3 lapsen äiti puhuu mitä sattuu: "Olisi ihana välillä olla vastuuton ja itsekäs kuten lapsettomat"

Vierailija kirjoitti:

Kuka mitä missä? Olisi muutamakin sananen sanottavana alkaen oman syöpäsairaan puolison saattohoitamisesta omien vanhempien hoitamiseen.

Aika monella jolla on pieniä lapsia, on myös tuo sinun tilanne siinä taakkana kannettavana.

Itselläkin oli 2v yöt huutava lapsi, puoliso sairastui, järjettömät velat kaatuivat niskaani, meni omakin terveys, tein kokopäiväistä vuorotyötä koko ajan siinä ohella nukkumatta öitä ja yritin vain selviytyä hengissä. Ja kieltämättä raskasta oli ettei koskaan ollut aikaa istua sohvalle, itkeä, pysähtyä, nukkua. Piti vain elää lapsen tahtisesti sen mitä työpäiviä ennen tai jälkeen ehti ja öisin nousta heräilevän lapsen takia. Siinä kohtaan mietti, kuinka paljon helpompaa kaikki olisi ilman lasta.

Mutta ei lähdetä kilpailemaan kenellä on raskainta. Sen ei pitäisi olla saavutus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapseton siskoni jauhaa miten hän tietää millaista on olla äiti. Ei tiedä. Kun ei ole koskaan ollut.

Äiti on aina ollut ensin lapseton. Äiti voi verrata noita kahta.

Toki lapsettomallakin on erilaisia vastuita, mutta äiti on 24/7 vastuussa.

Pelkkä ovesta ulos pääseminen kahden pienen lapsen kanssa talvisin on operaatio. Siskoni selittää miten ns kipaisisin kaupassa tms hakemassa jotain juu. Sehän sujuukin suit sait.

Tämähän on ihan oma valintasi. Eikö lapsillasi muuten ole isää, joka voisi jäädä lasten kanssa kotiin kun käyt kaupassa?

Ai että joka huushollissa on 24/7 kaksi aikuista passissa? Muita aivopieruja?

Siis lapsillasi ei ole isää? Vai pitääkö kauppareissut hoitaa aina silloin kun hän on töisssä?

Lapseton siskoni ei ymmärrä että jos on lasten kanssa yksin kotona ei pysty ns piipahtamaan missään.

Mitä sinä et nyt ymmärrä?

Minä osaan hoitaa kaupassakäynnin, lapsilla on isä, mutta lapsettoman siskoni kaaliin ei millään mene että vaikka kuinka toi kauppakeskus on tossa kilsan päässä, minä en sieltä mitään kipaise jos täällä ei ole muita aikuisia.

Tavaanko sinulle?

Kumma kun muut äidit pääsevät kauppaan lastensa kanssa, vaikkei isä olisi edes kuvioissa mukana. Olisikohan sinussa tai lastesi kurittomuudessa kenties jotain vikaa?

Kumma kun Suomessa on peruskoulu ja silti täällä riittää lukutaidottomia.

Pääsen minä kauppaan.

Sanoin ettei lasten kanssa talviaikaan kipaista minnekään.

Pelkkään pukemiseen ja lähtöön menee se aika mikä aikuisella menee koko reissuun.

Jos pääset kauppaan, niin mitä helvettiä sitten kitiset siinä? Jos lapsesi eivät osa käyttäytyä ja pukea talvihaalaria päälleen, sinulla on mennyt kasvatuksessa jotain pahasti pieleen.

Niin, tai sitten ap ei ole onnistunut kasvatuksellaan jyräämään lapsiensa omaa tahtoa.

Asetuppa itse hetkeksi sen lapsen asemaan: Pitkä päiväkotipäivä takana, hälinää, päiväkodin aikataulujen mukana pomppimista, väsyttää, nälkä, on ollut äitiä, kotia, omia leluja jne ikävä. On just raahauduttu kotiin ja kaikilla vähän pinna kireällä. Sitten äiti huomaa, että ei perhana, joku oleellinen ainesosa ruosta unohtui kauppaan kiireessä ja väsyneenä, tai piti käydä apteekissa tai jotain muuta akuuttia. Ei kun kaikki varusteet takaisin päälle ja menoksi. Kiltistikö pukeutuisit vai protestoisitko vähän?

En minä ole mitään unohtanut vaan lapseton siskoni tykkäsi että minä lasten kanssa kipaisen hakemassa HÄNEN ostoksensa.

Ihan yleisellä tasolla kirjoitin. :) Yritin nyt saada tuota yhtä ymmärtämään, että esimerkiksi pukemista vastaan laittava lapsi ei tarkoita epäonnistunutta kasvatusta kuten hän tuossa vihjailee.

Ei siinä tartte ees hangoitella. Riittää kun on vähän haaveiluun taipuvainen niin se pukeminen keeeeeeeestääääää.

Js yleensä klassisesti jollain on pissahätä siinä vsiheessa kun kaikilla viimein on vaatteet päällä😅 viimeksi jouduttiin pissalle kiinalaisern ravintolaam tossa kilsan matkalla.

Me aina käsketään lapset juomaan vettä ja käymään pissalla ennen mihinkään lähtöä. Ei ole ollut kuin ehkä kerran tuollainen tilanne, että hätä yllätti ulkona. Ja eivät valita janoa, kun juovat ennen lähtöä. Ihmeen sujuvasti meillä on muutenkin mennyt kaikki pukemiset ja muut, vaikka kummatkin lapset on erityislapsia.

Vaan jos joku yhtäkkiä vaatii sua kipaisemaan, et sinä silloin ole valmisrautunut lähtöön tai säädellyt lasten juomisia.

Mun lapsista astmalapsi ei osaa säädellä sitä vessahätäänsä vielä. Luultavasti koska juo lääkityksen takia enemmän kuin muuten joisi.

Meillä on aina valmiina reissukassi kaapissa niitä tilanteita varten, kun joutuu kipaisemaan jonnekin. Lapsetkin on koulutettu siihen, että ennen lähtöä käydään pikaisesti pisulla, vaikka tuntuisi siltä ettei ole vielä suuri hätä. Käytännössä ei tarvitse tehdä muuta kuin täyttää hanasta juomapuollot, käskyttää lapset pissalle ja sitten menoksi.  eri

Vähän vaikea ymmärtää, miten joku (edes lapseton) voi kuvitella, että pienten lasten kanssa tuosta vain kipaistaan tekemässä ostoksia ihmiselle, joka voisi itsekin omat ostoksensa tehdä. Ei, vaikka lapsiperhe asuisi kaupan vieressä. Kouluikäiset lapset voi jättää kotiin, kun kipaisee ostoksilla, mutta alle kouluikäisiä ei vain voi jättää yksin kotiin. Kesällä on pientenkin lasten kanssa helpompi lähteä kauppaan, mutta talvella tarvitaan ulkovaatteet ja valmisteluja. Se 20 minuutin pikainen kaupassa poikkeaminen voi hyvinkin pikkulapsiperheessä tarkoittaa tunnin operaatiota.

Lapseton on oikeasti aika itsekäs, jos pyytää lapsiperheeltä "pieniä" palveluksia, jotka vievät perheelliseltä moninkertaisen ajan perheettömään verrattuna. Olisi paljon normaalimpaa, että se lapseton sukulainen kertoo itse lähtevänsä käymään kaupassa ja kysyy, tarvitseeko perheellinen sukulainen sieltä jotakin.

kertoo elämänhallintaongelmasta, jos ei saa lapsiaan ulos edes 20 minuutissa

Tietenkni ne lapset saa ulos. Eihän se ole ongelma. Mutta talvella niiden pitää pukea ensin talvivaatteet.

Minä suren lapseni psyykkistä oireilua ja pärjäämistä tässä elämässä, lapseton ystäväni miettii omaa ahdistuneisuuttaan ja masentuneisuuttaan. Minäkin olen ahdistunut ja masentunut mutta en voi keskittyä itseeni koska minun pitää keskittyä kannattelemaan lastani. Tässä näkyy se ero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ehkä ainoa ihminen, joka käsitti tuon kommentin eri tavalla.

Itsekin haluaisin välillä olla lapseton, itsekäs ja vastuuton. Minulle tämä merkitsisi sitä, että voisin itsekkäästi mennä päiväunille työpäivän jälkeen. Olla vastuuton eli vähät välittää mikä vuorokauden aika on lomalla ja tehdä mitä huvittaa, vaikka vetää päiväkännit keskellä viikkoa, vaikka lähes absolutisti olenkin.

Pointtina vain se, että elämä ei ole sidottua kotiin ja lähes minuutilleen aikataulutettua ennen kukonlaulusta puoleen yöhön. Sitä vanhempana kaipaan. Ja 5 minuutin hiljaisuutta kotona.

Ja kyllä, lapsettomanakin elämäni oli traumatisoivaa, raskasta ja olin uupunut. Silti kaipaan sitä ajoittain.

puolisosi voi auttaa sinua saavuttamaan unelmasi myös perheenäitinä. Sen kun sovitte toisille vapaapäivät, jolloin toinen hoitaa kaiken

Niin ehkä viikonloppuisin. Arkisin vanhemmat ovat eri vuoroissa töissä eli päiväunien nukkuminen työpäivän jälkeen on mahdollista vuosien päästä. Samoin päiväkännien vetäminen arkena on mahdollista mitä, kun lapsi on lähempänä teini-ikää. Molempien vanhempien pitäisi ottaa vapaapäivät tai palkata lastenhoitaja oman vapaapäivän ottamisen lisäksi, jos tämän haluaisin toteuttaa. Ja nämä vain kaksi nopeaa esimerkkiä lukuisista.

Vierailija kirjoitti:

Kuka mitä missä? Olisi muutamakin sananen sanottavana alkaen oman syöpäsairaan puolison saattohoitamisesta omien vanhempien hoitamiseen.

Normaalia elämää. Moni perheellinenkin kohtaa tuollaista, sen lisäksi että on ne lapset vastuullaan.

Kun mun lapset oli pieniä, siskoni sairasti syövän kahdesti, anoppi samaten ja kuolikin sitten sen päätteeksi, appi sairastui Alzheimeriin 600 kilsan päässä ja itselläni puhkesi autoimmuunisairaus.

Silti piti vain pyörittää se lasten arki päiväistä toiseen, viikosta toiseen ja kuukaudesta toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Niinhän on ollutkin vastuuton ja itsekäs, tuskin hänellä koko elämää lapsia on ollut. Jos hänen mukaansa mittari on tämä. Ei tajunnut että haukkui myös itseään.

Onko itsekkääksi sanominen haukkumista? Minusta se oli vain toteamus. Me kaikki ollaan itsekkäitä, tavalla tai toisella, perusfakta ihmisestä. Ihmettelinkin, miksi niin moni tuntui ottavan nokkiinsa, pahansuovaksikin haukuttiin äityliä... 

Näin me koetaan eri tavalla.

itsekäs äiti-ihminen

Ystäväni on aivan loppu hoidettuaan pari päivää kummilastaan. "Kokeile 18v. vastuuta ja huolta" tekisi mieli sanoa hänelle. Huolta ja vastuuta joka jatkuu vielä täysi-ikäisyyden jälkeenkin.

Vierailija kirjoitti:

Minä suren lapseni psyykkistä oireilua ja pärjäämistä tässä elämässä, lapseton ystäväni miettii omaa ahdistuneisuuttaan ja masentuneisuuttaan. Minäkin olen ahdistunut ja masentunut mutta en voi keskittyä itseeni koska minun pitää keskittyä kannattelemaan lastani. Tässä näkyy se ero.

Jospa se lapsi oireilee sun huonoa oloa? Ei voi auttaa toista, jos voi itse huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni on aivan loppu hoidettuaan pari päivää kummilastaan. "Kokeile 18v. vastuuta ja huolta" tekisi mieli sanoa hänelle. Huolta ja vastuuta joka jatkuu vielä täysi-ikäisyyden jälkeenkin.

Kokeile itse hoitaa työsi ja kotisi, kahden iäkkään vanhemman asiat lääkäriläynteineen, kuolemanpelkoinern, sairauksiin liittyvine kipuineen... Ja siedä samalla siskoa, joka ei ehdi, koska lapset. Tämän kokemuksen myötä mulla on ymmärrys 0 lapsiperheiden vaikeuksille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinhän on ollutkin vastuuton ja itsekäs, tuskin hänellä koko elämää lapsia on ollut. Jos hänen mukaansa mittari on tämä. Ei tajunnut että haukkui myös itseään.

Onko itsekkääksi sanominen haukkumista? Minusta se oli vain toteamus. Me kaikki ollaan itsekkäitä, tavalla tai toisella, perusfakta ihmisestä. Ihmettelinkin, miksi niin moni tuntui ottavan nokkiinsa, pahansuovaksikin haukuttiin äityliä... 

Näin me koetaan eri tavalla.

itsekäs äiti-ihminen

Ehkä siksi, että tuollaisten törkeyksien latelu lapsettomille on aika yleistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni on aivan loppu hoidettuaan pari päivää kummilastaan. "Kokeile 18v. vastuuta ja huolta" tekisi mieli sanoa hänelle. Huolta ja vastuuta joka jatkuu vielä täysi-ikäisyyden jälkeenkin.

Kokeile itse hoitaa työsi ja kotisi, kahden iäkkään vanhemman asiat lääkäriläynteineen, kuolemanpelkoinern, sairauksiin liittyvine kipuineen... Ja siedä samalla siskoa, joka ei ehdi, koska lapset. Tämän kokemuksen myötä mulla on ymmärrys 0 lapsiperheiden vaikeuksille.

Normaalia elämää. Älä paneudu ja piehtaroi vaan hoida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka mitä missä? Olisi muutamakin sananen sanottavana alkaen oman syöpäsairaan puolison saattohoitamisesta omien vanhempien hoitamiseen.

Normaalia elämää. Moni perheellinenkin kohtaa tuollaista, sen lisäksi että on ne lapset vastuullaan.

Kun mun lapset oli pieniä, siskoni sairasti syövän kahdesti, anoppi samaten ja kuolikin sitten sen päätteeksi, appi sairastui Alzheimeriin 600 kilsan päässä ja itselläni puhkesi autoimmuunisairaus.

Silti piti vain pyörittää se lasten arki päiväistä toiseen, viikosta toiseen ja kuukaudesta toiseen.

Moni perheellinen luistelee noista vastuista vedoten siihen, että on lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka mitä missä? Olisi muutamakin sananen sanottavana alkaen oman syöpäsairaan puolison saattohoitamisesta omien vanhempien hoitamiseen.

Normaalia elämää. Moni perheellinenkin kohtaa tuollaista, sen lisäksi että on ne lapset vastuullaan.

Kun mun lapset oli pieniä, siskoni sairasti syövän kahdesti, anoppi samaten ja kuolikin sitten sen päätteeksi, appi sairastui Alzheimeriin 600 kilsan päässä ja itselläni puhkesi autoimmuunisairaus.

Silti piti vain pyörittää se lasten arki päiväistä toiseen, viikosta toiseen ja kuukaudesta toiseen.

Moni perheellinen luistelee noista vastuista vedoten siihen, että on lapset.

No ne lapset voi yksinkertaisesti täystyöllistää. Ei siinäkään mitään ihmeellistä ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni on aivan loppu hoidettuaan pari päivää kummilastaan. "Kokeile 18v. vastuuta ja huolta" tekisi mieli sanoa hänelle. Huolta ja vastuuta joka jatkuu vielä täysi-ikäisyyden jälkeenkin.

Kokeile itse hoitaa työsi ja kotisi, kahden iäkkään vanhemman asiat lääkäriläynteineen, kuolemanpelkoinern, sairauksiin liittyvine kipuineen... Ja siedä samalla siskoa, joka ei ehdi, koska lapset. Tämän kokemuksen myötä mulla on ymmärrys 0 lapsiperheiden vaikeuksille.

Normaalia elämää. Älä paneudu ja piehtaroi vaan hoida.

Niin hoidan. Mutta siskon paskaa en tapaa.

Vierailija kirjoitti:

Ne nyt vaan on kaksi täysin eri elämää, lapsellisen ja lapsettoman. Itse olen elänyt molempia siksi tiedän. Lapsettomat eivät tiedä koetulla, kouriintuntuvalla tavalla. Lapseton elää vailla lasten tuomaa vastuuta, voi olla itsekäs ja vapaa vapaa-ajallaan. Kuin ellunkana työpäivän jälkeen niin halutessaan. Lapsellisella alkaa toinen työpäivä ja siihen mahdolliset yövalvomiset päälle.

Vanhemman pitää aina laittaa lapsensa etusijalle, lapseton voi laittaa itsensä etusijalle niin halutessaan. Tämän takia en voi keskustella lapsettomien ystävieni kanssa perhe-elämästä kuin pinnallisesti. He vaan eivät voi ymmärtää. Eivät millään. Enkä minä jaksa heidän minäminä juttujaan kun olen juuri valvonut lapsen kanssa edellisyön. He vaan eivät tajua.

Tässä esimerkki siitä mistä kirjoitin aiemmin. Lapsellinen ihminen viis veisaa muista ihmisistä kuin lapsistaan, ja silti lapsettomia sanotaan itsekkäiksi.

Lapsellisen minäminä-jutut ovat tärkeämpiä ja jalompia kuin lapsettoman. Lapsellinen ei jaksa olla ystävälleen tukena, koska hän on valvonut. Ai niin on se lapsetonkin? Ei se haittaa, eri asia kun on lapseton.

Lapsellisen omien geenien jumalointi saa kammottavia piirteitä, mutta he pitävät sitä normaalina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni on aivan loppu hoidettuaan pari päivää kummilastaan. "Kokeile 18v. vastuuta ja huolta" tekisi mieli sanoa hänelle. Huolta ja vastuuta joka jatkuu vielä täysi-ikäisyyden jälkeenkin.

Kokeile itse hoitaa työsi ja kotisi, kahden iäkkään vanhemman asiat lääkäriläynteineen, kuolemanpelkoinern, sairauksiin liittyvine kipuineen... Ja siedä samalla siskoa, joka ei ehdi, koska lapset. Tämän kokemuksen myötä mulla on ymmärrys 0 lapsiperheiden vaikeuksille.

Normaalia elämää. Älä paneudu ja piehtaroi vaan hoida.

Niin hoidan. Mutta siskon paskaa en tapaa.

No voi kamala sentään kun kerrankin on normaali elämä kohdannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne nyt vaan on kaksi täysin eri elämää, lapsellisen ja lapsettoman. Itse olen elänyt molempia siksi tiedän. Lapsettomat eivät tiedä koetulla, kouriintuntuvalla tavalla. Lapseton elää vailla lasten tuomaa vastuuta, voi olla itsekäs ja vapaa vapaa-ajallaan. Kuin ellunkana työpäivän jälkeen niin halutessaan. Lapsellisella alkaa toinen työpäivä ja siihen mahdolliset yövalvomiset päälle.

Vanhemman pitää aina laittaa lapsensa etusijalle, lapseton voi laittaa itsensä etusijalle niin halutessaan. Tämän takia en voi keskustella lapsettomien ystävieni kanssa perhe-elämästä kuin pinnallisesti. He vaan eivät voi ymmärtää. Eivät millään. Enkä minä jaksa heidän minäminä juttujaan kun olen juuri valvonut lapsen kanssa edellisyön. He vaan eivät tajua.

Tässä esimerkki siitä mistä kirjoitin aiemmin. Lapsellinen ihminen viis veisaa muista ihmisistä kuin lapsistaan, ja silti lapsettomia sanotaan itsekkäiksi.

Lapsellisen minäminä-jutut ovat tärkeämpiä ja jalompia kuin lapsettoman. Lapsellinen ei jaksa olla ystävälleen tukena, koska hän on valvonut. Ai niin on se lapsetonkin? Ei se haittaa, eri asia kun on lapseton.

Lapsellisen omien geenien jumalointi saa kammottavia piirteitä, mutta he pitävät sitä normaalina.

Voi hyvä ihme miten typeriä jotkut ovat!

Noin on hyvä purkaa pahaa oloaan ja katkeruuttaan kun on vauva-junaan tullut lähdettyä sosiaalisen paineen ja heikon itsetunnon takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa huonosti muotoiltu kommentti! Ajattelisin hänen tarkoittaneen jotakuinkin niin, että olisi ihana olla henkilö, jolla ei ole muita ihmisiä vastuullaan, ja joka voi asettaa omat tarpeensa etusijalle. (Eikä tämäkään toki ole kaikille veloille mahdollista.)

Itsekkyys ja vastuuttomuus eivät tosiaan liity lapsettomuuteen mitenkään.

-kahden äiti-

Monet äidit kylläkin laittavat omat tarpeensa etusijalle, jopa niiden lasten suhteen niin, että lapsista tulee äidin jatkeita. Suomi on täynnä huonoja äitejä.

Omat tarpeet on laitettu etusijalle siinä vaiheessa kun on omia tarpeitaan tyydytetty lisääntymällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni on aivan loppu hoidettuaan pari päivää kummilastaan. "Kokeile 18v. vastuuta ja huolta" tekisi mieli sanoa hänelle. Huolta ja vastuuta joka jatkuu vielä täysi-ikäisyyden jälkeenkin.

Kokeile itse hoitaa työsi ja kotisi, kahden iäkkään vanhemman asiat lääkäriläynteineen, kuolemanpelkoinern, sairauksiin liittyvine kipuineen... Ja siedä samalla siskoa, joka ei ehdi, koska lapset. Tämän kokemuksen myötä mulla on ymmärrys 0 lapsiperheiden vaikeuksille.

Normaalia elämää. Älä paneudu ja piehtaroi vaan hoida.

Niin hoidan. Mutta siskon paskaa en tapaa.

Siskosi ei ole vastuussa vanhemmistasi.