Oliko työelämä oikeasti leppoisampaa esim 80-luvulla, vai onko se nostalgiaharha?

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan yksi mummo kertoi minulle, että kun hän valmistui sairaanhoitajaksi, hän meni suoraan koulusta palvelukodin johtajaksi.

Hyviin töihin saattoi päästä ilman papereita. Nyt siivojankin pitää olla tuplamaisteri puhtaanapidosta, että kelpaa. Paitsi jos on orjana töitä tekevä ulkomaalainen.

Tuossa oli varmaan sellainen psyykkinen jaksamista tukeva elementti, että sai opetella ja harjoitella. Kokemusta karttui, tekemällä oppi. Odotukset eivät olleet niin kohtuuttomia.

Nykyisin paitsi että kouluttauduttava pitkälle, täytyy olla myös täysi ammattilainen valmistuessa. Opinnot on kuitenkin aikarajattu tiukoiksi (toisin kuin ennen), ei ole välttämättä mahdollista suorittaa täysaikaista työtä ja täysaikaisia opintoja täydellä teholla, yhtä aikaa (kuvitella että tätä edes odotetaan). Ei aikaa perehdytykselle, opettelulle kun pääsee töihin, hommiin vaan.

Tästä tulee varmaan myös nykytyöelämän ristiriita siihen, että pitäisi jotenkin olla pitkä koulutus, mutta myös jo kokemus niistä tehtävistä. Haetaan valmiita ammattilaisia, mutta mistäs niitä ilman kokemusta tulee? Tiedolliset valmiudet eivät ole sama asia kuin niiden tehokas soveltaminen käytännön kokemuksen myötä. Siihen oppii käytännössä. Minkään omaksumiseen tai harjoitteluun ei ole, eikä varata, aikaa. Kyllä se on ihan ui tai uppoa menoa jo alusta alkaen.

Olen nähnyt, että ihmiset uupuvat jo palkattomissa harjoitteluissa. Ei niissä mitään harjoitella tosin, niissä tehdään, parhaimmillaan ilman opastusta. Itseohjautuvuus ja itsensä johtaminen, niistä kyllä puhutaan. Johtajakin pitäisi vielä olla siis. Ekasta päivästä päivästä alkaen kaikki hallussa, muuten olet tiellä.

1980 luvulla tehtiin töitä kovasti koko sydämestä ja koulutettiin henkilökuntaa, 1990-luvulla tehtiin kovasti töitä ajatellen ja työelämän ongelmia ratkaisten. 2000-luvulla ajateltiin miten töitä kovasti tehtäisiin. 2010-2023 valitetaan työn paljoutta, muttei olla valmiita kouluttamaan henkilöstöä, jakamaan työkuormaa tai hakemaan ratkaisuja ongelmatilanteisiin. Torjutaan uudet työntekijät, uudet ohjelmat ja uusi teknologia, suositaan etätyötä, vaikka työt jäisivät tästä rästiin.

Ainakin työn hakeminen oli helpompaa. Ei kyselty mitään cv:tä, eikä ollut mitään monivaiheisia haastatteluja ja videointeja. Sekun otti puhelinluettelon keltaisetsivut käteen, ja alkoi soitella sopiviin työpaikkoihin ja kysyi yksinkertaisesti olisiko töitä tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

1980 luvulla tehtiin töitä kovasti koko sydämestä ja koulutettiin henkilökuntaa, 1990-luvulla tehtiin kovasti töitä ajatellen ja työelämän ongelmia ratkaisten. 2000-luvulla ajateltiin miten töitä kovasti tehtäisiin. 2010-2023 valitetaan työn paljoutta, muttei olla valmiita kouluttamaan henkilöstöä, jakamaan työkuormaa tai hakemaan ratkaisuja ongelmatilanteisiin. Torjutaan uudet työntekijät, uudet ohjelmat ja uusi teknologia, suositaan etätyötä, vaikka työt jäisivät tästä rästiin.

Tai otetaan käyttöön kasapäin uutta teknologiaa "tehostamaan" työtä, mutta perehdytykseen ei resursoida riittävästi aikaa, ja ne vanhat järjestelmätkin jää taustalle olemaan, kun uusi ei käykään ihan joka tilanteeseen, ja työt tehdään sit puutteellisella osaamisella eri järjestelmien ja teknologiaratkaisujen äärellä kiroillen.

Kukaan meistä ei ollut 80-luvulla samassa tilanteessa kuin nyt, joten vaikea sanoa: minä olin silloin nuori nainen, nyt olen vanha nainen. Tein silloin eri töitä kuin nyt. Silloin ei toisaalta myöskään ollut somea häiritsemässä työntekoa. Ihmiset tekivät töitään eivätkä roikkuneet puhelimellaan koko ajan.

Ei ollut. Aloitin teininä kesätöissä. Silloin kilpailu ihan tavallisistakin työpaikoista oli kovempaa. Suuret ikäluokat olivat suuria ja iältäänkin todella voimissaan. Ei meille nuorille herunut ainakaan vakipaikkoja noin vain. Tottakai jotkut saivat tietotekniikasta stressiä, mutta niitä osaaviakin oli silti paljon. Pomoja piti miellyttää, koska he pystyivät kilpailuttamaan työvoimaa.

Vierailija kirjoitti:

Itse tein pisimmät ja raskaimmat ylityöjaksot 1980-luvulla ja ihan toimistotöissä. Oman työn lisäksi jouduin yhdessä paikassa tuuraamaan työkaverin pitkän sairausloman ja samaan aikaan toisen kesäloman. Aloitin työt aamulla klo 7 ja usein vasta klo 16 pääsin aloittamaan omia töitäni. Joskus oli itku lähellä, kun työkavereilla loppui päivä ja ne lähtiessään huikkasivat iloisesti heipat. Pois pääsin töistä illalla klo 21-22. Sen lisäksi tein töitä viikonloppuisin, kun en viikolla ehtinyt enkä jaksanut. Se hyvä puoli tuossa oli, että ylitöyt sai kertoimilla laskettuna vapaana ja rahana eikä vapaana tunti tunnista.

Minulla sama kokemus tuossa muutama vuosi sitten. 3 työpuhelintahan siinä sitten oli, oma työ päivystysluontoista heti toimenpiteitä vaativaa. Kymmenniä työryhmiä, joissa sukkuloida. Toki sain vaan tunti tunnista korvauksen. Siivooajat vähän ihmettelivät, miksi olin aina illasta ainoana vielä paikalla. Luulivat varmaan, että teen työt vaan tavallista hitaammin :'D

Ei ole kauaa kun kävi työpaikalla varhaiskasvatuksessa vanhat työntekijät muistelemassa, heillä oli esim. pitkiä kahvitaukoja, jolloin juttelivat niitä näitä, työ sen verran rentoa, että saattoivatpa tulla jopa etuajassakin töihin toteuttamaan omia ideoita ja pitämään hauskaa työkavereiden kanssa, toki tuollainen rentous on varmasti välittynyt lapsiinkin asti.

Nykyään ei kahvitauolle ehdi samaan aikaan, eikä ole kuin yksi 10 minuutin tauko josta pidetään tarkkaan huolta ettei vahingossakaan ole pidempään, kahvit pitää hörpätä pikavauhtia ja kärsiä sitten närästyksestä, muuten sitten on kiinni lapsiryhmässä ja opettajien ja lastenhoitajien välillä alkaa olla kilometrin leveä kuilu, kun opettajat on nostettu niin korkea-arvoisiksi työntekijöiksi, latsenhoitajien jäädessä lähinnä raskaan työn raatajan-rooliin ilman vaikutusmahdollisuuksia mihinkään.

Poissa on siis työssäjaksamista edistävä hauskuus, sekä lämminhenkisyys työntekijöiden välillä.

Kyllä se oli helpompaa ja rauhallisempaa ja stressittömämpää. 

Siihen on useita syitä. 

Ei ollut ns työnantajan valtaa,

ei ollut "työperäistä maahanmuuttoa" eli palkkojen suurta joustoa alaspäin,

ei ollut digidigiä, globalisaatiota, EU:ta, euroa, Kokoomusta hallituksessa (paitsi alkaen 1987),

ei ollut nykyistä mediaa painostamassa ihmisiä muuttumaan superolennoiksi

jne

Vierailija kirjoitti:

Varmasti oli. Toimistotöissä sai tupakoida, alkoholia sai ottaa työaikana, sunnuntaisin oli kaikki kiinni ja lauantainakin sulkeutui jo kahdelta. Mitoitukset oli suorittavissa töissä siedettävät ja työt jäi työpaikalle eikä tulleet kotiin.

Miten kokonaistyöaika vaikuttaa siihen kuinka paljon yksi ihminen tekee töitä? Vai tarkoitatko että ihmisillä oli sama 40 tunnin työviikko mutta sunnuntaina saa 8 tunnin edestä palkkaa mutta ei tarvitse tulla töihin, ja lauantaina lähdetään aikaisemmin mutta saadaan täysi palkka?

Vierailija kirjoitti:

Ainakin työn hakeminen oli helpompaa. Ei kyselty mitään cv:tä, eikä ollut mitään monivaiheisia haastatteluja ja videointeja. Sekun otti puhelinluettelon keltaisetsivut käteen, ja alkoi soitella sopiviin työpaikkoihin ja kysyi yksinkertaisesti olisiko töitä tarjolla.

Haastatteluihinkin nykyään coachataan, kuinka antaa tämä ja tämä kuva. Monimutkainen kokonsisuus aina haastettelijan sielunelämän ennustamiseen saakka. Viestinä, älä ainakaan ole rehellisesti inhimillinen olento, saati oma itsesi. Ellet sitten ole valmiiksi täydellinen. Mutta tämäkin vaihtelee odotusten mukaan.

Oli leppoisempaa.

Vierailija kirjoitti:

Tai otetaan käyttöön kasapäin uutta teknologiaa "tehostamaan" työtä, mutta perehdytykseen ei resursoida riittävästi aikaa, ja ne vanhat järjestelmätkin jää taustalle olemaan, kun uusi ei käykään ihan joka tilanteeseen, ja työt tehdään sit puutteellisella osaamisella eri järjestelmien ja teknologiaratkaisujen äärellä kiroillen.

Tämä ja lisäksi firmasta lähtee vanhoja osaajia eläkkeelle tai muuten vain uupuvat. Sitten ei enää voi edes kysyä uudet neuvoja näihin vanhoihin järjestelmiin.

Lopputulos, että kukaan ei osaa mitään. 😁

Vierailija kirjoitti:

Aloit vakityöt v. 84 kirjanpitäjänä ja ei kyllä ollut leppoisampaa, jos vertaa tähän päivään, kun ei ollut teknologia apuna. Nyt voi pitää ruokatauon ja ohjelma tekee töitä, kun ennen hakkasin sormillani laskukonetta, josta olen saanut sormiini nivelkuluman ja sormet sohottaa eri suuntiin jotka oli ennen toimistotyössä yleisiä.

En kaipaa työelämässä 80-luvulle tai muutenkaan. Nykyisin elämä helpompaa.

Meillä oli kyllä kirjanpito-ohjelmat käytössä. Aloitin työt ko firmassa 1982.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan meistä ei ollut 80-luvulla samassa tilanteessa kuin nyt, joten vaikea sanoa: minä olin silloin nuori nainen, nyt olen vanha nainen. Tein silloin eri töitä kuin nyt. Silloin ei toisaalta myöskään ollut somea häiritsemässä työntekoa. Ihmiset tekivät töitään eivätkä roikkuneet puhelimellaan koko ajan.

Minä jo 90-luvulla tein samaa työtä kuin nyt ja on mennyt mielestäni sekavammaksi.

Koko työuran olen odottanut, milloin voin tuntea, että osaan tehdä työni niin että siitä voi kokea iloa. Ilon pilkahduksia onkin ollut silloin tällöin. Mutta paljon on ollut myös tunnetta, että työskentelen lähes äärirajoilla.

90-luvulla ja 2000-luvun alussa näytti vielä siltä, että työelämä olisi menossa järkevään suuntaan.

Kaikki oli rennompaa sääntöjen ym. suhteen. Oltiin ala-asteen vikoilla luokilla kun kaveri alkoi hakemaan pikkusiskoaan päiväkodista, kävelivät kotiin sen vajaan kilsan eikä kukaan nähnyt siinä mitään kummallista. Nykyään vain huoltajat ja varahakijat (joita tulisi ihannetilanteessa olla vain yksi, ja tämäkin aina sama tyyppi) saavat hakea. Kun jouduin yllättäen sairaalaan eikä miehen työpaikka joustanut, miehen työkaveri haki lapsen pari kertaa kotiin hoidosta. Työkaveri oli tuttu lapselle, silti tuli kuulemma kyselyä ja ihmettelyä tätien puolelta- se kun oli mies. 

Teknologiasta vielä: itselleni aihe näyttäytyy niin, että alunperin toivottiin siitä apua työn nopeuttamiseen, järjestyksen saamiseen (tietokannat ym.) ja vastaavaan, mutta nykypäivän tyyli on ostaa kalliita ja puolihyödyttömiä laitteita, joille ei joko ole käyttäjää tai joista ei ole mitään käytännön hyötyä. 

Opin itse käyttämään tietokonetta ysärillä pöytäkoneella, ja väitän, että sama riittäisi nykylapsillekin. Nuo tabletit ja älypuhelimen toiminnot ovat enimmäkseen hyödyttömiä työelämässä. Nykyään kun ei juuri opetella niitä tärkeitä perusohjelmia, vaan otetaan kuvia tableteilla, pelataan jotain opetuspelejä sekä tehdään portfoliota. Mutta kukaan ei avaakaan esim. Wordia, ja mikä se sellainen Excel onkaan? Kyllä kannatti alentaa kalliilla ostetut laitteet kameroiksi...

Esimerkiksi päiväkodeissa oli vielä 2000luvun alussa laitosapulaiset töissä. Sittenhän ne poistettiin.

Työssäkäyvän ostovoima ja sitä myöten elintaso on laskenut huomattavasti 80-luvulta. 

Olin autoliikkeessä varaosavarastossa kesätöissä. Perjantaisin piti jo puolilta päivin lähteä Alkosta hakemaan firman autolla asentajille lestejä kun he aloittelivat viikonlopun viettoa jo työpaikalla.