Lue keskustelun säännöt.
3 lapsen äiti puhuu mitä sattuu: "Olisi ihana välillä olla vastuuton ja itsekäs kuten lapsettomat"
11.07.2022 |
Minusta tuli kertaheitolla ikäsyrjijä. En halua kuulla enkä lukea enää mitään alle 30-vuotiaan ns. viisauksia.
Kommentit (735)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinhän on ollutkin vastuuton ja itsekäs, tuskin hänellä koko elämää lapsia on ollut. Jos hänen mukaansa mittari on tämä. Ei tajunnut että haukkui myös itseään.
Onko itsekkääksi sanominen haukkumista? Minusta se oli vain toteamus. Me kaikki ollaan itsekkäitä, tavalla tai toisella, perusfakta ihmisestä. Ihmettelinkin, miksi niin moni tuntui ottavan nokkiinsa, pahansuovaksikin haukuttiin äityliä...
Näin me koetaan eri tavalla.
itsekäs äiti-ihminen
Ehkä siksi, että tuollaisten törkeyksien latelu lapsettomille on aika yleistä.
Törkeää on, en ikinä sanoisi kenellekään! Mielestäni myös se on törkeää, kun meitä lapsellisia haukutaan itsekkäiksi. Jos luit ketjun, niin enemmän meitä haukutaan :( Miksi pitää ylipäänsä haukkua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairas ketju, pakko ajatella että suurin osa on trolleja ja provoja, molemmilla "puolilla". Harmi vain että jotkut menee tähän polarisointiin mukaan.
Me kaikki olemme itsekkäitä valintoinemme, miksi se on niin vaikeaa myöntää omalta kohdalta?
Kylläpä muuten lapsettoman elämä onkin helppoa, jos kerran vanhemmat ovat vain ja ainoastaan vastuussa lapsistaan. Opettajan, hoitajan ja bonusvanhemman ei siis tarvitsekaan kantaa lapsesta mitän vastuuta! Herran haltuun jne, niin koulussa kuin kotonakin, jos vanhemmat eivät ole paikalla! Muistattehan myös olla moittimatta niitä lapsenvahteja, jos jotain sattuu, kun asiahan on täysin teidän itsenne vastuulla?
Jokainen on vastuussa itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä muuten lapsettoman elämä onkin helppoa, jos kerran vanhemmat ovat vain ja ainoastaan vastuussa lapsistaan. Opettajan, hoitajan ja bonusvanhemman ei siis tarvitsekaan kantaa lapsesta mitän vastuuta! Herran haltuun jne, niin koulussa kuin kotonakin, jos vanhemmat eivät ole paikalla! Muistattehan myös olla moittimatta niitä lapsenvahteja, jos jotain sattuu, kun asiahan on täysin teidän itsenne vastuulla?
Jep, naurettava väite että vain vanhemmat olisivat vastuussa lapsistaan. Myös se, että lapselliset eivät olisi vastuussa kenestäkään muusta. Järkeä päähän nyt, me kaikki olemme tärkeitä!
lapsellinen ope
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hyvä asia, että nainen saa itse päättää omasta elämästään. Jos ei halua lapsia niin se on ok, mutta jos niitä lapsia tekee, pitää olla myös aikaa ja jaksamista niitä hoitaa ja rakastaa. Monet tekevät lapsia vaan koska niin täytyy tehdä ja koska muillakin on. Sitten huomataan että ollaankin väsyneitä ja masentuneita, ei jaksa sitä eikä tätä. Kyllä täytyy sanoa että paljon helpompaa oli aika ennen somea. Ei ollut ketää keneen vertaa omaa perhe-elämää, mentiin mutu tuntumalla eikä myöskään ollut aikaa masentua, aika meni perheen pyörittämiseen.
Tällainen ajattelu juuri ajaa äitejä/vanhempia uupumukseen. Kun on itse valinnut lapset tehdä, ei saisi olla uupunut, väsynyt, jaksaminen tiukilla lasten kanssa. Mitäs valitsit.
Ei kukaan voi etukäteen tietää, millaiseksi oma vanhemmuus muodostuu ja kuinka hyvin lopulta jaksaa. Hetkellistä väsymystä lapsiinsa tuntee varmasti jokainen vanhempi, onko se tai siitä puhuminen väärin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Lapseton elää vailla lasten tuomaa vastuuta, voi olla itsekäs ja vapaa vapaa-ajallaan. Kuin ellunkana työpäivän jälkeen niin halutessaan. Lapsellisella alkaa toinen työpäivä ja siihen mahdolliset yövalvomiset päälle"
Onko tosiaan niin vaikea asia kuvitella muitakin lapsettomia kuin se 22 vee bilehile, joka ellunkanana liitelee kevyesti elämänsä läpi? Miten olisi lapseton, jolla alkaa muistisairaan omaisen omaishoito tavallisen työpäivän jälkeen, itse asiassa se on jo alkanut aamulla ja jatkunut päivän aikana puhelimitse sekavan omaisen kyselyihin vastaten. Miten olisi vakavasti sairas lapseton, joka juuri jaksaa tehdä itselleen voileivän ja menee sitten nukkumaan? Miten olisi masennusta sairastavan lapseton puoliso, joka valvoo öisin huolehtien, ettei toinen tee itsemurhaa?
Niin.
Kaikki kuvaamasi on tilanteita, jotka voi olla myös sillä lapsellisella ja silti hänen on vastattava myös lapsista.
Ja jos lapseton on sairas, hän voi levätä työpäivän jälkeen, lapsellinen ei voi.
Tuosta puuttuu juurikin se kuvattu vastuu lapsista.
En ymmärrä miksi ihmeessä siitä pitää hermostua, kun se on vain tosiasia.
Mutta ei se vastuu tee lapsellisesta yhtään parempaa ihmistä. Lapsia hankkinut on itse valinnut lisääntyä ja kantaa sitten sen vastuun. Kukaan ei Suomessa siihen pakota.
Miksi hän siis vaatii kirkkaampaa kruunua sen takia että ei saa yöllä nukkua eikä voi koskaan tehdä mitä itse haluaa? Sehän on vain tyhmyyttä saattaa itsensä tuohon tilaan, jos ei sitä oikeasti halua! Ja jos haluaa, miksi vaatii mitalia?
Itse en halunnut tuollaista elämää, joten en hankkinut lapsia. Olen vapaa ja elämä ihanaa ja stressitöntä.
Ei sellaista ole väitettykään. Vaan todettu että lapsellinen on aina siinä vastuussa.
En ymmärrä miksi te hypitte seinille.
Ohis, mutta onko se nyt ollut jollekin epäselvää että vanhempi on vastuussa lapsistaan?
Ilmeisesti koska lapsettomat näemmä vetävät siitä hernettä takaraivoon.
Eivät vedä, vaan siitä että osa lapsellisista kuvittelee omien lasten olevan ainut mahdollinen vastuu maailmassa.
Se on täysin erilainen vastuu. Miksi sinä riehut?
Miksi on niin vaikea hyväksyä että ihminen voi olla vastuussa esim kehitysvammaisesta sisaruksestaan kuin omasta lapsestaan? Mitään eroa ei ole, kokemuksesta sanon
Näytäpä se lakipykälä jossa niin kerrotaan.
No esimerkiksi se sisarus voi asua luonasi ja olet hänestä täysin vastuussa? esim ruokkiminen pitää hoitaa kuin pikkulapselle, koska ei itse sitä osaa. Mikäli laiminlyt tämän joudut rikosoikeudelliseen vastuuseen esim. heittelepanosta (rikoslaki) Toki voit sanoa, ettei sisarusta ole pakko hoitaa, mutta ei ole lastakaan. Lapsen voi antaa AINA pois.
Näytä se lakipykälä, kiitos. Ja tuohan ei mitenkään liity lapsettomaan vaan sillä lapsellisellakin voi olla kehitysvammainen sisarus.
On aivan turhaa näyhätä näitä että "joutuu se lapsetonkin hoitamaan dementikko-tätiä jne" kun todellisuudessa se lapseton ei ole misäsän vastuussa sisaruksesta, vanhemmasta, kumminkaimasta tai edes naapurin kissasta.
Mitä enemmän näitä näyhätään sitä ilmeisempää on että jokin siinä omassa lapsettomassa elämässä ei ole sitä mitä haluaisi, koska pitää puskea tällaista vihapuhetta.
Tässä se juju nyt piilee. Ihminen voi todellakin olla vastuussa muistakin ihmisistä kuin omista lapsistaan, vaikka sinä et sitä nyt jostain syystä ymmärräkään. Myös lapsellinen voi olla vastuussa muistakin kuin lapsistaan, mutta lapsettomalla vastuuta voi silti olla enemmän. Yritä nyt kelailla oikein hitaasti.
Voi olla, mutta 99 prosenttisesti ei ole.
Lapsellisella on aina ne lapsensa ja sen lisäksi muut vastuut, jotka varmaan keskimäärin jakautuvat varsin tasan väestössä. Yritä nyt kelailla oikein kovasti jookos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei voi koskaan tietää millaiseksi vanhemmuus löy mutta jestas sentään kuinka typerää on sanoa lapsettomia "vastuuttomiksi".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hyvä asia, että nainen saa itse päättää omasta elämästään. Jos ei halua lapsia niin se on ok, mutta jos niitä lapsia tekee, pitää olla myös aikaa ja jaksamista niitä hoitaa ja rakastaa. Monet tekevät lapsia vaan koska niin täytyy tehdä ja koska muillakin on. Sitten huomataan että ollaankin väsyneitä ja masentuneita, ei jaksa sitä eikä tätä. Kyllä täytyy sanoa että paljon helpompaa oli aika ennen somea. Ei ollut ketää keneen vertaa omaa perhe-elämää, mentiin mutu tuntumalla eikä myöskään ollut aikaa masentua, aika meni perheen pyörittämiseen.
Tällainen ajattelu juuri ajaa äitejä/vanhempia uupumukseen. Kun on itse valinnut lapset tehdä, ei saisi olla uupunut, väsynyt, jaksaminen tiukilla lasten kanssa. Mitäs valitsit.
Ei kukaan voi etukäteen tietää, millaiseksi oma vanhemmuus muodostuu ja kuinka hyvin lopulta jaksaa. Hetkellistä väsymystä lapsiinsa tuntee varmasti jokainen vanhempi, onko se tai siitä puhuminen väärin?
Uskoisin että enemmän hiertää se, miten sanotaan kuin se mitä sanotaan.
Äiti 1: Olen uupunut. Olisi ihanaa saada apua.
Vrt. Äiti 2: Olen uupunut. Olisi ihanaa olla tuollainen vastuuton lapseton kuin sinä. Tietäisitpä vaan miten rankaa tämä on, ole tyytyväinen kun itselläsi ei ole huolta, murhetta tai tekemistä töiden jälkeen.
Entinen ystäväni oli tyyppiä 2. Minä en voinut olla väsynyt edes silloin, kun menin suoraan yövuorosta toiseen työhön aamuvuoroon. Eihän minulla ole lapsia.
Toinen ystäväni, edelleen elämässäni, on tyyppiä 1. Häntä autan lastenhoidossa, tuen ja kuuntelen. Hänellä ei ole ongelmia hahmottaa sitä elämän tosiasiaa, että omat vaikeudet ja murheet eivät tee muiden elämästä sen helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Lapseton elää vailla lasten tuomaa vastuuta, voi olla itsekäs ja vapaa vapaa-ajallaan. Kuin ellunkana työpäivän jälkeen niin halutessaan. Lapsellisella alkaa toinen työpäivä ja siihen mahdolliset yövalvomiset päälle"
Onko tosiaan niin vaikea asia kuvitella muitakin lapsettomia kuin se 22 vee bilehile, joka ellunkanana liitelee kevyesti elämänsä läpi? Miten olisi lapseton, jolla alkaa muistisairaan omaisen omaishoito tavallisen työpäivän jälkeen, itse asiassa se on jo alkanut aamulla ja jatkunut päivän aikana puhelimitse sekavan omaisen kyselyihin vastaten. Miten olisi vakavasti sairas lapseton, joka juuri jaksaa tehdä itselleen voileivän ja menee sitten nukkumaan? Miten olisi masennusta sairastavan lapseton puoliso, joka valvoo öisin huolehtien, ettei toinen tee itsemurhaa?
Jep. Lapseton työkaverini oli vuosia äitinsä osa-aikaisena omaishoitajana. Äiti heräili öisin kauhukohtauksiin ja vaati joka kerta nukuttajaa vierelleen. Ei päässyt vessaan ilman apua, muista perustoimista puhumattakaan. Silti kys. kollega tuli töihin joka päivä seitsemäksi.
Samalla hän vieraili päivittäin saattohoidossa olevan miehensä luona ja piti suurta omakotitaloa pihoineen kunnossa. Hoiti myös vähintään kerran viikossa veljensä lapsia, joiden äiti kuoli yllättäen ja jotka pelkäsivät olla minuuttiakaan yksin kotona.
Viitsisikö joku lapsellinen oikeasti mennä sanomaan esimerkiksi tälle ihmiselle, että hänen elämänsä on itsekästä ja vastuutonta biletys-liitelyä koska hän on lapseton?
Kyseinen kuvio on täysin tavallinen myös lapsellisilla. Se ei liity siihen että ihminen on lapseton.
Ja tuohan on valintakysymys. Mistään noista ihmisistä kyseinen lapseton ei ole vastuussa.
Ei liity lapsettomuuteen, mutta siihen liittyy onko elämä vastuutonta ja vapaata kun ei ole lapsia. Ei ole. Lisääntyneellä ihmisellä on lapset vastuullaan, mutta lapsettoman elämä voi silti sisältää paljon enemmän vastuuta ja velvotteita kuin lisääntyneen.
Myös lisääntyminen on valintakysymys.
Lapsettomalla ei ole vastuuta yhdestäkään noista ihmisistä joita kuvailit. Ne on kaikki haalittuja vastuita joista voi irtisanoutua heti.
Täysin samoin kuin lapsistakin. Soita jo tänään.
Pakottiko joku sinut lisääntymään?
Adoptioon antaminen kestää monta kuukautta.
Ihan turhaan olet aggressiivinen.
Soitat 112 ja sanot ettet enää jaksa lasten parissa. Päivystävä sossu tulee paikalle, jolle toteat haluavasi eroon lapsista. Dadaa! Lapset otetaan huostaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Lapseton elää vailla lasten tuomaa vastuuta, voi olla itsekäs ja vapaa vapaa-ajallaan. Kuin ellunkana työpäivän jälkeen niin halutessaan. Lapsellisella alkaa toinen työpäivä ja siihen mahdolliset yövalvomiset päälle"
Onko tosiaan niin vaikea asia kuvitella muitakin lapsettomia kuin se 22 vee bilehile, joka ellunkanana liitelee kevyesti elämänsä läpi? Miten olisi lapseton, jolla alkaa muistisairaan omaisen omaishoito tavallisen työpäivän jälkeen, itse asiassa se on jo alkanut aamulla ja jatkunut päivän aikana puhelimitse sekavan omaisen kyselyihin vastaten. Miten olisi vakavasti sairas lapseton, joka juuri jaksaa tehdä itselleen voileivän ja menee sitten nukkumaan? Miten olisi masennusta sairastavan lapseton puoliso, joka valvoo öisin huolehtien, ettei toinen tee itsemurhaa?
Niin.
Kaikki kuvaamasi on tilanteita, jotka voi olla myös sillä lapsellisella ja silti hänen on vastattava myös lapsista.
Ja jos lapseton on sairas, hän voi levätä työpäivän jälkeen, lapsellinen ei voi.
Tuosta puuttuu juurikin se kuvattu vastuu lapsista.
En ymmärrä miksi ihmeessä siitä pitää hermostua, kun se on vain tosiasia.
Mutta ei se vastuu tee lapsellisesta yhtään parempaa ihmistä. Lapsia hankkinut on itse valinnut lisääntyä ja kantaa sitten sen vastuun. Kukaan ei Suomessa siihen pakota.
Miksi hän siis vaatii kirkkaampaa kruunua sen takia että ei saa yöllä nukkua eikä voi koskaan tehdä mitä itse haluaa? Sehän on vain tyhmyyttä saattaa itsensä tuohon tilaan, jos ei sitä oikeasti halua! Ja jos haluaa, miksi vaatii mitalia?
Itse en halunnut tuollaista elämää, joten en hankkinut lapsia. Olen vapaa ja elämä ihanaa ja stressitöntä.
Ei sellaista ole väitettykään. Vaan todettu että lapsellinen on aina siinä vastuussa.
En ymmärrä miksi te hypitte seinille.
Ohis, mutta onko se nyt ollut jollekin epäselvää että vanhempi on vastuussa lapsistaan?
Ilmeisesti koska lapsettomat näemmä vetävät siitä hernettä takaraivoon.
Eivät vedä, vaan siitä että osa lapsellisista kuvittelee omien lasten olevan ainut mahdollinen vastuu maailmassa.
Se on täysin erilainen vastuu. Miksi sinä riehut?
Miksi on niin vaikea hyväksyä että ihminen voi olla vastuussa esim kehitysvammaisesta sisaruksestaan kuin omasta lapsestaan? Mitään eroa ei ole, kokemuksesta sanon
Näytäpä se lakipykälä jossa niin kerrotaan.
No esimerkiksi se sisarus voi asua luonasi ja olet hänestä täysin vastuussa? esim ruokkiminen pitää hoitaa kuin pikkulapselle, koska ei itse sitä osaa. Mikäli laiminlyt tämän joudut rikosoikeudelliseen vastuuseen esim. heittelepanosta (rikoslaki) Toki voit sanoa, ettei sisarusta ole pakko hoitaa, mutta ei ole lastakaan. Lapsen voi antaa AINA pois.
Näytä se lakipykälä, kiitos. Ja tuohan ei mitenkään liity lapsettomaan vaan sillä lapsellisellakin voi olla kehitysvammainen sisarus.
On aivan turhaa näyhätä näitä että "joutuu se lapsetonkin hoitamaan dementikko-tätiä jne" kun todellisuudessa se lapseton ei ole misäsän vastuussa sisaruksesta, vanhemmasta, kumminkaimasta tai edes naapurin kissasta.
Mitä enemmän näitä näyhätään sitä ilmeisempää on että jokin siinä omassa lapsettomassa elämässä ei ole sitä mitä haluaisi, koska pitää puskea tällaista vihapuhetta.
Tässä se juju nyt piilee. Ihminen voi todellakin olla vastuussa muistakin ihmisistä kuin omista lapsistaan, vaikka sinä et sitä nyt jostain syystä ymmärräkään. Myös lapsellinen voi olla vastuussa muistakin kuin lapsistaan, mutta lapsettomalla vastuuta voi silti olla enemmän. Yritä nyt kelailla oikein hitaasti.
Voi olla, mutta 99 prosenttisesti ei ole.
Lapsellisella on aina ne lapsensa ja sen lisäksi muut vastuut, jotka varmaan keskimäärin jakautuvat varsin tasan väestössä. Yritä nyt kelailla oikein kovasti jookos.
Kyllä ne muut ihmiset jäävät lapsettomien hoidettaviksi. Lapsettomat hoitavat tasan omansa ja viis veisaavat muista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi aina sanotaan, että lapsellinen kyllä tietää mitä on olla lapseton, koska hän on sitä itsekkin ollut? Koska ei se aivan noinkaan mene. Tai sitten kyseinen ihminen on täysin kykenemätön kehittymään mihinkään suuntaan. Ihminen, joka haluaa lapsia, elää elämänsä sitä silmällä pitäen. Vaikka olisikin parikymppinen sinkku, jolla menojalka vipattaa, hän kuitenkin ajattelee, että nyt pitää mennä, koska parin vuoden päästä on sidottu lapsiin. Tulee opiskelut, työt, häät, oma asunto ja lapsia.
Sen sijaan jos lapsia ei halua, se ei tarkoita, että jämähtää siihen parikymppisen railakkaaseen sinkkuaikaan. Kyllä silloinkin ihminen yleensä vie elämäänsä johonkin suuntaan, se suunta ei vain ole lapsilähtöinen. Normaalin ihmisen elämässä on täysin eri asia olla lapseton kaksikymppisenä kuin viisikymppisenä. Tämä pätee myös silloin, vaikkei koskaan olisi lapsia halunnut, mutta niitä syystä tai toisesta tuli. Tuskin elämäsi silti olisi muuttumatonta ollut lapsettomanakaan.
Lapseton myös voi tehdä elämällään ratkaisuja, joihin lapsiarkea eläessä ei välttämättä olisi ollut resursseja, eli vaikkapa omaishoito tai vapaaehtoistyö. Ja juu tiedän, että lapsellinenkin voi niitä tehdä, mutta siinä elämässä joku jää aina vähemmälle, joko lapset tai muut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hyvä asia, että nainen saa itse päättää omasta elämästään. Jos ei halua lapsia niin se on ok, mutta jos niitä lapsia tekee, pitää olla myös aikaa ja jaksamista niitä hoitaa ja rakastaa. Monet tekevät lapsia vaan koska niin täytyy tehdä ja koska muillakin on. Sitten huomataan että ollaankin väsyneitä ja masentuneita, ei jaksa sitä eikä tätä. Kyllä täytyy sanoa että paljon helpompaa oli aika ennen somea. Ei ollut ketää keneen vertaa omaa perhe-elämää, mentiin mutu tuntumalla eikä myöskään ollut aikaa masentua, aika meni perheen pyörittämiseen.
Tällainen ajattelu juuri ajaa äitejä/vanhempia uupumukseen. Kun on itse valinnut lapset tehdä, ei saisi olla uupunut, väsynyt, jaksaminen tiukilla lasten kanssa. Mitäs valitsit.
Ei kukaan voi etukäteen tietää, millaiseksi oma vanhemmuus muodostuu ja kuinka hyvin lopulta jaksaa. Hetkellistä väsymystä lapsiinsa tuntee varmasti jokainen vanhempi, onko se tai siitä puhuminen väärin?
Uskoisin että enemmän hiertää se, miten sanotaan kuin se mitä sanotaan.
Äiti 1: Olen uupunut. Olisi ihanaa saada apua.
Vrt. Äiti 2: Olen uupunut. Olisi ihanaa olla tuollainen vastuuton lapseton kuin sinä. Tietäisitpä vaan miten rankaa tämä on, ole tyytyväinen kun itselläsi ei ole huolta, murhetta tai tekemistä töiden jälkeen.Entinen ystäväni oli tyyppiä 2. Minä en voinut olla väsynyt edes silloin, kun menin suoraan yövuorosta toiseen työhön aamuvuoroon. Eihän minulla ole lapsia.
Toinen ystäväni, edelleen elämässäni, on tyyppiä 1. Häntä autan lastenhoidossa, tuen ja kuuntelen. Hänellä ei ole ongelmia hahmottaa sitä elämän tosiasiaa, että omat vaikeudet ja murheet eivät tee muiden elämästä sen helpompaa.
Niinno. Sanoisin näin, että välillä kaipaan omaa lapsetonta elämääni. Se oli koko lailla huolettomampaa, vaikka olen joutunut esim huolehtimaan masentuneen äitini asioista jo aika nuorena. Toisaalta lasten myötä olen saanut monia hienoja asioita elämääni.
Ei se ole syyllistystä lapsetonta ihmistä kohtaan, jos kokee oman elämänsä olleen jollain tavoin huolettomampaa ennen lapsiaan. Tai en minä tuota juttua niin lukenut, moni on nyt tainnut takertua siihen "itsekkyys" sanaan ja ottaa sen liian yleistäen henkilökohtaisena loukkauksena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyseessähän on artikkelin naisesta kertova tarina ja kokemus, ei mikään kollektiivinen "kaikki lapsettomat ovat itsekkäitä" tai "kaikki äidit ovat epäitsekkäitä pyhimyksiä" -moraalisaarna.
Mä en tajua, miksi omaa aikaa rakastavat matkustelevat ja menevät ihmiset edes tekevät lapsia. Jos se oma aika on niin tärkeää, miksi sitä ei vaalita?
Sitten on näitä uupujia ja velojen haukkujia, kun itse kärvistellään perhearkea.
Mä en ole ikinä kaivannut omaa aikaa tai rakastanut reissailuja, olen pienestä asti tottunut hoitamaan pikkusisaria ja ollut aupairina.
Lapsen saanti nuorena oli luontevaa ja ne parhaat matkat on tehty perheen kanssa, en kaipaa omaa aikaa jotain omaa saunahetkeä kummemmin.
Miehen ystävä taasen teki esikoisensa 40v ja hän vaimoineen tappelee omasta ajasta ja vuorottelevat lapsen kanssa.
Kiistakapulana oleva taapero on käytöshäiriöinen ja mahdoton, kun kodin ilmapiiri on niin kireä ja vanhemmat ei vietä ikinä aikaa yhdessä.
Peruskuukausi heillä:
Äiti vknloppuna mökillä ryyppäämässä, isä on kotona pojan kanssa ja kutsuu kavereitaan kylään.
Seuraavana viikkona isä on työmatkalla ja äiti mummolassa pojan kanssa, mummo hoitaa seuraavan vknlopun kun isä juomassa kotona ja äiti baarissa kotikylällä.
Kolmas viikonloppu kylässä tuttujen luona, äiti ja isä juo tuttavaperheen kanssa kun lapset keskenään.
Neljäs viikonloppu satelee kutsuja kaikille että tulkaa kylään. Jos kukaan ei mene lähtevät itse. Ikinä eivät ole keskenään perheen kanssa, kuulemma poika niin hirveän huonosti käyttäytyy! Miksiköhän?! En ikinä ottais tätä poikaa hoitoon, kun tuota rakastamisen puutetta paikkaavat materialla, poika on jo 4v itsekäs ja ilkeä muille.
Ja tää äiti on töissä lastensuojelussa, että luulis ymmärtävän mistä viiraa.
Että enpä tiedä mitä väliä on, jos vela on itsekäs, siinä ei kukaan kärsi, toisin kuin itsekkäiden vanhempien lapset!
Vierailija kirjoitti:
Hoidin läheisiäni 20v oman duunin ohessa ja kaikki heidän asiat, teeppä sama perässä.
Silkkaa tyhmyyttä. Kukaan alennus tuollaiseen. Olet harvinaisen nolo ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hyvä asia, että nainen saa itse päättää omasta elämästään. Jos ei halua lapsia niin se on ok, mutta jos niitä lapsia tekee, pitää olla myös aikaa ja jaksamista niitä hoitaa ja rakastaa. Monet tekevät lapsia vaan koska niin täytyy tehdä ja koska muillakin on. Sitten huomataan että ollaankin väsyneitä ja masentuneita, ei jaksa sitä eikä tätä. Kyllä täytyy sanoa että paljon helpompaa oli aika ennen somea. Ei ollut ketää keneen vertaa omaa perhe-elämää, mentiin mutu tuntumalla eikä myöskään ollut aikaa masentua, aika meni perheen pyörittämiseen.
Tällainen ajattelu juuri ajaa äitejä/vanhempia uupumukseen. Kun on itse valinnut lapset tehdä, ei saisi olla uupunut, väsynyt, jaksaminen tiukilla lasten kanssa. Mitäs valitsit.
Ei kukaan voi etukäteen tietää, millaiseksi oma vanhemmuus muodostuu ja kuinka hyvin lopulta jaksaa. Hetkellistä väsymystä lapsiinsa tuntee varmasti jokainen vanhempi, onko se tai siitä puhuminen väärin?
Uskoisin että enemmän hiertää se, miten sanotaan kuin se mitä sanotaan.
Äiti 1: Olen uupunut. Olisi ihanaa saada apua.
Vrt. Äiti 2: Olen uupunut. Olisi ihanaa olla tuollainen vastuuton lapseton kuin sinä. Tietäisitpä vaan miten rankaa tämä on, ole tyytyväinen kun itselläsi ei ole huolta, murhetta tai tekemistä töiden jälkeen.Entinen ystäväni oli tyyppiä 2. Minä en voinut olla väsynyt edes silloin, kun menin suoraan yövuorosta toiseen työhön aamuvuoroon. Eihän minulla ole lapsia.
Toinen ystäväni, edelleen elämässäni, on tyyppiä 1. Häntä autan lastenhoidossa, tuen ja kuuntelen. Hänellä ei ole ongelmia hahmottaa sitä elämän tosiasiaa, että omat vaikeudet ja murheet eivät tee muiden elämästä sen helpompaa.
Niinno. Sanoisin näin, että välillä kaipaan omaa lapsetonta elämääni. Se oli koko lailla huolettomampaa, vaikka olen joutunut esim huolehtimaan masentuneen äitini asioista jo aika nuorena. Toisaalta lasten myötä olen saanut monia hienoja asioita elämääni.
Ei se ole syyllistystä lapsetonta ihmistä kohtaan, jos kokee oman elämänsä olleen jollain tavoin huolettomampaa ennen lapsiaan. Tai en minä tuota juttua niin lukenut, moni on nyt tainnut takertua siihen "itsekkyys" sanaan ja ottaa sen liian yleistäen henkilökohtaisena loukkauksena.
Niin. Lisätään tähän siis vielä äiti numero 3, joka sanoo olevansa uupunut ja kaipaavansa sitä aikaa kun itse oli lapseton ja huoleton. Ei sitä elämää jota olettaa kaikkien lapsettomien elävän, vaan omaa lapsia edeltävää elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Lapseton elää vailla lasten tuomaa vastuuta, voi olla itsekäs ja vapaa vapaa-ajallaan. Kuin ellunkana työpäivän jälkeen niin halutessaan. Lapsellisella alkaa toinen työpäivä ja siihen mahdolliset yövalvomiset päälle"
Onko tosiaan niin vaikea asia kuvitella muitakin lapsettomia kuin se 22 vee bilehile, joka ellunkanana liitelee kevyesti elämänsä läpi? Miten olisi lapseton, jolla alkaa muistisairaan omaisen omaishoito tavallisen työpäivän jälkeen, itse asiassa se on jo alkanut aamulla ja jatkunut päivän aikana puhelimitse sekavan omaisen kyselyihin vastaten. Miten olisi vakavasti sairas lapseton, joka juuri jaksaa tehdä itselleen voileivän ja menee sitten nukkumaan? Miten olisi masennusta sairastavan lapseton puoliso, joka valvoo öisin huolehtien, ettei toinen tee itsemurhaa?
Niin.
Kaikki kuvaamasi on tilanteita, jotka voi olla myös sillä lapsellisella ja silti hänen on vastattava myös lapsista.
Ja jos lapseton on sairas, hän voi levätä työpäivän jälkeen, lapsellinen ei voi.
Tuosta puuttuu juurikin se kuvattu vastuu lapsista.
En ymmärrä miksi ihmeessä siitä pitää hermostua, kun se on vain tosiasia.
Niin.
Ja ihan yhtä lailla on tosiasia, että monella lapsellisella on hoidettavana tasan se oma lapsi, jonka on ihan itse vapaaehtoisesti elämäänsä halunnut. Mihinkään muuhun vastuunottamiseen ei ole ehkä tarvetta, tai vaikka olisikin, niin sanotaan, että "en voi, kun mulla on toi lapsi" ja se on yhteiskunnallisesti legitiimi, yleisesti ei-itsekkäänä pidetty syy sysätä vastuu muille. Lapsettomalla ei ole mitään vastaavaa pakoreittiä.
Näin ollen satunnaisen lapsettoman elämässä voi olla enemmän rajoittavaa vastuunkantoa kuin satunnaisen lapsellisen. Miksi tästä pitää hermostua, kun tämä on vain tosiasia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hyvä asia, että nainen saa itse päättää omasta elämästään. Jos ei halua lapsia niin se on ok, mutta jos niitä lapsia tekee, pitää olla myös aikaa ja jaksamista niitä hoitaa ja rakastaa. Monet tekevät lapsia vaan koska niin täytyy tehdä ja koska muillakin on. Sitten huomataan että ollaankin väsyneitä ja masentuneita, ei jaksa sitä eikä tätä. Kyllä täytyy sanoa että paljon helpompaa oli aika ennen somea. Ei ollut ketää keneen vertaa omaa perhe-elämää, mentiin mutu tuntumalla eikä myöskään ollut aikaa masentua, aika meni perheen pyörittämiseen.
Tällainen ajattelu juuri ajaa äitejä/vanhempia uupumukseen. Kun on itse valinnut lapset tehdä, ei saisi olla uupunut, väsynyt, jaksaminen tiukilla lasten kanssa. Mitäs valitsit.
Ei kukaan voi etukäteen tietää, millaiseksi oma vanhemmuus muodostuu ja kuinka hyvin lopulta jaksaa. Hetkellistä väsymystä lapsiinsa tuntee varmasti jokainen vanhempi, onko se tai siitä puhuminen väärin?
Uskoisin että enemmän hiertää se, miten sanotaan kuin se mitä sanotaan.
Äiti 1: Olen uupunut. Olisi ihanaa saada apua.
Vrt. Äiti 2: Olen uupunut. Olisi ihanaa olla tuollainen vastuuton lapseton kuin sinä. Tietäisitpä vaan miten rankaa tämä on, ole tyytyväinen kun itselläsi ei ole huolta, murhetta tai tekemistä töiden jälkeen.Entinen ystäväni oli tyyppiä 2. Minä en voinut olla väsynyt edes silloin, kun menin suoraan yövuorosta toiseen työhön aamuvuoroon. Eihän minulla ole lapsia.
Toinen ystäväni, edelleen elämässäni, on tyyppiä 1. Häntä autan lastenhoidossa, tuen ja kuuntelen. Hänellä ei ole ongelmia hahmottaa sitä elämän tosiasiaa, että omat vaikeudet ja murheet eivät tee muiden elämästä sen helpompaa.
Niinno. Sanoisin näin, että välillä kaipaan omaa lapsetonta elämääni. Se oli koko lailla huolettomampaa, vaikka olen joutunut esim huolehtimaan masentuneen äitini asioista jo aika nuorena. Toisaalta lasten myötä olen saanut monia hienoja asioita elämääni.
Ei se ole syyllistystä lapsetonta ihmistä kohtaan, jos kokee oman elämänsä olleen jollain tavoin huolettomampaa ennen lapsiaan. Tai en minä tuota juttua niin lukenut, moni on nyt tainnut takertua siihen "itsekkyys" sanaan ja ottaa sen liian yleistäen henkilökohtaisena loukkauksena.
Niin. Lisätään tähän siis vielä äiti numero 3, joka sanoo olevansa uupunut ja kaipaavansa sitä aikaa kun itse oli lapseton ja huoleton. Ei sitä elämää jota olettaa kaikkien lapsettomien elävän, vaan omaa lapsia edeltävää elämäänsä.
No sanoisi sitten, että eläisimpä edelleen lapsettonta, huoletonta nuoruuttani. Ihan jo yhdellä pienellä possessiivisuffiksilla saa ihmeitä aikaan, onnistuu esim. sanomaan sen, mitä tarkoittaa, eikä jotain muuta. Mikä siinä on niin vaikeaa?
Tässä se juju nyt piilee. Ihminen voi todellakin olla vastuussa muistakin ihmisistä kuin omista lapsistaan, vaikka sinä et sitä nyt jostain syystä ymmärräkään. Myös lapsellinen voi olla vastuussa muistakin kuin lapsistaan, mutta lapsettomalla vastuuta voi silti olla enemmän. Yritä nyt kelailla oikein hitaasti.