G: Onko täällä muita lihavia, bmi vähintään 36,jotka ei jaksa laihduttaa? Tai on usko loppunut eikä enää jaksa edes yrittää?
Vertaistukea kaipaan.
Paino jo vuosia alkanut yksillä. Ikää pian 37v ja olen 7 vuotta ollut melkein 100kg.
Kaikki yritykset laihduttaa epäonnistuu lopulta. Välillä jopa itsetuhoisia ajatuksia epäonnistumisien vuoksi. Lapsia 3, niiden vuoksi nousen aamulla, vaikka näytän hirveältä.
N36 98kiloa 162cm
Kommentit (99)
Ap montako aloitusta sä aattelit tästä vielä tehdä?
Kyllä me jo tiedetään että mieluummin mässäät ja valitat kuin teet pitäviä päätöksiä. Kun se herkkujen mättäminen on niin paljon helpompaa kuin vaikka salaatin tekeminen
Kaikki minun tuntemani ylipainoiset syövät samalla kaavalla.Aamulla ei mitään tai kahvikuppi. Päivällä ei mitään. Iltapäivällä joku keksi/pulla ja kahvia. Lounaaksi helvetillinen mättöannos jotain. 7 pottua ja kastiketta. Syödään aivan päin helvettiä ja järjestäen jokainen skippaa aamupalan.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki minun tuntemani ylipainoiset syövät samalla kaavalla.Aamulla ei mitään tai kahvikuppi. Päivällä ei mitään. Iltapäivällä joku keksi/pulla ja kahvia. Lounaaksi helvetillinen mättöannos jotain. 7 pottua ja kastiketta. Syödään aivan päin helvettiä ja järjestäen jokainen skippaa aamupalan.
Tarkoitin tietysti että päivälliseksi mättöannos.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki minun tuntemani ylipainoiset syövät samalla kaavalla.Aamulla ei mitään tai kahvikuppi. Päivällä ei mitään. Iltapäivällä joku keksi/pulla ja kahvia. Lounaaksi helvetillinen mättöannos jotain. 7 pottua ja kastiketta. Syödään aivan päin helvettiä ja järjestäen jokainen skippaa aamupalan.
Ensinnäkin:
Sinä et tasan tarkkaan tiedä jokaisen tuntemasi ylipainoisen ruokailuja noin tarkkaan ja säännönmukaisesti. Et varmasti.
Toiseksi. Esim. eteläisimmissä euroopan maissa, joissa ei ole vastaavaa ongelmaa ylipainon kanssa kuin meillä, syödään nimenomaan niin, että aamupala skipataan. Lounas on hyvin kevyt ja illalla sitten ruokaillaan pidemmän kaavan kautta.
Aamupalan skippaus johtuu minulla siitä, että olen koko illan mättänyt herkkuja niin aamulla ei vaan maistu mikään muu kuin kahvi. Päivällä en oikein voi syödä, koska ruokailun jälkeen tulee väsymys. Sitten olenkin illalla niin nälkäinen, että syömisestä ei tule loppua. Mikään ei auta, ei vain ole tahdonvoimaa. Itse olen päättänyt hyväksyä itseni ja osallistua rientoihin entiseen malliin, mutta kavereiden reaktioista lihomiseeni tulee aina paha mieli.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki minun tuntemani ylipainoiset syövät samalla kaavalla.Aamulla ei mitään tai kahvikuppi. Päivällä ei mitään. Iltapäivällä joku keksi/pulla ja kahvia. Lounaaksi helvetillinen mättöannos jotain. 7 pottua ja kastiketta. Syödään aivan päin helvettiä ja järjestäen jokainen skippaa aamupalan.
Tarkkaampa seuraat tuttujesi syömisiä. Ihana kaveri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin "jaksa laihduttaa"? Ei laihduttaakseen tarvitse tehdä mitään, jättää vain pysyvästi muutaman asian pistämättä suuhunsa. niin paino tosiaan tippuu tekemättä mitään.
En jaksa sitä epämukavuutta. Nytkin hyvä olo, kun vatsa täynnä kaikkea hyvää. Vaikuttaa positiivisesti mielialaankin :)
Ap
Pidä sitten läskisi
Kohta et jaksa enää kävelläkkään.
Vierailija kirjoitti:
Tiputin itse 7 kiloa normaalipainon sisällä. Se vaati vain annoskokojen tarkastelua. Söin ja syön edelleenkin sipsiä yms. "Typerää", mutta pienempiä määriä. Älä siis kiellä itseltäsi kaikkea, vaan opettele uusiin annoskokoihin.
Joo..o, kylläpä oli omaperäinen vinkki. Tätä ei varmaan koskaan ole kuultukaan.
Vierailija kirjoitti:
Ap montako aloitusta sä aattelit tästä vielä tehdä?
Kyllä me jo tiedetään että mieluummin mässäät ja valitat kuin teet pitäviä päätöksiä. Kun se herkkujen mättäminen on niin paljon helpompaa kuin vaikka salaatin tekeminen
Sinä ehkä tykkäät salaatista, kaikki eivät. Silloin sen syöminen on sinulle helppoa.
100 kg jo noin kolme vuotta. En jaksa laihduttaa ja En vaan stressaa painosta, kun voimavaroja laihduttamiseen ei oo.
Tässä on hyvä vinkki: älä syö enemmän kuin kulutat.
T: anorektikko-mamma
Vierailija kirjoitti:
Kukkuuvaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin "jaksa laihduttaa"? Ei laihduttaakseen tarvitse tehdä mitään, jättää vain pysyvästi muutaman asian pistämättä suuhunsa. niin paino tosiaan tippuu tekemättä mitään.
Milloin ja paljonko olet itse pudottanut painoa?
32-vuotiaana 21,5 kg niin että ei yhtäkään karkkia tai limpparia tai vastaavaa noin vuoteen. Ei tarvinnut mitään siis tehdä, vaan jätin juurikin tekemättä. Sama pätee jokaiseen. Itse en tehnyt mitään muistiinpanoja, mutta saattaisi avata monella silmät jos kaksikin viikkoa merkkaisi johonkin j o k a i s e n pienenkin suupalan.
Miten sinun mielenterveys kesti?
Minä tulen jo yhdessä illassa pahantuuliseksi ja vihaiseksi, jos en saa mun herkkuja. Vuosi raivoten ja kiukutellen, kärsisi koko perhe...
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukkuuvaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin "jaksa laihduttaa"? Ei laihduttaakseen tarvitse tehdä mitään, jättää vain pysyvästi muutaman asian pistämättä suuhunsa. niin paino tosiaan tippuu tekemättä mitään.
Milloin ja paljonko olet itse pudottanut painoa?
32-vuotiaana 21,5 kg niin että ei yhtäkään karkkia tai limpparia tai vastaavaa noin vuoteen. Ei tarvinnut mitään siis tehdä, vaan jätin juurikin tekemättä. Sama pätee jokaiseen. Itse en tehnyt mitään muistiinpanoja, mutta saattaisi avata monella silmät jos kaksikin viikkoa merkkaisi johonkin j o k a i s e n pienenkin suupalan.
Monethan syövät liikaa juuri silloin, kun elämässä on liikaa muita kuormittavia tekijöitä (pienet lapset, raskas työ, parisuhdehuolia yms.). Syöminen helpottaa hetkellisesti oloa ja vähentää stressin tunnetta.
Stressittömässä elämäntilanteessa painon pudottaminen tosiaan käy parhaassa tapauksessa melkein kuin itsestään. Valitettavasti on paljon ihmisiä, jotka ovat ylikuormittuneita käytännössä koko elämänsä. Mitään oikeudenmukaisuuttahan näissä asioissa ei ole.
Niinpä, minua stressaa ja v i t uttaa 24/7
Syöminen rentouttaa ja tuo hyvän olon. Sitä oloa ei saa liikunnalla, saunalla jne
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukkuuvaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin "jaksa laihduttaa"? Ei laihduttaakseen tarvitse tehdä mitään, jättää vain pysyvästi muutaman asian pistämättä suuhunsa. niin paino tosiaan tippuu tekemättä mitään.
Milloin ja paljonko olet itse pudottanut painoa?
32-vuotiaana 21,5 kg niin että ei yhtäkään karkkia tai limpparia tai vastaavaa noin vuoteen. Ei tarvinnut mitään siis tehdä, vaan jätin juurikin tekemättä. Sama pätee jokaiseen. Itse en tehnyt mitään muistiinpanoja, mutta saattaisi avata monella silmät jos kaksikin viikkoa merkkaisi johonkin j o k a i s e n pienenkin suupalan.
Monethan syövät liikaa juuri silloin, kun elämässä on liikaa muita kuormittavia tekijöitä (pienet lapset, raskas työ, parisuhdehuolia yms.). Syöminen helpottaa hetkellisesti oloa ja vähentää stressin tunnetta.
Stressittömässä elämäntilanteessa painon pudottaminen tosiaan käy parhaassa tapauksessa melkein kuin itsestään. Valitettavasti on paljon ihmisiä, jotka ovat ylikuormittuneita käytännössä koko elämänsä. Mitään oikeudenmukaisuuttahan näissä asioissa ei ole.
Niinpä, minua stressaa ja v i t uttaa 24/7
Syöminen rentouttaa ja tuo hyvän olon. Sitä oloa ei saa liikunnalla, saunalla jne
Ap
Oleko kokeillut nussimista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin "jaksa laihduttaa"? Ei laihduttaakseen tarvitse tehdä mitään, jättää vain pysyvästi muutaman asian pistämättä suuhunsa. niin paino tosiaan tippuu tekemättä mitään.
En jaksa sitä epämukavuutta. Nytkin hyvä olo, kun vatsa täynnä kaikkea hyvää. Vaikuttaa positiivisesti mielialaankin :)
ApMutta kuvaamasi itsetuhoinen olotila ei ole epämukavaa? Ok...
Se olo katoaa heti kun syö :)
Syön monta kertaa päivässä ja paljon, juuri paetakseni tuota oloa. Ja se katoaa, kun vatsa on täynnä
Ap
Kivikautista sapuskaa vaan naamariin. se tehoaa. Päivittäinen sauna lisäksi kuluttaa siinä missä mikä tahansa urheilusuoritus, joten ei tarvitse yrittää mitään ihmeellistä. Kunhan vaan tekee asiat toisella tavalla kuin nyt.
3 lasta on yhteiskunnan kannalta erinomainen suoritus, koiravauvailijat saisivat ottaa oppia. Koirat kun eivät hoida ikääntyvää kansaamme, joka ikävä kyllä tarvitsee hoitoa aivan liian varhain mm. mainitusta syystä.
Vierailija kirjoitti:
Aamupalan skippaus johtuu minulla siitä, että olen koko illan mättänyt herkkuja niin aamulla ei vaan maistu mikään muu kuin kahvi. Päivällä en oikein voi syödä, koska ruokailun jälkeen tulee väsymys. Sitten olenkin illalla niin nälkäinen, että syömisestä ei tule loppua. Mikään ei auta, ei vain ole tahdonvoimaa. Itse olen päättänyt hyväksyä itseni ja osallistua rientoihin entiseen malliin, mutta kavereiden reaktioista lihomiseeni tulee aina paha mieli.
Minä syön kotona klo 5.30 leipää, töissä klo 7 banaanin,(tai iltapäivästä klo14)
klo 11 töissä kunnon lounaan.
Silti karmea nälkä klo 16 ku pääsen kotiin, syön kunnon päivällisen, sitten iskee sokerinhimo, piilosta keksiä /suklaata.
Sitten iskee hirveä väsymys, sydän hakkaa tuhatta ja sataa, ja sitten nukahdan hetkessä.
Vasta heräsin 2h päiväunilta ja mietin mitä syön, että piristyn.
Mun elämä on yhtä syömistä. Ap
Ylipainoon tottuu tietyllä tapaa, ikävä kyllä. Ja jo kertyneestä painosta on hankala päästä eroon. Silti täytyy muistaa syödä järkevästi, eikä heittää pyyhettä kehään kokonaan. Kesä menee kävellen, uiden ja pyöräillen, syksyllä taas pitkästä aikaa mukaan johonkin liikuntaryhmään, toivottavasti. Tavoite on nykyään, ettei enää tulisi lisää ylipainoa, vaikka ei varsinaisesti painoa saisi putoamaan. Ei vaan jostain syystä paino putoa, stressi ja huono nukkuminen varmaan pitää stressin kautta painoa korkealla. Mutta ei enää katastrofiajatuksia kuitenkaan tästä, ostin uusia sopivan kokoisia vaatteitakin, ei se kannata itseään kiusata liian pienillä vaatteilla ja sen takia olla koko ajan epämukava olo. Leggarit jalkaan ja pyörän selkään tunika hulmuten, nyt on kesä. Nautitaan siitä vielä kun voidaan.
Vierailija kirjoitti:
Ylipainoon tottuu tietyllä tapaa, ikävä kyllä. Ja jo kertyneestä painosta on hankala päästä eroon. Silti täytyy muistaa syödä järkevästi, eikä heittää pyyhettä kehään kokonaan. Kesä menee kävellen, uiden ja pyöräillen, syksyllä taas pitkästä aikaa mukaan johonkin liikuntaryhmään, toivottavasti. Tavoite on nykyään, ettei enää tulisi lisää ylipainoa, vaikka ei varsinaisesti painoa saisi putoamaan. Ei vaan jostain syystä paino putoa, stressi ja huono nukkuminen varmaan pitää stressin kautta painoa korkealla. Mutta ei enää katastrofiajatuksia kuitenkaan tästä, ostin uusia sopivan kokoisia vaatteitakin, ei se kannata itseään kiusata liian pienillä vaatteilla ja sen takia olla koko ajan epämukava olo. Leggarit jalkaan ja pyörän selkään tunika hulmuten, nyt on kesä. Nautitaan siitä vielä kun voidaan.
No ei totu. Kuitenkaan laihdutus ei onnistu.En kehtaa poistua kotoota kun olen lihava, en pyöräillä tai kävellä julkisella paikalla.
Kyllä monet meistä lihavista jää neljän seinän sisälle ja lihoo lisää.
N33 104kg
Mutta kuvaamasi itsetuhoinen olotila ei ole epämukavaa? Ok...