Onko miniäni lapsellinen vai ilkeä?

Niin ja ihan perus myös tällainen:

Anoppi: Mistä sinä ostat sukkia lapsille?

Minä: Milloin mistäkin, kaupungilta vaateliikkeestä x tulee usein ostettua.

Anoppi: aijaa, no mitä vaippa merkkiä te käytätte?

Minä: Liberia

Anoppi soittaa siskolleen:

Anoppi: Minä olin jo ostamassa sille Eliakselle sukkia ja vaippoja, mutta eihän minun ostamat mitkään kelpaa

Anopin sisko: No ei kai sentään. Voihan olla että jostain syystä ei sovi jotkut vaipat

Anoppi: Niin kuulemma Liberoa pitäisi olla. Minähän silloin niitä muumivaippoja viimeksi ostin. Mutta eihän minulle eläkeläisellä ole varaa liberoihin

Anopin sisko: No sitten on ostamatta. Ei ne varmasti mitään odota.

Anoppi: Niin. Mutta onhan se surullista kun en mitenkään saa osallistua. Ei kuulemma Prisman sukatkaan kelpaa. Pitäisi kaupungista asti hakea tiettyjä sukkia.

Anopin sisko: No voi että.

Vierailija kirjoitti:

Vähän kuin minun äitini ja anoppini. Paitsi että äiti on anoppia 10 vuotta vanhempi ja minä olen kuopus. Silti äitini on hoikka ja hyväkuntoinen ja siisti, tykkää matkustella, selviää ulkomailla neljällä kielellä (ehkä viidelläkin, en muista kuulleni hänen puhuvan ruotsia), pitää meidät aikuset lapsensa mehuissa ja hilloissa.

Anoppi kyllä on se, joka laulaa kuorossa. Valitettavan huonosti. Altto, joka tahtoo väkisin laulaa sopraanoa ja kailottaa koko muun kuoron yli ja sanoja unohtaessaan elehtii ja ilmeilee anteeksipyytävästi.

Erona on se, että minä en koskaan puhu anopille omasta perheestäni, koska se niin silminnähden ahdistuu siitä. Appiukko taas tulee kateelliseksi.

Minulle on täydellinen arvoitus, miten appivanhempani ovat onnistuneet kasvattamaan kaksi fiksua komeaa poikaa.

Mä en ymmärrä miksi kenelläkään pitäisi olla mitään mielipidettä toisten ihmisten työstä tai koulutuksesta. Kun appivanhempani kysyivät mitä vanhempani tekevät, piti appiukko sitä hienona, että isäni on korkea-arvoinen johtaja ja äitinikin korkeakoulutettu ja hyvässä työssä. Anoppi taas piti sitä turhana pröystäilynä, että noin pitää tuhlata aikaa opiskeluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän kuin minun äitini ja anoppini. Paitsi että äiti on anoppia 10 vuotta vanhempi ja minä olen kuopus. Silti äitini on hoikka ja hyväkuntoinen ja siisti, tykkää matkustella, selviää ulkomailla neljällä kielellä (ehkä viidelläkin, en muista kuulleni hänen puhuvan ruotsia), pitää meidät aikuset lapsensa mehuissa ja hilloissa.

Anoppi kyllä on se, joka laulaa kuorossa. Valitettavan huonosti. Altto, joka tahtoo väkisin laulaa sopraanoa ja kailottaa koko muun kuoron yli ja sanoja unohtaessaan elehtii ja ilmeilee anteeksipyytävästi.

Erona on se, että minä en koskaan puhu anopille omasta perheestäni, koska se niin silminnähden ahdistuu siitä. Appiukko taas tulee kateelliseksi.

Minulle on täydellinen arvoitus, miten appivanhempani ovat onnistuneet kasvattamaan kaksi fiksua komeaa poikaa.

Mä en ymmärrä miksi kenelläkään pitäisi olla mitään mielipidettä toisten ihmisten työstä tai koulutuksesta. Kun appivanhempani kysyivät mitä vanhempani tekevät, piti appiukko sitä hienona, että isäni on korkea-arvoinen johtaja ja äitinikin korkeakoulutettu ja hyvässä työssä. Anoppi taas piti sitä turhana pröystäilynä, että noin pitää tuhlata aikaa opiskeluun.

Meillä koko isäni suvun menestys kalvoi appivanhempia ja heidän piti aina tavatessa muistaa selittää miten minä olen käytännön asioissa tumpula kun en ole kotona oppinut.

En ole yhtään tumpula. Paljon kätevämpi käsistäni kuin yksikään miejen lapsuudenperheessä mutta jotenkin piti vetää alas.

Vierailija kirjoitti:

Vertailu on aina huonoa käytöstä. Ja tahallista. Miniäsi on huonokäytöksinen.

Vaihtoehdot:

Anna takaisin samalla mitalla. Vertaa häntä poikasi exään tai työkaverisi miniään.

Anna olla. Olet häntä parempi.

Nosta kissa pöydälle ja kysy, miksi on noin ilkeä.

Tulee mieleeni käly, josta edesmennyt äitini aina sanoi, lohdutukseksi: "Ek sää jo (nimi) tunne?" Se oli hänen tapansa ilmaista, että anna olla. 

Vierailija kirjoitti:

Oli niin epäselvä keskustelu että kävin panemassa naapurin eukkoa

moi, naapuri!

Ei kannata kieliä opiskella jos ei hallitse omaa äidinkieltäänkään. Tsemppiä aloittajalle.

Mitämitä? Miten tuossa viitataan miniään ja hänen ilkeyeensä? 

Ap vain kerskuu äitinsä lukuisilla hyveillä? 

Ja moittii itseään, tosin hieman hämmästyttää, että ap on 15 vuotta vanhempi kuin äitinsä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän kuin minun äitini ja anoppini. Paitsi että äiti on anoppia 10 vuotta vanhempi ja minä olen kuopus. Silti äitini on hoikka ja hyväkuntoinen ja siisti, tykkää matkustella, selviää ulkomailla neljällä kielellä (ehkä viidelläkin, en muista kuulleni hänen puhuvan ruotsia), pitää meidät aikuset lapsensa mehuissa ja hilloissa.

Anoppi kyllä on se, joka laulaa kuorossa. Valitettavan huonosti. Altto, joka tahtoo väkisin laulaa sopraanoa ja kailottaa koko muun kuoron yli ja sanoja unohtaessaan elehtii ja ilmeilee anteeksipyytävästi.

Erona on se, että minä en koskaan puhu anopille omasta perheestäni, koska se niin silminnähden ahdistuu siitä. Appiukko taas tulee kateelliseksi.

Minulle on täydellinen arvoitus, miten appivanhempani ovat onnistuneet kasvattamaan kaksi fiksua komeaa poikaa.

Miksi sinun pitäisikään puhua vanhemmistasi miehesi vanhemmille? Tai puhuuko miehesi omista vanhemmistaan sinun vanhemmillesi? Oletteko nuoria ja äskettäin lapsuuden kotoa poismuuttaneita?

Ne kysyvät, mitä niille kuuluu. Siis puolin ja toisin. Käsittääkseni melko normaalia käytöstä. Ja kyllä, mieheni puhuu minun vanhemmilleni omistaan, ihan oma-aloitteisesti.

Ja tietysti silloin kun aikanaan yhteen mentiin, tuli tehtyä puolin ja toisin "sukuselvitys" -käsittääkseni on aika normaalia tietää, mitä lapsen puolison vanhemmat tekevät työkseen ja sitä rataa.

Itse en siis koskaan ota omia vanhempiani puheeksi, mutta anoppi kysyy, että mitä niille kuuluu ja sitten angstaa vastausta. Tai kysyy "sun vanhemmat on varmaan taas matkustelleet" värisevällä äänellä, kun joskus vastaus kysymykseen "mitä kuuluu?" on ollut hyvää kai, ovat Italiassa niin en tiedä tarkemmin. Tai jopa "sun vanhemmilla on varmaan asiat hyvin siellä maalla" -vanhempani muuttivat eläkepäiviksi äitini kotitaloon, missä anoppikin on käynyt kylässä.

Tai käy meillä kylässä, kysyy mistä joku huonekalu on peräisin, kerron sen olevan isovanhempieni peruja ja taas ollaan hiljaa ja täristään. Anoppini on muuten todella puhelias ihminen, mutta aina se vaikenee ahdistuneena kun mitä hyvänsä vanhemmistani sanon.

Appiukolla taas on sellainen "kyllä minäkin, jos..." linja. Esim. isäni nikkaroi meille kuistin kalusteet mökille. Appiukko siihen, että kyllä hänkin, jos olisi yhtä hieno verstas kuin isälläsi! En viitsinyt sanoa, että ei se pyhä henki sitä verstasta minun isälleni järjestänyt, vaan isä ihan itse rakensi ulkorakennuksen ja osti koneet, rahoilla jotka jäi kätevästi säästöön sillä että ei ryyppää kuten appiukko...

Tuollaisia ihmisiä oikeasti on, jolle on jotenkin ongelma se miniän suku. En voi sanoa oikeastaan mitään, mikä on meidän suvussa ihan normaalia, koska kaikesta joko tullaan katelliisiksi tai täristään.

Olisit voinut aluksi vaikka kertoa KETÄ olet yli 10v. vanhempi...

No, etköhän sinä jotain osaa paremmin kuin hän tai sitten teet jotain sellaista mitä toinen ei. Kerro niistä ja kysy ihmetellen eikö toinen ole kokeillut tms.

Vierailija kirjoitti:

Ap tarkoitti sanoa:

Miniäni on alle 40 -vuotias. Hän on äitinsä esikoinen. Poikani on minun kuopukseni, joten olen yli 10 vuotta miniäni äitiä vanhempi.

Entä mummo ? Onko mummo ap:n, miniän vai miniän äidin mummo ?

Kyllä oli sekavaa tajunnan virtaa, ei tolkun tolkkua.

Miksi miniän ja anopin tai vävyn ja appiukon pitäisi olla ystäviä? Kaikki ihmiset eivät vaan tule toimeen keskenään.

Miniä voi olla fiksu ja järkevä ihminen. Anoppi voi olla fiksu ja järkevä ihminen. Miniä ja anoppi eivät vaan tule toimeen keskenään. Jo asetelma tässä ihmissuhteessa on mahdoton. Kun solmit parisuhteen, niin saat puolison lisäksi kaupan päälle ja tilaamatta appivanhemmat ja puolison mahdolliset sisarukset ja sukulaiset.

Joskus oma suku on pahin ja pahimmat puukot lentävät selkään omasta suvusta. Joskus puolison suku on pahin. Niin kauan, kun pariskunnalla ei ole lapsia, tullaan vielä jotenkin toimeen.

Kun nuorelle parille syntyy esikoinen, niin helvetti on irti! Omistushaluinen ja kaikkeen puuttuva ja sekaantuva anoppi pilaa lastenhoidon ja lastenkasvatuksen. Appivanhemmat jakavat kysymättä ohjeita ja neuvoja. Appivanhemmat "tietävät" aina paremmin, miten lapsia tulee hoitaa ja kasvattaa. Besserwisserit tuputtavat toivomusmääräyksiä ja omia asenteitaan, vaikka niitä ei heiltä pyydetä.

Joskus miniä tulee toimeen anopin kanssa, mutta appiukko on punainen vaate.

Ap voisi vähän selittää näitä sukulaisuussuhteita. Vaikea ottaa kantaa, kun on aika epäselvää, kuka on kenenkin sukulainen ja sanonut mitä kenelle missä ja milloin. Esimerkiksi tämän mummon osuus on tosi hämärä: asuuko hän siis miniäsi ja poikasi luona, vai miten hän tähän tilanteeseen on näin keskeisellä tavalla päässyt vaikuttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olette kumpikin ehkä vähän omituisia. Miksi miniä puhuu äidistään koko ajan ja toisaalta sinä et osaa pitää puoliasi.

Minä taas tiedän että on monia muitakin 75 v jotka eivät niin eri kielillä pysty puhumaan ja ymmärtämään.

Teille on opetettu sekä ruotsia että saksaa ja koulun jälkeen on ollut semmoset 60 vuotta aikaa oppia telkkarista rallienglanti.

Saksaa luettiin enemmän ennen sotia. Taisi suurten ikäluokkien aikaan olla englanti jo pääasiallinen vieras kieli.

Mutta suurten ikäluokkien aikaan oli koulutus vähän erilaista, mutta sitä on turha selittää alle 50- vuotiaille.

Saksaa lukivat vielä 50-luvulla syntyneetkin. Englanti vakiintui ekaksi pitkäksi kieleksi 60-luvulla syntyneillä.

Mikään ei ole estänyt opettelemasta kieliä koulun jälkeen. Osaa minunkin isäni puhua sujuvaa englantia vaikka koulussa luki vain saksaa ja ruotsia ja sai niistä monet ehdotkin.

Just sulla on kans paremmat vanhemmat, kai muistat alinomaa mainita huonommalle vanhukselle siitä. Aloitin 63 jotain opiskelua. Kielet olivat ruotsi ja englanti. Kaikille kieliopinnot uutta koska niitä ei tosiaan " kansakoulussa kolmannelta luokalta lähtien" opetettu.

Kyllä niitä opetettiin.

Kai kun olen kansakoulun käynyt tiedän ettei kansakoulussa kieliä opetettu.

Niin olen minäkin ja kummitätini oli kansakoulun opettaja.

Ruotsia ja englantia ja saksaa opetti.

Olen syntynyt 1946 ja taatusti ei opetettu kieliä 3-4 luokilla. Menin oppikouluun ja siellä kyllä. Ruotsia, saksaa, englantia ja latinaa opiskelin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tarkoitti sanoa:

Miniäni on alle 40 -vuotias. Hän on äitinsä esikoinen. Poikani on minun kuopukseni, joten olen yli 10 vuotta miniäni äitiä vanhempi.

Entä mummo ? Onko mummo ap:n, miniän vai miniän äidin mummo ?

Mummo on miniän mummo. Tässä ei ole mitään epäselvää.

Vierailija kirjoitti:

Mun anopin kanssa on ihan normaalia tällainen:

Anoppi: Mitä se sinun äiti tekee työkseen?

Minä: on opettaja

Anoppi: Aijaa, laittaako teillä äiti paljon ruokaa?

Minä: Joo kyllä se tykkää laittaa

Anoppi: tekeekö marjoista hilloa tai mehusoppaa?

Minä: Joo tekee aina välillä. Viimeksi kokeili omenahilloa.

Seuraavana päivänä anoppi tyttärelleen:

Anoppi: Pitää laittaa sille Annalle ja Pekalle hienompi ateria kun tulevat

Käly: ai miksi?

Anoppi: Hänhän on opettajan tyttönä tottunut sellaiseen, että ruuat tehdään alusta loppuun itse

Käly: Ai onko Annan äiti opettaja?

Anoppi: Niin ei kato meidän maalaisten tekeleet kelpaa, kun äitinsä tekee kaiken paremmin.

Käly: no ei kai

Anoppi: Minä kun niin haluaisin, että kelpaisin Annalle, mutta enhän minä kelpaa *itkua

Niin minä nyt ainakin haluaisin tietää AP:lta, että olivatko nuo miniän kommentit vastauksia hänen kysymyksiin vai toteanuksia ilman että kukaan kysyy

Mikä tämän nollapostauksen pointti oli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tarkoitti sanoa:

Miniäni on alle 40 -vuotias. Hän on äitinsä esikoinen. Poikani on minun kuopukseni, joten olen yli 10 vuotta miniäni äitiä vanhempi.

Entä mummo ? Onko mummo ap:n, miniän vai miniän äidin mummo ?

Mummo on miniän mummo. Tässä ei ole mitään epäselvää.

No jos kyse on miniän mummosta, niin se kissanlihakeittojuttu pitäisi selvittää miniän ha mummon kesken. Järjetöntä syytellä siitä ap:tä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tarkoitti sanoa:

Miniäni on alle 40 -vuotias. Hän on äitinsä esikoinen. Poikani on minun kuopukseni, joten olen yli 10 vuotta miniäni äitiä vanhempi.

Entä mummo ? Onko mummo ap:n, miniän vai miniän äidin mummo ?

Mummo on miniän mummo. Tässä ei ole mitään epäselvää.

No jos kyse on miniän mummosta, niin se kissanlihakeittojuttu pitäisi selvittää miniän ha mummon kesken. Järjetöntä syytellä siitä ap:tä.

Kuka siitä on ap:tä syyttänyt ? Täällä on vain todettu, että ilman sen selvittämistä sopua ei saada aikaan.

Vertaileeko miniä siis sinua omaan äitiinsä? Esimerkiksi jos sinä sanot, että ostin eilen mansikoita kopallisen, niin kertooko miniä äidistään, joka osti laatikollisen? Vai puhuuko miniä ylipäätään äidistään kauniisti ja arvostaen ja sinä loukkaannut, kun ei sen sijaan kehu sinua?