Suuttuisitko, jos vanhempasi tekee testamentin jossa et saa mitään, ja vaativat luopumaan vielä lakiosasta?
Kaikki siis siksi, että he haluavat varmistaa että suosikkilapsi saa ihan kaiken?
Vanhemmat olleet aina siis erittäin epäreiluja ja toista lasta susosittu, toista hylkeksitty. Myös koko aikuisuuden ajan vain suosikki saanut tukea, apua, rahaa, inhokki ei mitään.
Mä loukkaannuin, sillä lapsenikaan ei saa nyt mitään suvun metsää koskaan kun kaikki menossa sisarukselle. Ja ei, en ole se hulivili lapsi, vaan se kunnollinen, ahkera, asiansa hyvin hoitanut. Silti inhottu ja syrjitty.
Miten sinä reagoisit? Loukkaantuisitko?
Kommentit (177)
Lakiosasta en luopuisi. Miksi ihmeessä luopuisit? Kai nyt joku korvaus on saatava helvetillisestä lapsuudesta ja vittumaisista vanhemmista! Se että menis välit elossa oleviin niin MITÄ MENETÄT? Anna mennä! Ja nauti lakiosastasi! Se kuuluu sinulle.
Pidä puolesi ja vaadi lakiosa kun aika tulee. Sille vanhempasi eivät voi mitään. Lakiosa voidaan evätä vain hyvin harvoin ja sillion on täytynyt elää kuin pellossa (ts. Käyttää huumeita/tehdärikoksia ja/tai loukata vanhempiaan jatkuvasti edum häiriköiden niin että siitä on näyttöä, lähestymiskielto tmv).
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kertoma testamentti ei yksinkertaisesti ole pätevä.
Tuleeko näitä lapsellisia provoja vielä lisää?
Mikä siitä tekee pätemättömän? Voin testamentata koko omaisuuteni yhdelle lapselle ja toivoa, että muut eivät vaadi lakiosaansa, mutta en voi estää heitä sitä vaatimasta.
Kyllähän tuollainen toiminta on suunnilleen sotaan kutsu ja katsoisin että ei jäisi kuin savuavat rauniot.
Totta hvetissä suuttuisin. Todella.
Lakiosavaateen teet ehdottomasti.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kertoma testamentti ei yksinkertaisesti ole pätevä.
Tuleeko näitä lapsellisia provoja vielä lisää?
Ohis mutta vanhemmat saa tehdä ihan millaisen testamentin vaan. Siis ihan lainvastaisenkin. Sitten se menee sellaisenaan läpi jos sitä ei riitauta. Riitautus on avainsana.
Ja useinpa käy niin että se syrjitty lapsi ei uskalla alkaa riitauttamaan.
Minä myös jouduin aikanaan riitelemään että saisin lakiosani. Enkä saanut sitä edes loppuviimein ihan kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei noin käy, sillä välit ovat todella hyvät, mutta periaatteessa olen ajatellut, että vanhemmiltani aikanaan saamani perintö on lähinnä riesa, iso sellainen. Vanhemmillani on siis mökki, omakotitalo ja metsää, jotka kaikki ovat erittäin hyvillä alueilla, mutta meillä on asiat myös hyvällä mallilla, velkaakaan ei ole ollut vuosiin. Olen siis sanonut jo aikoja sitten, että perintöni voisi siirtää suoraan lapsilleni ja tulen sanomaan tästä vastaisuudessakin, joten eiköhän se toteudu.
Verotuksellisesti tuo on järkevin vaihtoehto. Omaisuus on ilmeisen arvokasta, joten jääpä valtiolta edes yhdet ylimääräiset perintöverot saamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Heidän rahojaan, ei minun.
En jaksa uskoa että sulle olisi ihan ok että sinä et saisi koskaan pennin latia, joululahjaa, synttärilahjaa, ja samalla sisarukselle ostetaan autoa, mökki, asunto.
Meillä just tätä. Ei todellakaan ole sellainen asia missä kohautetaan olat ja sanotaan heidän rahat.
T. Toinen syrjitty lapsiMun vanhemmilla ei ensinnäkään ole rahoja ostaa kenellekään mökkejä ja autoja. Olen selvästi varakkaampi jo nyt kuin vanhempani, joten luonnollisestikaan raha ei näyttele meidän välisissä suhteissa minkäänlaista osaa.
Ja perimmiltäänhän tässä ei olekaan kyse rahasta, joten voisitko pitää sen ylimielisen pääsi kiinni. Tässä on kyse syrjinnästä ja eriarvoisesta kohtelusta.
Tuo on oma kokemuksesi, vanhemmat voivat kokea sinut vaikka ilkeänä ja ylimielisenä. Vanhempien varat, heidän päätöksensä ja eriarvoista kohtelua kokeva joutuu sietämään omat tunteensa. Monelle on yllätys, että vainajaa ei pääsekään enää haukkumaan face-to-face, hän lähti jo eikä päätöstään peruta, vaikka miten raivoat.
Tuo jolle vastasit en ollut minä eli Ap. En ole koskaan uskaltanut raivota tai kiukuta vanhemmilleni, lapsena siitä sai selkäänsä. Ap
Ottaisin lakiosani, ja sen jälkeen unohtaisin koko kerpeleen perheen, kun se vihdoinkin olisi mahdollista.
Me emme vaatineet lakiosaamne, koska se oli isämme toive turvata äidin loppuelämä.
https://www.minilex.fi/a/miten-lakiosa-vaaditaan
Hanki ap sitten hyvä asianajaja itsellesi. Isäni meni käräjille asti lakiosavaatimuksen kanssa ja voitti lopulta. Toki meni maksua asianajajalle, mutta silti käteen jäi n. 50 000 euroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kertoma testamentti ei yksinkertaisesti ole pätevä.
Tuleeko näitä lapsellisia provoja vielä lisää?
Mikä siitä tekee pätemättömän? Voin testamentata koko omaisuuteni yhdelle lapselle ja toivoa, että muut eivät vaadi lakiosaansa, mutta en voi estää heitä sitä vaatimasta.
Tämä! Testamentin saa tehdä justiin sellaisena kuin haluaa, jopa lainvastaisena. Testamentin tekijä tekee just niinkuin haluaa tehdä! Ja saa syrjiä, saa sorsia, saa vaatia, saa määrätä. Kukaan ei voi estää.
Se on sitten toinen juttu että riitauttaako joku sen vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Me emme vaatineet lakiosaamne, koska se oli isämme toive turvata äidin loppuelämä.
Ihan eri asia. Jopa kaunis ajatus, jota syytä kunnioittaa. Mutta toisen sisaruksen lelliminen läpi elämän ja vielä kruunaus perintöasioissa on ihan eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuollainen toiminta on suunnilleen sotaan kutsu ja katsoisin että ei jäisi kuin savuavat rauniot.
Mitä siis tekisit? Tuo oli vain kielikuva eikä konkreettinen vastaus?
Lakiosa on suomalainen kummajainen. Muualla vainaja saa jättää omaisuutensa kenelle tahtoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lässyn lässyn ap. Mee takasi nukkumaan, olet sekaisin kuin seinäkello.
Sua vissiin harmittaa kun juopoilta vanhemmiltasi ei jää mitään perittävää?
En ole juoppo. Silti minulta ei jää perintöä,Mutta ei jää velkaakan. Ihan pyrin siihen käytän rahani itseeni.Aikuiset lapset hyvissä tuloissa pystyy elämän ilman perintöjäkin.Usein ihmiset joilla omaisutta, omaisuus on juuri tullut vanhemmilta ja vanhemmat saanet ne omilta vanhemmilta (isovanhemmilta) Tai lapsettomilta sukulaisilat. Kaikki perintö ei siis läheskään itse ansaitua vanhemillakaan!
Tämä on yleistä maa- ja metsätiloilla nykyäänkin. Yksi lapsi saa maat ja mannut , talot ja tilukset. Sanotaan, ettei niitä voi pilkkoa kannattomattomiksi, puuta ei voi kaataa , kartanon hoitoon menee rahaa niin paljon. Eikä perinnön saajalla ole rahaa , ellei myisi tätä omaisuutta, ostaa sisaruksiaan ulos. Vaikeita tilanteita. Tämän olen kokenut siskojeni kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Me emme vaatineet lakiosaamne, koska se oli isämme toive turvata äidin loppuelämä.
Usein juuri tähän painostukseen ja vaatimiseen moni alistuu. Mun vanhemmat yrittäneet tätä samaa, sisareni hyväksi. Siis että hänelle menisi kaikki myös ja mun pitää luopua lakiosasta.
Meillä ei ole vielä (tai mistäs minä tiedän) testamenttia tehty, on vaan suusanallisesti painostettu että mun pitää luopua.
Helvetin loukkaavaa, koska taustalla on se asia että sisar on rakkaampi ja tärkeämpi - niin ollut aina, lapsenakin. Mulle on päin naamaa usein vanhemmat sanoneet että en ole lainkan niin rakas ja tärkeä kuin sisareni. Arvaa sattuuko tuo sanottuna.
Lakiosaa pitää kuitenkin vaatia 6 kuukauden määräajan aikana alkaen hetkestä, jolloin on saanut testamentin luettavakseen.