3 lapsen äiti puhuu mitä sattuu: "Olisi ihana välillä olla vastuuton ja itsekäs kuten lapsettomat"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne nyt vaan on kaksi täysin eri elämää, lapsellisen ja lapsettoman. Itse olen elänyt molempia siksi tiedän. Lapsettomat eivät tiedä koetulla, kouriintuntuvalla tavalla. Lapseton elää vailla lasten tuomaa vastuuta, voi olla itsekäs ja vapaa vapaa-ajallaan. Kuin ellunkana työpäivän jälkeen niin halutessaan. Lapsellisella alkaa toinen työpäivä ja siihen mahdolliset yövalvomiset päälle.

Vanhemman pitää aina laittaa lapsensa etusijalle, lapseton voi laittaa itsensä etusijalle niin halutessaan. Tämän takia en voi keskustella lapsettomien ystävieni kanssa perhe-elämästä kuin pinnallisesti. He vaan eivät voi ymmärtää. Eivät millään. Enkä minä jaksa heidän minäminä juttujaan kun olen juuri valvonut lapsen kanssa edellisyön. He vaan eivät tajua.

Jos vapaaehtoisesti lapsettomat eivät muka ymmärrä lapsiperhe-elämän täydellistä sitovuutta melko kouriintuntuvasti, minkä luulet olevan syynä etteivät lapsia halua? Itselläni päätös perustuu juurikin tuohon.

Jotenkin voin "sieluni silmin" kuvitella mitä se on ja on aina ollut erittäin selvää, ettei sitten mitään päikkäreitä oteta muutamaan vuoteen. Vessassa käydään pikaisesti, suihku aikataulutetaan ja ruoka syödään kylmänä. Huoli, kun jättää muille hoitoon, sydän särkyy kun pieni kaatuu. Lääkärit, koulut, harrastukset, kaverit, vaatteet, koti turvalliseksi ja selkää ei käännetä, kyllä ne kerkeää, voi kun ne kerkiää. Läsnä täytyisi olla kun kysellään, no kaikesta. Sitä en ymmärrä, miten jotkut muut eivät ymmärrä ennen lapsia.

Tämä! En ymmärrä, miten nämä asiat tulevat niin monelle äidille täytenä yllätyksenä kun moni velakin pystyy hyvin kuvittelemaan mitä se arki on lapsen kanssa. Juuri tuo 24/7 sitovuus, oman ajan täydellinen puute ja vapauden menetys ovat tärkeimpiä syitä lapsettomana pysymiselleni. Ai niin, ja nukkuakin tykkään ja olen väsyneena kauhea äkäpussi.

Sun jokaisesta sanasta huomaa, ettet tiedä mistä puhut. Itselleni äitiyden tunne oli lopulta yllätys vaikka elin luulossa, kuten sinä.

Nuo kuvailemasi asiat eivät ole kenellekään äidille varmaan keskeisiä tunteita lapsiin liittyen, kyllä ne huolet ja ajatukset liittyy ihan muihin asioihin.

Eli vauva ei ollut yhtään sitova, sait tulla ja mennä koko vauvavuoden miten halusit ja sait nukkua täydet yöunet heti alusta lähtien? Ok!

Ei paljon puuttunut 6 kiloisen lapsen kanssa. sitovuus ei äitiydessä ole määrittelevä tekijä kuin lapsettomalle.

Hienoa, että on sellaisiakin ihmisiä, joille oma aika ei merkitse mitään ja jotka ovat tyytyväisiä ollessaan jonkun tarpeiden tyydyttäjä 24/7.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä38012 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapseton siskoni jauhaa miten hän tietää millaista on olla äiti. Ei tiedä. Kun ei ole koskaan ollut.

Äiti on aina ollut ensin lapseton. Äiti voi verrata noita kahta.

Toki lapsettomallakin on erilaisia vastuita, mutta äiti on 24/7 vastuussa.

Pelkkä ovesta ulos pääseminen kahden pienen lapsen kanssa talvisin on operaatio. Siskoni selittää miten ns kipaisisin kaupassa tms hakemassa jotain juu. Sehän sujuukin suit sait.

Ei 30 vuotias äiti tiedä millaista on olla 30 vuotias lapseton.

No minä olin lapseton 36-vuotiaaksi joten tiedän erinomaisen hyvin millaista on olla 30-vuotias lapseton.

Niin, eli et ole ollut 30-vuotias äiti. 

Mitä eroa tekee 6v?

Tämä ketju alkaa olla kyllä päivän paras hupihetki

Kyllä. Minäkin olin lapseton vielä 28-vuotiaana, synnytin 29-vuotiaana, enkä millään olisi voinut seuraavien vuosien aikana kuvitella, millaista olisi olla lapseton.

Minä en tapaa syyllistää ihmistä siitä hankkiiko joku hanki lapsia vai ei, asia ei minulle mitenkään kuulu. Mutta jos keulitaan ja killotetaan sädekehää (vanhempia haukkuen) sillä, että maailma pelastuu kun jätän 5.5 miljoonan asukkaan maassa lapset tekemättä, niin kannattaa miettiä että esim. Kanadan, muun Euroopan, USA:n ja Australian väkiluku on 1,1 miljardia. Ja yksin USA:ssa tuskin uusliberalismin kehtona on kovinkaan luontoa ylistävä elämäntapa. Ei kovin rationaalista argumentaatiota tämäkään, samalla kun vanhempien motiiveja lasten tekoon kyseenalaistetaan.

Ei kai kukaan kuvittele että "maailma pelastuu" sillä että itse jättää lisääntymättä. Osa vain pystyy ajattelemaan muitakin kuin itseään eikä halua osallistua ylikansoittamiseen omalta osaltaan. Jos kaikki ajattelisivat kuten sinä, maailma olisi monella tapaa erilainen paikka elää. Huonompi.

Kyl mää kun muutkin!

FYI aika moni ajattelee samalla tavalla, ei kai muuten tätä porukkaa täällä näin paljon olisi. Ei uppoa henkilökohtaisuudet, sori vaan.

Tässäkin keskustelussa monesti on syytetty perheellisiä itsekyydestä, etteivät he mitään yhteistä tämän maan hyvää ajattele vaan omia geenejään. Sinäkin nyt esitit, että lapsettomien motiivit ovat epäitsekkäitä. Tosiasiassa ihminen pyrkii perustelemaan tekojaan parhain päin sekä itselleen että muille tilanteessa kuin tilanteessa, kuuluu ihmisluonteeseen.

Henkilö A ei halua lapsia, koska ei vaan halua. Syyksi kertoo sen mielestään ylevän ajatuksen, että ei halua osallistua maailman ylikansoittumiseen.

Henkilö B haluaa lapsia, koska haluaa. Syyksi kertoo sen omasta mielestään ylevän ajatuksen, että haluaa Suomen valtiona jatkuvan.

Et voi tietää henkilön A tai B todellisiä motiiveja mitenkään. Ylevä ajatus voi olla vain sivutuote molemmilla. Aika moni lapseton täälläkin on sanonut ettei vaan tykkää lapsista, ei halua sitä vastuuta, on väsymystä tai taloushuolia jne. Täysin ymmärrettäviä syitä sinänsä kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä38012 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapseton siskoni jauhaa miten hän tietää millaista on olla äiti. Ei tiedä. Kun ei ole koskaan ollut.

Äiti on aina ollut ensin lapseton. Äiti voi verrata noita kahta.

Toki lapsettomallakin on erilaisia vastuita, mutta äiti on 24/7 vastuussa.

Pelkkä ovesta ulos pääseminen kahden pienen lapsen kanssa talvisin on operaatio. Siskoni selittää miten ns kipaisisin kaupassa tms hakemassa jotain juu. Sehän sujuukin suit sait.

Ei 30 vuotias äiti tiedä millaista on olla 30 vuotias lapseton.

No minä olin lapseton 36-vuotiaaksi joten tiedän erinomaisen hyvin millaista on olla 30-vuotias lapseton.

Niin, eli et ole ollut 30-vuotias äiti. 

Mitä eroa tekee 6v?

Tämä ketju alkaa olla kyllä päivän paras hupihetki

Kyllä. Minäkin olin lapseton vielä 28-vuotiaana, synnytin 29-vuotiaana, enkä millään olisi voinut seuraavien vuosien aikana kuvitella, millaista olisi olla lapseton.

Minä en tapaa syyllistää ihmistä siitä hankkiiko joku hanki lapsia vai ei, asia ei minulle mitenkään kuulu. Mutta jos keulitaan ja killotetaan sädekehää (vanhempia haukkuen) sillä, että maailma pelastuu kun jätän 5.5 miljoonan asukkaan maassa lapset tekemättä, niin kannattaa miettiä että esim. Kanadan, muun Euroopan, USA:n ja Australian väkiluku on 1,1 miljardia. Ja yksin USA:ssa tuskin uusliberalismin kehtona on kovinkaan luontoa ylistävä elämäntapa. Ei kovin rationaalista argumentaatiota tämäkään, samalla kun vanhempien motiiveja lasten tekoon kyseenalaistetaan.

Ei kai kukaan kuvittele että "maailma pelastuu" sillä että itse jättää lisääntymättä. Osa vain pystyy ajattelemaan muitakin kuin itseään eikä halua osallistua ylikansoittamiseen omalta osaltaan. Jos kaikki ajattelisivat kuten sinä, maailma olisi monella tapaa erilainen paikka elää. Huonompi.

Kyl mää kun muutkin!

FYI aika moni ajattelee samalla tavalla, ei kai muuten tätä porukkaa täällä näin paljon olisi. Ei uppoa henkilökohtaisuudet, sori vaan.

Tässäkin keskustelussa monesti on syytetty perheellisiä itsekyydestä, etteivät he mitään yhteistä tämän maan hyvää ajattele vaan omia geenejään. Sinäkin nyt esitit, että lapsettomien motiivit ovat epäitsekkäitä. Tosiasiassa ihminen pyrkii perustelemaan tekojaan parhain päin sekä itselleen että muille tilanteessa kuin tilanteessa, kuuluu ihmisluonteeseen.

Henkilö A ei halua lapsia, koska ei vaan halua. Syyksi kertoo sen mielestään ylevän ajatuksen, että ei halua osallistua maailman ylikansoittumiseen.

Henkilö B haluaa lapsia, koska haluaa. Syyksi kertoo sen omasta mielestään ylevän ajatuksen, että haluaa Suomen valtiona jatkuvan.

Et voi tietää henkilön A tai B todellisiä motiiveja mitenkään. Ylevä ajatus voi olla vain sivutuote molemmilla. Aika moni lapseton täälläkin on sanonut ettei vaan tykkää lapsista, ei halua sitä vastuuta, on väsymystä tai taloushuolia jne. Täysin ymmärrettäviä syitä sinänsä kaikki.

Ja taas. Kyllä minä kun muutkin. "Muutkin ajattelevat itsekkäästi niin se on ok minultakin." Ehkä tuo on joku perustavanlaatuinen sisäsyntyinen elämänkatsomus.

Enkä minä sanonut että kaikki vapaaehtoisesti lapsettomat jättävät lisääntymättä liikakansoituksen takia. Ajattelit niin itse, ja sitten heräsi tarve paasata vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Aika vastuutonta ja itsekästä tehdä lapsia tähän maailmanaikaan.

Au contraire. Aika vastuutonta ja itsekästä olla tekemättä lapsia tähän maailmaan. Yhteiskunnat romahtavat alhaisen syntyvyyden ja vinoutuneen väestörakenteen vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne nyt vaan on kaksi täysin eri elämää, lapsellisen ja lapsettoman. Itse olen elänyt molempia siksi tiedän. Lapsettomat eivät tiedä koetulla, kouriintuntuvalla tavalla. Lapseton elää vailla lasten tuomaa vastuuta, voi olla itsekäs ja vapaa vapaa-ajallaan. Kuin ellunkana työpäivän jälkeen niin halutessaan. Lapsellisella alkaa toinen työpäivä ja siihen mahdolliset yövalvomiset päälle.

Vanhemman pitää aina laittaa lapsensa etusijalle, lapseton voi laittaa itsensä etusijalle niin halutessaan. Tämän takia en voi keskustella lapsettomien ystävieni kanssa perhe-elämästä kuin pinnallisesti. He vaan eivät voi ymmärtää. Eivät millään. Enkä minä jaksa heidän minäminä juttujaan kun olen juuri valvonut lapsen kanssa edellisyön. He vaan eivät tajua.

Jos vapaaehtoisesti lapsettomat eivät muka ymmärrä lapsiperhe-elämän täydellistä sitovuutta melko kouriintuntuvasti, minkä luulet olevan syynä etteivät lapsia halua? Itselläni päätös perustuu juurikin tuohon.

Jotenkin voin "sieluni silmin" kuvitella mitä se on ja on aina ollut erittäin selvää, ettei sitten mitään päikkäreitä oteta muutamaan vuoteen. Vessassa käydään pikaisesti, suihku aikataulutetaan ja ruoka syödään kylmänä. Huoli, kun jättää muille hoitoon, sydän särkyy kun pieni kaatuu. Lääkärit, koulut, harrastukset, kaverit, vaatteet, koti turvalliseksi ja selkää ei käännetä, kyllä ne kerkeää, voi kun ne kerkiää. Läsnä täytyisi olla kun kysellään, no kaikesta. Sitä en ymmärrä, miten jotkut muut eivät ymmärrä ennen lapsia.

Tämä! En ymmärrä, miten nämä asiat tulevat niin monelle äidille täytenä yllätyksenä kun moni velakin pystyy hyvin kuvittelemaan mitä se arki on lapsen kanssa. Juuri tuo 24/7 sitovuus, oman ajan täydellinen puute ja vapauden menetys ovat tärkeimpiä syitä lapsettomana pysymiselleni. Ai niin, ja nukkuakin tykkään ja olen väsyneena kauhea äkäpussi.

Lukuunottamatta todella hankalia yh-tilanteita kyllä tämäkin on valinta. En mä ole lapsistani missään 24/7 loppuiän vastuussa, lapsella on isä ja isovanhemmat. Jos lapset on siellä tai isänsä kanssa, en mä huolehdi koko ajan, että voi voi.

Kyllä se onkin aika raskasta vastuuta, jos ei hetkeksikään koko elämässään hellitä, ota omaa aikaa ja vapaata.

Olet juridisesti ja moraalisesti vastuussa lapsistasi 18 vuoden ajan, olethan heidän huoltajansa. Ei kai tämä nyt tule yllätyksenä? Isovanhemmilla ei ole mitään juridista tai moraalista vastuuta SINUN lapsistasi, puolisollasi tietysti on. Se in hienoa, että puolisosi ja isovanhemmat auttavat, mutta kaikilla ei ole tätäkään apua missään vaiheessa.

Eipä mun omat vanhemmat hyysänneet minua mitenkään erityisesti ja mut heitettiin omilleni jo 16-vuotiaana. On hyvin erilaisia perhetilanteita ja perheitä. Toinen vanhemmistani kuoli ollessani 20 ja toisen kanssa en ole kauhean läheinen. Ollessani 11 molemmat muuttivat toiselle paikkakunnalle uusien työpaikkojen perässä, minä lapsena perästä vuoden jälkeen. Isovanhemmat kävi tekemässä ruokaa ja pitämässä seuraa iltaisin.

Että kyllä vanhempia on hyvin erilaisia, kaikki ei edes pyri täydellisyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä38012 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapseton siskoni jauhaa miten hän tietää millaista on olla äiti. Ei tiedä. Kun ei ole koskaan ollut.

Äiti on aina ollut ensin lapseton. Äiti voi verrata noita kahta.

Toki lapsettomallakin on erilaisia vastuita, mutta äiti on 24/7 vastuussa.

Pelkkä ovesta ulos pääseminen kahden pienen lapsen kanssa talvisin on operaatio. Siskoni selittää miten ns kipaisisin kaupassa tms hakemassa jotain juu. Sehän sujuukin suit sait.

Ei 30 vuotias äiti tiedä millaista on olla 30 vuotias lapseton.

No minä olin lapseton 36-vuotiaaksi joten tiedän erinomaisen hyvin millaista on olla 30-vuotias lapseton.

Niin, eli et ole ollut 30-vuotias äiti. 

Mitä eroa tekee 6v?

Tämä ketju alkaa olla kyllä päivän paras hupihetki

Kyllä. Minäkin olin lapseton vielä 28-vuotiaana, synnytin 29-vuotiaana, enkä millään olisi voinut seuraavien vuosien aikana kuvitella, millaista olisi olla lapseton.

Minä en tapaa syyllistää ihmistä siitä hankkiiko joku hanki lapsia vai ei, asia ei minulle mitenkään kuulu. Mutta jos keulitaan ja killotetaan sädekehää (vanhempia haukkuen) sillä, että maailma pelastuu kun jätän 5.5 miljoonan asukkaan maassa lapset tekemättä, niin kannattaa miettiä että esim. Kanadan, muun Euroopan, USA:n ja Australian väkiluku on 1,1 miljardia. Ja yksin USA:ssa tuskin uusliberalismin kehtona on kovinkaan luontoa ylistävä elämäntapa. Ei kovin rationaalista argumentaatiota tämäkään, samalla kun vanhempien motiiveja lasten tekoon kyseenalaistetaan.

Ei kai kukaan kuvittele että "maailma pelastuu" sillä että itse jättää lisääntymättä. Osa vain pystyy ajattelemaan muitakin kuin itseään eikä halua osallistua ylikansoittamiseen omalta osaltaan. Jos kaikki ajattelisivat kuten sinä, maailma olisi monella tapaa erilainen paikka elää. Huonompi.

Kyl mää kun muutkin!

FYI aika moni ajattelee samalla tavalla, ei kai muuten tätä porukkaa täällä näin paljon olisi. Ei uppoa henkilökohtaisuudet, sori vaan.

Tässäkin keskustelussa monesti on syytetty perheellisiä itsekyydestä, etteivät he mitään yhteistä tämän maan hyvää ajattele vaan omia geenejään. Sinäkin nyt esitit, että lapsettomien motiivit ovat epäitsekkäitä. Tosiasiassa ihminen pyrkii perustelemaan tekojaan parhain päin sekä itselleen että muille tilanteessa kuin tilanteessa, kuuluu ihmisluonteeseen.

Henkilö A ei halua lapsia, koska ei vaan halua. Syyksi kertoo sen mielestään ylevän ajatuksen, että ei halua osallistua maailman ylikansoittumiseen.

Henkilö B haluaa lapsia, koska haluaa. Syyksi kertoo sen omasta mielestään ylevän ajatuksen, että haluaa Suomen valtiona jatkuvan.

Et voi tietää henkilön A tai B todellisiä motiiveja mitenkään. Ylevä ajatus voi olla vain sivutuote molemmilla. Aika moni lapseton täälläkin on sanonut ettei vaan tykkää lapsista, ei halua sitä vastuuta, on väsymystä tai taloushuolia jne. Täysin ymmärrettäviä syitä sinänsä kaikki.

Ja taas. Kyllä minä kun muutkin. "Muutkin ajattelevat itsekkäästi niin se on ok minultakin." Ehkä tuo on joku perustavanlaatuinen sisäsyntyinen elämänkatsomus.

Enkä minä sanonut että kaikki vapaaehtoisesti lapsettomat jättävät lisääntymättä liikakansoituksen takia. Ajattelit niin itse, ja sitten heräsi tarve paasata vastaan.

Eipä ollut tarkoitus paasata, ajattelin vain avata tuota ajatusvääristymää itsekkyydestä, joka niin usein tuodaan esille täällä.

Ja onhan lisääntymisvietti aika "perustavanlaatuinen maailmankatsomus", ilman sitä ei olisi mitään elämää tällä pallolla. Länsimainen ihminen voi toki säännöstellä syntyvyyttä ja jopa valita lapsettomuuden, mutta en ymmärrä, jos sitä kautta nostaa itseään muiden yläpuolelle. Ei se ratkaise globaalia ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika vastuutonta ja itsekästä tehdä lapsia tähän maailmanaikaan.

Au contraire. Aika vastuutonta ja itsekästä olla tekemättä lapsia tähän maailmaan. Yhteiskunnat romahtavat alhaisen syntyvyyden ja vinoutuneen väestörakenteen vuoksi.

Lisäisin vielä, että se on vähän miten sen itsekkyyden määrittää. Tottakai lapsettomuus on myös itsekkyyttä laajemmassa sosiaalisessa mielessä (yksinkertaista: jos ihmiset ei saa lapsia, väestörakenne vinoutuu ja on vaikeaa ylläpitää yhteiskunnan palveluita ja rakenteita kun suurin osa on senioreita), mutta miksi sitä ei saisi sanoa ääneen? Luuleeko joku, että pelastajaksi tulee ulkomaisia jostain Afrikan sarven alueelta tai lähi-idästä, jotka ovat tulevaisuudessa ainoita alueita, missä syntyvyys on vielä riittävällä tasolla ennusteiden mukaan?

Mitä itsekästä ja vastuutonta on siinä, että lukutaitoiset ja fiksut ihmiset esimerkiksi lisääntyvät maassa, jossa on neuvolasysteemi ja maailman mittakaavassa toimiva koulutus- ja terveydenhuoltosysteemi?

Vierailija kirjoitti:

Se on ihan sama syntyykö se lapsi suomessa vai kiinassa, se on silti yksi ihminen enemmän maailmassa ja vaikuttaa siis yhtälailla maailman väkilukuun.

Jännä, että otit juuri Kiinan vertailukohteeksi:

"Suurin yksittäinen syy päästöjen kasvattajana oli Kiina, missä päästöt kasvoivat 750 miljoonaa tonnia vuosina 20192021." Lähde:Suomenmaa

Onkohan tuo ihan sama kuitenkaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika vastuutonta ja itsekästä tehdä lapsia tähän maailmanaikaan.

Au contraire. Aika vastuutonta ja itsekästä olla tekemättä lapsia tähän maailmaan. Yhteiskunnat romahtavat alhaisen syntyvyyden ja vinoutuneen väestörakenteen vuoksi.

Lisäisin vielä, että se on vähän miten sen itsekkyyden määrittää. Tottakai lapsettomuus on myös itsekkyyttä laajemmassa sosiaalisessa mielessä (yksinkertaista: jos ihmiset ei saa lapsia, väestörakenne vinoutuu ja on vaikeaa ylläpitää yhteiskunnan palveluita ja rakenteita kun suurin osa on senioreita), mutta miksi sitä ei saisi sanoa ääneen? Luuleeko joku, että pelastajaksi tulee ulkomaisia jostain Afrikan sarven alueelta tai lähi-idästä, jotka ovat tulevaisuudessa ainoita alueita, missä syntyvyys on vielä riittävällä tasolla ennusteiden mukaan?

Mitä itsekästä ja vastuutonta on siinä, että lukutaitoiset ja fiksut ihmiset esimerkiksi lisääntyvät maassa, jossa on neuvolasysteemi ja maailman mittakaavassa toimiva koulutus- ja terveydenhuoltosysteemi?

No tämäpä juuri. Sitten, jos lapsia ei hanki Suomessa kukaan, ei ole parinkymmenen vuoden kuluttua mitään palvelujakaan. Tai ne tuottaa muualta tullut väestö, joka oletettavasti lisääntyy, joten kokonaisuuden kannalta nollasummapeliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä38012 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapseton siskoni jauhaa miten hän tietää millaista on olla äiti. Ei tiedä. Kun ei ole koskaan ollut.

Äiti on aina ollut ensin lapseton. Äiti voi verrata noita kahta.

Toki lapsettomallakin on erilaisia vastuita, mutta äiti on 24/7 vastuussa.

Pelkkä ovesta ulos pääseminen kahden pienen lapsen kanssa talvisin on operaatio. Siskoni selittää miten ns kipaisisin kaupassa tms hakemassa jotain juu. Sehän sujuukin suit sait.

Ei 30 vuotias äiti tiedä millaista on olla 30 vuotias lapseton.

No minä olin lapseton 36-vuotiaaksi joten tiedän erinomaisen hyvin millaista on olla 30-vuotias lapseton.

Niin, eli et ole ollut 30-vuotias äiti. 

Mitä eroa tekee 6v?

Tämä ketju alkaa olla kyllä päivän paras hupihetki

Kyllä. Minäkin olin lapseton vielä 28-vuotiaana, synnytin 29-vuotiaana, enkä millään olisi voinut seuraavien vuosien aikana kuvitella, millaista olisi olla lapseton.

Minä en tapaa syyllistää ihmistä siitä hankkiiko joku hanki lapsia vai ei, asia ei minulle mitenkään kuulu. Mutta jos keulitaan ja killotetaan sädekehää (vanhempia haukkuen) sillä, että maailma pelastuu kun jätän 5.5 miljoonan asukkaan maassa lapset tekemättä, niin kannattaa miettiä että esim. Kanadan, muun Euroopan, USA:n ja Australian väkiluku on 1,1 miljardia. Ja yksin USA:ssa tuskin uusliberalismin kehtona on kovinkaan luontoa ylistävä elämäntapa. Ei kovin rationaalista argumentaatiota tämäkään, samalla kun vanhempien motiiveja lasten tekoon kyseenalaistetaan.

Ei kai kukaan kuvittele että "maailma pelastuu" sillä että itse jättää lisääntymättä. Osa vain pystyy ajattelemaan muitakin kuin itseään eikä halua osallistua ylikansoittamiseen omalta osaltaan. Jos kaikki ajattelisivat kuten sinä, maailma olisi monella tapaa erilainen paikka elää. Huonompi.

Kyl mää kun muutkin!

FYI aika moni ajattelee samalla tavalla, ei kai muuten tätä porukkaa täällä näin paljon olisi. Ei uppoa henkilökohtaisuudet, sori vaan.

Tässäkin keskustelussa monesti on syytetty perheellisiä itsekyydestä, etteivät he mitään yhteistä tämän maan hyvää ajattele vaan omia geenejään. Sinäkin nyt esitit, että lapsettomien motiivit ovat epäitsekkäitä. Tosiasiassa ihminen pyrkii perustelemaan tekojaan parhain päin sekä itselleen että muille tilanteessa kuin tilanteessa, kuuluu ihmisluonteeseen.

Henkilö A ei halua lapsia, koska ei vaan halua. Syyksi kertoo sen mielestään ylevän ajatuksen, että ei halua osallistua maailman ylikansoittumiseen.

Henkilö B haluaa lapsia, koska haluaa. Syyksi kertoo sen omasta mielestään ylevän ajatuksen, että haluaa Suomen valtiona jatkuvan.

Et voi tietää henkilön A tai B todellisiä motiiveja mitenkään. Ylevä ajatus voi olla vain sivutuote molemmilla. Aika moni lapseton täälläkin on sanonut ettei vaan tykkää lapsista, ei halua sitä vastuuta, on väsymystä tai taloushuolia jne. Täysin ymmärrettäviä syitä sinänsä kaikki.

Ja taas. Kyllä minä kun muutkin. "Muutkin ajattelevat itsekkäästi niin se on ok minultakin." Ehkä tuo on joku perustavanlaatuinen sisäsyntyinen elämänkatsomus.

Enkä minä sanonut että kaikki vapaaehtoisesti lapsettomat jättävät lisääntymättä liikakansoituksen takia. Ajattelit niin itse, ja sitten heräsi tarve paasata vastaan.

Eipä ollut tarkoitus paasata, ajattelin vain avata tuota ajatusvääristymää itsekkyydestä, joka niin usein tuodaan esille täällä.

Ja onhan lisääntymisvietti aika "perustavanlaatuinen maailmankatsomus", ilman sitä ei olisi mitään elämää tällä pallolla. Länsimainen ihminen voi toki säännöstellä syntyvyyttä ja jopa valita lapsettomuuden, mutta en ymmärrä, jos sitä kautta nostaa itseään muiden yläpuolelle. Ei se ratkaise globaalia ongelmaa.

Syntyvyyden säännöstely ja etenkin lapsettomuus nimenomaan ratkaisisi globaalin ongelman, jos vain useampi ihminen pystyisi miettimään muutakin kuin että "mä haluuuuuuuuun".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika vastuutonta ja itsekästä tehdä lapsia tähän maailmanaikaan.

Au contraire. Aika vastuutonta ja itsekästä olla tekemättä lapsia tähän maailmaan. Yhteiskunnat romahtavat alhaisen syntyvyyden ja vinoutuneen väestörakenteen vuoksi.

Lisäisin vielä, että se on vähän miten sen itsekkyyden määrittää. Tottakai lapsettomuus on myös itsekkyyttä laajemmassa sosiaalisessa mielessä (yksinkertaista: jos ihmiset ei saa lapsia, väestörakenne vinoutuu ja on vaikeaa ylläpitää yhteiskunnan palveluita ja rakenteita kun suurin osa on senioreita), mutta miksi sitä ei saisi sanoa ääneen? Luuleeko joku, että pelastajaksi tulee ulkomaisia jostain Afrikan sarven alueelta tai lähi-idästä, jotka ovat tulevaisuudessa ainoita alueita, missä syntyvyys on vielä riittävällä tasolla ennusteiden mukaan?

Mitä itsekästä ja vastuutonta on siinä, että lukutaitoiset ja fiksut ihmiset esimerkiksi lisääntyvät maassa, jossa on neuvolasysteemi ja maailman mittakaavassa toimiva koulutus- ja terveydenhuoltosysteemi?

Se lukutaitoinen ja fiksu ihminen neuvoloiden maassa käyttää järjettömän määrän luonnonvaroja elämänsä aikana. Saastuttaa ja kuluttaa kuin heikkopäinen.

Se siinä on itsekästä. Maapalloa ei kiinnosta hevonkukun vertaa asuuko tämä ihminen Suomessa vai jossain muualla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne nyt vaan on kaksi täysin eri elämää, lapsellisen ja lapsettoman. Itse olen elänyt molempia siksi tiedän. Lapsettomat eivät tiedä koetulla, kouriintuntuvalla tavalla. Lapseton elää vailla lasten tuomaa vastuuta, voi olla itsekäs ja vapaa vapaa-ajallaan. Kuin ellunkana työpäivän jälkeen niin halutessaan. Lapsellisella alkaa toinen työpäivä ja siihen mahdolliset yövalvomiset päälle.

Vanhemman pitää aina laittaa lapsensa etusijalle, lapseton voi laittaa itsensä etusijalle niin halutessaan. Tämän takia en voi keskustella lapsettomien ystävieni kanssa perhe-elämästä kuin pinnallisesti. He vaan eivät voi ymmärtää. Eivät millään. Enkä minä jaksa heidän minäminä juttujaan kun olen juuri valvonut lapsen kanssa edellisyön. He vaan eivät tajua.

Jos vapaaehtoisesti lapsettomat eivät muka ymmärrä lapsiperhe-elämän täydellistä sitovuutta melko kouriintuntuvasti, minkä luulet olevan syynä etteivät lapsia halua? Itselläni päätös perustuu juurikin tuohon.

Jotenkin voin "sieluni silmin" kuvitella mitä se on ja on aina ollut erittäin selvää, ettei sitten mitään päikkäreitä oteta muutamaan vuoteen. Vessassa käydään pikaisesti, suihku aikataulutetaan ja ruoka syödään kylmänä. Huoli, kun jättää muille hoitoon, sydän särkyy kun pieni kaatuu. Lääkärit, koulut, harrastukset, kaverit, vaatteet, koti turvalliseksi ja selkää ei käännetä, kyllä ne kerkeää, voi kun ne kerkiää. Läsnä täytyisi olla kun kysellään, no kaikesta. Sitä en ymmärrä, miten jotkut muut eivät ymmärrä ennen lapsia.

Tämä! En ymmärrä, miten nämä asiat tulevat niin monelle äidille täytenä yllätyksenä kun moni velakin pystyy hyvin kuvittelemaan mitä se arki on lapsen kanssa. Juuri tuo 24/7 sitovuus, oman ajan täydellinen puute ja vapauden menetys ovat tärkeimpiä syitä lapsettomana pysymiselleni. Ai niin, ja nukkuakin tykkään ja olen väsyneena kauhea äkäpussi.

Lukuunottamatta todella hankalia yh-tilanteita kyllä tämäkin on valinta. En mä ole lapsistani missään 24/7 loppuiän vastuussa, lapsella on isä ja isovanhemmat. Jos lapset on siellä tai isänsä kanssa, en mä huolehdi koko ajan, että voi voi.

Kyllä se onkin aika raskasta vastuuta, jos ei hetkeksikään koko elämässään hellitä, ota omaa aikaa ja vapaata.

Olet juridisesti ja moraalisesti vastuussa lapsistasi 18 vuoden ajan, olethan heidän huoltajansa. Ei kai tämä nyt tule yllätyksenä? Isovanhemmilla ei ole mitään juridista tai moraalista vastuuta SINUN lapsistasi, puolisollasi tietysti on. Se in hienoa, että puolisosi ja isovanhemmat auttavat, mutta kaikilla ei ole tätäkään apua missään vaiheessa.

Hölönpölön. Olen juridisesti vastuussa siitä, että lapseni ovat turvallisessa hoidossa. Isovanhemmilla on vastuu myös juridisesti huostaansa luovutusta lapsesta. Sullakin on naapurin lapsista, jos ne teillä on ilman vanhempiaan.

Vai luuletko, että voit perseillä ja saattaa vieraat lapset vaaraan`? Taidat olla vähän yksinkertainen.

Miksi ihmeessä haluasin naapurieni lapsia kotiini? Karmea ajatuskin. Et kuitenkaan pääse siitä faktasta, että sinä ja puolisoi olette 18 vuotta vastuussa lapsistanne eivätkä ne hetket kun he ovat isovanhemmilla muuta asiaa. Elleivät he ole koko ajan isovanhemmilla? ;)

Tässä ikävä kyllä normiesimerkki epäitsekkäästä vastuunkannosta: roikutaan omissa lapsissa 24/7 ja on karmea ajatuskin, että heillä olisi ystäviä vaikkapa naapurien laosista, jotka tulisivat mammeroisen läheisriippuvaista roikkumista estämään minuutiksikaan.

Juristiikkaa huudellaan ymmärtämättä edes sellaista alkeellista seikkaa, että kyllä se, joka on alaikäisen seurassa, on AINA alaikäisestä vastuussa, oli häneen mikä suhde hyvänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne nyt vaan on kaksi täysin eri elämää, lapsellisen ja lapsettoman. Itse olen elänyt molempia siksi tiedän. Lapsettomat eivät tiedä koetulla, kouriintuntuvalla tavalla. Lapseton elää vailla lasten tuomaa vastuuta, voi olla itsekäs ja vapaa vapaa-ajallaan. Kuin ellunkana työpäivän jälkeen niin halutessaan. Lapsellisella alkaa toinen työpäivä ja siihen mahdolliset yövalvomiset päälle.

Vanhemman pitää aina laittaa lapsensa etusijalle, lapseton voi laittaa itsensä etusijalle niin halutessaan. Tämän takia en voi keskustella lapsettomien ystävieni kanssa perhe-elämästä kuin pinnallisesti. He vaan eivät voi ymmärtää. Eivät millään. Enkä minä jaksa heidän minäminä juttujaan kun olen juuri valvonut lapsen kanssa edellisyön. He vaan eivät tajua.

Jos vapaaehtoisesti lapsettomat eivät muka ymmärrä lapsiperhe-elämän täydellistä sitovuutta melko kouriintuntuvasti, minkä luulet olevan syynä etteivät lapsia halua? Itselläni päätös perustuu juurikin tuohon.

Jotenkin voin "sieluni silmin" kuvitella mitä se on ja on aina ollut erittäin selvää, ettei sitten mitään päikkäreitä oteta muutamaan vuoteen. Vessassa käydään pikaisesti, suihku aikataulutetaan ja ruoka syödään kylmänä. Huoli, kun jättää muille hoitoon, sydän särkyy kun pieni kaatuu. Lääkärit, koulut, harrastukset, kaverit, vaatteet, koti turvalliseksi ja selkää ei käännetä, kyllä ne kerkeää, voi kun ne kerkiää. Läsnä täytyisi olla kun kysellään, no kaikesta. Sitä en ymmärrä, miten jotkut muut eivät ymmärrä ennen lapsia.

Tämä! En ymmärrä, miten nämä asiat tulevat niin monelle äidille täytenä yllätyksenä kun moni velakin pystyy hyvin kuvittelemaan mitä se arki on lapsen kanssa. Juuri tuo 24/7 sitovuus, oman ajan täydellinen puute ja vapauden menetys ovat tärkeimpiä syitä lapsettomana pysymiselleni. Ai niin, ja nukkuakin tykkään ja olen väsyneena kauhea äkäpussi.

Lukuunottamatta todella hankalia yh-tilanteita kyllä tämäkin on valinta. En mä ole lapsistani missään 24/7 loppuiän vastuussa, lapsella on isä ja isovanhemmat. Jos lapset on siellä tai isänsä kanssa, en mä huolehdi koko ajan, että voi voi.

Kyllä se onkin aika raskasta vastuuta, jos ei hetkeksikään koko elämässään hellitä, ota omaa aikaa ja vapaata.

Olet juridisesti ja moraalisesti vastuussa lapsistasi 18 vuoden ajan, olethan heidän huoltajansa. Ei kai tämä nyt tule yllätyksenä? Isovanhemmilla ei ole mitään juridista tai moraalista vastuuta SINUN lapsistasi, puolisollasi tietysti on. Se in hienoa, että puolisosi ja isovanhemmat auttavat, mutta kaikilla ei ole tätäkään apua missään vaiheessa.

Hölönpölön. Olen juridisesti vastuussa siitä, että lapseni ovat turvallisessa hoidossa. Isovanhemmilla on vastuu myös juridisesti huostaansa luovutusta lapsesta. Sullakin on naapurin lapsista, jos ne teillä on ilman vanhempiaan.

Vai luuletko, että voit perseillä ja saattaa vieraat lapset vaaraan`? Taidat olla vähän yksinkertainen.

Miksi ihmeessä haluasin naapurieni lapsia kotiini? Karmea ajatuskin. Et kuitenkaan pääse siitä faktasta, että sinä ja puolisoi olette 18 vuotta vastuussa lapsistanne eivätkä ne hetket kun he ovat isovanhemmilla muuta asiaa. Elleivät he ole koko ajan isovanhemmilla? ;)

Tässä ikävä kyllä normiesimerkki epäitsekkäästä vastuunkannosta: roikutaan omissa lapsissa 24/7 ja on karmea ajatuskin, että heillä olisi ystäviä vaikkapa naapurien laosista, jotka tulisivat mammeroisen läheisriippuvaista roikkumista estämään minuutiksikaan.

Juristiikkaa huudellaan ymmärtämättä edes sellaista alkeellista seikkaa, että kyllä se, joka on alaikäisen seurassa, on AINA alaikäisestä vastuussa, oli häneen mikä suhde hyvänsä.

Joo näin todellakin on. Ei sitä esim. uimarannalla voi antaa lasten hukkua sillä perusteella, että ne eivät ole omia:-)  

Haluaisin vastuuta korostavan mamman laittavan tähän sen lainkohdan missä "vanhempien vastuu lapsistaan" perustellaan juridisesti.

Ei ainoastaan kolmen lapsen äidit väsähdä. On niitä yhdenkin lapsen äiyejä, jotka valittaa samasta asiasta, kuten nyt tämä Anu Pensolakin. Ja Marja Hintikka yhtyy myös tähän.

https://www.seiska.fi/Kotimaa/Loma-lapsen-kanssa-kay-hermoille-Anu-Pens…

Anu viettää lomaa kahdestaan tyttärensä kanssa. Hän julkaisiInstagramissapitkän päivityksen, jossa hän haikailee omaa rauhaa.

Olen tavallaan lomalla, mutta myös non-stop palveluksessa. Pian kuusivuotaan kanssa elämä on poukkoilevaa, tunnekuohuista ja nopeasyklistä. Joskin myös hauskaa, seikkailuntäyteistä ja satunnaisesti rentouttavaa, Anu kirjoittaa.

- Keksin kymmeniä pieniä tekemisiä, retkeilemme välillä, laitan eväitä, lounaita, päivällisiä, iltapaloja. Paikkaan pipit, ihailen piirrokset, vastaan kymmeniin kysymyksiin elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta, Anu jatkaa.

Anun mieltä painaa tekemättömien töiden lista, jota hän ei pääse lyhentämään ollessaan yhdessä lapsensa kanssa. Anun tekemättömien hommien listalla on muun muassa ikkunoiden korjausta, ovien maalausta, lattioiden kunnostamista, tapettien uusimista sekä kanalan siivoamista.

Perhe asuu vanhassa maalaismiljöössä.

- En ole maalannut, piirtänyt tai kirjoittanut, sillä sekin vaatisi mahdollisuuden sulkeutua omien ajatusten kanssa työhuoneeseen. Neulominen sentään onnistuu iltaisin. Olen levoton ja lyhytjänteinen, Anu kirjoittaa.

Anu on uinut loman aikana syvissä vesissä.

Kaiken keskellä syväluotaan itseäni ihmisenä, äitinä ja puolisona. Tajuan, miten oleellinen osa minua on vetäytyminen, yksin oleminen ja ajatuksiini katoaminen. Hiljaisuus. Tajuan myös, että tunnen syyllisyyttä näistä tarpeistani. Että olen tottunut huomioimaan muiden tarpeet ja jättämään omani taka-alalle, ja kun ne sitten hyökynä vaativat huomiota, menen solmuun, Anu kertoo.

Anu paljasti haaveilevansa salaa viikosta yksin hiljaisella mökillä. Hän haluaisi lämmittää saunaa, tuijotella järvelle, syödä kun huvittaa, valvoa pikkutunneille ja nukkua aamulla pitkään. Lisäksi hän maalaisi ja neuloisi.

- Eikä kannata nyt käsittää väärin tätä vuodatusta, sillä rakastan tietenkin maailman eniten lastani, perhettäni ja koko elämääni. Mietin vain, että miten te muut luovan pään ja yksinäisyydentarpeen kanssa elelevät vanhemmat hanskaatte pitkän kesäloman? Anu päättää päivityksensä.