Oliko työelämä oikeasti leppoisampaa esim 80-luvulla, vai onko se nostalgiaharha?

Vierailija kirjoitti:

Olin parina kesänä kouluttamattomana sijaisena psykiatrisessa sairaalassa 80-luvulla, koska äitini oli siellä keittäjänä ja sain paikan sillä tavalla. Toimenkuvaani kuului kaikenlainen avustelu ja oikeastaan potilaiden kanssa seurustelu ja esim heidän partansa ajaminen. Sieltä tehtiin mm kesäreissu Lappiin niiden potilaiden kanssa. Mukana oli kaksi mielisairaanhoitajaa ja kesäsijainen, eli minä. Mielisairaanhoitajat tunsivat potilaat hyvin ja kaikki meni mallikkaasti. Silloin tällöin hoitajan laukku vaan vilahti ja joku sai tarvittavat diapamit ja klorpromatsinit, sitten taas mentiin. Kalasteltiin ja poikettiin Ruotsinkin puolella. Potilaista osa oli todella tutkalla, mutta kaikki halukkaita eikä siellä mitään ongelmia ollut. Jos nyt vähän ääntä lähti niin mitäs noista. Kaikin puolin oli onnistunut reissu ja varmaan jäi mieleen osallisille. Noita reissuja kuulemma tehtiin enemmänkin siihen aikaan. Tuolloinhan psykiatrisissa sairaaloissa oli kaikenlaista toimintaakin potilaille, puutarhaa, terapiaryhmää ja sen sellaista, eli resursseja oli, tosin oli kyllä enemmän potilaitakin ja hoitoajat pidempiä. Tosin moni oli ihan vapaaehtoisesti siellä. Mitään epäasiallisuuksia en kyllä todistanut kertaakaan potilaita kohtaan, paitsi että kyllä hoitajat olivat siellä aika suurpiirteisiä eikä esim kaikkia lääkkeitä kirjailtu niin tarkasti kuin varmaan nykyään. Diapam sinne, toinen tänne.. 

Kuulostaa ihanalta, ja tuollaista toimintaa kaivattaisiin nykyaikaankin. 

Olen ollut useamman kerran vapaaehtoisesti n. viiden päivän jaksoilla aluesairaalassani. Siellä ei ole kellään aikaa jutella, hoitajat istuvat kansliassa näyttöpäätteillä kirjaamassa kaikkea puoliturhaa. Lääkäri tarkistaa lääkityksen ja tarvittaessa määrää uutta, mutta mitään keskusteluita ei todellakaan käydä. Ruoka tulee ajallaan, mutta mitään päiväohjelmaa ei ole, jopa taideryhmät on nykyään peruttu. Ulos saa mennä jos on siihen lupa, ne jotka tarvitsevat hoitajan mukaan, pääsevät kuin pääsevät...

Viimeksi kun viitisen vuotta sitten olin osastolla, kuulin, että senkaltaiset osastot muutetaan päiväosastoiksi eli kevyemmällä syyllä hoitoon tulevilla ei ole enää paikkaa, jonne jäädä yöksi. On kuitenkin olemassa paljon sairauksia, joihin kuuluu olennaisesti voinnin kriisiytyminen säännöllisesti, joten huolettaa heidän puolestaan. Ja kun katsoo, mitä tuhoa korona-aika aiheutti monille....no, sitä niittää, mitä kylvää: Suomessa lienee ennätysmäärä pahoinvoivia ihmisiä kaikissa ikäluokissa.

Kodinhoitajat saattoivat istuskella asiakkaan luona tuntikaupalla rupattelemassa ja kahvia juoden.

Varmasti on työelämä kiristynyt.

Riippuu, keneltä kysyy - eihän nykynuoret osaa mitään - jos 25% on tuen tarpeessa ja siitä huomattava osa on adhd/masennus/nepsy - diagnoosilla, niin tällaista sitten saadaan.  

Olen ehkä boomeri henkisesti, mutta jos  tulokset globaalisti näyttävät, että liikkuminen ja sosiaalinen hengailu on vähentynyt, likinäkö lisääntynyt, lukeminen vähentynytt, keskittyminen on vaikeata. ..hmm. mistäköhän syystä.

Lasten ja nuorten pitäisi enemmän hengailla ulkona, vaikka se vanhuksia ja naisia pelottaisikin. 

Kaikkein pelottavin on 16 - vuotias, joka ei käy ulkona, ei ole romansseja, ei ystäviä - vanhemmat luulevat, että siellä se meidän Marko räpeltää koneella - tulee varmaan DI - insinööri. Todellisuudessa suoltaa vihapuhetta ylilaudalle, Piffille, Futisforumille ja Vauva.fi - sivustolle

Kaikki em. merkit näkyvät jo nyt esim. toimittajissa. Kielioppi on ihan mitä sattuu, ei osata Ranskaa, Saksaa, joten esim. ulkomaan uutiset on aika Cnn - pitoiset. Tämähän meille sopii Naton jäsenenä.  Pekka parkakin kävi jubailemassa Sudanissa ihan turhaan - olemme jatkossa kiinnostava vain Naton kautta - se ei ole mairittelevaa. Voi, miksi emme voineet jäädä tämän  armeijan ulkopuolelle?

Monilla aloilla sai olla kännissä töissä. Kyllä se jo yksistään kertoo, että oli rennompaa. Työturvallisuus ja onnettomuudet olivat toki myös ihan toisella tasolla kuin nykyään.

Kyllä oli. Työtä oli tekemässä useampi käsipari. Nykyään saat tehdä kolmen edestä työtä niska limassa. Kaikkea mitataan ja koko ajan tehostetaan.

Hirveästi tehtiin kaikenmaailman excursioita ulkomaille asti käytiin messuilla ja alan näyttelyissä. Neukkarit olivat ahkerassa käytössä ja kampaviineriä ja pullaa kului. Suuri järkytys oli kun ensimmäinen videoneuvottelulaitteisto hankittiin. Sehän merkitsi matkakorvausten ja päivärahojen sekä kilometrikorvausten loppumista monille.

Kyllä työttömyyttä oli -80 luvullakin ja silloin nuoret jotka nyt vanhoina muistelevat työtä olihan se helpompaa nuorilla, kuten nykyäänkin.

Työsuojelu oli silloin mm. istukoot työntekijät jakkaroilla eikä niiden tarvitse edes istua tehkööt työnsä seisten. Kysessä istumatyö. Kemikaalien kanssa työskentely oli myös luokkaa siitä vaan ala tehdä ja jos käsiä kuumottaa tai iho ärtyy olet väärällä alalla vaihda työtä.

inflaatio ja lainojenkorot oli myös korkeampia. Ay-liike oli vahvempi kuin nykyään ja palkat seurasi inflaatiota paremmin. Ja kyllä kokoomuspuolue oli oppositiossa 1980luvun lopulle asti.

Kiitos siitä Kekkoselle joka sanoi että kokoomuksen ei tule olla koskaan hallituksessa suomessa. Tulette vielä näkemään miten oikeassa hän oli.

Oli leppoisampaa. Tai sanotaanko, inhimillisempää. Eli väkeä oli enemmän, ei odotettu yhden tekevän kaikkea mahdollista, vaan oli esim. toimistoapulaisia, sihteeri, kahvinkeittäjä, jne. 

Eli palkkatuloa jaettiin useammalle. Ei tehty niin kuin paperimiehet, että pyydetään helvetillisiä korotuksia, jonka seurauksena osa porukasta pitää heittää pihalle, jotta jäljelle jääville voidaan maksaa se rökälepalkka.

No -90 luvun laman seurauksena kaikki vedettiin luita myöten ja toi paskakohtelu levisi sitten muuallekin. 

Seurauksena nykyinen kehityssuunta: Tietyillä aloilla liksat on niin surkeat että palkalla ei enää elä, vaan on tehtävä jotain toista, yhtä surkeaa lisäksi. Jolloin taas tulee vastaan se että vuorokaudessa on vain 24 tuntia.

AY-liike edustaa tämän ahneuden huippua. Vertaa vaikka kuluneen talven riehunta hoitoalalla. AY-liikettä kiinnostaa vain valtapolitiikka ja AY-johtajan 500 tonnin vuosiansiot. On siinä levysepän koulutuksella palkkaa?

Joitain vuosia (n. 5v) sitten luin tilastokeskuksen sivuilta  raporttia jossa verrattiin  1980 vuoden ja nykyhetken (olisko ollut 2017) hintoja suhteessa nettotuloihin. Raportin mukaan kaikki oli kalliimpaa vuonna 1980 verrattuna nykyhetkeen pl. asumisen kustannukset. 

Toreilla ja turuilla kuulee sanottavan, että kaikki oli ennen halvempaa ja kahvikuppikin maksoin vain 5 markkaa. Tämä on kuitenkin harhaa ja nostalgiahaihattelua.

Toki nyt voimistunut inflaatio on heikentänyt ostovoimaa, mutta edelleen suomalaisilla on enemmän rahaa käytössään kuin aikaisempina vuosikymmeninä.

Sorry vaan vanhan papan muistoja 70-luvulta. Aloitin operaattorina pankin atk-keskuksessa. Työ oli kolmivuorotyötä viikolla, viikonloppuna oli lähes aina ylitöitä ja aina löytyi vapaaehtoisia. Normaaliyönä yövuoro kesti aamukahdeksaan, mutta jos hommat sai valmiiksi vaikka kahdelta, sai lähteä kotiin työnantajan taksiseteleillä. Palkat oli reilut ja kaikki korvaukset annettiin kuten oli sovittu, palkoista ei tarvinnut riidellä. Kahvitauot pidettiin joko jossain lähikahvilassa tai torilla ja ei olleet mitään 10 minuutin taukoja. Jos yövuoro meni kahdeksaan, mentiin torille kuudelta, jolloin torikauppiaat ja lähiseudun yötyöläiset sai tuoretta kahvia ja lihapiirakan. Henkilöstöhalinto antoi kaikille todistuksen, jolla todistettiin olevan yötyöläinen, päästiin taksien yökuppiloihin, Eläintarhan huoltsikalle. Sunnuntaisin käytiin usein lentokentällä kahvilla, joku jäi valvomaan ajoja siksi aikaa.

Kun Elisabeth II tuli vierailulle Suomeen Britannia laivalla 1976, oli Etelärannan rinteessä kolmasosa pankista istumassa ja aurinkoa ottamassa. Katselimme Lissua ja Urkkia ja kuuntelimme kansallislaulut. Kolmen tunnin kiva tauko työajalla.

Eiköhän se aina pskaa ole ollut, aika tuppaa kultaamaan muistot.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin työn hakeminen oli helpompaa. Ei kyselty mitään cv:tä, eikä ollut mitään monivaiheisia haastatteluja ja videointeja. Sekun otti puhelinluettelon keltaisetsivut käteen, ja alkoi soitella sopiviin työpaikkoihin ja kysyi yksinkertaisesti olisiko töitä tarjolla.

Mä uskon, että jos töiden hakeminen edelleen olisi näin yksinkertaista, työttömyys vähenesi. Moni työtön kammoksuu ihan tuota monimutkaista työnhakuprosessia, ja voisi olla ihan hyvä ja ahkera duunari, mutta oikeaoppisen cv:n väsääminen on se punainen vaate.

Onneksi ainakin tuo työpaikkajuopottelu on kadonnut. En elänyt sitä aikaa enkä haluaisikaan. En kyllä jaksaisi katsoa tyyppejä humalassa töissä, joiden kanssa ei ole mitään muuta yhteistä kuin sama työpaikka. 

Kalle80 kirjoitti:

Joitain vuosia (n. 5v) sitten luin tilastokeskuksen sivuilta  raporttia jossa verrattiin  1980 vuoden ja nykyhetken (olisko ollut 2017) hintoja suhteessa nettotuloihin. Raportin mukaan kaikki oli kalliimpaa vuonna 1980 verrattuna nykyhetkeen pl. asumisen kustannukset. 

Bensa maksoi vuonna 1986 0,89c/litra inflaatiokorjattuna.

Tubessa on video "Helsinki 1986", siinä näkyy bensanhintoja.

Vuokrissa oli voimassa vuokrasäännöstely silloin. Hyvin halvat vuokrat, jos kämpän sai.

Vierailija kirjoitti:

Kalle80 kirjoitti:

Joitain vuosia (n. 5v) sitten luin tilastokeskuksen sivuilta  raporttia jossa verrattiin  1980 vuoden ja nykyhetken (olisko ollut 2017) hintoja suhteessa nettotuloihin. Raportin mukaan kaikki oli kalliimpaa vuonna 1980 verrattuna nykyhetkeen pl. asumisen kustannukset. 

Bensa maksoi vuonna 1986 0,89c/litra inflaatiokorjattuna.

Tubessa on video "Helsinki 1986", siinä näkyy bensanhintoja.

Vuokrissa oli voimassa vuokrasäännöstely silloin. Hyvin halvat vuokrat, jos kämpän sai.

Sori, sen nimi on "Ajelua Helsingissä 1987"

Vierailija kirjoitti:

Kalle80 kirjoitti:

Joitain vuosia (n. 5v) sitten luin tilastokeskuksen sivuilta  raporttia jossa verrattiin  1980 vuoden ja nykyhetken (olisko ollut 2017) hintoja suhteessa nettotuloihin. Raportin mukaan kaikki oli kalliimpaa vuonna 1980 verrattuna nykyhetkeen pl. asumisen kustannukset. 

Bensa maksoi vuonna 1986 0,89c/litra inflaatiokorjattuna.

Tubessa on video "Helsinki 1986", siinä näkyy bensanhintoja.

Vuokrissa oli voimassa vuokrasäännöstely silloin. Hyvin halvat vuokrat, jos kämpän sai.

Ja palkat?

Jokainen voi uuno turhapuroista katsella hartikaisen ja sörsselssonin työntekemistä autokorjaamolla. Kuvaa aika hyvin 80-luvun meininkiä. Rentoa oli.

Pankkineidit oli vähän parempia ihmisiä. Olivat hyvin laitettuja ja pankki tarjosi aamupalan päivän alkajaisiksi.

Videon kohdassa 11:13 näkyy, että bensa maksoi Itä-Helsingissä vuonna 1987 2,73mk/litra.

Inflaatiokorjattuna noin 0,90c/litra.

Sain vuonna 1990 palkkaa nettona 7300mk/kk kuorma-autokuskina. Vuokra keskustassa oli 1100km/kk.

Bensa maksoin alle kolme markkaa litra.

Nyt bensan hinta on nelinkertainen suhteessa vuoteen 1987, mutta duunaripalkat ovat yhä puolitoista tonnia kuussa, vai paljon nykyään saa paskakuskina?