Mitä pettäjä voisi tehdä auttaakseen petettyä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhu aina kuin toinen haluaa puhua. Vastaa kaikkiin kysymyksiin rehellisesti, vaikka ei tuntuisikaan mukavalta.

Älä ikinä missään tilanteessa selitä, että sinulla oli joku hyväksyttävä syy pettämiseen. Koska sitä ei ollut. Älä siis puolusta tekoasi. Myönnä itsellesi ja toiselle, että olet tehnyt uskomattoman väärin just niin monta kertaa kun tarvitaan.

Ota kaikki tunteet vastaan. Vaikka olisit väsynyt ja rikki itse, et milloinkaan voi sanoa, että tilanne on jotenkin epäreilu sinua kohtaan.

Ei ole helppoa ja vaatii aikaa. Mutta jos tahtoa on, niin pienellä todennäköisyydellä suhteen voi pelastaa ja rakentaa uudelleen.

Tässä on vaan se vaikeus, että rehelliset vastaukset pitäisi kyetä kysyjän ottamaan myös vastaan. Eihän se totuus siellä pettämisen syissä yleensä ole kovin kaunis. Petetty tinkaa usein syytä miksi, miksi, miksi melkein loputtomiin ja palaa tietenkin halusta tietää, koska tiedon myötä voi päätellä tuleeko homma jatkumaan vai oliko kyseessä ohimenevä juttu. Mutta yleensä vastaus ei miellytä ja aiheuttaa vaan enemmän riitaa ja draamaa. 

Myös pettäjän on syytä pohtia todella, mikä kaikki johti hänet pettämiseen. Ja noin pitkäkestoiseen. Asiantuntijoiden mukaan juurikin ne pettäjän kertomat syyt indikoivat suhteen tulevaisuutta eli tuleeko pettäminen toistumaan. Totta kai petetty joutuu sulattelemaan vastauksia ja saa käydä kaikki vihan ja raivon tunteet. Pettäjän on ne kestettävä. Harva kestää vaan yrittää toppuutella petetyn purkauksia ja kyselyä. 

Niin. Tiedän suhteen, jossa mies päätyi ulkopuoliseen suhteeseen, koska koki, ettei hänen mielipiteitään tai toiveitaan kunnioitettu tai otettu mitenkään huomioon suhteessaan.  Suurin loukkaus oli ilman miehen suostumusta aloitettu raskautumisyritys ja miehen painostaminen lapsettomuushoitoihin, vaikka hän oli suhteen alusta saakka ilmaissut, ettei tahdo ollenkaan lapsia. Painostuskeinona väite, että on miehen syytä, ettei nainen koskaan saa omaa lasta ja elämä on näin ollen pilalla ja sama olisi kuolla pois. 

Myöhemmin samainen argumentti oli käytössä kun mies olisi halunnut erota: elämä pilalla, sinun vika, yksinäinen vanhuus edessä, sama olisi kuolla pois. Vahvistettuna parilla demonstraatiolla kuinka tämä tulisi toteutumaan.

Kuitenkin kun sivusuhteen tultua ilmi, pari lähti etsimään kriisiin apua terapiasta, nainen vaati jo etukäteen, ettei kummastakaan edellä mainitusta kipukohdasta saa puhua. No eihän terapiasta tietenkään ollut mitään hyötyä ja pari erosi riitaisissa väleissä.

Te ketkä peukutatte tätä alas: kerrotteko mistä teidän mielestä terapiassa olisi tullut keskustella jos ei siitä, että mies halusi irti suhteesta, koska koki, ettei suhteessa edetty molempien hyväksymään suuntaan ja tahdissa?

Eli jos terapiassa on tarkoitus vaan keskittyä siihen, että mietitään kuinka epäonnistunut pettäjä on ihmisenä, ettei omaa henkilökohtaista kriisiiään ja itsetunnon puutettaan osaa käsitellä loukkaamatta kumppaniaan, eikö tämän voisi jo kertoa heti aluksi, eikä jäädä pyörittelemään suotta pettäjän kokemuksia tai syitä? Sitten takaisin kotiin ja pettäjän salasanat jakoon sekä pettäjälle säännöt ja kotiintuloajat niin homma on hoidettu.

No minä en ole peukuttanut, mutta ihan ensimmäisenä herää kysymys, että miksi se pettäjämies jäi tuollaiseen suhteeseen? Luultavasti pettäminen on ollut tälle petetylle niin suuri loukkaus, että se olisi pitänyt käsitellä ihan ensin, ennen kuin olisi voitu siirtyä noihin edeltäviin asioihin. Eli kyllä, terapiassa olisi pitänyt käsitellä tätä pettäjän huonoutta niin kauan, että petetty pääsee jaloilleen ja pystyy reflektoimaan itseään. Luonnollisesti tämä olisi ollut pitkä, vuosien prosessi. Jos olisi tapahtunut koskaan.

Ei kyllä ne kaikki olisi pitänyt käsitellä. Joskus ihminen pettämisellään yrittää ratkaista parisuhteen ongelmat ns. kriisiyttää. Kyllä tässä ensimmäinen petos on se raskautumisyritys ilman suostumusta ja yhteistä päätöstä. Siinä on jo luottamusta rikottu. Kuulostaa siltä, että suhteen raskautuva osapuoli on todella dominoiva eikä toinen ole osannut muuta kuin lähteä vieraisiin. Ja että olisi ok, ettei naisen osuutta käsiteltäisi terapiassa; se olisi hoitovirhe.

Hei, jokainen saa hakeutua terapiaan omista lähtökohdistaan käsittelemään niitä asioita, mitä haluaa. Vai hoitovirhe 😂

Ilman muuta saa, eikä kyseessä ole hoitosuhde, joten sikäli kirjoittaja ilmaisee asian hieman väärin. Kuitenkin, terapeutti kysyy mitä pari haluaa terapiasta hakea. Eihän terapiasta ole mitään hyötyä ellei näitä asioita sitten todella käsitellä, joten silloin terapeutti ei ole toiminut ammattietiikkansa myötäisesti.

Esimerkkitapauksessa nainen vastasi terapeutille, että tavoitteensa on, että mies ymmärtäisi kuinka on häntä loukannut ja kaiken kauniin hajoittanut ja mies jotain epämääräistä keskusteluyhteyden rakentamisesta. Terapeutti oli sitten pian pamauttanut, että hän haluaisi tietää onko miehellä halua korjata suhdetta kuntoon ensinkään. No eihän sitä ollut, koska ei vuosien jälkeen uskonut ongelmien korjautuvan ja näki kriisin tilaisuutena päästä suhteesta irti. Halusi vain, että se irtiotto tapahtuisi ns ammattilaisen silmän alla kun aiemmat olivat päätyneet katastrofaalisesti.

No mutta sittenhän kaikki päättyi tämän pettäjämiehen silmissä ihan hyvin, miten tämä liittyy aiheeseen?

Eikös tämä neuvo aloittajaa hakeutumaan yhteisen keskusteluavun piiriin ja hyödyntämään sen avun niin, että on tunteistaan mahdollisimman rehellinen. Vaikka se rehellinen puhe tuntuisikin vaikealta, tai toinen ei sitä haluaisi kuulla. Ilman rehellisyyttä ero ei välttämättä tule nyt, mutta tulee varmasti myöhemmin. Ongelmat ei vaikenemalla korjaannu.

Perinteisessä parisuhteessa ajatus on, että toinen ihminen on sinun puolellasi, rakastaa sinua sellaisena kuin olet, on turvasatama ja toivoo ja tekee sinulle hyvää.

Pettäminen osoittaa, että toinen ei olekaan sinun puolellasi vaan omalla puolellaan. Ei rakasta sinua sellaisena kuin olet, vaan sinusta puuttuu jotain mikä muissa naisissa houkuttelee. Ei ole turvallinen vaan petollinen. Ei toivo sinulle hyvää vaan vain itselleen.

Tällöin omankin varauksettoman rakkauden täytyy muuttua, jos haluaa jatkaa parisuhdetta henkilön kanssa. Koko asenteen tuota ihmistä kohtaan täytyy muuttua. Varaukselliseksi, varovaiseksi, pinnallisemmaksi, kyyniseksi.

Jos tällaisen parisuhteen haluaa, täytyy siihen olla joku muu ulkoinen syy kuin rakkaus.

Nimenomaan sä et voi nyt olla se tuki, kun olet se ihminen, joka on loukannut. Puolisosi olisi hyvä saada tukea joltain muulta, ystävältä tai terapeutilta.

Mitä tuota jaaritteiemaan. Ei se heppi tai pimppa käytössä kulu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen itse pettänyt exääni ja olen vakaasti sitä mieltä, että jos pettämään pystyy, niin ei rakasta eikä kunnioita toista. Eikä ole mikään lieventävä asia, jos on ollut kännissä. Silloinkin tietää, mitä tekee. Nykyisessä liitossani olen ollut melkein parikymmentä vuotta enkä ole kertaakaan pettänyt. Eli ap, mun neuvoni on teille, että erotkaa.

Meille tuli ero miehen sivusuhteen vuoksi. Olimme yhdessä yli 20 vuotta. Erosta on jo vuosia, eikä se enää hetkauta minua - paitsi nyt, kun luin tämän viestin: pettäjä ei rakasta ja kunnioita oikeasti. Tuntuu pahalta, että olin avioliitossa, jossa minua ei oikeasti rakastettu ja kunnioitettu. Miten ihmeessä en aiemmin sitä huomannut? Se, miten hän kohteli minua eron jälkeen ja kaikissa erimielisyystilanteissa paljasti sen, että hän ei kunnioita minua. Miksiköhän kuitenkin perhe-elämä soljui mukavasti? Ei arjessa näkynyt sitä, ettei olisi rakastanut tai kunnioittanut. Oli aamu- ja iltapusut, oli seksiä, ei kauheasti riitoja, teimme yhdessä asioita.

Se että näytteli kaiken soljuvan mukavasti ei vaatinut häneltä mitään vaivaa ja panostusta. Suhteen todellinen tila olisi punnittu jonkun suuren kriisin tai onnettomuuden hetkellä.

Olet varmaan oikeassa. Mietin joskus, että jos meiltä olisi lapsi kuollut, niin meidän suhde ei olisi kestänyt sitä. En osannut perustella, oli vain fiilis.

Olinko feikin ja naamion kanssa naimisissa? Miten ihmeessäen huomannut?

Tuollaisilla ihmisillä ei ole kiinteää persoonaa. Ne on jokaiselle sitä mitä tämä haluaa nähdä. Ja koska niillä ei ole persoonaa, ne ei kiinny mihinkään. Elämä on heille ulkoisia asioita parisuhde, perhe, omaisuus, työ, mutta sen alla ei ole oikeasti mitään. Siksi nämä pystyvät pettämään ilman tunnontuskia eikä sitä ulkopuolinen huomaa mitenkään. Koska mikään ei merkitse heille mitään. Silloin ei stressaa, ei huolestu, ei ole moraalista krapulaa, ei mitään. 

Tämä oli hienosti sanottu! Ei kiinteää persoonaa, ei todellista kiinnittymistä, ei moraalista krapulaa...

En tosin usko kaikkien pettäjien olevan samasta muotista, mutta tämä on tuttua.

Meidän selviytymistarina

Minulle selvisi, että mieheni oli pettänyt minua useita kertoja vuosien saatossa. Oli kännipanoja, myös jokunen useamman kerran tapailusuhde ihan selvin päin.

Meillä on pitkä yhteinen historia, lapsia ja yhteinen omaisuus.

Alkuun olin vähällä menettää terveyteni. En kyennyt syömään, liiikkumaan, käymään edes töissä. Nukahtelin vain pätkissä.

Mies hoiti kotityöt. Minä vain hengitin. Itkin ja raivosin. Puhuttiin paljon. Puhuttiin enemmän kuin koskaan. Mies oli kyllä puhunut pahasta olostaan ja pettymyksistä avioliitossamme, mutta ei minulle... riitaa ja erimielisyyttä tuli paljon puhuttujen asioiden seurauksena. Välillä asiat vain pahenivat, kun kipeitä asioita nousi pintaan. Silloin todella kyselin, tahdonko tätä vielä. Tahdoin.

Puhumista kesti vuosia ja sitä riittää vieläkin harvakseltaan. Alkuun puhuttiin päivittäin tuntikausia, tahti harveni pikkuhiljaa sitä mukaa kun kykenin ajattelemaan muutakin kuin pettämistä. Sain kiinni elämästä.

Meille pettämisen paljastuminen oli käännekohta. Mieheni muuttui lähes toiseksi ihmiseksi. Kertoi, ettei halua enää pettää koska siitä tulee niin paha olo. Baarireissut jäi kokonaan pois, alkoi olla kotona läsnä enemmän, ja mikä tärkeintä: alkoi puhua. Ja näytti teoillaan, että haluaa pitää perheen kasassa. Alettiin tehdä asioita perheenä enemmän. Lisättiin kahdenkeskistä aikaa (silloinkin puhuttiin, myös riideltiin, mutta tehtiin meille tärkeitä kivoja asioita).

Tapahtuneet asiat ovat mielessä yhä vähemmän, mutta en yritä työntää niitä pois. Ne saavat tulla. Piti hyväksyä, että tapahtunut on osa meidän elämää, vaikka eroaisimme, vaikka löytäisimme uudet kumppanit. Unohtaa ei voi eikä tarvitse.

Minua auttoi, että mieheni oli tukenani. Olisi ollut aivan hirveää, että hän olisi hylännyt minut tuolloin. Sain romahtaa.

Tajuttiin molemmat, että emme halua luopua toisesta. Sittemmin ollaan tehty kovasti töitä, että muistamme sen säännöllisesti toiselle näyttää ja kertoa, että toinen on tärkeintä maailmassa. Minäkin olin erehtynyt pitämään miestäni itsestäänselvyytenä. Anteeksi antamista olen todella opiskellut ja opetellut.

Kerro ja näytä, että kunnioitat.

Kerro ja näytä, että rakastat.

Toista.

Aina kuolemaan saakka.

Yksi tärkeimmistä asioista on selvittää itse ne omat syyt, mitkä johtivat siihen että petit puolisoasi. Voidaksesi ymmärtää miksi teit niin kuin teit, on sinulla mahdollisuus kasvaa sellaiseksi ihmiseksi, joka ei peitä enää. Pettäminen ei ole mikään "oho, hups" vahinko, joka vain tapahtuu. Siihen johtaa monta eri päätöstä ja jokaista päätöstä edeltää mahdollisuus toimia myös toisin.

Oman toiminnan ymmärtäminen on avain myös siihen, että voit tarjota petetylle hänen tarvitsemiaan vastauksia. Petetylle on niiden pohjalta mahdollisuus arvioida omaa asemaansa ja omaa kykyään ja haluaan yrittää jatkaa suhteessa. Jos toiveena on suhteen jatko niin se ei tule olemaan helppoa. Lopulta molempien täytyy kyetä hyväksymään tapahtunut ja antamaan anteeksi. Samaksi suhde ei koskaan enää palaudu, naiivi luottamus on rikottu. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, etteikö suhde voisi olla pettämisen jälkeen hyvä.

Oma puolisoni petti yli 10v sitten. Me jatkoimme yhdessä, molempien toiveesta. Laput ovat tippuneet silmiltä ja avoimuus sekä puhuminen vaikeistakin asioista on ihan toisella tasolla kuin ennen. Olemme yhdessä koska haluamme, ei koska pitää. Kuinka kauan; kukaan ei voi tietää. Elämässä mikään ei ole varmaa ja se täytyy hyväksyä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tuota jaaritteiemaan. Ei se heppi tai pimppa käytössä kulu.

Kyllä kuluu. Lisäksi voi tuoda tappavan taudin.

En tiedä kumpi ällöttävä enemmän luottamuksen rikkominen vai epähygieenisyys, jossa parisuhteen intiimin alueeseen tuodaan toisen tietämättä.pahimmillaan satojen tuntemattomien mikrobit, virukset ja bakteerit. Yäk.

Vierailija kirjoitti:

Perinteisessä parisuhteessa ajatus on, että toinen ihminen on sinun puolellasi, rakastaa sinua sellaisena kuin olet, on turvasatama ja toivoo ja tekee sinulle hyvää.

Pettäminen osoittaa, että toinen ei olekaan sinun puolellasi vaan omalla puolellaan. Ei rakasta sinua sellaisena kuin olet, vaan sinusta puuttuu jotain mikä muissa naisissa houkuttelee. Ei ole turvallinen vaan petollinen. Ei toivo sinulle hyvää vaan vain itselleen.

Tällöin omankin varauksettoman rakkauden täytyy muuttua, jos haluaa jatkaa parisuhdetta henkilön kanssa. Koko asenteen tuota ihmistä kohtaan täytyy muuttua. Varaukselliseksi, varovaiseksi, pinnallisemmaksi, kyyniseksi.

Jos tällaisen parisuhteen haluaa, täytyy siihen olla joku muu ulkoinen syy kuin rakkaus.

olen petetty, en koe asiaa näin. Minusta pettäjän valinnat eivät ole aivan noin mustavalkoisia; minä vai hän. Minusta hänelläkin on oikeus toivoa hyvää ihan ensin itselleen. Enkä välttämättä koe, että minusta imisenä puuttuu jotain -suhteestamme puuttui. 

En lähtenyt rakentamaan suhdetta uudelleen ehdottamaltasi pohjalta. onneksi.

Vierailija kirjoitti:

Nimenomaan sä et voi nyt olla se tuki, kun olet se ihminen, joka on loukannut. Puolisosi olisi hyvä saada tukea joltain muulta, ystävältä tai terapeutilta.

toisaalta samaa mieltä, toisaalta en. Ei voi olla ainoa tuki ja turva, mutta kuitenkin olisi hyvä osoittaa olevansa turvallinen, jatkossa.

Kaikki yhteydenpito kolmanteen osapuoleen katki. Tuo on tärkein. Rauhoittaa tilanne, eli ei eropuheita heti aluksi, eikä painostusta, että kaiken pitäisi palata ennalleen.  Uusi todellisuus on nyt se kriisitodellisuus, siinä pitää varautua elämään jopa joku kuukausi.

Aluksi voi tuntua hyvältä haukkua yhdessä kolmatta osapuolta, mutta tästä puhuminen henkilökohtaisten ominaisuuksien osalta on huono idea, aina. Ne tulevat vastaan myöhemmissä keskusteluissa. Jos kumppani kysyy mitä ihmeellistä oli (J)Annessa, vastaa aina, ettei tämä edes liity juuri tähän (J)Anneen vaan meidän vaikeuksiin, meidän selviytymiseen.

Näytä sitoutumisesi tuomalla joka paikassa esille, että tämä tässä on minun rakas. Ei mitään myötähäpeää herättäviä suuria eleitä, vaan pientä kädestä pitelemistä ja yhteiset kauppareissut ja lenkit.

Älä sniikkaile puhelimesi kanssa, yhtään. Älä vahdi myöskään toisen puhelimen käyttöä. Keskity yhdessä olemiseen kun olette samoissa neliöissä.

Ota kaikki irti hetkistä, joissa ei puida pettämistä.

Osoita uskovasi teidän tulevaisuuteen vaikka varaamalla pieni matka muutaman kk päähän. Sano meneväsi yksin nuolemaan haavojasi jos toinen ei lähde mukaan.

MUTTA! Kaikki edellämainittu vain jo olet ehdottoman varma, että haluat pysyä yhdessä. Jos et, niin vain kohdat 1-3.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nimenomaan sä et voi nyt olla se tuki, kun olet se ihminen, joka on loukannut. Puolisosi olisi hyvä saada tukea joltain muulta, ystävältä tai terapeutilta.

toisaalta samaa mieltä, toisaalta en. Ei voi olla ainoa tuki ja turva, mutta kuitenkin olisi hyvä osoittaa olevansa turvallinen, jatkossa.

Kaikki yhteydenpito kolmanteen osapuoleen katki. Tuo on tärkein. Rauhoittaa tilanne, eli ei eropuheita heti aluksi, eikä painostusta, että kaiken pitäisi palata ennalleen.  Uusi todellisuus on nyt se kriisitodellisuus, siinä pitää varautua elämään jopa joku kuukausi.

Aluksi voi tuntua hyvältä haukkua yhdessä kolmatta osapuolta, mutta tästä puhuminen henkilökohtaisten ominaisuuksien osalta on huono idea, aina. Ne tulevat vastaan myöhemmissä keskusteluissa. Jos kumppani kysyy mitä ihmeellistä oli (J)Annessa, vastaa aina, ettei tämä edes liity juuri tähän (J)Anneen vaan meidän vaikeuksiin, meidän selviytymiseen.

Näytä sitoutumisesi tuomalla joka paikassa esille, että tämä tässä on minun rakas. Ei mitään myötähäpeää herättäviä suuria eleitä, vaan pientä kädestä pitelemistä ja yhteiset kauppareissut ja lenkit.

Älä sniikkaile puhelimesi kanssa, yhtään. Älä vahdi myöskään toisen puhelimen käyttöä. Keskity yhdessä olemiseen kun olette samoissa neliöissä.

Ota kaikki irti hetkistä, joissa ei puida pettämistä.

Osoita uskovasi teidän tulevaisuuteen vaikka varaamalla pieni matka muutaman kk päähän. Sano meneväsi yksin nuolemaan haavojasi jos toinen ei lähde mukaan.

MUTTA! Kaikki edellämainittu vain jo olet ehdottoman varma, että haluat pysyä yhdessä. Jos et, niin vain kohdat 1-3.

Eli narsistista roolileikkiä? Oletko tosissasi tästä latppauksesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nimenomaan sä et voi nyt olla se tuki, kun olet se ihminen, joka on loukannut. Puolisosi olisi hyvä saada tukea joltain muulta, ystävältä tai terapeutilta.

toisaalta samaa mieltä, toisaalta en. Ei voi olla ainoa tuki ja turva, mutta kuitenkin olisi hyvä osoittaa olevansa turvallinen, jatkossa.

Kaikki yhteydenpito kolmanteen osapuoleen katki. Tuo on tärkein. Rauhoittaa tilanne, eli ei eropuheita heti aluksi, eikä painostusta, että kaiken pitäisi palata ennalleen.  Uusi todellisuus on nyt se kriisitodellisuus, siinä pitää varautua elämään jopa joku kuukausi.

Aluksi voi tuntua hyvältä haukkua yhdessä kolmatta osapuolta, mutta tästä puhuminen henkilökohtaisten ominaisuuksien osalta on huono idea, aina. Ne tulevat vastaan myöhemmissä keskusteluissa. Jos kumppani kysyy mitä ihmeellistä oli (J)Annessa, vastaa aina, ettei tämä edes liity juuri tähän (J)Anneen vaan meidän vaikeuksiin, meidän selviytymiseen.

Näytä sitoutumisesi tuomalla joka paikassa esille, että tämä tässä on minun rakas. Ei mitään myötähäpeää herättäviä suuria eleitä, vaan pientä kädestä pitelemistä ja yhteiset kauppareissut ja lenkit.

Älä sniikkaile puhelimesi kanssa, yhtään. Älä vahdi myöskään toisen puhelimen käyttöä. Keskity yhdessä olemiseen kun olette samoissa neliöissä.

Ota kaikki irti hetkistä, joissa ei puida pettämistä.

Osoita uskovasi teidän tulevaisuuteen vaikka varaamalla pieni matka muutaman kk päähän. Sano meneväsi yksin nuolemaan haavojasi jos toinen ei lähde mukaan.

MUTTA! Kaikki edellämainittu vain jo olet ehdottoman varma, että haluat pysyä yhdessä. Jos et, niin vain kohdat 1-3.

Eli narsistista roolileikkiä? Oletko tosissasi tästä latppauksesta?

oletko itse tosissasi? Tämä on tasan sama lista jota joka ikinen terapeutti suosittaa.

Ensin rauhoitetaan tilanne, sitten pyritään palauttamaan luottamusta ja näyttämään sitoutuminen yhteiseen. Jos itse haluaa korjata suhteen niin eikö se hyvänen aika edellytä sitä, että pyrkii toimimaan kuten paremmassa suhteessa toimittaisi?

-petetty

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nimenomaan sä et voi nyt olla se tuki, kun olet se ihminen, joka on loukannut. Puolisosi olisi hyvä saada tukea joltain muulta, ystävältä tai terapeutilta.

toisaalta samaa mieltä, toisaalta en. Ei voi olla ainoa tuki ja turva, mutta kuitenkin olisi hyvä osoittaa olevansa turvallinen, jatkossa.

Kaikki yhteydenpito kolmanteen osapuoleen katki. Tuo on tärkein. Rauhoittaa tilanne, eli ei eropuheita heti aluksi, eikä painostusta, että kaiken pitäisi palata ennalleen.  Uusi todellisuus on nyt se kriisitodellisuus, siinä pitää varautua elämään jopa joku kuukausi.

Aluksi voi tuntua hyvältä haukkua yhdessä kolmatta osapuolta, mutta tästä puhuminen henkilökohtaisten ominaisuuksien osalta on huono idea, aina. Ne tulevat vastaan myöhemmissä keskusteluissa. Jos kumppani kysyy mitä ihmeellistä oli (J)Annessa, vastaa aina, ettei tämä edes liity juuri tähän (J)Anneen vaan meidän vaikeuksiin, meidän selviytymiseen.

Näytä sitoutumisesi tuomalla joka paikassa esille, että tämä tässä on minun rakas. Ei mitään myötähäpeää herättäviä suuria eleitä, vaan pientä kädestä pitelemistä ja yhteiset kauppareissut ja lenkit.

Älä sniikkaile puhelimesi kanssa, yhtään. Älä vahdi myöskään toisen puhelimen käyttöä. Keskity yhdessä olemiseen kun olette samoissa neliöissä.

Ota kaikki irti hetkistä, joissa ei puida pettämistä.

Osoita uskovasi teidän tulevaisuuteen vaikka varaamalla pieni matka muutaman kk päähän. Sano meneväsi yksin nuolemaan haavojasi jos toinen ei lähde mukaan.

MUTTA! Kaikki edellämainittu vain jo olet ehdottoman varma, että haluat pysyä yhdessä. Jos et, niin vain kohdat 1-3.

Eli narsistista roolileikkiä? Oletko tosissasi tästä latppauksesta?

oletko itse tosissasi? Tämä on tasan sama lista jota joka ikinen terapeutti suosittaa.

Ensin rauhoitetaan tilanne, sitten pyritään palauttamaan luottamusta ja näyttämään sitoutuminen yhteiseen. Jos itse haluaa korjata suhteen niin eikö se hyvänen aika edellytä sitä, että pyrkii toimimaan kuten paremmassa suhteessa toimittaisi?

-petetty

Pelkkää teatteria. Tuosta tullaan lujaa alas. Ja petetään jälleen.

Miksi alapeukutatte selviytymistarinoita?

Miksi oletatte automaattisesti, että pettäjä on aina mies?

Vierailija kirjoitti:

Meidän selviytymistarina

Minulle selvisi, että mieheni oli pettänyt minua useita kertoja vuosien saatossa. Oli kännipanoja, myös jokunen useamman kerran tapailusuhde ihan selvin päin.

Meillä on pitkä yhteinen historia, lapsia ja yhteinen omaisuus.

Alkuun olin vähällä menettää terveyteni. En kyennyt syömään, liiikkumaan, käymään edes töissä. Nukahtelin vain pätkissä.

Mies hoiti kotityöt. Minä vain hengitin. Itkin ja raivosin. Puhuttiin paljon. Puhuttiin enemmän kuin koskaan. Mies oli kyllä puhunut pahasta olostaan ja pettymyksistä avioliitossamme, mutta ei minulle... riitaa ja erimielisyyttä tuli paljon puhuttujen asioiden seurauksena. Välillä asiat vain pahenivat, kun kipeitä asioita nousi pintaan. Silloin todella kyselin, tahdonko tätä vielä. Tahdoin.

Puhumista kesti vuosia ja sitä riittää vieläkin harvakseltaan. Alkuun puhuttiin päivittäin tuntikausia, tahti harveni pikkuhiljaa sitä mukaa kun kykenin ajattelemaan muutakin kuin pettämistä. Sain kiinni elämästä.

Meille pettämisen paljastuminen oli käännekohta. Mieheni muuttui lähes toiseksi ihmiseksi. Kertoi, ettei halua enää pettää koska siitä tulee niin paha olo. Baarireissut jäi kokonaan pois, alkoi olla kotona läsnä enemmän, ja mikä tärkeintä: alkoi puhua. Ja näytti teoillaan, että haluaa pitää perheen kasassa. Alettiin tehdä asioita perheenä enemmän. Lisättiin kahdenkeskistä aikaa (silloinkin puhuttiin, myös riideltiin, mutta tehtiin meille tärkeitä kivoja asioita).

Tapahtuneet asiat ovat mielessä yhä vähemmän, mutta en yritä työntää niitä pois. Ne saavat tulla. Piti hyväksyä, että tapahtunut on osa meidän elämää, vaikka eroaisimme, vaikka löytäisimme uudet kumppanit. Unohtaa ei voi eikä tarvitse.

Minua auttoi, että mieheni oli tukenani. Olisi ollut aivan hirveää, että hän olisi hylännyt minut tuolloin. Sain romahtaa.

Tajuttiin molemmat, että emme halua luopua toisesta. Sittemmin ollaan tehty kovasti töitä, että muistamme sen säännöllisesti toiselle näyttää ja kertoa, että toinen on tärkeintä maailmassa. Minäkin olin erehtynyt pitämään miestäni itsestäänselvyytenä. Anteeksi antamista olen todella opiskellut ja opetellut.

Kerro ja näytä, että kunnioitat.

Kerro ja näytä, että rakastat.

Toista.

Aina kuolemaan saakka.

Tuli kyynel silmään. Meidän suhteessa paljastui ns. Micropettämistä (eli netissä viestittelyä ym.)

Ollaan käyty asiaa läpi ja vaikka olenkin itkenyt ja raivonnut, niin on tästä myös ollut se hyvä puoli, että nykyään puhutaan paljon enemmän. Molemmat ollaan käyty terapiassa, missä on selvitetty esim. Miehen syitä viestittelyyn.

Ei pettäjä aina ole se täys psykopaattisika vaan taustalla voi olla myös kipeitä asioita. Miehet ja naiset vaan toimii eri tavoin. Luottakseen on tietty tullut säröjä mutta toisaalta taas luottamus on kasvanut kun on saanut tietää toisen heikkoja kohtia, pelkoja, menneisyyden mörköjä jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nimenomaan sä et voi nyt olla se tuki, kun olet se ihminen, joka on loukannut. Puolisosi olisi hyvä saada tukea joltain muulta, ystävältä tai terapeutilta.

toisaalta samaa mieltä, toisaalta en. Ei voi olla ainoa tuki ja turva, mutta kuitenkin olisi hyvä osoittaa olevansa turvallinen, jatkossa.

Kaikki yhteydenpito kolmanteen osapuoleen katki. Tuo on tärkein. Rauhoittaa tilanne, eli ei eropuheita heti aluksi, eikä painostusta, että kaiken pitäisi palata ennalleen.  Uusi todellisuus on nyt se kriisitodellisuus, siinä pitää varautua elämään jopa joku kuukausi.

Aluksi voi tuntua hyvältä haukkua yhdessä kolmatta osapuolta, mutta tästä puhuminen henkilökohtaisten ominaisuuksien osalta on huono idea, aina. Ne tulevat vastaan myöhemmissä keskusteluissa. Jos kumppani kysyy mitä ihmeellistä oli (J)Annessa, vastaa aina, ettei tämä edes liity juuri tähän (J)Anneen vaan meidän vaikeuksiin, meidän selviytymiseen.

Näytä sitoutumisesi tuomalla joka paikassa esille, että tämä tässä on minun rakas. Ei mitään myötähäpeää herättäviä suuria eleitä, vaan pientä kädestä pitelemistä ja yhteiset kauppareissut ja lenkit.

Älä sniikkaile puhelimesi kanssa, yhtään. Älä vahdi myöskään toisen puhelimen käyttöä. Keskity yhdessä olemiseen kun olette samoissa neliöissä.

Ota kaikki irti hetkistä, joissa ei puida pettämistä.

Osoita uskovasi teidän tulevaisuuteen vaikka varaamalla pieni matka muutaman kk päähän. Sano meneväsi yksin nuolemaan haavojasi jos toinen ei lähde mukaan.

MUTTA! Kaikki edellämainittu vain jo olet ehdottoman varma, että haluat pysyä yhdessä. Jos et, niin vain kohdat 1-3.

Eli narsistista roolileikkiä? Oletko tosissasi tästä latppauksesta?

oletko itse tosissasi? Tämä on tasan sama lista jota joka ikinen terapeutti suosittaa.

Ensin rauhoitetaan tilanne, sitten pyritään palauttamaan luottamusta ja näyttämään sitoutuminen yhteiseen. Jos itse haluaa korjata suhteen niin eikö se hyvänen aika edellytä sitä, että pyrkii toimimaan kuten paremmassa suhteessa toimittaisi?

-petetty

Pelkkää teatteria. Tuosta tullaan lujaa alas. Ja petetään jälleen.

häh? Mikä on teatteria? Oliko se teatteria kun ennen uskottomuutta ja siihen johtaneita vaikeuksia pidettiin kädestä kiinni ja tehtiin yhteisiä suunnitelmia tulevaisuuteen? Aika jyrkkää ajatella, ettei uskottomuuden jälkeen ole mahdollista rakentaa suhdetta uudelleen. Kuitenkin moni niin tekee.

Oletko sinä se pettämisen toinen osapuoli kun tunnut olevan hieman kitkerä? Älä välitä, niin olin minäkin joskus ja annoin tuolle pariskunnalle rauhan koettaa korjata suhteensa. Siitäkin selvisin, katkeroitumatta.

No anna sen petetyn kanssa käydä p@neskelemassa pitkin kyliä, niin sitten asia on kunnossa. Dont get mad, get even?

Oikeasti, erotkaa nyt!!

Vierailija kirjoitti:

No anna sen petetyn kanssa käydä p@neskelemassa pitkin kyliä, niin sitten asia on kunnossa. Dont get mad, get even?

Oikeasti, erotkaa nyt!!

pettämistä on myös muunlaista kun munapilluunahah.

Vierailija kirjoitti:

Nimenomaan sä et voi nyt olla se tuki, kun olet se ihminen, joka on loukannut. Puolisosi olisi hyvä saada tukea joltain muulta, ystävältä tai terapeutilta.

Olisi hyvä saada, mutta petetyksi tulemisen kriisissä on mukana loukatuksi tulemisen lisäksi menettämisen pelko. Siksi olisi hyvä akuutissa kriisissä alleviivata, että et ole lähdössä mihinkään, että olet läsnä niin kauan kuin toinen sallii. Kun petetty itkee kipuaan, pettäjän läsnäolo ja läheisyys auttaa, koska se tuo hätääntyneessä tilassa varmuuden siitä, ettei toinen hylännytkään. Sen aika tulee myöhemmin kun tehdään valintoja tulevaisuuden suhteen ns tasapainoisemmassa mielentilassa.

Vierailija kirjoitti:

Meidän selviytymistarina

Minulle selvisi, että mieheni oli pettänyt minua useita kertoja vuosien saatossa. Oli kännipanoja, myös jokunen useamman kerran tapailusuhde ihan selvin päin.

Meillä on pitkä yhteinen historia, lapsia ja yhteinen omaisuus.

Alkuun olin vähällä menettää terveyteni. En kyennyt syömään, liiikkumaan, käymään edes töissä. Nukahtelin vain pätkissä.

Mies hoiti kotityöt. Minä vain hengitin. Itkin ja raivosin. Puhuttiin paljon. Puhuttiin enemmän kuin koskaan. Mies oli kyllä puhunut pahasta olostaan ja pettymyksistä avioliitossamme, mutta ei minulle... riitaa ja erimielisyyttä tuli paljon puhuttujen asioiden seurauksena. Välillä asiat vain pahenivat, kun kipeitä asioita nousi pintaan. Silloin todella kyselin, tahdonko tätä vielä. Tahdoin.

Puhumista kesti vuosia ja sitä riittää vieläkin harvakseltaan. Alkuun puhuttiin päivittäin tuntikausia, tahti harveni pikkuhiljaa sitä mukaa kun kykenin ajattelemaan muutakin kuin pettämistä. Sain kiinni elämästä.

Meille pettämisen paljastuminen oli käännekohta. Mieheni muuttui lähes toiseksi ihmiseksi. Kertoi, ettei halua enää pettää koska siitä tulee niin paha olo. Baarireissut jäi kokonaan pois, alkoi olla kotona läsnä enemmän, ja mikä tärkeintä: alkoi puhua. Ja näytti teoillaan, että haluaa pitää perheen kasassa. Alettiin tehdä asioita perheenä enemmän. Lisättiin kahdenkeskistä aikaa (silloinkin puhuttiin, myös riideltiin, mutta tehtiin meille tärkeitä kivoja asioita).

Tapahtuneet asiat ovat mielessä yhä vähemmän, mutta en yritä työntää niitä pois. Ne saavat tulla. Piti hyväksyä, että tapahtunut on osa meidän elämää, vaikka eroaisimme, vaikka löytäisimme uudet kumppanit. Unohtaa ei voi eikä tarvitse.

Minua auttoi, että mieheni oli tukenani. Olisi ollut aivan hirveää, että hän olisi hylännyt minut tuolloin. Sain romahtaa.

Tajuttiin molemmat, että emme halua luopua toisesta. Sittemmin ollaan tehty kovasti töitä, että muistamme sen säännöllisesti toiselle näyttää ja kertoa, että toinen on tärkeintä maailmassa. Minäkin olin erehtynyt pitämään miestäni itsestäänselvyytenä. Anteeksi antamista olen todella opiskellut ja opetellut.

Kerro ja näytä, että kunnioitat.

Kerro ja näytä, että rakastat.

Toista.

Aina kuolemaan saakka.

Ihana kirjoitus. En tajua, että joku voi tätä alapeukuttaa.