G: Onko täällä muita lihavia, bmi vähintään 36,jotka ei jaksa laihduttaa? Tai on usko loppunut eikä enää jaksa edes yrittää?

Täällä myös yksi tankki, ylipainoa runsaasti. Liikun päivittäin n. 90 minuutin kävelylenkit. Pikkuhiljaa olen aloittanut kuntosalin, n. 1-2x viikossa. Ruokavalio pitäisi saada kuntoon, ongelmakohdat tiedossa (santsaaminen, herkut ja sipsit). Työ on hyvinkin hektistä jotenka sinne vaikea ottaa syömiset mukaan, autolla liikun koko päivän ja kilometrejä tulee. Jotenka kiitos helppoja eväsvinkkejä mulle kiitti. Ikää jo 50, kroppa kyllä huomaa ettei olla enää nuoria 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No se on kyllä ikävä juttu, jos jää kokonaan kotiin painon takia. En nyt itsekään mitään kovin pitkiä matkoja jaksa liikkua, mutta vähän kuitenkin joka päivä. Tottumisella tarkoitan, että varmaan siinä lihomisen alussa olisi ollut viisainta laihduttaa, nyt on jotenkin motivaatio kadonnut vaikka tukala olo onkin. Jopa alasti istuessa puristaa vatsan kohdalta eteenpäin kumartuessa.

Kannattaisiko sitten ihan viimeistään nyt tehdä asialle jotain?

Ei se olo tuosta parane.

Se on mahdontonta, kun on riippuvainen syömisestä, se voittaa aina.

Minulla on vuosia puristanut vatsan kohdalta, mutta ei se motivoi laihduttamaan paria päivää pitempään

Ohis

Koko elämäni ollut ylipainoinen. Sain lapsen ja laihduin, jatkoin imetystä reilu 1v ja paino tippui koko ajan ja järkyttävä nälkä koko ajan. Aloitin liikunnan. Paino oli 70 kilon paikkeilla, olo mahtava, lopetin imettämisen ja loukkasin itseni joten liikunta loppui pitkäksi aikaa. Ehkä puolessa vuodessa kaikki paino oli takaisin ja olen paljon läskimpi kuin ap. Liikunnan harrastaminen on tuskaista tämän painoisena joten vaikka paranin niin en kykene/jaksa enää.

Hankala nousta täältä suosta. Jos en stressaa painosta, paino nousee. Jos stressaan, tulee huono omatunto ja paino nousee.

Tiedän että pitäisi tehdä niin ja näin ja noin mutta ei vain kiinnosta kun ei jaksa edes sohvalta nousta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap montako aloitusta sä aattelit tästä vielä tehdä?

Kyllä me jo tiedetään että mieluummin mässäät ja valitat kuin teet pitäviä päätöksiä. Kun se herkkujen mättäminen on niin paljon helpompaa kuin vaikka salaatin tekeminen

Sinä ehkä tykkäät salaatista, kaikki eivät. Silloin sen syöminen on sinulle helppoa.

No miksi näitä vinkuna-aloituksia pitää tehdä, jos kaikki torpataan samalla tyylilla eli en halua, en jaksa, en tykkää?

Kyllä minäkin voisin elää pelkällä pitsalla ja irtokarkeilla jos pelkkää tykkäämistä ajatellaan. Jostain syystä en tee näin. Ja jos se pieni totuttelu syömään jotain josta ei nyt satu aluksi tykkäämään on aivan hirveää niin mikäs siinä, mukavaa vanhuutta elintasosairauksien parissa. t. eri kommentoija

Parempi lyhyt elämä nauttien, kuin pitkä elämä askeettisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olennaista on saada mahalaukun koko pienentymään (kuten lihavuusleikkauksessa yleensä). Ja se pienenee, kun syö pienempiä annoksia. Jos vetää vain iltaisin suuren annoksen, mahalaukku pysyy suurena ja hankaloittaa laihtumista. 

Mä pienensin annoksia, poistin rasvan ja punaisen lihan, se vaatii aika paljon miettimistä ruuan osalta, mutta toimii. 

Paitsi, ettei rasvan kokonaan poisjäytäminen ole järkevää. Eikä minkään ruoka-aineen, jos se ei tunnu hyvältä. Kaikkein paras olisi kunnon perusruoka ja säännöllisesti. Aamupalasta alkaen. Patrik Borgilla on todella terveellinen lähestymistapa. Suosittelen perehtymään.

Sori, mulla on nykyään kuppi kaatua nurin, kun joka puolella toitotetaan aamupalan tärkeyttä painonhallinnassa. Kaikille ei vaan maistu aamulla mikään, eikä painonhallinta siihen kaadu! Olen seitsemänkymppinen mummeli, joka on koko ikänsä ollut normaalipainoinen (viimeksi, kun käytin laskuria BMI oli 22 hujakoilla). Aamupalan jätin pois kolmekymppisenä hoksatessani, että olen aikuinen, eikä minun ole pakko syödä aamulla, kun se kerran tuntuu vastenmieliseltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harva jaksaa laihduttaa koska se vaatii voimavaroja, mitä ihmisillä ei ole. Kaikki energia menee elämässä selviytymiseen.

Ja pa*kanvi*tut mitä länsimaisen hemmotellun ihmisen tekosyytä laiskuudelle.

Ruokavalion suunnitteluun menee naurettavan vähän aikaa ja voimavaroja jos edes tietää mikä on lautasmalli. Sitten suunnitellaan ja päätetään ruoka-ajat, eväsratkaisut ym. ja ruoka-ajoista pidetään kiinni. Herkkujen ostoon joku raja. Sun voimavarojasi ei vie yhtään sen enempää että teet kerralla vaikka 3 päivän annoksen muhennosta tai keittoa johon on piilotettu kasviksia, juureksia kuin että "laihdutat" ja ostat sitten nälissäsi herkkuja.

Typerys, meidän lihavien ongelma on, että me ei pystytä pitämään kiinni siitä hyvästä ruokavaliosta ja ruoka-ajoista.

Ei ole voimavaroja sellaiseen, joten ruoka voittaa aina taistelun.

Ap

Olin samassa jamassa, kunnes menin lääkäriin ja pyysin lähetteen lihavuusleikkaukseen. Nyt olen sillä tiellä.

Vierailija kirjoitti:

Jos minulla olisi reilusti ylipainoa, menisin ensin lääkäriin ja pyytäisin lääkitystä. Olen kuullut hyviä kokemuksia nykyaikaisista laihdutuslääkkeistä. Tai sitten se leikkaus.

Jos/kun lääke auttaa ensi alkuun, on sitten helpompi koko ajan edistää myös muun keinoin painonhallintaa.

Olen joskus ollut lääkekriittinen, mutta koin masennuslääkityksen auttaneen niin hyvin vaikeimman vaiheen yli, että pidän nykyään järjen köyhyytenä, jos johonkin vaivaan auttavaa lääkitystä ei käytä muiden keinojen ohella. Tai sitten se leikkaus lihavuuden kohdalla.

Ei ne lääkkeet kaikkia auta, olen kokeillut sandex, Mysimba ja Ozempic, ihan samalla tavalla maistuu ruoka.

Laihdutusleikkauseen en halua, kun tiedän ahmimani vatsan taas isoksi.

N29 ja jo vuosia bmi 38

Ei kannata laihduttaa kun olet jo niin iäkäs.

Olin nuorena tosi urheilullinen ja laiha, sitten loukkasin jalkani ja loppui urheilu. Söin kuitenkin samalla tavalla. Paino nousi 82kg/168cm, laihdutin itseni takaisin 60kg Nutriletin avulla. Tällöin olin 28v. Sitten sain kolme lasta eikä liikunta juuri enää onnistu, joten paino meni 108kg. Tällä hetkellä on 92kg enkä millään jaksaisi enää kituuttaa. Nyt kun ikää on 48v niin selkeästi huomaa ettei paino enää lähde niin helpolla pois kuin aikaisemmin. Toi 16 kiloakin oli työn ja tuskan takana. En jaksa enää, ihan sama. Liikun kyllä ulkona shortseissa ja läskit näkyy, ihan sama mitä muut ajattelee.

Vierailija kirjoitti:

Kukkuuvaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin "jaksa laihduttaa"? Ei laihduttaakseen tarvitse tehdä mitään, jättää vain pysyvästi muutaman asian pistämättä suuhunsa. niin paino tosiaan tippuu tekemättä mitään.

Milloin ja paljonko olet itse pudottanut painoa?

32-vuotiaana 21,5 kg niin että ei yhtäkään karkkia tai limpparia tai vastaavaa noin vuoteen. Ei tarvinnut mitään siis tehdä, vaan jätin juurikin tekemättä. Sama pätee jokaiseen. Itse en tehnyt mitään muistiinpanoja, mutta saattaisi avata monella silmät jos kaksikin viikkoa merkkaisi johonkin j o k a i s e n pienenkin suupalan.

Ruokapäiväkirja on hyvä ajatus. Itse pidin sellaista ja tajusin kuinka paljon yleensä napostelen. Oikeasti ei hermo kestänyt kirjoittaa 13.25 kermakarkki 13.32 kaksi salmiakkikarkkia 13.45 suklaapala jne. jne. Pidin kuitenkin itse tärkeänä, että söin jotain ns. hyvää eli aterian päälle saatoin hyvin kirjoittaa maitokahvi ja kaksi palaa tummaa suklaata. Siinä tuli fiilis, etten "kituuta" mitenkään, mutta ns. herkkujen määrä väheni huimasti. Samaten oivalsin kuinka vähän söin kasviksia ja hedelmiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olennaista on saada mahalaukun koko pienentymään (kuten lihavuusleikkauksessa yleensä). Ja se pienenee, kun syö pienempiä annoksia. Jos vetää vain iltaisin suuren annoksen, mahalaukku pysyy suurena ja hankaloittaa laihtumista. 

Mä pienensin annoksia, poistin rasvan ja punaisen lihan, se vaatii aika paljon miettimistä ruuan osalta, mutta toimii. 

Paitsi, ettei rasvan kokonaan poisjäytäminen ole järkevää. Eikä minkään ruoka-aineen, jos se ei tunnu hyvältä. Kaikkein paras olisi kunnon perusruoka ja säännöllisesti. Aamupalasta alkaen. Patrik Borgilla on todella terveellinen lähestymistapa. Suosittelen perehtymään.

Sori, mulla on nykyään kuppi kaatua nurin, kun joka puolella toitotetaan aamupalan tärkeyttä painonhallinnassa. Kaikille ei vaan maistu aamulla mikään, eikä painonhallinta siihen kaadu! Olen seitsemänkymppinen mummeli, joka on koko ikänsä ollut normaalipainoinen (viimeksi, kun käytin laskuria BMI oli 22 hujakoilla). Aamupalan jätin pois kolmekymppisenä hoksatessani, että olen aikuinen, eikä minun ole pakko syödä aamulla, kun se kerran tuntuu vastenmieliseltä.

Poikani jätti aamupalan pois teini-iässä ja siitähän mekkala nousi kouluterveydenhuollossa, kun ei ymmärretty valehdella asiassa. Ei voi, siis ei kerta kaikkiaan voi pärjätä koululounaaseen asti, näin oli päätetty. Pojalle piti ostaa jotain järjettömän kalliita vanhusten "energiajuomia". Yhtenä aamuna sai sen joten kuten alas ja sinä päivänä oli kova nälkä ennen koululounasta. Elimistö selvästi herätettiin tuolla juomalla, mutta paljonko pitää nälkää desi tai pari nestettä. Nyt on aikuinen ja voi elää kuten haluaa. On ihan normaalipainoinen. Itse syön aamiaisen ja samaten pojan pikkuveli, joten en aamiaista mitenkään vastusta. Me vaan nyt ollaan erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Nyt lääkäriin kipin kapin ja pyydät laihdutuslääkkeitä. Lihavuus on krooninen sairaus ja siihen on nykyisin myös lääkitys. Tsemppiä!

Olen pyytänyt. Ainoa vastaus on, että syö vähemmän. Lääkkeitä ei myönnetä. Ei riitä itsekuri vähemmän syömiseen ja jatkuvaan nälkään.

Jätätkö jotain kertomatta? Melkein kaikki tuon painoiset ovat lohturuokailijoita vailla itsekuria. Syövät kaiken mahdollisen ruuan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin "jaksa laihduttaa"? Ei laihduttaakseen tarvitse tehdä mitään, jättää vain pysyvästi muutaman asian pistämättä suuhunsa. niin paino tosiaan tippuu tekemättä mitään.

En jaksa sitä epämukavuutta. Nytkin hyvä olo, kun vatsa täynnä kaikkea hyvää. Vaikuttaa positiivisesti mielialaankin :)

Ap

AP, et ekassa viestissäsi vaikuttanut kovinkaan positiiviselta. Jos näet peilissä lyllerön ja masennut, viekö ruoka masennuksen mennessään?

Kuulostaa siltä, että hoidat mielialaasi syömällä. Kannattaisi hakea apua mielialaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin "jaksa laihduttaa"? Ei laihduttaakseen tarvitse tehdä mitään, jättää vain pysyvästi muutaman asian pistämättä suuhunsa. niin paino tosiaan tippuu tekemättä mitään.

En jaksa sitä epämukavuutta. Nytkin hyvä olo, kun vatsa täynnä kaikkea hyvää. Vaikuttaa positiivisesti mielialaankin :)

Ap

AP, et ekassa viestissäsi vaikuttanut kovinkaan positiiviselta. Jos näet peilissä lyllerön ja masennut, viekö ruoka masennuksen mennessään?

En tiedä. Syöminen tuo fyysisesti ihana olon ja piristää mielialaa.

Ja jos vielä jättää katsomatta kokovartalopeiliin vaikka parin viikon ajan, niin olen iloinen ja tyytyväinen elämääni.

Mutta se tosiaan edellyttää peilin välttelyä. Ap

Oletko kirjoittanut tänne mahdollisesti ennenkin? Talvella? Keväällä?

Eikä niin mitään muutosta, ei käytöksessä, ei ajattelutavoissa, ei missään?

Vierailija kirjoitti:

Minä kyllästyin ikuiseen laihduttamiseen ja takaisin lihomisiin. Kävin laihdutusleikkauksessa ja dieetit jäi sinne. Paino tippuu koko ajan ilman laihdutusta ja dieettiä.

Kauanko tästä leikkauksesta on aikaa? Tunnen nimittäin muutamia leikkauksen läpi käyneitä, eikä sekään ole ollut pysyvä laihdutuskeino.

Kroppa tottuu rankkoihin alikaloreihin ja sitten alkaakin lihominen hyvinkin pienillä määrillä extrakaloreita.

Ihan itsekö keksit? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiputin itse 7 kiloa normaalipainon sisällä. Se vaati vain annoskokojen tarkastelua. Söin ja syön edelleenkin sipsiä yms. "Typerää", mutta pienempiä määriä. Älä siis kiellä itseltäsi kaikkea, vaan opettele uusiin annoskokoihin.

Joo..o, kylläpä oli omaperäinen vinkki. Tätä ei varmaan koskaan ole kuultukaan.

No kun se painon pudotus ei ole tuon ihmeempää, niin vaikea keksiä mitää uutta neuvoa. Ei ole pakko mennä mihinkään ketoiluun tai pätkädieetteihin. Jotainhan on pakko muuttua jos nykyisillä elintavoilla paino kertyy.