Psykologia 2023
En nähnyt tällaista ketjua vielä. Olen jo useamman vuoden seurannut näitä. Tällä kertaa on minunkin vuoroni hakea. Ensikertalaisuuden olen jo menettänyt, mutta yrittänyttä ei laiteta. Ajattelin ostaa tuollaisen valmennuskurssin. Olisiko muita kiinnostuneita? Siitä, kun saa 15 % frendialen, kun mukana on väh. 4 henkilöä.
Muuten kokemusten jakoa ja vinkkejä hakuprosessiin sekä onnea kaikille hakijoille! :)
Kommentit (495)
Hyi aina tulee sellainen adrenaliivivirtaus, kun edes hetken ajattelee, että tulokset saattaa hyvinkin tulla huomenna.
Vierailija kirjoitti:
Hyi aina tulee sellainen adrenaliivivirtaus, kun edes hetken ajattelee, että tulokset saattaa hyvinkin tulla huomenna.
Tulispa vaan, kauheeta tää odottelu! Onkohan mitään mahkuja päästä jos artikkeliosio on suhtkoht oikein mennyt mut matikka ei lainkaan ja logiikastakin vain osa..Yhtään en osaa arvata lopullista pistemäärää kun meni miinuksia vastaamatta jättämisestäkin. Musta koe oli vaikeampi kuin viime vuoden koe.
Mua ahdistaa ihan hirveenä koko ens viikko. Luulen että ens viikolla tulee. Oispa töissä kiirettä ens viikolla niin ei koko ajan mielessä tulosten julkaisu.
Joo oksettaa vaan ajatuskin tuloksista, vaikka niitä on odottanut ihan hulluna. Luen vaan jatkuvasti jotain Jodelin spekulointia pisterajoista ja palkeista. Ja sekös vaan lisää stressiä. Kauhea olo, että rajat nousee hulluna ja oon vastannu mitä sattuu tai skrollaillu vaihtoehtoja vahingossa väärin.
Voihan palkki ja pisteraja. Kohta tää kauheus päättyy! Tiedän niin tuon adrenaliinin humahdus -tunteen tuloksien näkemistä ajatellessa. Tiedossa on joka tapauksessa suuria tunteita, joko suurta iloa ja helpotusta tai pettymys ja tyhjyys. Jälkimmäiseen olen kyllä hyvin valmistautunut, mutta se tulee vaikka kuinka olisi itseään psyykannut. Tsemppiä meille, samassa veneessä ollaan!
Mä oon yrittänyt psyykata itseeni ettei mulla huonosti asiat oo vaikken pääsiskään. Monin tavoin olis jopa helpompaa jatkaa töissä, eikä tarvitse miettiä miten järkkää opiskelupaikkakunnalla asumisen ym. Mutta voi kuinka mielellään noita silti miettisin ja järjestelisin. Toisaalta, jos tulokset tulis huomenna tai tiistaina niin sitten tietäis ainakin. Ellei kävis niin ikävästi että jää roikkuun johonkin 1. Varasijalle. Varasijoilla on ennenkin roikuttu ja se vaan jatkaa tätä ikävää piinaa, vaikka toiskertalaisena varasijalta pääsy on liki mahdottomuus, mutta siinäkin on sijaa toivolle joka syö elävältä pikkuhiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon yrittänyt psyykata itseeni ettei mulla huonosti asiat oo vaikken pääsiskään. Monin tavoin olis jopa helpompaa jatkaa töissä, eikä tarvitse miettiä miten järkkää opiskelupaikkakunnalla asumisen ym. Mutta voi kuinka mielellään noita silti miettisin ja järjestelisin. Toisaalta, jos tulokset tulis huomenna tai tiistaina niin sitten tietäis ainakin. Ellei kävis niin ikävästi että jää roikkuun johonkin 1. Varasijalle. Varasijoilla on ennenkin roikuttu ja se vaan jatkaa tätä ikävää piinaa, vaikka toiskertalaisena varasijalta pääsy on liki mahdottomuus, mutta siinäkin on sijaa toivolle joka syö elävältä pikkuhiljaa.
Samaa psyykkausta minulla, kuulostaa tutulta. Lisäksi olen nyt johtavassa asemassa ja korkealla palkalla, palkka laskisi huomattavasti ja perheen elintaso sen mukana, mutta toisaalta uskon että psykologin koulutuksella saisi todella mielekästä työtä ja miksipä ei siinäkin työssä voisi kehittyä ja päästä etenemään. Summa summarum; helpompaa olisi käytännön elämän kannalta kun en pääsisi, mutta kyllä minua tuo ala niin paljon kiinnostaa että mielelläni sinne vaihtaisin.
Tuo vasta raastavaa onkin, jos käy niin että jää roikkumaan varasijoille lähelle sisäänpääsyä..Toivotaan että päästään kumpikin sisään. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon yrittänyt psyykata itseeni ettei mulla huonosti asiat oo vaikken pääsiskään. Monin tavoin olis jopa helpompaa jatkaa töissä, eikä tarvitse miettiä miten järkkää opiskelupaikkakunnalla asumisen ym. Mutta voi kuinka mielellään noita silti miettisin ja järjestelisin. Toisaalta, jos tulokset tulis huomenna tai tiistaina niin sitten tietäis ainakin. Ellei kävis niin ikävästi että jää roikkuun johonkin 1. Varasijalle. Varasijoilla on ennenkin roikuttu ja se vaan jatkaa tätä ikävää piinaa, vaikka toiskertalaisena varasijalta pääsy on liki mahdottomuus, mutta siinäkin on sijaa toivolle joka syö elävältä pikkuhiljaa.
Samaa psyykkausta minulla, kuulostaa tutulta. Lisäksi olen nyt johtavassa asemassa ja korkealla palkalla, palkka laskisi huomattavasti ja perheen elintaso sen mukana, mutta toisaalta uskon että psykologin koulutuksella saisi todella mielekästä työtä ja miksipä ei siinäkin työssä voisi kehittyä ja päästä etenemään. Summa summarum; helpompaa olisi käytännön elämän kannalta kun en pääsisi, mutta kyllä minua tuo ala niin paljon kiinnostaa että mielelläni sinne vaihtaisin.
Tuo vasta raastavaa onkin, jos käy niin että jää roikkumaan varasijoille lähelle sisäänpääsyä..Toivotaan että päästään kumpikin sisään. :)
No sama!!! Sain tässä vähän aikaa sit ylennyksen ja palkka on kyllä kohtuullisen hyvä. Psykologin palkka tuskin olis kovin paljon parempi kuin nyt. Lisäksi lähin yliopisto missä voisin opiskella on 200 km päässä, eli vaikka pääsisin sinne niin matkustamista ja yöpymisiä tulis tosi paljon toisella paikkakunnalla. Eli paljon toisella opiskelupaikka käytännön ongelmia. Toisessa vaakakupissa intohimo alaa kohtaan, ja nyt kun oon tehnyt jo perus-ja aineopinnot niin kiinnostus on vain syventynyt ja olis kyllä itselle niin merkityksellinen ala. Mutta saa nähä miten käy. Toivotaan että päästään molemmat!
Tuo varasijalle jääminen olis kyllä paha, melkein toivoisi, että joko tai... (mutta olis kai se varasija silti parempi kuin täysi hylsy..). Täällä kolmas tyyppi, jolla ihan hyvä työpaikka, mutta nyt stressaa se, kun aikuiskoulutustuki ilmeisesti lakkautetaan vuoden päästä, että millä sitä sitten rahoittaisi opinnot, jos ja kun ei nyt pääse sisään? Pitäisi varmaan jatkaa työssä jotenkin osa-aikaisena. Ja vaikka asiat periaattessa ovat ihan ok, vaikken pääsisikään nyt sisään, niin rassaa kyllä ajatus työssäkäynnin ohessa opiskelusta, kun haluaisin itsekin saattaa nämä psykan aineopinnot loppuun joka tapauksessa ensi vuoden aikana. Vaikka psykan opinnot avoimessa ovat sujuneet hyvin, on kuitenkin joskseenkin rankkaa vetää opiskelua työn ja perheen ohella, ja jostainhan se aikakin on pois, eli perheeltä. Tuntuu, ettei jaksaisi enää toista samanlaista vuotta, ja siihen päälle vielä sitten pääsykokeisiin lukeminen. Kunpa voisi vaan opiskella täyspäiväisesti.
Mutta mulla sama, että psykan opinnot avoimessa ovat vaan voimistaneet paloa alalle. Voi hitsi, pelkään ensi viikkoa. Jos ja kun tulee pettymys, kestääkö kantti tulla tänne katsomaan onnekkaiden sisäänpääsyviestejä :/ Varmaan täytyy yrittää raahustaa tänne kohtaamaan se, vaikka masentaisikin.
Jep, se on totta, että työn, perheen ja opiskelun yhdistäminen on tosi rankkaa pidemmän päälle. Itse jos pääsisin niin pyrkisin varmaan pätkittäin opiskeleen säästöillä ja miksei vaikka sitten osittain opintolainallakin vois rahoittaa pätkiä
Ootteko muuten huomannut että vipusessa näkyy jo tulokset. Suodattamalla tarpeeksi tarkkaan voi nähdä onko päässyt sisään. Itse olen hakijavähemmistöä monella tavalla (ikä, maantieteellinen sijainti jne) joten oli helppo etsiä oma tulos. En päässyt. Fiilikset on kyllä tosi alakuloiset. Musta tuntuu että mä tässä mun elämässä vaan hulluna pusken ja pusken vähä joka saralla ja mistään ei tuu mitään.
Juu mä kävin myös kattomassa ja oon niin pettyny kun näyttää et en ois päässy vaikka luulin et koe meni kerrankin tosi hyvin :(
En päässyt minäkään, tosin hain vain Helsinkiin tänä vuonna.
Minäkin kävin katsomassa, ja en päässyt. Raahauduin tänne kertomaan, kuten lupasin. Kyllä masentaa lähteä töihin ilman toivoa... Minkähän pläänin sitä itselleen keksisi, että tuntuisi paremmalta.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin kävin katsomassa, ja en päässyt. Raahauduin tänne kertomaan, kuten lupasin. Kyllä masentaa lähteä töihin ilman toivoa... Minkähän pläänin sitä itselleen keksisi, että tuntuisi paremmalta.
Olen tuo joka vinkkasi tuosta vipusesta- kirjoittaja. Kyllä eilen itsekin tuntui raskaalta, mutta kumma kyllä, myös pieni helpotuksen tunne nousi taustalta. Ehkä siitä että tämä on nyt ohi ja saa hetken puhaltaa. Mulla alkoi eilen aivot askarteleen heti eilen sen parissa et haenko uudestaan jne mutta sitten päätin että nyt rauhoitu. Kuten sanoin, koen että elämäni on ollut jo pidemmän aikaa puskemista joten nyt on aika rauhoittua ja irrottautua siitä hetkeksi. Jos ens vuonna tuntuu että vielä jaksaa niin miksei voisi hakea, mutta nyt hetken annan kaiken olla ja keskityn vaan nykyhetkeen.
Tsemppiä kaikille jotka ei päässyt ja onnea sisäänpäässeille. Eiköhän ne tulokset tänään ui opintopolkuunkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin kävin katsomassa, ja en päässyt. Raahauduin tänne kertomaan, kuten lupasin. Kyllä masentaa lähteä töihin ilman toivoa... Minkähän pläänin sitä itselleen keksisi, että tuntuisi paremmalta.
Olen tuo joka vinkkasi tuosta vipusesta- kirjoittaja. Kyllä eilen itsekin tuntui raskaalta, mutta kumma kyllä, myös pieni helpotuksen tunne nousi taustalta. Ehkä siitä että tämä on nyt ohi ja saa hetken puhaltaa. Mulla alkoi eilen aivot askarteleen heti eilen sen parissa et haenko uudestaan jne mutta sitten päätin että nyt rauhoitu. Kuten sanoin, koen että elämäni on ollut jo pidemmän aikaa puskemista joten nyt on aika rauhoittua ja irrottautua siitä hetkeksi. Jos ens vuonna tuntuu että vielä jaksaa niin miksei voisi hakea, mutta nyt hetken annan kaiken olla ja keskityn vaan nykyhetkeen.
Tsemppiä kaikille jotka ei päässyt ja onnea sisäänpäässeille. Eiköhän ne tulokset tänään ui opintopolkuunkin.
Kiitos. Tämä hetki on nyt se pahin, jota pelkäsin, ja vaikuttaa, että selviän tästä hetkestä hengessä. Varmasti itselläkin kohta tunteet alkavat helpottamaan. Nuo ovat hyviä neuvoja, joita sanoit! Samalta puskemiselta tuntuu itsellänikin. Tämän viikon perjantaina alkaa kuukauden loma töistä, eiköhän tämä tästä.. Ja toisaalta ajattelen, että asioilla lienee taipumus mennä niin, kuin on "tarkoitettu". En ansainnut paikkaa tällä kertaa, ja katsotaan rauhassa, tuleeko toista kertaa.
Mä sain paikan toiselta alalta mikä veis kohti tulevaisuuden haavetta olla psykoterapeutti joskus. Kuitenkin tiedän et pohjakoulutuksena ja alana psykologia ois enemmän se mitä toivon ja haluan. Tän ikäsenä useamman välivuoden jälkeen oon kuitenki aika varma, että otan paikan vastaan ja haen sit tulevaisuudessa jos jaksan uudestaan. Ehkä avoimessa perus ja aineopinnot ja sit maisterihakuun suoraan joskus. Harmittaa silti vietävästi et vipusen mukaan psyka jää nyt haaveeks ja vaikee olla ilonen täysin toisesta paikasta. Ootan kuitenkin jännityksellä mitkä pisterajat tulee olemaan ja toivottavasti tulokset tulee tänään. Jokatapauksessa onnea teille kaikille jotka paikan psykalta saatte, ei oo helppo rasti ja todellakin ootte sen ansainneet! :)
Mitä olette arvioineet pisteiksenne, jotka ette Vipusen mukaan nyt päässyt?
Joo minäkin tällä jälkiviisastelen omaa suoritustani kokeessa ja harmittaa monikin kohta, olisi pitänyt olla tarkempi kokeessa, mutta sehän on sen hetken paras suoritus ja sillä mennään. Ens vuonna sitten uusi yritys, mutta ottaa kyllä päähän et miksi juuri psykologiaa on noin älyttömän vaikea päästä lukemaan, etenkin kun ammattilaisista on suuri pula.🙄🤯 Tulispa tulokset alkuviikosta, vaikka on kaikenlaista muutakin ohjelmaa elämässä niin jatkuvasti sitä alitajuisesti oottaa niitä tuloksia🙈