G: Onko täällä muita lihavia, bmi vähintään 36,jotka ei jaksa laihduttaa? Tai on usko loppunut eikä enää jaksa edes yrittää?

No se on kyllä ikävä juttu, jos jää kokonaan kotiin painon takia. En nyt itsekään mitään kovin pitkiä matkoja jaksa liikkua, mutta vähän kuitenkin joka päivä. Tottumisella tarkoitan, että varmaan siinä lihomisen alussa olisi ollut viisainta laihduttaa, nyt on jotenkin motivaatio kadonnut vaikka tukala olo onkin. Jopa alasti istuessa puristaa vatsan kohdalta eteenpäin kumartuessa.

Olennaista on saada mahalaukun koko pienentymään (kuten lihavuusleikkauksessa yleensä). Ja se pienenee, kun syö pienempiä annoksia. Jos vetää vain iltaisin suuren annoksen, mahalaukku pysyy suurena ja hankaloittaa laihtumista. 

Mä pienensin annoksia, poistin rasvan ja punaisen lihan, se vaatii aika paljon miettimistä ruuan osalta, mutta toimii. 

Ihan itsekö keksit? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiputin itse 7 kiloa normaalipainon sisällä. Se vaati vain annoskokojen tarkastelua. Söin ja syön edelleenkin sipsiä yms. "Typerää", mutta pienempiä määriä. Älä siis kiellä itseltäsi kaikkea, vaan opettele uusiin annoskokoihin.

Joo..o, kylläpä oli omaperäinen vinkki. Tätä ei varmaan koskaan ole kuultukaan.

No mitä sä oikein odotat?

Jotain ihmeellistä "syö kourallinen tätä ja muuten mitä vaan, niin laihdut" ihmevinkkiä?

Kaikki on kuultu jo aiemmin. Kaikki tietää, mitä kuuluu tehdä. Toiset vaan ei tee. Ne vaan odottaa, että tekemättä mitään paino vain katoaa ja jonain päivänä sitä ollaan laihempia. Mielellään niin, että pidetään samat tavat kuin millä ne kilot on kertynyt. Koska epämukavaa. Yhyy ja kyynel.

Vierailija kirjoitti:

No se on kyllä ikävä juttu, jos jää kokonaan kotiin painon takia. En nyt itsekään mitään kovin pitkiä matkoja jaksa liikkua, mutta vähän kuitenkin joka päivä. Tottumisella tarkoitan, että varmaan siinä lihomisen alussa olisi ollut viisainta laihduttaa, nyt on jotenkin motivaatio kadonnut vaikka tukala olo onkin. Jopa alasti istuessa puristaa vatsan kohdalta eteenpäin kumartuessa.

Kannattaisiko sitten ihan viimeistään nyt tehdä asialle jotain?

Ei se olo tuosta parane.

Vierailija kirjoitti:

Harva jaksaa laihduttaa koska se vaatii voimavaroja, mitä ihmisillä ei ole. Kaikki energia menee elämässä selviytymiseen.

Ja kun miettii sen ruokavalion kuntoon, saattaa sitä energiaakin löytyä. Eli sitä suuremmalla syyllä kannattaa laittaa niitä asioita kuntoon.

Ensin se ruokavalio ja sitten miettii aktiivisemmin laihduttamista. Riippuu lähtökohdasta, mutta monesti ruokavalion kuntoon laittaminen laittaa laihtumaan.

Vierailija kirjoitti:

Olennaista on saada mahalaukun koko pienentymään (kuten lihavuusleikkauksessa yleensä). Ja se pienenee, kun syö pienempiä annoksia. Jos vetää vain iltaisin suuren annoksen, mahalaukku pysyy suurena ja hankaloittaa laihtumista. 

Mä pienensin annoksia, poistin rasvan ja punaisen lihan, se vaatii aika paljon miettimistä ruuan osalta, mutta toimii. 

Paitsi, ettei rasvan kokonaan poisjäytäminen ole järkevää. Eikä minkään ruoka-aineen, jos se ei tunnu hyvältä. Kaikkein paras olisi kunnon perusruoka ja säännöllisesti. Aamupalasta alkaen. Patrik Borgilla on todella terveellinen lähestymistapa. Suosittelen perehtymään.

Vierailija kirjoitti:

Olennaista on saada mahalaukun koko pienentymään (kuten lihavuusleikkauksessa yleensä). Ja se pienenee, kun syö pienempiä annoksia. Jos vetää vain iltaisin suuren annoksen, mahalaukku pysyy suurena ja hankaloittaa laihtumista. 

Mä pienensin annoksia, poistin rasvan ja punaisen lihan, se vaatii aika paljon miettimistä ruuan osalta, mutta toimii. 

Iso osa lihavuusleikkauksista ei onnistu loppuun asti, koska sen vatsalaukun saa venytettyä uudestaan. Ja jos kykenee laihtumaan, jotta pääsis leikkaukseen, eikö sit onnistu ilman leikkaustakin?

Ei tästä kannata huolestua. Kuolema korjaa ennenaikaisesti pois. Vanhuutta ette näe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harva jaksaa laihduttaa koska se vaatii voimavaroja, mitä ihmisillä ei ole. Kaikki energia menee elämässä selviytymiseen.

Ja kun miettii sen ruokavalion kuntoon, saattaa sitä energiaakin löytyä. Eli sitä suuremmalla syyllä kannattaa laittaa niitä asioita kuntoon.

Ensin se ruokavalio ja sitten miettii aktiivisemmin laihduttamista. Riippuu lähtökohdasta, mutta monesti ruokavalion kuntoon laittaminen laittaa laihtumaan.

Tästä samaa mieltä. Monipuolista hyvää ruokaa ja säännöllisesti.

Valitettavasti. En vain jaksa enää edes yrittää. Olin teininä kuitenkin ja pitkälle parikymppisenäkin todella hoikka ja liikunnallinen. Nyt ollut jo ainakin 10 vuotta paino oli 100kg. Jotenkin vaan menetin kaiken tsemppini jossain kohtaa. Ei vaan kiinnosta enää mikään =(

Vierailija kirjoitti:

Harva jaksaa laihduttaa koska se vaatii voimavaroja, mitä ihmisillä ei ole. Kaikki energia menee elämässä selviytymiseen.

Ja pa*kanvi*tut mitä länsimaisen hemmotellun ihmisen tekosyytä laiskuudelle.

Ruokavalion suunnitteluun menee naurettavan vähän aikaa ja voimavaroja jos edes tietää mikä on lautasmalli. Sitten suunnitellaan ja päätetään ruoka-ajat, eväsratkaisut ym. ja ruoka-ajoista pidetään kiinni. Herkkujen ostoon joku raja. Sun voimavarojasi ei vie yhtään sen enempää että teet kerralla vaikka 3 päivän annoksen muhennosta tai keittoa johon on piilotettu kasviksia, juureksia kuin että "laihdutat" ja ostat sitten nälissäsi herkkuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap montako aloitusta sä aattelit tästä vielä tehdä?

Kyllä me jo tiedetään että mieluummin mässäät ja valitat kuin teet pitäviä päätöksiä. Kun se herkkujen mättäminen on niin paljon helpompaa kuin vaikka salaatin tekeminen

Sinä ehkä tykkäät salaatista, kaikki eivät. Silloin sen syöminen on sinulle helppoa.

No miksi näitä vinkuna-aloituksia pitää tehdä, jos kaikki torpataan samalla tyylilla eli en halua, en jaksa, en tykkää?

Kyllä minäkin voisin elää pelkällä pitsalla ja irtokarkeilla jos pelkkää tykkäämistä ajatellaan. Jostain syystä en tee näin. Ja jos se pieni totuttelu syömään jotain josta ei nyt satu aluksi tykkäämään on aivan hirveää niin mikäs siinä, mukavaa vanhuutta elintasosairauksien parissa. t. eri kommentoija

Pätkäpaasto on minulle ainoa asia, joka pudottaa painoa.

Aamulla kahvia, päivällä jotain pientä ja ennen viittä kunnon ateria.

Syön vähähiilihydraattisesti ja paino putoaa hiljakseen koko ajan.

Välillä tietysti tulee tasanteita.  Mutta ei tässä ole mihinkään kiire.

Olen todellakin kyllästynyt, yli 100kg minäkin. Laihdun äärettömän hitaasti, vaikka söisin kuinka vähän. Sain 20 kiloa pois 5 vuodessa valtavan ponnistelun kautta ja siitä 5 kiloa takaisin yhden viikon lomareissulla. Taas vuosi kituutusta ja 5 kiloa pois, mutta viikon reissulla taas kaikki takaisin. Kilpirauhasuormonit huitelee pilvissä, mutta lääkitystä ei saa. Tämä on toivotonta.

En tiedä mikä mun bmi on, mutta lihava olen. 178cm ja 91kg. Laihduttaminen on todella hidasta. Ällöttää nämä tursuavat makkarat, varsinkin kun se läski ei millään voi mennä tisseihin vaan tissit on pienet tyhjät pussit.

Sama täällä, ei vaan laihdu millään ja vuoden kun on valtavan tarkalla ruokavaliolla, kaikki mitätöityy hetkessä jos syö normaalisti saatikka vähän huonommin. Kuka jaksaa olla vuosikausia pienellä energialla? Ja kuunnella sitä valitusta joka paikasta, että syöt vaan liikaa.

Jos minulla olisi reilusti ylipainoa, menisin ensin lääkäriin ja pyytäisin lääkitystä. Olen kuullut hyviä kokemuksia nykyaikaisista laihdutuslääkkeistä. Tai sitten se leikkaus.

Jos/kun lääke auttaa ensi alkuun, on sitten helpompi koko ajan edistää myös muun keinoin painonhallintaa.

Olen joskus ollut lääkekriittinen, mutta koin masennuslääkityksen auttaneen niin hyvin vaikeimman vaiheen yli, että pidän nykyään järjen köyhyytenä, jos johonkin vaivaan auttavaa lääkitystä ei käytä muiden keinojen ohella. Tai sitten se leikkaus lihavuuden kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Jos minulla olisi reilusti ylipainoa, menisin ensin lääkäriin ja pyytäisin lääkitystä. Olen kuullut hyviä kokemuksia nykyaikaisista laihdutuslääkkeistä. Tai sitten se leikkaus.

Jos/kun lääke auttaa ensi alkuun, on sitten helpompi koko ajan edistää myös muun keinoin painonhallintaa.

Olen joskus ollut lääkekriittinen, mutta koin masennuslääkityksen auttaneen niin hyvin vaikeimman vaiheen yli, että pidän nykyään järjen köyhyytenä, jos johonkin vaivaan auttavaa lääkitystä ei käytä muiden keinojen ohella. Tai sitten se leikkaus lihavuuden kohdalla.

Olen käyttänyt Saxendaa nyt puoli vuotta, -15 kg. Lähtö 163 cm/105 kg. Ei tee tiukkaa syödä järkevästi, koska mielitekoja ei vain ole. Olen lisännyt liikuntaa pyöräilemällä töihin ja kauppaan ja kunhan paino on alle 80 kg, jatkan nuoruuden harrastusta eli ratsastusta. Myös juoksemista haluaisin kokeilla kunhan paino alkaa seiskalla. Lääke on todellakin auttanut, ja toivottavasti uudet liikuntatottumukset auttavat pitämään painon tasaisena sitten kun lääkitys lopetetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos minulla olisi reilusti ylipainoa, menisin ensin lääkäriin ja pyytäisin lääkitystä. Olen kuullut hyviä kokemuksia nykyaikaisista laihdutuslääkkeistä. Tai sitten se leikkaus.

Jos/kun lääke auttaa ensi alkuun, on sitten helpompi koko ajan edistää myös muun keinoin painonhallintaa.

Olen joskus ollut lääkekriittinen, mutta koin masennuslääkityksen auttaneen niin hyvin vaikeimman vaiheen yli, että pidän nykyään järjen köyhyytenä, jos johonkin vaivaan auttavaa lääkitystä ei käytä muiden keinojen ohella. Tai sitten se leikkaus lihavuuden kohdalla.

Olen käyttänyt Saxendaa nyt puoli vuotta, -15 kg. Lähtö 163 cm/105 kg. Ei tee tiukkaa syödä järkevästi, koska mielitekoja ei vain ole. Olen lisännyt liikuntaa pyöräilemällä töihin ja kauppaan ja kunhan paino on alle 80 kg, jatkan nuoruuden harrastusta eli ratsastusta. Myös juoksemista haluaisin kokeilla kunhan paino alkaa seiskalla. Lääke on todellakin auttanut, ja toivottavasti uudet liikuntatottumukset auttavat pitämään painon tasaisena sitten kun lääkitys lopetetaan.

Kiva kuulla. Olen tosiaan kuullut useammaltakin, että lääkkeet todella ovat auttaneet. Varmasti kun painoa pikkuisen saa alas, jaksaa taas liikkua, motivoituu enemmän urheiluun ja muuhun ja kaikki alkaa helpottua. Ja ei se painonpudotus ole aina niin helppoa - sama, kun sanoisi masentuneelle, että ota nyt vain itseä niskasta kiinni ja tee jotakin piristävää.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mikä mun bmi on, mutta lihava olen. 178cm ja 91kg. Laihduttaminen on todella hidasta. Ällöttää nämä tursuavat makkarat, varsinkin kun se läski ei millään voi mennä tisseihin vaan tissit on pienet tyhjät pussit.

Aloittaisin itsemyötätunnosta🤗 ei se oman kehon haukkuminen ainakaan auta asiaa. Mitä, jos kokeilisit suhtautua siihen ystävällisesti ja kiitollisesti: kehosi pitää sinut elossa, mahdollisesti raajasikin toimivat, ja se mahakin uutterasti käsittelee ja sulattaa ruoan ja ottaa tärkeät aineet talteen jne. Voisiko painonpudotuskin onnistua paremmin, jos ajattelisi sitten ennemmin, että haluan antaa tälle mahtavalle keholle terveellistä ravintoa ja muutenkin tehdä sille hyvää?

Tässä samalla pohdin asiaa myös omasta puolestani, kun pitäisi saada myös painoa pois.