Lue keskustelun säännöt.
Onko miniäni lapsellinen vai ilkeä?
20.07.2022 |
Hän on alle 40, äitinsä esikoinen, poikani kuopus joten olen yli 10 vuotta vanhempi - ja huonompi.
Olivat tuossa jonkun päivän. Äitini siivoaa koko ajan, ei olisi pölyä hyllyn päällä. Äitini laittaa hyviä ruokia. Äitini on hoikka ja hölkkää , laihduttaisit niin pilvet paranisivat.
Äiti laulaa kirkkokuorossa, matkusti ennen koronaa ja nyt taas on pari reissua jo tilattu. Äidillä on itse kerättyjä luonnontuotteita 600 litran pakastin täynnä ja hilloja kellari täynnä. ( Sinkku, jäänyt hiljan eläkkeelle).
Äiti puhuu kolmea kieltä, hassua ihan kun on joku joka ei ymmärrä englantia. Äiti ei ikinä ostaisi Prismasta edes sukkaparia.
Ikävää että olen niin erilainen ja 15 vuotta vanhempi. Onko niin että joidenkin on vaikea hyväksyä ja kestää erilaisia ihmisiä?
Kommentit (272)
Närkästynyt kirjoitti:
Suurin ongelmahan tässä on miniän mummo tai oikeastaan ei edes hän, vaan hänen naapurinsa. Kaikki menisi oikein hyvin, jos ei tarvitsisi noudattaa jotain mummon lapsuudenaikaisesta naapurustosta tulevia perinnäistapoja.
Kaikesta sitä ihmiset ongelmia kehittelevätkin.
Eikö ap:n kannattaisi jutella miniän mummon kanssa sen sijaan, että kiukuttelisi miniälle. Kauheaa, jos jonkun vanhan mummon lapsuudenaikaisen naapurin omituinen käytös pilaa appivanhempien välit ja pahimmassa tapauksessa myös nuorten avioliiton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä? Olet 10 vuotta vanhempi kuin nelikymppinen miniäsi?
Huonosti kirjoitettu - olen se huonompi ihminen, melkein 15 vuotta vanhempi kuin parempi äitihahmo.
Siis oletko sinä se miniä, vai anoppi? Kenen äiti tuo parempi äitihahmo on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette kumpikin ehkä vähän omituisia. Miksi miniä puhuu äidistään koko ajan ja toisaalta sinä et osaa pitää puoliasi.
Minä taas tiedän että on monia muitakin 75 v jotka eivät niin eri kielillä pysty puhumaan ja ymmärtämään.
Teille on opetettu sekä ruotsia että saksaa ja koulun jälkeen on ollut semmoset 60 vuotta aikaa oppia telkkarista rallienglanti.
Saksaa luettiin enemmän ennen sotia. Taisi suurten ikäluokkien aikaan olla englanti jo pääasiallinen vieras kieli.
Mutta suurten ikäluokkien aikaan oli koulutus vähän erilaista, mutta sitä on turha selittää alle 50- vuotiaille.Saksaa lukivat vielä 50-luvulla syntyneetkin. Englanti vakiintui ekaksi pitkäksi kieleksi 60-luvulla syntyneillä.
Mikään ei ole estänyt opettelemasta kieliä koulun jälkeen. Osaa minunkin isäni puhua sujuvaa englantia vaikka koulussa luki vain saksaa ja ruotsia ja sai niistä monet ehdotkin.
Just sulla on kans paremmat vanhemmat, kai muistat alinomaa mainita huonommalle vanhukselle siitä. Aloitin 63 jotain opiskelua. Kielet olivat ruotsi ja englanti. Kaikille kieliopinnot uutta koska niitä ei tosiaan " kansakoulussa kolmannelta luokalta lähtien" opetettu.
Kyllä niitä opetettiin.
Kai kun olen kansakoulun käynyt tiedän ettei kansakoulussa kieliä opetettu.
Niin olen minäkin ja kummitätini oli kansakoulun opettaja.
Ruotsia ja englantia ja saksaa opetti.
Hyvänen aika, kansakoulun opet eivät itsekään osanneet kieliä, seminaarin käyneitä..
Tämä on kyllä totta 70-luvulle saakka, ja kun enkun opetus silloin alkoi kansakoulussa, ainakin maaseudulla oli englannin opet erikseen. Keskikoulussa alkoi ruotsin ja englannin opetus, ruotsin eka luokalla, enkun tokaluokalla. Keskikouluun mentiin kansakoulun neljänneltä tai viidenneltä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihmettelen minäkin miten joku ei osaa englantia. Tai kahta kieltä.
Osaisin sanoa kuudella kielellä, että taidat olla vähän tyhmä. Mutta mitäpä se auttaisi.
Miten voi mennä noin ihon alle?
Monesti itseään vanhemmille ihmisille on hankala puhua, koska yhteisiä aiheita on kovin vähän.
Miniä puhuu äidistään koska niputtaa teidät sanaan ikäluokkaan. Voi ajatella että sinua kiinnostaa kuulla hänen tekemisistään. Omankin anopin kanssa monesti puhun omista vanhemmistani ja hän kyselee heistä yleensäkin paljon.
Se että miniä kehuu äitiään, kuulostaa siltä että hän arvostaa ja rakastaa äitiään paljon.
Joillakin on tapa vastata toisen puheeseen kertomalla jokin vastaava kokemus, tapa tai asia. Ei ole siis välttämättä tarkoitettu arvosteluksi tai vertailuksi.
Harmittaa kun niin monet ihmiset omassa katkeruudessaan eivät osaa suhtautua muiden puheisiin muuten kuin vertailuna, pilkkana tai ivana.
Se on totta että polvet voisivat paremmin jos ylipainoa ei olisi. Kuuntele miniääsi, ehkä hän yrittääkin kannustaa sinua kertomalla äidistään joka tekee asiat toisin ja kenties juuri siksi voi hyvin "on parempi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tarkoitti sanoa:
Miniäni on alle 40 -vuotias. Hän on äitinsä esikoinen. Poikani on minun kuopukseni, joten olen yli 10 vuotta miniäni äitiä vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä? Olet 10 vuotta vanhempi kuin nelikymppinen miniäsi?
Huonosti kirjoitettu - olen se huonompi ihminen, melkein 15 vuotta vanhempi kuin parempi äitihahmo.
Siis hänellä on äiti, ei mitään "äitihahmoa". Sinä olet anoppi, etkä mikään "äitihahmo" hänelle. Niin käsittämättömän sekava aloitus sinulla ettei ihmekään, jos vaikeuksia puhua ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haloo, ihmisillä voi olla vaikka lukihäiriö. Eikö silloin saa käyttää palstaa?
Miniäsi on luultavasti aika samanlainen kun äitinsä. Toteat vaan että Aijaa, itse tykkään laiskotella, ja että muiden kotien tai elämän arvostelu on moukkamaista.
on siinä miniällä kestämistä jos puoliso on äitiinsä tullut mitähän kieltä tua ap oikein vääntää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nythän voi tuolla rajan takana löplöttää mitä vaan, ja muut löplöttelee takasin. Että ihan ok tämäkin.
En tiedä, onko miniäsi lapsellinen TAI ilkeä. (Ei mikään "vai".) Sinä ainakin vaikutat sekavalta ja jotenkin kajahtaneelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP on nähtävästi kännissä jo aamusta koska ulosanti on niin heikkoa. Minä kun olen selvinpäin niin laitan aloituksen selkosuomelle että päästään keskustelemaan itse asiasta.
Miniäni on alle 40-vuotias. Hän on äitinsä esikoinen; minun poikani taas on kuopukseni. Joten olen yli 10 vuotta miniäni äitiä vanhempi - ja hänen mielestään myös huonompi.
Miniä ja poikani olivat vierailulla muutaman päivän. Joitakin miniän kommentteja, joita sain kuulla:
- "Äitini siivoaa koko ajan, ei olisi pölyä hyllyn päällä."
- "Äitini laittaa hyviä ruokia."
- "Äitini on hoikka ja hölkkää, laihduttaisit sinäkin niin polvet paranisivat."Miniä kertoo että äiti laulaa kirkkokuorossa, matkusti ennen koronaa ja nyt taas on pari reissua jo tilattu. Äidillä on itse kerättyjä luonnontuotteita 600 litran pakastin täynnä ja hilloja kellari täynnä. (Äiti on sinkku, jäänyt hiljan eläkkeelle).
Miniä huomautti että on hassua kun on joku joka ei ymmärrä englantia; äitinsä puhuu kolmea kieltä.
Kerroin käyneeni Prismassa, miniän mukaan hänen äitinsä ei ikinä ostaisi Prismasta edes sukkaparia.
Ikävää että olen niin erilainen ja 15 vuotta hänen äitiään vanhempi. Onko niin että joidenkin on vaikea hyväksyä ja kestää erilaisia ihmisiä?
KIITOS tästä. En saa mitään tolkkua aloituksesta. Nyt ymmärrän, mistä edes halutaan keskustella.
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä? Olet 10 vuotta vanhempi kuin nelikymppinen miniäsi?
Ei, vaan miniä vertaa äitiään ja anoppiaan, joilla 10 vuoden ikäero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä? Olet 10 vuotta vanhempi kuin nelikymppinen miniäsi?
Huonosti kirjoitettu - olen se huonompi ihminen, melkein 15 vuotta vanhempi kuin parempi äitihahmo.
Siis hänellä on äiti, ei mitään "äitihahmoa". Sinä olet anoppi, etkä mikään "äitihahmo" hänelle. Niin käsittämättömän sekava aloitus sinulla ettei ihmekään, jos vaikeuksia puhua ihmisten kanssa.
No näyttäyyhän se miniän äiti "äitihahmona" näissä anopille suunnatuissa opettavaisissa keskusteluissa.
Jostain syystä en halua omalle anopilleni kertoa mitä kaikkea hän tekee terveysmielessä "väärin" äitiini verrattuna. Toisaalta äitini on sen luokan muiden asioihin sekaantuja ja besserwisser, että olen erittäin onnellinen, että oma anoppini ei ole sellainen.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Miten voi mennä noin ihon alle?
Monesti itseään vanhemmille ihmisille on hankala puhua, koska yhteisiä aiheita on kovin vähän.
Miniä puhuu äidistään koska niputtaa teidät sanaan ikäluokkaan. Voi ajatella että sinua kiinnostaa kuulla hänen tekemisistään. Omankin anopin kanssa monesti puhun omista vanhemmistani ja hän kyselee heistä yleensäkin paljon.
Se että miniä kehuu äitiään, kuulostaa siltä että hän arvostaa ja rakastaa äitiään paljon.
Joillakin on tapa vastata toisen puheeseen kertomalla jokin vastaava kokemus, tapa tai asia. Ei ole siis välttämättä tarkoitettu arvosteluksi tai vertailuksi.
Harmittaa kun niin monet ihmiset omassa katkeruudessaan eivät osaa suhtautua muiden puheisiin muuten kuin vertailuna, pilkkana tai ivana.
Se on totta että polvet voisivat paremmin jos ylipainoa ei olisi. Kuuntele miniääsi, ehkä hän yrittääkin kannustaa sinua kertomalla äidistään joka tekee asiat toisin ja kenties juuri siksi voi hyvin "on parempi".
Minäkin näen että tässä saattaisi olla takana kertomuksiin verhottu kannustaminen sillä harrastan tuota itsekin. Jos joku valittaa jostakin vaivasta niin saatan kertoa kuinka joku ystäväni on vaivasta päässyt eroon.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, onko miniäsi lapsellinen TAI ilkeä. (Ei mikään "vai".) Sinä ainakin vaikutat sekavalta ja jotenkin kajahtaneelta.
Kyllä tuon aloituksen ymmärtää kun hieman käyttää aikaa ja keskittyy lukemaansa. Pakkoko on heti mennä henkilökohtaisuuksiin ja alkaa nimittelemään kajahtaneeksi, siksi, ettet sinä ymmärrä lukemaasi? Ymmärrätkö, ettei kaikille tekstin tuottaminen ole helppoa? Kysy mielummin tarkennusta, ilman että menetät malttisi.
Ap, tässä sinulle tulkinta-apua:
- Äiti laittaa hyviä ruokia. Toteamuslause. Totta kai hyvästä kokkaajasta saa olla ylpeä. Ei se ole sinulta pois.
- Äiti on hoikka ja hölkkää. Toteamuslause, ei vaadi reagointia. Laihduttaisit sinäkin - epäkohteliasta, ja sen voit sanoa.
- Äiti osaa kieliä ja sinä et. Outoahan se on, mutta itsepä joudut asian kanssa elämään. Yleensä toki kohteliasta olla sanomatta asiasta mitään.
- Äiti ei ikinä ostaisi Prismasta edes sukkaparia. Sanot vaan, että sitten ei ostaisi. Lienee ihan äitinsä oma asia, mistä sukat ostaa.
- Äiti laulaa kirkkokuorossa, kerää marjoja, matkustelee. Toteamuslauseita. Kertoo itselleen läheisistä ihmisistä aivan niin kuin sinäkin kertoilet muista lapsistasi ja tuttavistasi.
Sinulla on jokin ihmeellinen ikäkompleksi. Suurin osa esimerkkilauseistasi on ihan vaan toteamuksia. Kerrotaan tuttujen asioita. Ei se muuta mitään, että kyseessä on miniän äiti. Ihan normaalia juttelua. Enpä ole ikinä kuullut, että seurustelukumppaneilla ja aviopuolisoilla pitäisi olla saman ikäiset vanhemmat. Tämä lienee ihan jotain omaa keksintöäsi ja kompleksiasi. Ei se miniä oleta teidän olevan saman ikäisiä; teet vain ihmeellisiä tulkintoja, kun jostain syystä luulet kaiken olevan jotain ikäkettuilua. Ei ole.
Mun anopin kanssa on ihan normaalia tällainen:
Anoppi: Mitä se sinun äiti tekee työkseen?
Minä: on opettaja
Anoppi: Aijaa, laittaako teillä äiti paljon ruokaa?
Minä: Joo kyllä se tykkää laittaa
Anoppi: tekeekö marjoista hilloa tai mehusoppaa?
Minä: Joo tekee aina välillä. Viimeksi kokeili omenahilloa.
Seuraavana päivänä anoppi tyttärelleen:
Anoppi: Pitää laittaa sille Annalle ja Pekalle hienompi ateria kun tulevat
Käly: ai miksi?
Anoppi: Hänhän on opettajan tyttönä tottunut sellaiseen, että ruuat tehdään alusta loppuun itse
Käly: Ai onko Annan äiti opettaja?
Anoppi: Niin ei kato meidän maalaisten tekeleet kelpaa, kun äitinsä tekee kaiken paremmin.
Käly: no ei kai
Anoppi: Minä kun niin haluaisin, että kelpaisin Annalle, mutta enhän minä kelpaa *itkua
Niin minä nyt ainakin haluaisin tietää AP:lta, että olivatko nuo miniän kommentit vastauksia hänen kysymyksiin vai toteanuksia ilman että kukaan kysyy
Vierailija kirjoitti:
Mun anopin kanssa on ihan normaalia tällainen:
Anoppi: Mitä se sinun äiti tekee työkseen?
Minä: on opettaja
Anoppi: Aijaa, laittaako teillä äiti paljon ruokaa?
Minä: Joo kyllä se tykkää laittaa
Anoppi: tekeekö marjoista hilloa tai mehusoppaa?
Minä: Joo tekee aina välillä. Viimeksi kokeili omenahilloa.Seuraavana päivänä anoppi tyttärelleen:
Anoppi: Pitää laittaa sille Annalle ja Pekalle hienompi ateria kun tulevat
Käly: ai miksi?
Anoppi: Hänhän on opettajan tyttönä tottunut sellaiseen, että ruuat tehdään alusta loppuun itse
Käly: Ai onko Annan äiti opettaja?
Anoppi: Niin ei kato meidän maalaisten tekeleet kelpaa, kun äitinsä tekee kaiken paremmin.
Käly: no ei kai
Anoppi: Minä kun niin haluaisin, että kelpaisin Annalle, mutta enhän minä kelpaa *itkuaNiin minä nyt ainakin haluaisin tietää AP:lta, että olivatko nuo miniän kommentit vastauksia hänen kysymyksiin vai toteanuksia ilman että kukaan kysyy
Minun anoppini on tismalleen samanlainen.
Hän myös kääntää vatvomalla kehutkin moitteiksi. Kehuin heidän uutta lamppuaan ja kun mentiin seuraavan kerran se oli otettu alas ja anoppi selitti miehelleni miten he oli ottaneet sen alas kun en minäkään tykännyt siitä. Wtf?
Teille on opetettu sekä ruotsia että saksaa ja koulun jälkeen on ollut semmoset 60 vuotta aikaa oppia telkkarista rallienglanti.
Sinä voisit ottaa pienen historian oppitunnin aiheesta vieraiden kielten opettaminen koululaitoksessamme, milloin se on alkanut ja miten epätasa-arvoisesti asia eteni maan eri kolkissa.
Saati nyt se, että osa nykypäivän teineistä osaa todella huonosti englantia tai ruotsia, kolmatta kieltä ei edes oteta. Osa teinesitä käyttää taas vieraita kieliä erittäin sujuvasti.
Valitettavasti myös oman äidinkielen osaamisessa on isoja puutteita, sanavarasto voi olla todella kapea.