3 lapsen äiti puhuu mitä sattuu: "Olisi ihana välillä olla vastuuton ja itsekäs kuten lapsettomat"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset on minulle enimmäkseen ilon ja onnen lähteitä. En ole kokenut "valtavaa taakkaa" tai "ennennäkemätöntä vastuuta" heistä. Siinä ne menevät oman elämän mukana ja toki hoidan heidät kuten kuuluukin. Koen aina olleeni vastuullinen ihminen. Ennen lapsia opiskelijasinkkuna hommasin jo eläimiä ja hoidin ja kasvatin niitä. En ollut mikään pissisbilettäjä. Enemmän huolta aiheuttaa oma sairauteni ja miten pystyn jatkamaan työelämässä. Lapset ovat luonnollinen osa elämää. Omituista puhetta, että niiden takia on kokenut jonkin suuren mullistuksen ja kokee olevansa muita vastuullisempi ja epäitsekäs maailman kuningatar. Lopettakaa tuollainen vertailu ja omakehu. Vastuullisiset ihmiset jatkavat elämää kuten ennen lapset saatuaan. Toki siinä on taas lisää kenestä olla vastuussa, mutta ei se automaattisesti tee enempää vastuulliseksi. Lapsettomista löytyy ihan yhtä lailla vastuullisia, älykkäitä ja epäitsekkäitä ihmisiä. Lapsia ei kannata hankkia, kun oma henkinen kehitys on vielä kesken. Niin ja kuvitteleeko joku, että vaikka nelikymppiset lapsettomat viettävät samaa elämää kuin parikymppiset? Eivät tietenkään. Nelikymppisellä on monesti jo paljon vastuuta sekä töissä että vanhojen vanhempien kanssa.

Vanhemmuus voi yllättää. Lapsi on vaikeasti sairas, masentunut, persoonallisuudessa on epävakautta... voi tulla huonoa seuraa ja vaikka mitä. Puoliso voi kuolla, jättää, ... Ihminen voi olla kypsä ja tuntea olevansa valmis vanhemmuuteen ja silti se voi olosuhteiden vuoksi olla liikaa. Kaikkeen mahdolliseen ei voi varautua paraskaan ennakoija.

Siksi on tärkeää ymmärtää, että kaikille vanhemmuus ei välttämättä sitten muodostukaan ilon ja onnen lähteeksi.

Ymmärrän, mutta lapsettomien haukkuminen tai vertailu ei ole silti oikein. Kukaan ei voi tietää, miten vaikeaa toisen elämä on. Meidän toisella lapsella on autismia, mutta sekin on mielestäni luonnollinen osa elämää. Suhtautumiseeni vaikuttaa varmaan se, että Itselläni on adhd ja yksi vaikea sairaus, joiden kanssa olen joutunut luovimaan koko elämäni. Eli elämäni ei ole ollut helpoimmasta päästä. Niinpä pari lasta siihen yhtälöön ei ole mullistanut maailmaani negatiiviseen suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on hyvä asia, että nainen saa itse päättää omasta elämästään. Jos ei halua lapsia niin se on ok, mutta jos niitä lapsia tekee, pitää olla myös aikaa ja jaksamista niitä hoitaa ja rakastaa. Monet tekevät lapsia vaan koska niin täytyy tehdä ja koska muillakin on. Sitten huomataan että ollaankin väsyneitä ja masentuneita, ei jaksa sitä eikä tätä. Kyllä täytyy sanoa että paljon helpompaa oli aika ennen somea. Ei ollut ketää keneen vertaa omaa perhe-elämää, mentiin mutu tuntumalla eikä myöskään ollut aikaa masentua, aika meni perheen pyörittämiseen.

Tällainen ajattelu juuri ajaa äitejä/vanhempia uupumukseen. Kun on itse valinnut lapset tehdä, ei saisi olla uupunut, väsynyt, jaksaminen tiukilla lasten kanssa. Mitäs valitsit.

Ei kukaan voi etukäteen tietää, millaiseksi oma vanhemmuus muodostuu ja kuinka hyvin lopulta jaksaa. Hetkellistä väsymystä lapsiinsa tuntee varmasti jokainen vanhempi, onko se tai siitä puhuminen väärin?

Uskoisin että enemmän hiertää se, miten sanotaan kuin se mitä sanotaan.

Äiti 1: Olen uupunut. Olisi ihanaa saada apua.

Vrt. Äiti 2: Olen uupunut. Olisi ihanaa olla tuollainen vastuuton lapseton kuin sinä. Tietäisitpä vaan miten rankaa tämä on, ole tyytyväinen kun itselläsi ei ole huolta, murhetta tai tekemistä töiden jälkeen.

Entinen ystäväni oli tyyppiä 2. Minä en voinut olla väsynyt edes silloin, kun menin suoraan yövuorosta toiseen työhön aamuvuoroon. Eihän minulla ole lapsia.

Toinen ystäväni, edelleen elämässäni, on tyyppiä 1. Häntä autan lastenhoidossa, tuen ja kuuntelen. Hänellä ei ole ongelmia hahmottaa sitä elämän tosiasiaa, että omat vaikeudet ja murheet eivät tee muiden elämästä sen helpompaa.

Tässä se asia on juuri hyvin tiivistettynä. Kannattaisi miettiä ennen kuin laukaisee jotain ajattelematonta.

En lukenut juttua, mutta sanonpa vaan että silloin jos kyseessä on syvästi uupunut ihminen, ei se sanojen asettelun miettiminen ole välttämättä enää jaksamisen rajoissa. Vaikeasti masentuneen omaisena tämä on arkipäivää, ja vaikkei uupumuskaan oikeuta kohtelemaan huonosti tai puhumaan rumasti, ei sillä masentuneella välttämättä ole minkäänlaista tilannetajua tällaiseen.

Itse artikkeliin taas, toimittajat myös tarkoitushakuisesti osaavat yhdistellä ihmisten sanomaa näyttämään paljon värikkäämmältä mitä se tosiasiassa onkaan.

Nimenomaan EI OIKEUTA. Tuollainen muiden solvaaminen kertoo lapsellisuudesta ja itsekkyydestä. Eli valitettavasti tuo uupunut haukkuja-äiti on itse juuri sellainen, mitä syyttää lapsettomien olevan. Itsekäs.

Käyttäjä38012 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapseton siskoni jauhaa miten hän tietää millaista on olla äiti. Ei tiedä. Kun ei ole koskaan ollut.

Äiti on aina ollut ensin lapseton. Äiti voi verrata noita kahta.

Toki lapsettomallakin on erilaisia vastuita, mutta äiti on 24/7 vastuussa.

Pelkkä ovesta ulos pääseminen kahden pienen lapsen kanssa talvisin on operaatio. Siskoni selittää miten ns kipaisisin kaupassa tms hakemassa jotain juu. Sehän sujuukin suit sait.

Ei 30 vuotias äiti tiedä millaista on olla 30 vuotias lapseton.

No minä olin lapseton 36-vuotiaaksi joten tiedän erinomaisen hyvin millaista on olla 30-vuotias lapseton.

Niin, eli et ole ollut 30-vuotias äiti. 

Mitä eroa tekee 6v?

Tämä ketju alkaa olla kyllä päivän paras hupihetki

Kyllä. Minäkin olin lapseton vielä 28-vuotiaana, synnytin 29-vuotiaana, enkä millään olisi voinut seuraavien vuosien aikana kuvitella, millaista olisi olla lapseton.

Minä en tapaa syyllistää ihmistä siitä hankkiiko joku hanki lapsia vai ei, asia ei minulle mitenkään kuulu. Mutta jos keulitaan ja killotetaan sädekehää (vanhempia haukkuen) sillä, että maailma pelastuu kun jätän 5.5 miljoonan asukkaan maassa lapset tekemättä, niin kannattaa miettiä että esim. Kanadan, muun Euroopan, USA:n ja Australian väkiluku on 1,1 miljardia. Ja yksin USA:ssa tuskin uusliberalismin kehtona on kovinkaan luontoa ylistävä elämäntapa. Ei kovin rationaalista argumentaatiota tämäkään, samalla kun vanhempien motiiveja lasten tekoon kyseenalaistetaan.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä38012 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapseton siskoni jauhaa miten hän tietää millaista on olla äiti. Ei tiedä. Kun ei ole koskaan ollut.

Äiti on aina ollut ensin lapseton. Äiti voi verrata noita kahta.

Toki lapsettomallakin on erilaisia vastuita, mutta äiti on 24/7 vastuussa.

Pelkkä ovesta ulos pääseminen kahden pienen lapsen kanssa talvisin on operaatio. Siskoni selittää miten ns kipaisisin kaupassa tms hakemassa jotain juu. Sehän sujuukin suit sait.

Ei 30 vuotias äiti tiedä millaista on olla 30 vuotias lapseton.

No minä olin lapseton 36-vuotiaaksi joten tiedän erinomaisen hyvin millaista on olla 30-vuotias lapseton.

Niin, eli et ole ollut 30-vuotias äiti. 

Mitä eroa tekee 6v?

Tämä ketju alkaa olla kyllä päivän paras hupihetki

Kyllä. Minäkin olin lapseton vielä 28-vuotiaana, synnytin 29-vuotiaana, enkä millään olisi voinut seuraavien vuosien aikana kuvitella, millaista olisi olla lapseton.

Minä en tapaa syyllistää ihmistä siitä hankkiiko joku hanki lapsia vai ei, asia ei minulle mitenkään kuulu. Mutta jos keulitaan ja killotetaan sädekehää (vanhempia haukkuen) sillä, että maailma pelastuu kun jätän 5.5 miljoonan asukkaan maassa lapset tekemättä, niin kannattaa miettiä että esim. Kanadan, muun Euroopan, USA:n ja Australian väkiluku on 1,1 miljardia. Ja yksin USA:ssa tuskin uusliberalismin kehtona on kovinkaan luontoa ylistävä elämäntapa. Ei kovin rationaalista argumentaatiota tämäkään, samalla kun vanhempien motiiveja lasten tekoon kyseenalaistetaan.

Typerää myös argumentoida, että lapset ovat tulevia vanhustenhoitajia. Että muuten Suomi menee tuhon tielle, jos jokaikinen ei tee lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä38012 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapseton siskoni jauhaa miten hän tietää millaista on olla äiti. Ei tiedä. Kun ei ole koskaan ollut.

Äiti on aina ollut ensin lapseton. Äiti voi verrata noita kahta.

Toki lapsettomallakin on erilaisia vastuita, mutta äiti on 24/7 vastuussa.

Pelkkä ovesta ulos pääseminen kahden pienen lapsen kanssa talvisin on operaatio. Siskoni selittää miten ns kipaisisin kaupassa tms hakemassa jotain juu. Sehän sujuukin suit sait.

Ei 30 vuotias äiti tiedä millaista on olla 30 vuotias lapseton.

No minä olin lapseton 36-vuotiaaksi joten tiedän erinomaisen hyvin millaista on olla 30-vuotias lapseton.

Niin, eli et ole ollut 30-vuotias äiti. 

Mitä eroa tekee 6v?

Tämä ketju alkaa olla kyllä päivän paras hupihetki

Kyllä. Minäkin olin lapseton vielä 28-vuotiaana, synnytin 29-vuotiaana, enkä millään olisi voinut seuraavien vuosien aikana kuvitella, millaista olisi olla lapseton.

Minä en tapaa syyllistää ihmistä siitä hankkiiko joku hanki lapsia vai ei, asia ei minulle mitenkään kuulu. Mutta jos keulitaan ja killotetaan sädekehää (vanhempia haukkuen) sillä, että maailma pelastuu kun jätän 5.5 miljoonan asukkaan maassa lapset tekemättä, niin kannattaa miettiä että esim. Kanadan, muun Euroopan, USA:n ja Australian väkiluku on 1,1 miljardia. Ja yksin USA:ssa tuskin uusliberalismin kehtona on kovinkaan luontoa ylistävä elämäntapa. Ei kovin rationaalista argumentaatiota tämäkään, samalla kun vanhempien motiiveja lasten tekoon kyseenalaistetaan.

Ei kai kukaan kuvittele että "maailma pelastuu" sillä että itse jättää lisääntymättä. Osa vain pystyy ajattelemaan muitakin kuin itseään eikä halua osallistua ylikansoittamiseen omalta osaltaan. Jos kaikki ajattelisivat kuten sinä, maailma olisi monella tapaa erilainen paikka elää. Huonompi.

Kyl mää kun muutkin!

Se on ihan sama syntyykö se lapsi suomessa vai kiinassa, se on silti yksi ihminen enemmän maailmassa ja vaikuttaa siis yhtälailla maailman väkilukuun.

Luin otsikon väärin ja luin että 3 vuotias puhuu mitä sattuu ja sanoo että olisi kiva olla vastuuton ja itsekäs kuten lapsettomat". Mietin nyt on pimeetä, kunnon vanhasielu kolmevuotiaan ruumiissa. 😂😂😂

Vierailija kirjoitti:

Kyseessähän on artikkelin naisesta kertova tarina ja kokemus, ei mikään kollektiivinen "kaikki lapsettomat ovat itsekkäitä" tai "kaikki äidit ovat epäitsekkäitä pyhimyksiä" -moraalisaarna.

Tämmösetkin perusasiat tuntuu olevan ihmisille liian vaikeita hahmotettavaks. Kaikessa pitää mukamas nähdä aina jotain isompaa kuviota takana, vaikka ylensä kyse on vaan ihan yksittäisten ihmisten ajatuksista tai teoista. Etenkin siinä vaiheessa kun ruvetaan vetämään politiikkaa tähän touhuun mukaan niin peli on aikalailla  menetetty, ja se politiikka netissä ylensä vedetään mukaan asiaan kun asiaan kutakuinkin samantien.

Vierailija kirjoitti:

Aika vastuutonta ja itsekästä tehdä lapsia tähän maailmanaikaan.

Nythän ne pitää tehdä että on joku joka rakentaa maailman uudestaan.

Ehkä ei kommentoi tuossa kenenkään luonnetta, vaan enemmänkin elämäntilannetta. Kyllähän meillä lapsettomilla on monin verroin helpompaa monessa suhteessa ja mahdollisuus tehdä valintoja vain omasta itsestä käsin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on hyvä asia, että nainen saa itse päättää omasta elämästään. Jos ei halua lapsia niin se on ok, mutta jos niitä lapsia tekee, pitää olla myös aikaa ja jaksamista niitä hoitaa ja rakastaa. Monet tekevät lapsia vaan koska niin täytyy tehdä ja koska muillakin on. Sitten huomataan että ollaankin väsyneitä ja masentuneita, ei jaksa sitä eikä tätä. Kyllä täytyy sanoa että paljon helpompaa oli aika ennen somea. Ei ollut ketää keneen vertaa omaa perhe-elämää, mentiin mutu tuntumalla eikä myöskään ollut aikaa masentua, aika meni perheen pyörittämiseen.

Tällainen ajattelu juuri ajaa äitejä/vanhempia uupumukseen. Kun on itse valinnut lapset tehdä, ei saisi olla uupunut, väsynyt, jaksaminen tiukilla lasten kanssa. Mitäs valitsit.

Ei kukaan voi etukäteen tietää, millaiseksi oma vanhemmuus muodostuu ja kuinka hyvin lopulta jaksaa. Hetkellistä väsymystä lapsiinsa tuntee varmasti jokainen vanhempi, onko se tai siitä puhuminen väärin?

Uskoisin että enemmän hiertää se, miten sanotaan kuin se mitä sanotaan.

Äiti 1: Olen uupunut. Olisi ihanaa saada apua.

Vrt. Äiti 2: Olen uupunut. Olisi ihanaa olla tuollainen vastuuton lapseton kuin sinä. Tietäisitpä vaan miten rankaa tämä on, ole tyytyväinen kun itselläsi ei ole huolta, murhetta tai tekemistä töiden jälkeen.

Entinen ystäväni oli tyyppiä 2. Minä en voinut olla väsynyt edes silloin, kun menin suoraan yövuorosta toiseen työhön aamuvuoroon. Eihän minulla ole lapsia.

Toinen ystäväni, edelleen elämässäni, on tyyppiä 1. Häntä autan lastenhoidossa, tuen ja kuuntelen. Hänellä ei ole ongelmia hahmottaa sitä elämän tosiasiaa, että omat vaikeudet ja murheet eivät tee muiden elämästä sen helpompaa.

Tässä se asia on juuri hyvin tiivistettynä. Kannattaisi miettiä ennen kuin laukaisee jotain ajattelematonta.

En lukenut juttua, mutta sanonpa vaan että silloin jos kyseessä on syvästi uupunut ihminen, ei se sanojen asettelun miettiminen ole välttämättä enää jaksamisen rajoissa. Vaikeasti masentuneen omaisena tämä on arkipäivää, ja vaikkei uupumuskaan oikeuta kohtelemaan huonosti tai puhumaan rumasti, ei sillä masentuneella välttämättä ole minkäänlaista tilannetajua tällaiseen.

Itse artikkeliin taas, toimittajat myös tarkoitushakuisesti osaavat yhdistellä ihmisten sanomaa näyttämään paljon värikkäämmältä mitä se tosiasiassa onkaan.

Nimenomaan EI OIKEUTA. Tuollainen muiden solvaaminen kertoo lapsellisuudesta ja itsekkyydestä. Eli valitettavasti tuo uupunut haukkuja-äiti on itse juuri sellainen, mitä syyttää lapsettomien olevan. Itsekäs.

Oikeuttaa tai ei, syvästi uupuneella ei välttämättä ole minkäänlaisia voimavaroja sillä tavalla hyvään käytökseen, mitä me terveet pidämme normaalina. Saattaa olla, mutta voi myös olla että ei ole.

Onko kenellekään tullut mieleen, että toimittaja on voinut ottaa aikamoisia vapauksia siinä, miten juttu on tehty? Itsestäni on tehty pari artikkelia ja kyllä niissä on sitaatteja irrotettu kontekstistaan. Että joo, sanoin noin, mutta ei, en tarkoittanut ollenkaan tuota kun otat yksittäisen lauseen ja istutat sen johonkin tekstiin perusteluna.

Loppujen lopuksi tällaisen jutun on tarkoitus herättää mielipiteitä, närkästystä ja saada aikaan klikkauksia.

Vierailija kirjoitti:

Onko kenellekään tullut mieleen, että toimittaja on voinut ottaa aikamoisia vapauksia siinä, miten juttu on tehty? Itsestäni on tehty pari artikkelia ja kyllä niissä on sitaatteja irrotettu kontekstistaan. Että joo, sanoin noin, mutta ei, en tarkoittanut ollenkaan tuota kun otat yksittäisen lauseen ja istutat sen johonkin tekstiin perusteluna.

Loppujen lopuksi tällaisen jutun on tarkoitus herättää mielipiteitä, närkästystä ja saada aikaan klikkauksia.

Siksi en luota valtavalhemediaan irrottavat tekstejä toisistaan ja ottavat joitain yksittäisiä lauseita nimimerkki: itsestäkin tehty artikkeli josta poistettiin joitain tekstejä ja otettiin yksittäisiä lauseita puhuin asiata toki mutta en tarkoittanut sitä niinkuin valhevaltamedia tarkoitti eli ihmiset käsittää asian just niinkuin valhevaltamedia haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä38012 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapseton siskoni jauhaa miten hän tietää millaista on olla äiti. Ei tiedä. Kun ei ole koskaan ollut.

Äiti on aina ollut ensin lapseton. Äiti voi verrata noita kahta.

Toki lapsettomallakin on erilaisia vastuita, mutta äiti on 24/7 vastuussa.

Pelkkä ovesta ulos pääseminen kahden pienen lapsen kanssa talvisin on operaatio. Siskoni selittää miten ns kipaisisin kaupassa tms hakemassa jotain juu. Sehän sujuukin suit sait.

Ei 30 vuotias äiti tiedä millaista on olla 30 vuotias lapseton.

No minä olin lapseton 36-vuotiaaksi joten tiedän erinomaisen hyvin millaista on olla 30-vuotias lapseton.

Niin, eli et ole ollut 30-vuotias äiti. 

Mitä eroa tekee 6v?

Tämä ketju alkaa olla kyllä päivän paras hupihetki

Kyllä. Minäkin olin lapseton vielä 28-vuotiaana, synnytin 29-vuotiaana, enkä millään olisi voinut seuraavien vuosien aikana kuvitella, millaista olisi olla lapseton.

Minä en tapaa syyllistää ihmistä siitä hankkiiko joku hanki lapsia vai ei, asia ei minulle mitenkään kuulu. Mutta jos keulitaan ja killotetaan sädekehää (vanhempia haukkuen) sillä, että maailma pelastuu kun jätän 5.5 miljoonan asukkaan maassa lapset tekemättä, niin kannattaa miettiä että esim. Kanadan, muun Euroopan, USA:n ja Australian väkiluku on 1,1 miljardia. Ja yksin USA:ssa tuskin uusliberalismin kehtona on kovinkaan luontoa ylistävä elämäntapa. Ei kovin rationaalista argumentaatiota tämäkään, samalla kun vanhempien motiiveja lasten tekoon kyseenalaistetaan.

Typerää myös argumentoida, että lapset ovat tulevia vanhustenhoitajia. Että muuten Suomi menee tuhon tielle, jos jokaikinen ei tee lapsia.

Ei jokaikisen tarvitse tehdä, minusta on suurinta viisautta jättää lapset tekemättä, jos ei niitä halua. Mutta jos syyllistetään suomalaisia, jotka hankkivat, mennään metsään. Jos lapsia ei synny lainkaan, kukaan ei maksa tulevaisuudessa ikääntyvien eläkkeitä (kaikilla lapsettomilla tyskin on vapaaehtoisia eläkerahastoja) ja yhteiskunta sekä palvelut näivettyvät, selväähän tämä on. Emme puhu siis vain "pyllynpesijöistä".

Toki näin hyville apajille (puhdas luonto ja vesi) varmasti tulijoita riittää muualtakin lisääntymään, joten tuskin siitä on maailmaa pelastamaan, ettei osa suomalaisista jatka geenejään.

Vierailija kirjoitti:

Onko kenellekään tullut mieleen, että toimittaja on voinut ottaa aikamoisia vapauksia siinä, miten juttu on tehty? Itsestäni on tehty pari artikkelia ja kyllä niissä on sitaatteja irrotettu kontekstistaan. Että joo, sanoin noin, mutta ei, en tarkoittanut ollenkaan tuota kun otat yksittäisen lauseen ja istutat sen johonkin tekstiin perusteluna.

Loppujen lopuksi tällaisen jutun on tarkoitus herättää mielipiteitä, närkästystä ja saada aikaan klikkauksia.

Hyh, toimittajat ja "toimittajat"... olen päätynyt muutamasti katugallupista lehteen ja mietelauseikseni on nostettu ihan ihme sitaatteja mm.

- kesätyylistä: "Maija (25 v)" matkustaa Helsinkiin kerran kesässä ja kertoo laittautumisen olevan tärkeää kaupungissa "Esim. pelkästään tukan laittamisessa meni tänään yli tunti, hih!" (Olin matkalla siskoni häihin!)

- ystävänpäivän vietosta kirjoitettiin: "Ystävänpäivänä (kuvassa leveästi hymyilevä) "Matti (28 v)" maistelee iltasella "Maijan (28 v)" makeita munkkeja (Kysyttiin Prismassa, että mitä tehdään ystävänpäivänä ja vastasin, että ehkä leivotaan - munkkeja? - ehkä)

- junankuljettajien lakoista kirjoitettiin: "Maija (30 v)" kulkee työmatkansa junalla (sinä yhtenä päivänä kun auto oli korjaamolla) ja pysähtyy lyhyesti kommentoimaan lakon vaikutuksia: "Mä oon muutenkin tänään myöhässä, joten ei oikeastaan vaikuta mihinkään."

En ikinä suostuisi mihinkään henkilöhaastatteluun... aika varmasti pyrittäisiin luomaan vaikutelma elitistisestä ja vähämielisestä velavihaajalta kun meilläkin on kolme lasta ja "mielestämme oma paketti kasassa". Jos on joskus joutunut päivälehden toimittajan uhriksi, osaa varmaan lukea vähän sillä silmällä. Jos multa kysyy nykyään "saako haastatella" niin ei todellakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä38012 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapseton siskoni jauhaa miten hän tietää millaista on olla äiti. Ei tiedä. Kun ei ole koskaan ollut.

Äiti on aina ollut ensin lapseton. Äiti voi verrata noita kahta.

Toki lapsettomallakin on erilaisia vastuita, mutta äiti on 24/7 vastuussa.

Pelkkä ovesta ulos pääseminen kahden pienen lapsen kanssa talvisin on operaatio. Siskoni selittää miten ns kipaisisin kaupassa tms hakemassa jotain juu. Sehän sujuukin suit sait.

Ei 30 vuotias äiti tiedä millaista on olla 30 vuotias lapseton.

No minä olin lapseton 36-vuotiaaksi joten tiedän erinomaisen hyvin millaista on olla 30-vuotias lapseton.

Niin, eli et ole ollut 30-vuotias äiti. 

Mitä eroa tekee 6v?

Tämä ketju alkaa olla kyllä päivän paras hupihetki

Kyllä. Minäkin olin lapseton vielä 28-vuotiaana, synnytin 29-vuotiaana, enkä millään olisi voinut seuraavien vuosien aikana kuvitella, millaista olisi olla lapseton.

Minä en tapaa syyllistää ihmistä siitä hankkiiko joku hanki lapsia vai ei, asia ei minulle mitenkään kuulu. Mutta jos keulitaan ja killotetaan sädekehää (vanhempia haukkuen) sillä, että maailma pelastuu kun jätän 5.5 miljoonan asukkaan maassa lapset tekemättä, niin kannattaa miettiä että esim. Kanadan, muun Euroopan, USA:n ja Australian väkiluku on 1,1 miljardia. Ja yksin USA:ssa tuskin uusliberalismin kehtona on kovinkaan luontoa ylistävä elämäntapa. Ei kovin rationaalista argumentaatiota tämäkään, samalla kun vanhempien motiiveja lasten tekoon kyseenalaistetaan.

Ei kai kukaan kuvittele että "maailma pelastuu" sillä että itse jättää lisääntymättä. Osa vain pystyy ajattelemaan muitakin kuin itseään eikä halua osallistua ylikansoittamiseen omalta osaltaan. Jos kaikki ajattelisivat kuten sinä, maailma olisi monella tapaa erilainen paikka elää. Huonompi.

Kyl mää kun muutkin!

Ihan takuulla liikakansoituksen välttäminen ei ole jokaisen lapsettoman pyyteetön ja altruistinen lähtökohta lapsettomuudelle.

Kyllä tietoisesti lapsettomuuden valinneet lapsettomat on paljon vastuullisempia kuin ne, kellä on lapsia ja jotka täällä haaveilee lapsettomuudesta ja vastuuttomasta elämästä.

Itsekäs, vastuuton?

Kyllä elämä ennen lapsia tulee saada nauttia ja elää täysillä, koska näin (yhä) lapsettoman mielestä vaihtoehto vaikuttaa aika vastenmieliseltä ja kahlitsevalta.

(Etenkin näin naiselle).

Toki varmaan mm. se lapsen eritteiden/myöhemmän elämän ongelmien peitossa oleminen on ihan siedettävää, jos kyseessä on oma mukula.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoidin läheisiäni 20v oman duunin ohessa ja kaikki heidän asiat, teeppä sama perässä.

Ja taas yhden marttyyrin piti astua kuvaan.

Tämä. Voin sanoa, että aika moni muukin hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapseton siskoni jauhaa miten hän tietää millaista on olla äiti. Ei tiedä. Kun ei ole koskaan ollut.

Äiti on aina ollut ensin lapseton. Äiti voi verrata noita kahta.

Toki lapsettomallakin on erilaisia vastuita, mutta äiti on 24/7 vastuussa.

Pelkkä ovesta ulos pääseminen kahden pienen lapsen kanssa talvisin on operaatio. Siskoni selittää miten ns kipaisisin kaupassa tms hakemassa jotain juu. Sehän sujuukin suit sait.

Älä liioittele tietämättömyyttä. Ihmisillä on eläytymis- ja havaintokyky.

Lapseton ei tiedä millaista on olla äiti. Älä mitätöi faktaa.

Esimerkiksi äidin valvomista ei voi tietää ennen kuin sen itse kokee.

Tätä mä en oikeasti ymmärrä. Mulla on ystävä, joka on ollut kroonisesti uneton 14 v saakka, nyt 46 v. Hän on ihan zombi, mutta kun vikaa ei löydy, niin töitäkin on tehtävä ja muut asiansa hoidettava, kun eihän unettomuus ole sairaus, josta pääsisi sairaseläkkeelle, esim.

Miten tämä eroaa "äidin valvomisesta"?