelämä on kovempaa. Oliko silloin sairaanhoitajilla helpompaa? Oliko silloin toimistotyöntekijöillä helpompaa? Entäpä teollisuudessa? Jne.
Onko tämä siis totta vai jonkinlainen nostalgiaharha, jota ajan kuluminen vääristää. En itse kommentoi puoleen enkä toiseen, kiinnostaa kuulla niiltä joilla on kokemusta.
Kommentit (1045)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti oli. Toimistotöissä sai tupakoida, alkoholia sai ottaa työaikana, sunnuntaisin oli kaikki kiinni ja lauantainakin sulkeutui jo kahdelta. Mitoitukset oli suorittavissa töissä siedettävät ja työt jäi työpaikalle eikä tulleet kotiin.
Tämä on just näitä 90-luvulla syntyneiden harhoja. Missä työpaikalla esim. juopoteltiin luvan perästä työajalla?
Mm. autokorjaamossa missä olin, joka perjantai.
Just 90-luvulla olin koulusta työharjoittelussa maakuntalehdessä. Pääsin mukaan haastattelukeikalle. Haastateltava sattui olemaan myös baarin omistaja. Haastattelu tehtiin siis siellä ja toimittajalle tarjottiin asianmukaiset juomat. Mullekin olisi tarjottu, tyydyin coca-colaan, alaikäinen kun olin.
Keikan jälkeen toimittaja selitteli, miten on alan tapa tällainen alkoholitarjoilu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoitoalalla oli silloinkin pulaa työntekijöistä. Mitoitukset taisi olla suurempia ja potilaat vaivattomampaa. Isoissa huoneissa ja siksi helpompi hoitaa "liukuhihnalla".
Siivoukset oli mitoitettu, että ne ehti tehdä. Siivottava firma palkkasi siivoojan itse. Ostopalveluita ei harrastettu. Työtöntä tehtiin kunnolla ja kunnioitettiin toisia molemmin. Puolin. Mitään nollasopimuksia ei tunnettu ajbopettajatkin oli useimmin myös kesät työsuhteessa.
Työntekijät tunnettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli leppoisampaa. Tai sanotaanko, inhimillisempää. Eli väkeä oli enemmän, ei odotettu yhden tekevän kaikkea mahdollista, vaan oli esim. toimistoapulaisia, sihteeri, kahvinkeittäjä, jne.
Eli palkkatuloa jaettiin useammalle. Ei tehty niin kuin paperimiehet, että pyydetään helvetillisiä korotuksia, jonka seurauksena osa porukasta pitää heittää pihalle, jotta jäljelle jääville voidaan maksaa se rökälepalkka.
No -90 luvun laman seurauksena kaikki vedettiin luita myöten ja toi paskakohtelu levisi sitten muuallekin.
Seurauksena nykyinen kehityssuunta: Tietyillä aloilla liksat on niin surkeat että palkalla ei enää elä, vaan on tehtävä jotain toista, yhtä surkeaa lisäksi. Jolloin taas tulee vastaan se että vuorokaudessa on vain 24 tuntia.
AY-liike edustaa tämän ahneuden huippua. Vertaa vaikka kuluneen talven riehunta hoitoalalla. AY-liikettä kiinnostaa vain valtapolitiikka ja AY-johtajan 500 tonnin vuosiansiot. On siinä levysepän koulutuksella palkkaa?
Ihminen on ahne paska.
Työntekijöitä ei voi tuosta syyttää. Kyllä työntekijät ovat nykyään työnantajille vain pakollinen paha. Ennen hyvää työntekijää arvostettiin. Mitään etuja tai järkeviä palkkoja ei olisi ellei olisi ay-liikkeitä. Ja jos katsotaan hoitajien irtisanoutumisia, niin korotus ei tainnut olla riittävä.
Homma toimi paremmin kun yritykset palkkasivat työntekijät itse eivätkä käyttäneet vuokraryövoimaa. Työntekijästä kannettiin vastuuta eikä kohdeltu kun työkalua.
Oli lankapuhelin työhuoneessa. Kun poistui huoneesta esim kokoukseen tai lähti kotiin työpäivän päätyttyä, ei kukaan tavoittanut eikä sitä kyllä odotettukaan. Työmäärä oli kohtuullinen. Alaa vielä arvostettiin. Palkkataso ei ollut vielä jäänyt jälkeen muista aloista. Arvostus näkyi palkoissa. Avoimiin vakipaikkoihin ja koulutukseen oli paljon hakijoita. Työntekijöitä oli enemmän. Töitä oli silloinkin paljon, mutta sai keskittyä koulutuksen tuomaan ydinosaamiseen. Sittemmin työhön on hiipinyt entistä enemmän toimistotyösälää jota ennen hoiti sihteerit. Ns avustavat työntekijät on lähes hävinneet. Heidän työnsä on valutettu koulutetummille oman koulutusta vastaavan työn ohessa tehtäviksi. Byrokratian määrä on kasvanut vuosi vuodelta. Työtehtäviä on lisätty, mutta työvoimaa ei ole lisätty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään nuoremmat sukupolvet ovat joka tapauksessa kaikki sellaisia herkkiä ja yliherkkiä. Tunne on liikaa mukana, ei osata enää pragmaattisesti tehdä edes töitä. Kaikki on nykyään muka stressiä ja melkein jokaisella on pseudodynamiikkaa, se on tätä modernia ajan henkeä. Onneksi olen eläkkeellä jo.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä millaista oli 80-luvulla mutta työpaikallani on kyllä joillain tosi leppoisaa nyt etätyö aikana, jotkut kollegani siivoilevat etätöissä kotonaan ja kuskailevat lapsiaan päivisin 5000-6000eur kuukausipalkalla kun töitä on aika vähän ja vaivautuvat ehkä kerran viikossa konttorille jos sitäkään. Toki joillain aloilla ja tehtävissä on varmasti hirveä kiire ja stressi.
Ihan käsittämätöntä. Mun alalla on ollut järjetön kiire. Koskaan ei ole luppoaikaa tai leppoisaa työpäivää. Aina jää työajan loppumisen vuoksi työtehtäviä hoitamatta. Työntekijämäärä hoidettavaan työmäärään nähden on liian suuri ja palkka puolet vähemmän kuin kuvaamillasi lorvijoilla. Koulutuksen kesto työhön on 4.5 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Homma toimi paremmin kun yritykset palkkasivat työntekijät itse eivätkä käyttäneet vuokraryövoimaa. Työntekijästä kannettiin vastuuta eikä kohdeltu kun työkalua.
Olen joskus miettinyt, että missähän vaiheessa ihmisistä alettiin puhua resursseina? Uin vieläkin vastavirtaan ja kieltäydyn puhumasta "meillä ei ole resursseja tehdä asiaa x". Resursseja on piirtoheitin, atk-laitteisto ja kuulakärkikynä.
Työhuoneessa sai vetää kessua ja käytävän limuautomaatissa oli myös ykkösolutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No oli. Etenkin kesäaikaan.
Vedettiin mm. punkkua lounaalla.
Espoosta saatettiin ajaan Katajanokalle lounaalle kun siellä oli hyvät safkat eräässä ravintolassa!
Keskellä päivää käytiin pelaamassa kössiä.
Joka viikko työajalla fudista ja sen jälkeen pääkonttuurin saunaosastolle syömään smörgåseja ja juomaan Lapin Kultaa ja uimaan firman uima-altaassa.
Se oli aikaa se. No sitten tuli lama 90-luvun alussa ja ökyily loppui lähes joka paikasta.
Ihan normaalia hommaa vieläkin tiettyjen kuntien palveluksessa. Mukavasti aikaa harrastaa työajalla. Alkoholia en toisaalta ota enää työaikana.
Olisiko sinulle riittänyt 10 euron korotus miinus verot kuukaudessa? Sitä se palkankorotus oli monelle hoitajalle. Ei sillä rahalla käydä edes viikon ruokaostoksia. Ei kompensoi millääntavoin elinkustannusten nousua. Eikä korotus riitä nostamaan alaa palkkakuopassa.
Työntekijöitä ei voi tuosta syyttää. Kyllä työntekijät ovat nykyään työnantajille vain pakollinen paha. Ennen hyvää työntekijää arvostettiin. Mitään etuja tai järkeviä palkkoja ei olisi ellei olisi ay-liikkeitä. Ja jos katsotaan hoitajien irtisanoutumisia, niin korotus ei tainnut olla riittävä.[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettajan työ oli paljon leppoisampaa ainakin 90-luvulla, 80-luvulla en ollut vielä töissä. 90-luvulla ei ollut käytössä mitään tietotekniikkaa, kirjanpitovelvoitteet olivat kynällä tehtyjä päiväkirjamerkintöjä. Ei ollut aina mukana kulkevaa kännykkää ja jatkuvaa tavoitettavana olon vaatimusta piippaavine Wilma-viesteineen, puheluineen, sähköposteineen. Välitunneilla oli aikaa opiskelijoille tai vaikka kollegoille, juotiin kahvia ja naurettiin ja siinä samalla vaihtui työn kannalta tärkeä tieto. Nyt kaikki näpyttävät tauot ja opetuksen jälkeiset ajat merkintöjä koneelle, pakollista kirjaamista tai yhteydenpitoa huoltajiin tms. Aivot kuormittuvat silpputyöstä ja kaikista muistettavista pikkuasioista ihan eri tavoin.
Toki koululaisetkin olivat erilaisia, kohteliaita opettajalle, keskittymiskykyisempiä ja keskustelutaitoisempia. Katsoivat kohti ja olivat kiinnostuneita maailman menosta. Nyt luokassa valtaosa jollain diagnoosilla, ja kaikkien erityistarpeet pitäisi pystyä täyttämään rauhattomaksi muuttuneessa ympäristössä väliseinättömissä oppimisympäristöissä.
Riippuu ihan alasta.
Kun kuuntelee vanhempien kertomuksia, niin oli paljon leppoisempaa. Usein työnantaja tarjosi ruokaakin päivän aikana, ihan ilmaiseksi. Työntekijöitä oli enemmän eikä tarvinnut tuli perseen alla tehdä töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu ihan alasta.
Kun kuuntelee vanhempien kertomuksia, niin oli paljon leppoisempaa. Usein työnantaja tarjosi ruokaakin päivän aikana, ihan ilmaiseksi. Työntekijöitä oli enemmän eikä tarvinnut tuli perseen alla tehdä töitä.
Meillä oli töissä aina aamupuuro, kunnes verottaja katsoi sen olevan liian iso etu.
Toimiston naiset saivat palkkaansa sukkahousulisää. Niitä kun kului.
Tosin peruspalkka ei tainnut kummoinen olla, eihän sillä olisi voinut sukkahousuja ostellakkaan.
Vierailija kirjoitti:
Opettajan työ oli paljon leppoisampaa ainakin 90-luvulla, 80-luvulla en ollut vielä töissä. 90-luvulla ei ollut käytössä mitään tietotekniikkaa, kirjanpitovelvoitteet olivat kynällä tehtyjä päiväkirjamerkintöjä. Ei ollut aina mukana kulkevaa kännykkää ja jatkuvaa tavoitettavana olon vaatimusta piippaavine Wilma-viesteineen, puheluineen, sähköposteineen. Välitunneilla oli aikaa opiskelijoille tai vaikka kollegoille, juotiin kahvia ja naurettiin ja siinä samalla vaihtui työn kannalta tärkeä tieto. Nyt kaikki näpyttävät tauot ja opetuksen jälkeiset ajat merkintöjä koneelle, pakollista kirjaamista tai yhteydenpitoa huoltajiin tms. Aivot kuormittuvat silpputyöstä ja kaikista muistettavista pikkuasioista ihan eri tavoin.
Toki koululaisetkin olivat erilaisia, kohteliaita opettajalle, keskittymiskykyisempiä ja keskustelutaitoisempia. Katsoivat kohti ja olivat kiinnostuneita maailman menosta. Nyt luokassa valtaosa jollain diagnoosilla, ja kaikkien erityistarpeet pitäisi pystyä täyttämään rauhattomaksi muuttuneessa ympäristössä väliseinättömissä oppimisympäristöissä.
Koodarina olen miettinyt välillä opettajaksi vaihtamista.
Voisi koodata ohjelman, joka sinne Wilmaan kaikille arpoisi automaattisesti positiivisia tai neutraaleja merkintöjä. "Seurasit tänään hyvin tunnilla", "Hauki on muuten kala", jne 😁
Oli todellakin leppoisaa! Vai löytyykö muka nykyään vielä esimerkiksi sellaista kesätyöpaikaa, jossa töitä on yleensä aamupäivällä ja sitten iltapäivä otetaan lunkisti? Tämmöinen oli eka kesätyöpaikkani Helsingin Puhelinyhdistyksellä, olin asentajien mukana apumiehenä. Lisäksi palkka oli jumalattoman hyvä suhteessa mitä yleensä teineillä oli rahaa siihen aikaan käytössä. Tuhansia markkoja, kun taas jostain lehdenjakeluista yms. pystyi tienaamaan enintään satasia.
Toki teen nykyäänkin insinöörinä aika leppoista työtä jossa ei kiire paina liikaa, vaan asiat tehdään kunnolla ajan kanssa. Toki aikataulut on silti. Eniten stressiä tuo kuitenkin esimerkiksi jatkuva lomautusuhka eli työpaikat evät ole enää pysyviä ja eletään tosi nopeasti kysynnän mukaan eli ei tarvitse olla pariakaan hiljaista kuukautta niin jopa alkaa lomautukset heilua!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajan työ oli paljon leppoisampaa ainakin 90-luvulla, 80-luvulla en ollut vielä töissä. 90-luvulla ei ollut käytössä mitään tietotekniikkaa, kirjanpitovelvoitteet olivat kynällä tehtyjä päiväkirjamerkintöjä. Ei ollut aina mukana kulkevaa kännykkää ja jatkuvaa tavoitettavana olon vaatimusta piippaavine Wilma-viesteineen, puheluineen, sähköposteineen. Välitunneilla oli aikaa opiskelijoille tai vaikka kollegoille, juotiin kahvia ja naurettiin ja siinä samalla vaihtui työn kannalta tärkeä tieto. Nyt kaikki näpyttävät tauot ja opetuksen jälkeiset ajat merkintöjä koneelle, pakollista kirjaamista tai yhteydenpitoa huoltajiin tms. Aivot kuormittuvat silpputyöstä ja kaikista muistettavista pikkuasioista ihan eri tavoin.
Toki koululaisetkin olivat erilaisia, kohteliaita opettajalle, keskittymiskykyisempiä ja keskustelutaitoisempia. Katsoivat kohti ja olivat kiinnostuneita maailman menosta. Nyt luokassa valtaosa jollain diagnoosilla, ja kaikkien erityistarpeet pitäisi pystyä täyttämään rauhattomaksi muuttuneessa ympäristössä väliseinättömissä oppimisympäristöissä.
Koodarina olen miettinyt välillä opettajaksi vaihtamista.
Voisi koodata ohjelman, joka sinne Wilmaan kaikille arpoisi automaattisesti positiivisia tai neutraaleja merkintöjä. "Seurasit tänään hyvin tunnilla", "Hauki on muuten kala", jne 😁
Itseasiassa parempi idea olisi myydä tämmöistä ohjelmaa tai appia. Paljonko olisitte valmiita maksamaan? Päästäiskö joku ope mut tutkimaan Wilmaa ja sen rajapintoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työtä sai helposti, työpaikoilla oli miellyttävää, töiden määrä kohtuullinen ja palkka hyvä.
Tämä kuulostaa juuri nostalgiaharhalta, koska ei ole eritelty mitään faktoja.
Vertaa vuoden 1988 työpäivää vuoden 2022 työpäivään, sen resursseja jne. Tämä kiinnostaa.
Kysyjä on nyt harhainen.
Kyllä se oli miellyttävämpää, kun oli tarpeeksi työntekijöitä, niin ehti tehdä työt kunnolla. Työlle muutenkin annettiin riittävästi aikaa, eli työn mitoitukset olivat riittävät. Palkka riitti elämiseen matalapalkka-alallakin.
Olen eri vastaaja kuin edellinen.
Alue: Aihe vapaa
Ihminen on ahne paska.