Lue keskustelun säännöt.
Suuttuisitko, jos vanhempasi tekee testamentin jossa et saa mitään, ja vaativat luopumaan vielä lakiosasta?
11.07.2022 |
Kaikki siis siksi, että he haluavat varmistaa että suosikkilapsi saa ihan kaiken?
Vanhemmat olleet aina siis erittäin epäreiluja ja toista lasta susosittu, toista hylkeksitty. Myös koko aikuisuuden ajan vain suosikki saanut tukea, apua, rahaa, inhokki ei mitään.
Mä loukkaannuin, sillä lapsenikaan ei saa nyt mitään suvun metsää koskaan kun kaikki menossa sisarukselle. Ja ei, en ole se hulivili lapsi, vaan se kunnollinen, ahkera, asiansa hyvin hoitanut. Silti inhottu ja syrjitty.
Miten sinä reagoisit? Loukkaantuisitko?
Kommentit (177)
Jos olisi noin epäterve perhe niin en varmaan jaksaisi suuttua tai osaisi yllättyä. En kuitenkaan suostuisi luopumaan lapiosuudestani jos sille ei ole perusteita ja vissiin vaatisi itseltäni aika paljon huonoa täyttää ne perusteet todistetusti. Tai ehkä riippuu vähän siitä millainen se suosikkilapsi on. Jos perit vaikka mökin niin polttaako sinut sen sisälle... tms, tuli vain mieleen koska perheenne kuulostaa mielenvikaiselta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun vanhempasi palasivat synnäriltä sinä sylissään, he sitoutuivat sinuun. Olisivat jättäneet lastenkotiin, jos eivät olisi oikeasti sinua huolineet.
Nyt vain venkoilevat. Joillekin lakiosa on ainoa hyvä muisto vanhemmista, sinulta yritetään näemmä evätä sekin. Kyse ei ole rahasta vaan siitä, kuuluuko sukuun. Lakiosa voidaan evätä vasta, jos perillinen on ryöstänyt tai hakannut vanhempansa tai viettänyt rikollista elämää. Nyt AP yritetään latistaa vielä viimeisen kerran, sukuun luulumattomaksi ja rikolliseksi. Loukkaantuisin sydänjuuriani myöten, jos omat vanhempani rinnastaisivat minut rikollisiin ja varkaisiin.
No.. kai sen noinkin voi nähdä. Itse narsistin syntipukkilapsena ja perinnöttä jäävänä näen sen kyllä ennemmin niin, että se vanhempi kaikin tavoin haluaa paapoa kultalastaan ja suosia sitä suosikkia vielä haudan takaa. Sivubonus on sitten se että syntipukkia saa sivaltaa ja loukata ikäänkuin kaupan päälle.
En minä koe että olisin rikolliseksi leimattu - varsinkin kun olen paljon kunniallisemmin toiminut elämässä kuin se lellipentu-kultalapsi. Mutta voi asian nähdä ehkä noinkin.
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun vanhempasi palasivat synnäriltä sinä sylissään, he sitoutuivat sinuun. Olisivat jättäneet lastenkotiin, jos eivät olisi oikeasti sinua huolineet.
Nyt vain venkoilevat. Joillekin lakiosa on ainoa hyvä muisto vanhemmista, sinulta yritetään näemmä evätä sekin. Kyse ei ole rahasta vaan siitä, kuuluuko sukuun. Lakiosa voidaan evätä vasta, jos perillinen on ryöstänyt tai hakannut vanhempansa tai viettänyt rikollista elämää. Nyt AP yritetään latistaa vielä viimeisen kerran, sukuun luulumattomaksi ja rikolliseksi. Loukkaantuisin sydänjuuriani myöten, jos omat vanhempani rinnastaisivat minut rikollisiin ja varkaisiin.
70-luvulla ja ehkä vähän sen jälkeenkin lapsia vain tuli eikä niitä aina suunniteltu saati niihin sitouduttu. Omat vanhemmatkin inhosi lapsia mutta suvun ja yhteisön painostuksesta teki niitä - ja hoitivat kaikinpuolin huonosti.
Ei se aina ole ollut mitään suurta rakkautta omaa lasta kohtaan.
Ennen vaan ei ollut jotenkin sitä mahdollisuutta että olisi ollut tietoisesti vela ja lapseton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En luopuisi lakiosasta, koska se kuuluu lain mukaan minulle. Miksi ihmeessä kukaan itseään kunnioittava ihminen suostuisi moiseen?
Tottakai myös loukkaantuisin suuresti tällaisesta toisen lapsen suosimisesta ja toisen sorsimisesta. Ihmettelen kyllä, missä sen suosikkilapsen omatunto on, eikö häntäkään yhtään kalva sisaruksen puolesta tällainen epäreiluus?Yleensä ei laisinkaan kalva. Koska asetelma on ollut jo sama lapsena ja siihen on kasvanut. Oma sisarukseni - samanlainen suosittu lellilapsi - sai vanhemmilta asunnon lahjaksi opiskeluaikana ja muutenkin kuukausirahaa vanhemmilta. Minä en saanut mitään. Kerran sitten sisarukselle sanoin että olisi minullekin kelvannut köyhänä opiskelinana taloudellinen apu ja asunto. Tämä sisarus tiuskaisi halveksivaan sävyyn että ethän SINÄ nyt sellaista olisi tarvinnut, toisin kuin minä. Hän siis kokee että on ihan oikein ja oikeutettua että vain hän saa. Tämä tapa on opittu lapsena, ja siksi sitä ei osaa itse kyseenalaistaa tai katsoa kriittisesti.
Anna kun arvaan: sinä olet pärjännyt elämässäsi hyvin toisin kuin sisaresi? Opiskelit ns. "rahakasta" alaa, joten oli oletettavaa ettet tule tarvitsemaan almuja? Mitenkään siis epätasa-arvoista kohtelua puolustelematta, itse en toki vanhempiesi tavoin toimisi.
Vierailija kirjoitti:
Niin, siis tässähän on kyse mitä ilmeisimmin maatalousomaisuudesta ja tilasta, jota tuo "suosikki" on jatkamassa. Vanhemmat haluaisivat mahdollistaa jatkuvuuden ja olla pilkkomatta omaisuutta (joka todennäköisesti tarkoittaisi käytännössä, ettei toimintaa voitaisi sen jälkeen enää edes jatkaa). Olenko täysin hakoteillä?
Ei ole maatilaa, siis mitään sellaista rakennusta. Vain sijoitusasuntoja ja perittyä metsää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En luopuisi lakiosasta, koska se kuuluu lain mukaan minulle. Miksi ihmeessä kukaan itseään kunnioittava ihminen suostuisi moiseen?
Tottakai myös loukkaantuisin suuresti tällaisesta toisen lapsen suosimisesta ja toisen sorsimisesta. Ihmettelen kyllä, missä sen suosikkilapsen omatunto on, eikö häntäkään yhtään kalva sisaruksen puolesta tällainen epäreiluus?Yleensä ei laisinkaan kalva. Koska asetelma on ollut jo sama lapsena ja siihen on kasvanut. Oma sisarukseni - samanlainen suosittu lellilapsi - sai vanhemmilta asunnon lahjaksi opiskeluaikana ja muutenkin kuukausirahaa vanhemmilta. Minä en saanut mitään. Kerran sitten sisarukselle sanoin että olisi minullekin kelvannut köyhänä opiskelinana taloudellinen apu ja asunto. Tämä sisarus tiuskaisi halveksivaan sävyyn että ethän SINÄ nyt sellaista olisi tarvinnut, toisin kuin minä. Hän siis kokee että on ihan oikein ja oikeutettua että vain hän saa. Tämä tapa on opittu lapsena, ja siksi sitä ei osaa itse kyseenalaistaa tai katsoa kriittisesti.
Anna kun arvaan: sinä olet pärjännyt elämässäsi hyvin toisin kuin sisaresi? Opiskelit ns. "rahakasta" alaa, joten oli oletettavaa ettet tule tarvitsemaan almuja? Mitenkään siis epätasa-arvoista kohtelua puolustelematta, itse en toki vanhempiesi tavoin toimisi.
Olen pärjännyt joo hyvin ja olen keskituloinen ja korkeasti koulutettu, en nyt silti mikään rikas. Mun on ollut ihan aina pakko pärjätä itse kun tietää että mitään apua ja tukea ei vaan saa.
Tuttua huttua. Veljelle maksettiin opiskelut, motskat ja häät. Niin kauan kuin isä oli hengissä, isä aina salaa osti minulle vastaavia lahjoja. Eli meidän perheessä oli äidin ja isän yhteiset lahjat veljelle, ja iskän lahjat minulle. Isä oli heistä kahdesta pienipalkkaisempikin, joten tasa-arvosta kiinni pitäminen oli häneltä todella suuri ponnistus. Mutta eipä siinä. Käsi lippaan wanhalle ukolle siellä pilvenreunalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
NoVierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa uhriutua, niin jatka valitsemallasi tiellä. Jos haluat asioiden muuttuvan paremmaksi, niin jätä porsaat piehtaroimaan mudassa keskenään.
Ylevää pätemistä. Ei vaan ole niin helppoa elävässä elämässä. Tuollaisessa asetelmassa häviät aina. Ihan aina. Tervepäisten vanhempien lapset ei tajua millaisia mulkeroita osa vanhemmista voi olla.
Ei se ole mitään pätemistä, vaan kylmä fakta. Jokaisella on vain yksi elämä ja uusintoja ei tule. Jos joku haluaa käyttää sen ainokaisensa sekopäiden kanssa tappeluun, on avun ulottumattomissa.
Olen myös sekopään lapsi. Et selvästi ymmärrä. Ei auta muutto 300km päähän, ei numeron esto, ei osoitteen muuttaminen salaiseksi, ei sukulaisten blokkaaminen. Ole kiitollinen siitä että tiedä tällaisesta mitään. Mä valitettavasti tiedän ja tiedän mitä on se hirveä stressi missä sitä joutui elämään tällaisessa tilanteessa.
Jos sinulla on todisteet, niin seuraava askel on hakea lähestymiskieltoa. Olemalla väleissä ja hakemalla ulkopuolista empatiaa, niin olet loppuelämäsi samassa paskassa.
Lähestymiskielto raivostuttaa sekopään kostamaan vielä pahemmin. Ei millään pahalla mutta osalla on lapsellinen usko että virkavalta auttaa. Ei kyllä juurikaan auta. Ainoa tapa on muuttaa itse tiuhaan uuteen paikkaan.
Toisin sanoen olet alistunut ja ehdollistunut uhrin asemaan. Tarvitset enemmän terapiaa kuin perintöä.
No, saat olla mitä mieltä vaan. Mutta suomessa poliisi ei tee yhtään mitään jos joku on vainoamisen uhri. Lue alibia niin näet lopputulokset. Mikään poliisille soitto ei auta silloinkaan jos joku hullu hiipparoi ovesi takana, poliisi tulee joko parin tunnin päästä tai yleensä ei ollenkan. Mutta se on hyvä että sulla on lapsenusko asioihin ja turvallisuudentunne. Se on nimittäin kurjaa kun se katoaa ja tajuaa mikä tilanne oikeasti on. Nauti etuoikeutetusta asemastasi.
Tunnistan marttyyrin kun sellaisen näen.
No ole mitä mieltä vaan. Mä olen kohta 50v kärsinyt tästä joten eiköhän ole kokemusasiantuntijuutta.
Näinhän sanoinkin. Olet kasvanut rooliisi. Asialle olisi kannattanut tehdä jotain 30 vuotta sitten.
Joo.. olen koko aikuisikäni eli 30 vuotta tehnyt asialle vaikka mitä, tulisi varmaan 20 sivun dokumentti jos kertoisin kaiken. Sanonpa vaan että mikään ei oikein tahdo auttaa. Ainakaan siis lailliset keinot. Mutta en jaksa sun kanssa vängätä, sanon vaan että ole iloinen ettet tiedä tällaisesta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun vanhempasi palasivat synnäriltä sinä sylissään, he sitoutuivat sinuun. Olisivat jättäneet lastenkotiin, jos eivät olisi oikeasti sinua huolineet.
Nyt vain venkoilevat. Joillekin lakiosa on ainoa hyvä muisto vanhemmista, sinulta yritetään näemmä evätä sekin. Kyse ei ole rahasta vaan siitä, kuuluuko sukuun. Lakiosa voidaan evätä vasta, jos perillinen on ryöstänyt tai hakannut vanhempansa tai viettänyt rikollista elämää. Nyt AP yritetään latistaa vielä viimeisen kerran, sukuun luulumattomaksi ja rikolliseksi. Loukkaantuisin sydänjuuriani myöten, jos omat vanhempani rinnastaisivat minut rikollisiin ja varkaisiin.
70-luvulla ja ehkä vähän sen jälkeenkin lapsia vain tuli eikä niitä aina suunniteltu saati niihin sitouduttu. Omat vanhemmatkin inhosi lapsia mutta suvun ja yhteisön painostuksesta teki niitä - ja hoitivat kaikinpuolin huonosti.
Ei se aina ole ollut mitään suurta rakkautta omaa lasta kohtaan.
Ennen vaan ei ollut jotenkin sitä mahdollisuutta että olisi ollut tietoisesti vela ja lapseton.
Puhut ilmeisesti 1870-luvusta. Ei 1970-luku mitään alkeellista barbarian aikaa ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa jo nyt konsultoida lakimiestä. Lakiosasta ei tarvitse eikä pidä luopua missään nimessä. En olisi missään tekemisissä moisten sukulaisten kanssa.
Aina kannattaa maksaa 400 e siitä, että lakimies kertoo testamentin tulevan voimaan vasta sen tekijän kuoltua.
No suuttuisin / loukkaantuisin. :D Tosin jos tilanne olisi jo alkujaan tuollainen, että tyyliin koko elämän ollut itse inhokki ja toinen sisarus suosikki, niin tuskinpa olisin tekemisissä / pitäisin yhteyttä . Lakiosan haluaisin kyllä., muutoin voisivat tehdä mitä lystäävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun vanhempasi palasivat synnäriltä sinä sylissään, he sitoutuivat sinuun. Olisivat jättäneet lastenkotiin, jos eivät olisi oikeasti sinua huolineet.
Nyt vain venkoilevat. Joillekin lakiosa on ainoa hyvä muisto vanhemmista, sinulta yritetään näemmä evätä sekin. Kyse ei ole rahasta vaan siitä, kuuluuko sukuun. Lakiosa voidaan evätä vasta, jos perillinen on ryöstänyt tai hakannut vanhempansa tai viettänyt rikollista elämää. Nyt AP yritetään latistaa vielä viimeisen kerran, sukuun luulumattomaksi ja rikolliseksi. Loukkaantuisin sydänjuuriani myöten, jos omat vanhempani rinnastaisivat minut rikollisiin ja varkaisiin.
70-luvulla ja ehkä vähän sen jälkeenkin lapsia vain tuli eikä niitä aina suunniteltu saati niihin sitouduttu. Omat vanhemmatkin inhosi lapsia mutta suvun ja yhteisön painostuksesta teki niitä - ja hoitivat kaikinpuolin huonosti.
Ei se aina ole ollut mitään suurta rakkautta omaa lasta kohtaan.
Ennen vaan ei ollut jotenkin sitä mahdollisuutta että olisi ollut tietoisesti vela ja lapseton.
70-luvulla syntyivät suurten ikäluokkien synnyttämät hyvin pienet ikäluokat eli lapsia ei todellakaan vain tullut!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun vanhempasi palasivat synnäriltä sinä sylissään, he sitoutuivat sinuun. Olisivat jättäneet lastenkotiin, jos eivät olisi oikeasti sinua huolineet.
Nyt vain venkoilevat. Joillekin lakiosa on ainoa hyvä muisto vanhemmista, sinulta yritetään näemmä evätä sekin. Kyse ei ole rahasta vaan siitä, kuuluuko sukuun. Lakiosa voidaan evätä vasta, jos perillinen on ryöstänyt tai hakannut vanhempansa tai viettänyt rikollista elämää. Nyt AP yritetään latistaa vielä viimeisen kerran, sukuun luulumattomaksi ja rikolliseksi. Loukkaantuisin sydänjuuriani myöten, jos omat vanhempani rinnastaisivat minut rikollisiin ja varkaisiin.
70-luvulla ja ehkä vähän sen jälkeenkin lapsia vain tuli eikä niitä aina suunniteltu saati niihin sitouduttu. Omat vanhemmatkin inhosi lapsia mutta suvun ja yhteisön painostuksesta teki niitä - ja hoitivat kaikinpuolin huonosti.
Ei se aina ole ollut mitään suurta rakkautta omaa lasta kohtaan.
Ennen vaan ei ollut jotenkin sitä mahdollisuutta että olisi ollut tietoisesti vela ja lapseton.Puhut ilmeisesti 1870-luvusta. Ei 1970-luku mitään alkeellista barbarian aikaa ollut.
Kyllä oli. Kaupungeissa ei ehkä enää mutta maalla monissa paikoissa kyllä. Ei ostettu siteitä, piiskattiin, alistettiin ja nöyryytettiin. Lue ketjua 70-luvun äitien lapset, ja ihmettele. Vielä NYKYÄÄNKIN on kaltoinkohtelevia vanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ainut lapsi. Olisin ihmeissäni ja kysyisin miksi. En mä heidän rahojen perässä ole. Toivottavasti sitten olisivat valinneet vaikka jonkun hyväntekevöisyyskohteen rahoilleen.
Olen kyllä sanonut heille että mulle ei tarvi jättää mitään, käyttäkää rahat itseenne ja nauttikaa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on yleistä maa- ja metsätiloilla nykyäänkin. Yksi lapsi saa maat ja mannut , talot ja tilukset. Sanotaan, ettei niitä voi pilkkoa kannattomattomiksi, puuta ei voi kaataa , kartanon hoitoon menee rahaa niin paljon. Eikä perinnön saajalla ole rahaa , ellei myisi tätä omaisuutta, ostaa sisaruksiaan ulos. Vaikeita tilanteita. Tämän olen kokenut siskojeni kanssa.
Suomessa on muistaakseni noin 250 kartanoa ja noin 45 000 maatilaa. Maataloutta harjoittavista kartanoista harvoin ryhdytään riitelemään, harva haluaa itselleen tarjollaolevaa työmäärää.
Saa kai sitä omilla rahoillaan tehdä, mitä haluaa. Ymmärtäisin asiaa aika pitkälle. Perinnönjaossa sitten toki vaatisin lakiosaani sekä ennakkoperintöjen ja suosiolahjojen huomioimista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun vanhempasi palasivat synnäriltä sinä sylissään, he sitoutuivat sinuun. Olisivat jättäneet lastenkotiin, jos eivät olisi oikeasti sinua huolineet.
Nyt vain venkoilevat. Joillekin lakiosa on ainoa hyvä muisto vanhemmista, sinulta yritetään näemmä evätä sekin. Kyse ei ole rahasta vaan siitä, kuuluuko sukuun. Lakiosa voidaan evätä vasta, jos perillinen on ryöstänyt tai hakannut vanhempansa tai viettänyt rikollista elämää. Nyt AP yritetään latistaa vielä viimeisen kerran, sukuun luulumattomaksi ja rikolliseksi. Loukkaantuisin sydänjuuriani myöten, jos omat vanhempani rinnastaisivat minut rikollisiin ja varkaisiin.
70-luvulla ja ehkä vähän sen jälkeenkin lapsia vain tuli eikä niitä aina suunniteltu saati niihin sitouduttu. Omat vanhemmatkin inhosi lapsia mutta suvun ja yhteisön painostuksesta teki niitä - ja hoitivat kaikinpuolin huonosti.
Ei se aina ole ollut mitään suurta rakkautta omaa lasta kohtaan.
Ennen vaan ei ollut jotenkin sitä mahdollisuutta että olisi ollut tietoisesti vela ja lapseton.Puhut ilmeisesti 1870-luvusta. Ei 1970-luku mitään alkeellista barbarian aikaa ollut.
Kyllä oli. Kaupungeissa ei ehkä enää mutta maalla monissa paikoissa kyllä. Ei ostettu siteitä, piiskattiin, alistettiin ja nöyryytettiin. Lue ketjua 70-luvun äitien lapset, ja ihmettele. Vielä NYKYÄÄNKIN on kaltoinkohtelevia vanhempia.
Ja missä päin maaseutua? Kaupungeissa on aina ollut juopoja vanhempia, jotka hakkaa lapsiaan surutta, oli sitten 1870-, 1970- tai 2020-luku.
Ihmisellä on täysi oikeus määrätä omista rahoistaan.
Suuttuisin. Lakiosasta en luopuisi ja yhteydenpito katkeaisi omalta puoleltani täysin. Nähtäisiin seuraavan kerran hautajaisissa.
Näinhän sanoinkin. Olet kasvanut rooliisi. Asialle olisi kannattanut tehdä jotain 30 vuotta sitten.