Suomalaiset ovat yksinäisiä. Miksi me ei osata hoitaa tätä ongelmaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunta ei oikeasti välitä. Ei hallitus, eikä edes tämän maan presidentti. Terveystahoista puhumattakaan. Vaikka he mitä väittäisivät tekevänsä syrjäytymisen estämiseksi jo päiväkotiolosuhteista lähtien. Kukaan ei oikeasti välitä siitä, että on yksinäisiä, eikä siitä, että on yksinäisyyttä ja syrjäytymistä. Koska politiikassakin ollaan enemmän kiinnostuneita taloudesta, talousnäkymistä ja kylmästi ja suoraan sanottuna rahasta.

Mediassa eri tahot, virkamiehet ja muut puhuvat kyllä kauniita korulauseita ja messutaan kuinka "Suomi on maailman onnellisin kansa" ja kuinka yhteisöllisiä täällä ollaan. Totuus on aivan toinen. 

En tiedä, missä ne luvut yksinäisten ja syrjäytyneiden kohdalla keikkuvat. Mutta veikkaan, että ne ovat aika korkeat. Moni on syrjäytynyt tästä yhteiskunnasta jo monta vuosikymmentä sitten. Eikä kukaan, eikä varsinkaan mikään "terveystaho" kysele keneltäkään, kuinka menee, miten voit ja oletko yksinäinen/ yksin?

Toinen, vielä merkittävämpi ilmiöön vaikuttava syy on ihmisten muuttuminen tässä maassa. Vielä 70- 100 vuotta sitten ihmiset olivat enemmän ystävällisempiä, empaattisempia ja toisia huomioon ottavampia. Oli myös ns. naapuriauttamista ja talkoohenkeä. Autettiin niitäkin, joilla meni taloudellisesti huonosti.  Jelpattiin ns. kaveria. Nykyisin ihmiset ajattelevat enemmän vain itseään ja omaa etuaan. Ja ottavat ja valikoivat kavereikseen, niitä, jotka täyttävät "korkeat valinta ja laatukriteerit". Ihmisistä on tullut kylmiä ja välinpitämättömiä oman piirinsä, ja kuppikuntansa ulkopuolella olevia kohtaan. Empatia ja välittäminen ovat kuolleet jo kauan aikaa sitten.

Jotta yksinäisyyttä ja syrjäytymistä ja samalla esim. myös mt-ongelmien syntymistä voitaisiin oikeasti ehkäistä, torjua ja poistaa, se edellyttäisi tässä yhteiskunnassa ja maassa olevien ihmisten käytöksen ja asenteiden muuttumista ja muutosta. Enemmän ympärillään olevien ihmisten näkemistä, huomioimista, ymmärtämistä, välittämistä, kuuntelemista, empatiaa ja konkreettista tukemista ja käytännön asioissa auttamista.

Näin. Olisiko tuolla isolla muutoksella nimeltä kaupungistuminen aika iso rooli kaikessa? Suomi on muuttunut verrattain äkkiä maana, ensimmäinen muuttoaalto ja maaseudulta lähtö alkoi 60-70 luvulta.

Meillä ei ole samanlaisia vanhoja kaupunkeja kuin jo lähinaapureilla. Puhun kaupunkikulttuurista. Se alkaa jo siitä miten kulttuuriperintöä vaalitaan. Nykyinen Suomi tuntuu irralliselta ja historiattomalta, jotenkin sieluttomalta. Sanon tämän Pk-seudun vinkkelistä. Mutta jos mulla olisi yksi kaksi todellista ystävää tuskin edes miettisin asiaa!

Olisin varmaan just näitä Suomi on mahtava maa asua-tyyppejä. Kuuluisin porukkaan. Nyt tuntuu ihan mahdottomalta löytää ystäviä kanssaduunareista. Olen outolintu, osaton. Jos olet Suomessa osaton, sinut työnnetään täällä helposti katsomoon. Tästä tämän pikku maan julmuus tuntuu versovan. Kytätään vain suunnilleen ihmisten palkkaa.

Hirmu hyvä kysymys miten ihmisten kohtaamista elvytettäisiin. Samoin tajuan että jokainen elää siinä omassa kuplassaan, monen on vaikea tajuta miksi joku jää yksin. Minun perheeni eristi minut jo lapsena, olin narsistin lapsi. Kukaan ei välittänyt puuttua. Minun on vaikea päästä oman taustani yli. Voin hyvin uskoa että rankka koulukiusaaminen eristää yhtä pahasti.

En sano etteikö kaikenlaista tapahdu muuallakin mutten voi olla miettimättä, miten paljon elämää jää elämättä yksinäisyyden takia.

Jonkun pelkuruuden takia.

Tämä on aika oleellinen asia. Mä tapaan uusia ihmisiä lähes päivittäin, vaikka teenkin etätöitä. Tänäänkin kävin hakemassa paikallisesta ravintolasta ruokaa ja odotellessani istuin ravintolan terassilla. En mennyt vapaaseen pöytään vaan katsoin pöydän, jossa istui kaksi ikäistäni miestä. Kysyin vain, saanko liittyä seraan. Sain. Oli oikein mukavaa juoda yksi viinilasillinen ruokia odotellessa ja jutella näiden miesten kanssa. Lähtiessäni miehet toivottivat mut tervetulleeksi toistekin heidän pöytäänsä. 

Edelliseen viestiin tuli tuo B vahingossa. Se ei liity mihinkään 😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunta ei oikeasti välitä. Ei hallitus, eikä edes tämän maan presidentti. Terveystahoista puhumattakaan. Vaikka he mitä väittäisivät tekevänsä syrjäytymisen estämiseksi jo päiväkotiolosuhteista lähtien. Kukaan ei oikeasti välitä siitä, että on yksinäisiä, eikä siitä, että on yksinäisyyttä ja syrjäytymistä. Koska politiikassakin ollaan enemmän kiinnostuneita taloudesta, talousnäkymistä ja kylmästi ja suoraan sanottuna rahasta.

Mediassa eri tahot, virkamiehet ja muut puhuvat kyllä kauniita korulauseita ja messutaan kuinka "Suomi on maailman onnellisin kansa" ja kuinka yhteisöllisiä täällä ollaan. Totuus on aivan toinen. 

En tiedä, missä ne luvut yksinäisten ja syrjäytyneiden kohdalla keikkuvat. Mutta veikkaan, että ne ovat aika korkeat. Moni on syrjäytynyt tästä yhteiskunnasta jo monta vuosikymmentä sitten. Eikä kukaan, eikä varsinkaan mikään "terveystaho" kysele keneltäkään, kuinka menee, miten voit ja oletko yksinäinen/ yksin?

Toinen, vielä merkittävämpi ilmiöön vaikuttava syy on ihmisten muuttuminen tässä maassa. Vielä 70- 100 vuotta sitten ihmiset olivat enemmän ystävällisempiä, empaattisempia ja toisia huomioon ottavampia. Oli myös ns. naapuriauttamista ja talkoohenkeä. Autettiin niitäkin, joilla meni taloudellisesti huonosti.  Jelpattiin ns. kaveria. Nykyisin ihmiset ajattelevat enemmän vain itseään ja omaa etuaan. Ja ottavat ja valikoivat kavereikseen, niitä, jotka täyttävät "korkeat valinta ja laatukriteerit". Ihmisistä on tullut kylmiä ja välinpitämättömiä oman piirinsä, ja kuppikuntansa ulkopuolella olevia kohtaan. Empatia ja välittäminen ovat kuolleet jo kauan aikaa sitten.

Jotta yksinäisyyttä ja syrjäytymistä ja samalla esim. myös mt-ongelmien syntymistä voitaisiin oikeasti ehkäistä, torjua ja poistaa, se edellyttäisi tässä yhteiskunnassa ja maassa olevien ihmisten käytöksen ja asenteiden muuttumista ja muutosta. Enemmän ympärillään olevien ihmisten näkemistä, huomioimista, ymmärtämistä, välittämistä, kuuntelemista, empatiaa ja konkreettista tukemista ja käytännön asioissa auttamista.

Näin. Olisiko tuolla isolla muutoksella nimeltä kaupungistuminen aika iso rooli kaikessa? Suomi on muuttunut verrattain äkkiä maana, ensimmäinen muuttoaalto ja maaseudulta lähtö alkoi 60-70 luvulta.

Meillä ei ole samanlaisia vanhoja kaupunkeja kuin jo lähinaapureilla. Puhun kaupunkikulttuurista. Se alkaa jo siitä miten kulttuuriperintöä vaalitaan. Nykyinen Suomi tuntuu irralliselta ja historiattomalta, jotenkin sieluttomalta. Sanon tämän Pk-seudun vinkkelistä. Mutta jos mulla olisi yksi kaksi todellista ystävää tuskin edes miettisin asiaa!

Olisin varmaan just näitä Suomi on mahtava maa asua-tyyppejä. Kuuluisin porukkaan. Nyt tuntuu ihan mahdottomalta löytää ystäviä kanssaduunareista. Olen outolintu, osaton. Jos olet Suomessa osaton, sinut työnnetään täällä helposti katsomoon. Tästä tämän pikku maan julmuus tuntuu versovan. Kytätään vain suunnilleen ihmisten palkkaa.

Hirmu hyvä kysymys miten ihmisten kohtaamista elvytettäisiin. Samoin tajuan että jokainen elää siinä omassa kuplassaan, monen on vaikea tajuta miksi joku jää yksin. Minun perheeni eristi minut jo lapsena, olin narsistin lapsi. Kukaan ei välittänyt puuttua. Minun on vaikea päästä oman taustani yli. Voin hyvin uskoa että rankka koulukiusaaminen eristää yhtä pahasti.

En sano etteikö kaikenlaista tapahdu muuallakin mutten voi olla miettimättä, miten paljon elämää jää elämättä yksinäisyyden takia.

Jonkun pelkuruuden takia.

Piti vielä kerran palata ketjuun (olen tuo joka kirjoitti monta viestiä kiusaamisesta ja siitä kuinka joskus yksinäisistä oletetaan kaikkea yms). Näin viestisi ja tuo loppu kolahti kyllä. Kuinka paljon elämää jää elämättä yksinäisyyden takia. Hyvä kysymys kyllä itsellenikin. Voin kertoa sen etten paljon käy missään. Toisaalta en kovin paljon tykkää mistään isoista tapahtumista, mutta toinen syy on myös se, ettei tule yksin mentyä. Jotenkin se liittyy itsellä myös siihen kuinka olin melkein aina yksin koulussa. Tätä lukioon saakka. Siitä jäi kiusaamisen ohella sellainen pieni kammo olla yksin paikassa missä ei välttämättä kuuluisi olla yksin. En oikein tykkää sellaisista hetkistä. Olen toisaalta pyrkinut pääsemään tästä eroon, mutta en voi kiistää etteikö joku yksinäinen kaupunkikierros yms aiheuttaisi monesti vaan jotain tyhjää tunnetta minussa. Ei ehkä surua, mutta jonkun näkymättömän olon. Asun nyt maalla ja vaikka täällä vaikeaa enää päästä porukkaan ja osa ihmistä ollut ilkeitä yms, mutta silti täällä on helpompaa jotenkin olla yksin. Täällä on ns tilaa olla yksin. Kaupungissa taas paljon ihmisiä, mutta he eivät kuulu minun elämääni kuitenkaan. Silloin olen ehkä mieluummin yksin niin etten näe ketään ihmisiä kuin kaupungin vilinässä. Voin maalla paremmin, vaikka kaupungissa voisi olla parempi tutustua ihmisiin. Tai sitten ei. Kuitenkin tämä maalle jämähtäminen on sen seurausta kuinka voin täällä paremmin. Kaipaan niin paljon rauhaa. Sitten taas moni järkisyy pakottaisi muuttumaan kaupunkiin. En vaan enää oikein tykkää ajatuksesta. B

Kipukroonikko täälla taas :D Ihmiselle on parasta asua siellä, missä tuntee olonsa parhaimmaksi. Itse asun pääkaupunkiseudulla ja saan olla täällä niin rauhassa kuin ihistenkin parissa. Ihan sen mukaan, miltä itsestäni milloinkin tuntuu parhaimmalta. Monesti nautin siitä, että menen kesällä jonnekin Helsinkiin ravintolan terassille. Pistän aurinkolasit päähäni, juon kylmää juomaa ja katselen ohikulkijoita. Niin yksin kuin olenkin kipujeni kanssa, nautin kuitenkin siitä, että ympärilläni on elämää. Ymmärrän kuitenkin meidän eron: mun kipujani ei vie pois edes miljoonan ihmisen porukka. Sun yksinäisyytesi veisi pois jo edes muutama ystävä. Mutta mullakin on aikoja, jolloin käperryn vain yksin omiin kipuihini enkä halua tavata ketään. 

Ei täs oo mun mielestä järkeä.

muut saatte tehdä kaikkea kivaa kun seuraa löytyy.. Kyllä oon 30 vuodes jo nähny kaiken mitä tarvii..

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset on kauheita, mulla ei ainakaan ole tarvetta luoda tähän kansaan ystävyyssuhteita, vielä vähemmän pakotettuna.

Päättäjämme ovat hirviöitä, mistä myös tuleva sukupuuttomme johtuu.

Periaatteessa sitä tottuu siihen,että kukaan ei kaipaa paitsi kun tarvitsee lainaksi rahaa tai jotain muuta apua. Saattaa mennä viikkoja,ettei kukaan laita viestiäkään. En enää ehkä edes osaisi olla sosiaalinen? Käyn kaupassa,teen ruokaa,teen ristikoita,kävelen luonnossa. Päivät mataa omalla painolla.