Lue keskustelun säännöt.
Mies jätti minut täysin pulaan vauvan kanssa
09.07.2022 |
Miehelle tuli viime viikolla kova flunssa, oli kolme päivää täysin sängyn pohjalla ja siitä vielä perjantain ja viikonlopun toipilaana. Minä perhevapaalaisena kotona vauvan kanssa. Vein miehelle teetä, keittoa ja parasetamolia sänkyyn. No, viime sunnuntaina sitten tauti alkoi jyllätä minullakin. Reilu 38 astetta kuumetta, nenä tukossa, heikotti. Siitä kaksi päivää niin myös vauva luonnollisesti sairastui. Mies ei suostunut jäämään töistä pois hoitaakseen vauvaa, että olisin saanut levätä (kuten hän sai ollessaan sairaana). Sanoi, ettei voi olla enää oman saikun jälkeen pois, Pomo ei tykkää. Tavallaan ymmärrän paineen, mutta ei kovin reilu tilanne minua kohtaan. Mies on siis ns ihan tavallisessa toimistotyössä, ei esim pelasta ihmisiä työkseen.
Olin ihan jaksamisen rajoilla itse sairaana ja hoidin tukkoisen vauvan siinä samalla. Vauva halusi olla sylissä koko ajan tietysti kipeänä.
Homma huipentui torstaina siihen, että minulla puhkesi kaiken huipuksi kauhea migreeni. En voi ottaa migreenilääkettä imetyksen takia eikä sitä olisi kotona ollutkaan kun en ole sitä raskauden aikanakaan voinut käyttää. Oksensin ja tärisin vessassa, aura siihen päälle. Vauva huutaa olohuoneessa. En ole koskaan tuntenut oloani yhtä avuttomaksi ja kamalaksi. Soitin tietysti miehelle, että tulee kotiin auttamaan. Ei meinannut millään uskoa, että tilanne on niin paha. Vasta kun sanoin erää soitan ambulanssin niin suostui lähtemään töistä ja tuli alkuiltapäivästä kotiin. Minä makasin loppupäivän sängyssä, Mies toi vauvan imetykselle ,mutta muuten hoisi hänet. Perjantaina eli eilen oloni oli vähän parempi, mutta flunssainen edelleen ja kuin jyrän alle jäänyt.
Kauheaksi tilanteen tekee se, että miehen lapsuuden ystävän häät ovat tänä viikonloppuna. Oli sovittu, että mies lähtee Perjantaina jo puolen päivän aikaan ajamaan juhlapaikkakunnalle ja tulee sunnuntaina kotiin. On odottanut juhlia tammikuusta lähtien. Minun ja vauvan oli tarkoituskin jäädä kotiin, koska en tunne tätä kaveriporukkaa hyvin eikä huvittanut lähteä pienen vauvan kanssa matkaamaan isoon tapahtumaan koronan takia. Oletin, että mies ymmärsi torstain tilanteesta, että osanotto täytyy perua ja hänen täytyy jäädä hoitamaan vauvaa ,jotta minä pystyn toipumaan. Eilen aamulla kuitenkin vähätteli asiaa ja sanoi lähtevänsä kun olihan minun migreeni hellittänyt jo. Vauva on edelleen kipeä, nukkuu max kahden tunnin pätkissä, minulla voimat aivan loppu ja flunssa edelleen.
No mies siis lähti eilen. Meidän ainoalla autolla. Kävi pikaisesti kaupassa, jääkaappi ammottu tyhjyyttä. Koti aivan sekaisin, pyykkivuori eteisessä ja minun olo aivan kauhea edelleen. Meillä oli kauhein riita tähän astisen suhteen aikana. Nyt mietin mitä teen, olo on petetty. Olisi ollut helpompi kuulla vaikka miehen pettäneen kuin että tahallaan jättää minut täysin pulaan tilanteessa, jossa olen ihan avuton ja poikki. Perusteli asiaa sillä että juhlat ovat hänelle tärkeät ja töistä ei voinut olla paineen takia pois kun juuri oli oma saikku alla. Joo uskon ja ymmärrän tämäkin puolen, mutta eihän tämä kaikki voi minun päälleni kaatua?
Emme ole mitään teinejä. Miehellä on vastuullinen työ, meillä on omistusasunto jne. Jotenki mies on elämässä siis tähän asti onnistut kantamaan vastuuta. Nyt tuntuu etten edes tunne koko ihmistä enää. Anteeksi avautuminen vauvapalstalla, en tiedä mitä pitäisi tehdä.
Kommentit (1874)
Juu. Menee asian vierestä mutta jotain on perheissä vialla. Sukulaistyttö on kouluterkkari ja tokaisi että nykyisin koulussa ns. normaali perhe on jo poikkeus. Erityislapsia vaikka kuinka, vanhempien eroihin reagoivia, päihdevanhemmat vielä erikseen jne. jne. Vanhemmilta puuttuu auktoriteetti kokonaan. Nuoret vanhemmat niin ongelmaisia ja uusavuttomia että vanhempia pitäisi kasvattaa ensin. Asiat ratkaistaan heti poikki eroamalla ja sitten on sun lapset ja mun lapset perheitä joissa myös ongelmia. Semmoista modernia elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teen vapaaehtoisena eläinsuojelutyötä ja toimin usein sijaiskotina omaa kotia etsiville kissoille. Minulla on usein pieniä pentuja täällä.
Tästä on jo useampi vuosi, kun sain hoidettavakseni kolme alle kahden viikon ikäistä pentua, joiden emo oli menehtynyt. Tuon ikäiset pennut vaativat pulloruokintaa kolmen tunnin välein. Onnistuin saamaan ruokamyrkytyksen ja menin ihan jäätävän huonoon kuntoon. Oksensin lähes taukoamatta ja minulle nousi korkea kuume. Miesystäväni, jonka kanssa emme tuollain edes asuneet samalla paikkakunnalla, otti töistä palkatonta vapaata, ajoi 70 km luokseni ja otti pennut hoitaakseen, jotta minä saan sairastaa rauhassa.
En siis pyytänyt mieheltä mitään ja sanoin hänelle, että saan varmasti apua muilta vapaaehtoistyöntekijöiltä. Mies kuitenkin prioirisoi minut ja kissanpennut (!!!) ykköseksi.
Tämän varjolla tuntuu ihan käsittämättömältä lukea miehistä, joille omat lapset eivät merkkaa mitään.
Minä sain aiemmin tänä vuonna sairauskohtauksen, jonka seurauksena jouduin sairaalaan ja sain pari päivää sairauslomaa. Miehen piti lähteä seuraavana aamuna työmatkalle ulkomaille, mutta hän perui lähtönsä. Hän myös teki sairauslomani ajan etätöitä kotoa, etten joutuisi olemaan yksin pitkiä aikoja. Ymmärtääkseni hänen ei tarvinnut perustella asiaa työnantajalleen sen enempää, vaikkei meillä edes ole lapsia.
Oma kokemukseni näistä "pomo ei tykkää, jos olen poissa"-miehistä on, etteivät nämä yleensä edes kysy mahdollisuutta olla pois töistä. Nämä ovat myös niitä, jotka joutuvat jatkuvasti "jäämään ylitöihin" – eli jäävät työajan päätyttyä toimistolle jauhamaan työkavereiden kanssa p**kaa.
Kyllä, saman havainnon olen tehnyt itsekin. Olen töissä firmassa, jossa henkilökunnan sukupuolijako menee melko tasan. Työnantaja suhtautuu aivan yhtä suopeasti niin äitien kuin isien poissaoloihin lapsen sairastuessa. Osa miehistä käyttää tätä mahdollisuutta, mutta osa selvästi pakoilee töissä perhevastuutaan. Siellä on sellainen nuorien isien jengi, joka jää aina ylitöihin. Tosiasiassa tämä on ihan vaan hengailua yhdessä.
Tuolloin kun mies lähti hoitamaan kissanpentuja, hän oli vielä tehtaassa töissä ja sen takia joutui palkattomana ottamaan poissaolonsa. Nykyään it-hommissa pystyy ottamaan vapaita tosi joustavasti. Tuntuu kummalliselta ajatus, että naisten työnantajat olisivat niin paljon joustavampia noita lapsen takia tarvittavia vapaita myöntäessään kuin miesten työnantajat.
Varsinkin tuo viimeinen lause! Ne on ne samat työnantajat, ketkä työllistää sekä äitejä että isiä ja kyllä nykyään olisi todella vaikea löytää ketään työntekijöitä, ellei olisi perheystävällinen työpaikka.
Se on ihan siitä miehestä itsestään kiinni, jos mies ei itse halua joustaa perheensä eteen. Hyvin harvoin on työnantajasta kiinni (ja jos on, suosittelen perheelliselle työpaikan vaihtoa).
t. N37, kahden päiväkoti-ikäisen yh, palkka n. 6000e/kk
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä jotkut naisvihaajamammanpojat kirjoittelee viestejään ja äitimuori tietenkin selän takana kannustaa pientä poikakultaa ja varoittelee ilkeistä naisihmisistä. Olkaa aivan huoleti! Teitä ei nykyajan koulutetut modernit tytöt huoli puolisokseen vaikka olisitte viimeiset kappaleet (lue maanantaikappaleet) maapallolla. Kiitos teidän "ihanien" äitien.
Ja minkähänlaisia kullannuppu poikia nämä täällä paasaavat modernit nuoret äidit ovat itse kasvattamassa?? Tutkimusten mukaan on nykykasvatus täysin hukassa. Ei ikinä ole ollut näin paljon ongelmia jo alaluokilla kuin nykyisin. Ei tarvitse kuin lähikoulun oppilaita seurata niin suorastaan pelottaa. Poliisikin koululla harva se viikko, jatkuvaa kiusaamista ym.
Koska minäminäminä ja mitään rankkaa ei tarvitse sietää.
Olen itse tasa-arvoisen perheen (nimenomaan tasa-arvoisen, en miehet palvelee naisia kulttuurin) vahva kannattaja ja juuri sellaista perhe-elämää itse elänyt. Miten se voi olla niin vaikeaa nähdä, että ap olisi voinut hoitaa asian todella paljon paremmin kun vain olettamalla, että flunssaista (ap:lla ei ollut kuumetta, migreeni edellisenä aamupäivänä, mies hoitanut lasta edellisestä ip-aamuun ja antanut nukkua) naista jäädään kotiin hoivaamaan oman ymmärrettävästi todella tärkeän menon kustannuksella?
Ei, en kasvata lastani siten, että kun nainen sanoo hyppää niin kysyt kuinka korkealle. Kasvatan hänet kunnioittamaan ihmisiä sukupuolesta riippumatta, kuuntelemaan ja arvostamaan muiden mielipiteitä ja löytämään kompromisseja, jos joutuu tiukkaan paikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa eräs lintulaji, jonka naaras flirttailee empaattisen, huolehtivan, kiltin, pesää rakentavan ja ruokaa tuovan uroksen kanssa. Näyttää tavanomaiselta pariutumiskuviolta. Parittelun tapahduttua naaras kuitenkin lentää heti sivummalle ja ruikkii siemennesteet ulos kehostaan. Uros jää rakentamaan pesää. Sillä aikaa naaras parittelee toisen uroksen kanssa, sellaisen aggressiivisemman ja reviiriä puolustavan, jollain tapaa suuremman ja dominoivamman, joka ei kuitenkaan ole huolehtijatyyppiä. Hedelmöitynyt naaras palaa asumaan huolehtijauroksen rakentamaan pesään, syö sen tuomat ruuat, ja hautoo samalla munat, jotka kuitenkin se alfauros on siittänyt. Aikamoinen strategia. Tulee menestyvämpiä yksilöitä, kun ei ole nyhverögeenit, mutta kuitenkin täydellinen ylläpito ja taattu huolenpito.
Tämä oli sir David Attenborough'n luontodokkarisarjassa, jossa käsiteltiin eläinkunnan erilaisia perhemalleja. On hassua kuvitella, että ihmislajillakaan olisi vain yksi tapa olla perhe tai parisuhde. Loogisempaa on, että meilläkin on eri tyypeillä erilaisia strategioita, biologisia, geneettisiä ja kulttuurisia. Kama Sutra (se alkuperäinen versio) ei ole vain seksitapaopas vaan puhuu myös erilaisten tyyppien erilaisista yhteensopivuuksista.
Jos tuolle linjalle lähdetään, niin monissa lintulajeissa uros huolehtii poikasista niin, ettei naaras osallistu millään tavalla. Tällaisia lajeja on paljon arktisilla alueilla ja kahlaajille tämä on varsin tyypillistä. Varmaan lähes kaikki tunnistavat kotoisen töyhtöhyypän. Pelloilla ei ole näkynyt enää aikoihin naaraslintuja. Ne saapuvat Suomeen, parittelevat valitsemansa, kelvollisen uroksen kanssa, munivat ja lähtevät välittömästi tämän jälkeen takaisin etelään. Koiras jää ensin yksin hautomaan, sitten muuten huolehtimaan jälkikasvusta.
Kiitos, tämä oli kiinnostava tieto töyhtöhyypästä! Kahlaajista ja arktisista lajeista olen kiinnostunut myös, ja tiedänkin niistä melko paljon. En silti sanoisi, ettei " naaras osallistu millään tavalla", koska parinvalinta ja raskaus sekä muniminen ovat jo riskialttiita ja vaativia tehtäviä. Hautominen ja huolenpito, ruokkiminen ja puolustus sekä itsenäiseksi opettaminen ovat toki tärkeitä myös. Kiinnostavia ovat mielestäni yhteisölliset toimintatavat kuten pingviineillä. Yksin tai parina ei niistä selviäisi kukaan hengissä.
Viittasin tuossa poikasista huolehtimiseen ja siihen naaras ei tosiaan osallistu millään tavalla.
Näitä samoin menetteleviä lajeja löytyy useita Suomessa esim. vesipääskyt ja punakuirit. Myös monilla muilla kaljaajilla koiraslintu on päävastuussa poikasten hoidosta, vaikka naaras ei ihan heti paluumatkalle lähtisikään. Toisaalta, vesilinnuillahan tämä sitten mene päin vastoin, eli emolintu hoitaa poikaset yksin.
Muistaakseni taas rautiaisnaarailla saattaa olla kaksi koirasta, jotka hoitavat poikasia yhdessä. Suomalaisista linnuista naakat ovat hyvin yhteisöllisiä ja niillä on myös tarkka hierarkia.
Vierailija kirjoitti:
Juu. Menee asian vierestä mutta jotain on perheissä vialla. Sukulaistyttö on kouluterkkari ja tokaisi että nykyisin koulussa ns. normaali perhe on jo poikkeus. Erityislapsia vaikka kuinka, vanhempien eroihin reagoivia, päihdevanhemmat vielä erikseen jne. jne. Vanhemmilta puuttuu auktoriteetti kokonaan. Nuoret vanhemmat niin ongelmaisia ja uusavuttomia että vanhempia pitäisi kasvattaa ensin. Asiat ratkaistaan heti poikki eroamalla ja sitten on sun lapset ja mun lapset perheitä joissa myös ongelmia. Semmoista modernia elämää.
No ne vanhemmat ovat usein niitä 1990-luvulla syntyneitä. Eipä ihme. Silloin oli valtava muutos käynnissä Suomessa sekä laajemminkin maailmassa. Lama koetteli suomalaisia talouksia ja perheitä tavoilla, jotka oikeasti näkyvät yhä. Samalla tuli ideologinen täyskäännös lastenkasvatukseen, vapaa kasvatus ja muut yksilöä korostavat tavat. 80-luvun pröystäily ja rahan heittely tyssäsi seinään, moni aviopari erosi, alkoholisoitui, meni konkkaan, menetti työnsä, teki itsemurhan jne. Järkyttävän epävarmuuden aikaa elettiin vähintään suurimmassa osassa jos ei kaikissa perheissä Suomessa. Sieltä sitten osa nousi osa ei. Päivähoito 1990-2010 ei todellakaan ollut nykyistä varhaiskasvatusta. Lapset saivat aika paljon itse selvitellä välinsä ja hierarkiansa. Valtavan suuria ryhmiä ja joukoissa selviämistä, todella epätasalaatuista eli riippui hoitajasta mitä sait. Moni oli kotihoidossa, koska maksut piti minimoida.
Lapsuus myllerryksessä ja epäjohdonmukaisuudessa jättää jälkensä ja silloin juuri henkinen tarve perusturvaan näyttäytyy tällaisina, nyt jo kollektiivisesti jaettuina purkauksia, kun hoitovastuu ylikuormittuu. Se on kuin flash back jostain menneisyyden tunteesta ja pelosta, jota ei tietysti pysty paikantamaan ja tunnistamaan oman lapsuutensa tilanteisiin ja muistoihin. Ehkäpä siksi miehet pyrkivät alitajuisesti välttämään noita tilanteita? Yhteiskunnan vaatima rooli miehestä, joka pystyy suojelemaan ja turvaamaan perheensä on aivan liian suuri henkilölle, jolla on varhaislapsuudessa omia traumoja ja turvattomuuden kokemuksia. Naisille tietysti myös, mutta symbioosi vauvaan on usein jo hormonaalisesti niin vahva, ettei voi vain lähteä. Sen sijaan tulee pakokauhu. 1990-luvullakin se oli usein se isä, mies, joka otti ja lähti, kun ei enää kestänyt, häpeää, itseään tai paheksunta kotona. 30 vuoden jaettu kokemus: kyllä äidit hoitaa. Ja mummot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä jotkut naisvihaajamammanpojat kirjoittelee viestejään ja äitimuori tietenkin selän takana kannustaa pientä poikakultaa ja varoittelee ilkeistä naisihmisistä. Olkaa aivan huoleti! Teitä ei nykyajan koulutetut modernit tytöt huoli puolisokseen vaikka olisitte viimeiset kappaleet (lue maanantaikappaleet) maapallolla. Kiitos teidän "ihanien" äitien.
Mikä on "maanantaikappale"? Minä ehkä huolisin sellaisen ennemmin kuin sunnuntaikappaleen... Mutta ensin pitäisi tietää, mikä se on.
Miehellä on ahdingossa oleva vaimo ja pieni vauva, jotka tarvitsevat miestä enemmän kuin milloinkaan aiemmin ja miestä ei kiinnosta pätkän vertaa. Ei välitä sairaasta vaimostaan ja avuttomasta hoivaa tarvitsevasta lapsestaan vaan lähtee ja jättää heidät selviämään keskenään. Kammottavaa. Toivon, etten itse joutuisi koskaan tuollaiseen tilanteeseen autuaasti kuvitellen, että mies olisi tukena silloin kun häntä eniten tarvitsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa eräs lintulaji, jonka naaras flirttailee empaattisen, huolehtivan, kiltin, pesää rakentavan ja ruokaa tuovan uroksen kanssa. Näyttää tavanomaiselta pariutumiskuviolta. Parittelun tapahduttua naaras kuitenkin lentää heti sivummalle ja ruikkii siemennesteet ulos kehostaan. Uros jää rakentamaan pesää. Sillä aikaa naaras parittelee toisen uroksen kanssa, sellaisen aggressiivisemman ja reviiriä puolustavan, jollain tapaa suuremman ja dominoivamman, joka ei kuitenkaan ole huolehtijatyyppiä. Hedelmöitynyt naaras palaa asumaan huolehtijauroksen rakentamaan pesään, syö sen tuomat ruuat, ja hautoo samalla munat, jotka kuitenkin se alfauros on siittänyt. Aikamoinen strategia. Tulee menestyvämpiä yksilöitä, kun ei ole nyhverögeenit, mutta kuitenkin täydellinen ylläpito ja taattu huolenpito.
Tämä oli sir David Attenborough'n luontodokkarisarjassa, jossa käsiteltiin eläinkunnan erilaisia perhemalleja. On hassua kuvitella, että ihmislajillakaan olisi vain yksi tapa olla perhe tai parisuhde. Loogisempaa on, että meilläkin on eri tyypeillä erilaisia strategioita, biologisia, geneettisiä ja kulttuurisia. Kama Sutra (se alkuperäinen versio) ei ole vain seksitapaopas vaan puhuu myös erilaisten tyyppien erilaisista yhteensopivuuksista.
Jos tuolle linjalle lähdetään, niin monissa lintulajeissa uros huolehtii poikasista niin, ettei naaras osallistu millään tavalla. Tällaisia lajeja on paljon arktisilla alueilla ja kahlaajille tämä on varsin tyypillistä. Varmaan lähes kaikki tunnistavat kotoisen töyhtöhyypän. Pelloilla ei ole näkynyt enää aikoihin naaraslintuja. Ne saapuvat Suomeen, parittelevat valitsemansa, kelvollisen uroksen kanssa, munivat ja lähtevät välittömästi tämän jälkeen takaisin etelään. Koiras jää ensin yksin hautomaan, sitten muuten huolehtimaan jälkikasvusta.
Kiitos, tämä oli kiinnostava tieto töyhtöhyypästä! Kahlaajista ja arktisista lajeista olen kiinnostunut myös, ja tiedänkin niistä melko paljon. En silti sanoisi, ettei " naaras osallistu millään tavalla", koska parinvalinta ja raskaus sekä muniminen ovat jo riskialttiita ja vaativia tehtäviä. Hautominen ja huolenpito, ruokkiminen ja puolustus sekä itsenäiseksi opettaminen ovat toki tärkeitä myös. Kiinnostavia ovat mielestäni yhteisölliset toimintatavat kuten pingviineillä. Yksin tai parina ei niistä selviäisi kukaan hengissä.
Viittasin tuossa poikasista huolehtimiseen ja siihen naaras ei tosiaan osallistu millään tavalla.
Näitä samoin menetteleviä lajeja löytyy useita Suomessa esim. vesipääskyt ja punakuirit. Myös monilla muilla kaljaajilla koiraslintu on päävastuussa poikasten hoidosta, vaikka naaras ei ihan heti paluumatkalle lähtisikään. Toisaalta, vesilinnuillahan tämä sitten mene päin vastoin, eli emolintu hoitaa poikaset yksin.
Muistaakseni taas rautiaisnaarailla saattaa olla kaksi koirasta, jotka hoitavat poikasia yhdessä. Suomalaisista linnuista naakat ovat hyvin yhteisöllisiä ja niillä on myös tarkka hierarkia.
Siis tää on ihan mahtavaa!!!😂 Miten tämä keskustelu tähän lintuhommaan meni?? Siis tosi hauskaa. Teidän kahden pitäisi löytää toisenne. Ootte huippuja!!
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on ahdingossa oleva vaimo ja pieni vauva, jotka tarvitsevat miestä enemmän kuin milloinkaan aiemmin ja miestä ei kiinnosta pätkän vertaa. Ei välitä sairaasta vaimostaan ja avuttomasta hoivaa tarvitsevasta lapsestaan vaan lähtee ja jättää heidät selviämään keskenään. Kammottavaa. Toivon, etten itse joutuisi koskaan tuollaiseen tilanteeseen autuaasti kuvitellen, että mies olisi tukena silloin kun häntä eniten tarvitsen.
Sinä koet että häntä eniten tarvitset. Todellisuudessa et ole missään objektiivisesti katsottavassa pulassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tsemppivastauksista. Meillä ei ole oikeastaan aiemmin tullut vastaavaa tilannetta, että olisin tarvinnut apua näin paljon. Arjessa mies osallistuu ihan normaalisti, hoitaa kaupassa käynnit, hoitaa vauvaa iltaisin töiden jälkeen kyllä jne. Ei ole siis mikään hulttio, joka ajattelisi vain omia menojaan. Mutta jotenkin ymmärrys tuntuu puuttuvan täysin siihen, että millaista on hoitaa kipeä vauva jatkuvine yöheräilyineen kun itselläkin sairas olo.
Toiseksi en oikein ymmärrä, miksi mies ei voisi jäädä kotiin hoitamaan vauvaa, jos äiti on oman terveydentilansa vuosi estynyt. Kyllä työnantaja mielestäni on velvollinen mahdollistamaan tämä. Kovin useinhan tätä tilannetta ei tule. Ei minunkaan työnantaja ilosta hyppinyt kun ilmoitin olevani raskaana, kyllähän siitä kuluja tulee ja vaivaa. Miksi miehen työnantajan ei tarvitsisi joustaa, tätä en ymmärrä. Tai siis sitä että miksi miehellä ei ollut pokkaa sanoa, että tilanne on nyt kotona sen verran huono, että olen poissa sen muutaman päivän. Kun kuitenkin perjantaina matkan takia pystyi sopimaan aikaisemmin lähtemisestä. Tämä raivostuttaa.
Ap
Palkatonta toki voi pyytää, mutta on vähän niin ja näin, onko työnantajalla velvollisuutta sitä antaa. Periaatteessa ei ole :/ Itsekin olen muutaman kerran kovassa kuumeessa hoitanut vauvaa kotona, ja mies on ollut töissä. Hän on toki yrittänyt tehdä päiväni mahdollisimman helpoksi valmiin ruoan jne. muodossa ja tullut kotiin heti, kun mahdollista. Varmasti olisi myös palkatonta saanut tarvittaessa, mutta töissä on ollut tuolloin kovimmat kiireet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa eräs lintulaji, jonka naaras flirttailee empaattisen, huolehtivan, kiltin, pesää rakentavan ja ruokaa tuovan uroksen kanssa. Näyttää tavanomaiselta pariutumiskuviolta. Parittelun tapahduttua naaras kuitenkin lentää heti sivummalle ja ruikkii siemennesteet ulos kehostaan. Uros jää rakentamaan pesää. Sillä aikaa naaras parittelee toisen uroksen kanssa, sellaisen aggressiivisemman ja reviiriä puolustavan, jollain tapaa suuremman ja dominoivamman, joka ei kuitenkaan ole huolehtijatyyppiä. Hedelmöitynyt naaras palaa asumaan huolehtijauroksen rakentamaan pesään, syö sen tuomat ruuat, ja hautoo samalla munat, jotka kuitenkin se alfauros on siittänyt. Aikamoinen strategia. Tulee menestyvämpiä yksilöitä, kun ei ole nyhverögeenit, mutta kuitenkin täydellinen ylläpito ja taattu huolenpito.
Tämä oli sir David Attenborough'n luontodokkarisarjassa, jossa käsiteltiin eläinkunnan erilaisia perhemalleja. On hassua kuvitella, että ihmislajillakaan olisi vain yksi tapa olla perhe tai parisuhde. Loogisempaa on, että meilläkin on eri tyypeillä erilaisia strategioita, biologisia, geneettisiä ja kulttuurisia. Kama Sutra (se alkuperäinen versio) ei ole vain seksitapaopas vaan puhuu myös erilaisten tyyppien erilaisista yhteensopivuuksista.
Jos tuolle linjalle lähdetään, niin monissa lintulajeissa uros huolehtii poikasista niin, ettei naaras osallistu millään tavalla. Tällaisia lajeja on paljon arktisilla alueilla ja kahlaajille tämä on varsin tyypillistä. Varmaan lähes kaikki tunnistavat kotoisen töyhtöhyypän. Pelloilla ei ole näkynyt enää aikoihin naaraslintuja. Ne saapuvat Suomeen, parittelevat valitsemansa, kelvollisen uroksen kanssa, munivat ja lähtevät välittömästi tämän jälkeen takaisin etelään. Koiras jää ensin yksin hautomaan, sitten muuten huolehtimaan jälkikasvusta.
Kiitos, tämä oli kiinnostava tieto töyhtöhyypästä! Kahlaajista ja arktisista lajeista olen kiinnostunut myös, ja tiedänkin niistä melko paljon. En silti sanoisi, ettei " naaras osallistu millään tavalla", koska parinvalinta ja raskaus sekä muniminen ovat jo riskialttiita ja vaativia tehtäviä. Hautominen ja huolenpito, ruokkiminen ja puolustus sekä itsenäiseksi opettaminen ovat toki tärkeitä myös. Kiinnostavia ovat mielestäni yhteisölliset toimintatavat kuten pingviineillä. Yksin tai parina ei niistä selviäisi kukaan hengissä.
Viittasin tuossa poikasista huolehtimiseen ja siihen naaras ei tosiaan osallistu millään tavalla.
Näitä samoin menetteleviä lajeja löytyy useita Suomessa esim. vesipääskyt ja punakuirit. Myös monilla muilla kaljaajilla koiraslintu on päävastuussa poikasten hoidosta, vaikka naaras ei ihan heti paluumatkalle lähtisikään. Toisaalta, vesilinnuillahan tämä sitten mene päin vastoin, eli emolintu hoitaa poikaset yksin.
Muistaakseni taas rautiaisnaarailla saattaa olla kaksi koirasta, jotka hoitavat poikasia yhdessä. Suomalaisista linnuista naakat ovat hyvin yhteisöllisiä ja niillä on myös tarkka hierarkia.
Tiedät ihailtavan paljon linnuista! Lintulajien valinnat ja selviytymismekanismit ovat todella kiehtovia. Toki myös muut eläinkunnan ja kasvikunnan lajisto ja niiden ominaispiirteet (sekä poikkeukset!), mutta etenkin linnut. Linnut viittaavat jo itsessään monipuolisuuteen ruokavalioiden ja liikkumismahdollisuuksien myötä. Harva laji osaa kävellä, lentää ja uida. Käki ja sen tapa munia munansa muiden pesään, ulkoistaa koko lajinsa ylläpito muille, on vanha vertaus hoivayhteiskunnan kritiikissä. Minusta kiinnostavaa on, miksi nämä "sijaisvanhemmat" hylkäävät tai uhraavat omat poikasensa, että saavat käenpojan ruokittua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen + vauva. Tuo maailman avuttomin yhdistelmä kun se kokoontuu mitään ei voi enää itse tehdä ja miesten on tehtävä kaikki tuon yhdistelmän eteen samalla kun unohtaa itsensä ja oman elämänsä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa eräs lintulaji, jonka naaras flirttailee empaattisen, huolehtivan, kiltin, pesää rakentavan ja ruokaa tuovan uroksen kanssa. Näyttää tavanomaiselta pariutumiskuviolta. Parittelun tapahduttua naaras kuitenkin lentää heti sivummalle ja ruikkii siemennesteet ulos kehostaan. Uros jää rakentamaan pesää. Sillä aikaa naaras parittelee toisen uroksen kanssa, sellaisen aggressiivisemman ja reviiriä puolustavan, jollain tapaa suuremman ja dominoivamman, joka ei kuitenkaan ole huolehtijatyyppiä. Hedelmöitynyt naaras palaa asumaan huolehtijauroksen rakentamaan pesään, syö sen tuomat ruuat, ja hautoo samalla munat, jotka kuitenkin se alfauros on siittänyt. Aikamoinen strategia. Tulee menestyvämpiä yksilöitä, kun ei ole nyhverögeenit, mutta kuitenkin täydellinen ylläpito ja taattu huolenpito.
Tämä oli sir David Attenborough'n luontodokkarisarjassa, jossa käsiteltiin eläinkunnan erilaisia perhemalleja. On hassua kuvitella, että ihmislajillakaan olisi vain yksi tapa olla perhe tai parisuhde. Loogisempaa on, että meilläkin on eri tyypeillä erilaisia strategioita, biologisia, geneettisiä ja kulttuurisia. Kama Sutra (se alkuperäinen versio) ei ole vain seksitapaopas vaan puhuu myös erilaisten tyyppien erilaisista yhteensopivuuksista.
Jos tuolle linjalle lähdetään, niin monissa lintulajeissa uros huolehtii poikasista niin, ettei naaras osallistu millään tavalla. Tällaisia lajeja on paljon arktisilla alueilla ja kahlaajille tämä on varsin tyypillistä. Varmaan lähes kaikki tunnistavat kotoisen töyhtöhyypän. Pelloilla ei ole näkynyt enää aikoihin naaraslintuja. Ne saapuvat Suomeen, parittelevat valitsemansa, kelvollisen uroksen kanssa, munivat ja lähtevät välittömästi tämän jälkeen takaisin etelään. Koiras jää ensin yksin hautomaan, sitten muuten huolehtimaan jälkikasvusta.
Kiitos, tämä oli kiinnostava tieto töyhtöhyypästä! Kahlaajista ja arktisista lajeista olen kiinnostunut myös, ja tiedänkin niistä melko paljon. En silti sanoisi, ettei " naaras osallistu millään tavalla", koska parinvalinta ja raskaus sekä muniminen ovat jo riskialttiita ja vaativia tehtäviä. Hautominen ja huolenpito, ruokkiminen ja puolustus sekä itsenäiseksi opettaminen ovat toki tärkeitä myös. Kiinnostavia ovat mielestäni yhteisölliset toimintatavat kuten pingviineillä. Yksin tai parina ei niistä selviäisi kukaan hengissä.
Viittasin tuossa poikasista huolehtimiseen ja siihen naaras ei tosiaan osallistu millään tavalla.
Näitä samoin menetteleviä lajeja löytyy useita Suomessa esim. vesipääskyt ja punakuirit. Myös monilla muilla kaljaajilla koiraslintu on päävastuussa poikasten hoidosta, vaikka naaras ei ihan heti paluumatkalle lähtisikään. Toisaalta, vesilinnuillahan tämä sitten mene päin vastoin, eli emolintu hoitaa poikaset yksin.
Muistaakseni taas rautiaisnaarailla saattaa olla kaksi koirasta, jotka hoitavat poikasia yhdessä. Suomalaisista linnuista naakat ovat hyvin yhteisöllisiä ja niillä on myös tarkka hierarkia.
Tiedät ihailtavan paljon linnuista! Lintulajien valinnat ja selviytymismekanismit ovat todella kiehtovia. Toki myös muut eläinkunnan ja kasvikunnan lajisto ja niiden ominaispiirteet (sekä poikkeukset!), mutta etenkin linnut. Linnut viittaavat jo itsessään monipuolisuuteen ruokavalioiden ja liikkumismahdollisuuksien myötä. Harva laji osaa kävellä, lentää ja uida. Käki ja sen tapa munia munansa muiden pesään, ulkoistaa koko lajinsa ylläpito muille, on vanha vertaus hoivayhteiskunnan kritiikissä. Minusta kiinnostavaa on, miksi nämä "sijaisvanhemmat" hylkäävät tai uhraavat omat poikasensa, että saavat käenpojan ruokittua.
OOOH <3<3 Rakkaustarina vauva-foorumilla! Miten saadaan teidät kohtaamaan???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on ahdingossa oleva vaimo ja pieni vauva, jotka tarvitsevat miestä enemmän kuin milloinkaan aiemmin ja miestä ei kiinnosta pätkän vertaa. Ei välitä sairaasta vaimostaan ja avuttomasta hoivaa tarvitsevasta lapsestaan vaan lähtee ja jättää heidät selviämään keskenään. Kammottavaa. Toivon, etten itse joutuisi koskaan tuollaiseen tilanteeseen autuaasti kuvitellen, että mies olisi tukena silloin kun häntä eniten tarvitsen.
Sinä koet että häntä eniten tarvitset. Todellisuudessa et ole missään objektiivisesti katsottavassa pulassa.
Vaimo on sairas eikä siksi pysty huolehtimaan vauvasta, mutta eihän perheen toista aikuista, lapsen isää, miestä edes silloin tarvita lasta hoitamaan? Meinaatko että joku muutaman kuukauden ikäinen osaa itse hoitaa itsensä? Isällä ei ole mitään vastuuta? Kyllä tuossa tilanteessa pitäisi oma lapsi, vaimo ja perhe mennä etusijalle.
Noh onko se mikään ihme? Nykymiehen pitää saada mitali siitä, että vie joskus roskat ulos. Miehen mielessä hän on se, joka tekee aina eniten sekä kotona että töissä.
Vierailija kirjoitti:
Nainen + vauva. Tuo maailman avuttomin yhdistelmä kun se kokoontuu mitään ei voi enää itse tehdä ja miesten on tehtävä kaikki tuon yhdistelmän eteen samalla kun unohtaa itsensä ja oman elämänsä
Todellakin näin, jos tilanne on se, että nainen ei pysty huolehtimaan itsestään saatikka sitten vauvastaan. Se vauva on myös miehen lapsi ja hänellä on vastuu ja velvollisuus huolehtia lapsestaan.
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on ahdingossa oleva vaimo ja pieni vauva, jotka tarvitsevat miestä enemmän kuin milloinkaan aiemmin ja miestä ei kiinnosta pätkän vertaa. Ei välitä sairaasta vaimostaan ja avuttomasta hoivaa tarvitsevasta lapsestaan vaan lähtee ja jättää heidät selviämään keskenään. Kammottavaa. Toivon, etten itse joutuisi koskaan tuollaiseen tilanteeseen autuaasti kuvitellen, että mies olisi tukena silloin kun häntä eniten tarvitsen.
Yhtenä päivänä vähän päätä särki ja seuraavana niin kun itse sanoi oli vähän flunssainen ja väsynyt olo ei sanonut edes olevansa kuumeessa. Joten ei se ole ahdingossa haluaa vain passaamista ja palvelua eli kalastaa huomiota. Ja naiset vielä kehtaavat haukkua miehiä ja niiden miesflunssaa
Vierailija kirjoitti:
Nainen + vauva. Tuo maailman avuttomin yhdistelmä kun se kokoontuu mitään ei voi enää itse tehdä ja miesten on tehtävä kaikki tuon yhdistelmän eteen samalla kun unohtaa itsensä ja oman elämänsä
Niitä lapsia ei kannata tehdä eikä pariutuakaan, jos oma itse on se kaikkein tärkein. Sinkkuna on silloin hyvä elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on ahdingossa oleva vaimo ja pieni vauva, jotka tarvitsevat miestä enemmän kuin milloinkaan aiemmin ja miestä ei kiinnosta pätkän vertaa. Ei välitä sairaasta vaimostaan ja avuttomasta hoivaa tarvitsevasta lapsestaan vaan lähtee ja jättää heidät selviämään keskenään. Kammottavaa. Toivon, etten itse joutuisi koskaan tuollaiseen tilanteeseen autuaasti kuvitellen, että mies olisi tukena silloin kun häntä eniten tarvitsen.
Yhtenä päivänä vähän päätä särki ja seuraavana niin kun itse sanoi oli vähän flunssainen ja väsynyt olo ei sanonut edes olevansa kuumeessa. Joten ei se ole ahdingossa haluaa vain passaamista ja palvelua eli kalastaa huomiota. Ja naiset vielä kehtaavat haukkua miehiä ja niiden miesflunssaa
Mitähän keskustelua sinä olet lukenut, kun olet noin väärässä. Sen lisäksi miesflunssa on lievä nuha.
Kiitos, tämä oli kiinnostava tieto töyhtöhyypästä! Kahlaajista ja arktisista lajeista olen kiinnostunut myös, ja tiedänkin niistä melko paljon. En silti sanoisi, ettei " naaras osallistu millään tavalla", koska parinvalinta ja raskaus sekä muniminen ovat jo riskialttiita ja vaativia tehtäviä. Hautominen ja huolenpito, ruokkiminen ja puolustus sekä itsenäiseksi opettaminen ovat toki tärkeitä myös. Kiinnostavia ovat mielestäni yhteisölliset toimintatavat kuten pingviineillä. Yksin tai parina ei niistä selviäisi kukaan hengissä.