Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hyväksytkö sen, että puoliso valehtelee tai jättää kertomatta asioita välttääkseen riidan tai puolison suuttumisen?
13.07.2022 |
Minä en. Mieheni mielestä hän on oikeutettu tähän, kun ei jaksa sitä, että hermostuisin.
Kommentit (156)
Vierailija kirjoitti:
Jos olet äitini tyyppinen, niin kyllä. Valkoiset valheet ovat tapa selvittää hänen kanssaan.
*selviytyä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikkujutuista, satunnaisista baaripanoista tai tupakanpoltosta, en välitä vaikka valehtelee. Mutta raha-asioista tai lapsien hoidosta en siedä valehtelua yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En hyväksy. Aikuisen täytyy pystyä ottamaan vastaan myös kumppanin negatiiviset reaktiot joita tulee väistämättä parisuhteessa. Jos asioita aletaan peitellä siksi että ei tulisi riitoja, parisuhteesta katoaa rehellisyys. Lopulta kumpikaan ei tiedä yhtään mitä toinen ajattelee ja kumppanista vieraantuu täysin.
Tarviiko sitä kaikkea sanoa nyt niin suoraan. Välillä voi sanoa, että näytät hyvältä vaikka ei nyt niin hyvältä näyttäisikään.
Ja välillä voi sanoa että ei petä vaikka pettääkin. Rakkaus on loppunut mutta toinen vaan suuttuu jos sen sanoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En hyväksy, mutta minusta tuo voi olla oire siitäkin, että toinen osapuoli ei osaa olla erimielisyystilanteessa rakentava. Onko luotu ilmapiiri, jossa toinen pelkää olla rehellinen, koska vastapuolen reaktio on ylimitoitettu?
Silloin sen joka pelkää pitää ottaa asia puheeksi ja vaatia parempaa keskustelua. Ei ole toisen tehtävä yrittää arvailla mistä se kenkä puristaa, kun kumppani valehtelee ja välttelee.
Huomaa, ettet ole sellaisen "räjähtelijän" kanssa ollut parisuhteessa. Minä olin. Kun yritin puhua juuri tuosta rakentavasta kommunikaatiosta, lopputulos oli poliisit oven takana naisen huudon ja tavaroiden heittelemisen takia. Kun nollasta sataan on 1 sekunti ja raivo nousee mm. mistä tahansa, jonka toinen voi tulkita "arvosteluksi", niin siinä on toinen osapuoli aseeton. Räjähdys tuli joka kerta, jos otin puheeksi jonkin asian, josta koin, että pitää keskustella, ensin alkoi uhriutuminen, kun hän kärsi siitä, ettei ole silmissäni täydellinen, ja sitten jos en heti alkanut lepytellä ja pyytää anteeksi, meni raivoksi. Kaksi vuotta jaksoin sitä ja sitten luovutin. Muille suosittelen lähtöä jo ensimmäisestä räjähdyksestä.
Joo, en ole ollut parisuhteessa missä tarvitaan poliisi ratkomaan riidat. Ja veikkaan että ap ei puhunut tuollaisesta suhteesta.
Minusta nämä ääripäät voisi jättää pois tällaisista keskusteluista ja puhua niistä ihan erikseen. Samat asiat kun eivät ihan päde kun puhutaan väkivallattomista, normaaleista parisuhteista kuin jos puhutaan poliisin väliintuloa vaativista suhteista.
Tällaista rajausta ei tehty, eikä tässä keskustelussa monikaan ymmärrä katsovansa asiaa ihan eri näkökannalta kuin esimerkiksi minä (ja moni muu). Jos halutaan saada vain tietynlaisia vastauksia, voidaan toki rajata pois sellaiset vastaajat, jotka ovat kokeneet asian synkemmältä kantilta kuin moni muu. Itse koin, ettei tässä haeta "oikeaa vastausta" vaan eri näkökantoja, jollaisen minäkin tarjosin. Vain ja ainoastaan sen valehtelijan syyttäminen tilanteesta on juuri sitä ei-rakentavaa kommunikaatiota, jonka perään täällä huutelen.
Vierailija kirjoitti:
Jos olet äitini tyyppinen, niin kyllä. Valkoiset valheet ovat tapa selvittää hänen kanssaan.
Yritätkö parisuhteessakin "selviytyä" kumppanisi kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En hyväksy, mutta minusta tuo voi olla oire siitäkin, että toinen osapuoli ei osaa olla erimielisyystilanteessa rakentava. Onko luotu ilmapiiri, jossa toinen pelkää olla rehellinen, koska vastapuolen reaktio on ylimitoitettu?
Höpö höpö, pelkuri pelkää olla rehellinen.
Kunpa se olisikin noin yksinkertaista ja aina yleistettävissä sen valehtelijan syyksi. Narsistit kiittäisivät. Esim. kotiväkivallan uhrit valehtelevat puolisolleen välttääkseen konflikteja. Niille neuvosi lienee "JSS", ja senhän me kaikki tiedämme, miten helppoa se on.
Tämä. Valehtelu on aina oire huonosta parisuhteesta, mutta aika moni lähtee heti siitä, että valehtelija on väärässä. Itse en esim. parisuhteessa kertonut, jos kävin aamu-uinnilla ennen töihin menoa, ettei puoliso saanut kilareita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En hyväksy, mutta minusta tuo voi olla oire siitäkin, että toinen osapuoli ei osaa olla erimielisyystilanteessa rakentava. Onko luotu ilmapiiri, jossa toinen pelkää olla rehellinen, koska vastapuolen reaktio on ylimitoitettu?
Silloin sen joka pelkää pitää ottaa asia puheeksi ja vaatia parempaa keskustelua. Ei ole toisen tehtävä yrittää arvailla mistä se kenkä puristaa, kun kumppani valehtelee ja välttelee.
Huomaa, ettet ole sellaisen "räjähtelijän" kanssa ollut parisuhteessa. Minä olin. Kun yritin puhua juuri tuosta rakentavasta kommunikaatiosta, lopputulos oli poliisit oven takana naisen huudon ja tavaroiden heittelemisen takia. Kun nollasta sataan on 1 sekunti ja raivo nousee mm. mistä tahansa, jonka toinen voi tulkita "arvosteluksi", niin siinä on toinen osapuoli aseeton. Räjähdys tuli joka kerta, jos otin puheeksi jonkin asian, josta koin, että pitää keskustella, ensin alkoi uhriutuminen, kun hän kärsi siitä, ettei ole silmissäni täydellinen, ja sitten jos en heti alkanut lepytellä ja pyytää anteeksi, meni raivoksi. Kaksi vuotta jaksoin sitä ja sitten luovutin. Muille suosittelen lähtöä jo ensimmäisestä räjähdyksestä.
Joo, en ole ollut parisuhteessa missä tarvitaan poliisi ratkomaan riidat. Ja veikkaan että ap ei puhunut tuollaisesta suhteesta.
Minusta nämä ääripäät voisi jättää pois tällaisista keskusteluista ja puhua niistä ihan erikseen. Samat asiat kun eivät ihan päde kun puhutaan väkivallattomista, normaaleista parisuhteista kuin jos puhutaan poliisin väliintuloa vaativista suhteista.
Tällaista rajausta ei tehty, eikä tässä keskustelussa monikaan ymmärrä katsovansa asiaa ihan eri näkökannalta kuin esimerkiksi minä (ja moni muu). Jos halutaan saada vain tietynlaisia vastauksia, voidaan toki rajata pois sellaiset vastaajat, jotka ovat kokeneet asian synkemmältä kantilta kuin moni muu. Itse koin, ettei tässä haeta "oikeaa vastausta" vaan eri näkökantoja, jollaisen minäkin tarjosin. Vain ja ainoastaan sen valehtelijan syyttäminen tilanteesta on juuri sitä ei-rakentavaa kommunikaatiota, jonka perään täällä huutelen.
Ei, tässä ei tehty tuollaista rajausta. Mutta jos lähdemme olettamaan että neuvot ja näkemykset pitää tehdä siltä pohjalta että kumppanin reaktiot vaativat poliisia, ainut neuvo tietenkin on palstaklassikko "jätä se sika". Eikä keskustelua synny. Tuosta syystä en näe että poliisin väliintuloa vaativista suhteista keskustelu olisi tässä mitenkään hyödyllistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen valehdellut, että käytiin työporukalla ulkona lounaalla vaikka oltiin vain kaksistaan yhden työkaverin kanssa. Siinä olisi alkanut kyselyt ja mietiskelyt, että olisiko nyt jotain meneillään vaikka tosiaan ei ollut mitään.
No ainahan valehtelu on väärin. Toisaalta, joku asia voi olla sellainen joka kannattaa jättää kertomatta. Esimerkiksi jos kokee että tiedosta on toiselle haittaa, ja samaan aikaan tämä tieto ei ole mikään sellainen asia joka kumppanin kuuluisi tietää.
Sellaisia asioita on kyllä aika vähän, enkä nyt saa tähän heti mieleen mitään esimerkkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En hyväksy, mutta minusta tuo voi olla oire siitäkin, että toinen osapuoli ei osaa olla erimielisyystilanteessa rakentava. Onko luotu ilmapiiri, jossa toinen pelkää olla rehellinen, koska vastapuolen reaktio on ylimitoitettu?
Silloin sen joka pelkää pitää ottaa asia puheeksi ja vaatia parempaa keskustelua. Ei ole toisen tehtävä yrittää arvailla mistä se kenkä puristaa, kun kumppani valehtelee ja välttelee.
Huomaa, ettet ole sellaisen "räjähtelijän" kanssa ollut parisuhteessa. Minä olin. Kun yritin puhua juuri tuosta rakentavasta kommunikaatiosta, lopputulos oli poliisit oven takana naisen huudon ja tavaroiden heittelemisen takia. Kun nollasta sataan on 1 sekunti ja raivo nousee mm. mistä tahansa, jonka toinen voi tulkita "arvosteluksi", niin siinä on toinen osapuoli aseeton. Räjähdys tuli joka kerta, jos otin puheeksi jonkin asian, josta koin, että pitää keskustella, ensin alkoi uhriutuminen, kun hän kärsi siitä, ettei ole silmissäni täydellinen, ja sitten jos en heti alkanut lepytellä ja pyytää anteeksi, meni raivoksi. Kaksi vuotta jaksoin sitä ja sitten luovutin. Muille suosittelen lähtöä jo ensimmäisestä räjähdyksestä.
Joo, en ole ollut parisuhteessa missä tarvitaan poliisi ratkomaan riidat. Ja veikkaan että ap ei puhunut tuollaisesta suhteesta.
Minusta nämä ääripäät voisi jättää pois tällaisista keskusteluista ja puhua niistä ihan erikseen. Samat asiat kun eivät ihan päde kun puhutaan väkivallattomista, normaaleista parisuhteista kuin jos puhutaan poliisin väliintuloa vaativista suhteista.
Jos, et ole ap et voi tietää, mistä hän hermostui.
Toiseksi, mikä on normaali parisuhde? Vallankäyttöä eri muodoissa on aika monessa suhteessa,vaikka poliiseja ei tarvittaisi.
Enemmän ihmetyttää sinun kaltaiset ihmiset, jotka tulevat jälkikäteen määrittämään, missä rajoissa keskustelua saa käydä.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen valehdellut, että käytiin työporukalla ulkona lounaalla vaikka oltiin vain kaksistaan yhden työkaverin kanssa. Siinä olisi alkanut kyselyt ja mietiskelyt, että olisiko nyt jotain meneillään vaikka tosiaan ei ollut mitään.
Tämä, pettämisistä ei kannata kertoa. Tulee vaan sanomista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En hyväksy, mutta minusta tuo voi olla oire siitäkin, että toinen osapuoli ei osaa olla erimielisyystilanteessa rakentava. Onko luotu ilmapiiri, jossa toinen pelkää olla rehellinen, koska vastapuolen reaktio on ylimitoitettu?
Höpö höpö, pelkuri pelkää olla rehellinen.
Kunpa se olisikin noin yksinkertaista ja aina yleistettävissä sen valehtelijan syyksi. Narsistit kiittäisivät. Esim. kotiväkivallan uhrit valehtelevat puolisolleen välttääkseen konflikteja. Niille neuvosi lienee "JSS", ja senhän me kaikki tiedämme, miten helppoa se on.
Tämä. Valehtelu on aina oire huonosta parisuhteesta, mutta aika moni lähtee heti siitä, että valehtelija on väärässä. Itse en esim. parisuhteessa kertonut, jos kävin aamu-uinnilla ennen töihin menoa, ettei puoliso saanut kilareita.
Valehtelija on väärässä. Joko siinä että ei ole rehellinen kumppanilleen tai siinä että ei vastusta kumppanin kontrollointia. Salailu ei ole kontrolloinnin vastustamista vaan siihen myöntymistä.
Minä käyn salaa työkaverin kanssa lounaalla ja maksan luottokortilla, jotta vaimo ei tiedä mitään. Vaimo tietää tästä ja on pyytänyt olemaan avoin, kun lounastaminen työkaverin kanssa pitäisi hänellekin suoda ja sen pitäisi olla ok. Sanoin, että en sitten enää lounasta sen kanssa. Ja nyt käyn salaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen valehdellut, että käytiin työporukalla ulkona lounaalla vaikka oltiin vain kaksistaan yhden työkaverin kanssa. Siinä olisi alkanut kyselyt ja mietiskelyt, että olisiko nyt jotain meneillään vaikka tosiaan ei ollut mitään.
Tämä, pettämisistä ei kannata kertoa. Tulee vaan sanomista.
Mistä lähtien tuo on ollut pettämistä? Mutta just tuollaisten ajatusten takia ei kannata kertoa ihan kaikkea, kun tulee turhaa narinaa.
Pettämiset on sitten ihan erikseen.
Olen sitä mieltä, että kaikesta tulisi pystyä puhumaan.
Meillä oli tätä ongelmaa minun taholtani suhteen alkuaikoina, koska olin aiemmissa suhteissa oppinut tähän. Olen sittemmin opetellut tavastani pois, ja keskusteluyhteys pelaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En hyväksy, mutta minusta tuo voi olla oire siitäkin, että toinen osapuoli ei osaa olla erimielisyystilanteessa rakentava. Onko luotu ilmapiiri, jossa toinen pelkää olla rehellinen, koska vastapuolen reaktio on ylimitoitettu?
Höpö höpö, pelkuri pelkää olla rehellinen.
Kunpa se olisikin noin yksinkertaista ja aina yleistettävissä sen valehtelijan syyksi. Narsistit kiittäisivät. Esim. kotiväkivallan uhrit valehtelevat puolisolleen välttääkseen konflikteja. Niille neuvosi lienee "JSS", ja senhän me kaikki tiedämme, miten helppoa se on.
Tämä. Valehtelu on aina oire huonosta parisuhteesta, mutta aika moni lähtee heti siitä, että valehtelija on väärässä. Itse en esim. parisuhteessa kertonut, jos kävin aamu-uinnilla ennen töihin menoa, ettei puoliso saanut kilareita.
Valehtelija on väärässä. Joko siinä että ei ole rehellinen kumppanilleen tai siinä että ei vastusta kumppanin kontrollointia. Salailu ei ole kontrolloinnin vastustamista vaan siihen myöntymistä.
Eli syyllistät henkisen väkivallan uhria väkivallasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En hyväksy, mutta minusta tuo voi olla oire siitäkin, että toinen osapuoli ei osaa olla erimielisyystilanteessa rakentava. Onko luotu ilmapiiri, jossa toinen pelkää olla rehellinen, koska vastapuolen reaktio on ylimitoitettu?
Silloin sen joka pelkää pitää ottaa asia puheeksi ja vaatia parempaa keskustelua. Ei ole toisen tehtävä yrittää arvailla mistä se kenkä puristaa, kun kumppani valehtelee ja välttelee.
Huomaa, ettet ole sellaisen "räjähtelijän" kanssa ollut parisuhteessa. Minä olin. Kun yritin puhua juuri tuosta rakentavasta kommunikaatiosta, lopputulos oli poliisit oven takana naisen huudon ja tavaroiden heittelemisen takia. Kun nollasta sataan on 1 sekunti ja raivo nousee mm. mistä tahansa, jonka toinen voi tulkita "arvosteluksi", niin siinä on toinen osapuoli aseeton. Räjähdys tuli joka kerta, jos otin puheeksi jonkin asian, josta koin, että pitää keskustella, ensin alkoi uhriutuminen, kun hän kärsi siitä, ettei ole silmissäni täydellinen, ja sitten jos en heti alkanut lepytellä ja pyytää anteeksi, meni raivoksi. Kaksi vuotta jaksoin sitä ja sitten luovutin. Muille suosittelen lähtöä jo ensimmäisestä räjähdyksestä.
Joo, en ole ollut parisuhteessa missä tarvitaan poliisi ratkomaan riidat. Ja veikkaan että ap ei puhunut tuollaisesta suhteesta.
Minusta nämä ääripäät voisi jättää pois tällaisista keskusteluista ja puhua niistä ihan erikseen. Samat asiat kun eivät ihan päde kun puhutaan väkivallattomista, normaaleista parisuhteista kuin jos puhutaan poliisin väliintuloa vaativista suhteista.
Jos, et ole ap et voi tietää, mistä hän hermostui.
Toiseksi, mikä on normaali parisuhde? Vallankäyttöä eri muodoissa on aika monessa suhteessa,vaikka poliiseja ei tarvittaisi.
Enemmän ihmetyttää sinun kaltaiset ihmiset, jotka tulevat jälkikäteen määrittämään, missä rajoissa keskustelua saa käydä.
Selvä juttu. Ap on väkivaltainen ja poliisit ravaavat koko ajan selvittelemässä riitoja. Tai jos eivät vielä niin siihen se johtaa. Tämä on taustalla kun kumppani salailee asioita. Toivottavasti ap:n kumppani tajuaa lähteä. Kukaan ei saa antaa muita neuvoja koska se olisi väkivallan vähättelyä. Keskustelu on loppu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En hyväksy, mutta minusta tuo voi olla oire siitäkin, että toinen osapuoli ei osaa olla erimielisyystilanteessa rakentava. Onko luotu ilmapiiri, jossa toinen pelkää olla rehellinen, koska vastapuolen reaktio on ylimitoitettu?
Höpö höpö, pelkuri pelkää olla rehellinen.
Kunpa se olisikin noin yksinkertaista ja aina yleistettävissä sen valehtelijan syyksi. Narsistit kiittäisivät. Esim. kotiväkivallan uhrit valehtelevat puolisolleen välttääkseen konflikteja. Niille neuvosi lienee "JSS", ja senhän me kaikki tiedämme, miten helppoa se on.
Tämä. Valehtelu on aina oire huonosta parisuhteesta, mutta aika moni lähtee heti siitä, että valehtelija on väärässä. Itse en esim. parisuhteessa kertonut, jos kävin aamu-uinnilla ennen töihin menoa, ettei puoliso saanut kilareita.
Valehtelija on väärässä. Joko siinä että ei ole rehellinen kumppanilleen tai siinä että ei vastusta kumppanin kontrollointia. Salailu ei ole kontrolloinnin vastustamista vaan siihen myöntymistä.
Eli syyllistät henkisen väkivallan uhria väkivallasta?
Eli koet syyllistämisenä sen että pitäisi ottaa aikuisen vastuu?
Minun exäni (olimme 4 v yhdessä ja käytännössä asuimme yhdessä) teki noin ja jätin hänet saman tien.
Eli siis hän oli varannut matkan kavereidensa kanssa etelään kertomatta minulle. Oli maalaillut minulle kuvia, että koska lähdetään ja mihin mentäisiin. Minä kyselin koko sen puoli vuotta, että koska hän oikein saa lomaa, että pystyisin itsekin varaamaan lomaviikon siiheksi. Ei vaan "osannut" vielä sanoa. Kunnes yhtäkkiä kertoi että lähtee ylihuomenna Topen ja Jopen kanssa Kanarialle.
Suutuin. En siksi että hän lähti vaan siksi että oli salannut suunnitelmansa 6 kk!!! Puoli vuotta! Olisin voinut itsekin suunnitella jotain lomaa tai tekemistä.
Alue: Aihe vapaa
Joo, en ole ollut parisuhteessa missä tarvitaan poliisi ratkomaan riidat. Ja veikkaan että ap ei puhunut tuollaisesta suhteesta.
Minusta nämä ääripäät voisi jättää pois tällaisista keskusteluista ja puhua niistä ihan erikseen. Samat asiat kun eivät ihan päde kun puhutaan väkivallattomista, normaaleista parisuhteista kuin jos puhutaan poliisin väliintuloa vaativista suhteista.