G: Onko täällä muita lihavia, bmi vähintään 36,jotka ei jaksa laihduttaa? Tai on usko loppunut eikä enää jaksa edes yrittää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kyllästyin ikuiseen laihduttamiseen ja takaisin lihomisiin. Kävin laihdutusleikkauksessa ja dieetit jäi sinne. Paino tippuu koko ajan ilman laihdutusta ja dieettiä.

Kauanko tästä leikkauksesta on aikaa? Tunnen nimittäin muutamia leikkauksen läpi käyneitä, eikä sekään ole ollut pysyvä laihdutuskeino.

Kroppa tottuu rankkoihin alikaloreihin ja sitten alkaakin lihominen hyvinkin pienillä määrillä extrakaloreita.

Ei vaan leikattu alkaa syömään isompia annoksia ja venyttää mahalaukkunsa takaisin. Ohitusleikkauksessa poistetaan osa suolta, ja se vie myös ruokahalun.

Vierailija kirjoitti:

Oletko kirjoittanut tänne mahdollisesti ennenkin? Talvella? Keväällä?

Eikä niin mitään muutosta, ei käytöksessä, ei ajattelutavoissa, ei missään?

Jo 2018, eikä elämäntapamuutos vaan pysy. Elämä ei muutu vaikka kuinka yrittää.

Tottunut kai mukavaan oloon.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap montako aloitusta sä aattelit tästä vielä tehdä?

Kyllä me jo tiedetään että mieluummin mässäät ja valitat kuin teet pitäviä päätöksiä. Kun se herkkujen mättäminen on niin paljon helpompaa kuin vaikka salaatin tekeminen

Sinä ehkä tykkäät salaatista, kaikki eivät. Silloin sen syöminen on sinulle helppoa.

No minä en pidä salaatista, enkä kasviksista ylipäätään. Vuoden verran olen niitä kiitenkin syönyt ja jatkossakin aion syödä. Kuuluu tähän elämäntapamuutokseeni. Ovat vähäenergisiä, täyttäviä ja terveellisiä. Yritän ajatella mikä on kropalleni terveyden kannalta hyväksi ja elää sen mukaan. Paino on pudonnut hurjasti ja terveys parantunut. Yritän laajentaa ennen niin yksipuolista ja ravintoköyhää ruokavaliotani (lue suklaa, pulla, keksi, karkit ja ja liian monet voileivät) monipuolisemmaksi. Nykyään menee jo aika sujuvasti nuo salaatit ym.

Mielenkiinnosta luin kaikki kommentit ja laitoin hakuun bmi 36 ja tuli aikaisempiakin samasta aiheesta. Siispä aloittaja tai monet muut lienevät saaneet valtavasti ehdotuksia asian hoitamiseksi vuosien varrella.

Koskapa oma ehdotukseni kivikauden sapuskasta ei aiheuttanut juuri mitään mielenkiintoa niin voisin vielä kertoa sellaisen asian, että parikymmentä vuotta sitten kun laitoin yrityksen. Silloin en voinut pitää ruokataukoa niin keksin, että syön aamulla hyvin. Siispä tein jauhelihakastikkeesta aikamoista mössöä, kutsuin sitä jauhelihapuuroksi. Eipä ollut koko päivänä nälkä. Jatkoin samaa aamuruokailua toistakymmentä vuotta (toki pari kiiviä vatsan toimivuuden vuoksi myös sekä kyytipojaksi vihreätä teetä), eikä tullut mitään ongelmia. En tiedä aiheesta tarpeeksi, että voisin antaa mitään tämän parempaa neuvoa mutta kokeilla voi.

Painoa 120kg ja ikää 30v. Yksikään dietti ei ole kestänyt viikkoa kauemmin. Tulen lihomaan liikuntakyvyttöäksi ja kuolemaan ylensyönnin aiheuttamiin terveysongelmiin, todennäköisesti 10-15v sisällä. Olen hyväksynyt tämän. Itsekuria ei vain ole ja ahmiminen on ainoa asia joka tuo elämään iloa . Mitä sairaampi ja masentuneempi olen ylipainon takia, sen enemmän ahmin. Ihan kuten jotkut ovat toivottomia juoppoja tai narkkareita jotka eivät ikinä "parane" siitä, on monia meitä jotka samalla tavalla olemme parantumattomia ruoka-addikteja.

Mitä tehdä: ikä 58v, pit. 167 ja paino nousussa vaan. Aamulla 88,2. 90 on ai-van liian lähellä!!!

En käsitä miten kukaan jaksaa ylläpitää

tuollaisia läskimääriä.

On pakko joko syödä koko ajan tai järjettömästi sokeria ja rasvaa.

Rahaakin kuluu tietysti hirveästi.

Ostatko koko ajan vaan isompia vaatteita vai pukeudutko suosiolla telttaan?

Pituutta 174cm ja bmi tällä hetkellä 41,9. Olen hiljalleen lihonut 20 vuodessa 40-50 kiloa. Olen nainen ja ikää 38v. En ole jaksanut laihduttaa, kun ei ole ollut mitään syytä laihduttaa.

Minä 160 cm , 76 kg, paino on noussut joka vuosi, ikä 51. Jaksaminen ja elämänilo vähentymässä, vaihdevuodetkin. Tulevaisuus ei näytä hyvältä, jis tilanne vielä jatkuu. Nyt vain hyväksyin sen tosiasian, että annoskokoja on pienennettävä ja herkkuja ei voi mättää päivittäin, ikuisesti ei voi laihduttaakaan, on aloitettava painonhallinta loppuelämäksi. Punnitus parin viikon välein, alkuun jätän lihottavimmat ruoka-aineet kokonaan pois. Kävelen onneksi paljon ja pyöräilystä ja uinnista tykkään kuten kasviksista ja marjoistakin. Aion palkita itseäni pukeutumalla kauniimmin, kun muutenkin tässä itsestäni nyt huolehdin 😊

Alkoholi myös ikävä kyllä lihottaa ja joka viikonloppuinen tissuttelu saa helposti aineenvaihdunnan, ruoka -ja liikuntarytmin sekaisin, ei tee naisen terveydelle hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki minun tuntemani ylipainoiset syövät samalla kaavalla.Aamulla ei mitään tai kahvikuppi. Päivällä ei mitään. Iltapäivällä joku keksi/pulla ja kahvia. Lounaaksi helvetillinen mättöannos jotain. 7 pottua ja kastiketta. Syödään aivan päin helvettiä ja järjestäen jokainen skippaa aamupalan.

Ensinnäkin:

Sinä et tasan tarkkaan tiedä jokaisen tuntemasi ylipainoisen ruokailuja noin tarkkaan ja säännönmukaisesti. Et varmasti.

Toiseksi. Esim. eteläisimmissä euroopan maissa, joissa ei ole vastaavaa ongelmaa ylipainon kanssa kuin meillä, syödään nimenomaan niin, että aamupala skipataan. Lounas on hyvin kevyt ja illalla sitten ruokaillaan pidemmän kaavan kautta.

Aamiaisen kun jätin pois niin paino rupesi kunnolla putoamaan. Ja kahvi kokonaan pois.

Vierailija kirjoitti:

Alkoholi myös ikävä kyllä lihottaa ja joka viikonloppuinen tissuttelu saa helposti aineenvaihdunnan, ruoka -ja liikuntarytmin sekaisin, ei tee naisen terveydelle hyvää.

Entäs miehelle.

Vierailija kirjoitti:

Minä 160 cm , 76 kg, paino on noussut joka vuosi, ikä 51. Jaksaminen ja elämänilo vähentymässä, vaihdevuodetkin. Tulevaisuus ei näytä hyvältä, jis tilanne vielä jatkuu. Nyt vain hyväksyin sen tosiasian, että annoskokoja on pienennettävä ja herkkuja ei voi mättää päivittäin, ikuisesti ei voi laihduttaakaan, on aloitettava painonhallinta loppuelämäksi. Punnitus parin viikon välein, alkuun jätän lihottavimmat ruoka-aineet kokonaan pois. Kävelen onneksi paljon ja pyöräilystä ja uinnista tykkään kuten kasviksista ja marjoistakin. Aion palkita itseäni pukeutumalla kauniimmin, kun muutenkin tässä itsestäni nyt huolehdin 😊

Juuri näin 🤗 laastari masussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kirjoittanut tänne mahdollisesti ennenkin? Talvella? Keväällä?

Eikä niin mitään muutosta, ei käytöksessä, ei ajattelutavoissa, ei missään?

Jo 2018, eikä elämäntapamuutos vaan pysy. Elämä ei muutu vaikka kuinka yrittää.

Tottunut kai mukavaan oloon.

Ap

Olet tosiaankin 4 vuotta jaksanut tehdä näitä aloituksia. Bmi 37, on tavaramerkkisi. Ei kukaan lihava pysy samassa lukemassa vuosia. Kyllä se paino jatkaa nousuaan ja BMI myös. Satoja tuhansia neuvoja olet saanut ja mikään niistä ei sovi sinulle. Huijaripuijarikatalaveijari olet.

Täällä yksi murros-iästä lähtien painon kanssa jojoillut muija. Huolimatta siitä, että joka päivä kävelin ja pyöräilin koulumatkoja 3km suuntaansa ala- ja yläasteella olen aina ollut pullukka.

Vanhempani ovat köyhiä, joten ei lapsena ollut varaa herkkuihin. Masennuin isän itsemurhan jälkeen niin etten jaksanut huolehtia itsestäni enää ollenkaan. Lihoin 7 vuodessa 60 kiloisesta teinitytöstä 103 kg muijaan.

Pari vuotta olen trauma terapiassa käynyt ja pikku hiljaa alkaa on oma hyvinvointinikin kiinnostamaan. Juttelin lääkärin kanssa ja minulla täyttyy kriteerit lihavuusleikkaukseen. Ensin minun on kuitenkin käytävä ravintoterapeutilla ja psyyke pitää saada kuntoon.

158/86

Olen kokeillut diettejä yms. Jaksan max 3viikkoa.

Nyt paino on alkanut pudota vähän vahingossa. Töissä on ollut aivan julmettu kiire kohta n. 4kk. Kiire on aihauttanut sen, että lounastaukoja ei aina ehdi pitää.

Vajaa 2kk sitten huomasin, että painoa on lähtenyt 8kg. Aloin tarkoituksella järjestää itselleni muutaman puolipaastopäivän/viikko.

2-3 päivänä viikosta syön vain yhden aterian ja yhden välipalan. Muuten normaalisti.

Nyt on painoa pudonnut n.15kg

Syö vaan lisää vielä niin voit saada sydärin palkinnoksi.

Joo, BMI 44, yli nelikymppinen täti olen. Yritin laihduttaa 10 vuotta, mutta se meni vaan jojoiluksi. Ja on kokeiltu karppaukset ja paleodieetit ja pätkäpaastot yms mitä näissä aina ehdotetaan. Kyllähän minä aina hetken laihduin, sitten repsahti ja lihoin korkojen kanssa takaisin. Koko ajan meni lyhyemmäksi se aika minkä jaksoi laihduttaa, tarkoitti myös vähemmän kiloja pudotettuna ennen kuin repsahtaa. Totesin että parempi luovuttaa, koska kerran elämäntapa/laihdutusmuutosyritykset vaan saa ahmimaan ja lihomaan lisää. Nyt olen onneksi sentään pysynyt tässä painossa jo 4 vuotta, luultavasti olisin lihavampi jos olisin jatkanut laihduttelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olennaista on saada mahalaukun koko pienentymään (kuten lihavuusleikkauksessa yleensä). Ja se pienenee, kun syö pienempiä annoksia. Jos vetää vain iltaisin suuren annoksen, mahalaukku pysyy suurena ja hankaloittaa laihtumista. 

Mä pienensin annoksia, poistin rasvan ja punaisen lihan, se vaatii aika paljon miettimistä ruuan osalta, mutta toimii. 

Paitsi, ettei rasvan kokonaan poisjäytäminen ole järkevää. Eikä minkään ruoka-aineen, jos se ei tunnu hyvältä. Kaikkein paras olisi kunnon perusruoka ja säännöllisesti. Aamupalasta alkaen. Patrik Borgilla on todella terveellinen lähestymistapa. Suosittelen perehtymään.

Sori, mulla on nykyään kuppi kaatua nurin, kun joka puolella toitotetaan aamupalan tärkeyttä painonhallinnassa. Kaikille ei vaan maistu aamulla mikään, eikä painonhallinta siihen kaadu! Olen seitsemänkymppinen mummeli, joka on koko ikänsä ollut normaalipainoinen (viimeksi, kun käytin laskuria BMI oli 22 hujakoilla). Aamupalan jätin pois kolmekymppisenä hoksatessani, että olen aikuinen, eikä minun ole pakko syödä aamulla, kun se kerran tuntuu vastenmieliseltä.

Juuri näin. Hoikkana pysyn kun en väkisin tunge aamuisin ruokaa sisääni. Oksettaa ajatuskin.