Lue keskustelun säännöt.
3 lapsen äiti puhuu mitä sattuu: "Olisi ihana välillä olla vastuuton ja itsekäs kuten lapsettomat"
11.07.2022 |
Minusta tuli kertaheitolla ikäsyrjijä. En halua kuulla enkä lukea enää mitään alle 30-vuotiaan ns. viisauksia.
Kommentit (735)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa huonosti muotoiltu kommentti! Ajattelisin hänen tarkoittaneen jotakuinkin niin, että olisi ihana olla henkilö, jolla ei ole muita ihmisiä vastuullaan, ja joka voi asettaa omat tarpeensa etusijalle. (Eikä tämäkään toki ole kaikille veloille mahdollista.)
Itsekkyys ja vastuuttomuus eivät tosiaan liity lapsettomuuteen mitenkään.
-kahden äiti-
Monet äidit kylläkin laittavat omat tarpeensa etusijalle, jopa niiden lasten suhteen niin, että lapsista tulee äidin jatkeita. Suomi on täynnä huonoja äitejä.
Omat tarpeet on laitettu etusijalle siinä vaiheessa kun on omia tarpeitaan tyydytetty lisääntymällä.
Onhan tämä palstailukin omien tarpeiden tyydyttämistä. Lähes kaikki valinnat arjessa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noin on hyvä purkaa pahaa oloaan ja katkeruuttaan kun on vauva-junaan tullut lähdettyä sosiaalisen paineen ja heikon itsetunnon takia.
Mitä pahaa oloa ja katkeruutta? Sanon minäkin "voisipa olla itsekäs laiska lapseton niin elämäni olisi sata kertaa parempaa" ja se on vain samanlainen toteamus kuin "olisipa kiva jos lomalla ei sataisi vettä". Ei mitään henkilökohtaista ketään kohtaan, lähinnä itselleni nauran tai itseäni pilkkaa siinä. En edes tajunnut miten jotkut loukkaantuvat noin helposti ihan vain siitä mitä joku sanoo elämästään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin on hyvä purkaa pahaa oloaan ja katkeruuttaan kun on vauva-junaan tullut lähdettyä sosiaalisen paineen ja heikon itsetunnon takia.
Ei siinä mitään pureta, vaan todetaan vain simppeli fakta. Lapsettomalla ei ole samanlaista vastuuta ja hän voi keskittyä itseensä ihan eri tavoin. Perheellinen osaa verrata, koska on itsekin ollut lapseton.
On eri asia olla lapseton nuorena ja vanhempana. Lapselliset eivät tiedä mitään siitä, mitä on olla lapseton vanhemmalla iällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin on hyvä purkaa pahaa oloaan ja katkeruuttaan kun on vauva-junaan tullut lähdettyä sosiaalisen paineen ja heikon itsetunnon takia.
Ei siinä mitään pureta, vaan todetaan vain simppeli fakta. Lapsettomalla ei ole samanlaista vastuuta ja hän voi keskittyä itseensä ihan eri tavoin. Perheellinen osaa verrata, koska on itsekin ollut lapseton.
On eri asia olla lapseton nuorena ja vanhempana. Lapselliset eivät tiedä mitään siitä, mitä on olla lapseton vanhemmalla iällä.
No ei ole. Ja turha alkaa mankua niistä vanhoista vanhemmista. On niitä meilläkin riippakivinä.
Minullakin yhtä aikaa teinit ja uhmismummot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne nyt vaan on kaksi täysin eri elämää, lapsellisen ja lapsettoman. Itse olen elänyt molempia siksi tiedän. Lapsettomat eivät tiedä koetulla, kouriintuntuvalla tavalla. Lapseton elää vailla lasten tuomaa vastuuta, voi olla itsekäs ja vapaa vapaa-ajallaan. Kuin ellunkana työpäivän jälkeen niin halutessaan. Lapsellisella alkaa toinen työpäivä ja siihen mahdolliset yövalvomiset päälle.
Vanhemman pitää aina laittaa lapsensa etusijalle, lapseton voi laittaa itsensä etusijalle niin halutessaan. Tämän takia en voi keskustella lapsettomien ystävieni kanssa perhe-elämästä kuin pinnallisesti. He vaan eivät voi ymmärtää. Eivät millään. Enkä minä jaksa heidän minäminä juttujaan kun olen juuri valvonut lapsen kanssa edellisyön. He vaan eivät tajua.
Tässä esimerkki siitä mistä kirjoitin aiemmin. Lapsellinen ihminen viis veisaa muista ihmisistä kuin lapsistaan, ja silti lapsettomia sanotaan itsekkäiksi.
Lapsellisen minäminä-jutut ovat tärkeämpiä ja jalompia kuin lapsettoman. Lapsellinen ei jaksa olla ystävälleen tukena, koska hän on valvonut. Ai niin on se lapsetonkin? Ei se haittaa, eri asia kun on lapseton.
Lapsellisen omien geenien jumalointi saa kammottavia piirteitä, mutta he pitävät sitä normaalina.
Todistit juuri kuinka itsekkäästi lapsettomat ajattelevat. Lapsetonkin voi valvoa miettien omia murheitaan, itseään, elämäänsä. Vanhempi valvoo lapsensa takia, murehtii ja kantaa huolta hänestä ei itsestään. Huomaa ero. Jos et huomaa niin eipä yllätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun lapseton siskoni jauhaa miten hän tietää millaista on olla äiti. Ei tiedä. Kun ei ole koskaan ollut.
Äiti on aina ollut ensin lapseton. Äiti voi verrata noita kahta.
Toki lapsettomallakin on erilaisia vastuita, mutta äiti on 24/7 vastuussa.
Pelkkä ovesta ulos pääseminen kahden pienen lapsen kanssa talvisin on operaatio. Siskoni selittää miten ns kipaisisin kaupassa tms hakemassa jotain juu. Sehän sujuukin suit sait.
Ei 30 vuotias äiti tiedä millaista on olla 30 vuotias lapseton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka mitä missä? Olisi muutamakin sananen sanottavana alkaen oman syöpäsairaan puolison saattohoitamisesta omien vanhempien hoitamiseen.
Aika monella jolla on pieniä lapsia, on myös tuo sinun tilanne siinä taakkana kannettavana.
Itselläkin oli 2v yöt huutava lapsi, puoliso sairastui, järjettömät velat kaatuivat niskaani, meni omakin terveys, tein kokopäiväistä vuorotyötä koko ajan siinä ohella nukkumatta öitä ja yritin vain selviytyä hengissä. Ja kieltämättä raskasta oli ettei koskaan ollut aikaa istua sohvalle, itkeä, pysähtyä, nukkua. Piti vain elää lapsen tahtisesti sen mitä työpäiviä ennen tai jälkeen ehti ja öisin nousta heräilevän lapsen takia. Siinä kohtaan mietti, kuinka paljon helpompaa kaikki olisi ilman lasta.
Mutta ei lähdetä kilpailemaan kenellä on raskainta. Sen ei pitäisi olla saavutus.
Ei sulle tullut mieleen sairaslomaa hakea. Lapsiperheiden kotipalveluun olisitte myös olleet oikeutettuja tuossa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapseton siskoni jauhaa miten hän tietää millaista on olla äiti. Ei tiedä. Kun ei ole koskaan ollut.
Äiti on aina ollut ensin lapseton. Äiti voi verrata noita kahta.
Toki lapsettomallakin on erilaisia vastuita, mutta äiti on 24/7 vastuussa.
Pelkkä ovesta ulos pääseminen kahden pienen lapsen kanssa talvisin on operaatio. Siskoni selittää miten ns kipaisisin kaupassa tms hakemassa jotain juu. Sehän sujuukin suit sait.
Ei 30 vuotias äiti tiedä millaista on olla 30 vuotias lapseton.
No minä olin lapseton 36-vuotiaaksi joten tiedän erinomaisen hyvin millaista on olla 30-vuotias lapseton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin on hyvä purkaa pahaa oloaan ja katkeruuttaan kun on vauva-junaan tullut lähdettyä sosiaalisen paineen ja heikon itsetunnon takia.
Mitä pahaa oloa ja katkeruutta? Sanon minäkin "voisipa olla itsekäs laiska lapseton niin elämäni olisi sata kertaa parempaa" ja se on vain samanlainen toteamus kuin "olisipa kiva jos lomalla ei sataisi vettä". Ei mitään henkilökohtaista ketään kohtaan, lähinnä itselleni nauran tai itseäni pilkkaa siinä. En edes tajunnut miten jotkut loukkaantuvat noin helposti ihan vain siitä mitä joku sanoo elämästään.
Olisipa kiva olla luuserimamma ja viettää perhevapaita toisten maksamilla verorahoilla.
Oispa kivaa kun ois parisuhde ja voisi ulkoistaa puolet vastuista kumppanille.
Olisipa kivaa jos ois lapsia, niin vois aina vedota niihin, kun ei huvita ottaa vastuuta mistään muusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapseton siskoni jauhaa miten hän tietää millaista on olla äiti. Ei tiedä. Kun ei ole koskaan ollut.
Äiti on aina ollut ensin lapseton. Äiti voi verrata noita kahta.
Toki lapsettomallakin on erilaisia vastuita, mutta äiti on 24/7 vastuussa.
Pelkkä ovesta ulos pääseminen kahden pienen lapsen kanssa talvisin on operaatio. Siskoni selittää miten ns kipaisisin kaupassa tms hakemassa jotain juu. Sehän sujuukin suit sait.
Ei 30 vuotias äiti tiedä millaista on olla 30 vuotias lapseton.
Eikä 30-vuotias äiti varsinkaan tiedä, millaista on olla 40-vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka mitä missä? Olisi muutamakin sananen sanottavana alkaen oman syöpäsairaan puolison saattohoitamisesta omien vanhempien hoitamiseen.
Aika monella jolla on pieniä lapsia, on myös tuo sinun tilanne siinä taakkana kannettavana.
Itselläkin oli 2v yöt huutava lapsi, puoliso sairastui, järjettömät velat kaatuivat niskaani, meni omakin terveys, tein kokopäiväistä vuorotyötä koko ajan siinä ohella nukkumatta öitä ja yritin vain selviytyä hengissä. Ja kieltämättä raskasta oli ettei koskaan ollut aikaa istua sohvalle, itkeä, pysähtyä, nukkua. Piti vain elää lapsen tahtisesti sen mitä työpäiviä ennen tai jälkeen ehti ja öisin nousta heräilevän lapsen takia. Siinä kohtaan mietti, kuinka paljon helpompaa kaikki olisi ilman lasta.
Mutta ei lähdetä kilpailemaan kenellä on raskainta. Sen ei pitäisi olla saavutus.
Ei sulle tullut mieleen sairaslomaa hakea. Lapsiperheiden kotipalveluun olisitte myös olleet oikeutettuja tuossa tilanteessa.
Lapsiperheiden kotipalvelu on kuollut lain kirjain. Ei sitä ole oikeasti olemassa.
Eikä sairausloma auta kuin siihen ettei tarvitse tehdä töitä - ja sitten on seuraavissa yyteissä ilman sitä kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapseton siskoni jauhaa miten hän tietää millaista on olla äiti. Ei tiedä. Kun ei ole koskaan ollut.
Äiti on aina ollut ensin lapseton. Äiti voi verrata noita kahta.
Toki lapsettomallakin on erilaisia vastuita, mutta äiti on 24/7 vastuussa.
Pelkkä ovesta ulos pääseminen kahden pienen lapsen kanssa talvisin on operaatio. Siskoni selittää miten ns kipaisisin kaupassa tms hakemassa jotain juu. Sehän sujuukin suit sait.
Ei 30 vuotias äiti tiedä millaista on olla 30 vuotias lapseton.
Monet lapsettomat elää ihan samalla lailla 25v kuin 35v, biletys monella vähenee hieman, mutta nuoruutta voi periaatteessa jatkaa niin pitkään kuin haluaa jos ei ole lapsia.
Ei sillä, eivät toisaalta kaikki ole nuoruuden viettäjiä hengessä 20-30v välilläkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne nyt vaan on kaksi täysin eri elämää, lapsellisen ja lapsettoman. Itse olen elänyt molempia siksi tiedän. Lapsettomat eivät tiedä koetulla, kouriintuntuvalla tavalla. Lapseton elää vailla lasten tuomaa vastuuta, voi olla itsekäs ja vapaa vapaa-ajallaan. Kuin ellunkana työpäivän jälkeen niin halutessaan. Lapsellisella alkaa toinen työpäivä ja siihen mahdolliset yövalvomiset päälle.
Vanhemman pitää aina laittaa lapsensa etusijalle, lapseton voi laittaa itsensä etusijalle niin halutessaan. Tämän takia en voi keskustella lapsettomien ystävieni kanssa perhe-elämästä kuin pinnallisesti. He vaan eivät voi ymmärtää. Eivät millään. Enkä minä jaksa heidän minäminä juttujaan kun olen juuri valvonut lapsen kanssa edellisyön. He vaan eivät tajua.
Tässä esimerkki siitä mistä kirjoitin aiemmin. Lapsellinen ihminen viis veisaa muista ihmisistä kuin lapsistaan, ja silti lapsettomia sanotaan itsekkäiksi.
Lapsellisen minäminä-jutut ovat tärkeämpiä ja jalompia kuin lapsettoman. Lapsellinen ei jaksa olla ystävälleen tukena, koska hän on valvonut. Ai niin on se lapsetonkin? Ei se haittaa, eri asia kun on lapseton.
Lapsellisen omien geenien jumalointi saa kammottavia piirteitä, mutta he pitävät sitä normaalina.
Todistit juuri kuinka itsekkäästi lapsettomat ajattelevat. Lapsetonkin voi valvoa miettien omia murheitaan, itseään, elämäänsä. Vanhempi valvoo lapsensa takia, murehtii ja kantaa huolta hänestä ei itsestään. Huomaa ero. Jos et huomaa niin eipä yllätä.
Niin. Se lapsellinen miettii omien geeniensä asioita. Lapsellinen voi murehtia myös muiden asioita kuin omiaan. Lapsellinen kelaa aina omia geenejään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne nyt vaan on kaksi täysin eri elämää, lapsellisen ja lapsettoman. Itse olen elänyt molempia siksi tiedän. Lapsettomat eivät tiedä koetulla, kouriintuntuvalla tavalla. Lapseton elää vailla lasten tuomaa vastuuta, voi olla itsekäs ja vapaa vapaa-ajallaan. Kuin ellunkana työpäivän jälkeen niin halutessaan. Lapsellisella alkaa toinen työpäivä ja siihen mahdolliset yövalvomiset päälle.
Vanhemman pitää aina laittaa lapsensa etusijalle, lapseton voi laittaa itsensä etusijalle niin halutessaan. Tämän takia en voi keskustella lapsettomien ystävieni kanssa perhe-elämästä kuin pinnallisesti. He vaan eivät voi ymmärtää. Eivät millään. Enkä minä jaksa heidän minäminä juttujaan kun olen juuri valvonut lapsen kanssa edellisyön. He vaan eivät tajua.
Tässä esimerkki siitä mistä kirjoitin aiemmin. Lapsellinen ihminen viis veisaa muista ihmisistä kuin lapsistaan, ja silti lapsettomia sanotaan itsekkäiksi.
Lapsellisen minäminä-jutut ovat tärkeämpiä ja jalompia kuin lapsettoman. Lapsellinen ei jaksa olla ystävälleen tukena, koska hän on valvonut. Ai niin on se lapsetonkin? Ei se haittaa, eri asia kun on lapseton.
Lapsellisen omien geenien jumalointi saa kammottavia piirteitä, mutta he pitävät sitä normaalina.
Todistit juuri kuinka itsekkäästi lapsettomat ajattelevat. Lapsetonkin voi valvoa miettien omia murheitaan, itseään, elämäänsä. Vanhempi valvoo lapsensa takia, murehtii ja kantaa huolta hänestä ei itsestään. Huomaa ero. Jos et huomaa niin eipä yllätä.
Niin. Se lapsellinen miettii omien geeniensä asioita. Lapsellinen voi murehtia myös muiden asioita kuin omiaan. Lapsellinen kelaa aina omia geenejään.
Sinä ja sun paskat geenisi. Etkö kysynyt äidiltä miksi se monisti ne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka mitä missä? Olisi muutamakin sananen sanottavana alkaen oman syöpäsairaan puolison saattohoitamisesta omien vanhempien hoitamiseen.
Aika monella jolla on pieniä lapsia, on myös tuo sinun tilanne siinä taakkana kannettavana.
Itselläkin oli 2v yöt huutava lapsi, puoliso sairastui, järjettömät velat kaatuivat niskaani, meni omakin terveys, tein kokopäiväistä vuorotyötä koko ajan siinä ohella nukkumatta öitä ja yritin vain selviytyä hengissä. Ja kieltämättä raskasta oli ettei koskaan ollut aikaa istua sohvalle, itkeä, pysähtyä, nukkua. Piti vain elää lapsen tahtisesti sen mitä työpäiviä ennen tai jälkeen ehti ja öisin nousta heräilevän lapsen takia. Siinä kohtaan mietti, kuinka paljon helpompaa kaikki olisi ilman lasta.
Mutta ei lähdetä kilpailemaan kenellä on raskainta. Sen ei pitäisi olla saavutus.
Ei sulle tullut mieleen sairaslomaa hakea. Lapsiperheiden kotipalveluun olisitte myös olleet oikeutettuja tuossa tilanteessa.
Lapsiperheiden kotipalvelu on kuollut lain kirjain. Ei sitä ole oikeasti olemassa.
Eikä sairausloma auta kuin siihen ettei tarvitse tehdä töitä - ja sitten on seuraavissa yyteissä ilman sitä kokonaan.
Olen sitä itse saanut juuri sairastumisen takia ja tuskin olin ainoa asiakas. Haluat uhriutua ja kerätä sääliä, siksi et hakenut apua että saisit myöhemmin kertoa sankarisatuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin on hyvä purkaa pahaa oloaan ja katkeruuttaan kun on vauva-junaan tullut lähdettyä sosiaalisen paineen ja heikon itsetunnon takia.
Mitä pahaa oloa ja katkeruutta? Sanon minäkin "voisipa olla itsekäs laiska lapseton niin elämäni olisi sata kertaa parempaa" ja se on vain samanlainen toteamus kuin "olisipa kiva jos lomalla ei sataisi vettä". Ei mitään henkilökohtaista ketään kohtaan, lähinnä itselleni nauran tai itseäni pilkkaa siinä. En edes tajunnut miten jotkut loukkaantuvat noin helposti ihan vain siitä mitä joku sanoo elämästään.
On eri asia sanoa, että olisinpa itsekäs laiska lapseton joka olin ennen lapsia, kuin että olisinpa itsekäs laiska lapseton kuten lapsettomat ovat.
Siitä tässä on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ehkä ainoa ihminen, joka käsitti tuon kommentin eri tavalla.
Itsekin haluaisin välillä olla lapseton, itsekäs ja vastuuton. Minulle tämä merkitsisi sitä, että voisin itsekkäästi mennä päiväunille työpäivän jälkeen. Olla vastuuton eli vähät välittää mikä vuorokauden aika on lomalla ja tehdä mitä huvittaa, vaikka vetää päiväkännit keskellä viikkoa, vaikka lähes absolutisti olenkin.
Pointtina vain se, että elämä ei ole sidottua kotiin ja lähes minuutilleen aikataulutettua ennen kukonlaulusta puoleen yöhön. Sitä vanhempana kaipaan. Ja 5 minuutin hiljaisuutta kotona.
Ja kyllä, lapsettomanakin elämäni oli traumatisoivaa, raskasta ja olin uupunut. Silti kaipaan sitä ajoittain.
puolisosi voi auttaa sinua saavuttamaan unelmasi myös perheenäitinä. Sen kun sovitte toisille vapaapäivät, jolloin toinen hoitaa kaiken
Niin ehkä viikonloppuisin. Arkisin vanhemmat ovat eri vuoroissa töissä eli päiväunien nukkuminen työpäivän jälkeen on mahdollista vuosien päästä. Samoin päiväkännien vetäminen arkena on mahdollista mitä, kun lapsi on lähempänä teini-ikää. Molempien vanhempien pitäisi ottaa vapaapäivät tai palkata lastenhoitaja oman vapaapäivän ottamisen lisäksi, jos tämän haluaisin toteuttaa. Ja nämä vain kaksi nopeaa esimerkkiä lukuisista.
eipä ne sinkutkaan noin vain voi vetää päiväunia tai päiväkännejä. monella tuntuu olevan kova uskomus siitä, että sinkkuelämä on vain biletystä ja vapaa-aikaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka mitä missä? Olisi muutamakin sananen sanottavana alkaen oman syöpäsairaan puolison saattohoitamisesta omien vanhempien hoitamiseen.
Aika monella jolla on pieniä lapsia, on myös tuo sinun tilanne siinä taakkana kannettavana.
Itselläkin oli 2v yöt huutava lapsi, puoliso sairastui, järjettömät velat kaatuivat niskaani, meni omakin terveys, tein kokopäiväistä vuorotyötä koko ajan siinä ohella nukkumatta öitä ja yritin vain selviytyä hengissä. Ja kieltämättä raskasta oli ettei koskaan ollut aikaa istua sohvalle, itkeä, pysähtyä, nukkua. Piti vain elää lapsen tahtisesti sen mitä työpäiviä ennen tai jälkeen ehti ja öisin nousta heräilevän lapsen takia. Siinä kohtaan mietti, kuinka paljon helpompaa kaikki olisi ilman lasta.
Mutta ei lähdetä kilpailemaan kenellä on raskainta. Sen ei pitäisi olla saavutus.
Ei sulle tullut mieleen sairaslomaa hakea. Lapsiperheiden kotipalveluun olisitte myös olleet oikeutettuja tuossa tilanteessa.
Lapsiperheiden kotipalvelu on kuollut lain kirjain. Ei sitä ole oikeasti olemassa.
Eikä sairausloma auta kuin siihen ettei tarvitse tehdä töitä - ja sitten on seuraavissa yyteissä ilman sitä kokonaan.
Olen sitä itse saanut juuri sairastumisen takia ja tuskin olin ainoa asiakas. Haluat uhriutua ja kerätä sääliä, siksi et hakenut apua että saisit myöhemmin kertoa sankarisatuja.
No esimerkiksi täällä sitä ei saanut edes kun minulta murtui selkä. Kaksi pientä lasta.
Se on täysin satunnaista - ja aina lyhytaikaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne nyt vaan on kaksi täysin eri elämää, lapsellisen ja lapsettoman. Itse olen elänyt molempia siksi tiedän. Lapsettomat eivät tiedä koetulla, kouriintuntuvalla tavalla. Lapseton elää vailla lasten tuomaa vastuuta, voi olla itsekäs ja vapaa vapaa-ajallaan. Kuin ellunkana työpäivän jälkeen niin halutessaan. Lapsellisella alkaa toinen työpäivä ja siihen mahdolliset yövalvomiset päälle.
Vanhemman pitää aina laittaa lapsensa etusijalle, lapseton voi laittaa itsensä etusijalle niin halutessaan. Tämän takia en voi keskustella lapsettomien ystävieni kanssa perhe-elämästä kuin pinnallisesti. He vaan eivät voi ymmärtää. Eivät millään. Enkä minä jaksa heidän minäminä juttujaan kun olen juuri valvonut lapsen kanssa edellisyön. He vaan eivät tajua.
Tässä esimerkki siitä mistä kirjoitin aiemmin. Lapsellinen ihminen viis veisaa muista ihmisistä kuin lapsistaan, ja silti lapsettomia sanotaan itsekkäiksi.
Lapsellisen minäminä-jutut ovat tärkeämpiä ja jalompia kuin lapsettoman. Lapsellinen ei jaksa olla ystävälleen tukena, koska hän on valvonut. Ai niin on se lapsetonkin? Ei se haittaa, eri asia kun on lapseton.
Lapsellisen omien geenien jumalointi saa kammottavia piirteitä, mutta he pitävät sitä normaalina.
Todistit juuri kuinka itsekkäästi lapsettomat ajattelevat. Lapsetonkin voi valvoa miettien omia murheitaan, itseään, elämäänsä. Vanhempi valvoo lapsensa takia, murehtii ja kantaa huolta hänestä ei itsestään. Huomaa ero. Jos et huomaa niin eipä yllätä.
Niin. Se lapsellinen miettii omien geeniensä asioita. Lapsellinen voi murehtia myös muiden asioita kuin omiaan. Lapsellinen kelaa aina omia geenejään.
Moni empatisoi kaikkia maailman lapsia vanhemmaksi tultuaan ja miettii enemmän planeetan kohtaloa kuin ne, joilla ei jää geenien jatkajia katselemaan tätä palloa. Siinä mielessä lapselliset ovat laajemmin yhteisen hyvän puolesta.
Ei siinä mitään pureta, vaan todetaan vain simppeli fakta. Lapsettomalla ei ole samanlaista vastuuta ja hän voi keskittyä itseensä ihan eri tavoin. Perheellinen osaa verrata, koska on itsekin ollut lapseton.