Lue keskustelun säännöt.
Oliko työelämä oikeasti leppoisampaa esim 80-luvulla, vai onko se nostalgiaharha?
Olen mietiskellyt, että oliko se työ tosiaan silloin leppoisampaa, kuten väitetään? Että onko tosiaan niin, että nykyään työelämä on kovempaa. Oliko silloin sairaanhoitajilla helpompaa? Oliko silloin toimistotyöntekijöillä helpompaa? Entäpä teollisuudessa? Jne.
Onko tämä siis totta vai jonkinlainen nostalgiaharha, jota ajan kuluminen vääristää. En itse kommentoi puoleen enkä toiseen, kiinnostaa kuulla niiltä joilla on kokemusta.
Kommentit (1045)
Vierailija kirjoitti:
Itse aloitin toimistotyössä 1990 ja silloin oli ihan eri meininki kuin nyt. Tavoitteet pilvissä, sähköposti, teams, slacker ja yammer huutavat kilpaa ja olet samaan aikaan kahdessa eri teams-palaverissa ja samalla vastaat s-posteihin (ja sanomattakin selvää, että mitään ei ehdi tehdä kunnolla). Jos ei ole yhtään palaveria koko päivän aikana, niin ihme (on varmaan sunnuntai).
Olennainen lihavoitu. Kunnolla tekemistä ei nykyään arvosteta, vaan ainoastaan nopeutta. Se jos mikä syö ammattiylpeyttä ja vie työn ilon, että on pakko hutiloida.
Firmaahan se ei haittaa. Kun teet alun perin huonosti, saat jälkien korjailusta uuden keikan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse aloitin toimistotyössä 1990 ja silloin oli ihan eri meininki kuin nyt. Tavoitteet pilvissä, sähköposti, teams, slacker ja yammer huutavat kilpaa ja olet samaan aikaan kahdessa eri teams-palaverissa ja samalla vastaat s-posteihin (ja sanomattakin selvää, että mitään ei ehdi tehdä kunnolla). Jos ei ole yhtään palaveria koko päivän aikana, niin ihme (on varmaan sunnuntai).
Olennainen lihavoitu. Kunnolla tekemistä ei nykyään arvosteta, vaan ainoastaan nopeutta. Se jos mikä syö ammattiylpeyttä ja vie työn ilon, että on pakko hutiloida.
Firmaahan se ei haittaa. Kun teet alun perin huonosti, saat jälkien korjailusta uuden keikan.
No jaah. Takuukorjauksista ei lisärahaa tule. Tilaaja voi myös vaihtaa tekijän parempaan. Olis kannattanut tehdä kerralla kunnolla, eikä kahdesti hutiloiden.
Vierailija kirjoitti:
Oli. Kotihoitotyössäkin joillakin asiakkailla oli 2 tunnin käyntejä sisältäen vaikkapa suihkun, paplareiden kietomisen, aamulääkkeiden ja aamiaisen antamisen, viikon ruokalistan suunnittelun ja kauppalistan laadinnan.
Päiväkäynnillä käytiin yhdessä lähikaupassa ja valmistettiin päivän ateria, jonka asiakas nautti hyvällä ruokahalulla, jota oli herätelty herkullisilla ruoantuoksuilla. Yhdessä nautittiin päiväkahvit.
Kotihoitotyö oli v. 2005 vielä inhimillistä, asiakasta ja työntekijää kunnioittavaa.
Kotihoito on mennyt kyllä täysin epäinhimilliseksi. Joku käy viskaamassa lääkkeet kitusiin ja ruuan eteen mutta ei ennätä varmistaa, saako toinen syötyä. Tai muistaako.
Tai aamuhoitaja ennättää käynnille klo 11, kun toinen on herännyt klo 5 aamutoimia odottamaan. Lounaskin on voinut ennättää tulla pöydälle kylmenemään jo ennen näitä aamutoimia.
Itse tein pisimmät ja raskaimmat ylityöjaksot 1980-luvulla ja ihan toimistotöissä. Oman työn lisäksi jouduin yhdessä paikassa tuuraamaan työkaverin pitkän sairausloman ja samaan aikaan toisen kesäloman. Aloitin työt aamulla klo 7 ja usein vasta klo 16 pääsin aloittamaan omia töitäni. Joskus oli itku lähellä, kun työkavereilla loppui päivä ja ne lähtiessään huikkasivat iloisesti heipat. Pois pääsin töistä illalla klo 21-22. Sen lisäksi tein töitä viikonloppuisin, kun en viikolla ehtinyt enkä jaksanut. Se hyvä puoli tuossa oli, että ylitöyt sai kertoimilla laskettuna vapaana ja rahana eikä vapaana tunti tunnista.
Hoitoala on muuttunut myös siten, että leikkauksiin tultiin jo päiviä ennen kokeisiin ja oltiin viikko tai ylikin osastolla. Meillä oli siis hyväkuntoisia käveleviä potilaita. Nykyään tullaan leikkaukseen samana päivänä ja lähdetään kotiin seuraavana. Vastaanotto, toimenpide ja kotiuttaminen jotka kaikki ovat tarkkaa ja aikaavievää lyhyessä ajassa. Myös työvoimaa oli enemmän. Muistan 80-luvun hoitoalalla innostavana, vaikka teinkin kolmivuoro työtä.
Tosin olin kyllä silloin nuorempikin eikä koskaan väsyttänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauluskalle kirjoitti:
Viestintä toimi puhelimella ja postilla. Tehtäviä ja tiedoksiantoja ei tullut minuutin sykleissä, vaan toimittiin viikon paloajalla. Exceliä ja Powerpointeja ei tehty tavan vuoksi ja turhaan, koska työ oli manuaalista ja jokainen kuva tai taulukko harkittiin tarkkaan. Kuvat piirsi ammattipiirtäjä. Asiakirjat kopioitiin kalkeeripaperilla, joten niitä ei ollut lähettää tiedoksi (ja haitaksi) jokaiselle Savitaipaleen varasto-osaston talonmiehen apulaisen kaverille. Työn määrä oli 70-80-luvulla ajallisesti sama kuin nyt, tahti rauhallisempi ja nettotuottavuus ehkä hieman nykytahtia heikompi. Ja kaikki oli selkeämpää.
Silloin muuten posti kulki, tuli aina perille päivässä tai viimeistään kahdessa, jos ei viikonloppuja laske mukaan. Eikä kadonnut, toisin kuin nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Sitä voi jokainen kokeilla itse esim. toimistotöissä.
Tekee jonkun taulukon, jossa tuhat saraketta ja vetäisee sen Excelillä.
Vai kirjoittaako käsin jonkun taulukon ensiksi 4h, laskee ne laskukoneella ja sitten kirjoittaa puhtaaksi kirjoituskoneella, johon tarvitaan käsivoimaa ja kun taulukko on valmis, tuntuuko käsissä ja nivelissä mitään.
Esimerkiksi käsinkorjoittaminen on fyysisesti raskasta, jos sitä tekee monta tuntia ja vaatii erilaista tarkkuutta ja näkökykyä, kuin tietotekniikalla, jossa virheet helppo korjata.
Mekaanisen kirjoituskoneen ja tietokoneen välissä oli sellainen kuin sähkökirjoituskone. Sellaiset meillä oli toimistolla 80-luvulla. Huomattavasti kevyempi kirjoittaa kuin mekaaninen. Virheiden korjaus toki ei ollut helppoa. Jos meni vain yksi kirjain väärin, koneessa oli valkoinen nauha, jolla sai lyötyä sen päälle ja sitten mustalla uusi oikea merkki, mutta isommat mokat piti vain ruksia.
Laskukoneella laskettiin joo, mutta ei se niin kamalaa ollut. Valtion tietokonekeskuksesta saatiin päivittäin kirjanpidon tulosteet paperilla, niistä sitten etsittiin puuttuvaa 11 penniä. :)
Yleisfiilis oli leppoisa ja kahvitauot pitkiä. Työaikana tehtiin muutakin kuin töitä, eräskin toimistosihteeri soitteli äidilleen pitkiä kaukopuheluita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ollut työelämässä saman työnantajan leivissä melkein 15 vuotta. Ihan vaan tänä aikana on kyllä tahti kiihtynyt. Kyseessä iso firma ja tasaisin väliajoin YT-neuvottelut. Työntekijämäärä on vähentynyt huimasti viimeisten 15v aikana ja sehän tarkoittaa lisää töitä jäljelle jääville työntekijöille. Ennen oli yksi henkilö joka teki yhtä työtä/tehtävää. Nykyään voi olla yksi henkilö jolla useampi rooli ja pirstaleinen läjä eri hommia. Eli uskon kyllä että useilla aloilla oli lepposempaa tuolloin 80-luvulla kun olin lapsi. Myös omassa työpaikassa on selvästi ollut leppoisampaa kun kuuntelee vanhempien kollegoiden juttuja siitä miten töitä ennen tehtiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli leppoisempaa.
Perustele, vertaile. Millä tavalla?
Esim. hoitoalalla oli enemmän hoitajia töissä. Äitini jäi eläkkeelle hoitoalalta 5 vuotta sitten.
Olihan vielä 2000-luvun alussakin leppoisempaa. Esim. mä olin silloin siivoojana, ja alueiden mitoitukset olivat inhimilliset verrattuna siihen, mitä oon nykytilanteesta lukenut.
no, itse asiassa oli selvästi vähemmän hoitajia töissä. Meillä on vaan säädetty atk jutuilla ja hallinnolla homma niin, että tuottavuus on laskenut kuin lehmän häntä. 70-luvulla jo terveyskeskuslääkäri pystyi vastaanottamaan kolminkertaisen määrän potilaita nykyiseen verrattuna.
Keva puolella 1 hoitaja, 8 asukasta 80-luvulla Nykyään 1 hoitaja 3 asukasta.
Joten henkilökuntaa oli paljon vähemmän
Oliskohan ollut hieman lääkitymmät asiakkaat ennen? Ja sitä kautta helpommat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leppoisampaa oli. Ongelma silti työpaikkakiusaaminen, josta vielä sanottiin että se kuuluu jotenkin asiaan. Tätä en allekirjoita että aika kultaisi muistot, kun kaikilla oli mahkut tehdä työ kuinka kuuluu, muistan sekä hyviä että huonoja puolia. Kuten joku fiksu rouva sanoi: ihmisten vika ei työmaan.
Tarkoitan että työstä voi silti iloita vaikka työmaa epäsuosittu.
No niitä leppoisempia firmoja ei enää ole, kun menivät kokkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli leppoisempaa.
Perustele, vertaile. Millä tavalla?
1980-luvulla työntekijöiden ei oletettu olevan tavoitettavissa työajan ulkopuolella kun ei ollut kännyköitä eikä sähköpostia. Monissa laitoksissa ja yrityksissä oli toimistosihteereitä, jotka hoitavat byrokraattiset paperityöt, jotka nykyiset työntekijät joutuvat tekemään itse tietokoneella. Pankkialalla oli huomattavasti enemmän pankkipalveluita eikä asiakkaan oletettu maksavan itse laskujaan.
Edellisellä työpaikallani tehtaalla sai vapaasti polttaa työpisteellä ja harva se päivä pullokin kiersi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1980-luvulla lauantait olivat vielä osin työpäiviä. Esimerkiksi yliopistojen yleiset tenttipäivät olivat usein lauantaisin klo 9-13 ja armeijan viikonloppuvapaat alkoivat launtaina klo 12 ja loppuivat sunnuntaina klo 24. Kaikki isommat kaupat olivat luonnollisesti kiinni sunnuntaisin. Sunnuntai- ja iltaaukioloajat olivat kioskien ja huoltamoiden kilpailuetuna, mutta muuten sunnuntaita pidettiin yleisenä vapaapäivänä kaupankin alalla.
Tietokoneet muuttivat työrytmin haktisemmäksi. Sillä pystyy tekemään töitä koko ajan - jopa jatkaa niitä kotona.
Aikoinaan 80-luvulla tehtiin pätkä töitä ja lähetettiin se alihankkijalle faksilla. Sitten pääsi kahville juttelemaan kollegoiden kanssa. Luettiin iltalehdet. Joku kyseli niiden tietovisakysymykset porukalta. Käytiin syömässä. Joskus käytiin pelaamassa squashiakin. Iltapäivällä fillarilähetti toi alihankkijalta työn takaisin ja sitten pääsi jatkamaan työtä eteenpäin. Tätä jatkui muutaman päivän. Työn kokonaisajaksi määriteltiin esimerkiksi viikko.
Kyllä tuli joskus kiirekin, kun valmis työ jouduttiin lähettämään taksilla tuotantoon.
Painohommissa väheni työntekijät 1990-luvulla.
Aiemmin oli koneella 2 tai kolme työntekijää ja supistettiin yhteen.
Ylitöitä oli ennen mutta aina 100% tunnit ja sunnuntaisin 300%. (Vuorotöissä).
Ennen ei niin krapuloista tai pienistä humalatiloista välitetty kunhan työt tehtiin.
80-luku oli kuin lepokoti nykyiseen verrattuna. Töitä annettiin sen verran kun oli mahdollista tehdä. Sai paremmin tehdä asian kerrallan, vähemmän keskeytyksiä. Tottakai välillä jonossa töitä. Mutta ei kymmeniä sähköposteja ja muita oheistöitä, muitten tuurauksia. Ainaista kiirettä.
Voin antaa tähän yhden esimerkin. Siivosin 1980-luvulla opiskelijana yhtä ravintolaa, työnantaja oli Servi Systems (ISS osti tämän firman myöhemmin). Meitä oli kaksi työntekijää viitenä päivänä viikossa, kahtena työ tehtiin yksin kun toinen oli vapaalla. Työaikaa oli 4-5 tuntia, päivästä riippuen. Työn ehti tehdä hyvin, kun ei maleksinut. Tuli 90-luvun lama
. Sisareni meni tekemään samaa hommaa, samalle firmalle, samaan ravintolaan. Työ, jonka ennen teki kaksi työntekijää, piti nyt tehdä yksin, aikaa ei ollut yhtään lisätty. Oli niin kiire että ei ehtinyt edes moppivettä vaihtaa, sillä samalla tupakantuhkasta mustalla vedellä piti yrittää hosia kaikki lattiat kun aikaa ei kertakaikkiaan ollut. Hän kesti kaksi päivää ja lopetti sitten,todeten että saavat etsiä jonkun hullun siihen hommaan mutta hän ei ole hullu.
Voin taata, että siivoustyössä tahti ei ole yhtään hidastunut tuosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli leppoisempaa.
Perustele, vertaile. Millä tavalla?
1980-luvulla työntekijöiden ei oletettu olevan tavoitettavissa työajan ulkopuolella kun ei ollut kännyköitä eikä sähköpostia. Monissa laitoksissa ja yrityksissä oli toimistosihteereitä, jotka hoitavat byrokraattiset paperityöt, jotka nykyiset työntekijät joutuvat tekemään itse tietokoneella. Pankkialalla oli huomattavasti enemmän pankkipalveluita eikä asiakkaan oletettu maksavan itse laskujaan.
Minä (onnekas!) olen edelleen tällaisessa vanhan liiton firmassa ja totta on! Ei ole kaikilla edes kaikkien numeroita, saati mitään wappi- ryhmiä tai muitakaan ylimääräisiä kissanristiäisiä, vaan työt töinä ja sitten kotiin, ihanaa :)
Kyllä oli paljon leppoisampaa. Ei paineita niin kuin nykyään.