Hyvä kirjoitus ryhmätöistä, miten niitä ei opeteta

Outoa tosiaan, miten ryhmätöiden osaamisen kuvitellaan olevan synnynnäistä.

Joo, ryhmätyöt ei tosiaan kevennä opiskelijan taakkaa. Pahimmassa tapauksessa ainoastaan itse tekee ryhmätyön eteen töitä ja muut lusmuilevat. Kivaa.

Jos olet korkeakoulussa vielä opettelemassa perustaitoja, niin olet täysin väärässä paikassa.

No meillä on ryhmätyökurssi

Harjoittelemalla oppii

Työskentelen itse opetusalalla ja olen toiminut myös opettajana. Se mitä ole aina ihmetellyt, on se, miten vähän kouluissa opetetaan oppimaan oppimista. Opiskelijat monessa asiassa heitetään syvään päähän selviytymään. Kyseessä on sama ilmiö, että vaaditaan cooperin testiä, mutta ei opeteta juoksemista.

Täysin siis samaa mieltä, että ryhmätyöskentelytaitoja tulee opettaa, sekä opettajan tulee myös ohjata ryhmien työskentyä, eikä passiivisesti hylätä opiskelijoita selviytymään keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Jos olet korkeakoulussa vielä opettelemassa perustaitoja, niin olet täysin väärässä paikassa.

 Vuorovaikutus- ja yhteistyötaitoja harjoitellaan läpi elämän, ei vaan alakoulussa.

Mahtavaa että joku ottaa tämän asian esille.

Miten ryhmätyötä pitäisi opettaa? Mitä pitäisi ryhmätyön tekemisestä tietää, ennen kuin se aloitetaan?

Näin opettajana ei kiinnosta opettaminen pätkääkään, haluan vain päästä siitä mahdollisimman helpolla. Mulle on myös ihan sama oppivatko opiskelijat mitään.

Ryhmätyöt ovat perseestä.

Itseohjautuvuus on tämän päivän teema, etsi itse tiedot ja opiskele uudet asiat itseksesi-näin meillä töissä ainakin. Ei mitään ryhmäytymistä missään joten miksi siihen koulutuksessa pitäisi panostaa.

Ryhmätyöt on kätevä tapa opettajien ulkoistaa opetus oppilaille itselleen. Enemmän aikaa kahvitauoille.

Kävin peruskoulun 90 luvulla ja jo silloin olisin tarvinnut jotain "oppimaan oppimisen" kurssia. Ainoat aineet missä loistin olivat maantieto ja äidinkieli. Kaikki teoreettiset aineet (kemia, fysiikka jne) epäonnistuminen vain johtui siitä että niitä olisi pitänyt opiskella eri tavalla. Toki olin yläasteella käytännössä yksin kun luokka oli jaettu kahtia ja omat kaverit oli siinä toisessa ryhmässä. Ei ollut ketään keneltä kysyä. 

Lukiossa tuli aivan uusi luokka ja sain sieltä parikin kaveria ja kummasti arvosanatkin nousivat, kun kaverit kertoivat miten pänttäsivät kokeisiin. Luettiin myös yhdessä ja tunneilla ratkottiin ongelmia yhdessä. Yläasteen 5-6-7 todistuksen rivit muuttuivat 7-8-9 riveiksi.

Vierailija kirjoitti:

Ryhmätyöt on kätevä tapa opettajien ulkoistaa opetus oppilaille itselleen. Enemmän aikaa kahvitauoille.

Höpö höpö. Kahdesta syystä:

Olen amk-ope ja meidän pitää ottaa virtuaalikursseille 100 opiskelijaa. Ei ole reilua, että arvosana tulisi yhdestä tehtävästä. Luuletko yhdestä kurssista saatavien  resurssien olevan niin hyviä, että saamme sillä arvioitua 200 yksilötehtävää?

Toisekseen ne tehtävät ovat hyvin laajoja. Joskus kun olen antanut poikkeuksia, että ryhmätyön voi tehdä yksilötyönä, niin alkaa kitinä työn vaatimuksesta. 

Amk-ope kysyy: miten haluaisitte ryhmätyön tekemistä opetettavan? Toistaiseksi meillä on ollut ohjeet vain tiimisopimukselle.

Vierailija kirjoitti:

Jos olet korkeakoulussa vielä opettelemassa perustaitoja, niin olet täysin väärässä paikassa.

Ja tämäkö mielestäsi auttaa niitä jotka siihen ryhmätyöhön kykenevät? On myös kyse siitä ettei mitään _opetusta_ käytännössä ole. Opiskelijat jätetään tekemään pelkkiä ryhmätöitä eikä ketään kiinnosta onko todellisuudessa opittu mitään vai ei, tuliko todellista tulosta vai ei. Tähän tyhjänpäiväiseen näyttää paperilla hyvältä - sekoiluun tämä maa onkin kaatumassa.

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen itse opetusalalla ja olen toiminut myös opettajana. Se mitä ole aina ihmetellyt, on se, miten vähän kouluissa opetetaan oppimaan oppimista. Opiskelijat monessa asiassa heitetään syvään päähän selviytymään. Kyseessä on sama ilmiö, että vaaditaan cooperin testiä, mutta ei opeteta juoksemista.

Täysin siis samaa mieltä, että ryhmätyöskentelytaitoja tulee opettaa, sekä opettajan tulee myös ohjata ryhmien työskentyä, eikä passiivisesti hylätä opiskelijoita selviytymään keskenään.

Olet tässä asian ytimessä. Jatko-opintojen, työelämän, ja itse asiassa koko elämän kannalta oppimaan oppimisen taidot ovat vähintään yhtä tärkeitä kuin oppiaineiden ja kurssien tiedolliset sisällöt. Itse työskentelen opettajana koulussa, johon tähän on kiinnitetty vihdoin huomiota ja koulussamme kehitetään rakennetta, jossa oppilaille opetetaan näitä oppimaan oppimisen taitoja.

Ryhmätyötaidot ovat yksi hyvä esimerkki tästä. Jos opiskelijat heitetään tekemään ryhmätöitä ilman ohjausta ryhmätyön taitoihin ja ryhmässä toimimiseen, on tuloksena lähinnä paskaa. Tai jos ei ole, niin sitten se kympin oppilas on tehnyt työn lähes kokonaan itse ja muut ovat seuranneet vierestä, eli kysymys ei ole ryhmätyötä ja ne kolme muuta opiskelijaa eivät ole oppineet mitään.

Vierailija kirjoitti:

Miten ryhmätyötä pitäisi opettaa? Mitä pitäisi ryhmätyön tekemisestä tietää, ennen kuin se aloitetaan?

Ihan ensiksi opettajan täytyy tehdä paljon etukäteistyötä, eli suunnitella mielekäs ja toimiva tehtävä siihen ryhmätyöhön ja muodostaa ryhmät, joissa kaikilla on mahdollisuus (työn vaatimukset ja tavoitteet huomioon ottaen) mielekkäästi tuoda oma panoksensa työhön. Yhdessä yleisesti käytetyssä mallissa on kymmenen eri kohtaa, jotka opettajan täytyy ottaa huomioon pelkässä suunnitteluvaiheessa. 

Sitten oppilaita/opiskelijoita täytyy ohjata siihen, miten ryhmä toimii hyvin vain jos kaikilla on omat käytännölliset roolinsa. Ryhmän suunnitellessa työtä jokaisella on vastuu ensin miettiä tehtävää itse, hakea tarvittavaa tietoa ja pohtia mahdollisia lähestymistapoja tehtävään, jotta jokaisella olisi jotain annettavaa kun keskustelu ryhmän sisällä alkaa. Sen jälkeen jokaisella täytyy olla ymmärrys siitä, miten omia ajatuksia tuodaan rakentavasti esiin ja miten muita kuunnellaan. Yksikin opiskelija ryhmässä, jolla ei ole valmiuksia tähän pilaa koko työn.

Yleensä jos tähän asti on sujunut hyvin, niin sitten pöydällä on erilaisia ajatuksia ja ehdotuksia siitä, mitä tehdään. Sen jälkeen ryhmän pitää pystyä rakentavasti keskustellen tekemään päätöksiä siitä, miten se työ sitten lopulta tehdään. Tässä vaiheessa osa ehdotuksista (tai ainakin joitain osia niistä) hylätään, ja jokaisen täytyy myös osata käsitellä se, että oma ehdotus ei ottanut tuulta alleen ilman herneen vetämistä nenään.

Sitten kun tiedetään mitä tehdään ja mikä on kenenkin vastuu, niin on vielä se vastuun käsite, eli jokaisen tulisi ymmärtää oma vastuunsa muita ryhmän jäseniä kohtaan, eli jokaisen tulisi tehdä se oma osansa sovitulla tavalla ja sovitussa aikataulussa. 

Kyseessä on siis aika monimutkainen prosessi, joka vaatii monenlaisia valmiuksia. Haastavan hommasta tekee se, että toisin kuin työpaikoilla, opiskelijaryhmässä ei ole pomoa tai tiiminvetäjää, joka viime kädessä voi päättää (ja jolla on myös vastuu päättää) mitä tehdään, miten tehdään ja kuka tekee mitäkin.  

Kuinka tyhmiä aikuiset ihmiset ovat, jos pitää opettaaa sitä, että jakakaa tehtävät, tee xx.xx. mennessä oma osuutesi, sitten tavataan ja keskustellaan?