Lue keskustelun säännöt.
Mitä pettäjä voisi tehdä auttaakseen petettyä?
11.07.2022 |
Pidempään jatkunut uskottomuuteni paljastui puolisolle hiljattain. Haluamme molemmat jatkaa yhdessä, mutta vaikeaa on.
Puoliso on toisinaan ihan ok, sitten yhtäkkiä romahtaa. Välillä on pitkiä aikoja ajatuksissaan eikä puhu mitään. Toisinaan haluaisi puhua tuntikausia.
Olen itse tekemisteni seurauksista hyvin järkyttynyt. Kunpa saisin tehdyn tekemättömäksi.
Olen ollut puolisolle paljon läsnä. Olen puhunut tapahtuneista asioista aina kun hän on halunnut. Olen antanut paljon läheisyyttä. Olen kertonut, että hän on minulle kaikkein tärkein.
Välillä molemmista tuntuu, että emme selviä ja täytyy erota. Olemme niin rikki.
Terapia ei auttanut meitä, pystymme puhumaan kahdestaankin ihan rakentavasti.
En kaipaa haukkuja, olen antanut niitä itselleni jo riittävästi.
Erityisesti petetyt, mitä tekoja teidän pettäjäpuolisot tekivät, mitkä auttoi jaksamaan ja sai jatkamaan yhdessä?
Autatteko meitä.
Kommentit (225)
Terapiaan. Sekä yhdessä että erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olla paikalla, kun hän haluaa puhua asiasta.
Sinun keskenäsi kannattaa pohtia, miksi petit. Liittyikö se suhteenne dynamiikkaan eli yrititkö ratkaista (huonolla tavalla) suhteenne ongelmia vai liittyikö pettäminen enemmänkin omaan yksilölliseen kriisiin tai vaikeuteen sitoutua monogaamiseen suhteeseen. Pettäminen voi olla joskus myös yritys löytää ratkaisu suhteen ongelmiin (kuten seksinpuute, henkisen läheisyyden puute, kunnioituksen puute jne) Haluatko sinä jatkaa suhdetta?
Hyvä vastaus. Minua on petetty ja tapauksen selvitys on vielä kesken. Näen kyllä syyt miksi näin on käynyt ja tunnen jopa myötätuntoa miestäni kohtaan vaikka pahalta tuntuu.
Aika näyttää voinko antaa anteeksi täysin. En kuitenkaan ole erityisen vihainen. Vain surullinen ja pettynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhu aina kuin toinen haluaa puhua. Vastaa kaikkiin kysymyksiin rehellisesti, vaikka ei tuntuisikaan mukavalta.
Älä ikinä missään tilanteessa selitä, että sinulla oli joku hyväksyttävä syy pettämiseen. Koska sitä ei ollut. Älä siis puolusta tekoasi. Myönnä itsellesi ja toiselle, että olet tehnyt uskomattoman väärin just niin monta kertaa kun tarvitaan.
Ota kaikki tunteet vastaan. Vaikka olisit väsynyt ja rikki itse, et milloinkaan voi sanoa, että tilanne on jotenkin epäreilu sinua kohtaan.
Ei ole helppoa ja vaatii aikaa. Mutta jos tahtoa on, niin pienellä todennäköisyydellä suhteen voi pelastaa ja rakentaa uudelleen.
Tässä on vaan se vaikeus, että rehelliset vastaukset pitäisi kyetä kysyjän ottamaan myös vastaan. Eihän se totuus siellä pettämisen syissä yleensä ole kovin kaunis. Petetty tinkaa usein syytä miksi, miksi, miksi melkein loputtomiin ja palaa tietenkin halusta tietää, koska tiedon myötä voi päätellä tuleeko homma jatkumaan vai oliko kyseessä ohimenevä juttu. Mutta yleensä vastaus ei miellytä ja aiheuttaa vaan enemmän riitaa ja draamaa.
Myös pettäjän on syytä pohtia todella, mikä kaikki johti hänet pettämiseen. Ja noin pitkäkestoiseen. Asiantuntijoiden mukaan juurikin ne pettäjän kertomat syyt indikoivat suhteen tulevaisuutta eli tuleeko pettäminen toistumaan. Totta kai petetty joutuu sulattelemaan vastauksia ja saa käydä kaikki vihan ja raivon tunteet. Pettäjän on ne kestettävä. Harva kestää vaan yrittää toppuutella petetyn purkauksia ja kyselyä.
Niin. Tiedän suhteen, jossa mies päätyi ulkopuoliseen suhteeseen, koska koki, ettei hänen mielipiteitään tai toiveitaan kunnioitettu tai otettu mitenkään huomioon suhteessaan. Suurin loukkaus oli ilman miehen suostumusta aloitettu raskautumisyritys ja miehen painostaminen lapsettomuushoitoihin, vaikka hän oli suhteen alusta saakka ilmaissut, ettei tahdo ollenkaan lapsia. Painostuskeinona väite, että on miehen syytä, ettei nainen koskaan saa omaa lasta ja elämä on näin ollen pilalla ja sama olisi kuolla pois.
Myöhemmin samainen argumentti oli käytössä kun mies olisi halunnut erota: elämä pilalla, sinun vika, yksinäinen vanhuus edessä, sama olisi kuolla pois. Vahvistettuna parilla demonstraatiolla kuinka tämä tulisi toteutumaan.
Kuitenkin kun sivusuhteen tultua ilmi, pari lähti etsimään kriisiin apua terapiasta, nainen vaati jo etukäteen, ettei kummastakaan edellä mainitusta kipukohdasta saa puhua. No eihän terapiasta tietenkään ollut mitään hyötyä ja pari erosi riitaisissa väleissä.
Te ketkä peukutatte tätä alas: kerrotteko mistä teidän mielestä terapiassa olisi tullut keskustella jos ei siitä, että mies halusi irti suhteesta, koska koki, ettei suhteessa edetty molempien hyväksymään suuntaan ja tahdissa?
Eli jos terapiassa on tarkoitus vaan keskittyä siihen, että mietitään kuinka epäonnistunut pettäjä on ihmisenä, ettei omaa henkilökohtaista kriisiiään ja itsetunnon puutettaan osaa käsitellä loukkaamatta kumppaniaan, eikö tämän voisi jo kertoa heti aluksi, eikä jäädä pyörittelemään suotta pettäjän kokemuksia tai syitä? Sitten takaisin kotiin ja pettäjän salasanat jakoon sekä pettäjälle säännöt ja kotiintuloajat niin homma on hoidettu.
No minä en ole peukuttanut, mutta ihan ensimmäisenä herää kysymys, että miksi se pettäjämies jäi tuollaiseen suhteeseen? Luultavasti pettäminen on ollut tälle petetylle niin suuri loukkaus, että se olisi pitänyt käsitellä ihan ensin, ennen kuin olisi voitu siirtyä noihin edeltäviin asioihin. Eli kyllä, terapiassa olisi pitänyt käsitellä tätä pettäjän huonoutta niin kauan, että petetty pääsee jaloilleen ja pystyy reflektoimaan itseään. Luonnollisesti tämä olisi ollut pitkä, vuosien prosessi. Jos olisi tapahtunut koskaan.
Ei kyllä ne kaikki olisi pitänyt käsitellä. Joskus ihminen pettämisellään yrittää ratkaista parisuhteen ongelmat ns. kriisiyttää. Kyllä tässä ensimmäinen petos on se raskautumisyritys ilman suostumusta ja yhteistä päätöstä. Siinä on jo luottamusta rikottu. Kuulostaa siltä, että suhteen raskautuva osapuoli on todella dominoiva eikä toinen ole osannut muuta kuin lähteä vieraisiin. Ja että olisi ok, ettei naisen osuutta käsiteltäisi terapiassa; se olisi hoitovirhe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhu aina kuin toinen haluaa puhua. Vastaa kaikkiin kysymyksiin rehellisesti, vaikka ei tuntuisikaan mukavalta.
Älä ikinä missään tilanteessa selitä, että sinulla oli joku hyväksyttävä syy pettämiseen. Koska sitä ei ollut. Älä siis puolusta tekoasi. Myönnä itsellesi ja toiselle, että olet tehnyt uskomattoman väärin just niin monta kertaa kun tarvitaan.
Ota kaikki tunteet vastaan. Vaikka olisit väsynyt ja rikki itse, et milloinkaan voi sanoa, että tilanne on jotenkin epäreilu sinua kohtaan.
Ei ole helppoa ja vaatii aikaa. Mutta jos tahtoa on, niin pienellä todennäköisyydellä suhteen voi pelastaa ja rakentaa uudelleen.
Tässä on vaan se vaikeus, että rehelliset vastaukset pitäisi kyetä kysyjän ottamaan myös vastaan. Eihän se totuus siellä pettämisen syissä yleensä ole kovin kaunis. Petetty tinkaa usein syytä miksi, miksi, miksi melkein loputtomiin ja palaa tietenkin halusta tietää, koska tiedon myötä voi päätellä tuleeko homma jatkumaan vai oliko kyseessä ohimenevä juttu. Mutta yleensä vastaus ei miellytä ja aiheuttaa vaan enemmän riitaa ja draamaa.
Myös pettäjän on syytä pohtia todella, mikä kaikki johti hänet pettämiseen. Ja noin pitkäkestoiseen. Asiantuntijoiden mukaan juurikin ne pettäjän kertomat syyt indikoivat suhteen tulevaisuutta eli tuleeko pettäminen toistumaan. Totta kai petetty joutuu sulattelemaan vastauksia ja saa käydä kaikki vihan ja raivon tunteet. Pettäjän on ne kestettävä. Harva kestää vaan yrittää toppuutella petetyn purkauksia ja kyselyä.
Niin. Tiedän suhteen, jossa mies päätyi ulkopuoliseen suhteeseen, koska koki, ettei hänen mielipiteitään tai toiveitaan kunnioitettu tai otettu mitenkään huomioon suhteessaan. Suurin loukkaus oli ilman miehen suostumusta aloitettu raskautumisyritys ja miehen painostaminen lapsettomuushoitoihin, vaikka hän oli suhteen alusta saakka ilmaissut, ettei tahdo ollenkaan lapsia. Painostuskeinona väite, että on miehen syytä, ettei nainen koskaan saa omaa lasta ja elämä on näin ollen pilalla ja sama olisi kuolla pois.
Myöhemmin samainen argumentti oli käytössä kun mies olisi halunnut erota: elämä pilalla, sinun vika, yksinäinen vanhuus edessä, sama olisi kuolla pois. Vahvistettuna parilla demonstraatiolla kuinka tämä tulisi toteutumaan.
Kuitenkin kun sivusuhteen tultua ilmi, pari lähti etsimään kriisiin apua terapiasta, nainen vaati jo etukäteen, ettei kummastakaan edellä mainitusta kipukohdasta saa puhua. No eihän terapiasta tietenkään ollut mitään hyötyä ja pari erosi riitaisissa väleissä.
Te ketkä peukutatte tätä alas: kerrotteko mistä teidän mielestä terapiassa olisi tullut keskustella jos ei siitä, että mies halusi irti suhteesta, koska koki, ettei suhteessa edetty molempien hyväksymään suuntaan ja tahdissa?
Eli jos terapiassa on tarkoitus vaan keskittyä siihen, että mietitään kuinka epäonnistunut pettäjä on ihmisenä, ettei omaa henkilökohtaista kriisiiään ja itsetunnon puutettaan osaa käsitellä loukkaamatta kumppaniaan, eikö tämän voisi jo kertoa heti aluksi, eikä jäädä pyörittelemään suotta pettäjän kokemuksia tai syitä? Sitten takaisin kotiin ja pettäjän salasanat jakoon sekä pettäjälle säännöt ja kotiintuloajat niin homma on hoidettu.
No minä en ole peukuttanut, mutta ihan ensimmäisenä herää kysymys, että miksi se pettäjämies jäi tuollaiseen suhteeseen? Luultavasti pettäminen on ollut tälle petetylle niin suuri loukkaus, että se olisi pitänyt käsitellä ihan ensin, ennen kuin olisi voitu siirtyä noihin edeltäviin asioihin. Eli kyllä, terapiassa olisi pitänyt käsitellä tätä pettäjän huonoutta niin kauan, että petetty pääsee jaloilleen ja pystyy reflektoimaan itseään. Luonnollisesti tämä olisi ollut pitkä, vuosien prosessi. Jos olisi tapahtunut koskaan.
Ei kyllä ne kaikki olisi pitänyt käsitellä. Joskus ihminen pettämisellään yrittää ratkaista parisuhteen ongelmat ns. kriisiyttää. Kyllä tässä ensimmäinen petos on se raskautumisyritys ilman suostumusta ja yhteistä päätöstä. Siinä on jo luottamusta rikottu. Kuulostaa siltä, että suhteen raskautuva osapuoli on todella dominoiva eikä toinen ole osannut muuta kuin lähteä vieraisiin. Ja että olisi ok, ettei naisen osuutta käsiteltäisi terapiassa; se olisi hoitovirhe.
Hei, jokainen saa hakeutua terapiaan omista lähtökohdistaan käsittelemään niitä asioita, mitä haluaa. Vai hoitovirhe 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhu aina kuin toinen haluaa puhua. Vastaa kaikkiin kysymyksiin rehellisesti, vaikka ei tuntuisikaan mukavalta.
Älä ikinä missään tilanteessa selitä, että sinulla oli joku hyväksyttävä syy pettämiseen. Koska sitä ei ollut. Älä siis puolusta tekoasi. Myönnä itsellesi ja toiselle, että olet tehnyt uskomattoman väärin just niin monta kertaa kun tarvitaan.
Ota kaikki tunteet vastaan. Vaikka olisit väsynyt ja rikki itse, et milloinkaan voi sanoa, että tilanne on jotenkin epäreilu sinua kohtaan.
Ei ole helppoa ja vaatii aikaa. Mutta jos tahtoa on, niin pienellä todennäköisyydellä suhteen voi pelastaa ja rakentaa uudelleen.
Tässä on vaan se vaikeus, että rehelliset vastaukset pitäisi kyetä kysyjän ottamaan myös vastaan. Eihän se totuus siellä pettämisen syissä yleensä ole kovin kaunis. Petetty tinkaa usein syytä miksi, miksi, miksi melkein loputtomiin ja palaa tietenkin halusta tietää, koska tiedon myötä voi päätellä tuleeko homma jatkumaan vai oliko kyseessä ohimenevä juttu. Mutta yleensä vastaus ei miellytä ja aiheuttaa vaan enemmän riitaa ja draamaa.
Myös pettäjän on syytä pohtia todella, mikä kaikki johti hänet pettämiseen. Ja noin pitkäkestoiseen. Asiantuntijoiden mukaan juurikin ne pettäjän kertomat syyt indikoivat suhteen tulevaisuutta eli tuleeko pettäminen toistumaan. Totta kai petetty joutuu sulattelemaan vastauksia ja saa käydä kaikki vihan ja raivon tunteet. Pettäjän on ne kestettävä. Harva kestää vaan yrittää toppuutella petetyn purkauksia ja kyselyä.
Niin. Tiedän suhteen, jossa mies päätyi ulkopuoliseen suhteeseen, koska koki, ettei hänen mielipiteitään tai toiveitaan kunnioitettu tai otettu mitenkään huomioon suhteessaan. Suurin loukkaus oli ilman miehen suostumusta aloitettu raskautumisyritys ja miehen painostaminen lapsettomuushoitoihin, vaikka hän oli suhteen alusta saakka ilmaissut, ettei tahdo ollenkaan lapsia. Painostuskeinona väite, että on miehen syytä, ettei nainen koskaan saa omaa lasta ja elämä on näin ollen pilalla ja sama olisi kuolla pois.
Myöhemmin samainen argumentti oli käytössä kun mies olisi halunnut erota: elämä pilalla, sinun vika, yksinäinen vanhuus edessä, sama olisi kuolla pois. Vahvistettuna parilla demonstraatiolla kuinka tämä tulisi toteutumaan.
Kuitenkin kun sivusuhteen tultua ilmi, pari lähti etsimään kriisiin apua terapiasta, nainen vaati jo etukäteen, ettei kummastakaan edellä mainitusta kipukohdasta saa puhua. No eihän terapiasta tietenkään ollut mitään hyötyä ja pari erosi riitaisissa väleissä.
Te ketkä peukutatte tätä alas: kerrotteko mistä teidän mielestä terapiassa olisi tullut keskustella jos ei siitä, että mies halusi irti suhteesta, koska koki, ettei suhteessa edetty molempien hyväksymään suuntaan ja tahdissa?
Eli jos terapiassa on tarkoitus vaan keskittyä siihen, että mietitään kuinka epäonnistunut pettäjä on ihmisenä, ettei omaa henkilökohtaista kriisiiään ja itsetunnon puutettaan osaa käsitellä loukkaamatta kumppaniaan, eikö tämän voisi jo kertoa heti aluksi, eikä jäädä pyörittelemään suotta pettäjän kokemuksia tai syitä? Sitten takaisin kotiin ja pettäjän salasanat jakoon sekä pettäjälle säännöt ja kotiintuloajat niin homma on hoidettu.
No minä en ole peukuttanut, mutta ihan ensimmäisenä herää kysymys, että miksi se pettäjämies jäi tuollaiseen suhteeseen? Luultavasti pettäminen on ollut tälle petetylle niin suuri loukkaus, että se olisi pitänyt käsitellä ihan ensin, ennen kuin olisi voitu siirtyä noihin edeltäviin asioihin. Eli kyllä, terapiassa olisi pitänyt käsitellä tätä pettäjän huonoutta niin kauan, että petetty pääsee jaloilleen ja pystyy reflektoimaan itseään. Luonnollisesti tämä olisi ollut pitkä, vuosien prosessi. Jos olisi tapahtunut koskaan.
Ei kyllä ne kaikki olisi pitänyt käsitellä. Joskus ihminen pettämisellään yrittää ratkaista parisuhteen ongelmat ns. kriisiyttää. Kyllä tässä ensimmäinen petos on se raskautumisyritys ilman suostumusta ja yhteistä päätöstä. Siinä on jo luottamusta rikottu. Kuulostaa siltä, että suhteen raskautuva osapuoli on todella dominoiva eikä toinen ole osannut muuta kuin lähteä vieraisiin. Ja että olisi ok, ettei naisen osuutta käsiteltäisi terapiassa; se olisi hoitovirhe.
Höpöhöpö. Jos on ihmiaineksena pilallista - kuten ap on - ja toteuttaa sitä teoin, on kyse yhtä epämiellyttävästä ilmiöstä kuin pesofilia. Se ei paapomalla parane. Saatika etsimällä syitä _ muista_.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhu aina kuin toinen haluaa puhua. Vastaa kaikkiin kysymyksiin rehellisesti, vaikka ei tuntuisikaan mukavalta.
Älä ikinä missään tilanteessa selitä, että sinulla oli joku hyväksyttävä syy pettämiseen. Koska sitä ei ollut. Älä siis puolusta tekoasi. Myönnä itsellesi ja toiselle, että olet tehnyt uskomattoman väärin just niin monta kertaa kun tarvitaan.
Ota kaikki tunteet vastaan. Vaikka olisit väsynyt ja rikki itse, et milloinkaan voi sanoa, että tilanne on jotenkin epäreilu sinua kohtaan.
Ei ole helppoa ja vaatii aikaa. Mutta jos tahtoa on, niin pienellä todennäköisyydellä suhteen voi pelastaa ja rakentaa uudelleen.
Tässä on vaan se vaikeus, että rehelliset vastaukset pitäisi kyetä kysyjän ottamaan myös vastaan. Eihän se totuus siellä pettämisen syissä yleensä ole kovin kaunis. Petetty tinkaa usein syytä miksi, miksi, miksi melkein loputtomiin ja palaa tietenkin halusta tietää, koska tiedon myötä voi päätellä tuleeko homma jatkumaan vai oliko kyseessä ohimenevä juttu. Mutta yleensä vastaus ei miellytä ja aiheuttaa vaan enemmän riitaa ja draamaa.
Myös pettäjän on syytä pohtia todella, mikä kaikki johti hänet pettämiseen. Ja noin pitkäkestoiseen. Asiantuntijoiden mukaan juurikin ne pettäjän kertomat syyt indikoivat suhteen tulevaisuutta eli tuleeko pettäminen toistumaan. Totta kai petetty joutuu sulattelemaan vastauksia ja saa käydä kaikki vihan ja raivon tunteet. Pettäjän on ne kestettävä. Harva kestää vaan yrittää toppuutella petetyn purkauksia ja kyselyä.
Niin. Tiedän suhteen, jossa mies päätyi ulkopuoliseen suhteeseen, koska koki, ettei hänen mielipiteitään tai toiveitaan kunnioitettu tai otettu mitenkään huomioon suhteessaan. Suurin loukkaus oli ilman miehen suostumusta aloitettu raskautumisyritys ja miehen painostaminen lapsettomuushoitoihin, vaikka hän oli suhteen alusta saakka ilmaissut, ettei tahdo ollenkaan lapsia. Painostuskeinona väite, että on miehen syytä, ettei nainen koskaan saa omaa lasta ja elämä on näin ollen pilalla ja sama olisi kuolla pois.
Myöhemmin samainen argumentti oli käytössä kun mies olisi halunnut erota: elämä pilalla, sinun vika, yksinäinen vanhuus edessä, sama olisi kuolla pois. Vahvistettuna parilla demonstraatiolla kuinka tämä tulisi toteutumaan.
Kuitenkin kun sivusuhteen tultua ilmi, pari lähti etsimään kriisiin apua terapiasta, nainen vaati jo etukäteen, ettei kummastakaan edellä mainitusta kipukohdasta saa puhua. No eihän terapiasta tietenkään ollut mitään hyötyä ja pari erosi riitaisissa väleissä.
Te ketkä peukutatte tätä alas: kerrotteko mistä teidän mielestä terapiassa olisi tullut keskustella jos ei siitä, että mies halusi irti suhteesta, koska koki, ettei suhteessa edetty molempien hyväksymään suuntaan ja tahdissa?
Eli jos terapiassa on tarkoitus vaan keskittyä siihen, että mietitään kuinka epäonnistunut pettäjä on ihmisenä, ettei omaa henkilökohtaista kriisiiään ja itsetunnon puutettaan osaa käsitellä loukkaamatta kumppaniaan, eikö tämän voisi jo kertoa heti aluksi, eikä jäädä pyörittelemään suotta pettäjän kokemuksia tai syitä? Sitten takaisin kotiin ja pettäjän salasanat jakoon sekä pettäjälle säännöt ja kotiintuloajat niin homma on hoidettu.
No minä en ole peukuttanut, mutta ihan ensimmäisenä herää kysymys, että miksi se pettäjämies jäi tuollaiseen suhteeseen? Luultavasti pettäminen on ollut tälle petetylle niin suuri loukkaus, että se olisi pitänyt käsitellä ihan ensin, ennen kuin olisi voitu siirtyä noihin edeltäviin asioihin. Eli kyllä, terapiassa olisi pitänyt käsitellä tätä pettäjän huonoutta niin kauan, että petetty pääsee jaloilleen ja pystyy reflektoimaan itseään. Luonnollisesti tämä olisi ollut pitkä, vuosien prosessi. Jos olisi tapahtunut koskaan.
Terapiassa oli toiveena vahvistaa miehen jo kokemaa valtaisaa syyllisyyttä, joka oli kulkenut mukana ja kasvanut koko 7 vuotisen suhteen. Tuo syyllisyyden tunne oli miehen pitänyt suhteessa kiinni siihenkin saakka, joten toiveena oli, että tuo suhteen liima vain vahvistuisi uskottomuuskriisin myötä. Siksi oli jo etukäteen tehty selväksi, että naisen virheistä tai loukkauksista ei sitten terapiassa hiiskahdeta.
Vai miten tulkitsisit tilanteen, jossa uskottomuuskriisiä lähdetään purkamaan terapiaan ja petetty sanoo jo aikaa varatessa, että lapsettomuusasiasta tai minun itsariuhkauksista et sitten puhu sanaakaan tai lähden heti. Sitten ensimmäinen kysymys terapian alussa oli kuitenkin; kuinka sinä voit kohdella minua näin kun olen aina sinua rakastanut ehdoitta ja kaikkeni sinun vuoksesi tehnyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhu aina kuin toinen haluaa puhua. Vastaa kaikkiin kysymyksiin rehellisesti, vaikka ei tuntuisikaan mukavalta.
Älä ikinä missään tilanteessa selitä, että sinulla oli joku hyväksyttävä syy pettämiseen. Koska sitä ei ollut. Älä siis puolusta tekoasi. Myönnä itsellesi ja toiselle, että olet tehnyt uskomattoman väärin just niin monta kertaa kun tarvitaan.
Ota kaikki tunteet vastaan. Vaikka olisit väsynyt ja rikki itse, et milloinkaan voi sanoa, että tilanne on jotenkin epäreilu sinua kohtaan.
Ei ole helppoa ja vaatii aikaa. Mutta jos tahtoa on, niin pienellä todennäköisyydellä suhteen voi pelastaa ja rakentaa uudelleen.
Tässä on vaan se vaikeus, että rehelliset vastaukset pitäisi kyetä kysyjän ottamaan myös vastaan. Eihän se totuus siellä pettämisen syissä yleensä ole kovin kaunis. Petetty tinkaa usein syytä miksi, miksi, miksi melkein loputtomiin ja palaa tietenkin halusta tietää, koska tiedon myötä voi päätellä tuleeko homma jatkumaan vai oliko kyseessä ohimenevä juttu. Mutta yleensä vastaus ei miellytä ja aiheuttaa vaan enemmän riitaa ja draamaa.
Myös pettäjän on syytä pohtia todella, mikä kaikki johti hänet pettämiseen. Ja noin pitkäkestoiseen. Asiantuntijoiden mukaan juurikin ne pettäjän kertomat syyt indikoivat suhteen tulevaisuutta eli tuleeko pettäminen toistumaan. Totta kai petetty joutuu sulattelemaan vastauksia ja saa käydä kaikki vihan ja raivon tunteet. Pettäjän on ne kestettävä. Harva kestää vaan yrittää toppuutella petetyn purkauksia ja kyselyä.
Niin. Tiedän suhteen, jossa mies päätyi ulkopuoliseen suhteeseen, koska koki, ettei hänen mielipiteitään tai toiveitaan kunnioitettu tai otettu mitenkään huomioon suhteessaan. Suurin loukkaus oli ilman miehen suostumusta aloitettu raskautumisyritys ja miehen painostaminen lapsettomuushoitoihin, vaikka hän oli suhteen alusta saakka ilmaissut, ettei tahdo ollenkaan lapsia. Painostuskeinona väite, että on miehen syytä, ettei nainen koskaan saa omaa lasta ja elämä on näin ollen pilalla ja sama olisi kuolla pois.
Myöhemmin samainen argumentti oli käytössä kun mies olisi halunnut erota: elämä pilalla, sinun vika, yksinäinen vanhuus edessä, sama olisi kuolla pois. Vahvistettuna parilla demonstraatiolla kuinka tämä tulisi toteutumaan.
Kuitenkin kun sivusuhteen tultua ilmi, pari lähti etsimään kriisiin apua terapiasta, nainen vaati jo etukäteen, ettei kummastakaan edellä mainitusta kipukohdasta saa puhua. No eihän terapiasta tietenkään ollut mitään hyötyä ja pari erosi riitaisissa väleissä.
Te ketkä peukutatte tätä alas: kerrotteko mistä teidän mielestä terapiassa olisi tullut keskustella jos ei siitä, että mies halusi irti suhteesta, koska koki, ettei suhteessa edetty molempien hyväksymään suuntaan ja tahdissa?
Eli jos terapiassa on tarkoitus vaan keskittyä siihen, että mietitään kuinka epäonnistunut pettäjä on ihmisenä, ettei omaa henkilökohtaista kriisiiään ja itsetunnon puutettaan osaa käsitellä loukkaamatta kumppaniaan, eikö tämän voisi jo kertoa heti aluksi, eikä jäädä pyörittelemään suotta pettäjän kokemuksia tai syitä? Sitten takaisin kotiin ja pettäjän salasanat jakoon sekä pettäjälle säännöt ja kotiintuloajat niin homma on hoidettu.
No minä en ole peukuttanut, mutta ihan ensimmäisenä herää kysymys, että miksi se pettäjämies jäi tuollaiseen suhteeseen? Luultavasti pettäminen on ollut tälle petetylle niin suuri loukkaus, että se olisi pitänyt käsitellä ihan ensin, ennen kuin olisi voitu siirtyä noihin edeltäviin asioihin. Eli kyllä, terapiassa olisi pitänyt käsitellä tätä pettäjän huonoutta niin kauan, että petetty pääsee jaloilleen ja pystyy reflektoimaan itseään. Luonnollisesti tämä olisi ollut pitkä, vuosien prosessi. Jos olisi tapahtunut koskaan.
Terapiassa oli toiveena vahvistaa miehen jo kokemaa valtaisaa syyllisyyttä, joka oli kulkenut mukana ja kasvanut koko 7 vuotisen suhteen. Tuo syyllisyyden tunne oli miehen pitänyt suhteessa kiinni siihenkin saakka, joten toiveena oli, että tuo suhteen liima vain vahvistuisi uskottomuuskriisin myötä. Siksi oli jo etukäteen tehty selväksi, että naisen virheistä tai loukkauksista ei sitten terapiassa hiiskahdeta.
Vai miten tulkitsisit tilanteen, jossa uskottomuuskriisiä lähdetään purkamaan terapiaan ja petetty sanoo jo aikaa varatessa, että lapsettomuusasiasta tai minun itsariuhkauksista et sitten puhu sanaakaan tai lähden heti. Sitten ensimmäinen kysymys terapian alussa oli kuitenkin; kuinka sinä voit kohdella minua näin kun olen aina sinua rakastanut ehdoitta ja kaikkeni sinun vuoksesi tehnyt?
Jos miehellä on tällaisia ongelmia, hänen olisi pitänyt hakeutua yksilöterapiaan tai pyrkiä muuten hoitamaan niitä. Ei pariterapia ole ratkaisu hänen syyllisyysongelmiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhu aina kuin toinen haluaa puhua. Vastaa kaikkiin kysymyksiin rehellisesti, vaikka ei tuntuisikaan mukavalta.
Älä ikinä missään tilanteessa selitä, että sinulla oli joku hyväksyttävä syy pettämiseen. Koska sitä ei ollut. Älä siis puolusta tekoasi. Myönnä itsellesi ja toiselle, että olet tehnyt uskomattoman väärin just niin monta kertaa kun tarvitaan.
Ota kaikki tunteet vastaan. Vaikka olisit väsynyt ja rikki itse, et milloinkaan voi sanoa, että tilanne on jotenkin epäreilu sinua kohtaan.
Ei ole helppoa ja vaatii aikaa. Mutta jos tahtoa on, niin pienellä todennäköisyydellä suhteen voi pelastaa ja rakentaa uudelleen.
Tässä on vaan se vaikeus, että rehelliset vastaukset pitäisi kyetä kysyjän ottamaan myös vastaan. Eihän se totuus siellä pettämisen syissä yleensä ole kovin kaunis. Petetty tinkaa usein syytä miksi, miksi, miksi melkein loputtomiin ja palaa tietenkin halusta tietää, koska tiedon myötä voi päätellä tuleeko homma jatkumaan vai oliko kyseessä ohimenevä juttu. Mutta yleensä vastaus ei miellytä ja aiheuttaa vaan enemmän riitaa ja draamaa.
Myös pettäjän on syytä pohtia todella, mikä kaikki johti hänet pettämiseen. Ja noin pitkäkestoiseen. Asiantuntijoiden mukaan juurikin ne pettäjän kertomat syyt indikoivat suhteen tulevaisuutta eli tuleeko pettäminen toistumaan. Totta kai petetty joutuu sulattelemaan vastauksia ja saa käydä kaikki vihan ja raivon tunteet. Pettäjän on ne kestettävä. Harva kestää vaan yrittää toppuutella petetyn purkauksia ja kyselyä.
Niin. Tiedän suhteen, jossa mies päätyi ulkopuoliseen suhteeseen, koska koki, ettei hänen mielipiteitään tai toiveitaan kunnioitettu tai otettu mitenkään huomioon suhteessaan. Suurin loukkaus oli ilman miehen suostumusta aloitettu raskautumisyritys ja miehen painostaminen lapsettomuushoitoihin, vaikka hän oli suhteen alusta saakka ilmaissut, ettei tahdo ollenkaan lapsia. Painostuskeinona väite, että on miehen syytä, ettei nainen koskaan saa omaa lasta ja elämä on näin ollen pilalla ja sama olisi kuolla pois.
Myöhemmin samainen argumentti oli käytössä kun mies olisi halunnut erota: elämä pilalla, sinun vika, yksinäinen vanhuus edessä, sama olisi kuolla pois. Vahvistettuna parilla demonstraatiolla kuinka tämä tulisi toteutumaan.
Kuitenkin kun sivusuhteen tultua ilmi, pari lähti etsimään kriisiin apua terapiasta, nainen vaati jo etukäteen, ettei kummastakaan edellä mainitusta kipukohdasta saa puhua. No eihän terapiasta tietenkään ollut mitään hyötyä ja pari erosi riitaisissa väleissä.
Te ketkä peukutatte tätä alas: kerrotteko mistä teidän mielestä terapiassa olisi tullut keskustella jos ei siitä, että mies halusi irti suhteesta, koska koki, ettei suhteessa edetty molempien hyväksymään suuntaan ja tahdissa?
Eli jos terapiassa on tarkoitus vaan keskittyä siihen, että mietitään kuinka epäonnistunut pettäjä on ihmisenä, ettei omaa henkilökohtaista kriisiiään ja itsetunnon puutettaan osaa käsitellä loukkaamatta kumppaniaan, eikö tämän voisi jo kertoa heti aluksi, eikä jäädä pyörittelemään suotta pettäjän kokemuksia tai syitä? Sitten takaisin kotiin ja pettäjän salasanat jakoon sekä pettäjälle säännöt ja kotiintuloajat niin homma on hoidettu.
No minä en ole peukuttanut, mutta ihan ensimmäisenä herää kysymys, että miksi se pettäjämies jäi tuollaiseen suhteeseen? Luultavasti pettäminen on ollut tälle petetylle niin suuri loukkaus, että se olisi pitänyt käsitellä ihan ensin, ennen kuin olisi voitu siirtyä noihin edeltäviin asioihin. Eli kyllä, terapiassa olisi pitänyt käsitellä tätä pettäjän huonoutta niin kauan, että petetty pääsee jaloilleen ja pystyy reflektoimaan itseään. Luonnollisesti tämä olisi ollut pitkä, vuosien prosessi. Jos olisi tapahtunut koskaan.
Ei kyllä ne kaikki olisi pitänyt käsitellä. Joskus ihminen pettämisellään yrittää ratkaista parisuhteen ongelmat ns. kriisiyttää. Kyllä tässä ensimmäinen petos on se raskautumisyritys ilman suostumusta ja yhteistä päätöstä. Siinä on jo luottamusta rikottu. Kuulostaa siltä, että suhteen raskautuva osapuoli on todella dominoiva eikä toinen ole osannut muuta kuin lähteä vieraisiin. Ja että olisi ok, ettei naisen osuutta käsiteltäisi terapiassa; se olisi hoitovirhe.
Hei, jokainen saa hakeutua terapiaan omista lähtökohdistaan käsittelemään niitä asioita, mitä haluaa. Vai hoitovirhe 😂
Niin, tässähän olisi lähtökohtana vain toisen osapuolen kokema; sellainen ei johda mihinkään eikä ammattitaitoinen terapeutti toimi niin. Itse olen aikoinaan käynyt puolisoni kanssa pariterapian ja kyllä siellä yhdessä käydään molempien kokemat ja tekemät jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhu aina kuin toinen haluaa puhua. Vastaa kaikkiin kysymyksiin rehellisesti, vaikka ei tuntuisikaan mukavalta.
Älä ikinä missään tilanteessa selitä, että sinulla oli joku hyväksyttävä syy pettämiseen. Koska sitä ei ollut. Älä siis puolusta tekoasi. Myönnä itsellesi ja toiselle, että olet tehnyt uskomattoman väärin just niin monta kertaa kun tarvitaan.
Ota kaikki tunteet vastaan. Vaikka olisit väsynyt ja rikki itse, et milloinkaan voi sanoa, että tilanne on jotenkin epäreilu sinua kohtaan.
Ei ole helppoa ja vaatii aikaa. Mutta jos tahtoa on, niin pienellä todennäköisyydellä suhteen voi pelastaa ja rakentaa uudelleen.
Tässä on vaan se vaikeus, että rehelliset vastaukset pitäisi kyetä kysyjän ottamaan myös vastaan. Eihän se totuus siellä pettämisen syissä yleensä ole kovin kaunis. Petetty tinkaa usein syytä miksi, miksi, miksi melkein loputtomiin ja palaa tietenkin halusta tietää, koska tiedon myötä voi päätellä tuleeko homma jatkumaan vai oliko kyseessä ohimenevä juttu. Mutta yleensä vastaus ei miellytä ja aiheuttaa vaan enemmän riitaa ja draamaa.
Myös pettäjän on syytä pohtia todella, mikä kaikki johti hänet pettämiseen. Ja noin pitkäkestoiseen. Asiantuntijoiden mukaan juurikin ne pettäjän kertomat syyt indikoivat suhteen tulevaisuutta eli tuleeko pettäminen toistumaan. Totta kai petetty joutuu sulattelemaan vastauksia ja saa käydä kaikki vihan ja raivon tunteet. Pettäjän on ne kestettävä. Harva kestää vaan yrittää toppuutella petetyn purkauksia ja kyselyä.
Niin. Tiedän suhteen, jossa mies päätyi ulkopuoliseen suhteeseen, koska koki, ettei hänen mielipiteitään tai toiveitaan kunnioitettu tai otettu mitenkään huomioon suhteessaan. Suurin loukkaus oli ilman miehen suostumusta aloitettu raskautumisyritys ja miehen painostaminen lapsettomuushoitoihin, vaikka hän oli suhteen alusta saakka ilmaissut, ettei tahdo ollenkaan lapsia. Painostuskeinona väite, että on miehen syytä, ettei nainen koskaan saa omaa lasta ja elämä on näin ollen pilalla ja sama olisi kuolla pois.
Myöhemmin samainen argumentti oli käytössä kun mies olisi halunnut erota: elämä pilalla, sinun vika, yksinäinen vanhuus edessä, sama olisi kuolla pois. Vahvistettuna parilla demonstraatiolla kuinka tämä tulisi toteutumaan.
Kuitenkin kun sivusuhteen tultua ilmi, pari lähti etsimään kriisiin apua terapiasta, nainen vaati jo etukäteen, ettei kummastakaan edellä mainitusta kipukohdasta saa puhua. No eihän terapiasta tietenkään ollut mitään hyötyä ja pari erosi riitaisissa väleissä.
Te ketkä peukutatte tätä alas: kerrotteko mistä teidän mielestä terapiassa olisi tullut keskustella jos ei siitä, että mies halusi irti suhteesta, koska koki, ettei suhteessa edetty molempien hyväksymään suuntaan ja tahdissa?
Eli jos terapiassa on tarkoitus vaan keskittyä siihen, että mietitään kuinka epäonnistunut pettäjä on ihmisenä, ettei omaa henkilökohtaista kriisiiään ja itsetunnon puutettaan osaa käsitellä loukkaamatta kumppaniaan, eikö tämän voisi jo kertoa heti aluksi, eikä jäädä pyörittelemään suotta pettäjän kokemuksia tai syitä? Sitten takaisin kotiin ja pettäjän salasanat jakoon sekä pettäjälle säännöt ja kotiintuloajat niin homma on hoidettu.
No minä en ole peukuttanut, mutta ihan ensimmäisenä herää kysymys, että miksi se pettäjämies jäi tuollaiseen suhteeseen? Luultavasti pettäminen on ollut tälle petetylle niin suuri loukkaus, että se olisi pitänyt käsitellä ihan ensin, ennen kuin olisi voitu siirtyä noihin edeltäviin asioihin. Eli kyllä, terapiassa olisi pitänyt käsitellä tätä pettäjän huonoutta niin kauan, että petetty pääsee jaloilleen ja pystyy reflektoimaan itseään. Luonnollisesti tämä olisi ollut pitkä, vuosien prosessi. Jos olisi tapahtunut koskaan.
Ei kyllä ne kaikki olisi pitänyt käsitellä. Joskus ihminen pettämisellään yrittää ratkaista parisuhteen ongelmat ns. kriisiyttää. Kyllä tässä ensimmäinen petos on se raskautumisyritys ilman suostumusta ja yhteistä päätöstä. Siinä on jo luottamusta rikottu. Kuulostaa siltä, että suhteen raskautuva osapuoli on todella dominoiva eikä toinen ole osannut muuta kuin lähteä vieraisiin. Ja että olisi ok, ettei naisen osuutta käsiteltäisi terapiassa; se olisi hoitovirhe.
Hei, jokainen saa hakeutua terapiaan omista lähtökohdistaan käsittelemään niitä asioita, mitä haluaa. Vai hoitovirhe 😂
Niin, tässähän olisi lähtökohtana vain toisen osapuolen kokema; sellainen ei johda mihinkään eikä ammattitaitoinen terapeutti toimi niin. Itse olen aikoinaan käynyt puolisoni kanssa pariterapian ja kyllä siellä yhdessä käydään molempien kokemat ja tekemät jne.
Kyllä, tämä on ihanne, mutta se tapahtuu jokaisen omilla ehdoilla ja omien henkisten kykyjen mukaan. Ei kukaan ulkopuolinen voi sanoa, että nyt täytyy käsitellä tätä ja tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies oli pettäjä ja eron jälkeen kävin terapiassa.
Paras mitä hän pystyi tekemään, oli pysyä kaukana ja olla puhumatta minulle mitään. Esimerkiksi kosketus oksetti.
Tiedän yhden pariskunnan joka miehen pettämisen jälkeen jatkoi. Nainen etsi pitkään uutta miestä vaikka asuivat yhdessä. Ehkä seikkailujen jälkeen nainen tuumasi että alkavat olla tasoissa. Kriisissä meni noin 5 vuotta. Vaikea uskoa että se mies on uskollinen vieläkään. Mutta ehkä se nainen seikkailee edelleen. Ovat hyvin varakkaita.
En oikein usko, että tuossa tilanteessa voi auttaa mitenkään. Joko toinen hyväksyy tapahtuneen tai ei. Tärkeintä varmaan on olla rehellinen itselleen eli pystyykö tuollaisessa suhteessa jatkamaan vai tekeekö sen vain mukavuudenhalusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti ap? Sinä tekisit suurimman palveluksen puolisollesi myöntämällä kirjallisesti, että olen ihmisenä täysin mätä, eikä sinuun tule kenenkään koskea edes metrisellä seipäällä. Sen jälkeen maksat hänen terapiansa. Ja katoat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhu aina kuin toinen haluaa puhua. Vastaa kaikkiin kysymyksiin rehellisesti, vaikka ei tuntuisikaan mukavalta.
Älä ikinä missään tilanteessa selitä, että sinulla oli joku hyväksyttävä syy pettämiseen. Koska sitä ei ollut. Älä siis puolusta tekoasi. Myönnä itsellesi ja toiselle, että olet tehnyt uskomattoman väärin just niin monta kertaa kun tarvitaan.
Ota kaikki tunteet vastaan. Vaikka olisit väsynyt ja rikki itse, et milloinkaan voi sanoa, että tilanne on jotenkin epäreilu sinua kohtaan.
Ei ole helppoa ja vaatii aikaa. Mutta jos tahtoa on, niin pienellä todennäköisyydellä suhteen voi pelastaa ja rakentaa uudelleen.
Tässä on vaan se vaikeus, että rehelliset vastaukset pitäisi kyetä kysyjän ottamaan myös vastaan. Eihän se totuus siellä pettämisen syissä yleensä ole kovin kaunis. Petetty tinkaa usein syytä miksi, miksi, miksi melkein loputtomiin ja palaa tietenkin halusta tietää, koska tiedon myötä voi päätellä tuleeko homma jatkumaan vai oliko kyseessä ohimenevä juttu. Mutta yleensä vastaus ei miellytä ja aiheuttaa vaan enemmän riitaa ja draamaa.
Myös pettäjän on syytä pohtia todella, mikä kaikki johti hänet pettämiseen. Ja noin pitkäkestoiseen. Asiantuntijoiden mukaan juurikin ne pettäjän kertomat syyt indikoivat suhteen tulevaisuutta eli tuleeko pettäminen toistumaan. Totta kai petetty joutuu sulattelemaan vastauksia ja saa käydä kaikki vihan ja raivon tunteet. Pettäjän on ne kestettävä. Harva kestää vaan yrittää toppuutella petetyn purkauksia ja kyselyä.
Niin. Tiedän suhteen, jossa mies päätyi ulkopuoliseen suhteeseen, koska koki, ettei hänen mielipiteitään tai toiveitaan kunnioitettu tai otettu mitenkään huomioon suhteessaan. Suurin loukkaus oli ilman miehen suostumusta aloitettu raskautumisyritys ja miehen painostaminen lapsettomuushoitoihin, vaikka hän oli suhteen alusta saakka ilmaissut, ettei tahdo ollenkaan lapsia. Painostuskeinona väite, että on miehen syytä, ettei nainen koskaan saa omaa lasta ja elämä on näin ollen pilalla ja sama olisi kuolla pois.
Myöhemmin samainen argumentti oli käytössä kun mies olisi halunnut erota: elämä pilalla, sinun vika, yksinäinen vanhuus edessä, sama olisi kuolla pois. Vahvistettuna parilla demonstraatiolla kuinka tämä tulisi toteutumaan.
Kuitenkin kun sivusuhteen tultua ilmi, pari lähti etsimään kriisiin apua terapiasta, nainen vaati jo etukäteen, ettei kummastakaan edellä mainitusta kipukohdasta saa puhua. No eihän terapiasta tietenkään ollut mitään hyötyä ja pari erosi riitaisissa väleissä.
Te ketkä peukutatte tätä alas: kerrotteko mistä teidän mielestä terapiassa olisi tullut keskustella jos ei siitä, että mies halusi irti suhteesta, koska koki, ettei suhteessa edetty molempien hyväksymään suuntaan ja tahdissa?
Eli jos terapiassa on tarkoitus vaan keskittyä siihen, että mietitään kuinka epäonnistunut pettäjä on ihmisenä, ettei omaa henkilökohtaista kriisiiään ja itsetunnon puutettaan osaa käsitellä loukkaamatta kumppaniaan, eikö tämän voisi jo kertoa heti aluksi, eikä jäädä pyörittelemään suotta pettäjän kokemuksia tai syitä? Sitten takaisin kotiin ja pettäjän salasanat jakoon sekä pettäjälle säännöt ja kotiintuloajat niin homma on hoidettu.
No minä en ole peukuttanut, mutta ihan ensimmäisenä herää kysymys, että miksi se pettäjämies jäi tuollaiseen suhteeseen? Luultavasti pettäminen on ollut tälle petetylle niin suuri loukkaus, että se olisi pitänyt käsitellä ihan ensin, ennen kuin olisi voitu siirtyä noihin edeltäviin asioihin. Eli kyllä, terapiassa olisi pitänyt käsitellä tätä pettäjän huonoutta niin kauan, että petetty pääsee jaloilleen ja pystyy reflektoimaan itseään. Luonnollisesti tämä olisi ollut pitkä, vuosien prosessi. Jos olisi tapahtunut koskaan.
Ei kyllä ne kaikki olisi pitänyt käsitellä. Joskus ihminen pettämisellään yrittää ratkaista parisuhteen ongelmat ns. kriisiyttää. Kyllä tässä ensimmäinen petos on se raskautumisyritys ilman suostumusta ja yhteistä päätöstä. Siinä on jo luottamusta rikottu. Kuulostaa siltä, että suhteen raskautuva osapuoli on todella dominoiva eikä toinen ole osannut muuta kuin lähteä vieraisiin. Ja että olisi ok, ettei naisen osuutta käsiteltäisi terapiassa; se olisi hoitovirhe.
Hei, jokainen saa hakeutua terapiaan omista lähtökohdistaan käsittelemään niitä asioita, mitä haluaa. Vai hoitovirhe 😂
Ilman muuta saa, eikä kyseessä ole hoitosuhde, joten sikäli kirjoittaja ilmaisee asian hieman väärin. Kuitenkin, terapeutti kysyy mitä pari haluaa terapiasta hakea. Eihän terapiasta ole mitään hyötyä ellei näitä asioita sitten todella käsitellä, joten silloin terapeutti ei ole toiminut ammattietiikkansa myötäisesti.
Esimerkkitapauksessa nainen vastasi terapeutille, että tavoitteensa on, että mies ymmärtäisi kuinka on häntä loukannut ja kaiken kauniin hajoittanut ja mies jotain epämääräistä keskusteluyhteyden rakentamisesta. Terapeutti oli sitten pian pamauttanut, että hän haluaisi tietää onko miehellä halua korjata suhdetta kuntoon ensinkään. No eihän sitä ollut, koska ei vuosien jälkeen uskonut ongelmien korjautuvan ja näki kriisin tilaisuutena päästä suhteesta irti. Halusi vain, että se irtiotto tapahtuisi ns ammattilaisen silmän alla kun aiemmat olivat päätyneet katastrofaalisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna paljon aikaa. Älä käänny joka pyllyn perään kun olette ulkona osoita muille ihmisille että tämä on minun rakas pussaa ja pidä kädestä muiden seurassa
Rakkaus pitää näkyä sanat ei riitä.
Kaikki teemme virheitä opitaan ja mennään eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhu aina kuin toinen haluaa puhua. Vastaa kaikkiin kysymyksiin rehellisesti, vaikka ei tuntuisikaan mukavalta.
Älä ikinä missään tilanteessa selitä, että sinulla oli joku hyväksyttävä syy pettämiseen. Koska sitä ei ollut. Älä siis puolusta tekoasi. Myönnä itsellesi ja toiselle, että olet tehnyt uskomattoman väärin just niin monta kertaa kun tarvitaan.
Ota kaikki tunteet vastaan. Vaikka olisit väsynyt ja rikki itse, et milloinkaan voi sanoa, että tilanne on jotenkin epäreilu sinua kohtaan.
Ei ole helppoa ja vaatii aikaa. Mutta jos tahtoa on, niin pienellä todennäköisyydellä suhteen voi pelastaa ja rakentaa uudelleen.
Tässä on vaan se vaikeus, että rehelliset vastaukset pitäisi kyetä kysyjän ottamaan myös vastaan. Eihän se totuus siellä pettämisen syissä yleensä ole kovin kaunis. Petetty tinkaa usein syytä miksi, miksi, miksi melkein loputtomiin ja palaa tietenkin halusta tietää, koska tiedon myötä voi päätellä tuleeko homma jatkumaan vai oliko kyseessä ohimenevä juttu. Mutta yleensä vastaus ei miellytä ja aiheuttaa vaan enemmän riitaa ja draamaa.
Myös pettäjän on syytä pohtia todella, mikä kaikki johti hänet pettämiseen. Ja noin pitkäkestoiseen. Asiantuntijoiden mukaan juurikin ne pettäjän kertomat syyt indikoivat suhteen tulevaisuutta eli tuleeko pettäminen toistumaan. Totta kai petetty joutuu sulattelemaan vastauksia ja saa käydä kaikki vihan ja raivon tunteet. Pettäjän on ne kestettävä. Harva kestää vaan yrittää toppuutella petetyn purkauksia ja kyselyä.
Niin. Tiedän suhteen, jossa mies päätyi ulkopuoliseen suhteeseen, koska koki, ettei hänen mielipiteitään tai toiveitaan kunnioitettu tai otettu mitenkään huomioon suhteessaan. Suurin loukkaus oli ilman miehen suostumusta aloitettu raskautumisyritys ja miehen painostaminen lapsettomuushoitoihin, vaikka hän oli suhteen alusta saakka ilmaissut, ettei tahdo ollenkaan lapsia. Painostuskeinona väite, että on miehen syytä, ettei nainen koskaan saa omaa lasta ja elämä on näin ollen pilalla ja sama olisi kuolla pois.
Myöhemmin samainen argumentti oli käytössä kun mies olisi halunnut erota: elämä pilalla, sinun vika, yksinäinen vanhuus edessä, sama olisi kuolla pois. Vahvistettuna parilla demonstraatiolla kuinka tämä tulisi toteutumaan.
Kuitenkin kun sivusuhteen tultua ilmi, pari lähti etsimään kriisiin apua terapiasta, nainen vaati jo etukäteen, ettei kummastakaan edellä mainitusta kipukohdasta saa puhua. No eihän terapiasta tietenkään ollut mitään hyötyä ja pari erosi riitaisissa väleissä.
Te ketkä peukutatte tätä alas: kerrotteko mistä teidän mielestä terapiassa olisi tullut keskustella jos ei siitä, että mies halusi irti suhteesta, koska koki, ettei suhteessa edetty molempien hyväksymään suuntaan ja tahdissa?
Eli jos terapiassa on tarkoitus vaan keskittyä siihen, että mietitään kuinka epäonnistunut pettäjä on ihmisenä, ettei omaa henkilökohtaista kriisiiään ja itsetunnon puutettaan osaa käsitellä loukkaamatta kumppaniaan, eikö tämän voisi jo kertoa heti aluksi, eikä jäädä pyörittelemään suotta pettäjän kokemuksia tai syitä? Sitten takaisin kotiin ja pettäjän salasanat jakoon sekä pettäjälle säännöt ja kotiintuloajat niin homma on hoidettu.
No minä en ole peukuttanut, mutta ihan ensimmäisenä herää kysymys, että miksi se pettäjämies jäi tuollaiseen suhteeseen? Luultavasti pettäminen on ollut tälle petetylle niin suuri loukkaus, että se olisi pitänyt käsitellä ihan ensin, ennen kuin olisi voitu siirtyä noihin edeltäviin asioihin. Eli kyllä, terapiassa olisi pitänyt käsitellä tätä pettäjän huonoutta niin kauan, että petetty pääsee jaloilleen ja pystyy reflektoimaan itseään. Luonnollisesti tämä olisi ollut pitkä, vuosien prosessi. Jos olisi tapahtunut koskaan.
Ei kyllä ne kaikki olisi pitänyt käsitellä. Joskus ihminen pettämisellään yrittää ratkaista parisuhteen ongelmat ns. kriisiyttää. Kyllä tässä ensimmäinen petos on se raskautumisyritys ilman suostumusta ja yhteistä päätöstä. Siinä on jo luottamusta rikottu. Kuulostaa siltä, että suhteen raskautuva osapuoli on todella dominoiva eikä toinen ole osannut muuta kuin lähteä vieraisiin. Ja että olisi ok, ettei naisen osuutta käsiteltäisi terapiassa; se olisi hoitovirhe.
Hei, jokainen saa hakeutua terapiaan omista lähtökohdistaan käsittelemään niitä asioita, mitä haluaa. Vai hoitovirhe 😂
Ilman muuta saa, eikä kyseessä ole hoitosuhde, joten sikäli kirjoittaja ilmaisee asian hieman väärin. Kuitenkin, terapeutti kysyy mitä pari haluaa terapiasta hakea. Eihän terapiasta ole mitään hyötyä ellei näitä asioita sitten todella käsitellä, joten silloin terapeutti ei ole toiminut ammattietiikkansa myötäisesti.
Esimerkkitapauksessa nainen vastasi terapeutille, että tavoitteensa on, että mies ymmärtäisi kuinka on häntä loukannut ja kaiken kauniin hajoittanut ja mies jotain epämääräistä keskusteluyhteyden rakentamisesta. Terapeutti oli sitten pian pamauttanut, että hän haluaisi tietää onko miehellä halua korjata suhdetta kuntoon ensinkään. No eihän sitä ollut, koska ei vuosien jälkeen uskonut ongelmien korjautuvan ja näki kriisin tilaisuutena päästä suhteesta irti. Halusi vain, että se irtiotto tapahtuisi ns ammattilaisen silmän alla kun aiemmat olivat päätyneet katastrofaalisesti.
No mutta sittenhän kaikki päättyi tämän pettäjämiehen silmissä ihan hyvin, miten tämä liittyy aiheeseen?
Kaikesta tästä p*skasta huolimatta, mitä täällä ap:n niskaan on kaadettu muistuttaisin, että iso osa liitoista jatkuu senkin jälkeen, kun pettäminen on paljastunut. Eli kyllä niistä selvitään. Pitkissä suhteissa voi tapahtua kaikenlaista, mutta puolisot pysyvät silti yhdessä syystä tai toisesta. Näin käy elävässä elämässä huolimatta siitä, mitä tällä palstalla kirjoitetaan.
Ehkä neuvoni olisi se, että älä lue tätä palstaa, keskity suhteeseesi ja hanki teille tarvittaessa ulkopuolista terapia-apua. Aika näyttää miten teille käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhu aina kuin toinen haluaa puhua. Vastaa kaikkiin kysymyksiin rehellisesti, vaikka ei tuntuisikaan mukavalta.
Älä ikinä missään tilanteessa selitä, että sinulla oli joku hyväksyttävä syy pettämiseen. Koska sitä ei ollut. Älä siis puolusta tekoasi. Myönnä itsellesi ja toiselle, että olet tehnyt uskomattoman väärin just niin monta kertaa kun tarvitaan.
Ota kaikki tunteet vastaan. Vaikka olisit väsynyt ja rikki itse, et milloinkaan voi sanoa, että tilanne on jotenkin epäreilu sinua kohtaan.
Ei ole helppoa ja vaatii aikaa. Mutta jos tahtoa on, niin pienellä todennäköisyydellä suhteen voi pelastaa ja rakentaa uudelleen.
Tässä on vaan se vaikeus, että rehelliset vastaukset pitäisi kyetä kysyjän ottamaan myös vastaan. Eihän se totuus siellä pettämisen syissä yleensä ole kovin kaunis. Petetty tinkaa usein syytä miksi, miksi, miksi melkein loputtomiin ja palaa tietenkin halusta tietää, koska tiedon myötä voi päätellä tuleeko homma jatkumaan vai oliko kyseessä ohimenevä juttu. Mutta yleensä vastaus ei miellytä ja aiheuttaa vaan enemmän riitaa ja draamaa.
Myös pettäjän on syytä pohtia todella, mikä kaikki johti hänet pettämiseen. Ja noin pitkäkestoiseen. Asiantuntijoiden mukaan juurikin ne pettäjän kertomat syyt indikoivat suhteen tulevaisuutta eli tuleeko pettäminen toistumaan. Totta kai petetty joutuu sulattelemaan vastauksia ja saa käydä kaikki vihan ja raivon tunteet. Pettäjän on ne kestettävä. Harva kestää vaan yrittää toppuutella petetyn purkauksia ja kyselyä.
Niin. Tiedän suhteen, jossa mies päätyi ulkopuoliseen suhteeseen, koska koki, ettei hänen mielipiteitään tai toiveitaan kunnioitettu tai otettu mitenkään huomioon suhteessaan. Suurin loukkaus oli ilman miehen suostumusta aloitettu raskautumisyritys ja miehen painostaminen lapsettomuushoitoihin, vaikka hän oli suhteen alusta saakka ilmaissut, ettei tahdo ollenkaan lapsia. Painostuskeinona väite, että on miehen syytä, ettei nainen koskaan saa omaa lasta ja elämä on näin ollen pilalla ja sama olisi kuolla pois.
Myöhemmin samainen argumentti oli käytössä kun mies olisi halunnut erota: elämä pilalla, sinun vika, yksinäinen vanhuus edessä, sama olisi kuolla pois. Vahvistettuna parilla demonstraatiolla kuinka tämä tulisi toteutumaan.
Kuitenkin kun sivusuhteen tultua ilmi, pari lähti etsimään kriisiin apua terapiasta, nainen vaati jo etukäteen, ettei kummastakaan edellä mainitusta kipukohdasta saa puhua. No eihän terapiasta tietenkään ollut mitään hyötyä ja pari erosi riitaisissa väleissä.
Te ketkä peukutatte tätä alas: kerrotteko mistä teidän mielestä terapiassa olisi tullut keskustella jos ei siitä, että mies halusi irti suhteesta, koska koki, ettei suhteessa edetty molempien hyväksymään suuntaan ja tahdissa?
Eli jos terapiassa on tarkoitus vaan keskittyä siihen, että mietitään kuinka epäonnistunut pettäjä on ihmisenä, ettei omaa henkilökohtaista kriisiiään ja itsetunnon puutettaan osaa käsitellä loukkaamatta kumppaniaan, eikö tämän voisi jo kertoa heti aluksi, eikä jäädä pyörittelemään suotta pettäjän kokemuksia tai syitä? Sitten takaisin kotiin ja pettäjän salasanat jakoon sekä pettäjälle säännöt ja kotiintuloajat niin homma on hoidettu.
No minä en ole peukuttanut, mutta ihan ensimmäisenä herää kysymys, että miksi se pettäjämies jäi tuollaiseen suhteeseen? Luultavasti pettäminen on ollut tälle petetylle niin suuri loukkaus, että se olisi pitänyt käsitellä ihan ensin, ennen kuin olisi voitu siirtyä noihin edeltäviin asioihin. Eli kyllä, terapiassa olisi pitänyt käsitellä tätä pettäjän huonoutta niin kauan, että petetty pääsee jaloilleen ja pystyy reflektoimaan itseään. Luonnollisesti tämä olisi ollut pitkä, vuosien prosessi. Jos olisi tapahtunut koskaan.
Terapiassa oli toiveena vahvistaa miehen jo kokemaa valtaisaa syyllisyyttä, joka oli kulkenut mukana ja kasvanut koko 7 vuotisen suhteen. Tuo syyllisyyden tunne oli miehen pitänyt suhteessa kiinni siihenkin saakka, joten toiveena oli, että tuo suhteen liima vain vahvistuisi uskottomuuskriisin myötä. Siksi oli jo etukäteen tehty selväksi, että naisen virheistä tai loukkauksista ei sitten terapiassa hiiskahdeta.
Vai miten tulkitsisit tilanteen, jossa uskottomuuskriisiä lähdetään purkamaan terapiaan ja petetty sanoo jo aikaa varatessa, että lapsettomuusasiasta tai minun itsariuhkauksista et sitten puhu sanaakaan tai lähden heti. Sitten ensimmäinen kysymys terapian alussa oli kuitenkin; kuinka sinä voit kohdella minua näin kun olen aina sinua rakastanut ehdoitta ja kaikkeni sinun vuoksesi tehnyt?
Jos miehellä on tällaisia ongelmia, hänen olisi pitänyt hakeutua yksilöterapiaan tai pyrkiä muuten hoitamaan niitä. Ei pariterapia ole ratkaisu hänen syyllisyysongelmiinsa.
Samaa mieltä. Ero ja välien katkeaminen ratkaisi hänen syyllisyysongelmastaan puolet kerta linttuulla ja loput henkilökohtainen terapia tovin eron jälkeen. Asiat näyttävät kovin paljon selkeämmiltä matkan ja ajan päästä tarkasteltuna kuin tilanteessa, jossa vakuuttavin keskustelukumppani on samalla asuinkumppani ja samalla hän, joka tahtoo sinua hallita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhu aina kuin toinen haluaa puhua. Vastaa kaikkiin kysymyksiin rehellisesti, vaikka ei tuntuisikaan mukavalta.
Älä ikinä missään tilanteessa selitä, että sinulla oli joku hyväksyttävä syy pettämiseen. Koska sitä ei ollut. Älä siis puolusta tekoasi. Myönnä itsellesi ja toiselle, että olet tehnyt uskomattoman väärin just niin monta kertaa kun tarvitaan.
Ota kaikki tunteet vastaan. Vaikka olisit väsynyt ja rikki itse, et milloinkaan voi sanoa, että tilanne on jotenkin epäreilu sinua kohtaan.
Ei ole helppoa ja vaatii aikaa. Mutta jos tahtoa on, niin pienellä todennäköisyydellä suhteen voi pelastaa ja rakentaa uudelleen.
Tässä on vaan se vaikeus, että rehelliset vastaukset pitäisi kyetä kysyjän ottamaan myös vastaan. Eihän se totuus siellä pettämisen syissä yleensä ole kovin kaunis. Petetty tinkaa usein syytä miksi, miksi, miksi melkein loputtomiin ja palaa tietenkin halusta tietää, koska tiedon myötä voi päätellä tuleeko homma jatkumaan vai oliko kyseessä ohimenevä juttu. Mutta yleensä vastaus ei miellytä ja aiheuttaa vaan enemmän riitaa ja draamaa.
Myös pettäjän on syytä pohtia todella, mikä kaikki johti hänet pettämiseen. Ja noin pitkäkestoiseen. Asiantuntijoiden mukaan juurikin ne pettäjän kertomat syyt indikoivat suhteen tulevaisuutta eli tuleeko pettäminen toistumaan. Totta kai petetty joutuu sulattelemaan vastauksia ja saa käydä kaikki vihan ja raivon tunteet. Pettäjän on ne kestettävä. Harva kestää vaan yrittää toppuutella petetyn purkauksia ja kyselyä.
Niin. Tiedän suhteen, jossa mies päätyi ulkopuoliseen suhteeseen, koska koki, ettei hänen mielipiteitään tai toiveitaan kunnioitettu tai otettu mitenkään huomioon suhteessaan. Suurin loukkaus oli ilman miehen suostumusta aloitettu raskautumisyritys ja miehen painostaminen lapsettomuushoitoihin, vaikka hän oli suhteen alusta saakka ilmaissut, ettei tahdo ollenkaan lapsia. Painostuskeinona väite, että on miehen syytä, ettei nainen koskaan saa omaa lasta ja elämä on näin ollen pilalla ja sama olisi kuolla pois.
Myöhemmin samainen argumentti oli käytössä kun mies olisi halunnut erota: elämä pilalla, sinun vika, yksinäinen vanhuus edessä, sama olisi kuolla pois. Vahvistettuna parilla demonstraatiolla kuinka tämä tulisi toteutumaan.
Kuitenkin kun sivusuhteen tultua ilmi, pari lähti etsimään kriisiin apua terapiasta, nainen vaati jo etukäteen, ettei kummastakaan edellä mainitusta kipukohdasta saa puhua. No eihän terapiasta tietenkään ollut mitään hyötyä ja pari erosi riitaisissa väleissä.
Te ketkä peukutatte tätä alas: kerrotteko mistä teidän mielestä terapiassa olisi tullut keskustella jos ei siitä, että mies halusi irti suhteesta, koska koki, ettei suhteessa edetty molempien hyväksymään suuntaan ja tahdissa?
Eli jos terapiassa on tarkoitus vaan keskittyä siihen, että mietitään kuinka epäonnistunut pettäjä on ihmisenä, ettei omaa henkilökohtaista kriisiiään ja itsetunnon puutettaan osaa käsitellä loukkaamatta kumppaniaan, eikö tämän voisi jo kertoa heti aluksi, eikä jäädä pyörittelemään suotta pettäjän kokemuksia tai syitä? Sitten takaisin kotiin ja pettäjän salasanat jakoon sekä pettäjälle säännöt ja kotiintuloajat niin homma on hoidettu.
No minä en ole peukuttanut, mutta ihan ensimmäisenä herää kysymys, että miksi se pettäjämies jäi tuollaiseen suhteeseen? Luultavasti pettäminen on ollut tälle petetylle niin suuri loukkaus, että se olisi pitänyt käsitellä ihan ensin, ennen kuin olisi voitu siirtyä noihin edeltäviin asioihin. Eli kyllä, terapiassa olisi pitänyt käsitellä tätä pettäjän huonoutta niin kauan, että petetty pääsee jaloilleen ja pystyy reflektoimaan itseään. Luonnollisesti tämä olisi ollut pitkä, vuosien prosessi. Jos olisi tapahtunut koskaan.
Ei kyllä ne kaikki olisi pitänyt käsitellä. Joskus ihminen pettämisellään yrittää ratkaista parisuhteen ongelmat ns. kriisiyttää. Kyllä tässä ensimmäinen petos on se raskautumisyritys ilman suostumusta ja yhteistä päätöstä. Siinä on jo luottamusta rikottu. Kuulostaa siltä, että suhteen raskautuva osapuoli on todella dominoiva eikä toinen ole osannut muuta kuin lähteä vieraisiin. Ja että olisi ok, ettei naisen osuutta käsiteltäisi terapiassa; se olisi hoitovirhe.
Hei, jokainen saa hakeutua terapiaan omista lähtökohdistaan käsittelemään niitä asioita, mitä haluaa. Vai hoitovirhe 😂
Ilman muuta saa, eikä kyseessä ole hoitosuhde, joten sikäli kirjoittaja ilmaisee asian hieman väärin. Kuitenkin, terapeutti kysyy mitä pari haluaa terapiasta hakea. Eihän terapiasta ole mitään hyötyä ellei näitä asioita sitten todella käsitellä, joten silloin terapeutti ei ole toiminut ammattietiikkansa myötäisesti.
Esimerkkitapauksessa nainen vastasi terapeutille, että tavoitteensa on, että mies ymmärtäisi kuinka on häntä loukannut ja kaiken kauniin hajoittanut ja mies jotain epämääräistä keskusteluyhteyden rakentamisesta. Terapeutti oli sitten pian pamauttanut, että hän haluaisi tietää onko miehellä halua korjata suhdetta kuntoon ensinkään. No eihän sitä ollut, koska ei vuosien jälkeen uskonut ongelmien korjautuvan ja näki kriisin tilaisuutena päästä suhteesta irti. Halusi vain, että se irtiotto tapahtuisi ns ammattilaisen silmän alla kun aiemmat olivat päätyneet katastrofaalisesti.
No mutta sittenhän kaikki päättyi tämän pettäjämiehen silmissä ihan hyvin, miten tämä liittyy aiheeseen?
Tämä on liukkaan narsistimiehen taps hoitaa petturuutensa ns sivistyneesti. Hauskaa tuossa on se, että eihän tuo mitään katastrofeja estä. Minä tiedän monia, joilla ydinsota vasta terapian jälkeen alkoikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhu aina kuin toinen haluaa puhua. Vastaa kaikkiin kysymyksiin rehellisesti, vaikka ei tuntuisikaan mukavalta.
Älä ikinä missään tilanteessa selitä, että sinulla oli joku hyväksyttävä syy pettämiseen. Koska sitä ei ollut. Älä siis puolusta tekoasi. Myönnä itsellesi ja toiselle, että olet tehnyt uskomattoman väärin just niin monta kertaa kun tarvitaan.
Ota kaikki tunteet vastaan. Vaikka olisit väsynyt ja rikki itse, et milloinkaan voi sanoa, että tilanne on jotenkin epäreilu sinua kohtaan.
Ei ole helppoa ja vaatii aikaa. Mutta jos tahtoa on, niin pienellä todennäköisyydellä suhteen voi pelastaa ja rakentaa uudelleen.
Tässä on vaan se vaikeus, että rehelliset vastaukset pitäisi kyetä kysyjän ottamaan myös vastaan. Eihän se totuus siellä pettämisen syissä yleensä ole kovin kaunis. Petetty tinkaa usein syytä miksi, miksi, miksi melkein loputtomiin ja palaa tietenkin halusta tietää, koska tiedon myötä voi päätellä tuleeko homma jatkumaan vai oliko kyseessä ohimenevä juttu. Mutta yleensä vastaus ei miellytä ja aiheuttaa vaan enemmän riitaa ja draamaa.
Myös pettäjän on syytä pohtia todella, mikä kaikki johti hänet pettämiseen. Ja noin pitkäkestoiseen. Asiantuntijoiden mukaan juurikin ne pettäjän kertomat syyt indikoivat suhteen tulevaisuutta eli tuleeko pettäminen toistumaan. Totta kai petetty joutuu sulattelemaan vastauksia ja saa käydä kaikki vihan ja raivon tunteet. Pettäjän on ne kestettävä. Harva kestää vaan yrittää toppuutella petetyn purkauksia ja kyselyä.
Niin. Tiedän suhteen, jossa mies päätyi ulkopuoliseen suhteeseen, koska koki, ettei hänen mielipiteitään tai toiveitaan kunnioitettu tai otettu mitenkään huomioon suhteessaan. Suurin loukkaus oli ilman miehen suostumusta aloitettu raskautumisyritys ja miehen painostaminen lapsettomuushoitoihin, vaikka hän oli suhteen alusta saakka ilmaissut, ettei tahdo ollenkaan lapsia. Painostuskeinona väite, että on miehen syytä, ettei nainen koskaan saa omaa lasta ja elämä on näin ollen pilalla ja sama olisi kuolla pois.
Myöhemmin samainen argumentti oli käytössä kun mies olisi halunnut erota: elämä pilalla, sinun vika, yksinäinen vanhuus edessä, sama olisi kuolla pois. Vahvistettuna parilla demonstraatiolla kuinka tämä tulisi toteutumaan.
Kuitenkin kun sivusuhteen tultua ilmi, pari lähti etsimään kriisiin apua terapiasta, nainen vaati jo etukäteen, ettei kummastakaan edellä mainitusta kipukohdasta saa puhua. No eihän terapiasta tietenkään ollut mitään hyötyä ja pari erosi riitaisissa väleissä.
Te ketkä peukutatte tätä alas: kerrotteko mistä teidän mielestä terapiassa olisi tullut keskustella jos ei siitä, että mies halusi irti suhteesta, koska koki, ettei suhteessa edetty molempien hyväksymään suuntaan ja tahdissa?
Eli jos terapiassa on tarkoitus vaan keskittyä siihen, että mietitään kuinka epäonnistunut pettäjä on ihmisenä, ettei omaa henkilökohtaista kriisiiään ja itsetunnon puutettaan osaa käsitellä loukkaamatta kumppaniaan, eikö tämän voisi jo kertoa heti aluksi, eikä jäädä pyörittelemään suotta pettäjän kokemuksia tai syitä? Sitten takaisin kotiin ja pettäjän salasanat jakoon sekä pettäjälle säännöt ja kotiintuloajat niin homma on hoidettu.
No minä en ole peukuttanut, mutta ihan ensimmäisenä herää kysymys, että miksi se pettäjämies jäi tuollaiseen suhteeseen? Luultavasti pettäminen on ollut tälle petetylle niin suuri loukkaus, että se olisi pitänyt käsitellä ihan ensin, ennen kuin olisi voitu siirtyä noihin edeltäviin asioihin. Eli kyllä, terapiassa olisi pitänyt käsitellä tätä pettäjän huonoutta niin kauan, että petetty pääsee jaloilleen ja pystyy reflektoimaan itseään. Luonnollisesti tämä olisi ollut pitkä, vuosien prosessi. Jos olisi tapahtunut koskaan.
Ei kyllä ne kaikki olisi pitänyt käsitellä. Joskus ihminen pettämisellään yrittää ratkaista parisuhteen ongelmat ns. kriisiyttää. Kyllä tässä ensimmäinen petos on se raskautumisyritys ilman suostumusta ja yhteistä päätöstä. Siinä on jo luottamusta rikottu. Kuulostaa siltä, että suhteen raskautuva osapuoli on todella dominoiva eikä toinen ole osannut muuta kuin lähteä vieraisiin. Ja että olisi ok, ettei naisen osuutta käsiteltäisi terapiassa; se olisi hoitovirhe.
Hei, jokainen saa hakeutua terapiaan omista lähtökohdistaan käsittelemään niitä asioita, mitä haluaa. Vai hoitovirhe 😂
Niin, tässähän olisi lähtökohtana vain toisen osapuolen kokema; sellainen ei johda mihinkään eikä ammattitaitoinen terapeutti toimi niin. Itse olen aikoinaan käynyt puolisoni kanssa pariterapian ja kyllä siellä yhdessä käydään molempien kokemat ja tekemät jne.
Kyllä, tämä on ihanne, mutta se tapahtuu jokaisen omilla ehdoilla ja omien henkisten kykyjen mukaan. Ei kukaan ulkopuolinen voi sanoa, että nyt täytyy käsitellä tätä ja tätä.
Ei mene noin ammattilaisen kanssa. Meidänkin tapaus oli todella vaikea, mutta terapeutti osasi työnsä ja kävimme niin rankkoja asioita siellä, ettei uskoisi. Henkiset voimat olivat koetuksella, mutta ammattilainen osaa työnsä. Turha on vaivata terapeuttia, jos ei ole edllytyksiä/halua toimia suhteen/terapiatyöskentelyn eteen. Kyllä ammattilainen tietää, mitä on syytä tutkia suhteessa.
No minä en ole peukuttanut, mutta ihan ensimmäisenä herää kysymys, että miksi se pettäjämies jäi tuollaiseen suhteeseen? Luultavasti pettäminen on ollut tälle petetylle niin suuri loukkaus, että se olisi pitänyt käsitellä ihan ensin, ennen kuin olisi voitu siirtyä noihin edeltäviin asioihin. Eli kyllä, terapiassa olisi pitänyt käsitellä tätä pettäjän huonoutta niin kauan, että petetty pääsee jaloilleen ja pystyy reflektoimaan itseään. Luonnollisesti tämä olisi ollut pitkä, vuosien prosessi. Jos olisi tapahtunut koskaan.