Suomalaiset ovat yksinäisiä. Miksi me ei osata hoitaa tätä ongelmaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska suomalaiset eivät voi sietää toisiaan, ovat täysin sairaalloisesti addiktoituneet puhelimiinsa ja someen (siinä määrin että lapset oppivat puhumaan myöhässä kun ei kotona kuule enää puhetta).

Pöh.

Syytät siis muita ystävättömyydestäsi?

Minulla on ystäviä ja ihana perhe. Mieheni on paras ystäväni ja muitakin ystäviäni olen löytänyt aikaa ennen kännyköitä. Olen löytänyt uusia ihania ihmisiä myös kännyköiden aikana mm. harrastusten kautta. Esimerkiksi maastopyöräillessä ei paljoa kännykkää tuijoteta, ei myöskään Lapissa vaelluksilla, koska kenttää ei ole ja kirjoja lukiessa ei kännykkä ole se juttu. Veikkaanpa siis, että sinulla on ongelma, ei kaikilla muilla.

En. Heijastat vain omaa ajatusmaailmaasi kommenttiini. Kuvasin ilmiötä ja sen juurisyytä laajemmassa kuvassa.

Minulla on periaatteessa laaja tuttavapiiri ja monta sisarusta, mutta silti olen yksinäinen. Ihmiset tuntuvat muuttuneen jotenkin apaattisiksi ja suorituskeskeisiksi. Olen itsekin usein kiireinen ja ymmärrän hyvin kiireisyyttä, mutta joku raja! Kulttuuri on muuttunut jotenkin omituiseksi.

Usemman ihmisen olen kuullut myös mainitsevan, että ei tule enää nähtyä ihmisiä kun some antaa tunteen, että ihmisiin pidettäisiin yhteyttä. Eihän se ollenkaan ole sama asia tykkäillä jostain aamupalakuvista, kuin vaikkapa istahtaa hetkeksi kahville.

Siskoni asuu lähellä, samassa kaupungissa. Meillä ei ole riitaa, tulemme hyvin toimeen. Hän on järjestänyt elämänsä sellaiseksi, että aikaa minulle ei ole. Tapaamme pari kertaa vuodessa, nopeasti. Priorisointikysymyksiä ja ikäväähän se on huomata, että oma sisko priorisoi minut hyvin alas asteikollaan. En kuitenkaan voi vaatia pitämään enempää yhteyttä.

Suomalaiset on kauheita, mulla ei ainakaan ole tarvetta luoda tähän kansaan ystävyyssuhteita, vielä vähemmän pakotettuna.

Mulla ainakin venyy yhteydenottovälit niin pitkiksi, että muiden innostus lopahtaa siinä välillä moneen kertaan. Työ, perhe ja pari vielä hengissä olevaa sukulaista taas syö arkea että palautuminen vaatii aikaa. Toisekseen tykkään enempi ex tempore -tapaamisista enkä mistään viikkojen ajanvarauksista. Mulle sopii vanha tyyli että kaverin oven taakse mennään katsomaan sopiiko kaverille kupillinen kahvia nyt vai joskus toiste. Olen nyt ollut 3 viikkoa lomalla...vasta nyt olen alkanut viestitellä ihmisille ovatko maisemissa ja tehtäiskö jotain, aiemmat viikot olin mieluummin perheen kanssa/yksin, ei vielä jaksanut muita.

Tuskin ihan läheltä löytyy toista samanlaista, jonka kanssa vielä jutut ja huumori sopii yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset on kauheita, mulla ei ainakaan ole tarvetta luoda tähän kansaan ystävyyssuhteita, vielä vähemmän pakotettuna.

Miksi ajattelet että suomalaiset ovat kauheita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuri osa vain valittaa eikä oikeasti edes halua seuraa. Olen vuosia etsinyt ystäviä somesta. Ei vain onnistu. Johonkin se lopahtaa sillä toisella osapuolella. Nyt viimeksi uuden kaverisovelluksen kautta viestitteli samassa kaupungissa asuvan ihmisen kanssa. Aluksi vastasi heti viesteihin. Nyt ei ole kuulunut mitään yli viikkoon.

Jaaha, että toisella lopahti? Mitäs sinä kirjoittelit? Ehkä sinun kirjoituksissa oli sen verran outoja juttuja, että homma lopahti?

Kirjoittelin jonkun aikaa entisen koulukaverini kanssa. Tämä koulukaverini oli ollut ihan hyvä kaverini ala-asteella ja hän otti minuun yhteyttä vanhan kaveruuden takia. Alku oli ihan kivaa ja mukavaa rupattelua, mutta sitten juttu siirtyi kokonaan ja tyypiltä alkoi tulla niin lennokasta juttua, että en todellakaan halunnut enää lukea niitä. Yritin palauttaa jutut vähän tasaisempiin aiheisiin, mutta toisella oli jäänyt levy jumiin ja siihen se lopahti. En meinaa enää vastata hänelle, mutta jos joskus näemme, niin moikkaan kyllä. En tarvitse riesaa elämääni.

Minkätyyppistä juttua? Ihan vaan mielenkiinnon pelotanko ihmisiä pois keskustelun aiheillani.

Luin kirjoitukseni ja siinä automaatti oli vaihtanut sanan "korona" kokonaan sanaan. Eli kaveri alkoi vaahtoamaan koronasta. Hänen juttunsa olivat todella vihamielisiä ja kamalia En minä ainakaan jaksa lukea kymmeniä viestejä jotain ihan sairasta paasausta ja kyllä, ne jutut pelottivat.

Kannattaisi olla silloin rehellinen, että pääsee ratkaisuissa alkuun. Osa suomalaisista ei halua olla suomalaisten kanssa, se ei toimi kaikille, koska toinen suomalainen voi olla hankala kuin asperger tai joku pirttisiperialainen talviunien jälkeen. Miehet juovat ja uraputki. Naisilla kireyttä, vihaisuutta ja osa ihan mukavia. Mutta on valittava seuransa oikein, kenen kanssa on samanhenkinen, onko yhteisiä kiinnostuksenaiheita tai tavoite jonka haluaisi saavuttaa positiivisella tavalla. Voiko luottaa. Koska kaksi vastakkaista ihmistä mielipiteineen iskee päänsä yhteen kuin oinaat vuorella tai toinen lähtee jo aluksi eri teille. Suomi on pieni maa. Joskus voi laajentaa kauemmas keskustelua ja piiriä, mutta turvallisesti.

Vierailija kirjoitti:

On todella vaikeaa löytää ystäviä. Muutin toiselle paikkakunnalle. Olen pienten lasten äiti, joten uskoin sitä kautta tutustuvani uusiin ihmisiin ja perheisiin. Toki korona pilasi aika paljon, mutta kyllä ihmiset ovat niin kiireisiä omissa elämissään ilmeisesti, ettei ole aikaa ja tilaa muille. Oudointa on, että aikuiset äidit puhuvat kun olisi niin kiva nähdä, mutta yksi toisensa jälkeen ghostaa eikä vastaa mitään kun yrittää ehdottaa tapaamista.

Mulla on tärkeitä lapsuuden ja nuoruuden ystäviä vuosien takaa entisellä kotipaikkakunnalla, joten en ihan allekirjoita tuota edellisten kommenttia, että itsessäni olisi ihan kauheasti ainakaan vikaa.

Koen itseni yksinäiseksi kun ei ole ihmisiä, joiden kanssa viettää livenä aikaa. Pelkään, että se periytyy lapsille kun ei ole lapsillakaan vielä omia kavereita.

Et siis osaa asennoitua siihen, että muillakin on oma perhe, elämä ja arki, vaan odotat, että heillä olisi hyvin aikaa hengata sinun kanssasi silloin kun sinulle sopii. Teetkö kaiken hankalaksi ja yrität sitoa muita ihmisiä liikaa sinuun ja sinun kanssasi olemiseen?

Koronaa syytetään nyt paljon ystävättömyydestä, mutta ei se oikeasti ole juurikaan mitään vaikuttanut. Ihan samalla tavalla ainakin minä olen ollut lasten ja perheeni kanssa ulkona, kävelyillä, leikkipuistoissa ja muualla kuin aikaa ennen koronaakin. Kotiini en muita kutsunut, mutta ulkona olimme muiden äitien ja perheiden kanssa yllin kyllin ja se riitti hyvin ylläpitämään ystävyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On todella vaikeaa löytää ystäviä. Muutin toiselle paikkakunnalle. Olen pienten lasten äiti, joten uskoin sitä kautta tutustuvani uusiin ihmisiin ja perheisiin. Toki korona pilasi aika paljon, mutta kyllä ihmiset ovat niin kiireisiä omissa elämissään ilmeisesti, ettei ole aikaa ja tilaa muille. Oudointa on, että aikuiset äidit puhuvat kun olisi niin kiva nähdä, mutta yksi toisensa jälkeen ghostaa eikä vastaa mitään kun yrittää ehdottaa tapaamista.

Mulla on tärkeitä lapsuuden ja nuoruuden ystäviä vuosien takaa entisellä kotipaikkakunnalla, joten en ihan allekirjoita tuota edellisten kommenttia, että itsessäni olisi ihan kauheasti ainakaan vikaa.

Koen itseni yksinäiseksi kun ei ole ihmisiä, joiden kanssa viettää livenä aikaa. Pelkään, että se periytyy lapsille kun ei ole lapsillakaan vielä omia kavereita.

Et siis osaa asennoitua siihen, että muillakin on oma perhe, elämä ja arki, vaan odotat, että heillä olisi hyvin aikaa hengata sinun kanssasi silloin kun sinulle sopii. Teetkö kaiken hankalaksi ja yrität sitoa muita ihmisiä liikaa sinuun ja sinun kanssasi olemiseen?

Koronaa syytetään nyt paljon ystävättömyydestä, mutta ei se oikeasti ole juurikaan mitään vaikuttanut. Ihan samalla tavalla ainakin minä olen ollut lasten ja perheeni kanssa ulkona, kävelyillä, leikkipuistoissa ja muualla kuin aikaa ennen koronaakin. Kotiini en muita kutsunut, mutta ulkona olimme muiden äitien ja perheiden kanssa yllin kyllin ja se riitti hyvin ylläpitämään ystävyyttä.

Ghostaaminen ja vastaamattomuus kielii kyllä enemmänkin kusipäisestä toisesta osapuolesta, ei ihmisiä kohdella noin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuri osa vain valittaa eikä oikeasti edes halua seuraa. Olen vuosia etsinyt ystäviä somesta. Ei vain onnistu. Johonkin se lopahtaa sillä toisella osapuolella. Nyt viimeksi uuden kaverisovelluksen kautta viestitteli samassa kaupungissa asuvan ihmisen kanssa. Aluksi vastasi heti viesteihin. Nyt ei ole kuulunut mitään yli viikkoon.

Monet ovat introverttejä, tämä on hieman vaikea yhtälö kieltämättä. Kyllä introverttikin on yksinäinen, jos ei löydä yhteyttä ympärilleen, mutta ei kuitenkaan välttämättä arjen keskellä ole energiaa tai osaamista tehdä asialle tarpeeksi, kun ystävystyminen vaatii suht paljon vaivaa.

Some tuo uusia mahdollisuuksia, mutta on kuitenkin hieman epäluonteva tapa tutustua (ainakin minulle). Tuntuu että vanhanaikaisessa kulttuurissa ihmisten tapaaminen oli luontevampaa.

Mutta introverttiys ei ole mikään syy sille että kyhää ilmoituksia, aloittaa tutustumisen uusien ihmisten kanssa, ghostaa ja sitten sama uudestaan. Jos ei löydy jaksamista keskittyä kunnolla

niin pitäisi pikkuhiljaa myöntää se itselle eikä tuhlata toisten aikaa. Nämä ovat vielä niitä, jotka uudella kierroksella esittävät rassukkaa ja ovat tosi kiitollisia, kun joku jaksaa jutella heidän kanssaan. He vaan eivät jaksa olla uudesta ihmisestä kiinnostuneita kuin ihan pinnallisesti ja vähän aikaa.

Veikkaan, että monilla näistä on perfektionismia ja laiskuutta takana, odotetaan, että täydellinen ystävämätsi tipahtaisi jostain ilman, että itse täytyy nähdä vaivaa tutustumiseen. Se ystävyys ei aikuisena varsinkaan heti ole samanlaista kuin koulussa saatujen bestisten kanssa, kun yhteiset kokemukset toivat yhteisyyttä luontevasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuri osa vain valittaa eikä oikeasti edes halua seuraa. Olen vuosia etsinyt ystäviä somesta. Ei vain onnistu. Johonkin se lopahtaa sillä toisella osapuolella. Nyt viimeksi uuden kaverisovelluksen kautta viestitteli samassa kaupungissa asuvan ihmisen kanssa. Aluksi vastasi heti viesteihin. Nyt ei ole kuulunut mitään yli viikkoon.

Monet ovat introverttejä, tämä on hieman vaikea yhtälö kieltämättä. Kyllä introverttikin on yksinäinen, jos ei löydä yhteyttä ympärilleen, mutta ei kuitenkaan välttämättä arjen keskellä ole energiaa tai osaamista tehdä asialle tarpeeksi, kun ystävystyminen vaatii suht paljon vaivaa.

Some tuo uusia mahdollisuuksia, mutta on kuitenkin hieman epäluonteva tapa tutustua (ainakin minulle). Tuntuu että vanhanaikaisessa kulttuurissa ihmisten tapaaminen oli luontevampaa.

Mutta introverttiys ei ole mikään syy sille että kyhää ilmoituksia, aloittaa tutustumisen uusien ihmisten kanssa, ghostaa ja sitten sama uudestaan. Jos ei löydy jaksamista keskittyä kunnolla

niin pitäisi pikkuhiljaa myöntää se itselle eikä tuhlata toisten aikaa. Nämä ovat vielä niitä, jotka uudella kierroksella esittävät rassukkaa ja ovat tosi kiitollisia, kun joku jaksaa jutella heidän kanssaan. He vaan eivät jaksa olla uudesta ihmisestä kiinnostuneita kuin ihan pinnallisesti ja vähän aikaa.

Veikkaan, että monilla näistä on perfektionismia ja laiskuutta takana, odotetaan, että täydellinen ystävämätsi tipahtaisi jostain ilman, että itse täytyy nähdä vaivaa tutustumiseen. Se ystävyys ei aikuisena varsinkaan heti ole samanlaista kuin koulussa saatujen bestisten kanssa, kun yhteiset kokemukset toivat yhteisyyttä luontevasti.

Ei tietenkään. Ghostaaminen on todella huonoa käytöstä.  Onko yleistäkin?

Suomalaisilla on erikoinen tapa, joka ilmenee puheissakin. Naapurissamme asuu insinöörejä, sairaanhoitajia, opettajia, automekaanikko, arkkitehteja j.n.e.

Miksi emme näe että naapurissamme asuu esim. Sami, Mikko, Kaisa, Johanna, Minna, Pekka ja Pentti.

Vasta juotuamme päämme täyteen me alamme kutsua toisiamme nimeltä.

Vasta löydettyämme toisemme nimeltä alamme lähentyä.

Jos joku keksii tähän jonkun hyvän keinon ilman humalaa, olisimme jo lähempänä toisiamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuri osa vain valittaa eikä oikeasti edes halua seuraa. Olen vuosia etsinyt ystäviä somesta. Ei vain onnistu. Johonkin se lopahtaa sillä toisella osapuolella. Nyt viimeksi uuden kaverisovelluksen kautta viestitteli samassa kaupungissa asuvan ihmisen kanssa. Aluksi vastasi heti viesteihin. Nyt ei ole kuulunut mitään yli viikkoon.

Monet ovat introverttejä, tämä on hieman vaikea yhtälö kieltämättä. Kyllä introverttikin on yksinäinen, jos ei löydä yhteyttä ympärilleen, mutta ei kuitenkaan välttämättä arjen keskellä ole energiaa tai osaamista tehdä asialle tarpeeksi, kun ystävystyminen vaatii suht paljon vaivaa.

Some tuo uusia mahdollisuuksia, mutta on kuitenkin hieman epäluonteva tapa tutustua (ainakin minulle). Tuntuu että vanhanaikaisessa kulttuurissa ihmisten tapaaminen oli luontevampaa.

Mutta introverttiys ei ole mikään syy sille että kyhää ilmoituksia, aloittaa tutustumisen uusien ihmisten kanssa, ghostaa ja sitten sama uudestaan. Jos ei löydy jaksamista keskittyä kunnolla

niin pitäisi pikkuhiljaa myöntää se itselle eikä tuhlata toisten aikaa. Nämä ovat vielä niitä, jotka uudella kierroksella esittävät rassukkaa ja ovat tosi kiitollisia, kun joku jaksaa jutella heidän kanssaan. He vaan eivät jaksa olla uudesta ihmisestä kiinnostuneita kuin ihan pinnallisesti ja vähän aikaa.

Veikkaan, että monilla näistä on perfektionismia ja laiskuutta takana, odotetaan, että täydellinen ystävämätsi tipahtaisi jostain ilman, että itse täytyy nähdä vaivaa tutustumiseen. Se ystävyys ei aikuisena varsinkaan heti ole samanlaista kuin koulussa saatujen bestisten kanssa, kun yhteiset kokemukset toivat yhteisyyttä luontevasti.

Ei tietenkään. Ghostaaminen on todella huonoa käytöstä.  Onko yleistäkin?

On

Vierailija kirjoitti:

Minulla on periaatteessa laaja tuttavapiiri ja monta sisarusta, mutta silti olen yksinäinen. Ihmiset tuntuvat muuttuneen jotenkin apaattisiksi ja suorituskeskeisiksi. Olen itsekin usein kiireinen ja ymmärrän hyvin kiireisyyttä, mutta joku raja! Kulttuuri on muuttunut jotenkin omituiseksi.

Usemman ihmisen olen kuullut myös mainitsevan, että ei tule enää nähtyä ihmisiä kun some antaa tunteen, että ihmisiin pidettäisiin yhteyttä. Eihän se ollenkaan ole sama asia tykkäillä jostain aamupalakuvista, kuin vaikkapa istahtaa hetkeksi kahville.

Siskoni asuu lähellä, samassa kaupungissa. Meillä ei ole riitaa, tulemme hyvin toimeen. Hän on järjestänyt elämänsä sellaiseksi, että aikaa minulle ei ole. Tapaamme pari kertaa vuodessa, nopeasti. Priorisointikysymyksiä ja ikäväähän se on huomata, että oma sisko priorisoi minut hyvin alas asteikollaan. En kuitenkaan voi vaatia pitämään enempää yhteyttä.

Jaaha, eli siskosi on paha paha paha ja sinä hyvä. Muut ihmiset ovat apaattisia ja suorituskeskeisiä, mutta sinä olet innokas, kaikesta kiinnostunut ja ihana ihminen! Juu, pidä uskosi ja syytä muita, niin ne kaikki tekevät.

Kysele omasta puolestasi, älä vedä muita mukaan "suomalaiset ovat" "me" En ole yksinäinen, eikä mulle kuulu vetää muita mihinkään suuntaan. Vituttaa tuollainen "suomalaisuuden" omiminen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on periaatteessa laaja tuttavapiiri ja monta sisarusta, mutta silti olen yksinäinen. Ihmiset tuntuvat muuttuneen jotenkin apaattisiksi ja suorituskeskeisiksi. Olen itsekin usein kiireinen ja ymmärrän hyvin kiireisyyttä, mutta joku raja! Kulttuuri on muuttunut jotenkin omituiseksi.

Usemman ihmisen olen kuullut myös mainitsevan, että ei tule enää nähtyä ihmisiä kun some antaa tunteen, että ihmisiin pidettäisiin yhteyttä. Eihän se ollenkaan ole sama asia tykkäillä jostain aamupalakuvista, kuin vaikkapa istahtaa hetkeksi kahville.

Siskoni asuu lähellä, samassa kaupungissa. Meillä ei ole riitaa, tulemme hyvin toimeen. Hän on järjestänyt elämänsä sellaiseksi, että aikaa minulle ei ole. Tapaamme pari kertaa vuodessa, nopeasti. Priorisointikysymyksiä ja ikäväähän se on huomata, että oma sisko priorisoi minut hyvin alas asteikollaan. En kuitenkaan voi vaatia pitämään enempää yhteyttä.

Jaaha, eli siskosi on paha paha paha ja sinä hyvä. Muut ihmiset ovat apaattisia ja suorituskeskeisiä, mutta sinä olet innokas, kaikesta kiinnostunut ja ihana ihminen! Juu, pidä uskosi ja syytä muita, niin ne kaikki tekevät.

Miksi näin ilkeä kommentti? Oliko sinulla jotain annettavaa keskusteluun? Kummallisen aggressiivisia ja empatiakyvyttömiä kommentteja tänne on tupattu oikein urakalla. Onko empatiakyvyttömyys ja ilkeä asenne kenties jopa osa ongelmaa?

Vierailija kirjoitti:

Kysele omasta puolestasi, älä vedä muita mukaan "suomalaiset ovat" "me" En ole yksinäinen, eikä mulle kuulu vetää muita mihinkään suuntaan. Vituttaa tuollainen "suomalaisuuden" omiminen. 

Höpsis, kyseessä on yhteiskunnallinen ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisilla on erikoinen tapa, joka ilmenee puheissakin. Naapurissamme asuu insinöörejä, sairaanhoitajia, opettajia, automekaanikko, arkkitehteja j.n.e.

Miksi emme näe että naapurissamme asuu esim. Sami, Mikko, Kaisa, Johanna, Minna, Pekka ja Pentti.

Vasta juotuamme päämme täyteen me alamme kutsua toisiamme nimeltä.

Vasta löydettyämme toisemme nimeltä alamme lähentyä.

Jos joku keksii tähän jonkun hyvän keinon ilman humalaa, olisimme jo lähempänä toisiamme.

 Älä yleistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuri osa vain valittaa eikä oikeasti edes halua seuraa. Olen vuosia etsinyt ystäviä somesta. Ei vain onnistu. Johonkin se lopahtaa sillä toisella osapuolella. Nyt viimeksi uuden kaverisovelluksen kautta viestitteli samassa kaupungissa asuvan ihmisen kanssa. Aluksi vastasi heti viesteihin. Nyt ei ole kuulunut mitään yli viikkoon.

Monet ovat introverttejä, tämä on hieman vaikea yhtälö kieltämättä. Kyllä introverttikin on yksinäinen, jos ei löydä yhteyttä ympärilleen, mutta ei kuitenkaan välttämättä arjen keskellä ole energiaa tai osaamista tehdä asialle tarpeeksi, kun ystävystyminen vaatii suht paljon vaivaa.

Some tuo uusia mahdollisuuksia, mutta on kuitenkin hieman epäluonteva tapa tutustua (ainakin minulle). Tuntuu että vanhanaikaisessa kulttuurissa ihmisten tapaaminen oli luontevampaa.

Vanhanaikaisessa kulttuurissa ei tapaaminen ollut luontevampaa, se vaan mahdollisti toisten kyyläyksen ja käytöksen kontrolloinnin. Nykyisin ihminen saa elää vapaana ja rauhassa yksin, mikä on tärkeä arvo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuri osa vain valittaa eikä oikeasti edes halua seuraa. Olen vuosia etsinyt ystäviä somesta. Ei vain onnistu. Johonkin se lopahtaa sillä toisella osapuolella. Nyt viimeksi uuden kaverisovelluksen kautta viestitteli samassa kaupungissa asuvan ihmisen kanssa. Aluksi vastasi heti viesteihin. Nyt ei ole kuulunut mitään yli viikkoon.

Monet ovat introverttejä, tämä on hieman vaikea yhtälö kieltämättä. Kyllä introverttikin on yksinäinen, jos ei löydä yhteyttä ympärilleen, mutta ei kuitenkaan välttämättä arjen keskellä ole energiaa tai osaamista tehdä asialle tarpeeksi, kun ystävystyminen vaatii suht paljon vaivaa.

Some tuo uusia mahdollisuuksia, mutta on kuitenkin hieman epäluonteva tapa tutustua (ainakin minulle). Tuntuu että vanhanaikaisessa kulttuurissa ihmisten tapaaminen oli luontevampaa.

Vanhanaikaisessa kulttuurissa ei tapaaminen ollut luontevampaa, se vaan mahdollisti toisten kyyläyksen ja käytöksen kontrolloinnin. Nykyisin ihminen saa elää vapaana ja rauhassa yksin, mikä on tärkeä arvo

Sekä yhteisöllisessä, että yksilökeskeisessä kulttuurissa on toki omat hyvät puolensa. Miten saataisiin molemmista ne hyvät puolet?