Lue keskustelun säännöt.
3 lapsen äiti puhuu mitä sattuu: "Olisi ihana välillä olla vastuuton ja itsekäs kuten lapsettomat"
11.07.2022 |
Minusta tuli kertaheitolla ikäsyrjijä. En halua kuulla enkä lukea enää mitään alle 30-vuotiaan ns. viisauksia.
Kommentit (735)
Vastuuton = ei lasten lisäämää vastuutaakkaa. Itsekäs = aikaa itselle, voi olla ns itsekäs kun ei tarvi huolehtia muista.
Huonosti valitut sanat mutta herne vedetty nenään aika turhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä samaistu, mutta en myöskään ymmärrä, miksi tuostakin pitää pahoittaa mielensä.
Varmaan tuo sanoja tarkoitti nimenomaan lapsiin liittyvää vastuuta, ja varmaan jokainen kokee joskus, että se vaan painaa vaikka maailman rakkain pesti onkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapseton siskoni jauhaa miten hän tietää millaista on olla äiti. Ei tiedä. Kun ei ole koskaan ollut.
Äiti on aina ollut ensin lapseton. Äiti voi verrata noita kahta.
Toki lapsettomallakin on erilaisia vastuita, mutta äiti on 24/7 vastuussa.
Pelkkä ovesta ulos pääseminen kahden pienen lapsen kanssa talvisin on operaatio. Siskoni selittää miten ns kipaisisin kaupassa tms hakemassa jotain juu. Sehän sujuukin suit sait.
Älä liioittele tietämättömyyttä. Ihmisillä on eläytymis- ja havaintokyky.
Lapseton ei tiedä millaista on olla äiti. Älä mitätöi faktaa.
Esimerkiksi äidin valvomista ei voi tietää ennen kuin sen itse kokee.
Tätä mä en oikeasti ymmärrä. Mulla on ystävä, joka on ollut kroonisesti uneton 14 v saakka, nyt 46 v. Hän on ihan zombi, mutta kun vikaa ei löydy, niin töitäkin on tehtävä ja muut asiansa hoidettava, kun eihän unettomuus ole sairaus, josta pääsisi sairaseläkkeelle, esim.
Miten tämä eroaa "äidin valvomisesta"?
Ohis vähän, mutta onhan se nyt ihan eri asia valvoa keskenään, olla nukahtamatta hiljaiseen huoneeseen kuin, että sinnittelee hereillä väkisin vaikka uni kyllä tulisi koska vauva itkee tai huutaa ja vaatii valvomaan. Se ettei uni tule ja väsyttää on kyllä eri asia kuin sinnitellä nukkumatta ja hoitaa pientä ihmistä. Sinänsä kuitenkin ontuva heitto kuinka lapseton ei voi ymmärtää millaista on olla äiti tai isä koska en mäkään koskaan useamman lapsen äitinä ole väsymyksestä kärsinyt. Kai nuoret sitten oikeasti jaksaa paremmin sen. Toisaalta joku lapseton on voinut vaikka hoitaa sisarensa vauvaa tms, että on enemmän kokemusta tuosta kuin vaikka mulla.
Itse ajattelen, että helpompaahan sen lapsen takia on valvoa ja jaksaa, siinä on sentään jotain järkeä. Ja tosiaan pakkokin on.
En voi kuvitella itselleni pahempaa helvettiä kuin valvoa hiljaisessa huoneessa saamatta unta ilman mitään järkevää syytä tietäen, että aamusta alkaa taas normivastuut. En mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapseton siskoni jauhaa miten hän tietää millaista on olla äiti. Ei tiedä. Kun ei ole koskaan ollut.
Äiti on aina ollut ensin lapseton. Äiti voi verrata noita kahta.
Toki lapsettomallakin on erilaisia vastuita, mutta äiti on 24/7 vastuussa.
Pelkkä ovesta ulos pääseminen kahden pienen lapsen kanssa talvisin on operaatio. Siskoni selittää miten ns kipaisisin kaupassa tms hakemassa jotain juu. Sehän sujuukin suit sait.
Älä liioittele tietämättömyyttä. Ihmisillä on eläytymis- ja havaintokyky.
Lapseton ei tiedä millaista on olla äiti. Älä mitätöi faktaa.
Esimerkiksi äidin valvomista ei voi tietää ennen kuin sen itse kokee.
Tätä mä en oikeasti ymmärrä. Mulla on ystävä, joka on ollut kroonisesti uneton 14 v saakka, nyt 46 v. Hän on ihan zombi, mutta kun vikaa ei löydy, niin töitäkin on tehtävä ja muut asiansa hoidettava, kun eihän unettomuus ole sairaus, josta pääsisi sairaseläkkeelle, esim.
Miten tämä eroaa "äidin valvomisesta"?
Ohis vähän, mutta onhan se nyt ihan eri asia valvoa keskenään, olla nukahtamatta hiljaiseen huoneeseen kuin, että sinnittelee hereillä väkisin vaikka uni kyllä tulisi koska vauva itkee tai huutaa ja vaatii valvomaan. Se ettei uni tule ja väsyttää on kyllä eri asia kuin sinnitellä nukkumatta ja hoitaa pientä ihmistä. Sinänsä kuitenkin ontuva heitto kuinka lapseton ei voi ymmärtää millaista on olla äiti tai isä koska en mäkään koskaan useamman lapsen äitinä ole väsymyksestä kärsinyt. Kai nuoret sitten oikeasti jaksaa paremmin sen. Toisaalta joku lapseton on voinut vaikka hoitaa sisarensa vauvaa tms, että on enemmän kokemusta tuosta kuin vaikka mulla.
Itse ajattelen, että helpompaahan sen lapsen takia on valvoa ja jaksaa, siinä on sentään jotain järkeä. Ja tosiaan pakkokin on.
En voi kuvitella itselleni pahempaa helvettiä kuin valvoa hiljaisessa huoneessa saamatta unta ilman mitään järkevää syytä tietäen, että aamusta alkaa taas normivastuut. En mitään.
Sen lisäksi että vauvan kanssa valvoessa myös hormonit ja vaistot ovat pelissä mukana. Äidit (miksei isätkin) ovat vauva-aikana "ohjelmoituja" heräämään vauvan pieneenkin ääneen ja vastaamaan tämän tarpeisiin.
Lapsen valvottamien vanhempien väsymystä mitenkään vähättelemättä; unenpuutteen aiheuttama väsymys on kuormittavaa oli unettomuuden syy mikä tahansa.
Mutta kun marttyyriäitien pitää saada hinkata sitä kruunuaan kirkkaammaksi keinolla millä hyvänsä. Harmillisen usein muita vähättelemällä.
Mistä koette jääneenne paitsi? Itsellä on ilmeisesti sen verran tylsä elämä, että käyn töissä ja oleilen kotona. Katselen elokuvia, sarjoja ja luen. Satunnaisesti käyn uimassa. Lapsi tuntuu tällä hetkellä vain positiiviselta asialta tähän lisäksi. Ja olen jo 29 -vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä luulen, että monelle kysymys on myös siitä, että toki tiedetään, että lapsiarki on rankkaa, mutta juuri kuvitellaan, että jokin ylimaallinen rakkaus omiin lapsiin 24/7 vuodesta toiseen peittää ja ohittaa sen rankkuuden.
Ja kun näin ei käy, tunnetaan epäonnistumista ja suuttumistakin, jota puretaan ympäristöön ja varmaan liian usein myös ystäviin tai sukulaisiin.
Tai näin mullekin: kyllä yllätti se iso rakkauden tulva, mutta myös se, miten välillä ne omat lapset käy hermoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Lapseton elää vailla lasten tuomaa vastuuta, voi olla itsekäs ja vapaa vapaa-ajallaan. Kuin ellunkana työpäivän jälkeen niin halutessaan. Lapsellisella alkaa toinen työpäivä ja siihen mahdolliset yövalvomiset päälle"
Onko tosiaan niin vaikea asia kuvitella muitakin lapsettomia kuin se 22 vee bilehile, joka ellunkanana liitelee kevyesti elämänsä läpi? Miten olisi lapseton, jolla alkaa muistisairaan omaisen omaishoito tavallisen työpäivän jälkeen, itse asiassa se on jo alkanut aamulla ja jatkunut päivän aikana puhelimitse sekavan omaisen kyselyihin vastaten. Miten olisi vakavasti sairas lapseton, joka juuri jaksaa tehdä itselleen voileivän ja menee sitten nukkumaan? Miten olisi masennusta sairastavan lapseton puoliso, joka valvoo öisin huolehtien, ettei toinen tee itsemurhaa?
Niin.
Kaikki kuvaamasi on tilanteita, jotka voi olla myös sillä lapsellisella ja silti hänen on vastattava myös lapsista.
Ja jos lapseton on sairas, hän voi levätä työpäivän jälkeen, lapsellinen ei voi.
Tuosta puuttuu juurikin se kuvattu vastuu lapsista.
En ymmärrä miksi ihmeessä siitä pitää hermostua, kun se on vain tosiasia.
Mutta ei se vastuu tee lapsellisesta yhtään parempaa ihmistä. Lapsia hankkinut on itse valinnut lisääntyä ja kantaa sitten sen vastuun. Kukaan ei Suomessa siihen pakota.
Miksi hän siis vaatii kirkkaampaa kruunua sen takia että ei saa yöllä nukkua eikä voi koskaan tehdä mitä itse haluaa? Sehän on vain tyhmyyttä saattaa itsensä tuohon tilaan, jos ei sitä oikeasti halua! Ja jos haluaa, miksi vaatii mitalia?
Itse en halunnut tuollaista elämää, joten en hankkinut lapsia. Olen vapaa ja elämä ihanaa ja stressitöntä.
Ei sellaista ole väitettykään. Vaan todettu että lapsellinen on aina siinä vastuussa.
En ymmärrä miksi te hypitte seinille.
Lapsellinen on vastuunsa valinnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Lapseton elää vailla lasten tuomaa vastuuta, voi olla itsekäs ja vapaa vapaa-ajallaan. Kuin ellunkana työpäivän jälkeen niin halutessaan. Lapsellisella alkaa toinen työpäivä ja siihen mahdolliset yövalvomiset päälle"
Onko tosiaan niin vaikea asia kuvitella muitakin lapsettomia kuin se 22 vee bilehile, joka ellunkanana liitelee kevyesti elämänsä läpi? Miten olisi lapseton, jolla alkaa muistisairaan omaisen omaishoito tavallisen työpäivän jälkeen, itse asiassa se on jo alkanut aamulla ja jatkunut päivän aikana puhelimitse sekavan omaisen kyselyihin vastaten. Miten olisi vakavasti sairas lapseton, joka juuri jaksaa tehdä itselleen voileivän ja menee sitten nukkumaan? Miten olisi masennusta sairastavan lapseton puoliso, joka valvoo öisin huolehtien, ettei toinen tee itsemurhaa?
Niin.
Kaikki kuvaamasi on tilanteita, jotka voi olla myös sillä lapsellisella ja silti hänen on vastattava myös lapsista.
Ja jos lapseton on sairas, hän voi levätä työpäivän jälkeen, lapsellinen ei voi.
Tuosta puuttuu juurikin se kuvattu vastuu lapsista.
En ymmärrä miksi ihmeessä siitä pitää hermostua, kun se on vain tosiasia.
Mutta ei se vastuu tee lapsellisesta yhtään parempaa ihmistä. Lapsia hankkinut on itse valinnut lisääntyä ja kantaa sitten sen vastuun. Kukaan ei Suomessa siihen pakota.
Miksi hän siis vaatii kirkkaampaa kruunua sen takia että ei saa yöllä nukkua eikä voi koskaan tehdä mitä itse haluaa? Sehän on vain tyhmyyttä saattaa itsensä tuohon tilaan, jos ei sitä oikeasti halua! Ja jos haluaa, miksi vaatii mitalia?
Itse en halunnut tuollaista elämää, joten en hankkinut lapsia. Olen vapaa ja elämä ihanaa ja stressitöntä.
Ei sellaista ole väitettykään. Vaan todettu että lapsellinen on aina siinä vastuussa.
En ymmärrä miksi te hypitte seinille.
Lapsellinen on vastuunsa valinnut.
Toki. Silti jokainen vastuu on joskus raskas kantaa, jos siitä ei hetkenkään lepoa saa.
Turha tästä on millään tavoin provosoitua, tai jos siihen erityistä tarvetta kokee, täytyy varmaan kysyä itseltään että miksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne nyt vaan on kaksi täysin eri elämää, lapsellisen ja lapsettoman. Itse olen elänyt molempia siksi tiedän. Lapsettomat eivät tiedä koetulla, kouriintuntuvalla tavalla. Lapseton elää vailla lasten tuomaa vastuuta, voi olla itsekäs ja vapaa vapaa-ajallaan. Kuin ellunkana työpäivän jälkeen niin halutessaan. Lapsellisella alkaa toinen työpäivä ja siihen mahdolliset yövalvomiset päälle.
Vanhemman pitää aina laittaa lapsensa etusijalle, lapseton voi laittaa itsensä etusijalle niin halutessaan. Tämän takia en voi keskustella lapsettomien ystävieni kanssa perhe-elämästä kuin pinnallisesti. He vaan eivät voi ymmärtää. Eivät millään. Enkä minä jaksa heidän minäminä juttujaan kun olen juuri valvonut lapsen kanssa edellisyön. He vaan eivät tajua.
Jos vapaaehtoisesti lapsettomat eivät muka ymmärrä lapsiperhe-elämän täydellistä sitovuutta melko kouriintuntuvasti, minkä luulet olevan syynä etteivät lapsia halua? Itselläni päätös perustuu juurikin tuohon.
Jotenkin voin "sieluni silmin" kuvitella mitä se on ja on aina ollut erittäin selvää, ettei sitten mitään päikkäreitä oteta muutamaan vuoteen. Vessassa käydään pikaisesti, suihku aikataulutetaan ja ruoka syödään kylmänä. Huoli, kun jättää muille hoitoon, sydän särkyy kun pieni kaatuu. Lääkärit, koulut, harrastukset, kaverit, vaatteet, koti turvalliseksi ja selkää ei käännetä, kyllä ne kerkeää, voi kun ne kerkiää. Läsnä täytyisi olla kun kysellään, no kaikesta. Sitä en ymmärrä, miten jotkut muut eivät ymmärrä ennen lapsia.
Tämä! En ymmärrä, miten nämä asiat tulevat niin monelle äidille täytenä yllätyksenä kun moni velakin pystyy hyvin kuvittelemaan mitä se arki on lapsen kanssa. Juuri tuo 24/7 sitovuus, oman ajan täydellinen puute ja vapauden menetys ovat tärkeimpiä syitä lapsettomana pysymiselleni. Ai niin, ja nukkuakin tykkään ja olen väsyneena kauhea äkäpussi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne nyt vaan on kaksi täysin eri elämää, lapsellisen ja lapsettoman. Itse olen elänyt molempia siksi tiedän. Lapsettomat eivät tiedä koetulla, kouriintuntuvalla tavalla. Lapseton elää vailla lasten tuomaa vastuuta, voi olla itsekäs ja vapaa vapaa-ajallaan. Kuin ellunkana työpäivän jälkeen niin halutessaan. Lapsellisella alkaa toinen työpäivä ja siihen mahdolliset yövalvomiset päälle.
Vanhemman pitää aina laittaa lapsensa etusijalle, lapseton voi laittaa itsensä etusijalle niin halutessaan. Tämän takia en voi keskustella lapsettomien ystävieni kanssa perhe-elämästä kuin pinnallisesti. He vaan eivät voi ymmärtää. Eivät millään. Enkä minä jaksa heidän minäminä juttujaan kun olen juuri valvonut lapsen kanssa edellisyön. He vaan eivät tajua.
Jos vapaaehtoisesti lapsettomat eivät muka ymmärrä lapsiperhe-elämän täydellistä sitovuutta melko kouriintuntuvasti, minkä luulet olevan syynä etteivät lapsia halua? Itselläni päätös perustuu juurikin tuohon.
Jotenkin voin "sieluni silmin" kuvitella mitä se on ja on aina ollut erittäin selvää, ettei sitten mitään päikkäreitä oteta muutamaan vuoteen. Vessassa käydään pikaisesti, suihku aikataulutetaan ja ruoka syödään kylmänä. Huoli, kun jättää muille hoitoon, sydän särkyy kun pieni kaatuu. Lääkärit, koulut, harrastukset, kaverit, vaatteet, koti turvalliseksi ja selkää ei käännetä, kyllä ne kerkeää, voi kun ne kerkiää. Läsnä täytyisi olla kun kysellään, no kaikesta. Sitä en ymmärrä, miten jotkut muut eivät ymmärrä ennen lapsia.
Tämä! En ymmärrä, miten nämä asiat tulevat niin monelle äidille täytenä yllätyksenä kun moni velakin pystyy hyvin kuvittelemaan mitä se arki on lapsen kanssa. Juuri tuo 24/7 sitovuus, oman ajan täydellinen puute ja vapauden menetys ovat tärkeimpiä syitä lapsettomana pysymiselleni. Ai niin, ja nukkuakin tykkään ja olen väsyneena kauhea äkäpussi.
Lukuunottamatta todella hankalia yh-tilanteita kyllä tämäkin on valinta. En mä ole lapsistani missään 24/7 loppuiän vastuussa, lapsella on isä ja isovanhemmat. Jos lapset on siellä tai isänsä kanssa, en mä huolehdi koko ajan, että voi voi.
Kyllä se onkin aika raskasta vastuuta, jos ei hetkeksikään koko elämässään hellitä, ota omaa aikaa ja vapaata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne nyt vaan on kaksi täysin eri elämää, lapsellisen ja lapsettoman. Itse olen elänyt molempia siksi tiedän. Lapsettomat eivät tiedä koetulla, kouriintuntuvalla tavalla. Lapseton elää vailla lasten tuomaa vastuuta, voi olla itsekäs ja vapaa vapaa-ajallaan. Kuin ellunkana työpäivän jälkeen niin halutessaan. Lapsellisella alkaa toinen työpäivä ja siihen mahdolliset yövalvomiset päälle.
Vanhemman pitää aina laittaa lapsensa etusijalle, lapseton voi laittaa itsensä etusijalle niin halutessaan. Tämän takia en voi keskustella lapsettomien ystävieni kanssa perhe-elämästä kuin pinnallisesti. He vaan eivät voi ymmärtää. Eivät millään. Enkä minä jaksa heidän minäminä juttujaan kun olen juuri valvonut lapsen kanssa edellisyön. He vaan eivät tajua.
Jos vapaaehtoisesti lapsettomat eivät muka ymmärrä lapsiperhe-elämän täydellistä sitovuutta melko kouriintuntuvasti, minkä luulet olevan syynä etteivät lapsia halua? Itselläni päätös perustuu juurikin tuohon.
Jotenkin voin "sieluni silmin" kuvitella mitä se on ja on aina ollut erittäin selvää, ettei sitten mitään päikkäreitä oteta muutamaan vuoteen. Vessassa käydään pikaisesti, suihku aikataulutetaan ja ruoka syödään kylmänä. Huoli, kun jättää muille hoitoon, sydän särkyy kun pieni kaatuu. Lääkärit, koulut, harrastukset, kaverit, vaatteet, koti turvalliseksi ja selkää ei käännetä, kyllä ne kerkeää, voi kun ne kerkiää. Läsnä täytyisi olla kun kysellään, no kaikesta. Sitä en ymmärrä, miten jotkut muut eivät ymmärrä ennen lapsia.
Tämä! En ymmärrä, miten nämä asiat tulevat niin monelle äidille täytenä yllätyksenä kun moni velakin pystyy hyvin kuvittelemaan mitä se arki on lapsen kanssa. Juuri tuo 24/7 sitovuus, oman ajan täydellinen puute ja vapauden menetys ovat tärkeimpiä syitä lapsettomana pysymiselleni. Ai niin, ja nukkuakin tykkään ja olen väsyneena kauhea äkäpussi.
Sun jokaisesta sanasta huomaa, ettet tiedä mistä puhut. Itselleni äitiyden tunne oli lopulta yllätys vaikka elin luulossa, kuten sinä.
Nuo kuvailemasi asiat eivät ole kenellekään äidille varmaan keskeisiä tunteita lapsiin liittyen, kyllä ne huolet ja ajatukset liittyy ihan muihin asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Lapseton elää vailla lasten tuomaa vastuuta, voi olla itsekäs ja vapaa vapaa-ajallaan. Kuin ellunkana työpäivän jälkeen niin halutessaan. Lapsellisella alkaa toinen työpäivä ja siihen mahdolliset yövalvomiset päälle"
Onko tosiaan niin vaikea asia kuvitella muitakin lapsettomia kuin se 22 vee bilehile, joka ellunkanana liitelee kevyesti elämänsä läpi? Miten olisi lapseton, jolla alkaa muistisairaan omaisen omaishoito tavallisen työpäivän jälkeen, itse asiassa se on jo alkanut aamulla ja jatkunut päivän aikana puhelimitse sekavan omaisen kyselyihin vastaten. Miten olisi vakavasti sairas lapseton, joka juuri jaksaa tehdä itselleen voileivän ja menee sitten nukkumaan? Miten olisi masennusta sairastavan lapseton puoliso, joka valvoo öisin huolehtien, ettei toinen tee itsemurhaa?
Niin.
Kaikki kuvaamasi on tilanteita, jotka voi olla myös sillä lapsellisella ja silti hänen on vastattava myös lapsista.
Ja jos lapseton on sairas, hän voi levätä työpäivän jälkeen, lapsellinen ei voi.
Tuosta puuttuu juurikin se kuvattu vastuu lapsista.
En ymmärrä miksi ihmeessä siitä pitää hermostua, kun se on vain tosiasia.
Sinulla on näköjään ymmärryksessä pahoja puutteita. Jos lapseton esim. omaishoitaa vanhempaansa tai sisarustaan, miten hän saa levätä työpäivän jälkeen, oli sairas tai ei?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne nyt vaan on kaksi täysin eri elämää, lapsellisen ja lapsettoman. Itse olen elänyt molempia siksi tiedän. Lapsettomat eivät tiedä koetulla, kouriintuntuvalla tavalla. Lapseton elää vailla lasten tuomaa vastuuta, voi olla itsekäs ja vapaa vapaa-ajallaan. Kuin ellunkana työpäivän jälkeen niin halutessaan. Lapsellisella alkaa toinen työpäivä ja siihen mahdolliset yövalvomiset päälle.
Vanhemman pitää aina laittaa lapsensa etusijalle, lapseton voi laittaa itsensä etusijalle niin halutessaan. Tämän takia en voi keskustella lapsettomien ystävieni kanssa perhe-elämästä kuin pinnallisesti. He vaan eivät voi ymmärtää. Eivät millään. Enkä minä jaksa heidän minäminä juttujaan kun olen juuri valvonut lapsen kanssa edellisyön. He vaan eivät tajua.
Jos vapaaehtoisesti lapsettomat eivät muka ymmärrä lapsiperhe-elämän täydellistä sitovuutta melko kouriintuntuvasti, minkä luulet olevan syynä etteivät lapsia halua? Itselläni päätös perustuu juurikin tuohon.
Jotenkin voin "sieluni silmin" kuvitella mitä se on ja on aina ollut erittäin selvää, ettei sitten mitään päikkäreitä oteta muutamaan vuoteen. Vessassa käydään pikaisesti, suihku aikataulutetaan ja ruoka syödään kylmänä. Huoli, kun jättää muille hoitoon, sydän särkyy kun pieni kaatuu. Lääkärit, koulut, harrastukset, kaverit, vaatteet, koti turvalliseksi ja selkää ei käännetä, kyllä ne kerkeää, voi kun ne kerkiää. Läsnä täytyisi olla kun kysellään, no kaikesta. Sitä en ymmärrä, miten jotkut muut eivät ymmärrä ennen lapsia.
Tämä! En ymmärrä, miten nämä asiat tulevat niin monelle äidille täytenä yllätyksenä kun moni velakin pystyy hyvin kuvittelemaan mitä se arki on lapsen kanssa. Juuri tuo 24/7 sitovuus, oman ajan täydellinen puute ja vapauden menetys ovat tärkeimpiä syitä lapsettomana pysymiselleni. Ai niin, ja nukkuakin tykkään ja olen väsyneena kauhea äkäpussi.
Lukuunottamatta todella hankalia yh-tilanteita kyllä tämäkin on valinta. En mä ole lapsistani missään 24/7 loppuiän vastuussa, lapsella on isä ja isovanhemmat. Jos lapset on siellä tai isänsä kanssa, en mä huolehdi koko ajan, että voi voi.
Kyllä se onkin aika raskasta vastuuta, jos ei hetkeksikään koko elämässään hellitä, ota omaa aikaa ja vapaata.
Olet juridisesti ja moraalisesti vastuussa lapsistasi 18 vuoden ajan, olethan heidän huoltajansa. Ei kai tämä nyt tule yllätyksenä? Isovanhemmilla ei ole mitään juridista tai moraalista vastuuta SINUN lapsistasi, puolisollasi tietysti on. Se in hienoa, että puolisosi ja isovanhemmat auttavat, mutta kaikilla ei ole tätäkään apua missään vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne nyt vaan on kaksi täysin eri elämää, lapsellisen ja lapsettoman. Itse olen elänyt molempia siksi tiedän. Lapsettomat eivät tiedä koetulla, kouriintuntuvalla tavalla. Lapseton elää vailla lasten tuomaa vastuuta, voi olla itsekäs ja vapaa vapaa-ajallaan. Kuin ellunkana työpäivän jälkeen niin halutessaan. Lapsellisella alkaa toinen työpäivä ja siihen mahdolliset yövalvomiset päälle.
Vanhemman pitää aina laittaa lapsensa etusijalle, lapseton voi laittaa itsensä etusijalle niin halutessaan. Tämän takia en voi keskustella lapsettomien ystävieni kanssa perhe-elämästä kuin pinnallisesti. He vaan eivät voi ymmärtää. Eivät millään. Enkä minä jaksa heidän minäminä juttujaan kun olen juuri valvonut lapsen kanssa edellisyön. He vaan eivät tajua.
Jos vapaaehtoisesti lapsettomat eivät muka ymmärrä lapsiperhe-elämän täydellistä sitovuutta melko kouriintuntuvasti, minkä luulet olevan syynä etteivät lapsia halua? Itselläni päätös perustuu juurikin tuohon.
Jotenkin voin "sieluni silmin" kuvitella mitä se on ja on aina ollut erittäin selvää, ettei sitten mitään päikkäreitä oteta muutamaan vuoteen. Vessassa käydään pikaisesti, suihku aikataulutetaan ja ruoka syödään kylmänä. Huoli, kun jättää muille hoitoon, sydän särkyy kun pieni kaatuu. Lääkärit, koulut, harrastukset, kaverit, vaatteet, koti turvalliseksi ja selkää ei käännetä, kyllä ne kerkeää, voi kun ne kerkiää. Läsnä täytyisi olla kun kysellään, no kaikesta. Sitä en ymmärrä, miten jotkut muut eivät ymmärrä ennen lapsia.
Tämä! En ymmärrä, miten nämä asiat tulevat niin monelle äidille täytenä yllätyksenä kun moni velakin pystyy hyvin kuvittelemaan mitä se arki on lapsen kanssa. Juuri tuo 24/7 sitovuus, oman ajan täydellinen puute ja vapauden menetys ovat tärkeimpiä syitä lapsettomana pysymiselleni. Ai niin, ja nukkuakin tykkään ja olen väsyneena kauhea äkäpussi.
Sun jokaisesta sanasta huomaa, ettet tiedä mistä puhut. Itselleni äitiyden tunne oli lopulta yllätys vaikka elin luulossa, kuten sinä.
Nuo kuvailemasi asiat eivät ole kenellekään äidille varmaan keskeisiä tunteita lapsiin liittyen, kyllä ne huolet ja ajatukset liittyy ihan muihin asioihin.
Eli vauva ei ollut yhtään sitova, sait tulla ja mennä koko vauvavuoden miten halusit ja sait nukkua täydet yöunet heti alusta lähtien? Ok!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne nyt vaan on kaksi täysin eri elämää, lapsellisen ja lapsettoman. Itse olen elänyt molempia siksi tiedän. Lapsettomat eivät tiedä koetulla, kouriintuntuvalla tavalla. Lapseton elää vailla lasten tuomaa vastuuta, voi olla itsekäs ja vapaa vapaa-ajallaan. Kuin ellunkana työpäivän jälkeen niin halutessaan. Lapsellisella alkaa toinen työpäivä ja siihen mahdolliset yövalvomiset päälle.
Vanhemman pitää aina laittaa lapsensa etusijalle, lapseton voi laittaa itsensä etusijalle niin halutessaan. Tämän takia en voi keskustella lapsettomien ystävieni kanssa perhe-elämästä kuin pinnallisesti. He vaan eivät voi ymmärtää. Eivät millään. Enkä minä jaksa heidän minäminä juttujaan kun olen juuri valvonut lapsen kanssa edellisyön. He vaan eivät tajua.
Jos vapaaehtoisesti lapsettomat eivät muka ymmärrä lapsiperhe-elämän täydellistä sitovuutta melko kouriintuntuvasti, minkä luulet olevan syynä etteivät lapsia halua? Itselläni päätös perustuu juurikin tuohon.
Jotenkin voin "sieluni silmin" kuvitella mitä se on ja on aina ollut erittäin selvää, ettei sitten mitään päikkäreitä oteta muutamaan vuoteen. Vessassa käydään pikaisesti, suihku aikataulutetaan ja ruoka syödään kylmänä. Huoli, kun jättää muille hoitoon, sydän särkyy kun pieni kaatuu. Lääkärit, koulut, harrastukset, kaverit, vaatteet, koti turvalliseksi ja selkää ei käännetä, kyllä ne kerkeää, voi kun ne kerkiää. Läsnä täytyisi olla kun kysellään, no kaikesta. Sitä en ymmärrä, miten jotkut muut eivät ymmärrä ennen lapsia.
Tämä! En ymmärrä, miten nämä asiat tulevat niin monelle äidille täytenä yllätyksenä kun moni velakin pystyy hyvin kuvittelemaan mitä se arki on lapsen kanssa. Juuri tuo 24/7 sitovuus, oman ajan täydellinen puute ja vapauden menetys ovat tärkeimpiä syitä lapsettomana pysymiselleni. Ai niin, ja nukkuakin tykkään ja olen väsyneena kauhea äkäpussi.
Sun jokaisesta sanasta huomaa, ettet tiedä mistä puhut. Itselleni äitiyden tunne oli lopulta yllätys vaikka elin luulossa, kuten sinä.
Nuo kuvailemasi asiat eivät ole kenellekään äidille varmaan keskeisiä tunteita lapsiin liittyen, kyllä ne huolet ja ajatukset liittyy ihan muihin asioihin.
Eli vauva ei ollut yhtään sitova, sait tulla ja mennä koko vauvavuoden miten halusit ja sait nukkua täydet yöunet heti alusta lähtien? Ok!
Ei paljon puuttunut 6 kiloisen lapsen kanssa. sitovuus ei äitiydessä ole määrittelevä tekijä kuin lapsettomalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne nyt vaan on kaksi täysin eri elämää, lapsellisen ja lapsettoman. Itse olen elänyt molempia siksi tiedän. Lapsettomat eivät tiedä koetulla, kouriintuntuvalla tavalla. Lapseton elää vailla lasten tuomaa vastuuta, voi olla itsekäs ja vapaa vapaa-ajallaan. Kuin ellunkana työpäivän jälkeen niin halutessaan. Lapsellisella alkaa toinen työpäivä ja siihen mahdolliset yövalvomiset päälle.
Vanhemman pitää aina laittaa lapsensa etusijalle, lapseton voi laittaa itsensä etusijalle niin halutessaan. Tämän takia en voi keskustella lapsettomien ystävieni kanssa perhe-elämästä kuin pinnallisesti. He vaan eivät voi ymmärtää. Eivät millään. Enkä minä jaksa heidän minäminä juttujaan kun olen juuri valvonut lapsen kanssa edellisyön. He vaan eivät tajua.
Jos vapaaehtoisesti lapsettomat eivät muka ymmärrä lapsiperhe-elämän täydellistä sitovuutta melko kouriintuntuvasti, minkä luulet olevan syynä etteivät lapsia halua? Itselläni päätös perustuu juurikin tuohon.
Jotenkin voin "sieluni silmin" kuvitella mitä se on ja on aina ollut erittäin selvää, ettei sitten mitään päikkäreitä oteta muutamaan vuoteen. Vessassa käydään pikaisesti, suihku aikataulutetaan ja ruoka syödään kylmänä. Huoli, kun jättää muille hoitoon, sydän särkyy kun pieni kaatuu. Lääkärit, koulut, harrastukset, kaverit, vaatteet, koti turvalliseksi ja selkää ei käännetä, kyllä ne kerkeää, voi kun ne kerkiää. Läsnä täytyisi olla kun kysellään, no kaikesta. Sitä en ymmärrä, miten jotkut muut eivät ymmärrä ennen lapsia.
Tämä! En ymmärrä, miten nämä asiat tulevat niin monelle äidille täytenä yllätyksenä kun moni velakin pystyy hyvin kuvittelemaan mitä se arki on lapsen kanssa. Juuri tuo 24/7 sitovuus, oman ajan täydellinen puute ja vapauden menetys ovat tärkeimpiä syitä lapsettomana pysymiselleni. Ai niin, ja nukkuakin tykkään ja olen väsyneena kauhea äkäpussi.
Lukuunottamatta todella hankalia yh-tilanteita kyllä tämäkin on valinta. En mä ole lapsistani missään 24/7 loppuiän vastuussa, lapsella on isä ja isovanhemmat. Jos lapset on siellä tai isänsä kanssa, en mä huolehdi koko ajan, että voi voi.
Kyllä se onkin aika raskasta vastuuta, jos ei hetkeksikään koko elämässään hellitä, ota omaa aikaa ja vapaata.
Olet juridisesti ja moraalisesti vastuussa lapsistasi 18 vuoden ajan, olethan heidän huoltajansa. Ei kai tämä nyt tule yllätyksenä? Isovanhemmilla ei ole mitään juridista tai moraalista vastuuta SINUN lapsistasi, puolisollasi tietysti on. Se in hienoa, että puolisosi ja isovanhemmat auttavat, mutta kaikilla ei ole tätäkään apua missään vaiheessa.
Hölönpölön. Olen juridisesti vastuussa siitä, että lapseni ovat turvallisessa hoidossa. Isovanhemmilla on vastuu myös juridisesti huostaansa luovutusta lapsesta. Sullakin on naapurin lapsista, jos ne teillä on ilman vanhempiaan.
Vai luuletko, että voit perseillä ja saattaa vieraat lapset vaaraan`? Taidat olla vähän yksinkertainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne nyt vaan on kaksi täysin eri elämää, lapsellisen ja lapsettoman. Itse olen elänyt molempia siksi tiedän. Lapsettomat eivät tiedä koetulla, kouriintuntuvalla tavalla. Lapseton elää vailla lasten tuomaa vastuuta, voi olla itsekäs ja vapaa vapaa-ajallaan. Kuin ellunkana työpäivän jälkeen niin halutessaan. Lapsellisella alkaa toinen työpäivä ja siihen mahdolliset yövalvomiset päälle.
Vanhemman pitää aina laittaa lapsensa etusijalle, lapseton voi laittaa itsensä etusijalle niin halutessaan. Tämän takia en voi keskustella lapsettomien ystävieni kanssa perhe-elämästä kuin pinnallisesti. He vaan eivät voi ymmärtää. Eivät millään. Enkä minä jaksa heidän minäminä juttujaan kun olen juuri valvonut lapsen kanssa edellisyön. He vaan eivät tajua.
Jos vapaaehtoisesti lapsettomat eivät muka ymmärrä lapsiperhe-elämän täydellistä sitovuutta melko kouriintuntuvasti, minkä luulet olevan syynä etteivät lapsia halua? Itselläni päätös perustuu juurikin tuohon.
Jotenkin voin "sieluni silmin" kuvitella mitä se on ja on aina ollut erittäin selvää, ettei sitten mitään päikkäreitä oteta muutamaan vuoteen. Vessassa käydään pikaisesti, suihku aikataulutetaan ja ruoka syödään kylmänä. Huoli, kun jättää muille hoitoon, sydän särkyy kun pieni kaatuu. Lääkärit, koulut, harrastukset, kaverit, vaatteet, koti turvalliseksi ja selkää ei käännetä, kyllä ne kerkeää, voi kun ne kerkiää. Läsnä täytyisi olla kun kysellään, no kaikesta. Sitä en ymmärrä, miten jotkut muut eivät ymmärrä ennen lapsia.
Tämä! En ymmärrä, miten nämä asiat tulevat niin monelle äidille täytenä yllätyksenä kun moni velakin pystyy hyvin kuvittelemaan mitä se arki on lapsen kanssa. Juuri tuo 24/7 sitovuus, oman ajan täydellinen puute ja vapauden menetys ovat tärkeimpiä syitä lapsettomana pysymiselleni. Ai niin, ja nukkuakin tykkään ja olen väsyneena kauhea äkäpussi.
Lukuunottamatta todella hankalia yh-tilanteita kyllä tämäkin on valinta. En mä ole lapsistani missään 24/7 loppuiän vastuussa, lapsella on isä ja isovanhemmat. Jos lapset on siellä tai isänsä kanssa, en mä huolehdi koko ajan, että voi voi.
Kyllä se onkin aika raskasta vastuuta, jos ei hetkeksikään koko elämässään hellitä, ota omaa aikaa ja vapaata.
Olet juridisesti ja moraalisesti vastuussa lapsistasi 18 vuoden ajan, olethan heidän huoltajansa. Ei kai tämä nyt tule yllätyksenä? Isovanhemmilla ei ole mitään juridista tai moraalista vastuuta SINUN lapsistasi, puolisollasi tietysti on. Se in hienoa, että puolisosi ja isovanhemmat auttavat, mutta kaikilla ei ole tätäkään apua missään vaiheessa.
No voihan. Ei mun puoliso mitään auta, vaan on vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne nyt vaan on kaksi täysin eri elämää, lapsellisen ja lapsettoman. Itse olen elänyt molempia siksi tiedän. Lapsettomat eivät tiedä koetulla, kouriintuntuvalla tavalla. Lapseton elää vailla lasten tuomaa vastuuta, voi olla itsekäs ja vapaa vapaa-ajallaan. Kuin ellunkana työpäivän jälkeen niin halutessaan. Lapsellisella alkaa toinen työpäivä ja siihen mahdolliset yövalvomiset päälle.
Vanhemman pitää aina laittaa lapsensa etusijalle, lapseton voi laittaa itsensä etusijalle niin halutessaan. Tämän takia en voi keskustella lapsettomien ystävieni kanssa perhe-elämästä kuin pinnallisesti. He vaan eivät voi ymmärtää. Eivät millään. Enkä minä jaksa heidän minäminä juttujaan kun olen juuri valvonut lapsen kanssa edellisyön. He vaan eivät tajua.
Jos vapaaehtoisesti lapsettomat eivät muka ymmärrä lapsiperhe-elämän täydellistä sitovuutta melko kouriintuntuvasti, minkä luulet olevan syynä etteivät lapsia halua? Itselläni päätös perustuu juurikin tuohon.
Jotenkin voin "sieluni silmin" kuvitella mitä se on ja on aina ollut erittäin selvää, ettei sitten mitään päikkäreitä oteta muutamaan vuoteen. Vessassa käydään pikaisesti, suihku aikataulutetaan ja ruoka syödään kylmänä. Huoli, kun jättää muille hoitoon, sydän särkyy kun pieni kaatuu. Lääkärit, koulut, harrastukset, kaverit, vaatteet, koti turvalliseksi ja selkää ei käännetä, kyllä ne kerkeää, voi kun ne kerkiää. Läsnä täytyisi olla kun kysellään, no kaikesta. Sitä en ymmärrä, miten jotkut muut eivät ymmärrä ennen lapsia.
Tämä! En ymmärrä, miten nämä asiat tulevat niin monelle äidille täytenä yllätyksenä kun moni velakin pystyy hyvin kuvittelemaan mitä se arki on lapsen kanssa. Juuri tuo 24/7 sitovuus, oman ajan täydellinen puute ja vapauden menetys ovat tärkeimpiä syitä lapsettomana pysymiselleni. Ai niin, ja nukkuakin tykkään ja olen väsyneena kauhea äkäpussi.
Lukuunottamatta todella hankalia yh-tilanteita kyllä tämäkin on valinta. En mä ole lapsistani missään 24/7 loppuiän vastuussa, lapsella on isä ja isovanhemmat. Jos lapset on siellä tai isänsä kanssa, en mä huolehdi koko ajan, että voi voi.
Kyllä se onkin aika raskasta vastuuta, jos ei hetkeksikään koko elämässään hellitä, ota omaa aikaa ja vapaata.
Olet juridisesti ja moraalisesti vastuussa lapsistasi 18 vuoden ajan, olethan heidän huoltajansa. Ei kai tämä nyt tule yllätyksenä? Isovanhemmilla ei ole mitään juridista tai moraalista vastuuta SINUN lapsistasi, puolisollasi tietysti on. Se in hienoa, että puolisosi ja isovanhemmat auttavat, mutta kaikilla ei ole tätäkään apua missään vaiheessa.
Hölönpölön. Olen juridisesti vastuussa siitä, että lapseni ovat turvallisessa hoidossa. Isovanhemmilla on vastuu myös juridisesti huostaansa luovutusta lapsesta. Sullakin on naapurin lapsista, jos ne teillä on ilman vanhempiaan.
Vai luuletko, että voit perseillä ja saattaa vieraat lapset vaaraan`? Taidat olla vähän yksinkertainen.
Miksi ihmeessä haluasin naapurieni lapsia kotiini? Karmea ajatuskin. Et kuitenkaan pääse siitä faktasta, että sinä ja puolisoi olette 18 vuotta vastuussa lapsistanne eivätkä ne hetket kun he ovat isovanhemmilla muuta asiaa. Elleivät he ole koko ajan isovanhemmilla? ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne nyt vaan on kaksi täysin eri elämää, lapsellisen ja lapsettoman. Itse olen elänyt molempia siksi tiedän. Lapsettomat eivät tiedä koetulla, kouriintuntuvalla tavalla. Lapseton elää vailla lasten tuomaa vastuuta, voi olla itsekäs ja vapaa vapaa-ajallaan. Kuin ellunkana työpäivän jälkeen niin halutessaan. Lapsellisella alkaa toinen työpäivä ja siihen mahdolliset yövalvomiset päälle.
Vanhemman pitää aina laittaa lapsensa etusijalle, lapseton voi laittaa itsensä etusijalle niin halutessaan. Tämän takia en voi keskustella lapsettomien ystävieni kanssa perhe-elämästä kuin pinnallisesti. He vaan eivät voi ymmärtää. Eivät millään. Enkä minä jaksa heidän minäminä juttujaan kun olen juuri valvonut lapsen kanssa edellisyön. He vaan eivät tajua.
Jos vapaaehtoisesti lapsettomat eivät muka ymmärrä lapsiperhe-elämän täydellistä sitovuutta melko kouriintuntuvasti, minkä luulet olevan syynä etteivät lapsia halua? Itselläni päätös perustuu juurikin tuohon.
Jotenkin voin "sieluni silmin" kuvitella mitä se on ja on aina ollut erittäin selvää, ettei sitten mitään päikkäreitä oteta muutamaan vuoteen. Vessassa käydään pikaisesti, suihku aikataulutetaan ja ruoka syödään kylmänä. Huoli, kun jättää muille hoitoon, sydän särkyy kun pieni kaatuu. Lääkärit, koulut, harrastukset, kaverit, vaatteet, koti turvalliseksi ja selkää ei käännetä, kyllä ne kerkeää, voi kun ne kerkiää. Läsnä täytyisi olla kun kysellään, no kaikesta. Sitä en ymmärrä, miten jotkut muut eivät ymmärrä ennen lapsia.
Tämä! En ymmärrä, miten nämä asiat tulevat niin monelle äidille täytenä yllätyksenä kun moni velakin pystyy hyvin kuvittelemaan mitä se arki on lapsen kanssa. Juuri tuo 24/7 sitovuus, oman ajan täydellinen puute ja vapauden menetys ovat tärkeimpiä syitä lapsettomana pysymiselleni. Ai niin, ja nukkuakin tykkään ja olen väsyneena kauhea äkäpussi.
Lukuunottamatta todella hankalia yh-tilanteita kyllä tämäkin on valinta. En mä ole lapsistani missään 24/7 loppuiän vastuussa, lapsella on isä ja isovanhemmat. Jos lapset on siellä tai isänsä kanssa, en mä huolehdi koko ajan, että voi voi.
Kyllä se onkin aika raskasta vastuuta, jos ei hetkeksikään koko elämässään hellitä, ota omaa aikaa ja vapaata.
Olet juridisesti ja moraalisesti vastuussa lapsistasi 18 vuoden ajan, olethan heidän huoltajansa. Ei kai tämä nyt tule yllätyksenä? Isovanhemmilla ei ole mitään juridista tai moraalista vastuuta SINUN lapsistasi, puolisollasi tietysti on. Se in hienoa, että puolisosi ja isovanhemmat auttavat, mutta kaikilla ei ole tätäkään apua missään vaiheessa.
No voihan. Ei mun puoliso mitään auta, vaan on vanhempi.
Se on hyvä. Moni mies vain vähän auttelee eikä ole kunnon vanhempi.
Ohis vähän, mutta onhan se nyt ihan eri asia valvoa keskenään, olla nukahtamatta hiljaiseen huoneeseen kuin, että sinnittelee hereillä väkisin vaikka uni kyllä tulisi koska vauva itkee tai huutaa ja vaatii valvomaan. Se ettei uni tule ja väsyttää on kyllä eri asia kuin sinnitellä nukkumatta ja hoitaa pientä ihmistä. Sinänsä kuitenkin ontuva heitto kuinka lapseton ei voi ymmärtää millaista on olla äiti tai isä koska en mäkään koskaan useamman lapsen äitinä ole väsymyksestä kärsinyt. Kai nuoret sitten oikeasti jaksaa paremmin sen. Toisaalta joku lapseton on voinut vaikka hoitaa sisarensa vauvaa tms, että on enemmän kokemusta tuosta kuin vaikka mulla.