Lue keskustelun säännöt.
3 lapsen äiti puhuu mitä sattuu: "Olisi ihana välillä olla vastuuton ja itsekäs kuten lapsettomat"
11.07.2022 |
Minusta tuli kertaheitolla ikäsyrjijä. En halua kuulla enkä lukea enää mitään alle 30-vuotiaan ns. viisauksia.
Kommentit (735)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne nyt vaan on kaksi täysin eri elämää, lapsellisen ja lapsettoman. Itse olen elänyt molempia siksi tiedän. Lapsettomat eivät tiedä koetulla, kouriintuntuvalla tavalla. Lapseton elää vailla lasten tuomaa vastuuta, voi olla itsekäs ja vapaa vapaa-ajallaan. Kuin ellunkana työpäivän jälkeen niin halutessaan. Lapsellisella alkaa toinen työpäivä ja siihen mahdolliset yövalvomiset päälle.
Vanhemman pitää aina laittaa lapsensa etusijalle, lapseton voi laittaa itsensä etusijalle niin halutessaan. Tämän takia en voi keskustella lapsettomien ystävieni kanssa perhe-elämästä kuin pinnallisesti. He vaan eivät voi ymmärtää. Eivät millään. Enkä minä jaksa heidän minäminä juttujaan kun olen juuri valvonut lapsen kanssa edellisyön. He vaan eivät tajua.
Tässä esimerkki siitä mistä kirjoitin aiemmin. Lapsellinen ihminen viis veisaa muista ihmisistä kuin lapsistaan, ja silti lapsettomia sanotaan itsekkäiksi.
Lapsellisen minäminä-jutut ovat tärkeämpiä ja jalompia kuin lapsettoman. Lapsellinen ei jaksa olla ystävälleen tukena, koska hän on valvonut. Ai niin on se lapsetonkin? Ei se haittaa, eri asia kun on lapseton.
Lapsellisen omien geenien jumalointi saa kammottavia piirteitä, mutta he pitävät sitä normaalina.
Todistit juuri kuinka itsekkäästi lapsettomat ajattelevat. Lapsetonkin voi valvoa miettien omia murheitaan, itseään, elämäänsä. Vanhempi valvoo lapsensa takia, murehtii ja kantaa huolta hänestä ei itsestään. Huomaa ero. Jos et huomaa niin eipä yllätä.
Niin. Se lapsellinen miettii omien geeniensä asioita. Lapsellinen voi murehtia myös muiden asioita kuin omiaan. Lapsellinen kelaa aina omia geenejään.
Sinä ja sun paskat geenisi. Etkö kysynyt äidiltä miksi se monisti ne?
Mitä minä sillä tiedolla tekisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka mitä missä? Olisi muutamakin sananen sanottavana alkaen oman syöpäsairaan puolison saattohoitamisesta omien vanhempien hoitamiseen.
Aika monella jolla on pieniä lapsia, on myös tuo sinun tilanne siinä taakkana kannettavana.
Itselläkin oli 2v yöt huutava lapsi, puoliso sairastui, järjettömät velat kaatuivat niskaani, meni omakin terveys, tein kokopäiväistä vuorotyötä koko ajan siinä ohella nukkumatta öitä ja yritin vain selviytyä hengissä. Ja kieltämättä raskasta oli ettei koskaan ollut aikaa istua sohvalle, itkeä, pysähtyä, nukkua. Piti vain elää lapsen tahtisesti sen mitä työpäiviä ennen tai jälkeen ehti ja öisin nousta heräilevän lapsen takia. Siinä kohtaan mietti, kuinka paljon helpompaa kaikki olisi ilman lasta.
Mutta ei lähdetä kilpailemaan kenellä on raskainta. Sen ei pitäisi olla saavutus.
Ei sulle tullut mieleen sairaslomaa hakea. Lapsiperheiden kotipalveluun olisitte myös olleet oikeutettuja tuossa tilanteessa.
Lapsiperheiden kotipalvelu on kuollut lain kirjain. Ei sitä ole oikeasti olemassa.
Eikä sairausloma auta kuin siihen ettei tarvitse tehdä töitä - ja sitten on seuraavissa yyteissä ilman sitä kokonaan.
Olen sitä itse saanut juuri sairastumisen takia ja tuskin olin ainoa asiakas. Haluat uhriutua ja kerätä sääliä, siksi et hakenut apua että saisit myöhemmin kertoa sankarisatuja.
No esimerkiksi täällä sitä ei saanut edes kun minulta murtui selkä. Kaksi pientä lasta.
Se on täysin satunnaista - ja aina lyhytaikaista.
Muistan, olet ennenkin valittanut asiasta täällä 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne nyt vaan on kaksi täysin eri elämää, lapsellisen ja lapsettoman. Itse olen elänyt molempia siksi tiedän. Lapsettomat eivät tiedä koetulla, kouriintuntuvalla tavalla. Lapseton elää vailla lasten tuomaa vastuuta, voi olla itsekäs ja vapaa vapaa-ajallaan. Kuin ellunkana työpäivän jälkeen niin halutessaan. Lapsellisella alkaa toinen työpäivä ja siihen mahdolliset yövalvomiset päälle.
Vanhemman pitää aina laittaa lapsensa etusijalle, lapseton voi laittaa itsensä etusijalle niin halutessaan. Tämän takia en voi keskustella lapsettomien ystävieni kanssa perhe-elämästä kuin pinnallisesti. He vaan eivät voi ymmärtää. Eivät millään. Enkä minä jaksa heidän minäminä juttujaan kun olen juuri valvonut lapsen kanssa edellisyön. He vaan eivät tajua.
Tässä esimerkki siitä mistä kirjoitin aiemmin. Lapsellinen ihminen viis veisaa muista ihmisistä kuin lapsistaan, ja silti lapsettomia sanotaan itsekkäiksi.
Lapsellisen minäminä-jutut ovat tärkeämpiä ja jalompia kuin lapsettoman. Lapsellinen ei jaksa olla ystävälleen tukena, koska hän on valvonut. Ai niin on se lapsetonkin? Ei se haittaa, eri asia kun on lapseton.
Lapsellisen omien geenien jumalointi saa kammottavia piirteitä, mutta he pitävät sitä normaalina.
Todistit juuri kuinka itsekkäästi lapsettomat ajattelevat. Lapsetonkin voi valvoa miettien omia murheitaan, itseään, elämäänsä. Vanhempi valvoo lapsensa takia, murehtii ja kantaa huolta hänestä ei itsestään. Huomaa ero. Jos et huomaa niin eipä yllätä.
Niin. Se lapsellinen miettii omien geeniensä asioita. Lapsellinen voi murehtia myös muiden asioita kuin omiaan. Lapsellinen kelaa aina omia geenejään.
Sinä ja sun paskat geenisi. Etkö kysynyt äidiltä miksi se monisti ne?
Mitä minä sillä tiedolla tekisin?
Voisit lakata riehumasta täällä kun saisit selvyyden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne nyt vaan on kaksi täysin eri elämää, lapsellisen ja lapsettoman. Itse olen elänyt molempia siksi tiedän. Lapsettomat eivät tiedä koetulla, kouriintuntuvalla tavalla. Lapseton elää vailla lasten tuomaa vastuuta, voi olla itsekäs ja vapaa vapaa-ajallaan. Kuin ellunkana työpäivän jälkeen niin halutessaan. Lapsellisella alkaa toinen työpäivä ja siihen mahdolliset yövalvomiset päälle.
Vanhemman pitää aina laittaa lapsensa etusijalle, lapseton voi laittaa itsensä etusijalle niin halutessaan. Tämän takia en voi keskustella lapsettomien ystävieni kanssa perhe-elämästä kuin pinnallisesti. He vaan eivät voi ymmärtää. Eivät millään. Enkä minä jaksa heidän minäminä juttujaan kun olen juuri valvonut lapsen kanssa edellisyön. He vaan eivät tajua.
Tässä esimerkki siitä mistä kirjoitin aiemmin. Lapsellinen ihminen viis veisaa muista ihmisistä kuin lapsistaan, ja silti lapsettomia sanotaan itsekkäiksi.
Lapsellisen minäminä-jutut ovat tärkeämpiä ja jalompia kuin lapsettoman. Lapsellinen ei jaksa olla ystävälleen tukena, koska hän on valvonut. Ai niin on se lapsetonkin? Ei se haittaa, eri asia kun on lapseton.
Lapsellisen omien geenien jumalointi saa kammottavia piirteitä, mutta he pitävät sitä normaalina.
Todistit juuri kuinka itsekkäästi lapsettomat ajattelevat. Lapsetonkin voi valvoa miettien omia murheitaan, itseään, elämäänsä. Vanhempi valvoo lapsensa takia, murehtii ja kantaa huolta hänestä ei itsestään. Huomaa ero. Jos et huomaa niin eipä yllätä.
Niin. Se lapsellinen miettii omien geeniensä asioita. Lapsellinen voi murehtia myös muiden asioita kuin omiaan. Lapsellinen kelaa aina omia geenejään.
Moni empatisoi kaikkia maailman lapsia vanhemmaksi tultuaan ja miettii enemmän planeetan kohtaloa kuin ne, joilla ei jää geenien jatkajia katselemaan tätä palloa. Siinä mielessä lapselliset ovat laajemmin yhteisen hyvän puolesta.
Jos oikeasti empatisoisit maailman lapsia edes rahtusen verran, et olisi tehnyt ylikansoittuneeseen maailmaan yhtään lasta lisää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne nyt vaan on kaksi täysin eri elämää, lapsellisen ja lapsettoman. Itse olen elänyt molempia siksi tiedän. Lapsettomat eivät tiedä koetulla, kouriintuntuvalla tavalla. Lapseton elää vailla lasten tuomaa vastuuta, voi olla itsekäs ja vapaa vapaa-ajallaan. Kuin ellunkana työpäivän jälkeen niin halutessaan. Lapsellisella alkaa toinen työpäivä ja siihen mahdolliset yövalvomiset päälle.
Vanhemman pitää aina laittaa lapsensa etusijalle, lapseton voi laittaa itsensä etusijalle niin halutessaan. Tämän takia en voi keskustella lapsettomien ystävieni kanssa perhe-elämästä kuin pinnallisesti. He vaan eivät voi ymmärtää. Eivät millään. Enkä minä jaksa heidän minäminä juttujaan kun olen juuri valvonut lapsen kanssa edellisyön. He vaan eivät tajua.
Tässä esimerkki siitä mistä kirjoitin aiemmin. Lapsellinen ihminen viis veisaa muista ihmisistä kuin lapsistaan, ja silti lapsettomia sanotaan itsekkäiksi.
Lapsellisen minäminä-jutut ovat tärkeämpiä ja jalompia kuin lapsettoman. Lapsellinen ei jaksa olla ystävälleen tukena, koska hän on valvonut. Ai niin on se lapsetonkin? Ei se haittaa, eri asia kun on lapseton.
Lapsellisen omien geenien jumalointi saa kammottavia piirteitä, mutta he pitävät sitä normaalina.
Todistit juuri kuinka itsekkäästi lapsettomat ajattelevat. Lapsetonkin voi valvoa miettien omia murheitaan, itseään, elämäänsä. Vanhempi valvoo lapsensa takia, murehtii ja kantaa huolta hänestä ei itsestään. Huomaa ero. Jos et huomaa niin eipä yllätä.
Niin. Se lapsellinen miettii omien geeniensä asioita. Lapsellinen voi murehtia myös muiden asioita kuin omiaan. Lapsellinen kelaa aina omia geenejään.
Sinä ja sun paskat geenisi. Etkö kysynyt äidiltä miksi se monisti ne?
Mitä minä sillä tiedolla tekisin?
Voisit lakata riehumasta täällä kun saisit selvyyden.
Selvyyden mihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne nyt vaan on kaksi täysin eri elämää, lapsellisen ja lapsettoman. Itse olen elänyt molempia siksi tiedän. Lapsettomat eivät tiedä koetulla, kouriintuntuvalla tavalla. Lapseton elää vailla lasten tuomaa vastuuta, voi olla itsekäs ja vapaa vapaa-ajallaan. Kuin ellunkana työpäivän jälkeen niin halutessaan. Lapsellisella alkaa toinen työpäivä ja siihen mahdolliset yövalvomiset päälle.
Vanhemman pitää aina laittaa lapsensa etusijalle, lapseton voi laittaa itsensä etusijalle niin halutessaan. Tämän takia en voi keskustella lapsettomien ystävieni kanssa perhe-elämästä kuin pinnallisesti. He vaan eivät voi ymmärtää. Eivät millään. Enkä minä jaksa heidän minäminä juttujaan kun olen juuri valvonut lapsen kanssa edellisyön. He vaan eivät tajua.
Jos vapaaehtoisesti lapsettomat eivät muka ymmärrä lapsiperhe-elämän täydellistä sitovuutta melko kouriintuntuvasti, minkä luulet olevan syynä etteivät lapsia halua? Itselläni päätös perustuu juurikin tuohon.
Jotenkin voin "sieluni silmin" kuvitella mitä se on ja on aina ollut erittäin selvää, ettei sitten mitään päikkäreitä oteta muutamaan vuoteen. Vessassa käydään pikaisesti, suihku aikataulutetaan ja ruoka syödään kylmänä. Huoli, kun jättää muille hoitoon, sydän särkyy kun pieni kaatuu. Lääkärit, koulut, harrastukset, kaverit, vaatteet, koti turvalliseksi ja selkää ei käännetä, kyllä ne kerkeää, voi kun ne kerkiää. Läsnä täytyisi olla kun kysellään, no kaikesta. Sitä en ymmärrä, miten jotkut muut eivät ymmärrä ennen lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ehkä ainoa ihminen, joka käsitti tuon kommentin eri tavalla.
Itsekin haluaisin välillä olla lapseton, itsekäs ja vastuuton. Minulle tämä merkitsisi sitä, että voisin itsekkäästi mennä päiväunille työpäivän jälkeen. Olla vastuuton eli vähät välittää mikä vuorokauden aika on lomalla ja tehdä mitä huvittaa, vaikka vetää päiväkännit keskellä viikkoa, vaikka lähes absolutisti olenkin.
Pointtina vain se, että elämä ei ole sidottua kotiin ja lähes minuutilleen aikataulutettua ennen kukonlaulusta puoleen yöhön. Sitä vanhempana kaipaan. Ja 5 minuutin hiljaisuutta kotona.
Ja kyllä, lapsettomanakin elämäni oli traumatisoivaa, raskasta ja olin uupunut. Silti kaipaan sitä ajoittain.
puolisosi voi auttaa sinua saavuttamaan unelmasi myös perheenäitinä. Sen kun sovitte toisille vapaapäivät, jolloin toinen hoitaa kaiken
Niin ehkä viikonloppuisin. Arkisin vanhemmat ovat eri vuoroissa töissä eli päiväunien nukkuminen työpäivän jälkeen on mahdollista vuosien päästä. Samoin päiväkännien vetäminen arkena on mahdollista mitä, kun lapsi on lähempänä teini-ikää. Molempien vanhempien pitäisi ottaa vapaapäivät tai palkata lastenhoitaja oman vapaapäivän ottamisen lisäksi, jos tämän haluaisin toteuttaa. Ja nämä vain kaksi nopeaa esimerkkiä lukuisista.
eipä ne sinkutkaan noin vain voi vetää päiväunia tai päiväkännejä. monella tuntuu olevan kova uskomus siitä, että sinkkuelämä on vain biletystä ja vapaa-aikaa
Miksei voi ottaa päiväunia sen jälkeen kun tulee töistä tai sitten lomalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne nyt vaan on kaksi täysin eri elämää, lapsellisen ja lapsettoman. Itse olen elänyt molempia siksi tiedän. Lapsettomat eivät tiedä koetulla, kouriintuntuvalla tavalla. Lapseton elää vailla lasten tuomaa vastuuta, voi olla itsekäs ja vapaa vapaa-ajallaan. Kuin ellunkana työpäivän jälkeen niin halutessaan. Lapsellisella alkaa toinen työpäivä ja siihen mahdolliset yövalvomiset päälle.
Vanhemman pitää aina laittaa lapsensa etusijalle, lapseton voi laittaa itsensä etusijalle niin halutessaan. Tämän takia en voi keskustella lapsettomien ystävieni kanssa perhe-elämästä kuin pinnallisesti. He vaan eivät voi ymmärtää. Eivät millään. Enkä minä jaksa heidän minäminä juttujaan kun olen juuri valvonut lapsen kanssa edellisyön. He vaan eivät tajua.
Tässä esimerkki siitä mistä kirjoitin aiemmin. Lapsellinen ihminen viis veisaa muista ihmisistä kuin lapsistaan, ja silti lapsettomia sanotaan itsekkäiksi.
Lapsellisen minäminä-jutut ovat tärkeämpiä ja jalompia kuin lapsettoman. Lapsellinen ei jaksa olla ystävälleen tukena, koska hän on valvonut. Ai niin on se lapsetonkin? Ei se haittaa, eri asia kun on lapseton.
Lapsellisen omien geenien jumalointi saa kammottavia piirteitä, mutta he pitävät sitä normaalina.
Todistit juuri kuinka itsekkäästi lapsettomat ajattelevat. Lapsetonkin voi valvoa miettien omia murheitaan, itseään, elämäänsä. Vanhempi valvoo lapsensa takia, murehtii ja kantaa huolta hänestä ei itsestään. Huomaa ero. Jos et huomaa niin eipä yllätä.
Niin. Se lapsellinen miettii omien geeniensä asioita. Lapsellinen voi murehtia myös muiden asioita kuin omiaan. Lapsellinen kelaa aina omia geenejään.
Ei se vanhempi mitään geenejään kelaa vaan vastuuta maailmaan saattamansa ihmisen terveydestä, elämästä, hyvinvoinnista ja tulevaisuudesta. Sinä vaan et voi sitä ymmärtää. Et sellaisen vastuun painavuutta ja määrää. Kenestäkään muusta ei olla samalla tavalla vastuussa tässä elämässä, ei ystävistä, sukulaisista, omista vanhemmista. Kuten sanottu: lapsettomat ei vaan tajua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne nyt vaan on kaksi täysin eri elämää, lapsellisen ja lapsettoman. Itse olen elänyt molempia siksi tiedän. Lapsettomat eivät tiedä koetulla, kouriintuntuvalla tavalla. Lapseton elää vailla lasten tuomaa vastuuta, voi olla itsekäs ja vapaa vapaa-ajallaan. Kuin ellunkana työpäivän jälkeen niin halutessaan. Lapsellisella alkaa toinen työpäivä ja siihen mahdolliset yövalvomiset päälle.
Vanhemman pitää aina laittaa lapsensa etusijalle, lapseton voi laittaa itsensä etusijalle niin halutessaan. Tämän takia en voi keskustella lapsettomien ystävieni kanssa perhe-elämästä kuin pinnallisesti. He vaan eivät voi ymmärtää. Eivät millään. Enkä minä jaksa heidän minäminä juttujaan kun olen juuri valvonut lapsen kanssa edellisyön. He vaan eivät tajua.
Jos vapaaehtoisesti lapsettomat eivät muka ymmärrä lapsiperhe-elämän täydellistä sitovuutta melko kouriintuntuvasti, minkä luulet olevan syynä etteivät lapsia halua? Itselläni päätös perustuu juurikin tuohon.
Jotenkin voin "sieluni silmin" kuvitella mitä se on ja on aina ollut erittäin selvää, ettei sitten mitään päikkäreitä oteta muutamaan vuoteen. Vessassa käydään pikaisesti, suihku aikataulutetaan ja ruoka syödään kylmänä. Huoli, kun jättää muille hoitoon, sydän särkyy kun pieni kaatuu. Lääkärit, koulut, harrastukset, kaverit, vaatteet, koti turvalliseksi ja selkää ei käännetä, kyllä ne kerkeää, voi kun ne kerkiää. Läsnä täytyisi olla kun kysellään, no kaikesta. Sitä en ymmärrä, miten jotkut muut eivät ymmärrä ennen lapsia.
Mua myös aina vähän naurattaa, kun lisääntyneet lussuttavat että lapseton ei voi tietää miten sitovaa ja rankkaa vanhemmuus on. Kyllä minä tiedän, ja siksi tein valintani.
Tuo mantra kertoo kaiken lapsellisten ajattelukyvystä. Kiimapäissään ja vauvakuumeessa on laitettu lapsi alulle sen enempää miettimättä, ja sitten rutistaan että kun ei voinut tietää.
Olisit ajatellut ja havainnoinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne nyt vaan on kaksi täysin eri elämää, lapsellisen ja lapsettoman. Itse olen elänyt molempia siksi tiedän. Lapsettomat eivät tiedä koetulla, kouriintuntuvalla tavalla. Lapseton elää vailla lasten tuomaa vastuuta, voi olla itsekäs ja vapaa vapaa-ajallaan. Kuin ellunkana työpäivän jälkeen niin halutessaan. Lapsellisella alkaa toinen työpäivä ja siihen mahdolliset yövalvomiset päälle.
Vanhemman pitää aina laittaa lapsensa etusijalle, lapseton voi laittaa itsensä etusijalle niin halutessaan. Tämän takia en voi keskustella lapsettomien ystävieni kanssa perhe-elämästä kuin pinnallisesti. He vaan eivät voi ymmärtää. Eivät millään. Enkä minä jaksa heidän minäminä juttujaan kun olen juuri valvonut lapsen kanssa edellisyön. He vaan eivät tajua.
Jos vapaaehtoisesti lapsettomat eivät muka ymmärrä lapsiperhe-elämän täydellistä sitovuutta melko kouriintuntuvasti, minkä luulet olevan syynä etteivät lapsia halua? Itselläni päätös perustuu juurikin tuohon.
Jotenkin voin "sieluni silmin" kuvitella mitä se on ja on aina ollut erittäin selvää, ettei sitten mitään päikkäreitä oteta muutamaan vuoteen. Vessassa käydään pikaisesti, suihku aikataulutetaan ja ruoka syödään kylmänä. Huoli, kun jättää muille hoitoon, sydän särkyy kun pieni kaatuu. Lääkärit, koulut, harrastukset, kaverit, vaatteet, koti turvalliseksi ja selkää ei käännetä, kyllä ne kerkeää, voi kun ne kerkiää. Läsnä täytyisi olla kun kysellään, no kaikesta. Sitä en ymmärrä, miten jotkut muut eivät ymmärrä ennen lapsia.
Mulle ainakin koko elämä on ollut täyttä vastuuta monista asioista ja siksi en ole halunnut sitä kamelin selän katkaisevaa lisäkuormaa vielä lapsista.
Ajattelen, että suurin osa perheeölisistä on saanut elää tosi vastuutonta elämää suurimman osan elämäänsä. Ja kun ekan kerran elämässään joutuvat kantamaan vastuuta, nostavat siitä hirveän älämölön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne nyt vaan on kaksi täysin eri elämää, lapsellisen ja lapsettoman. Itse olen elänyt molempia siksi tiedän. Lapsettomat eivät tiedä koetulla, kouriintuntuvalla tavalla. Lapseton elää vailla lasten tuomaa vastuuta, voi olla itsekäs ja vapaa vapaa-ajallaan. Kuin ellunkana työpäivän jälkeen niin halutessaan. Lapsellisella alkaa toinen työpäivä ja siihen mahdolliset yövalvomiset päälle.
Vanhemman pitää aina laittaa lapsensa etusijalle, lapseton voi laittaa itsensä etusijalle niin halutessaan. Tämän takia en voi keskustella lapsettomien ystävieni kanssa perhe-elämästä kuin pinnallisesti. He vaan eivät voi ymmärtää. Eivät millään. Enkä minä jaksa heidän minäminä juttujaan kun olen juuri valvonut lapsen kanssa edellisyön. He vaan eivät tajua.
Tässä esimerkki siitä mistä kirjoitin aiemmin. Lapsellinen ihminen viis veisaa muista ihmisistä kuin lapsistaan, ja silti lapsettomia sanotaan itsekkäiksi.
Lapsellisen minäminä-jutut ovat tärkeämpiä ja jalompia kuin lapsettoman. Lapsellinen ei jaksa olla ystävälleen tukena, koska hän on valvonut. Ai niin on se lapsetonkin? Ei se haittaa, eri asia kun on lapseton.
Lapsellisen omien geenien jumalointi saa kammottavia piirteitä, mutta he pitävät sitä normaalina.
Todistit juuri kuinka itsekkäästi lapsettomat ajattelevat. Lapsetonkin voi valvoa miettien omia murheitaan, itseään, elämäänsä. Vanhempi valvoo lapsensa takia, murehtii ja kantaa huolta hänestä ei itsestään. Huomaa ero. Jos et huomaa niin eipä yllätä.
Niin. Se lapsellinen miettii omien geeniensä asioita. Lapsellinen voi murehtia myös muiden asioita kuin omiaan. Lapsellinen kelaa aina omia geenejään.
Ei se vanhempi mitään geenejään kelaa vaan vastuuta maailmaan saattamansa ihmisen terveydestä, elämästä, hyvinvoinnista ja tulevaisuudesta. Sinä vaan et voi sitä ymmärtää. Et sellaisen vastuun painavuutta ja määrää. Kenestäkään muusta ei olla samalla tavalla vastuussa tässä elämässä, ei ystävistä, sukulaisista, omista vanhemmista. Kuten sanottu: lapsettomat ei vaan tajua.
Ymmärrän hyvin. Ei se siitä vähemmän itsekästä puuhaa tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne nyt vaan on kaksi täysin eri elämää, lapsellisen ja lapsettoman. Itse olen elänyt molempia siksi tiedän. Lapsettomat eivät tiedä koetulla, kouriintuntuvalla tavalla. Lapseton elää vailla lasten tuomaa vastuuta, voi olla itsekäs ja vapaa vapaa-ajallaan. Kuin ellunkana työpäivän jälkeen niin halutessaan. Lapsellisella alkaa toinen työpäivä ja siihen mahdolliset yövalvomiset päälle.
Vanhemman pitää aina laittaa lapsensa etusijalle, lapseton voi laittaa itsensä etusijalle niin halutessaan. Tämän takia en voi keskustella lapsettomien ystävieni kanssa perhe-elämästä kuin pinnallisesti. He vaan eivät voi ymmärtää. Eivät millään. Enkä minä jaksa heidän minäminä juttujaan kun olen juuri valvonut lapsen kanssa edellisyön. He vaan eivät tajua.
Jos vapaaehtoisesti lapsettomat eivät muka ymmärrä lapsiperhe-elämän täydellistä sitovuutta melko kouriintuntuvasti, minkä luulet olevan syynä etteivät lapsia halua? Itselläni päätös perustuu juurikin tuohon.
Jotenkin voin "sieluni silmin" kuvitella mitä se on ja on aina ollut erittäin selvää, ettei sitten mitään päikkäreitä oteta muutamaan vuoteen. Vessassa käydään pikaisesti, suihku aikataulutetaan ja ruoka syödään kylmänä. Huoli, kun jättää muille hoitoon, sydän särkyy kun pieni kaatuu. Lääkärit, koulut, harrastukset, kaverit, vaatteet, koti turvalliseksi ja selkää ei käännetä, kyllä ne kerkeää, voi kun ne kerkiää. Läsnä täytyisi olla kun kysellään, no kaikesta. Sitä en ymmärrä, miten jotkut muut eivät ymmärrä ennen lapsia.
Mua myös aina vähän naurattaa, kun lisääntyneet lussuttavat että lapseton ei voi tietää miten sitovaa ja rankkaa vanhemmuus on. Kyllä minä tiedän, ja siksi tein valintani.
Tuo mantra kertoo kaiken lapsellisten ajattelukyvystä. Kiimapäissään ja vauvakuumeessa on laitettu lapsi alulle sen enempää miettimättä, ja sitten rutistaan että kun ei voinut tietää.
Olisit ajatellut ja havainnoinut.
Mene nyt kysymään siltä mutsiltasi miksi se monisti surkeat geenit. Päästään sinusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne nyt vaan on kaksi täysin eri elämää, lapsellisen ja lapsettoman. Itse olen elänyt molempia siksi tiedän. Lapsettomat eivät tiedä koetulla, kouriintuntuvalla tavalla. Lapseton elää vailla lasten tuomaa vastuuta, voi olla itsekäs ja vapaa vapaa-ajallaan. Kuin ellunkana työpäivän jälkeen niin halutessaan. Lapsellisella alkaa toinen työpäivä ja siihen mahdolliset yövalvomiset päälle.
Vanhemman pitää aina laittaa lapsensa etusijalle, lapseton voi laittaa itsensä etusijalle niin halutessaan. Tämän takia en voi keskustella lapsettomien ystävieni kanssa perhe-elämästä kuin pinnallisesti. He vaan eivät voi ymmärtää. Eivät millään. Enkä minä jaksa heidän minäminä juttujaan kun olen juuri valvonut lapsen kanssa edellisyön. He vaan eivät tajua.
Jos vapaaehtoisesti lapsettomat eivät muka ymmärrä lapsiperhe-elämän täydellistä sitovuutta melko kouriintuntuvasti, minkä luulet olevan syynä etteivät lapsia halua? Itselläni päätös perustuu juurikin tuohon.
Jotenkin voin "sieluni silmin" kuvitella mitä se on ja on aina ollut erittäin selvää, ettei sitten mitään päikkäreitä oteta muutamaan vuoteen. Vessassa käydään pikaisesti, suihku aikataulutetaan ja ruoka syödään kylmänä. Huoli, kun jättää muille hoitoon, sydän särkyy kun pieni kaatuu. Lääkärit, koulut, harrastukset, kaverit, vaatteet, koti turvalliseksi ja selkää ei käännetä, kyllä ne kerkeää, voi kun ne kerkiää. Läsnä täytyisi olla kun kysellään, no kaikesta. Sitä en ymmärrä, miten jotkut muut eivät ymmärrä ennen lapsia.
Mua myös aina vähän naurattaa, kun lisääntyneet lussuttavat että lapseton ei voi tietää miten sitovaa ja rankkaa vanhemmuus on. Kyllä minä tiedän, ja siksi tein valintani.
Tuo mantra kertoo kaiken lapsellisten ajattelukyvystä. Kiimapäissään ja vauvakuumeessa on laitettu lapsi alulle sen enempää miettimättä, ja sitten rutistaan että kun ei voinut tietää.
Olisit ajatellut ja havainnoinut.
Mene nyt kysymään siltä mutsiltasi miksi se monisti surkeat geenit. Päästään sinusta.
Miksi kysyisin, kun en minä sitä tietoa kaipaa vaan sinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne nyt vaan on kaksi täysin eri elämää, lapsellisen ja lapsettoman. Itse olen elänyt molempia siksi tiedän. Lapsettomat eivät tiedä koetulla, kouriintuntuvalla tavalla. Lapseton elää vailla lasten tuomaa vastuuta, voi olla itsekäs ja vapaa vapaa-ajallaan. Kuin ellunkana työpäivän jälkeen niin halutessaan. Lapsellisella alkaa toinen työpäivä ja siihen mahdolliset yövalvomiset päälle.
Vanhemman pitää aina laittaa lapsensa etusijalle, lapseton voi laittaa itsensä etusijalle niin halutessaan. Tämän takia en voi keskustella lapsettomien ystävieni kanssa perhe-elämästä kuin pinnallisesti. He vaan eivät voi ymmärtää. Eivät millään. Enkä minä jaksa heidän minäminä juttujaan kun olen juuri valvonut lapsen kanssa edellisyön. He vaan eivät tajua.
Tässä esimerkki siitä mistä kirjoitin aiemmin. Lapsellinen ihminen viis veisaa muista ihmisistä kuin lapsistaan, ja silti lapsettomia sanotaan itsekkäiksi.
Lapsellisen minäminä-jutut ovat tärkeämpiä ja jalompia kuin lapsettoman. Lapsellinen ei jaksa olla ystävälleen tukena, koska hän on valvonut. Ai niin on se lapsetonkin? Ei se haittaa, eri asia kun on lapseton.
Lapsellisen omien geenien jumalointi saa kammottavia piirteitä, mutta he pitävät sitä normaalina.
Todistit juuri kuinka itsekkäästi lapsettomat ajattelevat. Lapsetonkin voi valvoa miettien omia murheitaan, itseään, elämäänsä. Vanhempi valvoo lapsensa takia, murehtii ja kantaa huolta hänestä ei itsestään. Huomaa ero. Jos et huomaa niin eipä yllätä.
Niin. Se lapsellinen miettii omien geeniensä asioita. Lapsellinen voi murehtia myös muiden asioita kuin omiaan. Lapsellinen kelaa aina omia geenejään.
Ei se vanhempi mitään geenejään kelaa vaan vastuuta maailmaan saattamansa ihmisen terveydestä, elämästä, hyvinvoinnista ja tulevaisuudesta. Sinä vaan et voi sitä ymmärtää. Et sellaisen vastuun painavuutta ja määrää. Kenestäkään muusta ei olla samalla tavalla vastuussa tässä elämässä, ei ystävistä, sukulaisista, omista vanhemmista. Kuten sanottu: lapsettomat ei vaan tajua.
Se, että kykenee kantamaan tuollaista vastuuta vain lapsistaan, kertoo itsekkyydestä. Monet kykenee parempaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne nyt vaan on kaksi täysin eri elämää, lapsellisen ja lapsettoman. Itse olen elänyt molempia siksi tiedän. Lapsettomat eivät tiedä koetulla, kouriintuntuvalla tavalla. Lapseton elää vailla lasten tuomaa vastuuta, voi olla itsekäs ja vapaa vapaa-ajallaan. Kuin ellunkana työpäivän jälkeen niin halutessaan. Lapsellisella alkaa toinen työpäivä ja siihen mahdolliset yövalvomiset päälle.
Vanhemman pitää aina laittaa lapsensa etusijalle, lapseton voi laittaa itsensä etusijalle niin halutessaan. Tämän takia en voi keskustella lapsettomien ystävieni kanssa perhe-elämästä kuin pinnallisesti. He vaan eivät voi ymmärtää. Eivät millään. Enkä minä jaksa heidän minäminä juttujaan kun olen juuri valvonut lapsen kanssa edellisyön. He vaan eivät tajua.
Tässä esimerkki siitä mistä kirjoitin aiemmin. Lapsellinen ihminen viis veisaa muista ihmisistä kuin lapsistaan, ja silti lapsettomia sanotaan itsekkäiksi.
Lapsellisen minäminä-jutut ovat tärkeämpiä ja jalompia kuin lapsettoman. Lapsellinen ei jaksa olla ystävälleen tukena, koska hän on valvonut. Ai niin on se lapsetonkin? Ei se haittaa, eri asia kun on lapseton.
Lapsellisen omien geenien jumalointi saa kammottavia piirteitä, mutta he pitävät sitä normaalina.
Todistit juuri kuinka itsekkäästi lapsettomat ajattelevat. Lapsetonkin voi valvoa miettien omia murheitaan, itseään, elämäänsä. Vanhempi valvoo lapsensa takia, murehtii ja kantaa huolta hänestä ei itsestään. Huomaa ero. Jos et huomaa niin eipä yllätä.
Niin. Se lapsellinen miettii omien geeniensä asioita. Lapsellinen voi murehtia myös muiden asioita kuin omiaan. Lapsellinen kelaa aina omia geenejään.
Moni empatisoi kaikkia maailman lapsia vanhemmaksi tultuaan ja miettii enemmän planeetan kohtaloa kuin ne, joilla ei jää geenien jatkajia katselemaan tätä palloa. Siinä mielessä lapselliset ovat laajemmin yhteisen hyvän puolesta.
Jos oikeasti empatisoisit maailman lapsia edes rahtusen verran, et olisi tehnyt ylikansoittuneeseen maailmaan yhtään lasta lisää.
Maailmassa ei ole liikaa varsinkaan nuoria ihmisiä länsimaissa. Väestöromahdus tulee olemaan iso kriisi, kun eläkeikäisiä on liikaa työikäisten, lasten ja nuorten määrään verrattuna. Kolmannen maailman maissa voi riittää nuorta polvea mutta ei se meitä auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne nyt vaan on kaksi täysin eri elämää, lapsellisen ja lapsettoman. Itse olen elänyt molempia siksi tiedän. Lapsettomat eivät tiedä koetulla, kouriintuntuvalla tavalla. Lapseton elää vailla lasten tuomaa vastuuta, voi olla itsekäs ja vapaa vapaa-ajallaan. Kuin ellunkana työpäivän jälkeen niin halutessaan. Lapsellisella alkaa toinen työpäivä ja siihen mahdolliset yövalvomiset päälle.
Vanhemman pitää aina laittaa lapsensa etusijalle, lapseton voi laittaa itsensä etusijalle niin halutessaan. Tämän takia en voi keskustella lapsettomien ystävieni kanssa perhe-elämästä kuin pinnallisesti. He vaan eivät voi ymmärtää. Eivät millään. Enkä minä jaksa heidän minäminä juttujaan kun olen juuri valvonut lapsen kanssa edellisyön. He vaan eivät tajua.
Jos vapaaehtoisesti lapsettomat eivät muka ymmärrä lapsiperhe-elämän täydellistä sitovuutta melko kouriintuntuvasti, minkä luulet olevan syynä etteivät lapsia halua? Itselläni päätös perustuu juurikin tuohon.
Jotenkin voin "sieluni silmin" kuvitella mitä se on ja on aina ollut erittäin selvää, ettei sitten mitään päikkäreitä oteta muutamaan vuoteen. Vessassa käydään pikaisesti, suihku aikataulutetaan ja ruoka syödään kylmänä. Huoli, kun jättää muille hoitoon, sydän särkyy kun pieni kaatuu. Lääkärit, koulut, harrastukset, kaverit, vaatteet, koti turvalliseksi ja selkää ei käännetä, kyllä ne kerkeää, voi kun ne kerkiää. Läsnä täytyisi olla kun kysellään, no kaikesta. Sitä en ymmärrä, miten jotkut muut eivät ymmärrä ennen lapsia.
On eriasia ajatella, eläytyä, ymmärtää sitä kautta kuin elää elämää lapsen kanssa. Kouriintuntuvasti, sydämeentuntuvasti, joka päivä elämän loppuun asti. Kun vielä kuolinvuoteellakin suret sitä että lapsesi joutuu suremaan lähestyvää kuolemaasi. Et sure itseäsi ja kuolemaasi vaan sitä että lapsesi kärsii. Näin sanoi kuoleva äitini minulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne nyt vaan on kaksi täysin eri elämää, lapsellisen ja lapsettoman. Itse olen elänyt molempia siksi tiedän. Lapsettomat eivät tiedä koetulla, kouriintuntuvalla tavalla. Lapseton elää vailla lasten tuomaa vastuuta, voi olla itsekäs ja vapaa vapaa-ajallaan. Kuin ellunkana työpäivän jälkeen niin halutessaan. Lapsellisella alkaa toinen työpäivä ja siihen mahdolliset yövalvomiset päälle.
Vanhemman pitää aina laittaa lapsensa etusijalle, lapseton voi laittaa itsensä etusijalle niin halutessaan. Tämän takia en voi keskustella lapsettomien ystävieni kanssa perhe-elämästä kuin pinnallisesti. He vaan eivät voi ymmärtää. Eivät millään. Enkä minä jaksa heidän minäminä juttujaan kun olen juuri valvonut lapsen kanssa edellisyön. He vaan eivät tajua.
Tässä esimerkki siitä mistä kirjoitin aiemmin. Lapsellinen ihminen viis veisaa muista ihmisistä kuin lapsistaan, ja silti lapsettomia sanotaan itsekkäiksi.
Lapsellisen minäminä-jutut ovat tärkeämpiä ja jalompia kuin lapsettoman. Lapsellinen ei jaksa olla ystävälleen tukena, koska hän on valvonut. Ai niin on se lapsetonkin? Ei se haittaa, eri asia kun on lapseton.
Lapsellisen omien geenien jumalointi saa kammottavia piirteitä, mutta he pitävät sitä normaalina.
Todistit juuri kuinka itsekkäästi lapsettomat ajattelevat. Lapsetonkin voi valvoa miettien omia murheitaan, itseään, elämäänsä. Vanhempi valvoo lapsensa takia, murehtii ja kantaa huolta hänestä ei itsestään. Huomaa ero. Jos et huomaa niin eipä yllätä.
Niin. Se lapsellinen miettii omien geeniensä asioita. Lapsellinen voi murehtia myös muiden asioita kuin omiaan. Lapsellinen kelaa aina omia geenejään.
Moni empatisoi kaikkia maailman lapsia vanhemmaksi tultuaan ja miettii enemmän planeetan kohtaloa kuin ne, joilla ei jää geenien jatkajia katselemaan tätä palloa. Siinä mielessä lapselliset ovat laajemmin yhteisen hyvän puolesta.
Jos oikeasti empatisoisit maailman lapsia edes rahtusen verran, et olisi tehnyt ylikansoittuneeseen maailmaan yhtään lasta lisää.
Maailmassa ei ole liikaa varsinkaan nuoria ihmisiä länsimaissa. Väestöromahdus tulee olemaan iso kriisi, kun eläkeikäisiä on liikaa työikäisten, lasten ja nuorten määrään verrattuna. Kolmannen maailman maissa voi riittää nuorta polvea mutta ei se meitä auta.
Länsimaissa nimenomaan on liikaa ihmisiä, sillä yksilön hiilijalanjälki on moninkertainen kehittyviin maihin verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne nyt vaan on kaksi täysin eri elämää, lapsellisen ja lapsettoman. Itse olen elänyt molempia siksi tiedän. Lapsettomat eivät tiedä koetulla, kouriintuntuvalla tavalla. Lapseton elää vailla lasten tuomaa vastuuta, voi olla itsekäs ja vapaa vapaa-ajallaan. Kuin ellunkana työpäivän jälkeen niin halutessaan. Lapsellisella alkaa toinen työpäivä ja siihen mahdolliset yövalvomiset päälle.
Vanhemman pitää aina laittaa lapsensa etusijalle, lapseton voi laittaa itsensä etusijalle niin halutessaan. Tämän takia en voi keskustella lapsettomien ystävieni kanssa perhe-elämästä kuin pinnallisesti. He vaan eivät voi ymmärtää. Eivät millään. Enkä minä jaksa heidän minäminä juttujaan kun olen juuri valvonut lapsen kanssa edellisyön. He vaan eivät tajua.
Jos vapaaehtoisesti lapsettomat eivät muka ymmärrä lapsiperhe-elämän täydellistä sitovuutta melko kouriintuntuvasti, minkä luulet olevan syynä etteivät lapsia halua? Itselläni päätös perustuu juurikin tuohon.
Jotenkin voin "sieluni silmin" kuvitella mitä se on ja on aina ollut erittäin selvää, ettei sitten mitään päikkäreitä oteta muutamaan vuoteen. Vessassa käydään pikaisesti, suihku aikataulutetaan ja ruoka syödään kylmänä. Huoli, kun jättää muille hoitoon, sydän särkyy kun pieni kaatuu. Lääkärit, koulut, harrastukset, kaverit, vaatteet, koti turvalliseksi ja selkää ei käännetä, kyllä ne kerkeää, voi kun ne kerkiää. Läsnä täytyisi olla kun kysellään, no kaikesta. Sitä en ymmärrä, miten jotkut muut eivät ymmärrä ennen lapsia.
Mua myös aina vähän naurattaa, kun lisääntyneet lussuttavat että lapseton ei voi tietää miten sitovaa ja rankkaa vanhemmuus on. Kyllä minä tiedän, ja siksi tein valintani.
Tuo mantra kertoo kaiken lapsellisten ajattelukyvystä. Kiimapäissään ja vauvakuumeessa on laitettu lapsi alulle sen enempää miettimättä, ja sitten rutistaan että kun ei voinut tietää.
Olisit ajatellut ja havainnoinut.
Mene nyt kysymään siltä mutsiltasi miksi se monisti surkeat geenit. Päästään sinusta.
Miksi kysyisin, kun en minä sitä tietoa kaipaa vaan sinä?
Itse kuitenkin sitä täälläkin tinkasit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne nyt vaan on kaksi täysin eri elämää, lapsellisen ja lapsettoman. Itse olen elänyt molempia siksi tiedän. Lapsettomat eivät tiedä koetulla, kouriintuntuvalla tavalla. Lapseton elää vailla lasten tuomaa vastuuta, voi olla itsekäs ja vapaa vapaa-ajallaan. Kuin ellunkana työpäivän jälkeen niin halutessaan. Lapsellisella alkaa toinen työpäivä ja siihen mahdolliset yövalvomiset päälle.
Vanhemman pitää aina laittaa lapsensa etusijalle, lapseton voi laittaa itsensä etusijalle niin halutessaan. Tämän takia en voi keskustella lapsettomien ystävieni kanssa perhe-elämästä kuin pinnallisesti. He vaan eivät voi ymmärtää. Eivät millään. Enkä minä jaksa heidän minäminä juttujaan kun olen juuri valvonut lapsen kanssa edellisyön. He vaan eivät tajua.
Tässä esimerkki siitä mistä kirjoitin aiemmin. Lapsellinen ihminen viis veisaa muista ihmisistä kuin lapsistaan, ja silti lapsettomia sanotaan itsekkäiksi.
Lapsellisen minäminä-jutut ovat tärkeämpiä ja jalompia kuin lapsettoman. Lapsellinen ei jaksa olla ystävälleen tukena, koska hän on valvonut. Ai niin on se lapsetonkin? Ei se haittaa, eri asia kun on lapseton.
Lapsellisen omien geenien jumalointi saa kammottavia piirteitä, mutta he pitävät sitä normaalina.
Todistit juuri kuinka itsekkäästi lapsettomat ajattelevat. Lapsetonkin voi valvoa miettien omia murheitaan, itseään, elämäänsä. Vanhempi valvoo lapsensa takia, murehtii ja kantaa huolta hänestä ei itsestään. Huomaa ero. Jos et huomaa niin eipä yllätä.
Niin. Se lapsellinen miettii omien geeniensä asioita. Lapsellinen voi murehtia myös muiden asioita kuin omiaan. Lapsellinen kelaa aina omia geenejään.
Ei se vanhempi mitään geenejään kelaa vaan vastuuta maailmaan saattamansa ihmisen terveydestä, elämästä, hyvinvoinnista ja tulevaisuudesta. Sinä vaan et voi sitä ymmärtää. Et sellaisen vastuun painavuutta ja määrää. Kenestäkään muusta ei olla samalla tavalla vastuussa tässä elämässä, ei ystävistä, sukulaisista, omista vanhemmista. Kuten sanottu: lapsettomat ei vaan tajua.
Se, että kykenee kantamaan tuollaista vastuuta vain lapsistaan, kertoo itsekkyydestä. Monet kykenee parempaan.
"Pieni on se äidinrakkauden piiri, johon mahtuu vain omat lapset."
- Sylvi Kekkonen
En ole tähän päivään mennessä tajunnut mikä v....u on lasten idea?! Lapsi lapsi lapsi lapsi, loputonta jankkausta LAPSISTA, wau. MIKÄ SE IDEA ON?
Vauvat ovat ajatuksen tasolla ihan ok, tosin en minä ikinä katso vauvoja silleen VOOOIIIIII IHANA SÖPÖLÄINEN VOOOIIIIII. Tai no ehkä yksi vauva sadasta aiheuttaa tuollaisen reaktion.
Kun katselen ihan oikean elämän kakaroita tai vaikka somessa, sellaisia moniongelmaisia... En minä jaksaisi. En jaksaisi yrittää takoa järkeä keskenkasvuisen aivoihin liittyen esimerkiksi tupakkaan. Minulla on varaa sanoa, koska olen aina ollut kunnollinen eikä minulle ole tarvinnut pitää alaikäisenä mitään saarnatunteja mistään.
En ole ollut edes aikeissa luisua pahoille teille ja olen aina ollut halukas hoitamaan asiani kunniallisesti, huolellisesti ja muuta sellaista kliseep..aa. mutta en millään voisi tietää millainen kakarastani tulisi. Enkä edelleenkään ymmärrä sitä pointtia. Lemmikki on söpö karvapallukka (ainakin useimmiten) ja sen kanssa voi höpsötellä ja se pysyy aina yhtä hölmönä ja avuttomana söpöläisenä. Sitä saa lelliä mielin määrin eikä sille tarvitse opettaa kaiken maailman moraaliasioita.
Lapsi on ehkä mahdollisesti suhtkoht söpö pienenä, sitten siitä tulee noloja tiktok-videoita kuvaava teini, sitten turha aikuinen. Mitä iloa siitäkin on?