Lue keskustelun säännöt.
3 lapsen äiti puhuu mitä sattuu: "Olisi ihana välillä olla vastuuton ja itsekäs kuten lapsettomat"
11.07.2022 |
Minusta tuli kertaheitolla ikäsyrjijä. En halua kuulla enkä lukea enää mitään alle 30-vuotiaan ns. viisauksia.
Kommentit (735)
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää ala-asteikäisten tasoista lällätystä ja kielen päristelyä 30 sivua!
Eiköhän tuo ole niin, että niitä itsekkäitä ja epäitsekkäitä löytyy niin lapsettomista kuin lapsellisista! Ainakin nämä täällä nyt jankkaavat kuuluvat molemmat tuohon ensimmäiseen leiriin. Kamalaa nokittelua pystymättä ymmärtämään toisen elämäntilannetta ja valintoja elämässä. Miten lapsettoman elämä on lapselliselta pois ja toisin päin?
Samaa mieltä. Molemmissa leireissä ihan luokatonta kielenkäyttöä ja haukkumista, oman itsen nostamista. Joku rääpi jopa sitä nauruhymiön kera, ettei toinen ollut saanut sairauslomaa kun selkä murtui. Sellasia kullanmuruja. Ja puhutaan pershedelmistä, aika nättiä!
Katsokaapa vuosimiljoonia taaksepäin. Aina on tullut luonnonkatastrofeja, jääkausia, ja lajeja on kuollut sukupuuttoon. Niin käy aikanaan ihmisellekin vääjäämättä. Siihen nähden tällainen eipäs-juupas - väittely on täysin turhaa. Elä elämäsi arvojesi mukaan äläkä paina muita alas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo on noita horinoita joihin jotkut äiti-ihmiset sortuvat. Kukaan ei tiedä toisen vastuista ja velvoitteista.
Ehkä hän vertasi omaan aiempaan lapsettomaan elämään jolloin vastuita hänellä oli vähemmän?
Olisi sitten puhunut vain itsestään eikä laittanut kaikkia lapsettomia samaan nippuun. Jos hän oli vastuuton ja itsekäs niin ei se tarkoita, että kaikki lapsettomat ovat.
No kuinka montaa ihmistä perus lapsettoman tarvitsee ottaa huomioon kun suunnittelee viikon ruokalistaa? Entäs lomaa? Entäs vapaapäivää? Entäs hammaslääkärit ja uudet talvivaatteet? Noh?
No onpa valtava vastuu, joutuu ihan laskemaan, moniko on syömässä... Ja siis osa lapsettomista ei joudu laskemaan muita kuin itsensä, osa joutuu laskemaan vaikka miten monia. Ihan riippuu siitä, miten on elämänsä rakentanut ja mitä tekee.
Esim. tunnen lapsettomia, jotka tasan eivät tee mitään huomioimatta ensin vanhoja sairaita vanhempiaan. Ei heillä ole mitään mahdollisuutta lähteä vaikka kuukauden talvilomalle Thaimaahan, koska vanhempi ei sinne enää kykene lähtemään. Vastaavasti osa lapsiperheistä on oikein julkisesti raportoinut, kuinka helposti ja kätevästi moinen heiltä käy. Voiko tällä perusteella nyt yleistää, että lapsiperheet ovat vastuita vailla ja vain omaishoitajilla on vastuuta? Ei.
Joutuu laskemaan 🤣 ei.. vaan huomioimaan allergiat, mieltymykset, ruokavaliot.. tuskin kukaan unohtaa montako lasta itsellä on 😂
Voi kulta pieni, kyllä mä ymmärrän, että kun lasketaan, moniko on syömässä, niin siihen kuuluu myös allergiat, mieltymykset ja ruokavaliot. Laitan vapaaehtoistöissä pienellä budjetilla ruokaa kymmenille ihmisille kerralla, voi olla jopa vähän haastavampi yhtälö kuin silloin, kun on vain oma perhe pöydässä. Silti kykenen ymmärtämään, että esim. kirurgin työssään kantama vastuu on ihan eri vaativuusluokassa kuin mun vapaaehtoistyöt, enkä täällä paasaa, että "kyllä tämä on maailman suurinta vastuunkantoa".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hyvä asia, että nainen saa itse päättää omasta elämästään. Jos ei halua lapsia niin se on ok, mutta jos niitä lapsia tekee, pitää olla myös aikaa ja jaksamista niitä hoitaa ja rakastaa. Monet tekevät lapsia vaan koska niin täytyy tehdä ja koska muillakin on. Sitten huomataan että ollaankin väsyneitä ja masentuneita, ei jaksa sitä eikä tätä. Kyllä täytyy sanoa että paljon helpompaa oli aika ennen somea. Ei ollut ketää keneen vertaa omaa perhe-elämää, mentiin mutu tuntumalla eikä myöskään ollut aikaa masentua, aika meni perheen pyörittämiseen.
Tällainen ajattelu juuri ajaa äitejä/vanhempia uupumukseen. Kun on itse valinnut lapset tehdä, ei saisi olla uupunut, väsynyt, jaksaminen tiukilla lasten kanssa. Mitäs valitsit.
Ei kukaan voi etukäteen tietää, millaiseksi oma vanhemmuus muodostuu ja kuinka hyvin lopulta jaksaa. Hetkellistä väsymystä lapsiinsa tuntee varmasti jokainen vanhempi, onko se tai siitä puhuminen väärin?
Uskoisin että enemmän hiertää se, miten sanotaan kuin se mitä sanotaan.
Äiti 1: Olen uupunut. Olisi ihanaa saada apua.
Vrt. Äiti 2: Olen uupunut. Olisi ihanaa olla tuollainen vastuuton lapseton kuin sinä. Tietäisitpä vaan miten rankaa tämä on, ole tyytyväinen kun itselläsi ei ole huolta, murhetta tai tekemistä töiden jälkeen.Entinen ystäväni oli tyyppiä 2. Minä en voinut olla väsynyt edes silloin, kun menin suoraan yövuorosta toiseen työhön aamuvuoroon. Eihän minulla ole lapsia.
Toinen ystäväni, edelleen elämässäni, on tyyppiä 1. Häntä autan lastenhoidossa, tuen ja kuuntelen. Hänellä ei ole ongelmia hahmottaa sitä elämän tosiasiaa, että omat vaikeudet ja murheet eivät tee muiden elämästä sen helpompaa.
Niinno. Sanoisin näin, että välillä kaipaan omaa lapsetonta elämääni. Se oli koko lailla huolettomampaa, vaikka olen joutunut esim huolehtimaan masentuneen äitini asioista jo aika nuorena. Toisaalta lasten myötä olen saanut monia hienoja asioita elämääni.
Ei se ole syyllistystä lapsetonta ihmistä kohtaan, jos kokee oman elämänsä olleen jollain tavoin huolettomampaa ennen lapsiaan. Tai en minä tuota juttua niin lukenut, moni on nyt tainnut takertua siihen "itsekkyys" sanaan ja ottaa sen liian yleistäen henkilökohtaisena loukkauksena.
Niin. Lisätään tähän siis vielä äiti numero 3, joka sanoo olevansa uupunut ja kaipaavansa sitä aikaa kun itse oli lapseton ja huoleton. Ei sitä elämää jota olettaa kaikkien lapsettomien elävän, vaan omaa lapsia edeltävää elämäänsä.
No sanoisi sitten, että eläisimpä edelleen lapsettonta, huoletonta nuoruuttani. Ihan jo yhdellä pienellä possessiivisuffiksilla saa ihmeitä aikaan, onnistuu esim. sanomaan sen, mitä tarkoittaa, eikä jotain muuta. Mikä siinä on niin vaikeaa?
Tämä on kuitenkin myös yhdenlainen yleistys. Mistä sitä lopulta kukaan tietää, kuinka huoletonta hänellä elämä oli ennen lapsia? Se oli vain erilaista ja ehkä hän kokee pystyneensä useammin valitsemaan jonkun itsekkäämmän valinnan ennen? Ihan validi yhden ihmisen kokemus, joku toinen kokee toisella tavalla ja se on ihan yhtä validia sekin.
Nyt en enää muista artikkelin sanamuotoja tarkasti, mutta siis itselleni ei siitä jäänyt syyllistävä olo muita äitejä vs lapsettomia naisia kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapseton siskoni jauhaa miten hän tietää millaista on olla äiti. Ei tiedä. Kun ei ole koskaan ollut.
Äiti on aina ollut ensin lapseton. Äiti voi verrata noita kahta.
Toki lapsettomallakin on erilaisia vastuita, mutta äiti on 24/7 vastuussa.
Pelkkä ovesta ulos pääseminen kahden pienen lapsen kanssa talvisin on operaatio. Siskoni selittää miten ns kipaisisin kaupassa tms hakemassa jotain juu. Sehän sujuukin suit sait.
Ei 30 vuotias äiti tiedä millaista on olla 30 vuotias lapseton.
No minä olin lapseton 36-vuotiaaksi joten tiedän erinomaisen hyvin millaista on olla 30-vuotias lapseton.
Niin, eli et ole ollut 30-vuotias äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Lapseton elää vailla lasten tuomaa vastuuta, voi olla itsekäs ja vapaa vapaa-ajallaan. Kuin ellunkana työpäivän jälkeen niin halutessaan. Lapsellisella alkaa toinen työpäivä ja siihen mahdolliset yövalvomiset päälle"
Onko tosiaan niin vaikea asia kuvitella muitakin lapsettomia kuin se 22 vee bilehile, joka ellunkanana liitelee kevyesti elämänsä läpi? Miten olisi lapseton, jolla alkaa muistisairaan omaisen omaishoito tavallisen työpäivän jälkeen, itse asiassa se on jo alkanut aamulla ja jatkunut päivän aikana puhelimitse sekavan omaisen kyselyihin vastaten. Miten olisi vakavasti sairas lapseton, joka juuri jaksaa tehdä itselleen voileivän ja menee sitten nukkumaan? Miten olisi masennusta sairastavan lapseton puoliso, joka valvoo öisin huolehtien, ettei toinen tee itsemurhaa?
Niin.
Kaikki kuvaamasi on tilanteita, jotka voi olla myös sillä lapsellisella ja silti hänen on vastattava myös lapsista.
Ja jos lapseton on sairas, hän voi levätä työpäivän jälkeen, lapsellinen ei voi.
Tuosta puuttuu juurikin se kuvattu vastuu lapsista.
En ymmärrä miksi ihmeessä siitä pitää hermostua, kun se on vain tosiasia.
Niin.
Ja ihan yhtä lailla on tosiasia, että monella lapsellisella on hoidettavana tasan se oma lapsi, jonka on ihan itse vapaaehtoisesti elämäänsä halunnut. Mihinkään muuhun vastuunottamiseen ei ole ehkä tarvetta, tai vaikka olisikin, niin sanotaan, että "en voi, kun mulla on toi lapsi" ja se on yhteiskunnallisesti legitiimi, yleisesti ei-itsekkäänä pidetty syy sysätä vastuu muille. Lapsettomalla ei ole mitään vastaavaa pakoreittiä.
Näin ollen satunnaisen lapsettoman elämässä voi olla enemmän rajoittavaa vastuunkantoa kuin satunnaisen lapsellisen. Miksi tästä pitää hermostua, kun tämä on vain tosiasia?
Voi olla sitä ja tätä. Miksi ylipäätään hermostua hömppälehden artikkelista? Niissä nyt ihmiset tuppaavat kertomaan kokemuksistaan ja elämästään ja toiset ihmiset ostavat, koska ihmisistä on mukava lukea.
Ei ihmisiä voida asettaa millekään janalle, jossa toisessa päässä on vastuullisin ja toisessa itsekkäin. Koko vastuullisuus ja itsekkyyskin ovat varsin suhteellisia käsitteitä, riippuu mihin verrataan. Ja myös vastuullisen teon takana voi olla itsekäs motiivi tai joskus myös toisinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruoho näyttää aina sillon tällön vihreämmältä aidan toisella puolen. Ei mitään uutta auringon alla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne nyt vaan on kaksi täysin eri elämää, lapsellisen ja lapsettoman. Itse olen elänyt molempia siksi tiedän. Lapsettomat eivät tiedä koetulla, kouriintuntuvalla tavalla. Lapseton elää vailla lasten tuomaa vastuuta, voi olla itsekäs ja vapaa vapaa-ajallaan. Kuin ellunkana työpäivän jälkeen niin halutessaan. Lapsellisella alkaa toinen työpäivä ja siihen mahdolliset yövalvomiset päälle.
Vanhemman pitää aina laittaa lapsensa etusijalle, lapseton voi laittaa itsensä etusijalle niin halutessaan. Tämän takia en voi keskustella lapsettomien ystävieni kanssa perhe-elämästä kuin pinnallisesti. He vaan eivät voi ymmärtää. Eivät millään. Enkä minä jaksa heidän minäminä juttujaan kun olen juuri valvonut lapsen kanssa edellisyön. He vaan eivät tajua.
Jos vapaaehtoisesti lapsettomat eivät muka ymmärrä lapsiperhe-elämän täydellistä sitovuutta melko kouriintuntuvasti, minkä luulet olevan syynä etteivät lapsia halua? Itselläni päätös perustuu juurikin tuohon.
Jotenkin voin "sieluni silmin" kuvitella mitä se on ja on aina ollut erittäin selvää, ettei sitten mitään päikkäreitä oteta muutamaan vuoteen. Vessassa käydään pikaisesti, suihku aikataulutetaan ja ruoka syödään kylmänä. Huoli, kun jättää muille hoitoon, sydän särkyy kun pieni kaatuu. Lääkärit, koulut, harrastukset, kaverit, vaatteet, koti turvalliseksi ja selkää ei käännetä, kyllä ne kerkeää, voi kun ne kerkiää. Läsnä täytyisi olla kun kysellään, no kaikesta. Sitä en ymmärrä, miten jotkut muut eivät ymmärrä ennen lapsia.
On eriasia ajatella, eläytyä, ymmärtää sitä kautta kuin elää elämää lapsen kanssa. Kouriintuntuvasti, sydämeentuntuvasti, joka päivä elämän loppuun asti. Kun vielä kuolinvuoteellakin suret sitä että lapsesi joutuu suremaan lähestyvää kuolemaasi. Et sure itseäsi ja kuolemaasi vaan sitä että lapsesi kärsii. Näin sanoi kuoleva äitini minulle.
Ei tietenkään mielikuvitus ole sama kuin fyysinen kokemus, mutta mielikuvilla ja ympäristöön havainnoimalla voi tehdä loogisia, itselleen parhaiten sopivia ratkaisuja. Loogisesti voin mielikuvituksella ymmärtää, että en haluaisi joutua autokolariin ja loukkaantua pahoin, koska siinä on pitkä ja tuskainen paranemisprosessi. Loogisesti voin myös mielikuvituksella ymmärtää, että viihtyisin erinomaisesti Tahitin rantahuvilalla, jos minulla sellainen olisi ja sellaisen voisin kustantaa itselleni. Voin myös havainnoida muiden kokemuksia seuraamalla ja itseäni tutkimalla, että minulle ei sopisi kolmivuorotyö, joten en hae sitä.
Tismalleen sama juttu lapsien kanssa. Pystyn sanomaan, että se ei sovi minulle kuormittavuutensa ja vaatimuksiensa takia, jotka tuntuvat tulevan monelle yllätyksenä. Samoin voin loogisesti päätellä, että joillekin syntyvät ne vaikeat lapset - sairauksia, epäonnea, kehitysviivästymiä, autismia, ADHD:ta, pahoja allergioita, refluksia jne. - ja jotkut jäävät tahtomattaan yksinhuoltajiksi, joka tuntuu melkeinpä olevan nykyisin enemmän sääntö kuin poikkeus. Ainakin hetkellisesti, kunnes uusi puoliso toivottovasti löytyy siihen rinnalle. En halua lähteä lottoamaan, että osuisiko joku noista minulle, kun tiedän, ettei minusta ole äiti-ihmistä hitustakaan edes maailman helpoimman lapsen vanhemmaksi. Tai edes äitipuoleksi. Lapsiperhe-elämä ei ole minua varten. Ilmeisesti se tekee minusta jotenkin huonomman ihmisen?
Todistit juuri lapsettoman suulla että lapsellisen elämä on vaativampaa ja raskaampaa ja siksi et sitä halua.
No lähinnä hän kertoi, miksi olettaa lapsellisen elämän olevan itselleen liian vaativaa ja raskasta. Jollekin toiselle se ei välttämättä ole raskasta lainkaan. Kas kun ihmiset on erilaisia, mutta tätä on varmaan lisääntyjäyksilön kovin vaikea tajuata, kun aivot pyörivät sen itsen monistamisen ympärillä?
Ja edelleen, kenenkään nykysuomalaisen ei ole pakko valita lapsellista elämää, jos ei halua, joten turha tavoitella jotain marttyyrikruunua sillä, että on lapsia mennyt hankkimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia haluavan kannattaa mielikuvissaan katsoa kymmenen vuoden päähän. Silloin se muka ihana vauveli polttaa jo tupakkaa ja hassista, kantaa sukupuolitauteja, varastelee kaupasta siideriä, kolkkailee mummuja ja haistattelee vittua. Jakaa persettä saadakseen rahaa ostaa aineita. Ihailee blörffejä ja luksuselämää.
Tuollaiseksiko sinä lapsesi kasvattaisit tai kasvattamattajättäisit? Pidän outona, mutta meitähän mahtuu tähän maailmaan niin monenlaisia.
Jaa lapsetko kasvavat just sellaisiksi, kuin vanhemmat päättää ne kasvattaa?! Eivät ole omia persooniaan ja heihin ei vaikuta ympäristötekijät...?
Näiden kasvattaja-vanhempien pitäisi ryhtyä vapaaehtoisesti lapsettomiksi. Sen verran tyhjäpäistä porukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne nyt vaan on kaksi täysin eri elämää, lapsellisen ja lapsettoman. Itse olen elänyt molempia siksi tiedän. Lapsettomat eivät tiedä koetulla, kouriintuntuvalla tavalla. Lapseton elää vailla lasten tuomaa vastuuta, voi olla itsekäs ja vapaa vapaa-ajallaan. Kuin ellunkana työpäivän jälkeen niin halutessaan. Lapsellisella alkaa toinen työpäivä ja siihen mahdolliset yövalvomiset päälle.
Vanhemman pitää aina laittaa lapsensa etusijalle, lapseton voi laittaa itsensä etusijalle niin halutessaan. Tämän takia en voi keskustella lapsettomien ystävieni kanssa perhe-elämästä kuin pinnallisesti. He vaan eivät voi ymmärtää. Eivät millään. Enkä minä jaksa heidän minäminä juttujaan kun olen juuri valvonut lapsen kanssa edellisyön. He vaan eivät tajua.
Tässä esimerkki siitä mistä kirjoitin aiemmin. Lapsellinen ihminen viis veisaa muista ihmisistä kuin lapsistaan, ja silti lapsettomia sanotaan itsekkäiksi.
Lapsellisen minäminä-jutut ovat tärkeämpiä ja jalompia kuin lapsettoman. Lapsellinen ei jaksa olla ystävälleen tukena, koska hän on valvonut. Ai niin on se lapsetonkin? Ei se haittaa, eri asia kun on lapseton.
Lapsellisen omien geenien jumalointi saa kammottavia piirteitä, mutta he pitävät sitä normaalina.
Todistit juuri kuinka itsekkäästi lapsettomat ajattelevat. Lapsetonkin voi valvoa miettien omia murheitaan, itseään, elämäänsä. Vanhempi valvoo lapsensa takia, murehtii ja kantaa huolta hänestä ei itsestään. Huomaa ero. Jos et huomaa niin eipä yllätä.
Voi kuule, kyllä mä lapsettomana olen monta yötä valvonut kantaen huolta muista. Jotkut meistä kun osaa kantaa huolta toisesta ihmisestä ilman, että biologinen omien geenien vaalimisen vaisto siihen pakottaa. Mutta tämä on sulle varmaan mahdotonta ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Lapseton elää vailla lasten tuomaa vastuuta, voi olla itsekäs ja vapaa vapaa-ajallaan. Kuin ellunkana työpäivän jälkeen niin halutessaan. Lapsellisella alkaa toinen työpäivä ja siihen mahdolliset yövalvomiset päälle"
Onko tosiaan niin vaikea asia kuvitella muitakin lapsettomia kuin se 22 vee bilehile, joka ellunkanana liitelee kevyesti elämänsä läpi? Miten olisi lapseton, jolla alkaa muistisairaan omaisen omaishoito tavallisen työpäivän jälkeen, itse asiassa se on jo alkanut aamulla ja jatkunut päivän aikana puhelimitse sekavan omaisen kyselyihin vastaten. Miten olisi vakavasti sairas lapseton, joka juuri jaksaa tehdä itselleen voileivän ja menee sitten nukkumaan? Miten olisi masennusta sairastavan lapseton puoliso, joka valvoo öisin huolehtien, ettei toinen tee itsemurhaa?
Niin.
Kaikki kuvaamasi on tilanteita, jotka voi olla myös sillä lapsellisella ja silti hänen on vastattava myös lapsista.
Ja jos lapseton on sairas, hän voi levätä työpäivän jälkeen, lapsellinen ei voi.
Tuosta puuttuu juurikin se kuvattu vastuu lapsista.
En ymmärrä miksi ihmeessä siitä pitää hermostua, kun se on vain tosiasia.
Mutta ei se vastuu tee lapsellisesta yhtään parempaa ihmistä. Lapsia hankkinut on itse valinnut lisääntyä ja kantaa sitten sen vastuun. Kukaan ei Suomessa siihen pakota.
Miksi hän siis vaatii kirkkaampaa kruunua sen takia että ei saa yöllä nukkua eikä voi koskaan tehdä mitä itse haluaa? Sehän on vain tyhmyyttä saattaa itsensä tuohon tilaan, jos ei sitä oikeasti halua! Ja jos haluaa, miksi vaatii mitalia?
Itse en halunnut tuollaista elämää, joten en hankkinut lapsia. Olen vapaa ja elämä ihanaa ja stressitöntä.
Ei sellaista ole väitettykään. Vaan todettu että lapsellinen on aina siinä vastuussa.
En ymmärrä miksi te hypitte seinille.
Ohis, mutta onko se nyt ollut jollekin epäselvää että vanhempi on vastuussa lapsistaan?
Ilmeisesti koska lapsettomat näemmä vetävät siitä hernettä takaraivoon.
Eivät vedä, vaan siitä että osa lapsellisista kuvittelee omien lasten olevan ainut mahdollinen vastuu maailmassa.
Se on täysin erilainen vastuu. Miksi sinä riehut?
Miksi on niin vaikea hyväksyä että ihminen voi olla vastuussa esim kehitysvammaisesta sisaruksestaan kuin omasta lapsestaan? Mitään eroa ei ole, kokemuksesta sanon
Näytäpä se lakipykälä jossa niin kerrotaan.
No esimerkiksi se sisarus voi asua luonasi ja olet hänestä täysin vastuussa? esim ruokkiminen pitää hoitaa kuin pikkulapselle, koska ei itse sitä osaa. Mikäli laiminlyt tämän joudut rikosoikeudelliseen vastuuseen esim. heittelepanosta (rikoslaki) Toki voit sanoa, ettei sisarusta ole pakko hoitaa, mutta ei ole lastakaan. Lapsen voi antaa AINA pois.
Näytä se lakipykälä, kiitos. Ja tuohan ei mitenkään liity lapsettomaan vaan sillä lapsellisellakin voi olla kehitysvammainen sisarus.
On aivan turhaa näyhätä näitä että "joutuu se lapsetonkin hoitamaan dementikko-tätiä jne" kun todellisuudessa se lapseton ei ole misäsän vastuussa sisaruksesta, vanhemmasta, kumminkaimasta tai edes naapurin kissasta.
Mitä enemmän näitä näyhätään sitä ilmeisempää on että jokin siinä omassa lapsettomassa elämässä ei ole sitä mitä haluaisi, koska pitää puskea tällaista vihapuhetta.
Näistä sinun kommenteistasi tulee mieleen se, että sinun sanakirjassa "vastuu" on vain silloin vastuu, kun se on määritelty juridisesti lakikirjassa. Lapsiakaan ei hoidettaisi "sydämen pohjasta" vai miten se menikään jonkun kuvaamana, vaan ainoastaan koska "se on juridisesti vastuu". Olet aiemmin kommentoinut, että kaikki nämä muut mainitut vastuut voi vain "heittää tuosta noin pois, eivät kuulu sinulle". Esimerkiksi muistisairas vanhempi, vammainen sisarus, saattohoidettava mies. Totta tosiaan. Oikein ison lämpimän sydämen puhetta..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Lapseton elää vailla lasten tuomaa vastuuta, voi olla itsekäs ja vapaa vapaa-ajallaan. Kuin ellunkana työpäivän jälkeen niin halutessaan. Lapsellisella alkaa toinen työpäivä ja siihen mahdolliset yövalvomiset päälle"
Onko tosiaan niin vaikea asia kuvitella muitakin lapsettomia kuin se 22 vee bilehile, joka ellunkanana liitelee kevyesti elämänsä läpi? Miten olisi lapseton, jolla alkaa muistisairaan omaisen omaishoito tavallisen työpäivän jälkeen, itse asiassa se on jo alkanut aamulla ja jatkunut päivän aikana puhelimitse sekavan omaisen kyselyihin vastaten. Miten olisi vakavasti sairas lapseton, joka juuri jaksaa tehdä itselleen voileivän ja menee sitten nukkumaan? Miten olisi masennusta sairastavan lapseton puoliso, joka valvoo öisin huolehtien, ettei toinen tee itsemurhaa?
Niin.
Kaikki kuvaamasi on tilanteita, jotka voi olla myös sillä lapsellisella ja silti hänen on vastattava myös lapsista.
Ja jos lapseton on sairas, hän voi levätä työpäivän jälkeen, lapsellinen ei voi.
Tuosta puuttuu juurikin se kuvattu vastuu lapsista.
En ymmärrä miksi ihmeessä siitä pitää hermostua, kun se on vain tosiasia.
Mutta ei se vastuu tee lapsellisesta yhtään parempaa ihmistä. Lapsia hankkinut on itse valinnut lisääntyä ja kantaa sitten sen vastuun. Kukaan ei Suomessa siihen pakota.
Miksi hän siis vaatii kirkkaampaa kruunua sen takia että ei saa yöllä nukkua eikä voi koskaan tehdä mitä itse haluaa? Sehän on vain tyhmyyttä saattaa itsensä tuohon tilaan, jos ei sitä oikeasti halua! Ja jos haluaa, miksi vaatii mitalia?
Itse en halunnut tuollaista elämää, joten en hankkinut lapsia. Olen vapaa ja elämä ihanaa ja stressitöntä.
Ei sellaista ole väitettykään. Vaan todettu että lapsellinen on aina siinä vastuussa.
En ymmärrä miksi te hypitte seinille.
Ohis, mutta onko se nyt ollut jollekin epäselvää että vanhempi on vastuussa lapsistaan?
Ilmeisesti koska lapsettomat näemmä vetävät siitä hernettä takaraivoon.
Eivät vedä, vaan siitä että osa lapsellisista kuvittelee omien lasten olevan ainut mahdollinen vastuu maailmassa.
Se on täysin erilainen vastuu. Miksi sinä riehut?
Miksi on niin vaikea hyväksyä että ihminen voi olla vastuussa esim kehitysvammaisesta sisaruksestaan kuin omasta lapsestaan? Mitään eroa ei ole, kokemuksesta sanon
Näytäpä se lakipykälä jossa niin kerrotaan.
No esimerkiksi se sisarus voi asua luonasi ja olet hänestä täysin vastuussa? esim ruokkiminen pitää hoitaa kuin pikkulapselle, koska ei itse sitä osaa. Mikäli laiminlyt tämän joudut rikosoikeudelliseen vastuuseen esim. heittelepanosta (rikoslaki) Toki voit sanoa, ettei sisarusta ole pakko hoitaa, mutta ei ole lastakaan. Lapsen voi antaa AINA pois.
Näytä se lakipykälä, kiitos. Ja tuohan ei mitenkään liity lapsettomaan vaan sillä lapsellisellakin voi olla kehitysvammainen sisarus.
On aivan turhaa näyhätä näitä että "joutuu se lapsetonkin hoitamaan dementikko-tätiä jne" kun todellisuudessa se lapseton ei ole misäsän vastuussa sisaruksesta, vanhemmasta, kumminkaimasta tai edes naapurin kissasta.
Mitä enemmän näitä näyhätään sitä ilmeisempää on että jokin siinä omassa lapsettomassa elämässä ei ole sitä mitä haluaisi, koska pitää puskea tällaista vihapuhetta.
MIkä lakipykälä??
Hänen mielestään äidillä on vastuu vain siksi, koska se on määritelty lakikirjassa (en ole varma missä pykälässä). Lapsettomilla ei ole mitään vastuuta, vaan he saavat jättää lähimmäisensä heitteille tms jotain. En oikein ymmärrä, mutta olen iloinen ettei hän ole minun äitini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lehtijutun äiti-ihminen oli harvinaisen epäkypsän oloinen, puuttuu perspektiiviä. Mikä pointti verrata omaa valintaansa muiden valintoihin, joista ei tiedä yhtään mitään. Kantaisi vain omat valintansa asiallisesti.
Sitä ihmettelen, että edelleen jankataan sitä, että ikään kuin vanhemmuuden vaikeista puolista ei saisi puhua. Onko vielä olemassa ihmisiä, jotka eivät ole kuulleet, että vanhemmuus on rankkaa?! Sitä jauhetaan ihan koko ajan ja samaan hengenvetoon sitten syyllistetään heitä, jotka tuota taakkaa eivät itselleen halua.
Ja hyvin monet vanhemmat ovat erittäin itsekkäitä ja nimenomaan omia lapsiaan kohtaan. Kukaan ei riko toista niin pahasti kuin oma vanhempi, onneksi ehkä kuitenkin enemmistö vanhemmista ei satuta, mutta moni satuttaa.
No eihän sitä ennen lapsia ymmärtänyt vastuusta ja huolesta yhtään mitään. Silloin oli kyllä aika rairai, toki nyt pitää työnsä ja tuokamsa hoitaa, mutta se on aika kevyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hyvä asia, että nainen saa itse päättää omasta elämästään. Jos ei halua lapsia niin se on ok, mutta jos niitä lapsia tekee, pitää olla myös aikaa ja jaksamista niitä hoitaa ja rakastaa. Monet tekevät lapsia vaan koska niin täytyy tehdä ja koska muillakin on. Sitten huomataan että ollaankin väsyneitä ja masentuneita, ei jaksa sitä eikä tätä. Kyllä täytyy sanoa että paljon helpompaa oli aika ennen somea. Ei ollut ketää keneen vertaa omaa perhe-elämää, mentiin mutu tuntumalla eikä myöskään ollut aikaa masentua, aika meni perheen pyörittämiseen.
Tällainen ajattelu juuri ajaa äitejä/vanhempia uupumukseen. Kun on itse valinnut lapset tehdä, ei saisi olla uupunut, väsynyt, jaksaminen tiukilla lasten kanssa. Mitäs valitsit.
Ei kukaan voi etukäteen tietää, millaiseksi oma vanhemmuus muodostuu ja kuinka hyvin lopulta jaksaa. Hetkellistä väsymystä lapsiinsa tuntee varmasti jokainen vanhempi, onko se tai siitä puhuminen väärin?
Uskoisin että enemmän hiertää se, miten sanotaan kuin se mitä sanotaan.
Äiti 1: Olen uupunut. Olisi ihanaa saada apua.
Vrt. Äiti 2: Olen uupunut. Olisi ihanaa olla tuollainen vastuuton lapseton kuin sinä. Tietäisitpä vaan miten rankaa tämä on, ole tyytyväinen kun itselläsi ei ole huolta, murhetta tai tekemistä töiden jälkeen.Entinen ystäväni oli tyyppiä 2. Minä en voinut olla väsynyt edes silloin, kun menin suoraan yövuorosta toiseen työhön aamuvuoroon. Eihän minulla ole lapsia.
Toinen ystäväni, edelleen elämässäni, on tyyppiä 1. Häntä autan lastenhoidossa, tuen ja kuuntelen. Hänellä ei ole ongelmia hahmottaa sitä elämän tosiasiaa, että omat vaikeudet ja murheet eivät tee muiden elämästä sen helpompaa.
Tässä se asia on juuri hyvin tiivistettynä. Kannattaisi miettiä ennen kuin laukaisee jotain ajattelematonta.
Kyllä minulla ainakin elämä helpottui, kun tuli lapsia. Sitä ennen elettiin lapsiarkea puolison lasten kanssa, jotka pääsääntöisesti meillä oleskelivat. Joten arjen hommat kyllä tulivat tutuiksi. Vaikka huollettavien lukumäärä kasvoi omien myötä, se kuitenkin helpottui tunnetasolla. Omiin kun kuitenkin on vähän eri side, kuin toisen lapsiin, vaikka kaikki rakkaita onkin. Nyt on paljon mukavampi suunnitella menot ja tekemiset lasten mukaan, kun siihen on täysin eri motivaatio ja lapsia jaksaa kaitsea aivan eri tavalla. Siinä ne vanhemmatkin nyt menevät mukana, eikä tarvitse vain elää "toisten elämää".
Lapset on minulle enimmäkseen ilon ja onnen lähteitä. En ole kokenut "valtavaa taakkaa" tai "ennennäkemätöntä vastuuta" heistä. Siinä ne menevät oman elämän mukana ja toki hoidan heidät kuten kuuluukin. Koen aina olleeni vastuullinen ihminen. Ennen lapsia opiskelijasinkkuna hommasin jo eläimiä ja hoidin ja kasvatin niitä. En ollut mikään pissisbilettäjä. Enemmän huolta aiheuttaa oma sairauteni ja miten pystyn jatkamaan työelämässä. Lapset ovat luonnollinen osa elämää. Omituista puhetta, että niiden takia on kokenut jonkin suuren mullistuksen ja kokee olevansa muita vastuullisempi ja epäitsekäs maailman kuningatar. Lopettakaa tuollainen vertailu ja omakehu. Vastuullisiset ihmiset jatkavat elämää kuten ennen lapset saatuaan. Toki siinä on taas lisää kenestä olla vastuussa, mutta ei se automaattisesti tee enempää vastuulliseksi. Lapsettomista löytyy ihan yhtä lailla vastuullisia, älykkäitä ja epäitsekkäitä ihmisiä. Lapsia ei kannata hankkia, kun oma henkinen kehitys on vielä kesken. Niin ja kuvitteleeko joku, että vaikka nelikymppiset lapsettomat viettävät samaa elämää kuin parikymppiset? Eivät tietenkään. Nelikymppisellä on monesti jo paljon vastuuta sekä töissä että vanhojen vanhempien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hyvä asia, että nainen saa itse päättää omasta elämästään. Jos ei halua lapsia niin se on ok, mutta jos niitä lapsia tekee, pitää olla myös aikaa ja jaksamista niitä hoitaa ja rakastaa. Monet tekevät lapsia vaan koska niin täytyy tehdä ja koska muillakin on. Sitten huomataan että ollaankin väsyneitä ja masentuneita, ei jaksa sitä eikä tätä. Kyllä täytyy sanoa että paljon helpompaa oli aika ennen somea. Ei ollut ketää keneen vertaa omaa perhe-elämää, mentiin mutu tuntumalla eikä myöskään ollut aikaa masentua, aika meni perheen pyörittämiseen.
Tällainen ajattelu juuri ajaa äitejä/vanhempia uupumukseen. Kun on itse valinnut lapset tehdä, ei saisi olla uupunut, väsynyt, jaksaminen tiukilla lasten kanssa. Mitäs valitsit.
Ei kukaan voi etukäteen tietää, millaiseksi oma vanhemmuus muodostuu ja kuinka hyvin lopulta jaksaa. Hetkellistä väsymystä lapsiinsa tuntee varmasti jokainen vanhempi, onko se tai siitä puhuminen väärin?
Uskoisin että enemmän hiertää se, miten sanotaan kuin se mitä sanotaan.
Äiti 1: Olen uupunut. Olisi ihanaa saada apua.
Vrt. Äiti 2: Olen uupunut. Olisi ihanaa olla tuollainen vastuuton lapseton kuin sinä. Tietäisitpä vaan miten rankaa tämä on, ole tyytyväinen kun itselläsi ei ole huolta, murhetta tai tekemistä töiden jälkeen.Entinen ystäväni oli tyyppiä 2. Minä en voinut olla väsynyt edes silloin, kun menin suoraan yövuorosta toiseen työhön aamuvuoroon. Eihän minulla ole lapsia.
Toinen ystäväni, edelleen elämässäni, on tyyppiä 1. Häntä autan lastenhoidossa, tuen ja kuuntelen. Hänellä ei ole ongelmia hahmottaa sitä elämän tosiasiaa, että omat vaikeudet ja murheet eivät tee muiden elämästä sen helpompaa.
Tässä se asia on juuri hyvin tiivistettynä. Kannattaisi miettiä ennen kuin laukaisee jotain ajattelematonta.
En lukenut juttua, mutta sanonpa vaan että silloin jos kyseessä on syvästi uupunut ihminen, ei se sanojen asettelun miettiminen ole välttämättä enää jaksamisen rajoissa. Vaikeasti masentuneen omaisena tämä on arkipäivää, ja vaikkei uupumuskaan oikeuta kohtelemaan huonosti tai puhumaan rumasti, ei sillä masentuneella välttämättä ole minkäänlaista tilannetajua tällaiseen.
Itse artikkeliin taas, toimittajat myös tarkoitushakuisesti osaavat yhdistellä ihmisten sanomaa näyttämään paljon värikkäämmältä mitä se tosiasiassa onkaan.
Vierailija kirjoitti:
Lapset on minulle enimmäkseen ilon ja onnen lähteitä. En ole kokenut "valtavaa taakkaa" tai "ennennäkemätöntä vastuuta" heistä. Siinä ne menevät oman elämän mukana ja toki hoidan heidät kuten kuuluukin. Koen aina olleeni vastuullinen ihminen. Ennen lapsia opiskelijasinkkuna hommasin jo eläimiä ja hoidin ja kasvatin niitä. En ollut mikään pissisbilettäjä. Enemmän huolta aiheuttaa oma sairauteni ja miten pystyn jatkamaan työelämässä. Lapset ovat luonnollinen osa elämää. Omituista puhetta, että niiden takia on kokenut jonkin suuren mullistuksen ja kokee olevansa muita vastuullisempi ja epäitsekäs maailman kuningatar. Lopettakaa tuollainen vertailu ja omakehu. Vastuullisiset ihmiset jatkavat elämää kuten ennen lapset saatuaan. Toki siinä on taas lisää kenestä olla vastuussa, mutta ei se automaattisesti tee enempää vastuulliseksi. Lapsettomista löytyy ihan yhtä lailla vastuullisia, älykkäitä ja epäitsekkäitä ihmisiä. Lapsia ei kannata hankkia, kun oma henkinen kehitys on vielä kesken. Niin ja kuvitteleeko joku, että vaikka nelikymppiset lapsettomat viettävät samaa elämää kuin parikymppiset? Eivät tietenkään. Nelikymppisellä on monesti jo paljon vastuuta sekä töissä että vanhojen vanhempien kanssa.
Vanhemmuus voi yllättää. Lapsi on vaikeasti sairas, masentunut, persoonallisuudessa on epävakautta... voi tulla huonoa seuraa ja vaikka mitä. Puoliso voi kuolla, jättää, ... Ihminen voi olla kypsä ja tuntea olevansa valmis vanhemmuuteen ja silti se voi olosuhteiden vuoksi olla liikaa. Kaikkeen mahdolliseen ei voi varautua paraskaan ennakoija.
Siksi on tärkeää ymmärtää, että kaikille vanhemmuus ei välttämättä sitten muodostukaan ilon ja onnen lähteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapseton siskoni jauhaa miten hän tietää millaista on olla äiti. Ei tiedä. Kun ei ole koskaan ollut.
Äiti on aina ollut ensin lapseton. Äiti voi verrata noita kahta.
Toki lapsettomallakin on erilaisia vastuita, mutta äiti on 24/7 vastuussa.
Pelkkä ovesta ulos pääseminen kahden pienen lapsen kanssa talvisin on operaatio. Siskoni selittää miten ns kipaisisin kaupassa tms hakemassa jotain juu. Sehän sujuukin suit sait.
Ei 30 vuotias äiti tiedä millaista on olla 30 vuotias lapseton.
No minä olin lapseton 36-vuotiaaksi joten tiedän erinomaisen hyvin millaista on olla 30-vuotias lapseton.
Niin, eli et ole ollut 30-vuotias äiti.
Mitä eroa tekee 6v?
Tämä ketju alkaa olla kyllä päivän paras hupihetki
Niinpä. Minun ystäväni tosiaan tarkoitti asian juuri kuten sanoi. Siksi hän on ex-ystävä.