Lue keskustelun säännöt.
Suuttuisitko, jos vanhempasi tekee testamentin jossa et saa mitään, ja vaativat luopumaan vielä lakiosasta?
11.07.2022 |
Kaikki siis siksi, että he haluavat varmistaa että suosikkilapsi saa ihan kaiken?
Vanhemmat olleet aina siis erittäin epäreiluja ja toista lasta susosittu, toista hylkeksitty. Myös koko aikuisuuden ajan vain suosikki saanut tukea, apua, rahaa, inhokki ei mitään.
Mä loukkaannuin, sillä lapsenikaan ei saa nyt mitään suvun metsää koskaan kun kaikki menossa sisarukselle. Ja ei, en ole se hulivili lapsi, vaan se kunnollinen, ahkera, asiansa hyvin hoitanut. Silti inhottu ja syrjitty.
Miten sinä reagoisit? Loukkaantuisitko?
Kommentit (177)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En luopuisi lakiosasta, koska se kuuluu lain mukaan minulle. Miksi ihmeessä kukaan itseään kunnioittava ihminen suostuisi moiseen?
Tottakai myös loukkaantuisin suuresti tällaisesta toisen lapsen suosimisesta ja toisen sorsimisesta. Ihmettelen kyllä, missä sen suosikkilapsen omatunto on, eikö häntäkään yhtään kalva sisaruksen puolesta tällainen epäreiluus?Yleensä ei laisinkaan kalva. Koska asetelma on ollut jo sama lapsena ja siihen on kasvanut. Oma sisarukseni - samanlainen suosittu lellilapsi - sai vanhemmilta asunnon lahjaksi opiskeluaikana ja muutenkin kuukausirahaa vanhemmilta. Minä en saanut mitään. Kerran sitten sisarukselle sanoin että olisi minullekin kelvannut köyhänä opiskelinana taloudellinen apu ja asunto. Tämä sisarus tiuskaisi halveksivaan sävyyn että ethän SINÄ nyt sellaista olisi tarvinnut, toisin kuin minä. Hän siis kokee että on ihan oikein ja oikeutettua että vain hän saa. Tämä tapa on opittu lapsena, ja siksi sitä ei osaa itse kyseenalaistaa tai katsoa kriittisesti.
Sisaruksesi on epäkypsä lellipentu. Itse haluaisin uskoa, että useimmilla ihmisillä olisi aikuisena henkistä kypsyyttä nähdä tällaisten asetelmien läpi. Vai tästä samasta syystäkö moni hyväosainen halveksii köyhiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on tosiaan täysi tabu että näin tehdään. Omat vanhemmat suunnitelee samaa myös. Perinnön anto vain yhdelle on paljon isompi juttu kuin vaan raha, se on tietoinen sivallus syrjityn lapsen kasvoihin.
Itsepähän ovat ihmisen alulle panneet.
Se otetaan mikä itselle kuuluu.
Lakiosasta en luovu. Siihen minulla on oikeus. Ja sille eivät voi kieroilijat mitään. Ai että! :)
KUN EI TEE!
Toinen vanhemmistani on jo haudassa ja toinen kun ei tee ei ole niin paljon omaisuutta ,että ois tapella asti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En suuttuisi. Vähän kuin kysyisit: Satuttaisitko itseäsi, jos vanhempasi satuttaisi sinua?
Mitä ihmeen zen-tyyneys-paskaa tämä oli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En luopuisi lakiosasta, koska se kuuluu lain mukaan minulle. Miksi ihmeessä kukaan itseään kunnioittava ihminen suostuisi moiseen?
Tottakai myös loukkaantuisin suuresti tällaisesta toisen lapsen suosimisesta ja toisen sorsimisesta. Ihmettelen kyllä, missä sen suosikkilapsen omatunto on, eikö häntäkään yhtään kalva sisaruksen puolesta tällainen epäreiluus?Yleensä ei laisinkaan kalva. Koska asetelma on ollut jo sama lapsena ja siihen on kasvanut. Oma sisarukseni - samanlainen suosittu lellilapsi - sai vanhemmilta asunnon lahjaksi opiskeluaikana ja muutenkin kuukausirahaa vanhemmilta. Minä en saanut mitään. Kerran sitten sisarukselle sanoin että olisi minullekin kelvannut köyhänä opiskelinana taloudellinen apu ja asunto. Tämä sisarus tiuskaisi halveksivaan sävyyn että ethän SINÄ nyt sellaista olisi tarvinnut, toisin kuin minä. Hän siis kokee että on ihan oikein ja oikeutettua että vain hän saa. Tämä tapa on opittu lapsena, ja siksi sitä ei osaa itse kyseenalaistaa tai katsoa kriittisesti.
Sisaruksesi on epäkypsä lellipentu. Itse haluaisin uskoa, että useimmilla ihmisillä olisi aikuisena henkistä kypsyyttä nähdä tällaisten asetelmien läpi. Vai tästä samasta syystäkö moni hyväosainen halveksii köyhiä?
Nimenomaan tästä. Ne arvot ja asenteet ja uskomukset istutetaan aivoihin lapsena. Narsistivanhempi opettaa lapsilleen myös sen roolin, miten kultalapsi on arvokas ja tärkeä, ja miten syntipukki on arvoton ja surkea.
Lapsen on vaikea päästä aikuisenakaan tuosta eroon. Siksi usein se arvottomuuden tunnetta kokeva lapsi ei pidä puoliaan perinnönjaossa.
Mutta kuten sanottu tätä ei normaalien rakastavien vanhempien lapset voi käsittää millään tasolla, sillä heillä on normaali itsetunto ja normaali lapsuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa uhriutua, niin jatka valitsemallasi tiellä. Jos haluat asioiden muuttuvan paremmaksi, niin jätä porsaat piehtaroimaan mudassa keskenään.
Ylevää pätemistä. Ei vaan ole niin helppoa elävässä elämässä. Tuollaisessa asetelmassa häviät aina. Ihan aina. Tervepäisten vanhempien lapset ei tajua millaisia mulkeroita osa vanhemmista voi olla.
Ei se ole mitään pätemistä, vaan kylmä fakta. Jokaisella on vain yksi elämä ja uusintoja ei tule. Jos joku haluaa käyttää sen ainokaisensa sekopäiden kanssa tappeluun, on avun ulottumattomissa.
Olen myös sekopään lapsi. Et selvästi ymmärrä. Ei auta muutto 300km päähän, ei numeron esto, ei osoitteen muuttaminen salaiseksi, ei sukulaisten blokkaaminen. Ole kiitollinen siitä että tiedä tällaisesta mitään. Mä valitettavasti tiedän ja tiedän mitä on se hirveä stressi missä sitä joutui elämään tällaisessa tilanteessa.
Jos sinulla on todisteet, niin seuraava askel on hakea lähestymiskieltoa. Olemalla väleissä ja hakemalla ulkopuolista empatiaa, niin olet loppuelämäsi samassa paskassa.
Lähestymiskielto raivostuttaa sekopään kostamaan vielä pahemmin. Ei millään pahalla mutta osalla on lapsellinen usko että virkavalta auttaa. Ei kyllä juurikaan auta. Ainoa tapa on muuttaa itse tiuhaan uuteen paikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa uhriutua, niin jatka valitsemallasi tiellä. Jos haluat asioiden muuttuvan paremmaksi, niin jätä porsaat piehtaroimaan mudassa keskenään.
Ylevää pätemistä. Ei vaan ole niin helppoa elävässä elämässä. Tuollaisessa asetelmassa häviät aina. Ihan aina. Tervepäisten vanhempien lapset ei tajua millaisia mulkeroita osa vanhemmista voi olla.
Ei se ole mitään pätemistä, vaan kylmä fakta. Jokaisella on vain yksi elämä ja uusintoja ei tule. Jos joku haluaa käyttää sen ainokaisensa sekopäiden kanssa tappeluun, on avun ulottumattomissa.
Olen myös sekopään lapsi. Et selvästi ymmärrä. Ei auta muutto 300km päähän, ei numeron esto, ei osoitteen muuttaminen salaiseksi, ei sukulaisten blokkaaminen. Ole kiitollinen siitä että tiedä tällaisesta mitään. Mä valitettavasti tiedän ja tiedän mitä on se hirveä stressi missä sitä joutui elämään tällaisessa tilanteessa.
Jos sinulla on todisteet, niin seuraava askel on hakea lähestymiskieltoa. Olemalla väleissä ja hakemalla ulkopuolista empatiaa, niin olet loppuelämäsi samassa paskassa.
Lähestymiskielto raivostuttaa sekopään kostamaan vielä pahemmin. Ei millään pahalla mutta osalla on lapsellinen usko että virkavalta auttaa. Ei kyllä juurikaan auta. Ainoa tapa on muuttaa itse tiuhaan uuteen paikkaan.
Toisin sanoen olet alistunut ja ehdollistunut uhrin asemaan. Tarvitset enemmän terapiaa kuin perintöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ottaisihan se päähän.
Omaa veljeäni on tuettu avokätisesti vuosien varrella ja isäni piti tästä kirjaa ja lupasi että summat hyvitetään viimeistään hänen testamentissaan ja veljen saama osuus lasketaan ennakkoperinnöksi.
Kun isä kuoli, niin eipä löytynyt testamenttia eikä muistikirjaa. Äitini hävitti ne, jotta isän omaisuus voidaan jakaa tasan, eikä ennakkoperintöjä huomioida.
Ottaa päähän, mutta minkäs teet, ei tästä auttanut alkaa kiukuttelemaan. Ajattelin niin että ehkä se ennakkoperinnön huomioiminen ei ollu isän viimeinen tahto. Jos isä olisi halunnut, niin hän olisi voinut hoitaa asian niin että ennakkoperinnöt tulee huomiduksi.
Vierailija kirjoitti:
Lakiosasta en luovu. Siihen minulla on oikeus. Ja sille eivät voi kieroilijat mitään. Ai että! :)
Ole sitten nopea, moni viivyttelee lakiosan vaatimuksella ja menettää sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa jo nyt konsultoida lakimiestä. Lakiosasta ei tarvitse eikä pidä luopua missään nimessä. En olisi missään tekemisissä moisten sukulaisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
NoVierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa uhriutua, niin jatka valitsemallasi tiellä. Jos haluat asioiden muuttuvan paremmaksi, niin jätä porsaat piehtaroimaan mudassa keskenään.
Ylevää pätemistä. Ei vaan ole niin helppoa elävässä elämässä. Tuollaisessa asetelmassa häviät aina. Ihan aina. Tervepäisten vanhempien lapset ei tajua millaisia mulkeroita osa vanhemmista voi olla.
Ei se ole mitään pätemistä, vaan kylmä fakta. Jokaisella on vain yksi elämä ja uusintoja ei tule. Jos joku haluaa käyttää sen ainokaisensa sekopäiden kanssa tappeluun, on avun ulottumattomissa.
Olen myös sekopään lapsi. Et selvästi ymmärrä. Ei auta muutto 300km päähän, ei numeron esto, ei osoitteen muuttaminen salaiseksi, ei sukulaisten blokkaaminen. Ole kiitollinen siitä että tiedä tällaisesta mitään. Mä valitettavasti tiedän ja tiedän mitä on se hirveä stressi missä sitä joutui elämään tällaisessa tilanteessa.
Jos sinulla on todisteet, niin seuraava askel on hakea lähestymiskieltoa. Olemalla väleissä ja hakemalla ulkopuolista empatiaa, niin olet loppuelämäsi samassa paskassa.
Lähestymiskielto raivostuttaa sekopään kostamaan vielä pahemmin. Ei millään pahalla mutta osalla on lapsellinen usko että virkavalta auttaa. Ei kyllä juurikaan auta. Ainoa tapa on muuttaa itse tiuhaan uuteen paikkaan.
Toisin sanoen olet alistunut ja ehdollistunut uhrin asemaan. Tarvitset enemmän terapiaa kuin perintöä.
No, saat olla mitä mieltä vaan. Mutta suomessa poliisi ei tee yhtään mitään jos joku on vainoamisen uhri. Lue alibia niin näet lopputulokset. Mikään poliisille soitto ei auta silloinkaan jos joku hullu hiipparoi ovesi takana, poliisi tulee joko parin tunnin päästä tai yleensä ei ollenkan. Mutta se on hyvä että sulla on lapsenusko asioihin ja turvallisuudentunne. Se on nimittäin kurjaa kun se katoaa ja tajuaa mikä tilanne oikeasti on. Nauti etuoikeutetusta asemastasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
NoVierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa uhriutua, niin jatka valitsemallasi tiellä. Jos haluat asioiden muuttuvan paremmaksi, niin jätä porsaat piehtaroimaan mudassa keskenään.
Ylevää pätemistä. Ei vaan ole niin helppoa elävässä elämässä. Tuollaisessa asetelmassa häviät aina. Ihan aina. Tervepäisten vanhempien lapset ei tajua millaisia mulkeroita osa vanhemmista voi olla.
Ei se ole mitään pätemistä, vaan kylmä fakta. Jokaisella on vain yksi elämä ja uusintoja ei tule. Jos joku haluaa käyttää sen ainokaisensa sekopäiden kanssa tappeluun, on avun ulottumattomissa.
Olen myös sekopään lapsi. Et selvästi ymmärrä. Ei auta muutto 300km päähän, ei numeron esto, ei osoitteen muuttaminen salaiseksi, ei sukulaisten blokkaaminen. Ole kiitollinen siitä että tiedä tällaisesta mitään. Mä valitettavasti tiedän ja tiedän mitä on se hirveä stressi missä sitä joutui elämään tällaisessa tilanteessa.
Jos sinulla on todisteet, niin seuraava askel on hakea lähestymiskieltoa. Olemalla väleissä ja hakemalla ulkopuolista empatiaa, niin olet loppuelämäsi samassa paskassa.
Lähestymiskielto raivostuttaa sekopään kostamaan vielä pahemmin. Ei millään pahalla mutta osalla on lapsellinen usko että virkavalta auttaa. Ei kyllä juurikaan auta. Ainoa tapa on muuttaa itse tiuhaan uuteen paikkaan.
Toisin sanoen olet alistunut ja ehdollistunut uhrin asemaan. Tarvitset enemmän terapiaa kuin perintöä.
No, saat olla mitä mieltä vaan. Mutta suomessa poliisi ei tee yhtään mitään jos joku on vainoamisen uhri. Lue alibia niin näet lopputulokset. Mikään poliisille soitto ei auta silloinkaan jos joku hullu hiipparoi ovesi takana, poliisi tulee joko parin tunnin päästä tai yleensä ei ollenkan. Mutta se on hyvä että sulla on lapsenusko asioihin ja turvallisuudentunne. Se on nimittäin kurjaa kun se katoaa ja tajuaa mikä tilanne oikeasti on. Nauti etuoikeutetusta asemastasi.
Tunnistan marttyyrin kun sellaisen näen.
En, koska olen koko elämäni tehnyt kaiken itse. Sain lapsena ruoan pöytään ja katon pään päälle ja se riitti.
Vierailija kirjoitti:
No ottaisihan se päähän.
Omaa veljeäni on tuettu avokätisesti vuosien varrella ja isäni piti tästä kirjaa ja lupasi että summat hyvitetään viimeistään hänen testamentissaan ja veljen saama osuus lasketaan ennakkoperinnöksi.
Kun isä kuoli, niin eipä löytynyt testamenttia eikä muistikirjaa. Äitini hävitti ne, jotta isän omaisuus voidaan jakaa tasan, eikä ennakkoperintöjä huomioida.
Ottaa päähän, mutta minkäs teet, ei tästä auttanut alkaa kiukuttelemaan. Ajattelin niin että ehkä se ennakkoperinnön huomioiminen ei ollu isän viimeinen tahto. Jos isä olisi halunnut, niin hän olisi voinut hoitaa asian niin että ennakkoperinnöt tulee huomiduksi.
Samat vanhanaikaiset tehtiin mullekin. Sisarukselle ostettiin pieni asunto, annettiin mökki, valehdeltiin että on ennakkoperintö. Sitten aikanaan löytyikin lahjakirjat ja nimenomaan merkintä että tämä ei ole ennakkoperintö, jotain verojakin oli maksettu. Sisarus kääri sitten perinnöstä vielä yli puolet vaikka oli saanut jo ennakkoon hemmetisti omaisuutta. Mä en saanut ennakkoon mitään.
Kyllä jäi kalvamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
NoVierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa uhriutua, niin jatka valitsemallasi tiellä. Jos haluat asioiden muuttuvan paremmaksi, niin jätä porsaat piehtaroimaan mudassa keskenään.
Ylevää pätemistä. Ei vaan ole niin helppoa elävässä elämässä. Tuollaisessa asetelmassa häviät aina. Ihan aina. Tervepäisten vanhempien lapset ei tajua millaisia mulkeroita osa vanhemmista voi olla.
Ei se ole mitään pätemistä, vaan kylmä fakta. Jokaisella on vain yksi elämä ja uusintoja ei tule. Jos joku haluaa käyttää sen ainokaisensa sekopäiden kanssa tappeluun, on avun ulottumattomissa.
Olen myös sekopään lapsi. Et selvästi ymmärrä. Ei auta muutto 300km päähän, ei numeron esto, ei osoitteen muuttaminen salaiseksi, ei sukulaisten blokkaaminen. Ole kiitollinen siitä että tiedä tällaisesta mitään. Mä valitettavasti tiedän ja tiedän mitä on se hirveä stressi missä sitä joutui elämään tällaisessa tilanteessa.
Jos sinulla on todisteet, niin seuraava askel on hakea lähestymiskieltoa. Olemalla väleissä ja hakemalla ulkopuolista empatiaa, niin olet loppuelämäsi samassa paskassa.
Lähestymiskielto raivostuttaa sekopään kostamaan vielä pahemmin. Ei millään pahalla mutta osalla on lapsellinen usko että virkavalta auttaa. Ei kyllä juurikaan auta. Ainoa tapa on muuttaa itse tiuhaan uuteen paikkaan.
Toisin sanoen olet alistunut ja ehdollistunut uhrin asemaan. Tarvitset enemmän terapiaa kuin perintöä.
No, saat olla mitä mieltä vaan. Mutta suomessa poliisi ei tee yhtään mitään jos joku on vainoamisen uhri. Lue alibia niin näet lopputulokset. Mikään poliisille soitto ei auta silloinkaan jos joku hullu hiipparoi ovesi takana, poliisi tulee joko parin tunnin päästä tai yleensä ei ollenkan. Mutta se on hyvä että sulla on lapsenusko asioihin ja turvallisuudentunne. Se on nimittäin kurjaa kun se katoaa ja tajuaa mikä tilanne oikeasti on. Nauti etuoikeutetusta asemastasi.
Tunnistan marttyyrin kun sellaisen näen.
No ole mitä mieltä vaan. Mä olen kohta 50v kärsinyt tästä joten eiköhän ole kokemusasiantuntijuutta.
Siinä vaiheessa kun vanhempasi palasivat synnäriltä sinä sylissään, he sitoutuivat sinuun. Olisivat jättäneet lastenkotiin, jos eivät olisi oikeasti sinua huolineet.
Nyt vain venkoilevat. Joillekin lakiosa on ainoa hyvä muisto vanhemmista, sinulta yritetään näemmä evätä sekin. Kyse ei ole rahasta vaan siitä, kuuluuko sukuun. Lakiosa voidaan evätä vasta, jos perillinen on ryöstänyt tai hakannut vanhempansa tai viettänyt rikollista elämää. Nyt AP yritetään latistaa vielä viimeisen kerran, sukuun luulumattomaksi ja rikolliseksi. Loukkaantuisin sydänjuuriani myöten, jos omat vanhempani rinnastaisivat minut rikollisiin ja varkaisiin.
Niin, siis tässähän on kyse mitä ilmeisimmin maatalousomaisuudesta ja tilasta, jota tuo "suosikki" on jatkamassa. Vanhemmat haluaisivat mahdollistaa jatkuvuuden ja olla pilkkomatta omaisuutta (joka todennäköisesti tarkoittaisi käytännössä, ettei toimintaa voitaisi sen jälkeen enää edes jatkaa). Olenko täysin hakoteillä?
Jos sinulla on todisteet, niin seuraava askel on hakea lähestymiskieltoa. Olemalla väleissä ja hakemalla ulkopuolista empatiaa, niin olet loppuelämäsi samassa paskassa.