Lue keskustelun säännöt.
Puoliso ei suostu ajamaan autoa
Kuski
18.07.2022 |
Puolisollani on ajokortti, mutta hän ei suostu ajamaan autoa. Ajan kaikki mökkireissut, kauppamatkat ja lomamatkat. Ylipäänsä kaikki ajot mitä ajetaan. Kesänlomareissulla ajoin satojen kilometrien matkan edes takaisin. Paluumatkalla varsinkin minua väsytti melko paljon, mutta niin vain jouduin ajamaan koka matkan kotiin. Aina kun ehdotan, että hän ajaisi edes jonkin helpon suoran pätkän missä ei tarvitse kääntyä mihinkään, hänellä on joku syy valmiina miksi se ei käy. Milloin on nukuttu huonosti, niskat on kipeät, vaihdekeppi pelottaa, ahdistaa jokin tai ei vain ole sellainen "fiilis". Ajokortin saatuaan hän suostui ajamaan itsekseen tuttuja reittejä kunhan ne oli ensin käyty opettelemassa minun kanssani ja niistä ei tarvinnut poiketa metriäkään. Esimerkiksi jos auto olisi pitänyt poiketa tankkaamaan matkana varrella hän lähti mielummin kävelemään vaikka kaatosateeseen.
Jostain syystä hän on pelännyt autolla ajamista aina. Ja siinähän ei ole mitään vikaa. Toki asioita saa pelätä, mutta hänellä ei tunnu olevan mitään halua edes yrittää opetella pois pelostaan. Hän on vuosien aikana mytologisoinut autolla ajamisen joksikin suoritukseksi, joka häneltä ei onnistu. Olen yrittänyt tarjota tukea ja ehdottanut, että käydään yhdessä opettelemassa ajamista. Hän suostui ottamaan autokoulusta lisäopetusta ja se meni hyvin. Opettaja sanoi hänelle, että ajaminen häneltä sujuu ja että ei se muuta vaadi kuin kilometrejä. Samaa olen sanonut minäkin: ajamaan oppii ajamalla. Mitä enemmän kilometrejä takana, sitä paremmin se sujuu. Mutta ei. Arvatkaa kuinka paljon niiden ajotuntien jälkeen on ajettu? Kahden vuoden aikana ehkä yhteensä 1,5 tuntia. Ja siten, että minä olen ollut vieressä istumassa koko ajan.
Sinänsä minulle on ihan yksi ja sama haluaako joku ajaa autoa vai ei, mutta perheen ollessa kyseessä minusta ei ole reilua että kaikki kuljettaminen kaatuu minun niskaani. Kaikki kotityöt tehdään aika tasan puoliksi, mutta kuljettamista ei lasketa kotitöiksi. Se on vaan jotain joka pitää tehdä ja minä teen sen. Lapset meillä alkavat olla kohta siinä iässä, että heitä pitää kuskailla harrastuksiin. Kuka on sitten iltaisin istumassa jossain hallilla harjoitusten ajan?
Mikä neuvoksi? Pitäisikö vaan alkaa kieltäytymään ajamisesta. Siitä seuraa riita ja sitäkään en mielellään halua.
Kommentit (302)
Vierailija kirjoitti:
Minä on tuollainen kuin vaimosi, että en vain pysty ajamaan. En ollenkaan. Pelkään, ahdistun, lamaannun täysin. Ja jos sellaisessa lamaannustilassa yrittäisin ajaa, niin ajaisin jo parkkipaikalla vahingossa jonkun päälle, koska en näe mitään enkä hallitse käsiäni ja jalkojani kun olen niin paniikissa.
Mitään muuta asiaa elämässä en pelkää tuolla tavalla. Nousen mielelläni vaikka moottoripyörän kyytiin, luennoin 500 ihmiselle, matkustan yksin vieraissa maissa jne. Mutta ajamaan en vain pysty. Olen ottanut ajokoulusta tunteja ja puhunut paniikistani, eivät he osanneet asiassa yhtään auttaa. Olen pyytänyt miehen kaveriksi keskellä kesäyötä tyhjille lähikaduille yrittämään ajamista. Meinasin jo ekan 10 min aikana ajaa kolme kolaria ja mies alkoi huutamaan ja joutui ajamaan auton kotiin.
En vain aja enää.
Sulla ei siis ole ajokorttiakaan, joten sun ei tarvi ajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan ihan eri juttu jos on lapsia mutta esim meillä ei ole edes autoa - miehellä on ajokortti, minulla ei, luovuimme autosta koska se on jatkuva rahasyöppö ja olemme tällasia "ympäristö-hippejä". Emmekä asu vaikka Helsingissä tai Tampereella missä lähtee metrot ja bussit tyyliin takapihalta. Ei ole ollut mitään ongelmia ilman autoa. Äijä saisi minun puolesta hankkia auton jos kokisi sitä tarvitsevan, en ole sitä häneltä kieltänyt, mutta omien sanojen mukaan ei hänkään sitä tarvitse. Enkä siis sano etteikö kellään muillakaan saisi olla autoa mutta en ihan ymmärrä tätä ajatusta että jos ei pääse kyydillä tai ajamaan jatkuvalla syötöllä niin elämä muka jotenkin pysähtyy tai menee ylitsepääsemättömän vaikeaksi. Ap voisi vain sanoa puolisolleen että kävele, pyöräile tai mene bussilla, älä ole noin laiska ja uusavuton.
Harjoittelu auttaa.
Olen itse ajokammoinen Mietin meneväni jonnekin lasten autoradalle tai pelaavani aluksi jotain ratillista autopeliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on kuin tuulahdus 50-luvulta. Selittää kyllä paljon sillä minusta onkin aina tuntunut tankatessa, huollossa ja katsastuksessa että olen jotenkin erilainen. Nythän se selvisi: olen sukupuoleni harvinainen edustaja. Ja on vuosi 2022. SinkkuN
Siltä alkoi tuntumaan. En olisi uskonut, että ajokammoisia on näin paljon.
Täh? Onhan näitä kädettömiä ajokammoisia tuolla tien päälläkin vaikka ja kuinka sähläämässä. Nämä keskustelijat sentään myöntää sen, ettei autolla ajaminen ole oma juttu eikä liikennesäännötkään jääneet päähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole parempi, että ne joita jo itseään pelottaa se miten ajaa pysyisivät pois liikenteestä?
No ei, koska se on nimenomaan hyvä ja normaali asia että kokemattomana pelottaa. Ajamisen myötä kokemus karttuu ja pelko vähenee.
Vaarallisia ovat kokemattomat JA pelottomat.
Itse pelkään ajamista. Ja on päivän sekä, että peloton kokematon on minua turvallisempi kuski. Aivoni jotenkin tulkitsevat ajamisen vaaratilanteena ja reagoivat siihen lamaantumalla. Menen jotenkin lukkoon ajaessa, enkä osaa ajatella järkevästi. On sanomattakin selvää, että sellainen on todella vaarallista liikenteessä. Sen vuoksi en suostu minäkään ajamaan, ellei ole jokin ihan välttämätön pakko. Mitä jotkin lasten harrastukset tai lomamatkan eivät todellakaan ole.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole parempi, että ne joita jo itseään pelottaa se miten ajaa pysyisivät pois liikenteestä?
No ei, koska se on nimenomaan hyvä ja normaali asia että kokemattomana pelottaa. Ajamisen myötä kokemus karttuu ja pelko vähenee.
Vaarallisia ovat kokemattomat JA pelottomat.
Kaikista ei vaan ole kuskeiksi.
Näitä näkee tien päällä vähän väliä. Turvaväli on tuntematon käsite, nopeusrajoitukset vain ohjeellisia, minä-minä -asenne joka asiassa. Kortti pois tuollaisilta.
Tämä! Jos voisin luottaa toisiin ihmisiin liikenteessä, uskaltaisin minäkin ajaa.
t: arka kuski
Vierailija kirjoitti:
Minä yksinkertaisesti kieltäydyin ajamasta. Miehellä oli vaihtoehtona joko pyöräillä 8 km sateessa harrastukseensa tai mennä autolla. Tuon jälkeen alkoi ajaa muitakin reissuja.
(Hän oli ollut pitkään ajamatta kun ei opiskeluaikana omistanut autoa)
Pitkä ajamattomuus on kakkien turvallisuuden kannalta erittäin järkevä syy olla ajamatta. Itse loukkasin oikean jalkani vuosia sitten enkä kyennyt ajamaan autoa noin vuoteen. Ensimmäinen ajokerta sen jälkeen tuntui aivan hirveältä ja minulla meni viikko tai kaksi ennen kuin sain "otteen" ajamiseen takaisin.
Jos joku ei uskalla ajaa niin sitten hän ei uskalla. Sen takia ketään ei pidä alkaa pilkkaamaan. Sillä tavalla osoittaa vain oman lapsellisuutensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo epäreilua. Mäkin pelkään ajamista varsinkin vieraissa kaupungeissa ja motareiden rampeissa. Pitkillä matkoilla ajan kuitenkin matkaa, niin saadaan vähän tasoitusta tilanteeseen.
Pelkäsin aikoinaan motareiden ramppeja, enää en. Nykyään koen motarit jopa turvallisiksi verrattuna kapeisiin maateihin, joissa joko täysin sekopäisiä ohittelijoita, tai 80-100 km/h nopeusrajoitus, mutkitteleva tie ja sillon tällöin pyöräilijöitä olemattomalla pientareella.
Mulla on sama ongelma kuin aloittajan puolisolla. Pelkään ajamista. Erityisesti ahdistaa kun muu liikenne odottaa sun ajavan täsmälleen nopeusrajoituksen mukaisesti tai vähän yli. Kun ei ole ajokokemusta, niin sopiva vauhti mulle 80 alueella olisi siinä 50 km/h. Sitä nopeammin maisema ja tilanteet vyöryvät näkökenttään liian nopeasti hallitsemattomana kaaaoksena. Varmaan kun sitä ajokokemusta karttuisi, oppisin vähitellen muiden rytmiin mukaan.
Motarilla olisi kiva ajaa, mutta en osaa kiihdyttää siitä rampista. Sielläkin ajaisin hitaammin kuin muut, mutta ei niin haittaisi kun pääsisivät ohi. Jos jollakulla on hyviä vinkkejä ajoharjoitteluun pääkaupunkiseudula ja etelässä niin kertokaa.
Sama. En uskalla kiihdyttää, koska en luota muiden antavan mulle tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on myös niin, että mies joutuu aina ajamaan. En vaan kykene ajamaan ollenkaan. Mulla on isoja vaikeuksia hahmottaa asioita liikenteessä ja aina kun olen yrittänyt ajaa olen peruuttanut puuhun/ajanut ojaan tms. Joten joo, todellakin pysyn kaukana auton ratista. Toisaalta en kyllä myöskään oleta ja edellytä miehen ajavan. Kuljen itse arkisin julkisilla ja pyörällä ja ehdotan niitä myös muihin reissuihin. Ruokakin tilataan kotiin.
miten sitten olet saanut ajokortin? sitä varten on pitänyt ajaa paljon ja läpäistä inssi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä on tuollainen kuin vaimosi, että en vain pysty ajamaan. En ollenkaan. Pelkään, ahdistun, lamaannun täysin. Ja jos sellaisessa lamaannustilassa yrittäisin ajaa, niin ajaisin jo parkkipaikalla vahingossa jonkun päälle, koska en näe mitään enkä hallitse käsiäni ja jalkojani kun olen niin paniikissa.
Mitään muuta asiaa elämässä en pelkää tuolla tavalla. Nousen mielelläni vaikka moottoripyörän kyytiin, luennoin 500 ihmiselle, matkustan yksin vieraissa maissa jne. Mutta ajamaan en vain pysty. Olen ottanut ajokoulusta tunteja ja puhunut paniikistani, eivät he osanneet asiassa yhtään auttaa. Olen pyytänyt miehen kaveriksi keskellä kesäyötä tyhjille lähikaduille yrittämään ajamista. Meinasin jo ekan 10 min aikana ajaa kolme kolaria ja mies alkoi huutamaan ja joutui ajamaan auton kotiin.
En vain aja enää.
Sulla ei siis ole ajokorttiakaan, joten sun ei tarvi ajaa.
On mulla kortti.
T. Se, jolle kommentoit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole parempi, että ne joita jo itseään pelottaa se miten ajaa pysyisivät pois liikenteestä?
No ei, koska se on nimenomaan hyvä ja normaali asia että kokemattomana pelottaa. Ajamisen myötä kokemus karttuu ja pelko vähenee.
Vaarallisia ovat kokemattomat JA pelottomat.
Näinkö te suhtaudutte kaikkiin muihinkin pelkotiloihin? Kohti vaan ja onnea matkaan ja käärme niskaan vaikka olisi pahin pelko ikinä?
Pelkonsa voittaminen kasvattaa ihmistä, pelin vangiksi jääminen ei. Tiedän tämän, koska olen monia asioita itsekin pelännyt. Askel kerrallaan eteenpäin, ei tarvitse heti ajaa vaikeissa paikoissa jne.
Entä, jos pelko on täysin perusteltua, kuten ajopelkoisilla usein on? Esimerkiksi juuri keskittymisongelmat tai hahmotushäiriö, jotka tosiasiassa tekevät ajamisesta hengenvaarallista paitsi itselle, myös muille.
Minä olen tiedätkö hypännyt benji-hypyn ja laskuvarjolla ja sukeltanut pimeään luolaan. Olen voittanut pelkojani tavalla, johon suurin osa ihmisistä ei pysty. Tai oikeastaan en edes voittanut pelkojani, tunsin vain innostunutta jännitystä ja luolien tapauksessa pelonsekaista kunnioitusta.
On todella lapsellista kuvitella tietävänsä paremmin kuin toinen aikuinen ihminen, miten sen pitäisi pelkoihinsa suhtautua. Pelko on aina viesti, ja jos kyseessä ei ole fobia, siihen kannattaa suhtautua vakavasti, eikä millään "täysiä päälle ja paareilla pois" -asenteella.
Komppaan aikaisempaa kirjoittajaa, että mikä helvetin hinku teillä on saada huonoja kuskeja liikenteeseen?
Kannattaa muuten myös ajatella vähän isompaa mittakaavaa kuin se oma pienen pienen navan ympärillä oleva autonajotaitoisten ympyrä. Valtaosalla maailman lähes 8 miljardista asukkaasta ei ole ajokorttia, vain noin 17%:lla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen, ajanut kaikenkokoisia autoja 15 vuotta työkseni.
Ymmärrän kyllä ajopelon, mutta täällä on parissakin kommentissa sanottu, että ongelmana on kaikkien raajojen yht aikainen käyttö ja liikenteen havainnointi.Osaatteko te ajaa pyörällä?
Osaan, mutta en käsijarrullisella.
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen, ajanut kaikenkokoisia autoja 15 vuotta työkseni.
Ymmärrän kyllä ajopelon, mutta täällä on parissakin kommentissa sanottu, että ongelmana on kaikkien raajojen yht aikainen käyttö ja liikenteen havainnointi.Osaatteko te ajaa pyörällä?
Osaan. Mutta pyörällä voi saada itselleen vain vähän vahinkoa aikaan eikä voi tappaa kymmeniä ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse myös pelkäsin ajamista, kun en tajunnut kytkintä. Ahdisti ihan sietämättömästi ja mietin kaikki reitit etukäteen. Pelkäsin jatkuvasti, että auto sammuu ja en saa sitä enää ikinä eteenpäin. Sain paniikkikohtauksia ja niin edelleen.
Siirryin sitten lopulta automaattiin, koska aloin vältellä ajamista. Automaatti helpotti todella paljon. Sain sen avulla harjoitella ajamista liikenteen seassa turvallisin mielin. En enää miettinyt matkoja etukäteen ja uskalsin lähteä eri kaupunkeihin ja luotin itseeni sekä autoon. Keskityin myös hyvin liikenteeseen, koska ei tarvinnut miettiä vaihteita eikä jännittää.
Joten suosittelen, että myös te hankkisitte automaatin. Se on oikeasti niin helppoa ajamista, että mieli lepää. Itse ajelen nykyään manuaalilla ja olen oppinut kyllä kytkimen enkä enää haikaile automaatin perään, mutta automaatilla ajaminen antoi paljon itsevarmuutta liikenteeseen. Se oli hyvä ja tarpeellinen vaihe mulle autoilussa.
Vierailija kirjoitti:
Hei, minun anoppini on just tuollainen eli kortti on mutta ei suostu ajamaan. On sen myötä mm. kiukutellut että ei haluaisi lapsena muuttavan 30km päähän koska sitten hän ei pääsisi millään kylään. Minusta tuo on silkkaa itsekkyyttä.
Noh, yksi kerta sattuikin niin että appiukko oli kyydissä minun mieheni kanssa. Appiukko koko ajan kommentoi tyyliäni ajaa ja ihan turvallisissa kohdissa teki mm. huhhuh kommentteja. Nyt ymmärrän paremmin miksi anoppini ajohalut ovat jääneet ku arkana ihmisenä varmaan luuli olevansakin huono kuski kun miehensä niin mänttimäisenä kommentoi.
Samaa kommentointia ovat muuten harrastaneet kaikki miehet joita tunnen. Minun on todella pitänyt pitää puoleni että minä ajan ja ikinä ei ole onnettomuuksia sattunut Minum taitojeni vuoksi. Kokemusta ajamisesta jo 15v. T. Reilu kolmekymppinen nainen
Minä ajan auton tien sivuun ja totean, että herran on turvallisempi kävellä tai istuu hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätähän voisi perustella puolisolle myös turvallisuuskysymyksenä; jos lapselle tai puolisolle sattuu jotain, mikä vaatii kyyditsemisen hoitoon, on silloin hyvä osata ajaa autoa ainakin auttavasti.
Toisinaan on ihan kaikkien turvallisuuden kannalta parasta, että joku ei aja.
On kummallista ajatella, että kaikki kyllä oppivat ajamaan hyvin ja turvallisesti, kunhan vaan yrittävät tarpeeksi. Ei se niin mene. Itse olen vakuuttunut, että autolla-ajohaluttomuuden taustalla on pääsääntöisesti se, että ihminen joko ei kykene hahmottamaan liikennettä, tai refleksit ovat niin hitaat, että ajaminen olisi oikeasti riski kaikille.
Kyllä tuo on aika harvinaista. Tunnen ihmisiä, jotka väittävät näin, mutta se vaikuttaa tekosyyltä, kun oikeasti ei haluta voittaa omaa pelkoa. Itselläni on varmaan hitaat refleksit ja ehdottomasti huono tilallinen hahmotuskyky, ja alussa pelkäsin hulluna, mutta niin vain olen ajanut paljon, ilman onnettomuuksia, jo vuosikymmeniä.
Toki on harvinaista, ihan kuten sekin että aikuinen EI tahdo ajaa. Itse en tunne itseni lisäksi ketään.
Ja tosiaan, jos ei ole oppinut suojatietä jalkaisin kunnolla ylittämään, voidaan olla aika varmoja että asiat ei harjoittelemalla kohene.
Omissa ja miehen sukulaisissa näitä on. Ei ole mitään ajamisen estävää vikaa, paitsi pelko.
Mistä sinä tiedät, mitä siellä pelon taustalla on?
Voi olla, että he eivät itsekään tiedä sitä. Suomessa kun ei pääse kovin helpolla mihinkään nepsy-tutkimuksiin. Eivätkä kaikki ihmiset kykene sen tasoiseen introspektioon, että tajuaisivat pelkäävänsä "koska en pysty keskittymään/kädet ja jalat ei toimi samaan tahtiin/en hahmota muuta liikennettä". Tuntevat vaan, että jokin on väärin, ja siksi pelottaa.
Ei ole olemassa mitään "vain pelkoa". Pelkoon on aina jokin syy. Toisinaan kyseessä on toki vaan irrationaalisesta yleistyksestä tms, mutta toisinaan pelko kertoo, että "älä helvetissä tee tätä, kuolet".
Sitä vartenhan me ylipäänsä tunnemme pelkoa: se on mekanismi, jonka tarkoitus on estää meitä tekemästä hengenvaarallisia asioita.
Minua ihmetyttää, miten suuri vimma teillä "vain pelkoa" -ihmisillä on saada liikenteeseen lisää huonoja kuskeja. Miksi ette ole onnellisia siitä, että edes osa huonoista kuskeista ymmärtää pysyä pois jaloista?
Olen tätä mieltä siksi, että olen itsekin pelännyt ajamista kuollakseni. Pelko liikenteessä on yleistä aroilla ihmisillä eikä läheskään aina pohjaudu mihinkään muuhun 'huonouteen' kuin kuviteltuun. On puppua, että pelkäävä ihminen olisi huono ajamaan, vaan harjoittelulla meistä tulee hyviä JA varovaisia kuskeja.
Kultaparka, kun me kaikki ajamista pelkäävät emme ole muuten ensinkään arkoja. En minä ainakaan. Vaan minä pelkään liikennettä, koska olen neurologisista syistä täysin kyvytön hahmottamaan liikennettä.
Kaltaisiani on todennäköisesti paljon, mutta ongelma ei tule esiin juuri sinun ja tämän ketjun muiden dissaajien takia: ei kerta kaikkiaan suostuta myöntämään, että ihmisillä voi olla validi syy olla ajamatta autoa. Ei, kyllä se siitä kun vaan yrität enemmän!
Uskomattominta on, että jopa ihmiset jotka ovat pelastaneet minut joutumasta auton alle kävellessä, ovat sitä mieltä että vaikka en liikenteessä kävellä osaakaan, kyllä se autolla ajo siitä kun vaan rupeat ajamaan!
Kognitiivista dissonanssia parhaimmillaan.
Vierailija kirjoitti:
Harjoittelu auttaa.
Olen itse ajokammoinen Mietin meneväni jonnekin lasten autoradalle tai pelaavani aluksi jotain ratillista autopeliä.
Peleistä ei opi liikennesääntöjen mukaan ajamista, eikä näkyvyys ole koskaan luonnollinen ruudulta katsoessa, auton liikkeet ja tuntumat jää puuttumaan, rattiohjainten jarrupoljinkin painuu ihan lattiaan saakka mikä todellisuudessa olisi vakava vikatilanne...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen, ajanut kaikenkokoisia autoja 15 vuotta työkseni.
Ymmärrän kyllä ajopelon, mutta täällä on parissakin kommentissa sanottu, että ongelmana on kaikkien raajojen yht aikainen käyttö ja liikenteen havainnointi.Osaatteko te ajaa pyörällä?
Osaan. Mutta pyörällä voi saada itselleen vain vähän vahinkoa aikaan eikä voi tappaa kymmeniä ihmisiä.
Ja pyörän ulottuvuudet on paljon helpompi hahmottaa kuin auton.
-eri
Jos teidän perheessänne ei ole muuta ongelmaa kuin tuo ajamattomuus niin sinulla menee helvetin hyvin.
Kovasti kaikki olettaa ap:n mieheksi, vaikkei hän sitä maininnut. Miehetkin voivat pelätä ajaa autoa.