Oliko työelämä oikeasti leppoisampaa esim 80-luvulla, vai onko se nostalgiaharha?

Oli tosin Suomessa on edelleen todella leppoisaa ja töitä tehdään keskimäärin hyvin vähän. Ei muualla Euroopassa ole näitä 37h viikkoja joista pidetään kiinni vaan 40-45h viikko on normaali minimi.

Minä olen ammatiltani osastonsihteeri. Tein 90-luvulla muun alan opiskelujen ohessa ja valmistuttuani osastonsihteerin sijaisuuksia yhdellä osastolla. Kun olen jälkikäteen katsonut silloisia työtodistuksiani, tuntuu käsittämättömältä, että minulle annettiin lukuisia 1-3 päivän sairauslomasijaisuuksia. Nykyään ei olisi puhettakaan, että äkillisiä sairauslomia paikattaisiin ollenkaan. Jos on joku suunniteltu juttu, esim. leikkaus jollakin ja siitä 3 viikon tai sitä pidempi sairausloma, esimies voi YRITTÄÄ löytää sille ajalle sijaisen, mutta todennäköisesti sellaista ei löydy, eikä siitä sen enempää stressata. Suorastaan naurattaa tuo, että ennen jos viidestä työntekijästä puuttui yksi parin päivän ajan, hänelle otettiin sijainen, kun nykyään voi olla 2/5 työntekijöistä poissa, eikä kukaan harkitsekaan sijaisen järjestämistä. Niin ne ajat muuttuvat😃 Podium ja Whatsapp paukkuvat, että ottaisiko joku ylimääräksiä vuoroja ja sitten juostaan, pidetään luukkuja tyhjinä ja annetaan töiden ruuhkautua, jos kukaan ei ota. Tahti on todellakin kiristynyt ainakin meidän alalla.

Minun silloisessa työpaikassani oli kaksi 15 min. kahvitaukoa ja 30 min. ruokatauko, Nuo siis sisältyivät siihen 38 h ja risat työaikaan. En tiedä, mitä sopimuksissa oikeasti luki, mutta noin tuo minulle opastettiin. Sitä vähän ihmeteltiin, kun minä en yleensä pitänyt kuin yhden kahvitauon, koska minä en juo kahvia, eikä ollut tarvetta kaksille välipaloille. Siirryin eri kaupunkiin ja uuteen työpaikkaan 2013 ja täällä minulle kerrottiin, että meille kuuluu 20 min. ruokatauko ja yksi 10 min. kahvitauko. Viikkotuntimäärä on sama. Aikamoinen ero taukojen pituudessa, kun kumpikin on kuitenkin kunnallisen puolen työpaikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Sain vuonna 1990 palkkaa nettona 7300mk/kk kuorma-autokuskina. Vuokra keskustassa oli 1100km/kk.

Bensa maksoin alle kolme markkaa litra.

Nyt bensan hinta on nelinkertainen suhteessa vuoteen 1987, mutta duunaripalkat ovat yhä puolitoista tonnia kuussa, vai paljon nykyään saa paskakuskina?

Sain v 1996 toimistoassarin työstä 5000 mk kuukaudessa.

Minäkin olen tehnyt töitä 80-luvulla:

Esim. Alepassa piti opetella tuotteiden koodit, mikä oli aika työlästä. 

Lentokoneiden siivous oli todella kiireistä työtä - en pysynyt tahdissa.

Toimistossa laskureskontrassa ehti hyvin pitää kunnon lounastauot ja kahvittelut. Töitä tehtiin kuitenkin ahkerasti. Toisessa toimistotyössä oli niin kiireistä ja vaativaa, että vaihdoin kotipalveluun. 

Kotipalvelu oli todella leppoisaa, vaikkakin välillä siivouksen vuoksi raskasta. Asiakkaille käytiin kaupassa, siivottiin ja autettiin kodin askareissa. Kerran viikossa olin toisen parina saunottamassa mummoja. Aikaa oli jutella ja kahvitella. Sairaanhoitaja kävi erikseen jakamassa lääkkeet. Suurin haaste olivat jotkut melko hankalat asiakkaat, jotka eivät meinanneet päästää sisään, tai vaatimukset kaupasta tehtäville ostoksille olivat gramman tarkkuudella esim. jauhelihaa. Mitään alan koulutusta minulla ei ollut. Työkokemus noin 2 vuotta.

Päiväkodissa oli myös leppoisaa. Lapset olivat mukavia, meininki rauhallista ja ryhmäkoot melko pieniä. Lapsilla oli toki ongelmiakin, mutta mitään kriisitunnelmaa ei ollut. Henkilökuntaa oli riittävästi: kaksi lastentarhanopettajaa, lastenhoitaja, laitosapulainen ja minä. Sitä en muista oliko sama laitosapulainen muissa ryhmissä. Ruoka tuli pääosin valmiina, mutta jotakin tehtiin päiväkodin keittiössäkin. Työkokemus noin 5kk. 

Mulla oli ainakin hirvee stressi jonku kelanauhan kanssa, ja aina sai kantaa isoja videoita ja kasetteja mukanaan, niin ja myös nauhuria. Ei kiitos enää.

Kokoukset oli aina livenä , ei voinu loikoilla sohvalla.

Vierailija kirjoitti:

Ennen saattoi olla hommien puolesta leppoisampaa, mutta työkulttuuri oli ehkä ahdasmielisempi ja tosiaan uusia tulokkaita saatettiin simputtaa ja kiusata paljonkin. Yleensä työporukat olivat kiinteitä eikä työpaikkoja erityisemmin vaihdeltu, joten tietyt normit muodostuivat ja uusi tulokas laitettiin ensin mankeliin, ennen kuin otettiin porukkaan. Jotkut kesti, jotkut ei. Ei varmasti ollut helppoa, jos ei ollut samalla aaltopituudella muiden kanssa, se ei nimittäin riittänyt että teit vaan työsi: sinun piti myös kuulua porukkaan. 

Nykyään se ei enää ole samanlaista ja työpaikka ei ole mikään erityinen juttu, jota pitäisi liikaa kunnioittaa tai jossa pitäisi olla täysin yhtenäiskulttuurin alainen. Tuossa ajassa oli toki paljon hyvää, mutta siinä oli myös paljon ikävää vanhanaikaisuutta, jota ei nykypäivän nuoret kestäisi tai haluaisi kestää, eikä tarvitsekaan. 

Itselle tulee mieleen uteleva tätimäinen/setämäinen kysely yksityisasioista, toisaalta pokkurointi. Sitten siinä rinnalla jotka itsekin näkivät kaiken tämmöisen läpi ja olivat aidosti mukavia. Nyt ollaan ehkä paikoitellen ylimielisiä vähän eri tavalla, kun moni asia muuten on epämuodollisempaa ja elämänvalinnat yksilöllistyneet.

Taitaa olla ikuista se että osa ihmisistä tykkää kyykyttää tai käyttäytyä kurjasti. Tuon voi osoittaa niin pienin elein ja toisaalta se voi olla sosiaalista kömpelyyttä, mutta kyllä hierarkioden madaltumisessa (monella alalla)on paljon hyvääkin. Ihmist eivät samastu niin paljon enää siihen mitä tekevät ja parhaimmillaan se vapauttaa, etenkin jos on matalan statuksen työ.

R-kioskin myyjän työ 1980-luvulla vs. R-kioskin myyjän työ 2020-luvulla?

Ennen sai töitä. Ei ollut ilmaisia harjoittelijoita. Harjoittelija sai palkkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työtä sai helposti, työpaikoilla oli miellyttävää, töiden määrä kohtuullinen ja palkka hyvä.

Tämä kuulostaa juuri nostalgiaharhalta, koska ei ole eritelty mitään faktoja.

Vertaa vuoden 1988 työpäivää vuoden 2022 työpäivään, sen resursseja jne. Tämä kiinnostaa.

Jos kaipaat jotain oikeesti tarkkoja faktoja, niin kyselet ehkä vähän väärässä paikassa. Tilastoja tutkimaan ja penkomaan, niin eiköhän se siitä selviä.

Kyllä aloittajan otsikko on ihan nostalgiaharhaa. Työmenetelmät ym., työmatkatkin jopa, ovat keventyneet. Nykyään ollaan paljon töissä, mutta niin oltiin ennenkin.

Kun olen vanhemmille ikäluokille puhunut nykyajan työelämän burnouteista ym. aikamme ilmiöistä ja jaksamattomuudesta, he ovat naureskelleet.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä aloittajan otsikko on ihan nostalgiaharhaa. Työmenetelmät ym., työmatkatkin jopa, ovat keventyneet. Nykyään ollaan paljon töissä, mutta niin oltiin ennenkin.

Kun olen vanhemmille ikäluokille puhunut nykyajan työelämän burnouteista ym. aikamme ilmiöistä ja jaksamattomuudesta, he ovat naureskelleet.

Oli paljon helpompaa ja kiireettömämpää. Meidän, jotka olemme itse eläneet nuo ajat ei tarvitse kysellä keneltäkään, vaan kerromme omat kokemuksemme. Sen todempaa käsitystä tuosta ajasta ei voi saada.

Jännä miten ensimmäiset sivut vain kiistellään, miten tietokoneet ovat helpottaneet työntekoa. Esim. joku kertoo miten kahvitauko ajaksi jättää nyt koneen laskemaan jotakin mikä ennen piti itse tahkota.

Eikö se juuri kerro kiireestä? Nyt käytetään kahvitauko kun työntekoon.

Totta ihmeessä fyysinen kuormitus on vähentynyt, mutta jos 80-luvulla oli kiire hoitaa jokina asia, se saattoi silti tarkoittaa päiviä. Puhelimitse saattoi ottaa yhteyttä, mutta jos dokumentteja täytyi kauemmas lähetellä, se hoidettiin postitse.

Toimittaja teki rauhassa juttujaan seuraavaan lehteen. Myyjän työt loppuivat pian sen jälkeen, kun kauppa sulkeutui klo 16 tai 17. Jos silloin vasta pääsi kotiin, oli tullut iltavuoroon.

Raskas työ mutta työkaverit oli mukavia, puhuttiin asioista tauolla, kukaan ei voinut tollata

puhelinta =) Elämä oli helppoa ilman turhia ärsykkeitä.

Kellä on ja kellä ei . Ite rekka-alalla ja ei oo koskaa ollu pekkasia ,eikä rahana maksettu .

Tasa-arvo oli 80-luvulla heikommalla tolalla, naisten mielipiteitä ei välttämättä kuunneltu työpaikalla. Töitä tehtiin paljon mutta työpaikalla oli myös todella paljon hauskempaa kuin nykyisin. Eikä kukaan pystynyt häiritsemään työasioilla vapaa-aikana, kun ei ollut kännyköitä.

Töissä oli silloin hauskempaa, mutta esim. toimistotyö oli melkoista raadantaa. Tietotekniikka oli kehittymätöntä. Sai tehdä hirveästi töitä, kun lähetettiin teleksejä ja kirjoitettiin koneella. Tosi tarkka piti olla. Homman joutui usein aloittamaan alusta. Ei saanut helpolla valmista ja virheiden mahdollisuus oli suuri. Asioita hoidettiin paljon puhelimessa. Puhelut veivät aikaa ja tosi tarkkana piti olla. Asioiden muistaminen ja oppiminen oli tärkeää, kun ei ollut mitään mistä äkkiä katsoa. Kuten nettiä. Tasa-arvokysymykset ja toimistoarjen seksuaalisväritteiset jutut olivat hankalia. Silloin mielenterveysasioista ei puhuttu, joten jos oli jotain ongelmia ja piti käydä psykoterapiassa, niin oli aika vaikea juttu, jos jostain syystä olisi tarvinnut kertoa esimiehelle, että esim. ei voi jäädä ylitöihin jonain tiettynä päivänä koska on se terapia. Pomo olisi voinut vain tuijottaa suu auki, että mitä! Itse pidän enemmän nykyajasta.

Oli leppoista, ei ollut CV, Excel-ja Powerpoint-sulkeisia. Sai keskittyä omiin töihin eikä koko ajan kaikki ollut muutoksessa. Onneksi pääsen eläkkeelle 2 v. kuluttua.

Sekä raksalla että teollisuudessa käämijänä oli molemmissa kahdenlaista työtä. Oli tuntityö ja urakat. Itse sai tykönään funtsia kummalla tyylillä tämän työn tekisin. Käämintä hommassa tuntipalkka oli niin surkea että tein yleensä kaikki työt urakalla. Vielä kun käytiin Asean tehtailla Ruotsissa opettelin tekemään samalla tavalla mitä siellä. Jo alkoi urakat nauraan. Pikku moottori keskimäärin tunnissa. Siihen mennessä meni kaksi. Tosin vanha työjohtaja ei siitä tykännyt. Kävi jokaisen moottorin syynäämässä melkein suurennuslasilla. Ja puhisi kun ei löytänyt mitään sanomista. Siihen loppui kun hän teetti kaikki surkeimmat käämittävät minulle ja ei maksanut lisää yhden kerran vaikka lupasi. En ollut kauaa asennushommissakaan vaan menin pareritehtaaseen. Ja siellä miehet sanoi että elä hosu noin. Ajattelin että oli käänteistä puhetta eli olin liikaa vetänyt. Ihmetys oli hirveä kun tajusin että ne oli tosissaan. Tein vissiin kuukauden hommat viikossa. Eli omalla kohdalla työmäärä suorastaan romahti. 

En osaa verrata koska olin silloin nuori ja kaikki työpaikat ja työkaverit ja tehtävät tuntui vaikeilta.

Vierailija kirjoitti:

No oli. Etenkin kesäaikaan.

Vedettiin mm. punkkua lounaalla.

Espoosta saatettiin ajaan Katajanokalle lounaalle kun siellä oli hyvät safkat eräässä ravintolassa!

Keskellä päivää käytiin pelaamassa kössiä.

Joka viikko työajalla fudista ja sen jälkeen pääkonttuurin saunaosastolle syömään smörgåseja ja juomaan Lapin Kultaa ja uimaan firman uima-altaassa.

Se oli aikaa se. No sitten tuli lama 90-luvun alussa ja ökyily loppui lähes joka paikasta.

Oletkohan mies? Mielestäni naiset eivät edes kultaisella 80-luvulla olleet noin rohkeita/röyhkeitä ja naisilla ei silloinkaan ollut tuollaista löysää aikaa töissä, kuten miehillä ainakin toimistoisa edelleenkin muuten on.