Lue keskustelun säännöt.
Puoliso ei suostu ajamaan autoa
Kuski
18.07.2022 |
Puolisollani on ajokortti, mutta hän ei suostu ajamaan autoa. Ajan kaikki mökkireissut, kauppamatkat ja lomamatkat. Ylipäänsä kaikki ajot mitä ajetaan. Kesänlomareissulla ajoin satojen kilometrien matkan edes takaisin. Paluumatkalla varsinkin minua väsytti melko paljon, mutta niin vain jouduin ajamaan koka matkan kotiin. Aina kun ehdotan, että hän ajaisi edes jonkin helpon suoran pätkän missä ei tarvitse kääntyä mihinkään, hänellä on joku syy valmiina miksi se ei käy. Milloin on nukuttu huonosti, niskat on kipeät, vaihdekeppi pelottaa, ahdistaa jokin tai ei vain ole sellainen "fiilis". Ajokortin saatuaan hän suostui ajamaan itsekseen tuttuja reittejä kunhan ne oli ensin käyty opettelemassa minun kanssani ja niistä ei tarvinnut poiketa metriäkään. Esimerkiksi jos auto olisi pitänyt poiketa tankkaamaan matkana varrella hän lähti mielummin kävelemään vaikka kaatosateeseen.
Jostain syystä hän on pelännyt autolla ajamista aina. Ja siinähän ei ole mitään vikaa. Toki asioita saa pelätä, mutta hänellä ei tunnu olevan mitään halua edes yrittää opetella pois pelostaan. Hän on vuosien aikana mytologisoinut autolla ajamisen joksikin suoritukseksi, joka häneltä ei onnistu. Olen yrittänyt tarjota tukea ja ehdottanut, että käydään yhdessä opettelemassa ajamista. Hän suostui ottamaan autokoulusta lisäopetusta ja se meni hyvin. Opettaja sanoi hänelle, että ajaminen häneltä sujuu ja että ei se muuta vaadi kuin kilometrejä. Samaa olen sanonut minäkin: ajamaan oppii ajamalla. Mitä enemmän kilometrejä takana, sitä paremmin se sujuu. Mutta ei. Arvatkaa kuinka paljon niiden ajotuntien jälkeen on ajettu? Kahden vuoden aikana ehkä yhteensä 1,5 tuntia. Ja siten, että minä olen ollut vieressä istumassa koko ajan.
Sinänsä minulle on ihan yksi ja sama haluaako joku ajaa autoa vai ei, mutta perheen ollessa kyseessä minusta ei ole reilua että kaikki kuljettaminen kaatuu minun niskaani. Kaikki kotityöt tehdään aika tasan puoliksi, mutta kuljettamista ei lasketa kotitöiksi. Se on vaan jotain joka pitää tehdä ja minä teen sen. Lapset meillä alkavat olla kohta siinä iässä, että heitä pitää kuskailla harrastuksiin. Kuka on sitten iltaisin istumassa jossain hallilla harjoitusten ajan?
Mikä neuvoksi? Pitäisikö vaan alkaa kieltäytymään ajamisesta. Siitä seuraa riita ja sitäkään en mielellään halua.
Kommentit (302)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
OT: Miten autokouluissa suhtaudutaan lisätunteja haluavaan, joka ei ole ajanut pitkään aikaan? Minun pitäisi taas aloittaa ajaminen, mutta viime kerrasta pari vuosikymmentä. Ajoin kyllä nuorena paljon kelissä kuin kelissä, mutta pääosin maaseudulla.
Autokoulu on liikeyritys, jolle on ihan sama tuleeko raha siltä, joka ei ole ajanut vielä koskaan vai siltä, jonka ajamisesta on pitkä aika.
Asiallisesti suhtautuvat! Se on heidän työnsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unohtakaa ajosimulaattorit. Ne on yhtä tyhjän kanssa. Ajoin pari vuotta sitten kortin ja esim. 1. ajotunti sekä pimeäharjoittelu hoidettuin simulaattorissa. Touhu oli kuin videopelissä, autoon ei saanut minkäänlaista tuntumaa ja kun yritin suorittaa ohitustehtävää, herjasi jatkuvasti jostain ajonopeusvirheestä, jota en ollut tehnyt. Kun yritin sanoa toimiston tytölle, että homma pissi, niin hän vain heilautti kättään että "ei se mitään, mä merkkaan sen suoritetuksi kuitenkin." Minä: "juu, mutta mites se taitopuoli..."
Minä vierastin pitkään ajokortin ajamista koska en pitänyt itseäni autoihmisenä. Minulla ei ollut mitään kiinnostusta ajaa korttia kun täytin 18. Siispä se jäi. Sitten vanhempana - taisin olla jo 23 -aloin huomata että kortti kannattaisi ajaa ja ajoinkin, mutta en ollut mikään luonnon lahjakkuus. Meni vielä muutama vuosi ennen kuin oli varaa ostaa oma auto ja pikkuhiljaa opetellen pakkohan se vaan oli ajella. Kunnes lopulta huomasin miten ihanaa autolla ajelu onkaan!
Edelleen olen täysin surkea ja onneton vieraissa paikoissa, -onneksi on navigaattorit keksitty,-mutta tykkään silti vaan ajella autolla, vaikka alkuun se tuntui niin työltä ja tuskalta. Kunpa sinunkin vaimo antaisi vielä mahdollisuuden, autolla ajaminen on hyödyllinen taito mitä kannattaa ehdottomasti ylläpitää kun sen on kerran hankkinut.
Hei, minun anoppini on just tuollainen eli kortti on mutta ei suostu ajamaan. On sen myötä mm. kiukutellut että ei haluaisi lapsena muuttavan 30km päähän koska sitten hän ei pääsisi millään kylään. Minusta tuo on silkkaa itsekkyyttä.
Noh, yksi kerta sattuikin niin että appiukko oli kyydissä minun mieheni kanssa. Appiukko koko ajan kommentoi tyyliäni ajaa ja ihan turvallisissa kohdissa teki mm. huhhuh kommentteja. Nyt ymmärrän paremmin miksi anoppini ajohalut ovat jääneet ku arkana ihmisenä varmaan luuli olevansakin huono kuski kun miehensä niin mänttimäisenä kommentoi.
Samaa kommentointia ovat muuten harrastaneet kaikki miehet joita tunnen. Minun on todella pitänyt pitää puoleni että minä ajan ja ikinä ei ole onnettomuuksia sattunut Minum taitojeni vuoksi. Kokemusta ajamisesta jo 15v. T. Reilu kolmekymppinen nainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole parempi, että ne joita jo itseään pelottaa se miten ajaa pysyisivät pois liikenteestä?
No ei, koska se on nimenomaan hyvä ja normaali asia että kokemattomana pelottaa. Ajamisen myötä kokemus karttuu ja pelko vähenee.
Vaarallisia ovat kokemattomat JA pelottomat.
Näinkö te suhtaudutte kaikkiin muihinkin pelkotiloihin? Kohti vaan ja onnea matkaan ja käärme niskaan vaikka olisi pahin pelko ikinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisten pitäisi ajaa rohkeammin autoa. Prööm prööm vaan, naiset!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole parempi, että ne joita jo itseään pelottaa se miten ajaa pysyisivät pois liikenteestä?
No ei, koska se on nimenomaan hyvä ja normaali asia että kokemattomana pelottaa. Ajamisen myötä kokemus karttuu ja pelko vähenee.
Vaarallisia ovat kokemattomat JA pelottomat.
Näinkö te suhtaudutte kaikkiin muihinkin pelkotiloihin? Kohti vaan ja onnea matkaan ja käärme niskaan vaikka olisi pahin pelko ikinä?
Pelkonsa voittaminen kasvattaa ihmistä, pelin vangiksi jääminen ei. Tiedän tämän, koska olen monia asioita itsekin pelännyt. Askel kerrallaan eteenpäin, ei tarvitse heti ajaa vaikeissa paikoissa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole parempi, että ne joita jo itseään pelottaa se miten ajaa pysyisivät pois liikenteestä?
No ei, koska se on nimenomaan hyvä ja normaali asia että kokemattomana pelottaa. Ajamisen myötä kokemus karttuu ja pelko vähenee.
Vaarallisia ovat kokemattomat JA pelottomat.
Näinkö te suhtaudutte kaikkiin muihinkin pelkotiloihin? Kohti vaan ja onnea matkaan ja käärme niskaan vaikka olisi pahin pelko ikinä?
Pelkonsa voittaminen kasvattaa ihmistä, pelin vangiksi jääminen ei. Tiedän tämän, koska olen monia asioita itsekin pelännyt. Askel kerrallaan eteenpäin, ei tarvitse heti ajaa vaikeissa paikoissa jne.
No ihan miten vaan mutta kyllä mun ajot loppui hirvikolariin, kutsu sitä sitten vangiksi jäämiseksi jos haluat. Asun kaupungissa ja kuljen julkisilla tai pyörällä, en ole (onneksi) muiden perheenjäsenten kyydityksiä vailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No. Meillä minä ajan kaikki työmatkojen ulkopuoliset ajot, koska puoliso ei ole koskaan ajokunnossa.
Pitikin tuota tulla juuri sanomaan, että tiesin ap:n kaltaisen tapauksen. Syy miksi puoliso ei koskaan ajanut, oli taitavasti piilotettu alko-ongelma. Hänellä oli aina väsymystä, niskakipua jne. Todellisuudessa aina oli promillet päällä. Joskus tuli käsittämättömiä tilanteitakin kun olisi ollut pakko lähteä ja hän vain vetosi niskasärkyyn, ja joutuivat tilaaamaan taksin, hirveitä summia ja sähläyksiä. Selvisi syy lopulta kun tää ajuripuoliso löysi puolison piilopullot. Piilojuoppo myönsi kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätähän voisi perustella puolisolle myös turvallisuuskysymyksenä; jos lapselle tai puolisolle sattuu jotain, mikä vaatii kyyditsemisen hoitoon, on silloin hyvä osata ajaa autoa ainakin auttavasti.
Toisinaan on ihan kaikkien turvallisuuden kannalta parasta, että joku ei aja.
On kummallista ajatella, että kaikki kyllä oppivat ajamaan hyvin ja turvallisesti, kunhan vaan yrittävät tarpeeksi. Ei se niin mene. Itse olen vakuuttunut, että autolla-ajohaluttomuuden taustalla on pääsääntöisesti se, että ihminen joko ei kykene hahmottamaan liikennettä, tai refleksit ovat niin hitaat, että ajaminen olisi oikeasti riski kaikille.
Kyllä tuo on aika harvinaista. Tunnen ihmisiä, jotka väittävät näin, mutta se vaikuttaa tekosyyltä, kun oikeasti ei haluta voittaa omaa pelkoa. Itselläni on varmaan hitaat refleksit ja ehdottomasti huono tilallinen hahmotuskyky, ja alussa pelkäsin hulluna, mutta niin vain olen ajanut paljon, ilman onnettomuuksia, jo vuosikymmeniä.
Toki on harvinaista, ihan kuten sekin että aikuinen EI tahdo ajaa. Itse en tunne itseni lisäksi ketään.
Ja tosiaan, jos ei ole oppinut suojatietä jalkaisin kunnolla ylittämään, voidaan olla aika varmoja että asiat ei harjoittelemalla kohene.
Omissa ja miehen sukulaisissa näitä on. Ei ole mitään ajamisen estävää vikaa, paitsi pelko.
Mistä sinä tiedät, mitä siellä pelon taustalla on?
Voi olla, että he eivät itsekään tiedä sitä. Suomessa kun ei pääse kovin helpolla mihinkään nepsy-tutkimuksiin. Eivätkä kaikki ihmiset kykene sen tasoiseen introspektioon, että tajuaisivat pelkäävänsä "koska en pysty keskittymään/kädet ja jalat ei toimi samaan tahtiin/en hahmota muuta liikennettä". Tuntevat vaan, että jokin on väärin, ja siksi pelottaa.
Ei ole olemassa mitään "vain pelkoa". Pelkoon on aina jokin syy. Toisinaan kyseessä on toki vaan irrationaalisesta yleistyksestä tms, mutta toisinaan pelko kertoo, että "älä helvetissä tee tätä, kuolet".
Sitä vartenhan me ylipäänsä tunnemme pelkoa: se on mekanismi, jonka tarkoitus on estää meitä tekemästä hengenvaarallisia asioita.
Minua ihmetyttää, miten suuri vimma teillä "vain pelkoa" -ihmisillä on saada liikenteeseen lisää huonoja kuskeja. Miksi ette ole onnellisia siitä, että edes osa huonoista kuskeista ymmärtää pysyä pois jaloista?
Olen tätä mieltä siksi, että olen itsekin pelännyt ajamista kuollakseni. Pelko liikenteessä on yleistä aroilla ihmisillä eikä läheskään aina pohjaudu mihinkään muuhun 'huonouteen' kuin kuviteltuun. On puppua, että pelkäävä ihminen olisi huono ajamaan, vaan harjoittelulla meistä tulee hyviä JA varovaisia kuskeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäs sitten sellaset pariskunnat joissa toisella ei edes ole ajokorttia? Olisiko isäni pitänyt jättää äitini ihan vain siksi että hänellä ei ole korttia ja hän on joutunut ajamaan heidän kaikki matkat viimeisen 25vuoden aikana? Kaikesta ihmiset jaksaakin tehdä ongelman..
AP ei ole juurikaan palannut kommentoimaan, mutta kysynpä silti: kumman aloitteesta nämä ajoreissut yleensä tehdään? Ehdottaako puoliso näitä pitkiä mökkimatkoja ja olettaa, että tietenkin sinä ajat? Joudutko usein käyttämään puolisoa asioilla, vaikka tämä selviäisi hyvin ilman sinua, jos uskaltaisi ajaa? Miten hän on suhtautunut, jos olet vihjannut, ettei ajaminen nappaa?
Täällä on nostettu esiin monia ihan hyviä syitä siihen, miksei ajaminen tunnu hyvältä: traumat, huono itseluottamus omista ajotaidoista, hahmottamiskykyyn liittyvät häiriöt, kokemuksen puute ja niin edelleen. Se on tietenkin ihan ymmärrettävää, mutta silloin on hieman kohtuutonta olettaa, että kyllähän toinen mieluusti ajaa kaikki reissut. Jos ei pysty ajamaan, niin pitää myös itse sopeuttaa oma elämä siihen, ettei auto ole aina käytettävissä.
t. se epilepsian takia ajokiellossa oleva
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin hirvikolarissa ja nyt mun on hyvin vaikea olla henkilöauton kyydissä. Onneksi kokeneempi kuski ajoi selvittiin. Bussissa saan paniikkihäiriökohtaukdia ihmisten takia. Kohta olen tämän kyläpahasen vanki.
Vierailija kirjoitti:
Entäs sitten sellaset pariskunnat joissa toisella ei edes ole ajokorttia? Olisiko isäni pitänyt jättää äitini ihan vain siksi että hänellä ei ole korttia ja hän on joutunut ajamaan heidän kaikki matkat viimeisen 25vuoden aikana? Kaikesta ihmiset jaksaakin tehdä ongelman..
Ei tässä nyt ketään olla jättämässä, vaikka toisen kortittomuus kyllä vaikuttaa koko perheeseen. T. kortittoman miehen vaimo
Vierailija kirjoitti:
Entäs sitten sellaset pariskunnat joissa toisella ei edes ole ajokorttia? Olisiko isäni pitänyt jättää äitini ihan vain siksi että hänellä ei ole korttia ja hän on joutunut ajamaan heidän kaikki matkat viimeisen 25vuoden aikana? Kaikesta ihmiset jaksaakin tehdä ongelman..
No ei tietenkään, jos se ei ole isällesi ongelma. Aloittajalle selvästi on, ja hänellä on siihen oikeus, varsinkin jos ajamista on paljon. Onhan olemassa pariskuntia, joissa pettämistä katsotaan sormien läpi, muttei se tarkoita, että kaikkien pitäisi hyväksyä pettäminen noin vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No. Meillä minä ajan kaikki työmatkojen ulkopuoliset ajot, koska puoliso ei ole koskaan ajokunnossa.
Pitikin tuota tulla juuri sanomaan, että tiesin ap:n kaltaisen tapauksen. Syy miksi puoliso ei koskaan ajanut, oli taitavasti piilotettu alko-ongelma. Hänellä oli aina väsymystä, niskakipua jne. Todellisuudessa aina oli promillet päällä. Joskus tuli käsittämättömiä tilanteitakin kun olisi ollut pakko lähteä ja hän vain vetosi niskasärkyyn, ja joutuivat tilaaamaan taksin, hirveitä summia ja sähläyksiä. Selvisi syy lopulta kun tää ajuripuoliso löysi puolison piilopullot. Piilojuoppo myönsi kaiken.
Been there, done that. Ihan samanlaisia selityksiä sai itsekin kuulla - tosin piilopullon lisäksi löysin myös piilopamit...
Hän siis uskaltaa ajaa tuttuja reittejä, kun tottuu niihin? Miksei siis mökille, jos käytte siellä usein?
Ehkä olisi helpompi lähteä sieltä alkupäästä, jos se on hiljaisempaa seutua. Ja sitten pidentää sitä matkaa aina välillä.
painostitko sä hänet hankkimaan ajokortin vaikka hän selkeästi pelkää ajaa?
Siinä se on se ajamattomuuden syy, ei ole halua juoppokuskiksi.