Suomalaiset ovat yksinäisiä. Miksi me ei osata hoitaa tätä ongelmaa?

Onhan noita paikkoja jo, jotka tarjoavat "yhteisöllisyyttä". Harrastukset, vapaaehtoistyöt jne. Sitä vain ei voi pakottaa, että juuri sellaiset yksilöt kohtaisivat, jotka kaipaavat ystävyydeltä samoja asioita ja pitävät juuri toisistaan.

Vierailija kirjoitti:

Onhan noita paikkoja jo, jotka tarjoavat "yhteisöllisyyttä". Harrastukset, vapaaehtoistyöt jne. Sitä vain ei voi pakottaa, että juuri sellaiset yksilöt kohtaisivat, jotka kaipaavat ystävyydeltä samoja asioita ja pitävät juuri toisistaan.

Näin on jokaisessa maassa. Miksi juuri Suomessa on niin paljon yksinäisyyttä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On todella vaikeaa löytää ystäviä. Muutin toiselle paikkakunnalle. Olen pienten lasten äiti, joten uskoin sitä kautta tutustuvani uusiin ihmisiin ja perheisiin. Toki korona pilasi aika paljon, mutta kyllä ihmiset ovat niin kiireisiä omissa elämissään ilmeisesti, ettei ole aikaa ja tilaa muille. Oudointa on, että aikuiset äidit puhuvat kun olisi niin kiva nähdä, mutta yksi toisensa jälkeen ghostaa eikä vastaa mitään kun yrittää ehdottaa tapaamista.

Mulla on tärkeitä lapsuuden ja nuoruuden ystäviä vuosien takaa entisellä kotipaikkakunnalla, joten en ihan allekirjoita tuota edellisten kommenttia, että itsessäni olisi ihan kauheasti ainakaan vikaa.

Koen itseni yksinäiseksi kun ei ole ihmisiä, joiden kanssa viettää livenä aikaa. Pelkään, että se periytyy lapsille kun ei ole lapsillakaan vielä omia kavereita.

Et siis osaa asennoitua siihen, että muillakin on oma perhe, elämä ja arki, vaan odotat, että heillä olisi hyvin aikaa hengata sinun kanssasi silloin kun sinulle sopii. Teetkö kaiken hankalaksi ja yrität sitoa muita ihmisiä liikaa sinuun ja sinun kanssasi olemiseen?

Koronaa syytetään nyt paljon ystävättömyydestä, mutta ei se oikeasti ole juurikaan mitään vaikuttanut. Ihan samalla tavalla ainakin minä olen ollut lasten ja perheeni kanssa ulkona, kävelyillä, leikkipuistoissa ja muualla kuin aikaa ennen koronaakin. Kotiini en muita kutsunut, mutta ulkona olimme muiden äitien ja perheiden kanssa yllin kyllin ja se riitti hyvin ylläpitämään ystävyyttä.

Ghostaaminen ja vastaamattomuus kielii kyllä enemmänkin kusipäisestä toisesta osapuolesta, ei ihmisiä kohdella noin

Tämähän se tuppaa olemaan needyjen kanssa ongelma. Jos kerran erehdyt jonkun kanssa olemaan missään tekemisissä ne olettaa että ollaan kuin paita ja perse lopun elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On todella vaikeaa löytää ystäviä. Muutin toiselle paikkakunnalle. Olen pienten lasten äiti, joten uskoin sitä kautta tutustuvani uusiin ihmisiin ja perheisiin. Toki korona pilasi aika paljon, mutta kyllä ihmiset ovat niin kiireisiä omissa elämissään ilmeisesti, ettei ole aikaa ja tilaa muille. Oudointa on, että aikuiset äidit puhuvat kun olisi niin kiva nähdä, mutta yksi toisensa jälkeen ghostaa eikä vastaa mitään kun yrittää ehdottaa tapaamista.

Mulla on tärkeitä lapsuuden ja nuoruuden ystäviä vuosien takaa entisellä kotipaikkakunnalla, joten en ihan allekirjoita tuota edellisten kommenttia, että itsessäni olisi ihan kauheasti ainakaan vikaa.

Koen itseni yksinäiseksi kun ei ole ihmisiä, joiden kanssa viettää livenä aikaa. Pelkään, että se periytyy lapsille kun ei ole lapsillakaan vielä omia kavereita.

Et siis osaa asennoitua siihen, että muillakin on oma perhe, elämä ja arki, vaan odotat, että heillä olisi hyvin aikaa hengata sinun kanssasi silloin kun sinulle sopii. Teetkö kaiken hankalaksi ja yrität sitoa muita ihmisiä liikaa sinuun ja sinun kanssasi olemiseen?

Koronaa syytetään nyt paljon ystävättömyydestä, mutta ei se oikeasti ole juurikaan mitään vaikuttanut. Ihan samalla tavalla ainakin minä olen ollut lasten ja perheeni kanssa ulkona, kävelyillä, leikkipuistoissa ja muualla kuin aikaa ennen koronaakin. Kotiini en muita kutsunut, mutta ulkona olimme muiden äitien ja perheiden kanssa yllin kyllin ja se riitti hyvin ylläpitämään ystävyyttä.

Ghostaaminen ja vastaamattomuus kielii kyllä enemmänkin kusipäisestä toisesta osapuolesta, ei ihmisiä kohdella noin

Tämähän se tuppaa olemaan needyjen kanssa ongelma. Jos kerran erehdyt jonkun kanssa olemaan missään tekemisissä ne olettaa että ollaan kuin paita ja perse lopun elämää.

Oletko tosissasi? Etkö ihan oikeasti keksi mitään muuta keinoa kuin ghostata toinen ihminen? Olet perseestä.

Suomalaisuus on RASISMIA

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset on kauheita, mulla ei ainakaan ole tarvetta luoda tähän kansaan ystävyyssuhteita, vielä vähemmän pakotettuna.

Eihän sun ole mikään pakko. Hyvä kun tiedät, mitä haluat ja et halua.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisilla on erikoinen tapa, joka ilmenee puheissakin. Naapurissamme asuu insinöörejä, sairaanhoitajia, opettajia, automekaanikko, arkkitehteja j.n.e.

Miksi emme näe että naapurissamme asuu esim. Sami, Mikko, Kaisa, Johanna, Minna, Pekka ja Pentti.

Vasta juotuamme päämme täyteen me alamme kutsua toisiamme nimeltä.

Vasta löydettyämme toisemme nimeltä alamme lähentyä.

Jos joku keksii tähän jonkun hyvän keinon ilman humalaa, olisimme jo lähempänä toisiamme.

Höpö höpö. Ei minulla ole aavistustakaan, mitä naapurit ovat ammatiltaan . Yhtä vähän tiedän heidän nimiään. En minä kyylää naapureitani.

Itse olen jo vuosikaudet yrittänyt löytää parisuhdetta, mutta omantasoisille naisille ei tunnu kelpaavan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On todella vaikeaa löytää ystäviä. Muutin toiselle paikkakunnalle. Olen pienten lasten äiti, joten uskoin sitä kautta tutustuvani uusiin ihmisiin ja perheisiin. Toki korona pilasi aika paljon, mutta kyllä ihmiset ovat niin kiireisiä omissa elämissään ilmeisesti, ettei ole aikaa ja tilaa muille. Oudointa on, että aikuiset äidit puhuvat kun olisi niin kiva nähdä, mutta yksi toisensa jälkeen ghostaa eikä vastaa mitään kun yrittää ehdottaa tapaamista.

Mulla on tärkeitä lapsuuden ja nuoruuden ystäviä vuosien takaa entisellä kotipaikkakunnalla, joten en ihan allekirjoita tuota edellisten kommenttia, että itsessäni olisi ihan kauheasti ainakaan vikaa.

Koen itseni yksinäiseksi kun ei ole ihmisiä, joiden kanssa viettää livenä aikaa. Pelkään, että se periytyy lapsille kun ei ole lapsillakaan vielä omia kavereita.

Et siis osaa asennoitua siihen, että muillakin on oma perhe, elämä ja arki, vaan odotat, että heillä olisi hyvin aikaa hengata sinun kanssasi silloin kun sinulle sopii. Teetkö kaiken hankalaksi ja yrität sitoa muita ihmisiä liikaa sinuun ja sinun kanssasi olemiseen?

Koronaa syytetään nyt paljon ystävättömyydestä, mutta ei se oikeasti ole juurikaan mitään vaikuttanut. Ihan samalla tavalla ainakin minä olen ollut lasten ja perheeni kanssa ulkona, kävelyillä, leikkipuistoissa ja muualla kuin aikaa ennen koronaakin. Kotiini en muita kutsunut, mutta ulkona olimme muiden äitien ja perheiden kanssa yllin kyllin ja se riitti hyvin ylläpitämään ystävyyttä.

Ghostaaminen ja vastaamattomuus kielii kyllä enemmänkin kusipäisestä toisesta osapuolesta, ei ihmisiä kohdella noin

Kusipäisyyttä taitaa kyllä löytyä tuosta mammavalittajasta enemmän kuin niistä muista. En usko, että näillä muilla on ystävättömyyttä, vaan vain tällä valittajalla. Se, että on tekemistä ja ystäviä ihan omiksi tarpeiksi ja ei ole yksinkertaisesti aikaa jollekin uudelle mammalle, on normaalia. Sitä paitsi tässä kuullaan vain yhden valittajan tarina ja muut eivät saa kertoa omaa versiotaan asiasta. Se heidän versio on varmasti ihan erilainen.

Muutimme aika monta kertaa kaupungista ja jopa maasta toiseen, kun lapsemme olivat pieniä ja jo ennen lapsia. En kokenut ikinä yksinäisyyttä, vaikka ystäväni jäivätkin toiseen maanosaan ja en tuntenut ketään uudesta paikasta. Sain itseasiassa helposti hyviä kavereita ja jopa ystäviä, jotka ovat yhä vieläkin ystäviäni. Yksi ystävistäni esimerkiksi ulkomailla oli naapurin mummo, jonka kanssa aloin juttelemaan heikolla englannillani odottaessani ensimmäistä lastamme. Mummo oli siis ihan eri elämäntilanteessa kuin minä, mutta se ei meidän ystävyyttä häirinnyt millään tavoin. Toinen ystävä oli ja on vieläkin mieheni työkaverin vaimo. Emme ole nähneet toisiamme vuosiin, koska välillämme on satoja kilometrejä, mutta ystävyys on lujaa silti.

Miksi olette yksinäisiä? Yksinäisyys on yhtä haitallista keholle kuin polttaisi 5 tupakkaa päivässä. Tutkittu juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan noita paikkoja jo, jotka tarjoavat "yhteisöllisyyttä". Harrastukset, vapaaehtoistyöt jne. Sitä vain ei voi pakottaa, että juuri sellaiset yksilöt kohtaisivat, jotka kaipaavat ystävyydeltä samoja asioita ja pitävät juuri toisistaan.

Näin on jokaisessa maassa. Miksi juuri Suomessa on niin paljon yksinäisyyttä?

Mikään "yhteisöllisyys" ei kiinnosta, siellä ei ole mitään asioita, mitkä kiinnostaa. Ei yhtään mitään.

Joillain yksinäisyys johtuu ehkä epävarmuudesta sosiaalisissa tilanteissa, mikä taas on saattanut alkaa koulukiusaamisesta lapsuudessa ja nuoruudessa. Sosiaalisissa tilanteissa ei osaa olla oma itsensä, tutustua rohkeasti, luottaa uusiin ihmisiin sen vertaa, että voisi luoda ystävyyssuhteita. Tällaisen kehityskulun saisi estettyä puuttumalla koulukiusaamiseen tehokkaasti.

En näe yhteisöllisyyden lisäämistä sinänsä välttämättä ratkaisuna yksinäisyyteen. Ne jotka ovat yksinäisiä, olisivat yksinäisiä yhteisöllisemmässäkin kulttuurissa. Esim. vaikka Yhdysvalloissa ja Italiassakin on ihan varmasti kauheasti yksinäisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On todella vaikeaa löytää ystäviä. Muutin toiselle paikkakunnalle. Olen pienten lasten äiti, joten uskoin sitä kautta tutustuvani uusiin ihmisiin ja perheisiin. Toki korona pilasi aika paljon, mutta kyllä ihmiset ovat niin kiireisiä omissa elämissään ilmeisesti, ettei ole aikaa ja tilaa muille. Oudointa on, että aikuiset äidit puhuvat kun olisi niin kiva nähdä, mutta yksi toisensa jälkeen ghostaa eikä vastaa mitään kun yrittää ehdottaa tapaamista.

Mulla on tärkeitä lapsuuden ja nuoruuden ystäviä vuosien takaa entisellä kotipaikkakunnalla, joten en ihan allekirjoita tuota edellisten kommenttia, että itsessäni olisi ihan kauheasti ainakaan vikaa.

Koen itseni yksinäiseksi kun ei ole ihmisiä, joiden kanssa viettää livenä aikaa. Pelkään, että se periytyy lapsille kun ei ole lapsillakaan vielä omia kavereita.

Et siis osaa asennoitua siihen, että muillakin on oma perhe, elämä ja arki, vaan odotat, että heillä olisi hyvin aikaa hengata sinun kanssasi silloin kun sinulle sopii. Teetkö kaiken hankalaksi ja yrität sitoa muita ihmisiä liikaa sinuun ja sinun kanssasi olemiseen?

Koronaa syytetään nyt paljon ystävättömyydestä, mutta ei se oikeasti ole juurikaan mitään vaikuttanut. Ihan samalla tavalla ainakin minä olen ollut lasten ja perheeni kanssa ulkona, kävelyillä, leikkipuistoissa ja muualla kuin aikaa ennen koronaakin. Kotiini en muita kutsunut, mutta ulkona olimme muiden äitien ja perheiden kanssa yllin kyllin ja se riitti hyvin ylläpitämään ystävyyttä.

Ghostaaminen ja vastaamattomuus kielii kyllä enemmänkin kusipäisestä toisesta osapuolesta, ei ihmisiä kohdella noin

Kusipäisyyttä taitaa kyllä löytyä tuosta mammavalittajasta enemmän kuin niistä muista. En usko, että näillä muilla on ystävättömyyttä, vaan vain tällä valittajalla. Se, että on tekemistä ja ystäviä ihan omiksi tarpeiksi ja ei ole yksinkertaisesti aikaa jollekin uudelle mammalle, on normaalia. Sitä paitsi tässä kuullaan vain yhden valittajan tarina ja muut eivät saa kertoa omaa versiotaan asiasta. Se heidän versio on varmasti ihan erilainen.

Muutimme aika monta kertaa kaupungista ja jopa maasta toiseen, kun lapsemme olivat pieniä ja jo ennen lapsia. En kokenut ikinä yksinäisyyttä, vaikka ystäväni jäivätkin toiseen maanosaan ja en tuntenut ketään uudesta paikasta. Sain itseasiassa helposti hyviä kavereita ja jopa ystäviä, jotka ovat yhä vieläkin ystäviäni. Yksi ystävistäni esimerkiksi ulkomailla oli naapurin mummo, jonka kanssa aloin juttelemaan heikolla englannillani odottaessani ensimmäistä lastamme. Mummo oli siis ihan eri elämäntilanteessa kuin minä, mutta se ei meidän ystävyyttä häirinnyt millään tavoin. Toinen ystävä oli ja on vieläkin mieheni työkaverin vaimo. Emme ole nähneet toisiamme vuosiin, koska välillämme on satoja kilometrejä, mutta ystävyys on lujaa silti.

Minäkin olen huomannut, että ulkomailla ystävien saaminen tapahtuu ikäänkuin itsestään. On helppoa. Suomessa ei.

Vierailija kirjoitti:

Miksi olette yksinäisiä? Yksinäisyys on yhtä haitallista keholle kuin polttaisi 5 tupakkaa päivässä. Tutkittu juttu.

Koska haloo helsinki ja jvg ihmiset eivät kiinnosta minua yhtään mitenkään. minua vaan ahdistaa suurin osa ihmisistä, koska ne on mitä ne on, niin se ahdistaan vaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuri osa vain valittaa eikä oikeasti edes halua seuraa. Olen vuosia etsinyt ystäviä somesta. Ei vain onnistu. Johonkin se lopahtaa sillä toisella osapuolella. Nyt viimeksi uuden kaverisovelluksen kautta viestitteli samassa kaupungissa asuvan ihmisen kanssa. Aluksi vastasi heti viesteihin. Nyt ei ole kuulunut mitään yli viikkoon.

Monet ovat introverttejä, tämä on hieman vaikea yhtälö kieltämättä. Kyllä introverttikin on yksinäinen, jos ei löydä yhteyttä ympärilleen, mutta ei kuitenkaan välttämättä arjen keskellä ole energiaa tai osaamista tehdä asialle tarpeeksi, kun ystävystyminen vaatii suht paljon vaivaa.

Some tuo uusia mahdollisuuksia, mutta on kuitenkin hieman epäluonteva tapa tutustua (ainakin minulle). Tuntuu että vanhanaikaisessa kulttuurissa ihmisten tapaaminen oli luontevampaa.

Vanhanaikaisessa kulttuurissa ei tapaaminen ollut luontevampaa, se vaan mahdollisti toisten kyyläyksen ja käytöksen kontrolloinnin. Nykyisin ihminen saa elää vapaana ja rauhassa yksin, mikä on tärkeä arvo

Sekä yhteisöllisessä, että yksilökeskeisessä kulttuurissa on toki omat hyvät puolensa. Miten saataisiin molemmista ne hyvät puolet?

Mitenkö saataisiin? No katsomalla ympärille avoimin silmin! Kun nostaa katseensa sieltä varpaistaan muiden silmiin ja avaa suunsa, niin kas, sieltähän se tulee ja helposti! Ihan itsestäsi se on kiinni tämäkin asia. Nyt ja aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuri osa vain valittaa eikä oikeasti edes halua seuraa. Olen vuosia etsinyt ystäviä somesta. Ei vain onnistu. Johonkin se lopahtaa sillä toisella osapuolella. Nyt viimeksi uuden kaverisovelluksen kautta viestitteli samassa kaupungissa asuvan ihmisen kanssa. Aluksi vastasi heti viesteihin. Nyt ei ole kuulunut mitään yli viikkoon.

Monet ovat introverttejä, tämä on hieman vaikea yhtälö kieltämättä. Kyllä introverttikin on yksinäinen, jos ei löydä yhteyttä ympärilleen, mutta ei kuitenkaan välttämättä arjen keskellä ole energiaa tai osaamista tehdä asialle tarpeeksi, kun ystävystyminen vaatii suht paljon vaivaa.

Some tuo uusia mahdollisuuksia, mutta on kuitenkin hieman epäluonteva tapa tutustua (ainakin minulle). Tuntuu että vanhanaikaisessa kulttuurissa ihmisten tapaaminen oli luontevampaa.

Vanhanaikaisessa kulttuurissa ei tapaaminen ollut luontevampaa, se vaan mahdollisti toisten kyyläyksen ja käytöksen kontrolloinnin. Nykyisin ihminen saa elää vapaana ja rauhassa yksin, mikä on tärkeä arvo

Sekä yhteisöllisessä, että yksilökeskeisessä kulttuurissa on toki omat hyvät puolensa. Miten saataisiin molemmista ne hyvät puolet?

Ei mitenkään. Kun ihmisillä on vapaus olla ja elää miten haluaa, et voi pakottaa heitä toimimaan niinkuin sinä haluat ja tarvitset.

Faith kirjoitti:

Joillain yksinäisyys johtuu ehkä epävarmuudesta sosiaalisissa tilanteissa, mikä taas on saattanut alkaa koulukiusaamisesta lapsuudessa ja nuoruudessa. Sosiaalisissa tilanteissa ei osaa olla oma itsensä, tutustua rohkeasti, luottaa uusiin ihmisiin sen vertaa, että voisi luoda ystävyyssuhteita. Tällaisen kehityskulun saisi estettyä puuttumalla koulukiusaamiseen tehokkaasti.

En näe yhteisöllisyyden lisäämistä sinänsä välttämättä ratkaisuna yksinäisyyteen. Ne jotka ovat yksinäisiä, olisivat yksinäisiä yhteisöllisemmässäkin kulttuurissa. Esim. vaikka Yhdysvalloissa ja Italiassakin on ihan varmasti kauheasti yksinäisiä.

Luulen että esim. Italiassa yksinäisyyttä on itseasiassa huomattavasti vähemmän

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On todella vaikeaa löytää ystäviä. Muutin toiselle paikkakunnalle. Olen pienten lasten äiti, joten uskoin sitä kautta tutustuvani uusiin ihmisiin ja perheisiin. Toki korona pilasi aika paljon, mutta kyllä ihmiset ovat niin kiireisiä omissa elämissään ilmeisesti, ettei ole aikaa ja tilaa muille. Oudointa on, että aikuiset äidit puhuvat kun olisi niin kiva nähdä, mutta yksi toisensa jälkeen ghostaa eikä vastaa mitään kun yrittää ehdottaa tapaamista.

Mulla on tärkeitä lapsuuden ja nuoruuden ystäviä vuosien takaa entisellä kotipaikkakunnalla, joten en ihan allekirjoita tuota edellisten kommenttia, että itsessäni olisi ihan kauheasti ainakaan vikaa.

Koen itseni yksinäiseksi kun ei ole ihmisiä, joiden kanssa viettää livenä aikaa. Pelkään, että se periytyy lapsille kun ei ole lapsillakaan vielä omia kavereita.

Et siis osaa asennoitua siihen, että muillakin on oma perhe, elämä ja arki, vaan odotat, että heillä olisi hyvin aikaa hengata sinun kanssasi silloin kun sinulle sopii. Teetkö kaiken hankalaksi ja yrität sitoa muita ihmisiä liikaa sinuun ja sinun kanssasi olemiseen?

Koronaa syytetään nyt paljon ystävättömyydestä, mutta ei se oikeasti ole juurikaan mitään vaikuttanut. Ihan samalla tavalla ainakin minä olen ollut lasten ja perheeni kanssa ulkona, kävelyillä, leikkipuistoissa ja muualla kuin aikaa ennen koronaakin. Kotiini en muita kutsunut, mutta ulkona olimme muiden äitien ja perheiden kanssa yllin kyllin ja se riitti hyvin ylläpitämään ystävyyttä.

Syyllistät täällä ihmisiä omien huonojen kokemustesi perusteella ja kerrot kuinka minä ainakin sitä ja tätä ja tuota. Vaikutat siis niin mustavalkoiselta ja ankealta tapaukselta että huhheijaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan noita paikkoja jo, jotka tarjoavat "yhteisöllisyyttä". Harrastukset, vapaaehtoistyöt jne. Sitä vain ei voi pakottaa, että juuri sellaiset yksilöt kohtaisivat, jotka kaipaavat ystävyydeltä samoja asioita ja pitävät juuri toisistaan.

Näin on jokaisessa maassa. Miksi juuri Suomessa on niin paljon yksinäisyyttä?

Miksi luulet ettei muualla ole yksinäisyyttä? Joissain maissa olosuhteet pakottaa yhteisöllisyyteen. Suomessa hyvinvointivaltio on se läheinen joka huolehtii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olette yksinäisiä? Yksinäisyys on yhtä haitallista keholle kuin polttaisi 5 tupakkaa päivässä. Tutkittu juttu.

Koska haloo helsinki ja jvg ihmiset eivät kiinnosta minua yhtään mitenkään. minua vaan ahdistaa suurin osa ihmisistä, koska ne on mitä ne on, niin se ahdistaan vaan

Sinulla on selvä asennevamma. Luokittelet ihmiset sen perusteella mitä musiikkia he kuuntelevat. Et ole yhtänä sen parempi vaikka kuuntelisit vain klassista musiikkia.