Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hyväksytkö sen, että puoliso valehtelee tai jättää kertomatta asioita välttääkseen riidan tai puolison suuttumisen?
13.07.2022 |
Minä en. Mieheni mielestä hän on oikeutettu tähän, kun ei jaksa sitä, että hermostuisin.
Kommentit (156)
Vierailija kirjoitti:
Monet täällä perustelee 100% rehellisyyttä sillä että "niin kunnon aikuiset ihmiset tekee, on lapsellista ja loukkaavaa valehdella toiselle". Mutta kun te unohdatte täysin sen että jotkut, melko monet itseasiassa, on suhteessa joko narsistin kanssa tai sitten jonkun kanssa jolla on erilaisia traumoja vaikka lapsuudesta tai entisistä parisuhteista ja sen takia he ovat läheisriippuvaisia kumppanistaan. Tietysti pitäisi pyrkiä olemaan kumppaninsa kanssa rehellinen ja suora kaikista asioista mutta jos on vaikka tapaus missä henkilö A on ollut pitkään naimisissa henkilö B kanssa, heillä on lapsia, suurin osa suhteesta toimii, mutta A on edelleen kaikesta yrittämisestä huolimatta todella mustasukkainen ja omistushaluinen ja saa itkupotkuraivarit jos B edes näkee kavereitaan hieman pidempään kuin alunperin oli tarkoitus niin en kyllä vaadi tällasessa tapauksessa B'tä olemaan täysin rehellinen.
Ja tohon esimerkkiin monet varmaan vastaa että no tollasessa tapauksessa pitää erota. Kyllä, niin varmasti pitäisi, mutta tiedätte itsekin että monet valitettavasti jää haitalliseenkin suhteeseen erinäisistä syistä. Ei ole sattumaa että tutkimuksien mukaan vain 10-15% avioliitoista on oikeasti onnellisia. Ja jos pieni valehtelu auttaa pitämään molemmat järjissään ja väleissä niin ei se ole niin suuri vääryys kenellekään.
Ei ero ole ainut millä suhdetta voi korjata. Mutta silloin ei korjaaminen ainakaan onnistu kun ongelmia lakaistaan maton alle. Tuo valehtelu on oireen hoitamista, ei taudin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En hyväksy. Aikuisen täytyy pystyä ottamaan vastaan myös kumppanin negatiiviset reaktiot joita tulee väistämättä parisuhteessa. Jos asioita aletaan peitellä siksi että ei tulisi riitoja, parisuhteesta katoaa rehellisyys. Lopulta kumpikaan ei tiedä yhtään mitä toinen ajattelee ja kumppanista vieraantuu täysin.
Negatiiviset reaktiot, kuten pahimmillaan henkinen- fyysinen väkivalta?
Jos negatiivinen reaktio on sinulle yhtä kuin väkivalta, on ehkä syytä miettiä omia asenteita. Tuollaiset mittasuhteet saanut konfliktipelko vaikeuttaa kaikkia ihmissuhteita erittäin paljon.
Millainen negatiivinen reaktio sinulla oli mielessä? Haluaisin hahmottaa, mitä sinä itse sillä tarkoitat.
Miksi et kysynyt sitä ennen kuin vedit tulkinnan että se on sama kuin väkivalta? Kysyn siksi että tuo on todella provosoivasti tulkittu eikä kerro aidosta halusta keskusteluun.
Olen uusi tässä ketjussa, tuon kysymykseni lisäksi olen kirjoittanut vain yhden viestin ketjuun (jossa en lainannut ketään). En siis ole se, joksi minua luulet :) Mutta näkemyksesi kiinnostaa edelleen, joten toistan: millainen negatiivinen reaktio sinulla oli mielessä?
Sitten kannattaa laittaa ilmoitus siitä että puutut keskusteluun. Eli lisäät "eri" kommenttisi loppuun.
En ymmärrä lainkaan miksi negatiivinen reaktio pitää selittää. En tiedä miten sen selittäisin ihmiselle joka ei ymmärrä. Enempää kuin ihmiselle jonka mielestä negatiivinen reaktio on yhtä kuin väkivalta.
Ei tarvitse selittää, vaan antaa esimerkki tai mieluiten muutama sellaisesta negatiivisesta reaktiosta, joka mielestäsi aikuisen pitää pystyä ottamaan vastaan. Näkemyksesi kiinnostaa minua, koska en itse koe, että on mitään, mikä "pitää pystyä ottamaan vastaan" oli aikuinen tai ei, ja haluaisin tietää, millaisista asioista sinä puhut, koska saatat saada minut näkemään asiassa uusia puolia.
Tuosta "Erin" lisäämisestä: minulle täällä keskustelevat asiat, eivät ihmiset, koska tämä on anonyymi palsta. Tämän takia minun on vaikeaa muistaa, että joillakin keskustelijoilla se, mitä vastaa, riippuu siitä, kenelle vastaa.
Olen eri, mutta kokemukseni on se että mies valehtelee silloin kun hän LUULEE että totuudesta suututaan.
Luulolla ei välttämättä ole mitään tekemistä nykyisen parisuhteen kanssa, vaan joku entinen on joskus ollut mustis/kilahtelija yni, ja se käytös laajennetaan koskemaan kaikkia muitakin naispuoleisia ihmisiä.
Tästä syystä en kelpuuta tuollaista miestä, hän on liian tyhmä minulle jos ei ymmärrä että ihmiset on erilaisia. Ikävä kyllä myöskään exästä traumatisoitunutta miestä en ottaisi.
Juuri tästä syystä entiset ihmissuhteet pitäisi aina käsitellä ennen seuraavaan siirtymistä! Olen itsekin kyllästynyt kuulemaan lauseita, jotka alkavat "niin, mutta kun eksäni". Ihmiselle on toki ominaista tehdä yleistyksiä ja oletuksia, mutta jos se johtaa siihen, että nykyisessä parisuhteessa toimii entisen parisuhteen aiheuttamien olettamusten pohjalta, ollaan jo siinä tilanteessa, että ammattiavun piiriin kannattaa hakeutua. En itse ajattele sitä tyhmyytenä kylläkään.
Ei voi aina tietää milloin suhde on käsitelty ja milloin ei, koska ongelma voi ilmetä vasta seuraavassa suhteessa niin, ettei ole tiennyt sellaisen olemassaolosta.
Minä pidän tyhmänä ihmistä joka ei ymmärrä että ihmiset ovat keskenään erilaisia, ja joka yleistää yhden naisen tekemisen koskemaan kaikkia. Normaaliälyinen ymmärtää miten asia on, vaikka muutoin avun saamisesta hyötyä olisikin.
Minä ja mieheni olemme "terapoineet" toisemme tässä 10 v aikana. Ollaan puhuttu ihan kaikesta, ja kehitytty sekä itsenämme että suhteessaolijoina hyvin paljon. Kumpikaan ei olisi voinut kuvitellakaan menneisyyden perusteella että voisi olla näin hyvä parisuhde, ja näin kauan vieläpä. Kaiken avain on ollut puhuminen, kuunteleminen, ymmärtäminen, ja halu olla yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Rehellisyys maan perii. Voi toki miettiä, miten asiansa ilmaisee. Haluaako loukata toista ihan tarkoituksella? Jotain vähäpätöistä voi jättää sanomattakin, jos tietää, miten kovin sanominen pahoittaisi toisen mieltä. Mutta että valehtelu, ei koskaan. Totuus tulee aina ennemmin tai myöhemmin esiin.
Monestikin kannattaa jättää sanomatta, mutta ne sanomatta jättämiset ovat luokkaa: sinä olet ihan vtn ärsyttävä kun paistat jauhelihan noin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies välillä "suojelee" minua, eikä kerro kaikkea, mitä lapsuudenperheessä on meneillään, koska stressaannun. Yleensä asioilla ei sinänsä ole juuri minuun vaikutusta. Mutta tämä helposti tuo meidän välille etäisyyttä, ja yritän ottaa rennommin nuo tapahtumat, että mieheni uskaltaisi kertoa mitä milloinkin on meneillään.
Itse suojelin miestäni kun lapsellani oli ongelmia. Kerroin niistä vain noin puolet. Tämä oli yhdessä päätetty, sillä miestä ahdisti sekä lapseni, että minun puolestani. Minä sitten esitin reipasta hänelle.
Sovimme myös yhdessä että mikäli stalkkerini ottaa taas yhteyttä, niin en kerro miehelle, enkä kenellekään muullekaan. Tämä siksi koska stalkkerin päämäärä oli se että hänestä puhuttaisiin, ja hän olisi sitä kautta merkityksellinen henkilö elämässäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En hyväksy. Aikuisen täytyy pystyä ottamaan vastaan myös kumppanin negatiiviset reaktiot joita tulee väistämättä parisuhteessa. Jos asioita aletaan peitellä siksi että ei tulisi riitoja, parisuhteesta katoaa rehellisyys. Lopulta kumpikaan ei tiedä yhtään mitä toinen ajattelee ja kumppanista vieraantuu täysin.
Negatiiviset reaktiot, kuten pahimmillaan henkinen- fyysinen väkivalta?
Jos negatiivinen reaktio on sinulle yhtä kuin väkivalta, on ehkä syytä miettiä omia asenteita. Tuollaiset mittasuhteet saanut konfliktipelko vaikeuttaa kaikkia ihmissuhteita erittäin paljon.
Millainen negatiivinen reaktio sinulla oli mielessä? Haluaisin hahmottaa, mitä sinä itse sillä tarkoitat.
Miksi et kysynyt sitä ennen kuin vedit tulkinnan että se on sama kuin väkivalta? Kysyn siksi että tuo on todella provosoivasti tulkittu eikä kerro aidosta halusta keskusteluun.
Olen uusi tässä ketjussa, tuon kysymykseni lisäksi olen kirjoittanut vain yhden viestin ketjuun (jossa en lainannut ketään). En siis ole se, joksi minua luulet :) Mutta näkemyksesi kiinnostaa edelleen, joten toistan: millainen negatiivinen reaktio sinulla oli mielessä?
Sitten kannattaa laittaa ilmoitus siitä että puutut keskusteluun. Eli lisäät "eri" kommenttisi loppuun.
En ymmärrä lainkaan miksi negatiivinen reaktio pitää selittää. En tiedä miten sen selittäisin ihmiselle joka ei ymmärrä. Enempää kuin ihmiselle jonka mielestä negatiivinen reaktio on yhtä kuin väkivalta.
Ei tarvitse selittää, vaan antaa esimerkki tai mieluiten muutama sellaisesta negatiivisesta reaktiosta, joka mielestäsi aikuisen pitää pystyä ottamaan vastaan. Näkemyksesi kiinnostaa minua, koska en itse koe, että on mitään, mikä "pitää pystyä ottamaan vastaan" oli aikuinen tai ei, ja haluaisin tietää, millaisista asioista sinä puhut, koska saatat saada minut näkemään asiassa uusia puolia.
Tuosta "Erin" lisäämisestä: minulle täällä keskustelevat asiat, eivät ihmiset, koska tämä on anonyymi palsta. Tämän takia minun on vaikeaa muistaa, että joillakin keskustelijoilla se, mitä vastaa, riippuu siitä, kenelle vastaa.
En pysty muuttamaan näkemystäsi. Olet päättänyt että et "ota mitään vastaan" joten et sitten ota.
Tuo "eri" allekirjoitus on vakiintunut palstaetikettiin. Et toki ole velvollinen noudattamaan sitä jos et halua helpottaa keskustelun seuraamista.
Itse asiassa voisit hyvinkin pystyä! En ole koskaan tehnyt tuollaisia päätöksiä mistään asiasta, vaan olen aina valmis tarkistamaan näkemystäni, kun saan uusia näkökulmia. Muutan näkemystäni verrattain usein. Antaisitko siis esimerkkejä? Vaikutat siltä, että haluaisit jatkaa keskustelua tästä aiheesta, mutta saatan toki tulkita väärinkin.
Olen niin harvinainen vieras täällä, etten tiedä varmaan kymmenesosaakaan palstaetiketistä – saati muista niitä asioita. Kun itse keskustelen ja luen viestejä niin, ettei viestin kirjoittajalla ole väliä vaan vain viestin sisällöllä ja keskustelut etenevät silmissäni viesti viestiltä, niiden seuraaminen on minulle helppoa ilman allekirjoituksiakin. Käy minulle usein kyllä niinkin, että sellaisessakin keskustelussa, jossa on rekisteröityneitä nimimerkkejä tai ihmiset keskustelevat omalla nimellään, niin pian jätän huomiotta sen, kuka kirjoittaa.
Kun ei tunne jonkin paikan etikettiä ja se etiketti kerrotaan, mielestäni on fiksua alkaa noudattaa sitä ilman selittelyä, miksi se etiketti on huono. Mutta ei siitä sen enempää.
Aihe kiinnostaa minua kyllä, mutta en usko että keskustelu etenee sellaisen ihmisen kanssa joka vain tenttaa minua eikä anna itsestään mitään keskusteluun. Ei minua kiinnosta sinun käännyttämisesi vaan muiden hyvin perustellut näkemykset aiheesta.
Anteeksi, mutta luetko viestini jotenkin harmaat lasit päässä, kun tunnut niin torjuvalta? Aloitinko keskustelun kanssasi huonoon väliin?
En ole "tullut sivusta" muihin keskusteluihin kuin tähän, joten en ole voinut alkaa noudattaa sitä etikettiä, ja kerroin sinulle syyn, miksi en noudattanut sitä, minkä lisäksi annoin lisätietoa, kun vielä jatkoit aiheesta.
En ole tarkoittanut tentata sinua, vaan pyysin sinua avaamaan ensimmäistä viestiäsi tarkemmin, koska näkemyksiemme välillä on iso kuilu. Jos olen ollut epäystävällinen, pyydän anteeksi – se ei ole ollut tarkoitukseni.
Minua kiinnosti tässä ketjussa eniten sinun viestisi, ja omasta mielestäni jatkoin keskustelua siitä ystävällisesti. Jatkan sitä edelleen mielelläni, jos pääsemme yli tästä väärinkäsityksestä, että olisin täällä sinua tenttaamassa. Olen täällä keskustelemassa ja oppimassa ihmisten ajattelusta lisää.
Sanot, että sinua kiinnostaa muiden hyvin perustellut näkemykset asiasta. Takerrun tuossa tuohon "muiden", koska se kuulostaa siltä, että minulta et moista halua kuulla. Erehdynkö? Jos en, haluaisin tietää, mikset.
OK. Yritetään.
Esimerkki negatiivisesta reaktiosta joka minun mielestäni pitää ottaa vastaan kumppanilta (keksitty): Kumppani on huono sängyssä ja toinen ottaa sen puheeksi. Vastapuoli on saanut kritiikkiä samasta asiasta edellisessä suhteessa ja suuttuu hirveästi. Suuttuminen johtuu hylkäämisen pelosta koska viimeksi suhde päättyi tuon asian vuoksi. Tätä kritiikkiä esittänyt osapuoli ei tiedä. Tässä kohtaa voi ilmoittaa että tuollaista käytöstä (suuttumista) ei tarvitse sietää, voi perääntyä ja valehdella että ei seksi olekaan oikeasti huonoa tai voi ottaa vastaan kumppanin negatiivisen reaktion kuuntelemalla ja jatkamalla keskustelua, vaikka vastapuoli on vihainen, syyttelevä ja ärsyttäväkin.
Sitä tarkoitin negatiivisen reaktion sietämisellä, että kumppani on ihminen jolla on ihmisen tunteet. Myös viha pitää pystyä kestämään ja kaikki vihan ilmaus ei ole väkivaltaa. Eikä edes tuomittavaa.
Tuossa tilanteessa sen joka on huono sängyssä, olisi pitänyt jo paljon aiemmin tuoda esiin että edellinsne suhdhe päättyi siihen että hän on huono sängyssä. Se olisi ollut 100% rehellistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi miehet olisivat rehellisiä jos se rehellisyys aiheuttaa ongelmia ja varsinkin kun naiset itsekin sanovat valehtelevansa? Valhe se pieni valkoinen valhekin on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ajan saatossa oppinut naisten kanssa sen, että liian rehellinen ei kannata olla ja mainitsematta joitain asioita säästyy paljolta päänsäryltä.
Valehteletko myös miehille välttääksesi päänsäryt?
En, koska miesten kesken ei synny samanlaista draamaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet täällä perustelee 100% rehellisyyttä sillä että "niin kunnon aikuiset ihmiset tekee, on lapsellista ja loukkaavaa valehdella toiselle". Mutta kun te unohdatte täysin sen että jotkut, melko monet itseasiassa, on suhteessa joko narsistin kanssa tai sitten jonkun kanssa jolla on erilaisia traumoja vaikka lapsuudesta tai entisistä parisuhteista ja sen takia he ovat läheisriippuvaisia kumppanistaan. Tietysti pitäisi pyrkiä olemaan kumppaninsa kanssa rehellinen ja suora kaikista asioista mutta jos on vaikka tapaus missä henkilö A on ollut pitkään naimisissa henkilö B kanssa, heillä on lapsia, suurin osa suhteesta toimii, mutta A on edelleen kaikesta yrittämisestä huolimatta todella mustasukkainen ja omistushaluinen ja saa itkupotkuraivarit jos B edes näkee kavereitaan hieman pidempään kuin alunperin oli tarkoitus niin en kyllä vaadi tällasessa tapauksessa B'tä olemaan täysin rehellinen.
Ja tohon esimerkkiin monet varmaan vastaa että no tollasessa tapauksessa pitää erota. Kyllä, niin varmasti pitäisi, mutta tiedätte itsekin että monet valitettavasti jää haitalliseenkin suhteeseen erinäisistä syistä. Ei ole sattumaa että tutkimuksien mukaan vain 10-15% avioliitoista on oikeasti onnellisia. Ja jos pieni valehtelu auttaa pitämään molemmat järjissään ja väleissä niin ei se ole niin suuri vääryys kenellekään.
Ei ero ole ainut millä suhdetta voi korjata. Mutta silloin ei korjaaminen ainakaan onnistu kun ongelmia lakaistaan maton alle. Tuo valehtelu on oireen hoitamista, ei taudin.
Mutta jos on yrittänyt vuosikausia hoitaa tuollaista tautia ilman mitään kehitystä? Jotkut ei vaan pääse traumoistaan tai läheisriippuvuudestaan ikinä ylitse vaikka mitä tekisi. Itse nimittäin jouduin tahtomattani osapuoleksi tällaiseen soppaan.
Tutustuin mieheen töissä, meistä tuli kavereita, tavattiin silloin tällöin ja miehen vaimo sai aina hirveät raivarit tästä, saattoi mykkänä mököttää monta päivää putkeen. Kuulemma olin "toinen nainen" vaikka en tasan tarkkaan ollut. Tämä mies kertoi tilanteen olleen yhtä paha jo yli 10vuotta parisuhdeterapioista huolimatta, hänen vaimo ei vaan sietänyt miehellä ketään ystäviä. Vaimo luki viestimmekin ja omin silmin näki että puhetta ei ollut yhtään mistään muusta kuin töistä, joskus tv-ohjelmista ja lemmikeistä ja siitäkään huolimatta hän ei uskonut meidän olevan vaan kavereita. Että selvästikään kaikkiin tapauksiin ei auta edes selvät todisteet ja suora järkipuhe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En hyväksy. Aikuisen täytyy pystyä ottamaan vastaan myös kumppanin negatiiviset reaktiot joita tulee väistämättä parisuhteessa. Jos asioita aletaan peitellä siksi että ei tulisi riitoja, parisuhteesta katoaa rehellisyys. Lopulta kumpikaan ei tiedä yhtään mitä toinen ajattelee ja kumppanista vieraantuu täysin.
Negatiiviset reaktiot, kuten pahimmillaan henkinen- fyysinen väkivalta?
Jos negatiivinen reaktio on sinulle yhtä kuin väkivalta, on ehkä syytä miettiä omia asenteita. Tuollaiset mittasuhteet saanut konfliktipelko vaikeuttaa kaikkia ihmissuhteita erittäin paljon.
Millainen negatiivinen reaktio sinulla oli mielessä? Haluaisin hahmottaa, mitä sinä itse sillä tarkoitat.
Miksi et kysynyt sitä ennen kuin vedit tulkinnan että se on sama kuin väkivalta? Kysyn siksi että tuo on todella provosoivasti tulkittu eikä kerro aidosta halusta keskusteluun.
Olen uusi tässä ketjussa, tuon kysymykseni lisäksi olen kirjoittanut vain yhden viestin ketjuun (jossa en lainannut ketään). En siis ole se, joksi minua luulet :) Mutta näkemyksesi kiinnostaa edelleen, joten toistan: millainen negatiivinen reaktio sinulla oli mielessä?
Sitten kannattaa laittaa ilmoitus siitä että puutut keskusteluun. Eli lisäät "eri" kommenttisi loppuun.
En ymmärrä lainkaan miksi negatiivinen reaktio pitää selittää. En tiedä miten sen selittäisin ihmiselle joka ei ymmärrä. Enempää kuin ihmiselle jonka mielestä negatiivinen reaktio on yhtä kuin väkivalta.
Ei tarvitse selittää, vaan antaa esimerkki tai mieluiten muutama sellaisesta negatiivisesta reaktiosta, joka mielestäsi aikuisen pitää pystyä ottamaan vastaan. Näkemyksesi kiinnostaa minua, koska en itse koe, että on mitään, mikä "pitää pystyä ottamaan vastaan" oli aikuinen tai ei, ja haluaisin tietää, millaisista asioista sinä puhut, koska saatat saada minut näkemään asiassa uusia puolia.
Tuosta "Erin" lisäämisestä: minulle täällä keskustelevat asiat, eivät ihmiset, koska tämä on anonyymi palsta. Tämän takia minun on vaikeaa muistaa, että joillakin keskustelijoilla se, mitä vastaa, riippuu siitä, kenelle vastaa.
En pysty muuttamaan näkemystäsi. Olet päättänyt että et "ota mitään vastaan" joten et sitten ota.
Tuo "eri" allekirjoitus on vakiintunut palstaetikettiin. Et toki ole velvollinen noudattamaan sitä jos et halua helpottaa keskustelun seuraamista.
Itse asiassa voisit hyvinkin pystyä! En ole koskaan tehnyt tuollaisia päätöksiä mistään asiasta, vaan olen aina valmis tarkistamaan näkemystäni, kun saan uusia näkökulmia. Muutan näkemystäni verrattain usein. Antaisitko siis esimerkkejä? Vaikutat siltä, että haluaisit jatkaa keskustelua tästä aiheesta, mutta saatan toki tulkita väärinkin.
Olen niin harvinainen vieras täällä, etten tiedä varmaan kymmenesosaakaan palstaetiketistä – saati muista niitä asioita. Kun itse keskustelen ja luen viestejä niin, ettei viestin kirjoittajalla ole väliä vaan vain viestin sisällöllä ja keskustelut etenevät silmissäni viesti viestiltä, niiden seuraaminen on minulle helppoa ilman allekirjoituksiakin. Käy minulle usein kyllä niinkin, että sellaisessakin keskustelussa, jossa on rekisteröityneitä nimimerkkejä tai ihmiset keskustelevat omalla nimellään, niin pian jätän huomiotta sen, kuka kirjoittaa.
Kun ei tunne jonkin paikan etikettiä ja se etiketti kerrotaan, mielestäni on fiksua alkaa noudattaa sitä ilman selittelyä, miksi se etiketti on huono. Mutta ei siitä sen enempää.
Aihe kiinnostaa minua kyllä, mutta en usko että keskustelu etenee sellaisen ihmisen kanssa joka vain tenttaa minua eikä anna itsestään mitään keskusteluun. Ei minua kiinnosta sinun käännyttämisesi vaan muiden hyvin perustellut näkemykset aiheesta.
Anteeksi, mutta luetko viestini jotenkin harmaat lasit päässä, kun tunnut niin torjuvalta? Aloitinko keskustelun kanssasi huonoon väliin?
En ole "tullut sivusta" muihin keskusteluihin kuin tähän, joten en ole voinut alkaa noudattaa sitä etikettiä, ja kerroin sinulle syyn, miksi en noudattanut sitä, minkä lisäksi annoin lisätietoa, kun vielä jatkoit aiheesta.
En ole tarkoittanut tentata sinua, vaan pyysin sinua avaamaan ensimmäistä viestiäsi tarkemmin, koska näkemyksiemme välillä on iso kuilu. Jos olen ollut epäystävällinen, pyydän anteeksi – se ei ole ollut tarkoitukseni.
Minua kiinnosti tässä ketjussa eniten sinun viestisi, ja omasta mielestäni jatkoin keskustelua siitä ystävällisesti. Jatkan sitä edelleen mielelläni, jos pääsemme yli tästä väärinkäsityksestä, että olisin täällä sinua tenttaamassa. Olen täällä keskustelemassa ja oppimassa ihmisten ajattelusta lisää.
Sanot, että sinua kiinnostaa muiden hyvin perustellut näkemykset asiasta. Takerrun tuossa tuohon "muiden", koska se kuulostaa siltä, että minulta et moista halua kuulla. Erehdynkö? Jos en, haluaisin tietää, mikset.
OK. Yritetään.
Esimerkki negatiivisesta reaktiosta joka minun mielestäni pitää ottaa vastaan kumppanilta (keksitty): Kumppani on huono sängyssä ja toinen ottaa sen puheeksi. Vastapuoli on saanut kritiikkiä samasta asiasta edellisessä suhteessa ja suuttuu hirveästi. Suuttuminen johtuu hylkäämisen pelosta koska viimeksi suhde päättyi tuon asian vuoksi. Tätä kritiikkiä esittänyt osapuoli ei tiedä. Tässä kohtaa voi ilmoittaa että tuollaista käytöstä (suuttumista) ei tarvitse sietää, voi perääntyä ja valehdella että ei seksi olekaan oikeasti huonoa tai voi ottaa vastaan kumppanin negatiivisen reaktion kuuntelemalla ja jatkamalla keskustelua, vaikka vastapuoli on vihainen, syyttelevä ja ärsyttäväkin.
Sitä tarkoitin negatiivisen reaktion sietämisellä, että kumppani on ihminen jolla on ihmisen tunteet. Myös viha pitää pystyä kestämään ja kaikki vihan ilmaus ei ole väkivaltaa. Eikä edes tuomittavaa.
Kiitos vastauksestasi! Todella hyvä esimerkki, koska seksielämän tyydyttämättömyys on arkea monelle ja siitä keskustellaan (tai riidellään) monessa parisuhteessa tai vaihtoehtoisesti kärsitään hiljaa, kun ei uskalleta ottaa asiaa puheeksi (suora viittaus AP:n aloitukseen).
Näen, että juuri nuo vaihtoehdot on käytettävissä (rajanveto, perääntyminen ja vastaanotto). Meillä taitaa olla eri tapa käsitellä asiaa, sillä minulle luontevin toimintatapa tilanteessa olisi rajanveto (joskin edellyttäen, että olen ilmaissut asiat rakentavasti ja kannustavasti tähdäten sen ratkaisuun hyvässä hengessä), kun taas sinulle ilmeisesti luontevaa on vastaanotto. Minulle on luontevaa ilmaista ääneen ja vetää rajat, kun koen, että minua kohtaan käyttäydytään kohtuuttomasti (mitä kokisin vihan olevan tuossa tilanteessa, kun olen ottanut puheeksi minulle kipeän ja tärkeän asian, joka koskee sekä minua että kumppaniani ja ilmaissut haluni korjata asian, jotta olemme onnellisempia), ja uskon, että sinulle on luontevaa olla lähes viilipyttymäinen ja ottaa vastaan mahdollisesti rajukin ensireaktio, jonka jälkeen asia voidaan käsitellä. Siinä missä minä siis poistun tilanteesta ja jätän huutajan käsittelemään vihansa yksin, sinä tuet tilanteessa häntä. Sinun tapasi on paljon rakentavampi :) Mutta vaikka itse opettelisinkin toimimaan samoin kuin sinä, en koe, että sitä voi edellyttää keneltäkään.
Käännän tilanteen yleiselle tasolle: edellytän, että voin puhua asiasta kuin asiasta rakastamani ihmisen kanssa ja keskustelu käydään. Siis kun jokin asia vaikuttaa heikentävästi minun onnellisuuteeni (kuten huono seksi vaikuttaisi), edellytän, että voin ottaa asian puheeksi ilman, että minun tarvitsee pelätä reaktiota (en itse pelkää huutamista tai tavaroiden paiskomistakaan, mutta tiedän, että moni pelkää ja menee siitä lukkoon, ja siksikin arkailen sen sietämisen edellyttämistä). Edellytän siis toisin sanoen sitä, että tilanteessa kuin tilanteessa voin luottaa siihen, että voin puhua kumppanilleni aivan mistä tahansa, ja keskustelumme tähtää toistemme syyttelyn sijaan siihen, että löydämme yhdessä ratkaisun.
Sinun tapasi on sille toiselle osapuolelle paljon helpompi, koska sallit hänen reagoivan millä tavalla reagoikaan. Minä edellytän, että on asia miten vaikea tahansa, siitä voidaan keskustella asiallisesti, mikä vaatii minun kumppaniltani valtavan paljon. Epätoivo, viha, pelko, ahdistus jne. ovat täysin luonnollisia tunteita tuntea, kun käsitellään vaikeita asioita, mutta itse koen, ettei niitä saa purkaa siihen kuulijaan.
Etenkin esimerkissäsi (joka on arkea monelle) liikutaan sellaisella alueella, joka olisi pitänyt käsitellä ennen sen hetkiseen parisuhteeseen ryhtymistä (eksän ja entisen parisuhteen päättymisen voimakas vaikutus). Kannamme kuitenkin koko historiaamme painolastinamme mukanamme ikuisesti, joten siinä mielessä jopa minulta löytyy ymmärryksen hiven tässä tilanteessa. Jos olisin tuossa esimerkin tilanteessa itse, lähestyisin asiaa pitkän aikaa muuten kuin sen suoraan puheeksi ottamalla (esimerkiksi ehdottelemalla, opastamalla ja pyytämällä), ja jos minun olisi lopulta pakko ottaa asia puheeksi, tekisin sen äärimmäisen hienotunteisesti. Seksitaidoissa mennään kiusallisen henkilökohtaiselle tasolle, ja vielä nykymaailma asettaa siihen aivan erilaisen paineen.
Nämä lienevät paitsi temperamenttikysymyksiä, myös riippuvaisia elämänhistoriastamme eli millaista esimerkkiä olemme saaneet asioiden ja tilanteiden käsittelyyn. Minua ei haittaisi lainkaan "riidellä" sinun laisesi ymmärtäväisen ja sallivan ihmisen kanssa (vaikutat siltä, ettei kanssasi kovin helposti saa riitaa aikaan) :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehet olisivat rehellisiä jos se rehellisyys aiheuttaa ongelmia ja varsinkin kun naiset itsekin sanovat valehtelevansa? Valhe se pieni valkoinen valhekin on
Oletko jotenkin vammainen? Valehtelu aiheuttaa ongelmia, ei toden puhuminen.
Tunsin kerran yhden kaltaisesi, jotenkin päästään vammaisen miehen, joka ensin valehteli, ja kun valehtelusta tuli riitaa, niin väitti että juuri tämän takia hän valehtelee, koska totuudesta tulee riitaa.
Jos on merkityksettömiä asioita, niin ymmärtäisin. En itsekään kertonut, kun söin autossa suklaata (useista kielloista huolimatta) ja sotkin ratin. Putsasin sen vaan huolellisesti ennen kuin tulin kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En hyväksy. Aikuisen täytyy pystyä ottamaan vastaan myös kumppanin negatiiviset reaktiot joita tulee väistämättä parisuhteessa. Jos asioita aletaan peitellä siksi että ei tulisi riitoja, parisuhteesta katoaa rehellisyys. Lopulta kumpikaan ei tiedä yhtään mitä toinen ajattelee ja kumppanista vieraantuu täysin.
Negatiiviset reaktiot, kuten pahimmillaan henkinen- fyysinen väkivalta?
Jos negatiivinen reaktio on sinulle yhtä kuin väkivalta, on ehkä syytä miettiä omia asenteita. Tuollaiset mittasuhteet saanut konfliktipelko vaikeuttaa kaikkia ihmissuhteita erittäin paljon.
Millainen negatiivinen reaktio sinulla oli mielessä? Haluaisin hahmottaa, mitä sinä itse sillä tarkoitat.
Miksi et kysynyt sitä ennen kuin vedit tulkinnan että se on sama kuin väkivalta? Kysyn siksi että tuo on todella provosoivasti tulkittu eikä kerro aidosta halusta keskusteluun.
Olen uusi tässä ketjussa, tuon kysymykseni lisäksi olen kirjoittanut vain yhden viestin ketjuun (jossa en lainannut ketään). En siis ole se, joksi minua luulet :) Mutta näkemyksesi kiinnostaa edelleen, joten toistan: millainen negatiivinen reaktio sinulla oli mielessä?
Sitten kannattaa laittaa ilmoitus siitä että puutut keskusteluun. Eli lisäät "eri" kommenttisi loppuun.
En ymmärrä lainkaan miksi negatiivinen reaktio pitää selittää. En tiedä miten sen selittäisin ihmiselle joka ei ymmärrä. Enempää kuin ihmiselle jonka mielestä negatiivinen reaktio on yhtä kuin väkivalta.
Ei tarvitse selittää, vaan antaa esimerkki tai mieluiten muutama sellaisesta negatiivisesta reaktiosta, joka mielestäsi aikuisen pitää pystyä ottamaan vastaan. Näkemyksesi kiinnostaa minua, koska en itse koe, että on mitään, mikä "pitää pystyä ottamaan vastaan" oli aikuinen tai ei, ja haluaisin tietää, millaisista asioista sinä puhut, koska saatat saada minut näkemään asiassa uusia puolia.
Tuosta "Erin" lisäämisestä: minulle täällä keskustelevat asiat, eivät ihmiset, koska tämä on anonyymi palsta. Tämän takia minun on vaikeaa muistaa, että joillakin keskustelijoilla se, mitä vastaa, riippuu siitä, kenelle vastaa.
En pysty muuttamaan näkemystäsi. Olet päättänyt että et "ota mitään vastaan" joten et sitten ota.
Tuo "eri" allekirjoitus on vakiintunut palstaetikettiin. Et toki ole velvollinen noudattamaan sitä jos et halua helpottaa keskustelun seuraamista.
Itse asiassa voisit hyvinkin pystyä! En ole koskaan tehnyt tuollaisia päätöksiä mistään asiasta, vaan olen aina valmis tarkistamaan näkemystäni, kun saan uusia näkökulmia. Muutan näkemystäni verrattain usein. Antaisitko siis esimerkkejä? Vaikutat siltä, että haluaisit jatkaa keskustelua tästä aiheesta, mutta saatan toki tulkita väärinkin.
Olen niin harvinainen vieras täällä, etten tiedä varmaan kymmenesosaakaan palstaetiketistä – saati muista niitä asioita. Kun itse keskustelen ja luen viestejä niin, ettei viestin kirjoittajalla ole väliä vaan vain viestin sisällöllä ja keskustelut etenevät silmissäni viesti viestiltä, niiden seuraaminen on minulle helppoa ilman allekirjoituksiakin. Käy minulle usein kyllä niinkin, että sellaisessakin keskustelussa, jossa on rekisteröityneitä nimimerkkejä tai ihmiset keskustelevat omalla nimellään, niin pian jätän huomiotta sen, kuka kirjoittaa.
Kun ei tunne jonkin paikan etikettiä ja se etiketti kerrotaan, mielestäni on fiksua alkaa noudattaa sitä ilman selittelyä, miksi se etiketti on huono. Mutta ei siitä sen enempää.
Aihe kiinnostaa minua kyllä, mutta en usko että keskustelu etenee sellaisen ihmisen kanssa joka vain tenttaa minua eikä anna itsestään mitään keskusteluun. Ei minua kiinnosta sinun käännyttämisesi vaan muiden hyvin perustellut näkemykset aiheesta.
Anteeksi, mutta luetko viestini jotenkin harmaat lasit päässä, kun tunnut niin torjuvalta? Aloitinko keskustelun kanssasi huonoon väliin?
En ole "tullut sivusta" muihin keskusteluihin kuin tähän, joten en ole voinut alkaa noudattaa sitä etikettiä, ja kerroin sinulle syyn, miksi en noudattanut sitä, minkä lisäksi annoin lisätietoa, kun vielä jatkoit aiheesta.
En ole tarkoittanut tentata sinua, vaan pyysin sinua avaamaan ensimmäistä viestiäsi tarkemmin, koska näkemyksiemme välillä on iso kuilu. Jos olen ollut epäystävällinen, pyydän anteeksi – se ei ole ollut tarkoitukseni.
Minua kiinnosti tässä ketjussa eniten sinun viestisi, ja omasta mielestäni jatkoin keskustelua siitä ystävällisesti. Jatkan sitä edelleen mielelläni, jos pääsemme yli tästä väärinkäsityksestä, että olisin täällä sinua tenttaamassa. Olen täällä keskustelemassa ja oppimassa ihmisten ajattelusta lisää.
Sanot, että sinua kiinnostaa muiden hyvin perustellut näkemykset asiasta. Takerrun tuossa tuohon "muiden", koska se kuulostaa siltä, että minulta et moista halua kuulla. Erehdynkö? Jos en, haluaisin tietää, mikset.
OK. Yritetään.
Esimerkki negatiivisesta reaktiosta joka minun mielestäni pitää ottaa vastaan kumppanilta (keksitty): Kumppani on huono sängyssä ja toinen ottaa sen puheeksi. Vastapuoli on saanut kritiikkiä samasta asiasta edellisessä suhteessa ja suuttuu hirveästi. Suuttuminen johtuu hylkäämisen pelosta koska viimeksi suhde päättyi tuon asian vuoksi. Tätä kritiikkiä esittänyt osapuoli ei tiedä. Tässä kohtaa voi ilmoittaa että tuollaista käytöstä (suuttumista) ei tarvitse sietää, voi perääntyä ja valehdella että ei seksi olekaan oikeasti huonoa tai voi ottaa vastaan kumppanin negatiivisen reaktion kuuntelemalla ja jatkamalla keskustelua, vaikka vastapuoli on vihainen, syyttelevä ja ärsyttäväkin.
Sitä tarkoitin negatiivisen reaktion sietämisellä, että kumppani on ihminen jolla on ihmisen tunteet. Myös viha pitää pystyä kestämään ja kaikki vihan ilmaus ei ole väkivaltaa. Eikä edes tuomittavaa.
Tuossa tilanteessa sen joka on huono sängyssä, olisi pitänyt jo paljon aiemmin tuoda esiin että edellinsne suhdhe päättyi siihen että hän on huono sängyssä. Se olisi ollut 100% rehellistä.
Ei ole ketään "huonoa sängyssä". Se on mielipide, ei fakta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En hyväksy. Aikuisen täytyy pystyä ottamaan vastaan myös kumppanin negatiiviset reaktiot joita tulee väistämättä parisuhteessa. Jos asioita aletaan peitellä siksi että ei tulisi riitoja, parisuhteesta katoaa rehellisyys. Lopulta kumpikaan ei tiedä yhtään mitä toinen ajattelee ja kumppanista vieraantuu täysin.
Negatiiviset reaktiot, kuten pahimmillaan henkinen- fyysinen väkivalta?
Jos negatiivinen reaktio on sinulle yhtä kuin väkivalta, on ehkä syytä miettiä omia asenteita. Tuollaiset mittasuhteet saanut konfliktipelko vaikeuttaa kaikkia ihmissuhteita erittäin paljon.
Millainen negatiivinen reaktio sinulla oli mielessä? Haluaisin hahmottaa, mitä sinä itse sillä tarkoitat.
Miksi et kysynyt sitä ennen kuin vedit tulkinnan että se on sama kuin väkivalta? Kysyn siksi että tuo on todella provosoivasti tulkittu eikä kerro aidosta halusta keskusteluun.
Olen uusi tässä ketjussa, tuon kysymykseni lisäksi olen kirjoittanut vain yhden viestin ketjuun (jossa en lainannut ketään). En siis ole se, joksi minua luulet :) Mutta näkemyksesi kiinnostaa edelleen, joten toistan: millainen negatiivinen reaktio sinulla oli mielessä?
Sitten kannattaa laittaa ilmoitus siitä että puutut keskusteluun. Eli lisäät "eri" kommenttisi loppuun.
En ymmärrä lainkaan miksi negatiivinen reaktio pitää selittää. En tiedä miten sen selittäisin ihmiselle joka ei ymmärrä. Enempää kuin ihmiselle jonka mielestä negatiivinen reaktio on yhtä kuin väkivalta.
Ei tarvitse selittää, vaan antaa esimerkki tai mieluiten muutama sellaisesta negatiivisesta reaktiosta, joka mielestäsi aikuisen pitää pystyä ottamaan vastaan. Näkemyksesi kiinnostaa minua, koska en itse koe, että on mitään, mikä "pitää pystyä ottamaan vastaan" oli aikuinen tai ei, ja haluaisin tietää, millaisista asioista sinä puhut, koska saatat saada minut näkemään asiassa uusia puolia.
Tuosta "Erin" lisäämisestä: minulle täällä keskustelevat asiat, eivät ihmiset, koska tämä on anonyymi palsta. Tämän takia minun on vaikeaa muistaa, että joillakin keskustelijoilla se, mitä vastaa, riippuu siitä, kenelle vastaa.
En pysty muuttamaan näkemystäsi. Olet päättänyt että et "ota mitään vastaan" joten et sitten ota.
Tuo "eri" allekirjoitus on vakiintunut palstaetikettiin. Et toki ole velvollinen noudattamaan sitä jos et halua helpottaa keskustelun seuraamista.
Itse asiassa voisit hyvinkin pystyä! En ole koskaan tehnyt tuollaisia päätöksiä mistään asiasta, vaan olen aina valmis tarkistamaan näkemystäni, kun saan uusia näkökulmia. Muutan näkemystäni verrattain usein. Antaisitko siis esimerkkejä? Vaikutat siltä, että haluaisit jatkaa keskustelua tästä aiheesta, mutta saatan toki tulkita väärinkin.
Olen niin harvinainen vieras täällä, etten tiedä varmaan kymmenesosaakaan palstaetiketistä – saati muista niitä asioita. Kun itse keskustelen ja luen viestejä niin, ettei viestin kirjoittajalla ole väliä vaan vain viestin sisällöllä ja keskustelut etenevät silmissäni viesti viestiltä, niiden seuraaminen on minulle helppoa ilman allekirjoituksiakin. Käy minulle usein kyllä niinkin, että sellaisessakin keskustelussa, jossa on rekisteröityneitä nimimerkkejä tai ihmiset keskustelevat omalla nimellään, niin pian jätän huomiotta sen, kuka kirjoittaa.
Kun ei tunne jonkin paikan etikettiä ja se etiketti kerrotaan, mielestäni on fiksua alkaa noudattaa sitä ilman selittelyä, miksi se etiketti on huono. Mutta ei siitä sen enempää.
Aihe kiinnostaa minua kyllä, mutta en usko että keskustelu etenee sellaisen ihmisen kanssa joka vain tenttaa minua eikä anna itsestään mitään keskusteluun. Ei minua kiinnosta sinun käännyttämisesi vaan muiden hyvin perustellut näkemykset aiheesta.
Anteeksi, mutta luetko viestini jotenkin harmaat lasit päässä, kun tunnut niin torjuvalta? Aloitinko keskustelun kanssasi huonoon väliin?
En ole "tullut sivusta" muihin keskusteluihin kuin tähän, joten en ole voinut alkaa noudattaa sitä etikettiä, ja kerroin sinulle syyn, miksi en noudattanut sitä, minkä lisäksi annoin lisätietoa, kun vielä jatkoit aiheesta.
En ole tarkoittanut tentata sinua, vaan pyysin sinua avaamaan ensimmäistä viestiäsi tarkemmin, koska näkemyksiemme välillä on iso kuilu. Jos olen ollut epäystävällinen, pyydän anteeksi – se ei ole ollut tarkoitukseni.
Minua kiinnosti tässä ketjussa eniten sinun viestisi, ja omasta mielestäni jatkoin keskustelua siitä ystävällisesti. Jatkan sitä edelleen mielelläni, jos pääsemme yli tästä väärinkäsityksestä, että olisin täällä sinua tenttaamassa. Olen täällä keskustelemassa ja oppimassa ihmisten ajattelusta lisää.
Sanot, että sinua kiinnostaa muiden hyvin perustellut näkemykset asiasta. Takerrun tuossa tuohon "muiden", koska se kuulostaa siltä, että minulta et moista halua kuulla. Erehdynkö? Jos en, haluaisin tietää, mikset.
OK. Yritetään.
Esimerkki negatiivisesta reaktiosta joka minun mielestäni pitää ottaa vastaan kumppanilta (keksitty): Kumppani on huono sängyssä ja toinen ottaa sen puheeksi. Vastapuoli on saanut kritiikkiä samasta asiasta edellisessä suhteessa ja suuttuu hirveästi. Suuttuminen johtuu hylkäämisen pelosta koska viimeksi suhde päättyi tuon asian vuoksi. Tätä kritiikkiä esittänyt osapuoli ei tiedä. Tässä kohtaa voi ilmoittaa että tuollaista käytöstä (suuttumista) ei tarvitse sietää, voi perääntyä ja valehdella että ei seksi olekaan oikeasti huonoa tai voi ottaa vastaan kumppanin negatiivisen reaktion kuuntelemalla ja jatkamalla keskustelua, vaikka vastapuoli on vihainen, syyttelevä ja ärsyttäväkin.
Sitä tarkoitin negatiivisen reaktion sietämisellä, että kumppani on ihminen jolla on ihmisen tunteet. Myös viha pitää pystyä kestämään ja kaikki vihan ilmaus ei ole väkivaltaa. Eikä edes tuomittavaa.
Tuossa tilanteessa sen joka on huono sängyssä, olisi pitänyt jo paljon aiemmin tuoda esiin että edellinsne suhdhe päättyi siihen että hän on huono sängyssä. Se olisi ollut 100% rehellistä.
Ei ole ketään "huonoa sängyssä". Se on mielipide, ei fakta.
Vain omasta nautinnostaan piittaava on huono sängyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En hyväksy. Aikuisen täytyy pystyä ottamaan vastaan myös kumppanin negatiiviset reaktiot joita tulee väistämättä parisuhteessa. Jos asioita aletaan peitellä siksi että ei tulisi riitoja, parisuhteesta katoaa rehellisyys. Lopulta kumpikaan ei tiedä yhtään mitä toinen ajattelee ja kumppanista vieraantuu täysin.
Negatiiviset reaktiot, kuten pahimmillaan henkinen- fyysinen väkivalta?
Jos negatiivinen reaktio on sinulle yhtä kuin väkivalta, on ehkä syytä miettiä omia asenteita. Tuollaiset mittasuhteet saanut konfliktipelko vaikeuttaa kaikkia ihmissuhteita erittäin paljon.
Millainen negatiivinen reaktio sinulla oli mielessä? Haluaisin hahmottaa, mitä sinä itse sillä tarkoitat.
Miksi et kysynyt sitä ennen kuin vedit tulkinnan että se on sama kuin väkivalta? Kysyn siksi että tuo on todella provosoivasti tulkittu eikä kerro aidosta halusta keskusteluun.
Olen uusi tässä ketjussa, tuon kysymykseni lisäksi olen kirjoittanut vain yhden viestin ketjuun (jossa en lainannut ketään). En siis ole se, joksi minua luulet :) Mutta näkemyksesi kiinnostaa edelleen, joten toistan: millainen negatiivinen reaktio sinulla oli mielessä?
Sitten kannattaa laittaa ilmoitus siitä että puutut keskusteluun. Eli lisäät "eri" kommenttisi loppuun.
En ymmärrä lainkaan miksi negatiivinen reaktio pitää selittää. En tiedä miten sen selittäisin ihmiselle joka ei ymmärrä. Enempää kuin ihmiselle jonka mielestä negatiivinen reaktio on yhtä kuin väkivalta.
Ei tarvitse selittää, vaan antaa esimerkki tai mieluiten muutama sellaisesta negatiivisesta reaktiosta, joka mielestäsi aikuisen pitää pystyä ottamaan vastaan. Näkemyksesi kiinnostaa minua, koska en itse koe, että on mitään, mikä "pitää pystyä ottamaan vastaan" oli aikuinen tai ei, ja haluaisin tietää, millaisista asioista sinä puhut, koska saatat saada minut näkemään asiassa uusia puolia.
Tuosta "Erin" lisäämisestä: minulle täällä keskustelevat asiat, eivät ihmiset, koska tämä on anonyymi palsta. Tämän takia minun on vaikeaa muistaa, että joillakin keskustelijoilla se, mitä vastaa, riippuu siitä, kenelle vastaa.
En pysty muuttamaan näkemystäsi. Olet päättänyt että et "ota mitään vastaan" joten et sitten ota.
Tuo "eri" allekirjoitus on vakiintunut palstaetikettiin. Et toki ole velvollinen noudattamaan sitä jos et halua helpottaa keskustelun seuraamista.
Itse asiassa voisit hyvinkin pystyä! En ole koskaan tehnyt tuollaisia päätöksiä mistään asiasta, vaan olen aina valmis tarkistamaan näkemystäni, kun saan uusia näkökulmia. Muutan näkemystäni verrattain usein. Antaisitko siis esimerkkejä? Vaikutat siltä, että haluaisit jatkaa keskustelua tästä aiheesta, mutta saatan toki tulkita väärinkin.
Olen niin harvinainen vieras täällä, etten tiedä varmaan kymmenesosaakaan palstaetiketistä – saati muista niitä asioita. Kun itse keskustelen ja luen viestejä niin, ettei viestin kirjoittajalla ole väliä vaan vain viestin sisällöllä ja keskustelut etenevät silmissäni viesti viestiltä, niiden seuraaminen on minulle helppoa ilman allekirjoituksiakin. Käy minulle usein kyllä niinkin, että sellaisessakin keskustelussa, jossa on rekisteröityneitä nimimerkkejä tai ihmiset keskustelevat omalla nimellään, niin pian jätän huomiotta sen, kuka kirjoittaa.
Kun ei tunne jonkin paikan etikettiä ja se etiketti kerrotaan, mielestäni on fiksua alkaa noudattaa sitä ilman selittelyä, miksi se etiketti on huono. Mutta ei siitä sen enempää.
Aihe kiinnostaa minua kyllä, mutta en usko että keskustelu etenee sellaisen ihmisen kanssa joka vain tenttaa minua eikä anna itsestään mitään keskusteluun. Ei minua kiinnosta sinun käännyttämisesi vaan muiden hyvin perustellut näkemykset aiheesta.
Anteeksi, mutta luetko viestini jotenkin harmaat lasit päässä, kun tunnut niin torjuvalta? Aloitinko keskustelun kanssasi huonoon väliin?
En ole "tullut sivusta" muihin keskusteluihin kuin tähän, joten en ole voinut alkaa noudattaa sitä etikettiä, ja kerroin sinulle syyn, miksi en noudattanut sitä, minkä lisäksi annoin lisätietoa, kun vielä jatkoit aiheesta.
En ole tarkoittanut tentata sinua, vaan pyysin sinua avaamaan ensimmäistä viestiäsi tarkemmin, koska näkemyksiemme välillä on iso kuilu. Jos olen ollut epäystävällinen, pyydän anteeksi – se ei ole ollut tarkoitukseni.
Minua kiinnosti tässä ketjussa eniten sinun viestisi, ja omasta mielestäni jatkoin keskustelua siitä ystävällisesti. Jatkan sitä edelleen mielelläni, jos pääsemme yli tästä väärinkäsityksestä, että olisin täällä sinua tenttaamassa. Olen täällä keskustelemassa ja oppimassa ihmisten ajattelusta lisää.
Sanot, että sinua kiinnostaa muiden hyvin perustellut näkemykset asiasta. Takerrun tuossa tuohon "muiden", koska se kuulostaa siltä, että minulta et moista halua kuulla. Erehdynkö? Jos en, haluaisin tietää, mikset.
OK. Yritetään.
Esimerkki negatiivisesta reaktiosta joka minun mielestäni pitää ottaa vastaan kumppanilta (keksitty): Kumppani on huono sängyssä ja toinen ottaa sen puheeksi. Vastapuoli on saanut kritiikkiä samasta asiasta edellisessä suhteessa ja suuttuu hirveästi. Suuttuminen johtuu hylkäämisen pelosta koska viimeksi suhde päättyi tuon asian vuoksi. Tätä kritiikkiä esittänyt osapuoli ei tiedä. Tässä kohtaa voi ilmoittaa että tuollaista käytöstä (suuttumista) ei tarvitse sietää, voi perääntyä ja valehdella että ei seksi olekaan oikeasti huonoa tai voi ottaa vastaan kumppanin negatiivisen reaktion kuuntelemalla ja jatkamalla keskustelua, vaikka vastapuoli on vihainen, syyttelevä ja ärsyttäväkin.
Sitä tarkoitin negatiivisen reaktion sietämisellä, että kumppani on ihminen jolla on ihmisen tunteet. Myös viha pitää pystyä kestämään ja kaikki vihan ilmaus ei ole väkivaltaa. Eikä edes tuomittavaa.
Kiitos vastauksestasi! Todella hyvä esimerkki, koska seksielämän tyydyttämättömyys on arkea monelle ja siitä keskustellaan (tai riidellään) monessa parisuhteessa tai vaihtoehtoisesti kärsitään hiljaa, kun ei uskalleta ottaa asiaa puheeksi (suora viittaus AP:n aloitukseen).
Näen, että juuri nuo vaihtoehdot on käytettävissä (rajanveto, perääntyminen ja vastaanotto). Meillä taitaa olla eri tapa käsitellä asiaa, sillä minulle luontevin toimintatapa tilanteessa olisi rajanveto (joskin edellyttäen, että olen ilmaissut asiat rakentavasti ja kannustavasti tähdäten sen ratkaisuun hyvässä hengessä), kun taas sinulle ilmeisesti luontevaa on vastaanotto. Minulle on luontevaa ilmaista ääneen ja vetää rajat, kun koen, että minua kohtaan käyttäydytään kohtuuttomasti (mitä kokisin vihan olevan tuossa tilanteessa, kun olen ottanut puheeksi minulle kipeän ja tärkeän asian, joka koskee sekä minua että kumppaniani ja ilmaissut haluni korjata asian, jotta olemme onnellisempia), ja uskon, että sinulle on luontevaa olla lähes viilipyttymäinen ja ottaa vastaan mahdollisesti rajukin ensireaktio, jonka jälkeen asia voidaan käsitellä. Siinä missä minä siis poistun tilanteesta ja jätän huutajan käsittelemään vihansa yksin, sinä tuet tilanteessa häntä. Sinun tapasi on paljon rakentavampi :) Mutta vaikka itse opettelisinkin toimimaan samoin kuin sinä, en koe, että sitä voi edellyttää keneltäkään.
Käännän tilanteen yleiselle tasolle: edellytän, että voin puhua asiasta kuin asiasta rakastamani ihmisen kanssa ja keskustelu käydään. Siis kun jokin asia vaikuttaa heikentävästi minun onnellisuuteeni (kuten huono seksi vaikuttaisi), edellytän, että voin ottaa asian puheeksi ilman, että minun tarvitsee pelätä reaktiota (en itse pelkää huutamista tai tavaroiden paiskomistakaan, mutta tiedän, että moni pelkää ja menee siitä lukkoon, ja siksikin arkailen sen sietämisen edellyttämistä). Edellytän siis toisin sanoen sitä, että tilanteessa kuin tilanteessa voin luottaa siihen, että voin puhua kumppanilleni aivan mistä tahansa, ja keskustelumme tähtää toistemme syyttelyn sijaan siihen, että löydämme yhdessä ratkaisun.
Sinun tapasi on sille toiselle osapuolelle paljon helpompi, koska sallit hänen reagoivan millä tavalla reagoikaan. Minä edellytän, että on asia miten vaikea tahansa, siitä voidaan keskustella asiallisesti, mikä vaatii minun kumppaniltani valtavan paljon. Epätoivo, viha, pelko, ahdistus jne. ovat täysin luonnollisia tunteita tuntea, kun käsitellään vaikeita asioita, mutta itse koen, ettei niitä saa purkaa siihen kuulijaan.
Etenkin esimerkissäsi (joka on arkea monelle) liikutaan sellaisella alueella, joka olisi pitänyt käsitellä ennen sen hetkiseen parisuhteeseen ryhtymistä (eksän ja entisen parisuhteen päättymisen voimakas vaikutus). Kannamme kuitenkin koko historiaamme painolastinamme mukanamme ikuisesti, joten siinä mielessä jopa minulta löytyy ymmärryksen hiven tässä tilanteessa. Jos olisin tuossa esimerkin tilanteessa itse, lähestyisin asiaa pitkän aikaa muuten kuin sen suoraan puheeksi ottamalla (esimerkiksi ehdottelemalla, opastamalla ja pyytämällä), ja jos minun olisi lopulta pakko ottaa asia puheeksi, tekisin sen äärimmäisen hienotunteisesti. Seksitaidoissa mennään kiusallisen henkilökohtaiselle tasolle, ja vielä nykymaailma asettaa siihen aivan erilaisen paineen.
Nämä lienevät paitsi temperamenttikysymyksiä, myös riippuvaisia elämänhistoriastamme eli millaista esimerkkiä olemme saaneet asioiden ja tilanteiden käsittelyyn. Minua ei haittaisi lainkaan "riidellä" sinun laisesi ymmärtäväisen ja sallivan ihmisen kanssa (vaikutat siltä, ettei kanssasi kovin helposti saa riitaa aikaan) :)
Täytyy kyllä sanoa että se vastaanotto ei ole minulle lainkaan luontevaa vaan se on opettelun tulos. En tiedä tuleeko se kovin luonnostaan kenelläkään. Ja olet oikeassa siinä että sitä ei voi periaatteessa vaatia keneltäkään. Mutta vierastan sitäkin ajatusta että parisuhteessa ei saisi vaatia eikä edellyttää mitään. Jos ei saa, suhde jää aika etäiseksi.
Suuttuminen kertoo yleensä siitä että nyt on osuttu arkaan paikkaan. Jos siinä kohtaa kumppani vetää rajat ja ns. kieltää suuttumisen (tai jonkin muun negatiivisen tunteen ilmaisun) toinen joko tulkitsee sen torjumisena ja vetäytyy kuoreensa tai myöntää että reaktio oli asiaton ja keskustelee rauhallisemmin ensi kerralla. Jälkimmäinen on tietenkin se oikea tapa, mutta ihmiset eivät ole täydellisiä. Tuossa edellä joku sanoi että ovat terapoineet toisiaan 10 vuotta. Ja näin se taitaa usein mennä. Kummallakin on traumoja ja arkoja kohtia, joihin kajoamisesta voi seurata paljon itkua, huutoa ja epäasiallista käytöstä. Mutta jos se kestetään puolin ja toisin, syntyy luottamus siihen että kumppanin edessä voi itkeä ja huutaa, samoin kuin nauraa ja iloita. Ja hän pysyy rinnalla.
Toki on sitten niitäkin ihmisiä, jotka ottavat vastaan liikaa ja päätyvät vain sylkykupiksi. Samoin jos itse tietää että ei jaksa kumppanin suuttumista arasta aiheesta, voi olla fiksua viheltää peli kokonaan poikki. Traumaa kun harvemmin on käsitelty yhdellä kertaa vaan huutoa ja riitaa voi tulla pitkään ennen kuin asia etenee.
Ja kiitos kauniista sanoistasi, mielelläni olisin se ihminen jonka kanssa ei saa riitaa aikaan :) Netissä on kuitenkin helppo sekä suuttua että olla rauhallinen. Täällä tunteet ovat pinnallisia ja ohimeneviä. Se on aika erilaista läheisessä ihmissuhteessa, silloin asiat todella menevät ihon alle tavalla jota ei voi etukäteen kuvitella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En hyväksy. Aikuisen täytyy pystyä ottamaan vastaan myös kumppanin negatiiviset reaktiot joita tulee väistämättä parisuhteessa. Jos asioita aletaan peitellä siksi että ei tulisi riitoja, parisuhteesta katoaa rehellisyys. Lopulta kumpikaan ei tiedä yhtään mitä toinen ajattelee ja kumppanista vieraantuu täysin.
Negatiiviset reaktiot, kuten pahimmillaan henkinen- fyysinen väkivalta?
Jos negatiivinen reaktio on sinulle yhtä kuin väkivalta, on ehkä syytä miettiä omia asenteita. Tuollaiset mittasuhteet saanut konfliktipelko vaikeuttaa kaikkia ihmissuhteita erittäin paljon.
Millainen negatiivinen reaktio sinulla oli mielessä? Haluaisin hahmottaa, mitä sinä itse sillä tarkoitat.
Miksi et kysynyt sitä ennen kuin vedit tulkinnan että se on sama kuin väkivalta? Kysyn siksi että tuo on todella provosoivasti tulkittu eikä kerro aidosta halusta keskusteluun.
Olen uusi tässä ketjussa, tuon kysymykseni lisäksi olen kirjoittanut vain yhden viestin ketjuun (jossa en lainannut ketään). En siis ole se, joksi minua luulet :) Mutta näkemyksesi kiinnostaa edelleen, joten toistan: millainen negatiivinen reaktio sinulla oli mielessä?
Sitten kannattaa laittaa ilmoitus siitä että puutut keskusteluun. Eli lisäät "eri" kommenttisi loppuun.
En ymmärrä lainkaan miksi negatiivinen reaktio pitää selittää. En tiedä miten sen selittäisin ihmiselle joka ei ymmärrä. Enempää kuin ihmiselle jonka mielestä negatiivinen reaktio on yhtä kuin väkivalta.
Ei tarvitse selittää, vaan antaa esimerkki tai mieluiten muutama sellaisesta negatiivisesta reaktiosta, joka mielestäsi aikuisen pitää pystyä ottamaan vastaan. Näkemyksesi kiinnostaa minua, koska en itse koe, että on mitään, mikä "pitää pystyä ottamaan vastaan" oli aikuinen tai ei, ja haluaisin tietää, millaisista asioista sinä puhut, koska saatat saada minut näkemään asiassa uusia puolia.
Tuosta "Erin" lisäämisestä: minulle täällä keskustelevat asiat, eivät ihmiset, koska tämä on anonyymi palsta. Tämän takia minun on vaikeaa muistaa, että joillakin keskustelijoilla se, mitä vastaa, riippuu siitä, kenelle vastaa.
En pysty muuttamaan näkemystäsi. Olet päättänyt että et "ota mitään vastaan" joten et sitten ota.
Tuo "eri" allekirjoitus on vakiintunut palstaetikettiin. Et toki ole velvollinen noudattamaan sitä jos et halua helpottaa keskustelun seuraamista.
Itse asiassa voisit hyvinkin pystyä! En ole koskaan tehnyt tuollaisia päätöksiä mistään asiasta, vaan olen aina valmis tarkistamaan näkemystäni, kun saan uusia näkökulmia. Muutan näkemystäni verrattain usein. Antaisitko siis esimerkkejä? Vaikutat siltä, että haluaisit jatkaa keskustelua tästä aiheesta, mutta saatan toki tulkita väärinkin.
Olen niin harvinainen vieras täällä, etten tiedä varmaan kymmenesosaakaan palstaetiketistä – saati muista niitä asioita. Kun itse keskustelen ja luen viestejä niin, ettei viestin kirjoittajalla ole väliä vaan vain viestin sisällöllä ja keskustelut etenevät silmissäni viesti viestiltä, niiden seuraaminen on minulle helppoa ilman allekirjoituksiakin. Käy minulle usein kyllä niinkin, että sellaisessakin keskustelussa, jossa on rekisteröityneitä nimimerkkejä tai ihmiset keskustelevat omalla nimellään, niin pian jätän huomiotta sen, kuka kirjoittaa.
Kun ei tunne jonkin paikan etikettiä ja se etiketti kerrotaan, mielestäni on fiksua alkaa noudattaa sitä ilman selittelyä, miksi se etiketti on huono. Mutta ei siitä sen enempää.
Aihe kiinnostaa minua kyllä, mutta en usko että keskustelu etenee sellaisen ihmisen kanssa joka vain tenttaa minua eikä anna itsestään mitään keskusteluun. Ei minua kiinnosta sinun käännyttämisesi vaan muiden hyvin perustellut näkemykset aiheesta.
Anteeksi, mutta luetko viestini jotenkin harmaat lasit päässä, kun tunnut niin torjuvalta? Aloitinko keskustelun kanssasi huonoon väliin?
En ole "tullut sivusta" muihin keskusteluihin kuin tähän, joten en ole voinut alkaa noudattaa sitä etikettiä, ja kerroin sinulle syyn, miksi en noudattanut sitä, minkä lisäksi annoin lisätietoa, kun vielä jatkoit aiheesta.
En ole tarkoittanut tentata sinua, vaan pyysin sinua avaamaan ensimmäistä viestiäsi tarkemmin, koska näkemyksiemme välillä on iso kuilu. Jos olen ollut epäystävällinen, pyydän anteeksi – se ei ole ollut tarkoitukseni.
Minua kiinnosti tässä ketjussa eniten sinun viestisi, ja omasta mielestäni jatkoin keskustelua siitä ystävällisesti. Jatkan sitä edelleen mielelläni, jos pääsemme yli tästä väärinkäsityksestä, että olisin täällä sinua tenttaamassa. Olen täällä keskustelemassa ja oppimassa ihmisten ajattelusta lisää.
Sanot, että sinua kiinnostaa muiden hyvin perustellut näkemykset asiasta. Takerrun tuossa tuohon "muiden", koska se kuulostaa siltä, että minulta et moista halua kuulla. Erehdynkö? Jos en, haluaisin tietää, mikset.
OK. Yritetään.
Esimerkki negatiivisesta reaktiosta joka minun mielestäni pitää ottaa vastaan kumppanilta (keksitty): Kumppani on huono sängyssä ja toinen ottaa sen puheeksi. Vastapuoli on saanut kritiikkiä samasta asiasta edellisessä suhteessa ja suuttuu hirveästi. Suuttuminen johtuu hylkäämisen pelosta koska viimeksi suhde päättyi tuon asian vuoksi. Tätä kritiikkiä esittänyt osapuoli ei tiedä. Tässä kohtaa voi ilmoittaa että tuollaista käytöstä (suuttumista) ei tarvitse sietää, voi perääntyä ja valehdella että ei seksi olekaan oikeasti huonoa tai voi ottaa vastaan kumppanin negatiivisen reaktion kuuntelemalla ja jatkamalla keskustelua, vaikka vastapuoli on vihainen, syyttelevä ja ärsyttäväkin.
Sitä tarkoitin negatiivisen reaktion sietämisellä, että kumppani on ihminen jolla on ihmisen tunteet. Myös viha pitää pystyä kestämään ja kaikki vihan ilmaus ei ole väkivaltaa. Eikä edes tuomittavaa.
Kiitos vastauksestasi! Todella hyvä esimerkki, koska seksielämän tyydyttämättömyys on arkea monelle ja siitä keskustellaan (tai riidellään) monessa parisuhteessa tai vaihtoehtoisesti kärsitään hiljaa, kun ei uskalleta ottaa asiaa puheeksi (suora viittaus AP:n aloitukseen).
Näen, että juuri nuo vaihtoehdot on käytettävissä (rajanveto, perääntyminen ja vastaanotto). Meillä taitaa olla eri tapa käsitellä asiaa, sillä minulle luontevin toimintatapa tilanteessa olisi rajanveto (joskin edellyttäen, että olen ilmaissut asiat rakentavasti ja kannustavasti tähdäten sen ratkaisuun hyvässä hengessä), kun taas sinulle ilmeisesti luontevaa on vastaanotto. Minulle on luontevaa ilmaista ääneen ja vetää rajat, kun koen, että minua kohtaan käyttäydytään kohtuuttomasti (mitä kokisin vihan olevan tuossa tilanteessa, kun olen ottanut puheeksi minulle kipeän ja tärkeän asian, joka koskee sekä minua että kumppaniani ja ilmaissut haluni korjata asian, jotta olemme onnellisempia), ja uskon, että sinulle on luontevaa olla lähes viilipyttymäinen ja ottaa vastaan mahdollisesti rajukin ensireaktio, jonka jälkeen asia voidaan käsitellä. Siinä missä minä siis poistun tilanteesta ja jätän huutajan käsittelemään vihansa yksin, sinä tuet tilanteessa häntä. Sinun tapasi on paljon rakentavampi :) Mutta vaikka itse opettelisinkin toimimaan samoin kuin sinä, en koe, että sitä voi edellyttää keneltäkään.
Käännän tilanteen yleiselle tasolle: edellytän, että voin puhua asiasta kuin asiasta rakastamani ihmisen kanssa ja keskustelu käydään. Siis kun jokin asia vaikuttaa heikentävästi minun onnellisuuteeni (kuten huono seksi vaikuttaisi), edellytän, että voin ottaa asian puheeksi ilman, että minun tarvitsee pelätä reaktiota (en itse pelkää huutamista tai tavaroiden paiskomistakaan, mutta tiedän, että moni pelkää ja menee siitä lukkoon, ja siksikin arkailen sen sietämisen edellyttämistä). Edellytän siis toisin sanoen sitä, että tilanteessa kuin tilanteessa voin luottaa siihen, että voin puhua kumppanilleni aivan mistä tahansa, ja keskustelumme tähtää toistemme syyttelyn sijaan siihen, että löydämme yhdessä ratkaisun.
Sinun tapasi on sille toiselle osapuolelle paljon helpompi, koska sallit hänen reagoivan millä tavalla reagoikaan. Minä edellytän, että on asia miten vaikea tahansa, siitä voidaan keskustella asiallisesti, mikä vaatii minun kumppaniltani valtavan paljon. Epätoivo, viha, pelko, ahdistus jne. ovat täysin luonnollisia tunteita tuntea, kun käsitellään vaikeita asioita, mutta itse koen, ettei niitä saa purkaa siihen kuulijaan.
Etenkin esimerkissäsi (joka on arkea monelle) liikutaan sellaisella alueella, joka olisi pitänyt käsitellä ennen sen hetkiseen parisuhteeseen ryhtymistä (eksän ja entisen parisuhteen päättymisen voimakas vaikutus). Kannamme kuitenkin koko historiaamme painolastinamme mukanamme ikuisesti, joten siinä mielessä jopa minulta löytyy ymmärryksen hiven tässä tilanteessa. Jos olisin tuossa esimerkin tilanteessa itse, lähestyisin asiaa pitkän aikaa muuten kuin sen suoraan puheeksi ottamalla (esimerkiksi ehdottelemalla, opastamalla ja pyytämällä), ja jos minun olisi lopulta pakko ottaa asia puheeksi, tekisin sen äärimmäisen hienotunteisesti. Seksitaidoissa mennään kiusallisen henkilökohtaiselle tasolle, ja vielä nykymaailma asettaa siihen aivan erilaisen paineen.
Nämä lienevät paitsi temperamenttikysymyksiä, myös riippuvaisia elämänhistoriastamme eli millaista esimerkkiä olemme saaneet asioiden ja tilanteiden käsittelyyn. Minua ei haittaisi lainkaan "riidellä" sinun laisesi ymmärtäväisen ja sallivan ihmisen kanssa (vaikutat siltä, ettei kanssasi kovin helposti saa riitaa aikaan) :)
Täytyy kyllä sanoa että se vastaanotto ei ole minulle lainkaan luontevaa vaan se on opettelun tulos. En tiedä tuleeko se kovin luonnostaan kenelläkään. Ja olet oikeassa siinä että sitä ei voi periaatteessa vaatia keneltäkään. Mutta vierastan sitäkin ajatusta että parisuhteessa ei saisi vaatia eikä edellyttää mitään. Jos ei saa, suhde jää aika etäiseksi.
Suuttuminen kertoo yleensä siitä että nyt on osuttu arkaan paikkaan. Jos siinä kohtaa kumppani vetää rajat ja ns. kieltää suuttumisen (tai jonkin muun negatiivisen tunteen ilmaisun) toinen joko tulkitsee sen torjumisena ja vetäytyy kuoreensa tai myöntää että reaktio oli asiaton ja keskustelee rauhallisemmin ensi kerralla. Jälkimmäinen on tietenkin se oikea tapa, mutta ihmiset eivät ole täydellisiä. Tuossa edellä joku sanoi että ovat terapoineet toisiaan 10 vuotta. Ja näin se taitaa usein mennä. Kummallakin on traumoja ja arkoja kohtia, joihin kajoamisesta voi seurata paljon itkua, huutoa ja epäasiallista käytöstä. Mutta jos se kestetään puolin ja toisin, syntyy luottamus siihen että kumppanin edessä voi itkeä ja huutaa, samoin kuin nauraa ja iloita. Ja hän pysyy rinnalla.
Toki on sitten niitäkin ihmisiä, jotka ottavat vastaan liikaa ja päätyvät vain sylkykupiksi. Samoin jos itse tietää että ei jaksa kumppanin suuttumista arasta aiheesta, voi olla fiksua viheltää peli kokonaan poikki. Traumaa kun harvemmin on käsitelty yhdellä kertaa vaan huutoa ja riitaa voi tulla pitkään ennen kuin asia etenee.
Ja kiitos kauniista sanoistasi, mielelläni olisin se ihminen jonka kanssa ei saa riitaa aikaan :) Netissä on kuitenkin helppo sekä suuttua että olla rauhallinen. Täällä tunteet ovat pinnallisia ja ohimeneviä. Se on aika erilaista läheisessä ihmissuhteessa, silloin asiat todella menevät ihon alle tavalla jota ei voi etukäteen kuvitella.
Luulen että minullakin kyllä menisi raja tuossa tavaroiden paiskomisessa. Tai riippuu vähän miten uhkaavalta tilanne tuntuisi.
Alue: Aihe vapaa
OK. Yritetään.
Esimerkki negatiivisesta reaktiosta joka minun mielestäni pitää ottaa vastaan kumppanilta (keksitty): Kumppani on huono sängyssä ja toinen ottaa sen puheeksi. Vastapuoli on saanut kritiikkiä samasta asiasta edellisessä suhteessa ja suuttuu hirveästi. Suuttuminen johtuu hylkäämisen pelosta koska viimeksi suhde päättyi tuon asian vuoksi. Tätä kritiikkiä esittänyt osapuoli ei tiedä. Tässä kohtaa voi ilmoittaa että tuollaista käytöstä (suuttumista) ei tarvitse sietää, voi perääntyä ja valehdella että ei seksi olekaan oikeasti huonoa tai voi ottaa vastaan kumppanin negatiivisen reaktion kuuntelemalla ja jatkamalla keskustelua, vaikka vastapuoli on vihainen, syyttelevä ja ärsyttäväkin.
Sitä tarkoitin negatiivisen reaktion sietämisellä, että kumppani on ihminen jolla on ihmisen tunteet. Myös viha pitää pystyä kestämään ja kaikki vihan ilmaus ei ole väkivaltaa. Eikä edes tuomittavaa.